Aihearkisto: Retro

Vanhan foorumin rope.

Retro

Operaatio Beeta osa 29: “Ei kestä vettä”

Kommentoi

Xia, Metsästäjien linnakkeen katto

Kylmä sade iskeytyy kiviseen kattoon. Syvällä linnoituksen sisällä kaikki paikalliset etsivät kolmea tunkeilijaa.
Matoro tunnustelee komentotornin seinämää. Se on koottu suurista kivenjärkäleistä. Kiipeäminen voisi onnistua.
Taustalla jyrähtää ukkonen.

“Koitetaan kiivetä tuosta ylös. Meidät löydetään täältä jossain välissä.”, jään toa sanoo vilkuillen merelle. Sadepisarat valuvat hänen naamiotaan pitkin.

Summerganon vetäisee suuren miekkansa kahteen osaan ja iskee toisen niistä kahden kiven väliin. Toisen ylemmäs. Uudestaan. Valkohaarniskainen soturi kiipeää hitaasti ylöspäin. Kapura seuraa esimerkkiä.

Metsästäjän pää pistää esiin klaanilaisten räjäyttämästä aukosta.
“NE PAKENEVAT! TÄNNE!”, olento huutaa. Matoro ampuu jääsäteen olennon kasvoihin ja potkaisee tämän alas.

“Menkää edeltä! Suojaan!”, Matoro huutaa. Aukosta lentää ammuksia taivaalle.

Summerganonin miekka iskeytyy metalliseen ikkunankarmiin ja lasin läpi. Hän vetäisee itsensä sisään komentotorniin ja Kapura tulee perässä.

“Hei! Pysähdy!”, piikikäs metsästäjä huutaa ha hyppää aukosta märälle katolle. Matoro potkaisee tätä nopeasti rintaan ja laukaisee harppuunan kohti ikkunaa.
Metallinen iskuhaka osuu ikkunankarmiin ja pysyy siinä. Toa kelaa itsensä suurella nopeudella ylös.

Musta hahmo syöksyy ikkunasta sisään, suoraan Kapuraa päin. Molemmat kaatuvat kivilattialle ikkunan luo.
“Lopettakaas halailu, tuossa on portaat komentotornin toisene kerrokseen…”, Summerganon sanoo ohimennen ja lähtee kävelmään metalliportaita ylös.
Kapura ja Matoro nousevat nopeasti ja syöksyvät hänen perään.

Summerganon on pysähtynyt ylimmälle askeleelle ja katsoo kulma takaa. Suuri teräsovi ja monta vartijaa. Tämä on ilmeisesti se elementtisuojattu ovi josta Killjoy puhui.

“Mennään!”, joku kolmikosta ilmoittaa.

Matoro syöksyy seinänä vierestä huoneen poikki, taklaten kaksi vartijaa. Summerganonin ka Kapuran syöksy eliminoi useamman metsästäjän. Yksi oven edessä oleva vortixx alkaa tulittaa cordak-laukaisimella sarjatulta, yksi osumista kaataa Matoron maahan. Portaikosta heidän takaansa alkaa tulla lähitaisteluasein aseistautuneita metsästäjiä. Joku tavoittelee miekallaan Matoroa, mutta jään Toa potkaisee selältään tätä kasvoihin, nappaa tämän miekan ja hyökkää vihollisen kimppuun. Summerganon iskee miekkansa lappeella ampujavortixxin tajuttomaksi ja asentaa useamman pommin teräsoveen.

Portaista kuuluu kolinaa ja ähinää, ja pian huoneen päätyyn ilmestyy suuri tykki.
“Mikä älynväläys tuo oli?”, Matoro ajattelee ääneen. Tykin räjähtävä ammus osuu maahan ja kaataa puolentusinaa metsästäjää sekä Matoron ja Kapuran.

“Miksei näiden pommien sytyttimet toimi?”, Summerganon huutaa.
Hän lukee kotelon ohjetta.
“ei kestä vettä”

Matoron mielestä oven olisi pitänyt jo räjähtää taivaan tuuliin. Mitään ei tapahdu. Hän hyppää ilmaan, väistäen takaseinään osuneen tykinammuksen. Jään Toa laukaisee harppuunansa kattoon, vetäisee itseään hieman ylöspäin ja saa vauhtia. Musta hahmo lentää ilman halki ja panssaroitu jalka osuu ampujametsästäjää kasvoihin.

“Sytyttimet eivät toimi!”, Summerganon huutaa panssariovelta.
“Kapura! Tykki!”, Matoro huutaa, hänen itsensä lentäessä poispäin tykistä. Hän irroittaa harppuunansa.

Tulen toa syöksyy kahden vartijan läpi portaissa olevan tykin ohjaimiin. Hän kääntelee tykkiä ja ampuu. Ammus osuu lyhyeen pimeyden metsästäjään, joka räjähtää tuhansiksi haarniskanpaloiksi ja vereksi.

“Yh.”, Matoro toteaa. Kapura koittaa ampua ovea ilman että mikään metsästäjä änkee väliin.
Hän puristaa liipasinta, suuri kranaatti lähtee liikkeelle ja osuu teräsoveen. Ovi räjähtää valtavalla voimalla, heittäen kaikki huoneessa olijat maahan.
Suuret teräskappaleet lenetelevät huoneeseen.

“Sisään!”, Suga ilmoittaa. Kolme toaa saapuvat saliin.

Retro

Laivaston kutsunta

Kommentoi

Bio-Klaani, Telakka, Tahtorakin komentosilta

Keetongu tarkasteli alempien päälikköjensä kanssa Laivastoon hakevien Matoranien lyhyttä riviä. Keetongu tunnisti erään Onu-Matoranin, joka oli joksus tehnyt hanttihommia pajan puolella, mutta muut olivat tuntemattomia. Siellä oli kahdeksan Onu-Matorania, kaksi Ta-Matorania ja hieman kauempana muista lattiaan tuijottava Ga-Matoran.

Keetongu aikoi ottaa kaikki hakiat laivastoon, tulivathan he kuitenkin vapaaehtoisesti. Sota oli tulossa ja kaikille löytyisi varmasti joku homma, olisi se sitten vaikka putkien puhdistamista.

Onu-Matoranit olivat helpoimpia työllistää. He olivat alusta alkaen kuin kotonaan ja osasivat höyrytekniikan alkeet.

Ta-Matoranit halusivat uunien puolelle hommiin. Vaikka se kuulostikin luontevalta, Keetongu oli salaa yllättynyt. Stereotypiat kun yleensä osottautuivat vääriksi. No, kuulemma tulen Matoranit kestivät kuumuttaa paremmin.

Ga-Matoran oli aika vaisu kertomaan vahvuuksiaan, mutta hän vaikutti älykkäältä henkilöltä. Keetongu pisti hänet hoitamaan laivaston paperitöitä ja kuljettamaan viestejä. Matoranin nimi oli Daiwen. Hän teki hommansa tunnollisesti eikä valittanut.

Kirjanpitäjän hankkiminen tuotti heti hedelmää. Keetongu sai käsiinsä asiakirjan, jonka mukaan Keetongu oli tilannut Nynrah-haamuilta erikoisvalmisteisen ilmalaivan rungon pari kuukautta sitten. Keltainen kyklooppi oli unohtanut koko asian viime aikojen hämminkien takia, mutta kun hän näki paperin, asia nousi takaisin hänen mieleensä. Uusi laiva olisi tärkeä sodassa Nazorakeja vastaan, ja Nynrah-haamujen olisi pitänyt saada se valmiiksi jo viikkoja sitten.

Asiasta täytyi ottaa selvää.

Retro

Operaatio Beeta osa 28: Yö saapuu

Kommentoi

Xia, Metsästäjien tukikohta

“Näkyykö pakoreittiä!”, mustavalkoinen toa melkein huutaa taistelun äänien yli.
“Ei ole! Ainoat tuolla alhaalla!”, Kapura huutaa.
Summerganon kaivaa vyöltään puoliympyän mallisen räjähdepanoksen ja asentaa sen katonrajaan. Hän säätää ajastimen kohdalleen, ja sulatin alkaa piipittää…

“Maahan!”, joku huutaa, ja lohikäärmeiden rhotuka iskeytyy joukon keskelle.
Yksi Hordika-lohikäärme yrittää tulla portaita ylös. Yksi Hordika-lohikäärme nousee lajiyksilönsä tueksi portaisiin, mutta painon takia portaat ja osa parvea sortuu olennon painon alle.

Olentojen mylvintä peittyy hetkeksi räjähtävään seinään. Kivisilppua sataa alas ja parvi melkein romahtaa. Kolme hahmoa syöksyvät katonrajassa olevasta reiästä pimeyteen, rhotukojen lentäessä heidän peräänsä. Öisellä taivaalla rhotukojen sähkösäikeet tanssivat kuolettavaa tanssiaan.

“Päästiin sieltä.”, Tulen toa huokaisee tyytväisenä. Kolme soturia seisoo paljaalla linnoituksen katolla vesisateen iskeytyessä mustaan kiveen.
Yö on synkimmillään. Tähtiä ei näy Xian savusaasteen vuoksi, on vain loputonta mustaa ja jatkuvaa sadetta.
Alhaalta kuuluu hälinää.
“Eikö tuo ole komentotorni?”, Matoro tajuaa katsoessaan vähän matkan päässä kohoavaa tornia, jonka parista ikkunasta paistaa himmeät valot.
“Mistä minä tiedän? En ole täyspäiväinen vierailija täällä.”, Suga toteaa.
“Luulen että se on komentotorni. Mennään!”, Kapura sanoo ja lähtee kulkemaan märkää, tasaitsa kattoa pitkin kohti tornia.

“Toinen kerroshan se oli?”, joku heistä varmistaa.
“Aye.”, Matoro sanoo lyhyesti. He seisovat metsästäjien linnakkeen katolla, komentotornin juurella.

“Yksi ongelma vielä… Miten pääsemme ylös?”, Kapura kysyy.

Retro

Operaatio Beeta osa 27: Ritari ja lohikäärme

Kommentoi

Xia, Metsästäjien tukikohta

“Tämä alkaa pikku hiljaa syödä miestä, annetaan noille turpiin ja yritetään levähtää.”, Summerganon puhisee ja seuraa kuinka lohikäärmeet lähestyvät. Kolmikko odotti, kunnes lohikäärmeet olivat iskuetäisyyellä ja sitten alkoi tapahtua: Matoro ampu jäätä päin lohikäärmeiden näköä ja Summerganon hyppäsi korkealle ilmaan ja tuli alas miekka ojossa. Yksi lohikäärme karjui tuskasta miekan terän lävistäessä otuksen selän. Kapura paini parvekkeella yhden lohikäärmen kanssa, väistellen sen vahvoja iskuja. Matoro säntäsi apuun ja Summerganon jäi pitelemään muita petoja, saaden itse lieviä vammoja ja lohkeamia haarniskaan.

Kapura ja Matoro kaatavat vastustajansa ja se putoaa parvekkeen kaiteen rikkoen alas. Kapura ja Matoro ryntäävät toverinsa avuksi ja yllättävä, ylhäältä tuleva hyökkäys saa lohikäärmeet perääntymään. Yksi lohikäärme on poissa pelissä putouksen jälkeen ja toinen haavoittunut vakavasti Sugan miekan lävistettyä sen, mutta kaksi on yhä jäljellä ja niiden uhkavuus tuntuu vain kasvaneen. Kamppailu saa portaikon rakenteet heikkenemään, sillä kolmikko saa paiskattua raskaan pedon alas ja lohikäärme putoaa rymisten. Tilanne on erittäin sekava, sillä portaiden lisäksi taistelu on levinnyt takaisin alas ja linnake alkaa ilmeisesti heräillä, sillä muutama tiedusteleva metsästäjä saapuu paikalle, mutta katsoo parhaaksi olla sekaantumatta. “Tämä ei voi jatkua näin, meidät otetaan kiinni jos emme pian korjaa luitamme täältä.”, Kapura huutaa melskeen läpi. Lohikäärme kaatuu rymisten portaat alas Kapuran ja Matoron yhteiselementti-iskun voimasta Summerganonin lyödessä pedolta jalat alta. Kolme petoa voihkii ja ryömii lattialla, yksi on perääntynyt nurkkaan.

“Nyt on tilaisuutemme. Hoidamme tilanteen, nitistämme muutaman metsästäjän jos niitä ilmaantuu ja jatkamme matkaa ennenkuin metsästäjät järjestäytyvät ja lahtaavat meidät!”, Matoro sanoo vakaalla äänellä. He ovat edenneet taistosta taistoon tehtävänsä aikana, mutta kolmikko ei silti tunne pelkoa tai horju, he tulivat tänne auttamaan ystäväänsä Killjoyta ja he hoitaisivat tehtävänsä. Ja pienenä bonuksena he löylyttäisivät metsästäjiä. Niin he tilanteen ajattelivat ja terästäytyivät jälleen. Alhaalla tarkkaileva Hordika lohikäärme oli jopa hieman peloissaan, sillä runnellun huoneen portaikossa seisova kolmikko tuntui periksiantamattomalta.

Retro

Valottujen suosekoilu osa 13: Epähumaani tapa metsästää riistaa

Kommentoi

Metsä

Kaksikko oli jatkanut matkaansa kohti järveä, lemu alkoi taas kasvaa. Jotakin lehahti ilmassa.

“Kraak”, kuului jostain.

“Mitä…?”, Umbra säpsähti.

“Lintu.”, Gk vastasi.

“Iso lintu.”

“Eli siis… pakenemme?” GK sanoi varovaisesti.

“Se voisi olla viisainta”.

Lintu lehahti heidän ylitseen, sen siipiväli oli hyvin suuri, pyrstö epätavallisen muotoinen ja se näytti nälkäiseltä.

Kaksikko lähti juoksuun. Lintu oli ollut kauankin ilman ruokaa.

“Mistä hitosta tuo tuli!?”, Gekko huusi ihemtyksissään.

Lintu nappasi toan viitasta kiinni.

“Umbra, auta!”, GK huusi hädissään, kun lintu yritti mutustaa tämän viittaa.

Umbra heitti miekkansa, joka katkaisi palasen kangasta ja GK tipahti alas.

Lintu ei selvästikkään halunnut tyytyä pelkkään kankaaseen.

Se lähti syöksyyn Umbraa päin.

Ja nappasi Umbran propellista kiinni.

“Ei hätää, ei hätää.” Umbra yritti rauhoittaa itseään ja tökkäsi lintua selkään miekallaan, se rääkäisi kivuliaasti ja otti hampaisiinsa GK n vasemman jalan. Jos siellä olisi ollut tuntoa, se olisi varmasti sattunut.Pari johtoa tuli näkyviin jalasta. GK löi miekallaan lintua silmään ja se ilmeisesti sokeutui, lintu hietti molemmat selkäänsä ja liisi kohti järveä.

Lintu oli tuonut heille lisävauhtia, mutta myös tuohoamassa heidän elämänsä. Lintu koitti ravistaa Kaksikon pois selästään, jotta voisi näiden tiputtua noukkia suuhunsa heidän kuolleet ruhonsa. Nouseva tuuli vain pahensi asiaa. Lintu pyöri ympyrää järven rannalla. terävien kivien päällä. GK hyppäsi linnun siivelle ja rupesi repimään höyheniä irti, Umbra teki samoin oikealle siivelle. Linnun vauhti alkoi hidastua ja se äimisteli sitä kunnes tajusi kääntää päätään, se siivet olivat reapleisen näköiset, nyt lintu yritti lyödä siivillään kaksikon pois siivillään. Jotakin oli tehtävä ja pian. Jos he haluaisivat tappaa linnun olisi mahdollista, että hekin kuolisivat. Mutta parempi yrittää kuin vain jäädä kyhjöttämään.

“Hakataan sen kylkiä!”, Umbra huusi.

“Mikäs siinä, ei minulla mitään ideaa ole.”

kaksikkko rupesi lyömään linnun kylkiä roikkumalla sen siivissä.

Kun kylkiluut alkoivat tulla esiin lintu alkoi olla kypsä tähän kiduttamiseen. Se huitaisi Kaksikon siivistänsä pois ja tipautti alas.

“Hitto!”, molemmat karjuivat.

Sitten jokin tarttui heihin, linnnun jalat pitivät heistä kiinni.

Ja puolen kilometrin päässä näkyi sama kivikko.

“Voi Mata Nuin nimeen, ei!”, GK huusi, molemmat olivat nyt oikeasti kuoleman vakavissaan.

Nazorak luolat

Eversti 106 oli harmissaan hänen palvelijansa oli juuri nöyryyttänyt hänet, ja tuhonnut hänen suunnitelmansa. Koko luolastossa, suurin puheenaihe oli tämä salaperäinen toa.

Joukot olivat valmiita, lähtö olisi pian. Heidät oli varustettu kivääreillä ja muutamalla mingunilla joukot koostuivat noin 40 nazorakista ja 106 oli määrätty johtamaan sitä.

Joukossa olivat nuo kaksi nazorakia pöllämystyneinä, jotka olivat kuljettaneet toan Destralilta.

Toa komensi joukkoja ne lähtivät kohti metsää missä Makuta tunsi häiriötekijän olevan.

Matka tulisi kestämään yhden päivän. Häirikkö saisi tuta nahoissaan, ettei Makutojen kanssa pelleillä.

“Nyt armaat joukkoni! me menemme tuonne ja tapamme sen, joka minua häiritsee!”, toa huusi ja ja tämän jälkeen kuului hurraahuutoja.

Matka kestäisi yhden päivän.

Nazorakit olivat innoissaan, jos tämä syrjäyttäjäisi Abzumon he voisivat saada parnnuksia järjestelmäänsä.

Retro

Valottujen suosekoilu osa 12: Ajatteletko portaaleilla?

Kommentoi

Zyglakien sisämaatukikohta

Flygel nousi kylmästä vedestä Ulottuvuusporttitykki kätkettynä lumpeenlehtinipun alle. Hän ei halunnut että hänen vähä-älyiset lajitoverinsa olisivat alkaneet palvoa tykkiä lahjana Rhak’eladdilta, heidän hirviöjumalaltaan. Flygel itse oli ateisti, eikä uskonut näihin hömpötyksiin, joita hänen hullut veljensä hänelle tyrkyttivät. Flygel oli matkalla metsikköön, jossa hän voisi harjoitella rauhassa tykkinsä kanssa. Hän oli onnistunut luomaan ulottuvuusportin päin seinää, joka oli romahduttanut hänen oman huoneensa. Nyt sitä korjasi muutama Zyglak-työläinen.

“Tämä tykki tulee olemaan arvokas Zyglakeille Allianssissa”, Flygel puheli itsekseen, kävellen mutaisella maalla, kohti metsää, jättäen tukikohdan taakseen.

Talsien jonkinaikaa metsässä, Flygel päätteli että oli päässyt jo tarpeeksi kauas tukikohdasta. Hän heitti lehtinipun maahan, ottaen tykin käteensä. Tykin perään oli painettu kultareunuksinen Kanohi Olmakin kuva ja tykissä risteili Matoralaisten kirjoitusta. Flygel oli jo jonkinaikaa tehnyt kokeita tykillään ja oppinut käyttämään sitä.

“No niin. Nyt pääset tositoimiin”, Flygel sanoi, laittaen peukalonsa liipasimella ja tähdäten suurta puuta. Puu katosi ulottuvuusporttiin ja portti sulkeutui.

“Hienoa. Pitäisi vain tietää minne se puu siirtyi”, Flygel ajatteli, kun huomasi tykin toimivan lähes moitteettomasti.

Nyt Flygel päätti painella tykin sinisenä hohtavia nappeja, ja ampui ulottuvuusportin päin yksinäistä Nui-Ramaa, joka lensi korkealla puiden latvojen yläpuolella. Portti osui Rahiin ja siirsi sen jonnekin universumissa.

Äkkiä Flygel aisti jotain. Jotain isoa, joka vavisutti maata, oli tulossa häntä kohdin. Puiden kätköistä syöksähti jättiläismäinen lentokyvytön ja biomekaaninen lintu kohti Flygeliä. Lintu aukaisi suuren nokkansa ja rääkäisi koettaen iskeä nokallaan Flygeliä. Zyglak väisti iskun kierähtämällä pois linnun tieltä ja sivalsi lintua jalkaan piikikkäällä piiskahännällään.

Flygel otti nopeasti varustevyöltään luuteränsä, valmistautuen taisteluun lintua vastaan. Sinipunainen lintu rääkäisi, koettaen potkaista Flygeliä suurella kolmivarpaisella ja kyntiellä jalallaan. Isku meni ohi ja lintu hyppäsi ilmassa kohti Flygeliä. Zyglak paineli hädissään ulottuvuusporttitykin nappeja ja laukaisi portin päin lintua, joka katosi porttiin.

“Mistä näitä outoja hirviöitä oikein tulee?” Flygel mutisi, jatkaen tykkinsä testailua kuin mitään ei olisi tapahtunut. Maassa oli kasa linnusta varisseita höyheniä, jotka putosivat taistelun tiimellyksessä.

Retro

Laivastolaskelmia

Kommentoi

SS Rautasiipi

“Öh, Amiraali?” muuannen kuulokepäinen Nazorak kysyi varovasti. 002 kääntyi hitaasti ikkunansa äärestä.
“Mitä nyt?”
“Olemme menettäneet yhteyden Kapteeni 666:teen, sir.”
“Eikö hän ollut kauppaa hieromassa Steltillä?”
“Öh, kyllä oli, sir, mutta ilmeisesti hänen komennossaan olleen laivan kimppuun hyökättiin.”

Amiraali oli juuri vastaamassa, kun komentosillan ovi aukesi. Sisään astelivat Eversti 437 sekä sinibarettinen 1034.
“Kokouksen aika, Amiraali?” 437 kysyi kovaan ääneen 1034:n seisoessa hiljaisena vieressä. Amiraali mietti hetken hiljaa, ja lähti sitten Everstin matkaan, huikaten olkansa yli: “Selvittäkää, mitä 666:lle on käynyt.”

Sitten kolmikko poistui huoneesta Amiraalin jalan lyödessä kovaäänisesti lattiaa vasten.
“Raportti on siis valmis?” Amiraali tiedusteli hermostuneelta 1034:ltä.
“Ky-kyllä on.” lyhyehkö torakka änkytti, ja kaivoi esiin paperinipun.
Amiraali riuhtaisi sen sinilakkisen torakan kädestä, ja selasi sitä pikaisesti.

Kolmikko asteli rautasiiven pienempään ruokasaliin, joka toimitti kokoushuoneen virkaa. Ylellisessä, harvojen ja valittujen käyttöön annettavassa tilassa oli juhlava koristus. Taulut peittivät suuren osan seinää, ja hopeinen kattokruunu keinahteli hieman aaltojen iskiessä laivaan. Erään pöydän ympärillä istui jo muutamia torakoita, ja samaiseen pöytään huoneeseen tulijatkin asettuivat. Amiraali istuutui pöydän päässä sijaitsevaan suurimpaan tuoliin 1034:n jäädessä hänen viereensä seisomaan. 437 asettautui vapaalle paikalle muiden nazorakien välissä.

“Olen kutsunut teidät kaikki tänne arvioimaan laivastomme vahvuutta Klaanin höyrypaatteja vastaan” 002 aloitti, ja läimäytti paperipinon pöydän pintaan. Se liukui hetken puisella pinnalla, kunnes pysähtyi erään kipparinlakkia päässään pitävän torakan eteen.

Vanha Nazorak kumartui hieman eteenpäin, ja nappasi raportin kynsiinsä.
“Tästä ei käy tarkasti ilmi, millainen aseistus Klaanin aluksissa on.”
1034 tunsi, kuinka kylmä hiki valui hänen kasvojaan pitkin. Hänen suureksi helpotuksekseen Amiraali kuitenkin avasi suunsa.
“Se on täysin ymmärrettävää. Klaanin alukset eivät ole sotaan tarkoitettuja, aseet on lisätty jälkikäteen, ja suuri osa niistä on kaikesta päätellen aivan viime viikkoina lisättyjä. Kyllähän moisen vanhan merikarhun pitäisi noilla tiedoilla pärjätä.”

Kipparihattuisen nazorakin vieressä istuva, karski ja harvinaisen vaalea torakka sieppasi nipun.
“Kymmenen kevyttä, kaksikymmentäkaksi keskirastasta ja kolme raskasta alusta, joista yksi on todella suuri ‘Tahtorakiksi’ nimetty paatti. Yhteensä 35 alusta.”
“Hienosti laskettu, Majuri” Amiraalin vasemmalla puolella istuva, eriskummallisiin huiveihin pukeutunut Nazorak huomautti hivenen ivaa äänessään, ja jatkoi: “Meillä on 76 laivaa taisteluvalmiina, ja niistä jokainen on sotaa varten rakennettu. Raskaampi aseistus ja enemmän panssarointia.”
“Aivan” äsken puhunut Majuri keskeytti. “Joten eiköhän ainoaksi kysymykseksi jää, kuinka pian saamme Klaanin laivaston tuhottua.”
“Ennen kuin kukaan ehti vastata mitään, Amiraali pamautti jalallaan lattiaa, aiheuttaen kovan kolahduksen. Sitten hän avasi suunsa.
“Juuri tämän takia minä johdan laivastoa, ja te ette. Meillä on enemmän ja tulivoimaisempia aluksia, mutta Klaanin kulkupelit lentävät. Omat laivamme on tarkoitettu meritaisteluun. Sukellusveneet voimme käytännössä laskea pois taisteluvahvuudesta, eikä muidenkaan alusten torpeedoilla tee mitään. Sen sijaan ilmatorjuntatykit nousevat keskeiseen rooliin, ja meidän on ehkä tehtävä tiivistä yhteistyötä Ilmavoimiemme kanssa. Tiedän, minäkään en pidä ajatuksesta.”

Hetken ajan kuului vain epämääräistä mutinaa. Sitten Eversti 437 puuttui keskusteluun.
“Entä lippulaivat? Tahtorak on iso kuin mikä, se voi olla ongelma.”
Amiraali napsautti sormiaan, ja 1034 kipitti huoneen seinustalle, ja veti sieltä alas valkokankaan. Sitten sinilakkinen torakka painoi kaukosäädintä, ja näytölle heijastui jostain kuva. Siinä olivat Tahtorak ja Rautasiipi, toisiinsa suhteutettuna oikeassa koossa.

Klaanin Tahtorak oli kaikessa komeudessaankin selkeästi Rautasiipeä pienempi. Torakkain lippulaiva oli noin puolitoistakertainen messingin väriseen höyrypaattiin verrattuna. Lisäksi Rautasiiven kansi oli täynnä aseita, erilaisia piippuja sojotti komentotornistakin. Laivan takaosa oli täysin panssaroitu, ja muistutti torakan selkää. Tai oopperataloa, siitä kiisteltiin usein.

“SS Rautasiipi on suunniteltu kestämään taisteluja vaikka itseään isompia sotalaivojakin vastaan. Niin paljon kuin Tahtorak edustaakin höyryvoimaisen rakentamisen täydellistä taitamista, ei sen pitäisi missään olosuhteissa pärjätä Rautasiivellemme. Lisäksi lentämisestä ei ole juurikaan iloa sen kokoiselle alukselle, Tahtorak tuskin kykenee väistelemään oman lippulaivamme ilmatorjuntaa.” Amiraali selitti lievä hymy kasvoillaan. “Ja sitä paitsi. Heidän laivastonsa koostu matoralaisista.”

Kaikki pöydän ympärillä istuvat torakat alkoivat nauraa. Oli monenmoista hohotusta ja hihittelyäkin, mutta yksikään nauru ei kuulostanut niin kalsealta kuin Amiraalin nauru. Tasaisen kylmää naurua kuunnellessaan huoneen seinustalla hiljaisena seisova 1034 tunsi kylmien väreiden hiipivän selässään. Näinä hetkinä hän meilkeinpä pelkäsi johtajaansa.

Retro

Valottujen suosekoilu osa 11: PAHA GEKKO, älähän isottele

Kommentoi

Metsä, leirinuotio

GK:n päässä pyöri sitä ja tätä, juuri nyt hän näki päässään, Abzumon huoneen oven pöydän jolla makasi musta toa ja joku tuli avaamaan ovea. Näky keskeytyi. GK heräsi Umbran äänekk”seen kuorsaukseen.

“Toivon totisesti, että tuo on vain unta.”

Huomenna he pääsisivät jo perille.
Mutta näky vaivasi GK:tä

Nazorakien luola. Jonkin aikaa aikaisemmin.

Eversti 106 käveli pitkin nazorak luolastoa, huhujen mukaan Abzumon huoneessa olisi jotain mielenkiintoista.

“Abzumo on typerys, kunhan vain olisi jäänyt tänne niin tästä ei tulisi mitään ikävää hänen kannaltaan.”

Turvallisuutensa vuoksi hän ampui kamerat ja lähestyneet nazorakit tämän jälkeen. Eversti 106 avasi oven, hän halusi päästä ulos tästä läävästä, olla oman elämänsä herra.
Nazorak löi oven rikki ja stui sisään. pöydällä oli lappu ja musta toa.

“Tämä on menolippuni ulos näistä saastaisista pikku käytävistä!”

“Mutta miten tämän saa päälle!” Torakkaheitti toan ruhon lattialle, jotakin tapahtui, sen elämävalo käynnistyi, se oli musta. Silmät avautuivat, toa setvi päätään.

user posted image

“Kertokaa minulle!”
Toa räjäytti pöydän ja heitti palaset everstiä päin, joka vain vaivoin onnistui väistämään itsensä kuolemalta.

“Kertokaa!”, toa huusi.

“Rauhoitu!”, Eversti 106 karjaisi.

Toan silmien punainen leisku himmeni ja ne muuttuivat normaaleiksi.

“Minä jakelen käskyt, sinä senkin ötökän kuvatus, missä. Minä. Olen!”

Leisku alkoi taas nousta ja Torakan piti olla varovaisempi sanoissaan.

“Olet Nazorakien luolastossa.”.

“Ahaa. te olette Nazorakeja. Abzumon ja Makuta Nuin luoma laji, mutta minä. Minä olen heidänkin johtajansa!”,Toa karjaisi hälyyttäen samalla nazorakeja paikalle.”

Joukkoja kerääntyi oven taakse, he olivat valmiita ampumaan.

“Ymmärrätkö, kaikki tottelevat minua, itse Mata Nui kumartaa minua, joku päivä!” Torakka pysyi hiljaa. sitten hän hän heitti metallinpalasen, joka lukitsi toan kiinni seinään.

“Jaa… sinäkö yritätä päihittää minut. Olen kuulolla ruojake.”, Toa sanoi ivallisesti. Ja riuhtaisi itsensä irti.

“Jokin sekoittaa pääni.” Aivan kuin en olisi yksin tässä maailmassa, aivan kuin joku toinenkin olisi täällä.” Toan sisäinen Makuta aisti sen.

“Kerää sinä pari onnetonta torakkaa, ne tulevat mukaani! Ja minä totta suurimman pahuuden nimeen tapan sen, joka häiritsee minua!”