Kaikki kirjoittajan Matoro TBS artikkelit

Retro

Destralille ja sen ohi VII: “Käytä naamiota, mäntti”

Kommentoi

Destral, lonkeroseinä

Musta limamainen massa painoi Jään Toaa joka suunnasta. Matoro kykeni liikkumaan, mutta seinä antoi periksi kuin muovi; se venyi muttei hajonnut. Hän huomasi seinän aukeavan takaa ja sulkeutuvan edestä, liikuttaen vankejaan kohti tuntematonta määränpäätä.

Outo massa tunkeutui Matoron mustan haarniskan jokaiseen aukkoon. Se tuntui kylmänä ja kosteana kaikkialla, eikä Matoro nähnyt mitään.

Xxonn oli huomannut saman. Hänellä oli myös vaikuksia liikkua, mutta hän yritti tavoitella seinältä nappaamansa hehtaaritykin liipaisinta. Se oli paras idea mikä hänen päähänsä tuli.
Matoro koitti käännellä päätään. Massa oli hieman läpinäkyvää, kuin mustaa lasia, ja sen läpi näkyi heikosti toisen Klaanilaisen katoava siluetti.
Jään Toaa alkoi huimata; happi oli loppumassa. Tämä seinä ei saisi häntä hengiltä.

Vaimea laukaus kuului kaempaa seinän sisästä. Säde puhdasta energiaa oli syöksynyt Xxonnin tykistä, ja massan liike oli pysähtynyt hetkeksi. Siihen oli muodostunut reikä.
Matoro tunsi massan hellittävän otettaan hitaasti.
Sitten se alkoi taas puristaa, ja reikä kuroutui kiinni. Pakokauhu alkoi levitä hiljaa Matoron päässä. Hän pyrki kokoamaan ajatuksensa jatkuvaa painetta ja hapenpuutteesta aiheutuvaa päänsärkyä vastaan.

Matoron pää

Mieli Matoron kanohissa mietti myöskin tilannetta. Se halusi Nimdan. Se halusi Nimdaa enemmän kuin mitään muuta.
Jos tämä Toa kuolisi, myös hän kuolisi.

Mieli ei antaisi sen tapahtua.

Lonkeroseinä

Matoro tunsi päänsäryn voimistuvan. Kaikki keinot alkavat olla kokeillut. Hänen viimeisiksi sanoiksi jäisivät selitys siitä miksi hän selviäsi elossa Destralilta.

Käytä naamiota, joku kuiskasi.
Matoro luuli kuulevansa harhoja.
Käytä naamiota, mäntti., kuiskaus sätti häntä.
Matoro muisti tämän äänen. Se kuului olennolle joka oli aiheuttanut hänelle vain ongelmia.
Hänellä olisi ehkä muutama sekunti aikaa ennenkuin happi loppuisi totaalisesti.
Hän aktivoi naamionsa.

Matoro ei käyttänyt naamiotaan paljoa, sillä se oli raskas käyttää. Lisäksi hän ei varmaksi edes tiennyt mitä kaikkea sillä voisi tehdä.
Hän aisti seinän yksinkertaisen mielenympärillään. Sitten hän hyökkäsi, keskittyen lujasti.

Siinä meni muutama sekunti. Elävä seinä jäi mielensisäisen hyökkäyksen kohteeksi. Sitten se löystyi ja vajosi kumiseksi massaksi lattialle.
Matoro veti keuhkonsa täyteen Destralin käytävien viileätä ilmaa.
Hän oli selvinnyt jäleen kerran.

Sitten hän juoksi katsomaan Xxonnia, joka makasi mielellä taltuteun seinän massan joukossa.

Retro

Destralille ja sen ohi V: Vain yleistietoa

Kommentoi
Spoileri ValitseNäytä

Destral

Matoro ja Xxonn kyyristelivät Destralin tukikohdan pimeydessä. He olivat juuri tulleet ilmeisesti makutoiden “arkistoihin” jossa he säilyttivät tietojaan.
Kaikki oli toistaiseksi hyvin. Siis hyvin ottaen huomioon että he olivat kaksin Makutojen tukikohtasaarella jonne kukaan ei useinkaan menisi.

Matoro avaa I-kirjaimella varustetun metallilaatikon. Se on ruostunutta metallia ja täynnä papereita.

Varjoissa liikahtaa jokin kaukana ovella. Xxonn havahtuu.
“Matoro!”, hän kuiskaa.
“Kohta”, Matoro vastasi suoraan ja kumartui enemmän laatikkoon. Hän selasi papereita.

Makuta katseli kaksikkoa varjoista. Se ei tiennyt mitä nämä tunkeilijat tekivät täällä. Vain täysidiootit tulisivat saarelle noin kevyesti varustautuneena.
Yksi nopea liike ja kumpikin heistä makaisi kuolleena maassa.

Pimeä arkistohuone suorastaan henki pelkoa. Ainoat valonlähteet tulivat kahden olennon silmistä ja sydänkivistä sekä sitten Matoron volitakiin asentamasta pienestä lampusta.
Toa selasi papereita ja alkoi tajuta, että Makutoiden kansioita säilytettiin toisaalla. Nämä olivat vain yleistietoa.

“Sitä ei ole täällä.”, Matoro kuiskasi.

Silloin Xxonn heittäytyi kovaa Matoroa päin, heittäen kaksikon suoraan nurkkaan. Makuta oli iskenyt arkistokaappiin suurella miekallaan.

Kolme olentoa tuijottivat toisiaan silmänkään värähtämättä.
Matoro tiesi, että tuo Makuta tappaisi heidät, sillä ei voisi aloittaa taistelua. Jos taistelu alkaisi, paikak olisi täynnä rahksheja.
Xxonn tiesi aivan saman asian.
Makuta taasen tiesi tappavansa kaksikon helposti.

Äksä sai idean. Se tosin voisi tappaa heidät molemmat.
Hän ampui nopeasti käsitykillään Makutaa rintaan. Laukaus kuului pitkälle, mutta Makuta horjahti taaksepäin. Seuranneen sekunnin aikana Matoron nopea iskusarja valkoisen tappavalla energiaterällä oli kaatanut pitkän hahmon maahan. Klaanilaiset luulivat hetken onnistuneensa, mutta varjojen olennon voimat heittivät Matoron takaseinään ja Makuta syöksyi ylös, kohti Äksää. Tämä heittäytyi maahan ja kierähti turvaan varjosalamalta.

Matoro kuuli paljon askelia. Huoneeseen oli tulossa joku.
Jään Toa heitti Volitakinsa pois ja nappasi oikean naamionsa. Hän tarvitsisi teleskooppisilmiä.
Huone avautui vihreänä toan katsellessa sitä yökiikarilla. Hän tajusi miten he pakenisivat.

Xxonnilla ei mennyt hyvin Makutaa vastaan; hän oli onnistunut parissa väistössä mutta oli myös saanut muutaman kipeän osuman. Matoro lähti syöksyyn kohti kaksikkoa ja huoneen nurkkaa, potkaisten pitkää vihollista takaraivoon. Toa kierähti Makutan päältä, väistäen tämän iskun. Aalto kylmyyttä kaatoi Makutan maahan sekunteja ennen kuin Makuta ehti aktivoida kylmyyden kestokyvyn.

“Äksä! Kaappien päälle!”, Matoro huusi, koittaen hyödyntää aikalisän. Hän oli itse lopettanut hyppynsä kaapeille ja iski miekkansa ohueen metalliin seinän yläosassa.

“Suljettu ikkuna. Näkyi vain yökiikarilla.”, Matoro selvensi. Äksän suuri hahmo kiipesi metallisten kaappien päälle.

Silloin heitä kohti alkoi sataa Rahkshien voimasäteitä.
Kaksikko hyppäsi avoimesta ikkunasta alas, tai pikemminkin Matoro hyppäsi ja Äksä roikkui perässä.
Pudotus olisi ollut kymmeniä metrejä suoraan kallioille ellei Matoro olisi laukaissut harppuunaa tukikohdan ylempään seinään. Jään Toan robottikäden moottori kelasi kaapelia nopeasti, vieden samalla kaksikkoa ylöspäin.
“Älä putoa.”, Matoro sanoi lyhyesti, koittaen keventää tunnelmaa itsestäänselvyydellä.
Xxonn keskittyi vain pitelemään kiinni Jään Toasta.
Pian kaksikko oli tasanteella Makutojen linnoituksen ylemmässä osassa.

“Siis. Tuolla ei ollut Makutojen omia tietoja.”, Matoro selitti kun kaksikko oli turvassa reunalta.
“Seuraava siirto?”, Xxonn kysyi.
Matoro mietti. Hän oli käynyt Destralilla ennekin, muttei ollut tosiaankaan saanut käsitystä paikoista. Hän oli vain roikkunut muiden mukana.
Sitten hän muisti laboratorion Epäonnistuneiden Makutojen Seinän lähellä, jossa hän näki Itrozin nimellä varustetun kansion.

“Sain idean.”, Matoro sanoi hiljaa.
“No?”
“Epäonnistuneiden Makutojen Seinä. Siellä on laboratorio jossa pidetään tietoja vanhoista Makutoista.”, Matoro lausui varmemmin mitä hän oli.

Retro

Destralille ja sen ohi II: Saattue kasaantuu

Kommentoi

Bio-Klaani

Matoro oli hetken mietinnän kuluttua todennut, että paras tapa ratkaista naamion arvoitus olisi mennä tutkimaan Destralilta tietoja Itrozista. Samalla saattaisi paljastua jotakin Klaaniakin hyödyttävää tietoa Nimdasta.
Makutojen tukikohtaan meno suoraan olisi kuitenkin itsemurha, Matoro tiesi. Tehtävä piti hoitaa kaikessa hiljaisuudessa. Sitä varten olisi hyvä hankkia Volitak, Huna tai jokin muu vastaava naamio.
Hän siis tarvitsisi ensinnäkin hyvin Destralin tuntevan henkilön sekä mahdollisesti jonkin ajoneuvon. Uiminen ei huvittanut.
Toa lähti huoneestaan.

“Hei, terve Matoro!”, Xxonn tervehti pirteästi käytävällä Jään Toaa.
Tervehditty pysähtyi, katsoi lihaksikasta hahmoa ja muisti tämän veneen.

“Hei, kiinnostaisiko lähteä eräälle matkalle?”, Matoro kysyi, tietäen tämän Klaanilaisen suostuen. Hän oli ollut lievästi sanottuna innostunut edellisellä tehtävällä.
“Tottakai! Koska lähdemme?”, Äksä innostui. Kaksikko lähti kohti satamaa.

Kaksikko oli kohta Klaanin hämärässä satamassa. Muutamat matoranit liikkuivat yössä rakennusten lomissa. Useita vettä pitkin kulkevia ajoneuvoja kellui satama-altaassa. “vettä pitkin kulkevia ajoneuvoja” siksi että sana “vene” ei tee oikeutta eräälle jättiläismanaatille joka kelluskeli rauhassa merivedessä.

“… menemme siis Destralille tutkimaan Makutojen tietoja. Saaren sijaintia ei tiedetä tarkkaan, joten tarvitsemme jonkun kuka osaa sinne.”, Matoro selitti, kuten oli selittänyt koko matkan.

Musta hahmo varastossa havahti. Joku mainitsi Destralin.
KooGeeBee nousi säkkikasasta ja vilkuili ikkunasta laiturilla olevaa kaksikkoa.
Hän mietti hetken jatkaako uniaan, mutta hän halusi tietää mistä puhuttiin. Makutojen tukikohtasaaresta ei puhuttu muina miehinä.
Sitten hahmo syöksyi ulos.

“Anteeksi, mitä puhuitte Destralista?”, hän kysyi yllättävän kohteliaasti. Kaksi klaanilaista ihmettelivät ensin mustaa toamaista hahmoa, mutta sitten Matoro kysyi “Tunnetko tien Destralille?”

“Kyllä, mutten mieluusti palaisi sinne. Minulla on ikäviä muistoja paikasta.”, KooGeeBee selitti.
“Tuota. Tarvitsismme jonkun tiennäyttäjäksi.”, Jään Toa selvensi.
“Hei, oletko uusi? En ole ennen nähnyt sinua.”, Xxonn kysäisi hahmolta.
“Eh, olen uusi. Nimeni on KooGeeBee.”, hän vastasi.
“Uusia Klaanilaisia onkin tullut mukavasti viime aikoina.”, Matoro myhäili, mutta sitten vakavoitti ilmeensä.

“Olen Matoro ja tämä tässä Xxonn. Tuletko oppaaksi Destralille?”
“Öööh. Eikö sinne mano ole itsemurha?”, KooGeeBee kysyi.
“Tottakai on, jos meidät huomataan. Meitä ei huomata.”, Matoro vastasi.
“Noh, mikäpä siinä.”, KBG vastasi miettien mihin hän oli taas menossa.

Hetken kuluttua joukko oli Xxonnin punaisen moottoriveneen kyydissä, kiitämässä pitkin öistä merta.

Retro

Destralille ja sen ohi I: Manua etsimässä

Kommentoi

Bio-Klaani

“Pahus, missä Manfred on kun häntä tarvitaan.”, Matoro pohti kävellessään leppoisaa hiekkatietä kohti Klaania. Hän tarvitsisi jonkun Makutan tietoja. Tietoja tästä Makuta Itrozista. Arkistoista ei löytynyt suuremmin tietoja.
Vain se, että Itroz oli sulkeutunut ja yksinäinen makuta joka omistautui projekteilleen.
Hän on mahdollisesti tehnyt Matoron naamion, sillä hänen nimensä löytyi kaiverrettuna naamiosta, sanojen “Projekti Nimda” kanssa.
Tämä Itroz liittyy jollakin tapaa Nimdaan, Matoro oli miltei varma.
Jos hän saisi jostakin tietoonsa Makutan “laboratoriosaaren” sijainnin, asioita saattaisi ratketa.

Ensimmäinen mahdollisuus kyseisen tiedon saamiseksi olisi joltakin Makutalta kysyminen. Toinen vaihtoehto olisi Destralille meno.
Se ei erityisemmin houkutellut Matoroa.

Klaanin suuri portti avautui jään toan kävellessä siitä läpi. Klaania ympäröivien matoranaluiden vilinä oli hiljentynyt mutta joitakin matoraneja, kuten aina-ahkera Bob, työskenteli vielä. Mainitun tapauksessa katonkorjaajana.

Matoro syötti tunnuksensa Klaanin rakennuksen ovenkarmissa sijaitsevaan kortinlukijaan. Paineovi avautui ja hyvin valaistu Klaanin aula sinisine mattoineen paljastui. Matoro asteli salin läpi kohti huonettaan.

Retro

Naamion mysteeri

Kommentoi

Arkistot

Matoro oli saapunut Klaanin lähettyvillä sijaitseviin Arkistoihin, kirjastoon josta löysi käytännössä kaiken tiedon universumista.
Maanlainen rakennus haarautui kymmeniin sivukäytäviin, ja edes arkistonhoitajat eivät olleet aivan varmoja kaikesta syrjäosiin säilötyistä ikivanhoista dokumenteista, joita Klaaniin oli aikojen saatossa kertynyt.

Mustavalkea Jään Toa oli tullut etsimään tietoa kahdesta asiasta.
Ensinnäkin hän halusi tietää tästä “Makuta Itrozista” joka kaiken järjen mukaan oli hänen naamionsa takoja.
Toiseksi hän halusi selvittää mikä häntä vaivasi. Hän oli jo alkanut kuulla kuiskauksia päässään ja mietti jatkuvasti Nimdaa.

Nopea haku kirjaston erikoisella tietokoneella paljasti vähemmän tietoja mitä Matoro olisi halunnut; “Itroz” löytyi vain muutamasta dokumentistä ja “Nimda” vain parista jos unohdetaan nykypäivän dokumentit.

Matoro käveli himmeästi valaistuja käytäviä, selaten jatkuvasti hyllyjen numeroita.
Pian hänen silmiinsä osui kirja nimeltä “Makutan Veljeskunta ja sen jäsenet”. Toa selasi tietokoneen ilmoittamaan sivuun, jossa oli kalpea kuva valkoisen ja mustan sävyisestä Makutasta.

Makuta Itroz oli Makutojen tiedemies ja oli erikoistunut naamioiden ja psyykkisten aseiden kehittämiseen. Hän oli syrjäytynyt ja omistautui täydellisesti projekteilleen. Harvojen tietojen mukaan hän näki erääsn voimakkaan mielensisäisen aseen käytössä jonka jälkeen sulkeutui laboratoriosaarelleen. Projekti ei tietojen mukaan ikinä tullut valmiiksi, sillä Itroz teloitutettiin saamattomana 34 500 vuotta sitten.

Psyykkinen ase. Laboratoriosaari. Mieli., Matoro maisteli erinäisiä sanoja.

Hän tutki vielä muut lähteet aiheesta eikä saanut selville juurikaan mitään uutta. Maininta siitä, että laboratoriosaari oli trooppinen, ei auttanut häntä yhtään.

Matoro selasi lisää kirjoja. Ikivanha opus nimeltä “Myyttiset artekraftit” tiesi jotakin.

Nimdan nimellä tunnettu myyttinen artekrafti on palvottu kohde syrjäseuduilla. Nimdasta ei tiedetä juuri mitään, paitsi että se koostuu useammasta sirpaleesta ja sillä uskotaan olevan myyttisiä voimia.
Ath-Koron soturimunkit palvovat jumalaansa Athia ja Nimdaa.

Ei mitään uutta. Matoro tiesi itse enemmän. Hän halusi selvittää naamionsa mysteerin.

Retro

Matoro TBS

Kommentoi

Destral, vuosituhansia sitten

Matoro juoksi kovaa pimeällä käytävällä. Kiveä vasten oli ohut vesikerros, joka oli nyt jäätä. Sen takia juosseet Exo-Toat ovat nyt jääneet jälkeen. Hän oli Destralilla, ja hänellä oli perässään useita rahksheja.

Matoro väisti luistellen yhden rahkshin salamaketjun, käänsi itsensä ja ampui miekastaan jäätä taakse. Hän luisteli taitavasti olentoja pakoon, mutta Makutan matelijamaiset kätyrit olivat nopeampia.

Edessäpäin oli synkkänä vellova meri, sillä hän oli Makutan veljeskunnan satamassa. Hän oli joutunut eroon tovereistaan pian Destralin linnoituksessa. Matoro oli tullut kahden toverinsa kanssa pelastamaan erästä Mata Nuin Ritarikunnan jäsentä; tuolloin hänen toa-tiiminsä teki vielä töitä Ritarikunnalle.

Käytävän pää – ja siitä alkava meri- tulivat nopeasti vastaan. Toa syöksyi kalliolta kohti merta, laukaisi harppuunan taaksepäin ja vetäisi itsensä kaaressa edellisen rakennuksen sivulle.

Rahkshit luulivat voittaneensa.

Matoro katsoi kumarassa saarta. Sen keskellä kohosi valtava Makutojen linnoitus, jossa hänen toverinsa olivat. Tällä tehtävällä ei voinut taistella suoraan.

* * *

Suuri Exo-Toa osoittaa voimatykillään Maan Toa Karaxia suoraan päähän. Tämän aseen laukaus räjäyttäisi koko Toan pitkin Destralia.

Hopeamusta toa oli jähmettyneenä paikalleen. Vähän matkan päässä lattialla oli Muodonmuuttajana tunnettu Ritarikuntalainen sekä Rali-niminen salaman toa vankeina jähmetyskentässä.

Maan toa mietti mitä tehdä. Exo-Toan takana seisoi Gorastin lyhyt mutta erittäin uhkaava hahmo.
Karax keskittyi naamionvoimansa käyttöön. Hänen naamionsa sädehti muutamia sekunteja, ja silloin Exo-Toan tykki räjähti taaksepäin, irroittaen olennon käden. Maan elementin räjähdys heitti haarniskan Makutaa päin, jolloin jähmetyskentät aukesivat.
Kolmikko syöksyi yhdestä ovesta summamutikassa ulos.

Todennäköisyyden naamio oli jälleen kerran auttanut heidät pulasta.

* * *

Käytävä oli koristeltu makutojen naamioilla sekä aseilla. Kunkin naamion alla luki nimi sekä “pettänyt kaiken” matoraninkielisillä aakkosilla.
Epäonnistuneiden Makutojen seinä…, Matoro ajatteli. Hän katseli naamioita ja ajatteli että jostakin niistä saattaisi olla hyötyä. Hänen itsensä silmillä oleva Suunnistuksen kanohi takasi täydellisen liikkumisen oudoissa paikoissa, mutta Toa nappasi valkoisen, pyöreän kanohin jonka alla luki “Makuta Itroz, Kanohi Cencord”.

Silloin käytävän pää räjähti voimakkaasti, lennättäen kivimurskaa kaikkialle. Kaksi Toaa syöksyi aukosta retuuttaen Ritarikuntalaista mukanaan. Hän oli kokomusta hahmo keltaisella Kirlillä. Nimi “Muodonmuuttaja” tuli siitä että hän, noh, kirjaimellisesti, muutti muotoa. Miksi vain.
Hän oli kuitenkin tällä hetkellä puolitajuton.

“Matoro, siinähän sinä. Mennään takaisin veneelle!”, Maan Toa huudahti syöksyessään Jään Toan ohi. Melkoinen joukko rahksheja ja muita olentoja oli juoksemassa heidän perässään.
Matoro lähti myös juoksuun.

Neljä pakenijaa kääntyivät avaraan laboratoriohuoneeseen. Lasipulloja putoili ja niiden sisältämät kemikaalit sihisivät maassa. Matoro oli näkevinään nopeassa takaa-ajossa laatikon jossa luki jotakin “Projekti: Nimdan” suuntaan.

“Löysin ajoneuvon!”, Salaman Toa Rali huudahti. Valkokultainen nais-toa oli juossut etummaisena seuraavaan kammioon.
“Makeeta! Moottoripyörä!”, Karax huusi rimastuneena, veti Muodonmuuttajan ja Matoron “Destralin pyöränä” tunnetun ajoneuvon päälle ja käynnisti laitteen.

Väkivahva moottori pärähti käynttiin ja jätti rahkshit taakseen. Neljällä henkilöllä tosin oli vaikeuksia pysyä kunnolla kyydissä kovassa vauhdissa, ja joku heistä meinaisikin pudota matkalla.

Retro

Matoro TBS

Kommentoi

Bio-Klaani

“Matoro? Onko hetki aikaa?”, hopeamusta Skakdi kysyi, puolijuosten käytävää pitkin.
“On, miten niin?”, Matoro vastasi. Bladevezon otti toaa olkapäästä kiinni.
“Sinun pitää nähdä eräs asia.”, mode vastasi.
“… selvä.”, jään toa vastasi ihmeissään. Pian Matoro oli johdatettu yhteen Klaanin monista valvomohuoneista.

Huone oli melko tumma ja sen seinillä oli usieta monitoreja. Suuren ikkunan läpi näkyy Klaanin pääsali.

Bladevezon, hopean ja mustan värinen skakdi, näpytteli modetunnuksensa koneelle ja sai sen auki. Hän istui pyörivälle tuolille ja avasi yhteen monitoreista yön kamerakuvaa.

“Unohdetaan hetkeksi että olemme kavereita. Osaatko selittää mitä teit Nimdan luona yöllä?”, mode kysyi katsoen jään toaa suoraan silmiin.
“… yöllä?”, Matoro kysyi hölmistyneenä. Hänen katseensa siirtyi monitoriin, jossa hänen hahmo käveli pimeydessä Nimdan luo.

“Niin.”, Bladis vastasi. “Niin tämä kamera näyttää.”
“Eh. Minä en tiedä mitään.”, Matoro sanoi. Hän koitti kaivella yön tapahtumia. Hän ei muistanut muuta kuin yhden sanan; Nimda.

“Et siis tiedä mitä tuolla tapahtui?”
Matoro tarkensi katsettaan valvontakameran nauhaan. Siitä ei kuulunut juurikaan ääniä.
“Otat Nimdan jalustaltaan, olet hetken paikalalsi, laitat sen takaisin ja katoat”, Bladevezon selitti.

“Minulla on teoria.”, Matoro sanoi, nostaen katseensa pois näytöstä.
“Mitenkä tämän nyt muotoilisi… Siis, Xian matkallani jokin käytti minuun jonkinlaista mielenhallintaa ja yritti tavoittaa Nimdaa. Epäilimme että se oli naamion vika. En tosiaan muista mitään yön tapahtumista.”

“Hmm. Naamiosihan on mielen naamio? Mistä olet hankkinut sen?”, Bladevezon vahvisti.
“Tämä oli kuulemma Makutoiden koe. Löysin tämän Destralilta.”, Matoro kertoi. Hän mietti pitäisikö naamiossa olleesta tekstistä kertoa.
“Makutoja. Pirullista.”, skakdi totesi.
“Tämä on kovin erikoista.”, hän jatkoi.

“On.”, Matoro vastasi myötäilevästi.
“Luulen että sinun kannattaisi vaihtaa naamiota.”, mode ehdotti.
“Enpä sitten tiedä. Tämän mielensuojaus on hyödyllinen Manua vastaan korttipelissä.”, Matoro vastasi.

“Tuota. Katsotaan sitten myöhemmin lisää”, Bladevezon sanoi ja syventyi koneensa ääreen. Matoro katosi valvomosta.

Matoron olo oli kaikkea muuta kuin selvä. Nyt hänen päässään oli rutkasti enemmän kysymyksiä kuin aamulla herätessään.

Retro

Matoro TBS

Kommentoi

Bio-Klaani

Aurinko nousi merestä, aloittaen värileikkinsä taivaalla. Horisontti värjäytyi punaiseksi, violetiksi, kellertäväksi ja siniseksi auringon noustessa. Säteiden osuessa Klaaniin mereltä ne tunkeutuivat jokaisesta ikkunasta sisään, valaisten pienet käytävät ja auringonpuoleiset huoneet.

Matoro nousi hitaasti sängystään. Aurinko paistoi suoraan ikkunasta häntä kasvoihin.
Jään Toa nousi istumaan ja kokeili päätänsä kädellään. Hän tunsi itsensä väsyneeksi ja hänen päätänsä särki.

Ikkuna revähti auki ja viileä aamuilma syöksähti sisään huoneeseen. Matoro seisoi suuren ikkunan edessä katsellen eteenpäin. Hänen huoneestaan näki suoraan ensin Klaania, sitten metsää, Mt. Ämkoon reunaa ja meren. Toa huokaisi nojaten ikkunlautaan. Viileä ilma piristi häntä huomattavasti.

Matoro lähti huoneestaan kävelemään pitkin Klaanin käytäviä. Hän kulki pari kerrosta alemmas hissillä ja saapui lasiseinäiseen Chat-Kahvioon. Tämä Klaanilaisten suosittu ajanviettopaikka oli sisustettu suurilla punaisilla sohvilla ja pöydillä sekä tiskillä, jossa matoran hoiti tilaukset.

Seinällä oli taulut neljästä administa sekä useita muita kuvia. Ne piristivät kylmiä, harmaita ulkoseiniä. Kahvion sisäseinät olivat käytännössä lasia, joten sieltä näki hyvin käytävään.

“ELKOM!”, tiskin takana istuva ga-matoran tervehti pirteästi. Kukaan ei tiedä mistä tämä tervehdys tulee, mutta se on vakiintunut käyttöön kahviossa.

Matoro tervehti takaisin vähemmän pirteästi ja istahti syvälle punaiseen sohvaan.
“Miksi täällä ei ole ketään näin aamuisin?”, hän mietti.

[spoil]Mielenkiintoinen fakta about tästä on se, että minun oma aamuni oli tismalleen samanlainen.[/spoil]

Zakaz, Kuolleen Ruki-Kalan Tavernan takapiha

Urhea skakdi iski jatkuvasti hänen puisen vankilansa kantta. Vaikka hänen voimat alkoivat uupua, eikä sen puoleen suolaliemessä uiskentelukaan hyvää tehnyt, hän löi yhä varmemmin tietään ulos. Puinen kansi antoi joka iskulla pari milliä periksi ylöspäin, mutta kestäisi vielä pitkään ennekuin se irtoaisi.

“Näitkö kenen mukaan se juoppo meni?”, mustanpuhuva skakdi kysyi toveriltaan. Keltaisen ja vaaleansinisen värinen salaman skakdi katseli erikoisilla kiikareillaan dyynejä.
“Kaksi kaapuheppua ottivat Warrekin mukaansa.”, tämä sanoi. “En nähnyt tarkempaan mihin he menivät.”
“Me siis kadotimme ne!”, musta skakdi huudahti äreissään. Hän potkaisi seinän nojalla olevia kymmeniä tynnyreitä.

“Pitäisikö meidän ilmoittaa Kenraali Gaggulabiolle?”, maan skakdi kysyi.
“En tiedä vielä. Tämä voi olla joko aivan turhaa tai sitten jotakin hyvin tärkeää.”, nais-skakdi vastasi. Hänet tunnettiin siitä että kukaan, kuka on hänet suututtanut, ei ole selvinnyt ehjänä.
“Etsimmekö heidät uudestaan ja varjostamme?”, lähinnä gorillana toimiva maan skakdi kysyi.
Sanaakaan sanomatta salaman skakdi lähti. Toinen lähti juoksemaan kömpelösti tämän perään.

Suolakurkkutynnyri vieri vinhasti alas kivikkoista mäkeä joka alkoi heti Tavernan takana. Skakdilla oli suuria ongelmia hengittämisessä, sillä suolalimi heittelehti edestakaisin, eikä se jättänyt erityisen paljao tilaa. Skakdi oli kuullut jotakin Gaggulabion agenttien puhetta, mutta hän ei välittänyt nyt siitä.

Tynnyri osui isoon kiveen. Skakdi kiljaisi törmähdyksessä. Puinen tynnyri suoritti ilmalennon ja osui kovaa kivikkoon mäen alapäähän.
Suolalientä valui jostakin pienestä murtumasta pois. Skakdin sisällä syttyi pieni toivonkipinä – jos tynnyri on rikki jostakin, sitä voisi rikkoa lisää. Skakdi aloitti taas paukuttamisen.