Aihearkisto: Retro

Vanhan foorumin rope.

Retro

Isku Nazorak-pesään: piipahdus kotona

Kommentoi

Lähellä Bio-Klaanin linnaketta

Matoro on kävellyt pitkän matkan, arvioi saapuvansa Klaaniin noin tunnin jäljesä Keetongusta ja muista.
Pieni kuntoilu tekee vain hyvää, mutta mielestäni olen kuntoillut aika runsaasti viime aikoina…, Jään Toa pui mielessään kävelleessään aurinkoisella rantatiellä. Klaanin korkein torni näkyy jo, hän tajuaa.

Hetken kuluttua Matoro on jo portilla, ja syöttää jäsenkorttinsa portin kortinlukijaan. Suuri lukko puuovesta aukeaa. Matoro vilkuilee ympärilleen. Käytävällä ei näy ketään. Hän taitaa vain käväistä chatissa ja mennä nukkumaan vähäksi aikaa huoneeseensa.

“Aa, hei, Tawa!”, Matoro yllättyy kun Tawa tulee kulman takaa.
“Mistäs sinäkin oikein tulet?”, Admin kysyy tuohtuneena. Miten puoli Klaania on missälie hänen tietämättään.
“Tuotatuota, se on pitkä juttu. Ensin menimme Manun luo, luola romahti, surffasimme laavavirrassa Zyglakeja pakoon, hajotin Killjoyn plasmatelevision ja nyt olen täällä.”, Matoro selittää virne kasvoillaan. Hän hipsii eteenpäin käytävää.
Tawa miettii kannattaako juttua uskoa vai ei.

Retro

Sankarit palaavat kotiin

Kommentoi

Ranta

666 ja hänen sotilaansa juoksivat metsiköstä rannalle. Aallot iskivät hiekkaiseen rantaan voimakkaasti. Ketään ei ollut paikalla. Vain veneenromu makasi hietikolla, ja jokin rapu-Rahi kipitti sen rungolle. 666 nosti suuren aseensa, mahtavan zamor-konekiväärinsä, ja tulitti. Rapu kuoli jo ensimmäisestä osumasta. 666 oli turhautunut. Ei mitään. Tyhjää. Klaaniin ei kannattaisi hyökätä. Heillä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin lähteä takaisin tukikohtaan.

Bio-Klaani

Matoran nimeltä Helmeka käveleskeli Bio-Klaanin puutarhassa lähellä eteläistä porttia. Kuinka kaunis päivä olikaan. Hän hiipi ulos portista. Muutama Matoran oli myös kävelyllä; Urnip ja Peluk kävelivät hänen edellään tietä pitkin poispäin.
Kuinka ihanaa, Helmeka ajatteli, linnut laulavat, kukat kukkivat… Nui-Rama sieppasi Urnipin… Helmeka raapi päätään ja ajatteli hetken. Ehkä hänen tulisi tehdä ilmoitus asiasta.

Silloin hän näki jotain: olentoja käveli metsästä häntä päin. Hän katsoi tarkasti. Ensimmäinen tulijoista oli Skakdi.
”APUA!” Helmeka huudahti ja yritti juosta karkuun. Skakdi sai kuitenkin hänen olkapäästään otteen ja veti hänet takaisin. Helmeka katsoi kauhuissaan Skakdia. Metallinen kiikarisilmä katsoi häntä punaisena hohtaen. Guardian.

”Oho”, Matoran sanoi, ”Guartsu palasi.”
”Hienoa, että huomasit sen”, Guardian sanoi happamasti ja laski Matoranin alas. ”Menisimmekö takaisin sisään?”
Helmeka katsoi muita tulijoita. Mr.Killjoy, joka oli aina pelottanut häntä, tallusteli Guardianin jäljessä, ja vihreää ainetta lillui hänen vanavedessään. Kerosiinipelle ja Snowman tulivat heidän jäljessään. Viimeisenä marssi Ämkoo. Helmeka järkyttyi niin, että ei ollut pysyä pystyssä.
”Ämkoo!” hän huudahti innoissaan ja alkoi pomppia adminin ympärillä. Tämä yritti estää Matorania pomppaamasta päälleen.

He kävelivät sisään portista. Yllättäen Tawa juoksi heitä vastaan.
”Guartsu, oletteko kunnossa?”
”Totta kai”, Guardian vastasi. ”Miksi emme olisi?”
”Yhteys katkesi. Paaco otti teihin yhteyttä, mutta…”
”Mutta?”
”Emme saa enää yhteyttä Paacoon. Hänenhän piti tulla teitä vastaan”, Tawa sanoi huolissaan.
”Asialle täytyy tehdä jotain”, Guardian vastasi. ”Muuten… tarvitsisimme jonkinlaisen yleiskokouksen. Voisitko järjestää kaikki klaanilaiset, jotka kykenevät tulemaan, suureen saliin ”lehdistötilaisuutta” varten?” Tawa kurtisti kulmiaan.
”Lehdistötilaisuuden?”
”Niin… no… ei”, Guardian sanoi vaivaantuneena, ”en keksinyt parempaakaan sanaa.”
”Okei…” Tawa huokaisi. ”Toivottavasti asiasi on tärkeä.”
”Äärimmäisen tärkeä”, Guardian painotti.

Tawa siirtyi seuraavaan kohtaan. Hän tarkasteli Killjoyta hetken.
”En näe pahemmin jutusteltavaa sinun kanssasi”, hän tokaisi. Killjoy jatkoi linnaan kaupungin läpi. Manu yritti lipua hänen perässään, mutta Tawa pysäytti hänet.
”Eipäs mennä mihinkään, senkin limainen mönjä”, Tawa sanoi julmasti. ”Sinulle pitää saada ruumis, etkä varmasti kulje puhtoisen linnani läpi ilman sellaista.”
Pah, en minä valuta, Manu valitti.
”Älä siinä mutise, mene tapaamaan Keetongua. Hän palasi juuri matkalta sinun luoksesi. Ja kantoi loukkaantunutta Summerganonia.”
Kyllä, rouva.
”Älä rouvittele minua, Manu. Minä kyllä tiedän juttusi. Täysi hulluhan sinä olet, mutta et tyhmä. Sinä suunnittelet jotakin.”
Voi kiitoksia, rouva.
Tawa huokaisi ja siirtyi Kepen ja Snowmanin kimppuun.
”Mitä teille on tapahtunut? Olette molemmat palasina. Sairaalasiipeen. NYT. Radiak odottaa teitä, kullat.” Kepe ja Snowman raahautuivat paikalta hyvin kiusaantuneina.

Seuraavaksi Tawa katsoi Ämkoota. Hänen silmänsä kapenivat. Suu vetäytyi vain ohueksi viivaksi.
”Päätit sitten palata.”
”Joo…”
”Oliko hauskaa?”
”Kuinka niin?”
”Aiheutit suurta surua lähtiessäsi.”
”Minulla oli syyni…”
”Niin.”
”…”
”Minun vakiositaattini!”
”Niinkö?”
”On.”
Ämkoo näytti hetken hämmentyneeltä. Sitten Tawa hymyili hänelle.
”Tervetuloa takaisin, jäsen numero 2.”

Retro

Orkesterin uusin jäsen: Sheelika!

Kommentoi

Jos tässä viestissä on jotain mistä et pidä, kerro YVllä.

Bio-Klaanin linnoituksessa, Umbran huoneessa, pieni hologrammikone pyöri ikiaikaista kiertoaan. Umbra oli tallentanut koneeseen sanoman lähdostään, jos se jotakuta kiinnostaisi.

Hologrammikone puhui tyhjälle seinälle Umbran äänellä näin:

“Hyvät Bio-Klaanin jäsenet. Joudun jättämään teidät, koska kopioni on valtaamassa viatonta saarta. En tiedä kuinka kauan kestää ennen kuin palaan, jos edes palaan. Pitäkää paikka kasassa”

Sininen hologrammi sammui virran loppuessa. Huone jäi tyhjäksi. Mikään huoneessa ei liikkunut, paitsi vanhan aurinkokellon viisarin valonsäde, johon ikkunasta paistava auringonvalo osui.

Orto Nuin saarella

Zyglakien johtaja Zyxax katseli kuinka VarjoUmbra asteli hänen linnoitukseensa mukanaan Hyönteisten Toa Bititax sekä Varjo-Matoran Gelt. Kolmikko oli tullut saarelle keskustelemaan liittoutumisesta Mystery Nuin asukkaita vastaan.

Zyxax päätti jättää Bio-Klaanin rauhaan, koska ajatteli hyötyvänsä enemmän Mystery Nuin sotaretkestä ja teki liiton VarjoUmbran kanssa. Zyxaxia ei enää nähty koskaan Bio-Klaanin saarella…

Toisaalla, jossain pienellä luodolla Bio-Klaanin saarella.

Sähköä säkenöivä tumma kanisteri kaivautui maan läpi, luoden valtaisan pyörteen veteen ja maahan, sähköistäen koko lähitienoon vedet. Valtaisat määrät kaloja nousi kuolleina pintaan, kun kanisteri räjähti auki.

Kanisterin sisältä kömpi puoliksi mustan ja puoliksi sinivalkoisen värinen Salaman Toa, joka kantoi mustaa Hunan muotoista naamiota. Toan ruumiissa ja käsissä risteili tummia salamoita, jotka levisivät lähiympäristöön.

“Bio-Klaanin aika on tuhoutua koska minä, Sheelika, olen palannut!”

Retro

Eversti 437 käy vuosihuollossa

Kommentoi

SS Rautasiipi, Nazorakien laivaston lippulaiva

437 oli siirtynyt laivan kannen alapuolella siatsevaan pieneen huoltohuoneeseen viimeistelettämään mekaanisten osiensa huollon. Hän istui huoneen keskellä olevassa tuolissa huoltotorakoiden säädellessä hänen mekaanisten raajojensa kanssa. Hän mietiskeli itsekseen. Viime aikoina oli tapahtunut kaikenlaista, mikä ei ollut Nazorakeille juuri eduksi. Eniten häntä mietitytti heidän taisteluparhaimmistoonsa kuuluvan yliluutnantti 955:n kuolema. Kyborgitorakka oli tosin arvellut joitakin kertoja hänen joskus kaatuvat omaan ylivoimaisuuteensa ja ylpeyteensä. Voisko hänelle itselleen käydä samoin? Ajatukset kiipivät väkisinkin hänen kohtaamaansa suureen, punamustaan soturiin, jonka taistelutaidot vetivät melkein vertoja hänen omilleen. Samalla hän tunsi suurta mielenkiintoa tätä henkilöä kohtaan. Hänen haarniskansa näytti sisältävän enemmän varusteita ja laitteita, kuin Nazorakien parhaimpien insinöörien suunittelema linkkuveitsi, ja se oli jo paljon. Hän tulisi varmasti kohtaamaan tämän hahmon vielä useaan kertaan, ja siitä tulisi kiintoisaa…

Eräs huoltotorakka sääteli 437:n vasenta, kyborgista silmää, mutta kyborgitorakka pystyi silti syventymään täysin metteisiinsä. Nämä työläiset työskentelivät esimerkillisen häiritsemättömästi, minkä takia he olivatkin 437:n henkilökotainen huoltoryhmä, näiden ympärillä hääräily oli kaikesta huolimatta lähes huomaamatonta.

“Sir.”, kyborgisen luutnantin tuolin vierelle tullut Nazorak tokaisi. Hän piti toisessa kädessään lehtötä ja toisessa kynää, hän oli mitä ilmeisemmin yksi kirjanpitäjistä. Nazorak jatkoi puhumistaan, “mekaanisten osienne korjaaminen velottaa budjettiamme melko rankasti, pitäisikö painostaa enemmän uusien aseiden tuotantoon?”. Hetkessä kirjanpitäjä huomasi luutnattinsa mekaanisen raajakkeen pitelevän häntä kurkusta, se oli mitä ilmeisemmin saatu kuntoon juuri sopivasti. Huoltotorakat perääntyivät hieman, katsellen työnsä tulosta hieman ylpeinä, hieman jännittyneinä, kirjanpitäjätorakan ilmeestä päätellen tämän kaulavaltimo oli juuri rusentumassa kasaan. Kyborgiluutnantti piti katseensa tiukasti edessä, toisen kurkun kuristaminen ei ollut hänelle mikään uusi kokemus. Kirjanpitäjä alkoi sopertaa “S-s-s-s-selvä…”. Kyborgiraaja päästi uhrinsa irti. Ainoastaan kirjanpitäjän halu näyttää jämerältä luutnattinsa edessä esti häntä painumasta löllöksi lattialle. Luntantti nuosi tuolistaan ja käveli huoneesta ulos, yhä mietteissään. Hän voisi vangita hänet melkein päihittäneen olennon ja kopioimaan tämän haarniskan teknologian itselleen. Ja sen hän myös tulisi tekemään…

Retro

Isku Nazorak-pesään: raato

Kommentoi

Miksi ykkösviestin “Nazorakit”- spoiler-tagi ei aukea?

Metsä, lähellä laavazonea ja rannikkoa.

Matoro on matkannut rantaviivaa pitkin kohti metsää ja Klaania. Enää hän ei huomaa naamiollaan ajatuksia. Jään Toa on päättänyt lähteä Klaaniin, hän ei välttämättä halua olla paljoa yksin näiden ihmetorakoiden takia. Matoro on hyvin varuillaan ja tähystelee lämpökameralla pusikoita.

Metsäaukiolla Matoro huomaa pitkän käärmemäisen olennon maassa. Ei, se on Tuhon Kyykäärme, jolta puuttuu kaikki päät!
“Minulla on ikävä tunne tästä…”, Matoro puhuu itsekseen hiljaa. Hän tutkailee ympärilleen.
Vaikka aurinko paistaa kirkkaana ja lämpimänä taivaalla, metsä nostaa Toalle kylmät väreet. Ei sillä, että metsä olisi jotenkin pelottava, se on kaunis ja avara luonnonmetsä vielä näin lähellä rantaa. Epätietoisuus sen aiheuttaa. Täällä on jokin vahva olento, jos on saanut tapettua Tuhon Kyykäärmeen näin.

Matoro lähtee juoksuun, hän haluaa mennä mielummin rantaa pitkin. Metsässä liikkuminen ei houkuttele.
Hän saapuukin rantatielle ja jatkaa rauhallisesti matkaa sitä pitkin.

Retro

Rautasiiven tunnelma

Kommentoi

SS Rautasiipi, Nazorakien laivaston lippulaiva

Amiraali 002 katsoi ylellisen hyttinsä ikkunasta ulos kohti panssarilasin toisella puolen aukenevaa merta. Hän oli nojautunut hieman eteenpäin, ja näytti mietiskelevän jotain. Nazorakin kasvoilla oli hyönteismäisen suun johdosta vallan epämieluisan näköinen hymy.

Tämä torakoiden laivaston johtaja suoristi ryhtinsä, ja asteli huoneensa ovelle. Amiraali oli tänään harvinaisen hyvällä tuulella. Toisin kuin suurimmalla osalla torakoista, hänellä oli kunnianhimoa. Ja eilen illalla hän oli kuullut hyvät uutiset: Kenraalin auktoriteetin suoranainen kyseenalaistaminen joukkojen toimesta. Protestoivat torakat olivat olleet johtajansa epäonnistumisia vastaan: osa torakoista ei tuntunut kuuntelevan johdon ohjeita ylipäänsä. Voimakkaat soturit 437 ja 666 eivät toimineet ohjeistuksensa, vaan vaistonsa varassa. Se ei ollut torakoiden kaltaista, he eivät olleet mitään skakdeja. Lisäksi kaikkein voimallisimmalla haarniskalla varustetun Yliluutnantti 955:n kuolema oli aiheuttanut melkoisen moraalin laskemisen rivitorakoiden joukossa. Kenraalin harmiksi suurimmalle osalle Nazorakeista ei voitu kertoa mitään salaisesta suunnitelmasta, joka olisi luonnollisesti muuttanut rivitorakkain asenteita. Mutta ei se minua häiritse, Amiraali ajatteli. Kenraalin suosion laskiessa minä saan osakseni aina vain enemmän arvostusta.

002 käveli ripeästi mutta arvokkaasti laivan käytäviä pitkin. Edestäpäin kuului metallin kalketta. Ilmeisesti rakennustyöt oli siis jo aloitettu. Amiraali varmistui tästä saapuessaan laivan
suurimpaan, suorastaan valtavaan halliin. Tykkejä raahattiin vaijereilla pois, väliseiniä pystytettiin ja metallikehikoita hitsattiin. Ylpeänä torakkana Amiraali ei pitänyt siitä, mitä Kenraali teki hänen laivalleen, mutta ymmärsi kyllä toiminnan tarpeellisuuden. Mutta, jälleen Amiraalin onneksi ja Kenraalin epäonneksi, suuri massa rivitorakoita ei ollut perillä suunnitelmasta.

Bio-Klaanin saaren ranta

Snowman oli jäänyt itsekseen vielä kiinnittämään veneensä rantaan, ja harppoi nyt kovaa kyytiä tavoittaakseen muut. Lumiukon askeleet painautuivat rannan mutaan suurina ja selkeinä. Jalkaterien asento oli hänelle ominaisen harottava, ja Kepe olikin joskus sanonut tunnistavansa valkoisen toverinsa pelkän hupaisan kävelytyylinsä perusteella matkojenkin päästä.

Poikkeuksena normaaliin Snowman kuitenkin käveli melko ripeää vauhtia: vaikka hän tunsikin olevansa Klaanin saarella kotonaan ja viihtyi siellä, tiesi hän myös saaren olevan täynnä vaaroja. Pian hän kuitenkin kiri muun seurueen, ja liittyi joukkoon kirjavaan.

Retro

Isku Nazorak-pesään: Kapteeni 666

Kommentoi

Metsä, torakkatunnelin salainen sisäänkäynti

Kapteeni 666 astui ulos salaisesta tunnelista. Torakka tiesi sen olevan niin hyvin piilotettu, että kukaan ei voinut löytää sitä tietämättä, missä se sijaitsi. Hän hymyili itsekseen. Muutama Nazorak-sotamies ryömi ulos hänen jäljessään.

Torakka oli yksi parhaista taistelijoista koko armeijassa. Hänen haarniskansa, toisin kuin Nazorakeilla yleensä, oli musta. Hänellä oli rintapanssarissaan verenpunainen raita, joka ulottui oikeaan reiteen asti, ja olkasuojuksissaan piikkejä. Hän myös kantoi kilpeä, johon oli maalattu Nazorakien tunnus. Hänen miekkansa oli prototerästä.

Sitten metsästä kuului epämääräistä rapinaa. Torakat valmistautuivat yhteenottoon. Yksi peitti salakäytävän sisäänkäynnin. Silloin eversti 437 ilmestyi pusikosta. Hänen toinen kätensä oli rikki. Kapteeni naurahti.
”Mitä teille on tapahtunut, eversti ’Badass’?”
”Älä naura siinä, typerys. Päästä minut sisään. Guardian seurueineen on palannut. Mene tappamaan ne saman tien, jos itse uskot pystyväsi siihen.”
Kapteeni katsoi everstin menoa huvittuneena. Sitten hän katsahti miehiinsä ja sanoi hymyillen:
”Lähtekäämmepä nyt sitten saalistamaan klaanilaisia.” Verenjano silmissään hullu torakka lähti juoksemaan rantaa kohti nopeammin kuin rahi.

Ranta

Killjoy laskeutui purkin luokse. Mutta yhtäkkiä hänen päänsä täytti suuri ajatus:
VAPAUS!
Hän hätkähti tätä. Sitten hän katsoi purkkia; sen sisältö, vihreää limaa, valui hiekalle. Se nousi ilmaan kuin kaasu konsanaan ja lähti luikertelemaan kohti venettä. Killjoy seurasi sitä.

Manu pääsi veneelle, joka oli juuri rantautunut, ja ylitti reunan. Kaikki katsoivat sitä kummissaan. Sitten heidän päihinsä ponnahti ajatus: Pöö! Kaikki hätkähtivät.
”Tosi hauskaa, Manu”, Guartsu sanoi ärtyneenä. ”Olisimme voineet tappaa sinut.”
Ette olisi, Makuta Nui vastasi. Kukaan ei tapa minua. Se hullu torakka mechahaarniskassaan ei pystynyt, toinen hullu torakka kyborgiruumiineen ei pystynyt eikä Zyglak-laumakaan pystynyt.
”Saanko kysyä, kuka tämä limainen kaasu oikein on?” ÄmKoo keskeytti tähän väliin.
Saat, Makuta Nui vastasi. Olen Makuta Nui. Harmi, että näet minut näin avuttomassa tilassa. Jotain naurun tapaista välittyi heidän mieliinsä.
Olen kuullut sinusta, ÄmKoo, Makuta jatkoi, olet entinen admin, jonka muistoksi on rakennettu muistaakseni jopa temppeli. Klaanisaaren vuori on nimetty uudelleen sinun mukaasi.
Guardian katsoi antidermistä vihaisesti, ÄmKoo näytti hämmentyneeltä.
Mitä te odotatte? Eipä jäädä aikailemaan. Linnaan siitä, mars mars. He lähtivät kävelemään kohti Klaanilinnoitusta.

Retro

Killjoy vs. 437 – Round 1

Kommentoi

Vene

Killjoyn olkapäiden pienet tykit reagoivat itsestään ja ampuivat kohti venettä lähestynyttä sädettä. Säde räjähti suoraan ilmassa, havahduttaen koko seurueen.

Katseet käännähtivät salamannopeasti ja Killjoy näki ilmassa leijuvan eliittinazorakin. Ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään, Killjoy astui toimiin:

“Minun heiniäni.”

Killjoyn rakettimoottorit rävähtivät käyntiin ja hän kiisi taivaalle taklaten nazorakin suoraan ilmasta. Killjoy piti otteensa ja molemmat kiisivät kohti rantaa, rysähtäen kuuluvasti hietikolle.

Nazorak hypääsi ylös ensimmäisenä ja laukaisi pieniä ohjuksia kohti Killjoytä. Ohjukset osuivat kohteeseensa ja Killjoy lensi iskun voimasta useita metrejä.
Killjoy oli kuitenkin valmistellut tulipurkausta jo hetken ja nazorak joutui tekemään epäluonnollisen nopean liikkeen väistääkseen sen. Maahan osuessaan nazorak laukaisi verkon, joka sitoi Killjoyn, mutta sähkövoimillaan hän sulatti sen ympäriltään.

Nazorak otti askeleen taaksepäin hämmentyneenä. Tällä vastustajalla tuntui olevan vastine hänen jokaiseen hyökkäykseensä.
Killjoy huomasi tämän ja naurahti:

“Hah, ja taas yksi halpaan menevä. Pukuni on täysin samaa teknologian haaraa, kuin teidänkin ja omani osaa laskelmoida tekemisenne tarkalleen. Suosittelen luovuttamaan, kun vielä voit.”

Torakka katsoi Killjoyta epäuskoisena ja pudotti merkillisen purnukan maahan, muuntaen kätensä samalla valtavaksi tykiksi, joka ampui ison räjähteen kohti Killjoyta. Killjoy oli kuitenkin noussut ilmaan ja lensi suoraa vauhtia kohti nazorakia. Hän otti miekkansa esiin ja laskeutuessaan leikkasi nazorakin yhden käden irti.

Nazorak ulvaisi ja yritti tehdä vielä yhden hyökkäyksen, mutta Killjoyn käsistä luoma paineaalto lennätti tämän kauas hänestä. Killjoy valmistautui jo viimeistelevään iskuun, kun nazorak yllättäen räjäytti maan ympäriltään ja savun turvin lensi karkuun.
Killjoy sulki asejärjestelmänsä, sillä ne olivat päässeet ylikuumenemaan pahasti nazorakin hyökkäysten takia.

Juuri silloin hän muisti vihollisensa pudottaman purnukan ja lähti tutkimaan sitä.