Aihearkisto: Klaanon Rope

Retro

Hans ja Plaploo 5: Signaalin lähde

Kommentoi

Bio-Klaanin linnake

Hans, Plaploo ja Jarp kävelivät jännittyneinä eteenpäin. Klaanin tutut käytävät näyttivät nyt ahdistavilta, suuret ikkunat turvattomilta ja ystävien huoneiden ovet porteilta pimeyteen. Kukaan ei uskaltanut nostaa katsettaan Jarpin mittarista. Se jäljitti mystisen signaalin lähdettä.

Rytmikäs viestitys oli kuitenkin heikosti kuultavaa, ja sähköisen äänen lähdettä mittaavan insinööri-työkalun käyttäminen oli välttämätöntä. Alaan kouluttamattoutumat Hans ja Plaplookin ymmärsivät, kuinka laite toimi: Ruudulla välkkyvä, pieni keltainen neliö vilkkui sitä useammin, mitä likempänä he olivat äänen lähdettä.

”Hans”, Plaploo aloitti hermostuneena, ja toivoi tulkitsevansa laitetta väärin.
”Hm?”
”Pahat aavistuksemme taisivat osua oikeaan. Signaalin lähde… Se on Klaanin linnakkeen sisällä!”

Retro

Saksien puristuksissa

Kommentoi

Kultainen kievari: Kellari

Askeleet loppuivat. Tuli aivan hiljaista kunnes alkoi kuulua ulvontaa. Yksi kerrallaan ylemmässä kerroksessa olevat otukset liittyivät mukaan. Karmaiseva ääni sai kaksikon varuilleen.
Toa ja matoran olivat kumpikin jähmettyneitä paikalleen. Toinen silkasta kauhusta, mutta toinen mielenkiinosta ja jännityksestä. Blezer seisoi selkäsuorana ja katse kohti katossa olevaa reikää. Odottaen, Lekansa varsi tiukasti kädessään.

Sitten ulvonta loppui ja samalla hetkellä portaissa olevat tavarat suorastaan räjähtivät palasiksi. Kaksikko käänsi katseensa meteliä kohti.
Portaita käveli neljä humanoidia. Jokaine niistä identtisiä. Kaikilla oli myrkyn-vihreinä hohtavat silmät ja valtavat hampaat. Ne kävelivät kyyryssä. Saksimaiset kädet napsutellen ne lähestyivät tooaa.
Nyt nuo sanoinkuvaamattoman kamalat otukset kävelitäv kohti kaksikkoa.
Kuului erittäin kova pamahdus. Matoran oli laukaissut aseensa kohti otuksia. Haulit olivat mitä ilmeisemmin tehneet tehtävänsä kun yksikään otuksista ei liikkunut enään.
” Varo takanas! ” Huudahti jalkapuoli Blezerille ladasetssa tussariaan uudelleen.
Blezerin ote nuijanvarteen kiristyi samalla, kun reijästä hypähti viisi varjoisaa otusta. Jokaisella niistä sakset napsuivat, kun ne lähestyivät toaa. Silkka kauhu sai toan tuntemaan, että koko kellari tärisisi otusten jalkojen alla, mikä taas johti siihen, että hänen olisi miltein mahdoton taistella otuksia vastaan.

Hirvitykset tulivat aina vain lähemmäs eikä Blezer voinut tehdä mitään muuta kuin odottaa.
Jokainen askel jonka hirviöt ottivat sai toan tarttumaan puiseen lekanvarteen aina vain tiukemmin kunnes ne olivat jo aivan vierellä. Nuo rapumiehiksi parhaiten kuvailtavat otukset yksi kerrallaan yrittivät osua Blezeriin saksillaan tämän epätoivoisesti väistellessään ja torjuessaan teräviä saksien iskuja. Eikä kulunut aikaakaan kunnes toa oli jo ajettu seinäävasten.

Matoran yritti kiireisesti ladata tussariaan, mutta prosessi on vain niin kovin hidas.
Toa oli portaiden viereisellä seinällä saarrettuna. Hän yritti epätoivoisesti pitää otuksia loitolla lekanvarren avulla, muttei se auttanut. Hetkessä Blezer oli saksien puristuksissa

Jälleen kerran matoran painoi liipaisinta. Aseen piippu osoitti suoraan kohti hirviöitä. Ja siinä samalla Blezeriä.

Retro

Zairyhin saari 3: Taistelu mustekalaa vastaan

Kommentoi

Meri

”Mitäköhän tässä nyt tekisi”, mietti Summerganon kuumeisesti ratsastaessaan mustekalalla. Mustekalalla. Summerganon oli melkein huvittunut, mutta tilanne oli vakava. Summerganon oli vähllä pudota jatkuvasti, mutta sai tiukalla otteella jopa hillittyä Mustekalaa hieman, tai ainakin häirittyä sitä sen verran, ettei se hoksannut pintaan noussutta Kapuraa, joka ei valitettavasti voinut hyödyntää tulivoimiaan.

Summerganon joutui irrottamaan toisen kätensä valtavasta rahista, jonka selässä ei todellakaan ollut mukava istua, varsinkaan kun koko ajan oli olemassa riski, että se huitaisee lonkerollaan Sugan selästään. Suga hapuilu vapautuneella kädellään miekkaa selästään ja sai kuin saikin vedettyä sen esiin ja viillettyä rahia hieman. Rahi alkoi huitoa hurjasti tuskissaan ja Summerganonkin lensi mereen. Kapura ja Suga katsoivat nyt, kuinka valtava peto huitoi heidän edessään. Suga oli onnekseen pudonnut aivan veneen vieraan ja sai heitettyä painavat varusteensa veneeseen.

Sitten kuului Seranin hihkaisu: ”Onnistuin!” Toivo syttyi Kapuran ja Sugan sydämiin, ja teräaseita pelkäävä rahikin epäröi hieman. Se oli haavoittunut, muttei vakavasti ja vihainen se totta vie oli. Mutta se myös pelkäsi.

”Nyt on tilaisuus… onko sinulla jotain millä saisit tuon otuksen kanveesiin?”, kysyi Kapura Seranilta. Peto alkoi taas lähestyä venettä ja yksi isku riittäisi tekemänä pakomatkasta vain haaveen. ”Ota varusteideni seaste veitsi ja heitä sillä tuota!”, huikkasi Summerganon peloissaan Seranille.

Seran teki työtä käskettyä ja otti kätevän, Kapuran takoman kevyen heittoveitsen käteensä ja viskasi sillä otusta joka kiisi hurjaa vauhtia venettä sekä vedessä kyhjöttävää kaksikkoa kohti. Veitsi, joka oli itseasiassa irroitettava teräosa Sugan toisesta miekasta, jonka hän oli jättänyt veneeseen, pureutui jättimäisen Mustekalan kasvoihin ja koska se ei ollut kovinkaan paksua tekoa, upposi se tehokkaasti syvälle ja sai pedon pysähtymään ja lysähtämänä hurjien pärskeiden saattelemaan mereen.

”Se tokenee vielä, äkkiä pois!”, Seran huusi kauhuissaan.

Retro

Itrozin aikajana

Kommentoi

Nazorak-pesät

Hämärä, melko pieni Gaggulabion työhuone sijaitsi Skakdeille pyhitetyssä, pintaa lähellä olevassa Pesän osassa. Rikollispomo johti sieltä käsin palkka-armeijaansa.

Hänellä oli tylsää. Ennen hän oli hoitanut nopeita keikkoja ja tehnyt monia bisneksiä samaan aikaan. Hän muisteli lämmöllä niitä Sisällissodan jälkeisiä vuosia, jolloin aseet ja viina kävivät täydellisesti kaupaksi Zakazilla. Hän ja hänen vortixx-salakuljettajansa, Radak, käärivät suurimmat voitot sodasta.

Gaggulabio ymmärsi, että 001:n valtava palkkio oli kaiken odottamisen arvoinen. Hän ei aikoisi luovuttaa kesken. Oli vain vaarallista odotella pitkään, skakdit eivät saaneet olla rauhassa. Siksipä Labio olikin antanut näille luvan ryöstellä ja tuhota matorankyliä.

Ovi aukesi.

”Kenraali”, yksi musta skakdi aloitti puhumisen johtajansa pöydän edessä. Gaggulabion itsevarma hahmo istui jalat pöydällä polttaen paksua sikaria.
”Käskit kertoa tärkeistä pesän tapahtumista. No, se hullu makuta leikkasi yhden laboratorioapulaisen kädet irti. Moottorisahalla”

Kiven Skakdi oli hetken hiljaa.
”Pysykää erossa siitä hullusta”, Labio määräsi nopeaan. Hän ei pitänyt lainkaan Abzumosta. Eikä varsinkaan silloin, jos tämä tekisi jotakin Skakdeille.
”Moinen vainoharhainen pahistelija on vain vahingoksi Allians-” hän keskeytti yhtäkkiä. Violetti Makuta käveli oven ohi.

”Kasss päivää. Kessskeytinkö jotakin?”, hän sanoi hyytävästi.

Gaggulabio nielaisi.
”Ei, et mitään”

”Hyvä. Sssinä olet aina sssamanlainen, ulkonäöltässsi kakku ja älyltässsi lapio”, Abzumo sanoi ja lähti.

Kiven Skakdi istui aivan hiljaa. Hän veti savua paksusta Steltiläisestä sikaristaan.

Bio-Klaani

Projekti Nimda

704 eDv.
Rozumin tukikohta perustetaan.
Saarella asuu matoran-populaatio ja turaga.
Turaga kertoo Nimdasta minulle.

689 eDv.
Matoran-populaatio kuoli makutojen testaamaan Hopearuttoon.
Tukikohta rakennettiin pysyväksi.

688 eDv.
Matkasin Pohjoisen Mantereen rannikolle Turagan kertomaan paikkaan.
Löysin suuren temppelin.
Tapasin siellä vanhan Toan joka näytti Nimdaa minulle.
Siru oli mielensisäinen ase niissä käsissä.
Tämä oli varmaan tilanne, jossa innostuin mielitutkimuksesta.
Sitä ennen olin tutkinut bakteereita.

687 eDv.
Aloitin laajamittaiset Nimda-tutkimukset.
Lainasin sirua tutkimuksiin.
Pelkäsin Makutoiden ottavan sirun minulta.
Tarpeellisten testien jälkeen piiloitin sen takaisin temppeliin.

Muistiinpanoja sirusta

-valkoinen, tunnistamatonta metallia.
-delta-kirjain.
-mitat noin 2,5 – 1 – 1 cm
-massa muutama gramma.
-altistettuna elementaalienergialle aiheuttaa valtavan välähdyksen.
-luokitellaan mielenvoimien elementtiä käyttäväksi.

686 eDv.
Tein testejä eräällä Mielenvoimien matoranilla.
Löysin aivoista sen osan, jonne elementaalienergia säilöytyy.
Kykenin eristämään metalliin Mielenvoimien Matoranin elementtienergiaa.
Aloitin Projekti Nimdan kehittääkseni sirun kaltaisen naamion.

557 eDv.
Sain kehitettyä ensimmäisen Mielen naamion.
Se ei kuitenkaan toiminut odotetusti, joten jatkoin kehittelyä.

556 eDv.
Tutkin koe-Ko-matoranin aivoja ja niiden toimintaa.
Löysin keinon manipuloida muistia lähettämällä sähköimpulsseja hermoihin.

345 eDv.
Aikaa muiden Makutojen kanssa tehtävillä kului paljon.
Mielen naamion toinen koekappale valmistui ja epäonnistui.

247 eDv.
Luulen tulleeni vainoharhaiseksi.
Rakennutin maanalaisen laboratorion.
Eristäydyin.
Olentoja.

17 eDv.
Kolmannen Mielen naamion prototyyppi näyttää lupaavalta.
Naamio heikkomielisen halltsee mieltä täydellisesti oikein käytettynä.
Saarella on jotakin.
Ei.
Vainoharhaa.

0 eDv.
Sain naamion valmiiksi.
Destralilla tapahtui vallankumous.
Kannatin Miserixiä.

20 235 jDv.
Itroz 1 – kuolema 0.

Jään Toa havahtui kovaan, hyytävään nauruun joka tuntui kuuluvan kaikkialta. Hän pudotti kansion ja miltei horjahti tuoliltaan.

Matoron pulssi oli hypännyt korkeuksiin sillä sekunnilla. Hän huohotti penkillä yksinäisessä odotushuoneessa.

Äks tuli valkoisesta ovesta sisään jonkin sortin juoman kanssa.
”Pääsemme kohta tapaamaan Funia”, hän sanoi pirteästi.
Matoro ihmetteli mitä oli juuri tapahtunut.

[spoiler=Jotain]eDv ja jDv = ennen Destralin vallankumouksen ja jälkeen Destralin vallankumouksen
[/spoiler]

Retro

Troz versus Jask

Kommentoi

Viidakko

Troz osoitteli pistooleillaan vihertävää hahmoa, joka sitten äkkinäisesti potkaisi nämä hänen käsistään huoneen seinää vasten. ”Hitto, refleksini ovat päässeet ruostumaan…” Troz harmitteli, ja otti miekkansa esiin. Hän hyppäsi voltilla taaksepäin, ja ponkaisi kovalla vauhdilla miekka ojossa ja iski miekkansa sen läpi.

Ei mitään. Sille ei tapahtunut mitään. Troz hämmentyi, hyppäsi muutaman metrin taaksepäin ja katsoi miekkaansa. ”… Eihän siitä tullut edes verta”, hän ihmetteli. Siinä vaiheessa se hahmo katosi kuin tuhka tuuleen. Poof. ”Mitä hel-” Troz ehti sanoa, mutta keskeytyi, kun vihreä otus iskikin häntä niskaan.

”Hologrammiteknologia. Niin ihanaa”, otus sanoi, jatkaen: ”Olen Jask. Se tosin jää viimeiseksi asiaksi minkä kuulet”, Jaskiksi itseään kutsuva hahmo sanoi, ja otti ison sapelin esiin. Sitten Jask lähti juoksemaan Trozia päin, miekka olalla, lyömävalmiina, ja polvistuneen Trozin viereen päästyään nosti miekkansa ilmaan ja huitaisi.

Troz ei kuitenkaan enää ollut siinä, vaan hänen takanaan. ”Et tiennytkään että osaan teleportata?” Troz sanoi, pitäen Jaskia kurkusta kiinni, ja iski puukkonsa tämän ohimoon. Troz virnuili tyytyväisenä, ja yritti nypätä puukon Jaskin päästä irti, mutta jumissa oli. ”…Nojaa, hätä ei lue lakia”, Troz hymähti ja viilsi Jaskin pään irti katanalla.

”Irrotan tämän sitten kotona, saanpahan seinälle jotain koristetta tylsään asuntooni”, hän päätti, ja lähti tepastelemaan Klaanin suuntaan.

Klaanin linnoitus

Troz oli kävellyt monta tuntia vuoren läheisen viidakon keskeltä Klaania kohden, ja oli viimeinkin saapunut paikalle. Porteille päästyään hän ei mennytkään sisälle, vaan lähti vasemmalle, ja kävelin nurkan taakse, jossa oli selvästi äkkiä väsätty, Toalle sopivan kokoinen hökkeli jossa kelpasi asua ja elää. Troz kopautti puukkoansa seinään, ja Jaskin pää irtosi siitä. ”Viimeinkin”, Troz tokaisi ja lähti takaisin portille. Hän käveli portista sisään, ja pistäytyi Klaanin kahvioon hakmaan kupposen kahvia. Paikalla ei ollut ketään, ja seuran puutteesse meni kahvikuppi mukanaan Aulaan, toivoen että paikalle tulisi juttuseuraa, tai mahdollisia töitä tarjoavia.

Retro

Johtolanka Deltan temppeliin

Kommentoi

Verstaan labra

”… mitä tuo oli?” Matoro kysyi välittömästi oven sukeuduttua. Vähintään samaan aikaan Lumiukko kysyi mitä täällä tehtiin.

”… ei mitään. Syvennytään takaisin siihen kirjoitukseen”, Valkovihreä Toa sanoi ja käveli pöytänsä ääreen. vahvan, umpeennaulatun oven alta tuli kylmää ilmavirtaa.

Matoro kääntyi myös ja istahti Kepen vierelle. Pöydän peperien tekstit olivat käännettu matoran-aakkosille. Vain kirjainnten järjestys oli vielä selvittämättä.

”Mitä te kamut teette?” Snowie kysähti ja änki kaksikon väliin katsomaan papereita.
”Selvitämme tätä salakirjoitusta”, Kepe aloitti.
”Jaa. Mistä se kertoo?”
”Yhden Makutan tutkimus Nimdasta”, Matoro jatkoi.
”Ai Nimdajuttuja. Minulal on huonoja kokemuksia Nimdasta. Se nukke…” Snowie muisteli. Kepe tönäisi häntä ennenkuin Lumiukko ehti alkaa kertomaan elämäntarinaansa.

Kahden Jään Toan teleskooppisilmät ja tavalliset silmät tutukivat papereista jokaisen neliösentin. Nyt pitäisi löytää tekstipätkä, joka kertoisi koodaussysteemin.
”On tosin mahdollista että Makuta ei ole laittanut tähän mitään avainta”, Kepe huomautti.
”Mikä tiedemies tekee tutukimuksia ilman että kukaan saa koskaan niitä tietää?” Matoro vastasi.
”Hyvä pointti. Mutta ehkä hän ei ehtinyt julkaista tietojaan ennen kuolemaansa?”
Ennenkuin Matoro ehti vastata, hän huomasi himmeitä merkkejä otsikkotekstin alla. Ne olivat vain muutaman millimetrin kokoisia kirjaimia ”Projekti Nimda” -tekstin alla.

”Löytyi”, hän sanoi ja suurensi zoomiaan.
Matoro luetteli kirjaimia, jotka vastasivat otsikon kirjaimia. Kepe merkkasi välittömästi muistiin merkit. Pikainen käännös ja loppujen päättely paljasti avoimen tekstin.

Matoro tarttui nopeasti paperiin ja alkoi selata sitä innolla läpi. Tietoa Turagasta, joka kertoi Nimdasta. Tietoja kohtaamisesta, jossa Ity näki Nimdan käytössä. Tiedot saaresta, jossa hänen tutkimansa siru oli, ja jonne hän palautti sen. Lukuisia kokeita Nimdalla. Paljon teorioita sen alkuperästä.

”Kiitos!” Matoro totesi välittömästi ja kiisi ulos. Kepe ja Snowie jäivät ihmettelemään yli-innokkaaksi muuttunutta Toaa.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Jään Toa kävi saamansa huonokuntoisen kasetin kimppuun.

Bio-Klaanin linnoitus

Matoro oli mennyt nopeasti Äksän huoneistoon jossa hän oli jo esittelemässä tekstiä. Kansio kertoi saaresta aivan Pohjoisen Mantereen kyljessä, jossa vanhaan temppeliin oli kätketty yksi siru.

Matoro tunsi olevansa taas uuden seikkailun porteilla, taas toiminnassa. Hän tosiaan ei kyennyt elämään ilman toimintaa.

Retro

Käsi kädessä

Kommentoi

Bioklaanin satama

Notfun juoksi kohti Yön Timo toista verisenä, ja toinen käsi irronneena. Itseasiassa piraatti piti irronnutta kättään vasemmassa, säilymeessä kädessään. Hän juoksi huohottaen hyttiinsä, otti laatikostaan ilmastointiteippiä, ja teki painesiteen vuotavaan kehoonsa. Jardirt sattui kävelemään hyttiin.

”Norfu- Mitä hittoa sinä nyt olet mennyt tekemään?”, Jardirt huudahti

”Älä kysy. Minua. Jahdataan. Yliluonnolliset. Voimat. Mustaa. Miehistö. Kuollut.”

”Mitä ihmettä. Olet siis tapattanut itsesi ja miehistön?”

”En. Vain miehistön. Ja sitäpaitsi se ei ollut minä.”

”Kukas sitten?”

”En tiedä. Siellä oli pimeää.”

”Missä oli mitä häh?”

”Rommikaupassa. Se tappoi kauppiaan, kuusi parasta miestäni ja melkein minut.”

”Hmm.. Se varmaankin etsii jotain..”, Jardirt sanoi, ”Nyt kuitenkin meidän pitää saada kätesi paikalleen. Onko pikaliimaa?”

Notfun katsoi perämiestä syyttävästi.

”No joo. Jos vien sinut sairaalaan”, Jardirt korjasi.

Retro

Troz: Metsästäjä

Kommentoi

Mt. Ämkoon rinteet

Tuuli ujelsi, ja jäinen, karhea lumi hinkkasi Trozin sääriä. Hänen musta kaapunsa lepatti kovassa tuulessa, samalla kun hän pyyhki lunta jatkuvasti pois kasvoiltaan.

”Oli kyllä viimeinen kerta kun tulen tänne lumen keskelle. Heti palkan saatuani listin sen kirotun matoranin joka minut tänne lähetti”, Troz kirosi. Matkaa oli vielä pitkälti, eikä lumipyryssä nähnyt yhtään mitään. Ties vaikka hän olisi kaikki nämä tunnit pyörinyt ympyrää.
Kohta hänen jalkansa kuitenkin kolahti johonkin. Hän alkoi kaivaa lunta, ja sieltä paljastui ruostunut kelkka. Troz käänsi katseensa alas rinteeseen, ja takaisin kelkkaan.

”Ihan sama, minä lähden nyt. Millä todennäköisyydellä muka edes löydän täältä valkoisensävyisen Skakdin. Eikä palkkiokaan ollut edes kovin suuri, nyt kun tarkemmin ajattelee”, hän lausahti ja nousi kelkkaan, potkaisi vauhtia, ja lähti laskemaan vuorenrinnettä alas tuhatta ja sataa.

”Eipä tässä pyryssä maisemiakaan oikein pysty katselemaan. Harmin paikka”, Troz harmitteli. Mitä alemmas hän kuitenkin meni, sitä harvempaan lunta tuli. Kohta hän näkikin täysin selvästi ympärilleen, ja ihaili maisemia sen pienen hetken, ennen kuin tajusi laskevansa puuta kohti. Jarruttaa siinä vauhdissa ei pystynyt, ja matka pysähtyi kuin seinään. Itse asiassa puuhun.

Troz kirosi kovaan ääneen. ”Miten minä voin törmätä koko perhanan rinteen ainoaan puuhun!? ARGH!” Hän nousi lumipenkasta, pudisteli kaapunsa lumesta, ja jatkoi kävellen matkaa.

Viidakko Mt. Ämkoon juurella

Troz käveli viidakossa, päättäväisesti kohti sen Matoranin taloa josta tehtävänsä sai. Jonkun ajan kävelyn jälkeen hän saapui pienen puuhun rakennetun hökkelin luo. Ihmeissään hän katseli tikkaita jotka olivat irrotettu, pirstottu ja heitelty pitkin mäkiä. ”Ihmekös tuo. Kyllähän täällä keskellä-ei-mitään vähän mökkihöperöksi tulee”, Troz mietti. Hän otti toiseen käteensä puukkonsa ja toiseen miekkansa, ja lähti kiipeämään niiden avulla puunrunkoa ylöspäin. Päästyään mökkiin hän huomasi yllätyksekseen, että se tietty pieni matoran oli hirtetty.

”PERHANA! Joku ehti ensin!” Hän huusi, mutta ennen kuin hän alkoi paiskomaan tavaroita ympäri seiniä, vihertävä, noin Toan kokoinen hahmo potkaisi häntä selkään, ja Troz lensi ikkunasta ulos niskoilleen.

Hahmo hyppäsi alas Trozin perässä. Troz hieroi niskaansa, nousi jaloilleen, ja käänsi katseensa tätä otusta päin. Näytti Toalta, mutta Skakdin kasvonpiirteet ja olemus. ”Nonniin, viimeinkin jotain listittävää. Tässä alkoikin käydä aika pitkäksi!” Troz huudahti iloisena, virnuili tyytyväisenä, otti pistoolit käsiinsä ja kohotti ne hahmoa päin.