Aihearkisto: Klaanon Rope

Retro

Wut?

Kommentoi

Merellä taas kerran, ohoi

Kamerahökötyksen pudottamisen jälkeen Kepe ja Snowman olivat varuillaan. Nyt he tiesivät jonkun seuraavan heitä. Jonkun, joka tahtoi samaan päämäärään kuin hekin. Jonkun tuntemattoman pahan.

Kepe oli pannut oudosta laitteenromusta, joka edelleen oli vaarattomaksi todettuna veneen kannella, merkille joitakin kummallisia piirteitä. Se ei ollut perinteistä, ahjossa taottua metallia, vaan pikemminkin… kasvatettua. Siinä oli jotain orgaanista ja… hyönteismäistä.

Kepestä tuntui, että tämän matkan etenemisen teille tulisi vielä monta estettä ennen lopullista määränpäätä, finaalista destinaatiota.

Hän hätkähti. Oliko hän kuullut oikein? Korkea, hänen naamionsa sensoreiden nappaama ääni. Snowman ei näyttänyt huomanneen mitään.
”Hei, pysähdytään hetkeksi”, Kepe sanoi.
”Selvä. Mutta miksi?” uteli lumenvalkea ukko.
Ääni voimistui. Se oli signaali… Mutta signaali mille?

Kamerahökötykselle.

”Var…” Kepe aloitti ehtien sanoa vähemmän kuin kissan kun laite räjähti. Sen paineaalto heitti heidät miltei laidan yli. Vene värjäytyi tuhkasta mustaksi ja sen pohjaan aukeni reikä kalojen valtakuntaan.
”Siinä oli joku kätketty mekanismi. Ja minä kun luulin kolunneeni sen läpikotaisin”, Kepe sanoi.
Snowman asetti ruumiinsa korkiksi reiän päälle. ”Jollakulla on tosiaan jotain meitä vastaan.”
”Signaali räjäytti laitteen, mutta ehtiköhän se lähettää viime hetkellä tietoa sijainnistamme?” Kepe ihmetteli. ”Ja se kuka meitä valvoo: tahtooko hän seurata meitä… vai tuhota meidät?”

”…”
”…”

Kumpikin heistä mietti vaihtoehtoja.

Kepen verstas

Dox oli onnistunut pakenemaan, mutta vain täpärästi. Saaliinsa hän oli saanut turvaan päässään kuljettaen, mistä hän oli iloinen. Hän oli miettimässä, mitä tapahtuisi, jos hän yhdistäisi sen varhaisemman saaliinsa kanssa, kun ääni keskeytti hänet.

Hän istui leirissään verstaan päähuoneen nurkassa. Huoneesta lähti kolme ovea: yksi Kepen huoneeseen, yksi ulos (se oli lukossa ja niin raskaasti panssaroitu ettei sitä saanut murrettua. Tai ehkä olisi, mutta Kepe ei ehkä olisi tykännyt siitä) ja yksi varastoon. Tämän oven hän oli parrunnut tiukasti umpeen pitääkseen pahat voimat sisällä.
Huoneessa oli pimeää, kuten varastossakin. Valoa tuli tosin sisään yhdestä ainoasta ikkunantapaisesta, joka oli katonrajassa yhdessä seinustalla. Pieniä merkkivaloja paloi myös tietokonelaitteistoissa, joiden takaa tapettia ei meinannut nähdä. Yhdestä näistä laitteista kumpusi ääni.

”Tästä tulee jotain suurta. Todellakin. Jotain suurta. Kunhan vain pysyisivät hengissä.”

”Wut?” ihmetteli Dox.

Retro

Isku Nazorak-pesään: Lisää rottia

Kommentoi

Metsä

Matoro ja Suga yrittivät väistää kiviryöpyn, ja siinä he osin onnistuivatkin, tosin Matoron jalka jäi kivien alle. Hetken kuluttua he pääsivät vapaaksi kivikosta ja jatkoivat matkaansa metsässä, joka muuttuu jatkuvasti valoisammaksi ja avoimemmaksi.

”Mikä ihme se torakka oli?”, Summerganon ajattelee ääneen kävellessään.
”Olisiko joku torakkojen supermies? Siihen ei vaikuttavan tehoavan mikään.”, Matoro vastaa ja oikoo selkäänsä.
”Klaaniin pitää ainakin ilmoittaa.”, Suga jatkaa.
Pusikosta kuuluu rapinaa. Matoro pelkää pahinta.
Summerganon ottaa meikkansa, pusikosta hyppää punaruskea olento kovalla vauhdilla, iskien hampaansa Klaanialisen rintaan. Matoro ampuu nopeasti jääisen säteen rahiin, joka paljastuu Kinlokaksi. Se vetäytyy hieaman ja murisee.
”Kinloka. Syö kaikkea.”, Matoro, kävelevä tietosanakirja diagnosoi.
”Ihan sama mikä se on, miten siitä pääsee eroon?”, Suga ilmoittaa ja sohii olentoa miekallaan.
”Se syö kaikkea. Loputtomasti. hankitaan sille jotain muuta syötävää, ja sitten häivytään.”, Matoro sanoo, ottaen askelia taaksepäin. Kinlokan Kanoka-keikko osuu Jään Toaan, ja hän tuntee voimiensa heikkenevän, liikkeidensä hidastuvan… Matoro kaatuu maahan.
Suga miettii mitä tehdä, hyppää nopeasti Kinlokan yli, sen päälle ja ottaa sieltä Kanoka-kiekon hännästä. Klaanilainen tunkee hidastavan kiekon Kinlokan omaan suuhun, Rahi nielaisee sen itseasiassa mielellään, kunnes tajuaa hidastuvansa. Matoro ja Suga lähtevät poispäin, ennekuin kiekon vaikutus lakkaa.

Pitkähkön kävelymatkan jälkeen kaksikko näkee jo Klaanin tornit.

”Okei, haemme siis kolme muuta mukaamme.”, Matoro sanoo ja he astuvat sisään suureen, harmaaseen linnakkeeseen.

Retro

Makuta vastaan torakka

Kommentoi

Luola

Yliluutnantti katsoi ranteensa pientä näyttöä. Sen mukaan tätä luolaa oli vähän aikaa sitten käyttänyt makuta. Klaanille työskenteli makuta. Klaanilaisia oli torakoiden kannalta hyvä pahoinpidellä. Plus tämän haarniskan kanssa harjoittelu on aina hyödyksi. Ja se on todella nautinnollista.

Jonkin aikaa luolastossa kuljettuaan Nazorak kuuli edestään taistelun ääniä. Hän aloitti nopean, mutta varovaisen etenemisen kohti melun lähdettä. Pian hän huomasikin, mistä äänet lähtivät. Klaanille työskentelevä makuta pisti halki, poikki ja pinoon ryhmän Skakdeja. Ja vielä melko nopeasti. Yliluutnantti tarkkaili varjoista. Hän analysoi makutan jokaisen liikkeen, mihin tämän huomio kulloinkin keskittyi, miten hän rytmitti iskunsa. Kun Skakdeista ei ollut enää yhtään jäljellä, Yliluutnantti katsoi asiakseen astua esiin.

”Kuka siellä?” Makuta Nui kysyi nähtyään hahmon varjoissa. ”Paljasta itsesi!”
Ei vastausta.
”Minulla on lämpönäkö. Piilottelu ei auta.”
Yllätyksekseen Makuta ei kuitenkaan nähnyt mitään tai ketään skannatessaan luolansa seiniä.

Yllättäen Makuta Nui tunsi kovan iskun selässään. Hän miltei menetti tasapainonsa, ja kääntyi ympäri. Hänen takanaan seisoi jonkinlainen haarniskoitu hahmo, osoittaen häntä ranteestaan lähtevillä tykeillä. Hahmo puhui: ”Tämä on siis pelätty Makuta Nui, Klaanille työskentelevät makuta. Miksen ole kauhuissani?” Makuta nui ei vastannut sanoin, vaan kädestään singotulla heikennyssäteellä.

955 Kyllä tunsi säteen, mutta piti sitä enemmänkin huvittavana kuin tuskallisena. Hän päätti kokeilla erästä hauskaa temppua, ja painoi nappia ranteessaan. Kiinnittääksen huomion muualle, hän hyökkäsi makutan kimppuun sarjalla nopeita sivalluksia ranneterällään. Makuta Nui torjui iskuja minkä ehti, mitä nyt muutama raapaisi häntä rintaan. Makuta teki vastaiskun potkun muodossa, ja lennätti Nazorakin luolan halki, kovaa vauhtia kallioseinään. Hänen yllätyksekseen torakka kuitenkin nousi vaivatta taas jaloilleen. Manu kuitenkin päätti käyttää erästä voimakkaimmista hyökkäyksistään Nazorakia vastaan. Hän lähetti suuren, punamustan käden rinnastaan nappaamaan otteen vihollisestaan.

Aivan kuten toivoinkin, 955 ajatteli. Käden tarttuessa hänestä, torakka irrotti haarniskanosansa, johon makuta oli tarrannut. Makuta veti puvunpalan osaksi haarniskaansa, arvaamatta siinä piilevää yllätystä. Torakan ansa oli toiminut, Klaanilainen oli vetänyt pommin osaksi haarniskaansa. 955 räjäytti sen, ja makuta lennähti voimakkaasti vastakkaiseen seinään.

Manu nousi seisomaan ottaen seinästä tukea, ja katsoi rintapanssariaan. Se oli melko lailla tuhoutunut. Mikä likainen temppu, Makuta Nui ajatteli. Tästä voi tulla rumaa

Yliluutnantti lähetti ranteestaan ohjuksia kohti makutaa, joka kuitenkin käytti väisämisvoimaansa. Makuta Nui käytti tätä voimaansa hyväksi, ja pääsi aivan hyökkääjän lähituntumaan. Hän nosti torakan ilmaan, ja paiskasi laava-altaaseen. Klaanilaisen järkytykseksi Nazorak kuitenkin nousi sieltä, vieläpä melko haavoittumattoman näköisenä. Manu hyökkäsi sähköllä, joka kuitenkin tuntui imeytyvän torakan haarnisakaan.

Yliluutnantti katsahti pikaisesti kättään. Laavassa uinti oli lähes tuohonnut hänen vasemman kätensä haarniskan. Hmm, pitäisi luultavasti lopettaa taistelu piakkoinkin. Tämä alkaa käymään turhan vaaralliseksi, hän ajatteli. 955 ponkaisi rakettimoottoreidensa työntämänä itsensä kohti makutaa, lävistäen tämän ruhjoutuneen rintahaarniskan ranneterillään. Hän käänsi aseita haavassa väistäen samalla makutan vimmaisen vastahyökkäyksen. Manu näki torakan silmissä hullaantuneen katseen, kun tämä keskittyi Manun ruhjomiseen sisältäpäin. Sitten 955 tunki tykkinsäkin rintapanssariin repimäänsä reikään, ja laukaisi ohjuksia. Makuta huojui, ja kaatui selälleen keskelle lattiaa. Juuri kun Manu oli nousemassa, torakka harppoi pois lähettäen ohjuksia luolan kattoon.

Kaikkialla alkoi täristä, kun Manu pääsi jaloilleen. Vielä hän lähetti muutaman räjäytyssäteen Nazorakin perään, muttei uupumukseltaan osunut. Silloin luolan katto sortui hänen päällensä.

Yliluutnantti oli kaiken kaikkiaan tyytyväinen pukunsa kenttätestaukseen. Pienillä vaurioilla hän oli juuri kukistanut makutan. Mikä voisi mennä pieleen?

Retro

Omega-haarniska

Kommentoi

Luola

Matoron lähdettyä Makuta Nui istui hetken tuolissaan aivan hiljaa ja liikkumatta. Hän ajatteli asioita jonkin aikaa. He tulisivat kohtaamaan jotain kammottavaa.

Lopulta hän nousi. Hän käveli erääseen huoneeseen, jonka ovi oli aina lukittu koodilla, jonka vain hän itse tiesi. Hän näppäili koodin ja astui sisään. Sisällä oli pimeää. Makuta sytytti suuren violettia valoa hohkaavan, katosta riippuvan pallon. Huoneeseen tuli hieman enemmän valoa. Siellä hän säilytti erästä asiaa, joka pääsisi pian käyttöön: hän kutsui sitä Omega-haarniskaksi. Hän katsoi sitä ja hymyili. Keltamustat panssarit ja erittäin makutanuimaiset piikit kiinnittivät huomion ensimmäisenä. Myös muutamat ketjut, jotka roikkuivat sieltä täältä, olivat hienoja yksityiskohtia. Haarniskaan kuului kaksi mittavaa sapelia, jotka hän oli takonut aikoja sitten.

Pian Makuta Nui oli siirtynyt uuteen haarniskaansa. Hän kokeili sitä hieman, totuttautui siihen. Lopulta hän marssi ulos huoneesta. Hän kuuli meteliä käytävistä. Muutama Skakdi saapui luolaan. He katsoivat Makutaa uhkaavasti. Tämä katsoi takaisin ja virnisti. Oli aika hieman leikkiä.

Retro

955 lämmittelee

Kommentoi

Metsä

Yliluutnantti oli hänen sotilasarvonsa, 955 tunnuslukunsa. Hänen oikean nimensä pystyi lausumaan vain hyönteisen suulla. Ei sillä, että hän olisi tarvinnut nimeä, hän oli tyytyväinen päästessään tekemään työtään.

Nyt hän odotti puun oksalla kahta lähestyvää hahmoa. Tämä puku on yllättävänkin kevyt, hän ajatteli. Silti uskomattoman kestävä. Harvinaisen laadukasta jälkeä suunnitteluosastolta. Torakka oletti olevansa hyvässä piilossa, eikä ainoastaan paljaalta silmältä. Puku piilotti hänen ruumiinlämpönsäkin. Yliluutnantti kyyristyi, valmiina hyppäämään kohteensa kimppuun.

Alla Matoro The Blacksnow käveli ripeästi kohti Klaanin linnaketta. Tyypilliseen tapaansa hän tarkkaili ympäristöään, ja pysyi varuillaan. Viimeaikaiset tapahtumat ainoastaan rohkaisivat häntä pysymään entistä varovaisempana. Summerganon käveli Matoron perässä, muutaman metrin jäljessä, hänkin olkansa yli vilkuillen. He kuulivat lehtien havinaa yläpuoleltaan.

Yliluutnantti putosi jaloilleen, muttei kohteensa päälle, kuten oli tahtonut. Hän huomasi vastustajiensa olevan tavallista tietoisempia ympäristöstään. Torakka syöksähti eteenpäin ranneteriensä kanssa, muuta kokeneena miekkailijana Matoro ohjasti iskun vasemmalle puolelleen, ja vastasi nopealla kierrepotkulla. Toa hyppäsi sen jälkeen nopeasti hyökkääjän yli, kääntyi, ja laukaisi energia-hyökkäyksen suoraan torakan selkään. Summerganon keskitti voimansa miekkansa kautta jäähyökkäykseen.

Yliluutnantti myhäili mielessään. Puvun energianimemistoiminto ainakin toimi mallikkaasti. Toain hyökkäykset eivät tehneet häneen lainkaan vahinkoa. Seuraavaksi 955 päätti kokeilla pukunsa tykkiä. Hän kohotti laiskasti kätensä, ja laukaisi pienoisohjusryöpyn Summerganonin kimppuun, nauttien tilanteesta suuresti.

Summerganon heittäytyi täpärästi sivuun, ja mietti pikaisinta poistumista taistelusta. Hän ymmärsi vastustajansa olevan kyvykäs taistelija, eikä tahtonut joutua taistelemaan todennäköisyyksiä vastaan. Matorolla oli jo suunnitelma mielessään. Hän sivalsi miekallaan puusta suuren oksan irti, ja se tippui muutaman metrin syvyisessä kanjonissa virtaavaan jokeen.

955 ajatteli kokeilla taas uutta pukunsa ominaisuutta, tämä oli hänestä hyvinkin nautinnollista. Hän kaivoi vyöltään pienen pommin, ja sinkaisi sen kohti Summerganonia. Toa menetti tasapainonsa paineaallon vaikutuksesta. Torakka astui vastustajaansa kohti, ja kokeili jälleen uutta kikkaa. Hän laukaisi käsivarrestaan vaijerin, joka sitoi Summerganonin maahan kiinni. Matoro kuitenkin syöksähti torakan ja Klaanilaisen väliin, ja katkaisi säilällään vaijerin. 955 huitaisi kädellään Matoron syrjään, ja tämä lensi kaaressa monta metriä.

Summerganon vastasi tähän nopealla taklauksella, ja torakka kaatusi selälleen. Jään toa koetti kiinnittää hyökkääjän maahan elementaalivoimillaan, mutta haarniskoitu Nazorak vain nousi jaloilleen ja hypähti taaksepäin.

Eiköhän tämä ollut tässä, 955 mietti. Kaksikko selvästikin osasi taistella, eikä tahtonut heidän oppivan liikaa hänen aseistuksestaan. Nyt hän odottaisi heidän seuraavaa siirtoaan.

Klaanilaiset loikkasivat Matoron huudosta joen mukana vauhdikkaasti virtaavaan tukkiin roikkumaan. Edessä oli suurehko koski, mutta sen ei pitäisi tuottaa vaikeuksia tällä lautantapaisella. Sitäpaitsi joki virtasi Klaanin linnaketta kohti. Summerganon osasi odottaa Matoron seuraavaa huudahdusta:
”Valitan, herr torakka, mutta valitettavasti tämä jää muistiin päivänä….”
955 keskeytti tylysti lauseen laukaisemmalla ranteestaan uuden liudan ohjuksia, tällä kertaa kohti kanjonin seinämää. Kallionlohkareet romahtivat ilmeisesti Klaanilaisten päälle, mutta 955 arveli heidän jääneen henkiin, mahdollisesti tajuihinsakin. Kuitenkin hän totesi lähdön hetkensä koittaneen. Puvun muitakin ominaisuuksia olisi hyvä testata, ja ennen pitkää varsinaiselle tehtävällekin täytyisi lähteä.

Aktivoidessaan pukunsa rakettimoottorit Nazorak mietti vielä mielessään kokemuksen olleen harvinaisen virkistävä, tusken aiheuttaminen oli aina yhtä tyydyttävä kokemus. Vaikka hän myönsikin tällä kertaa tyytyneensä lähinnä uusien vempaimiensa testailuun. No, ehkä ensi kerralla sitten, hän tuumi.

Retro

Isku Nazorak-pesään: Suga haluaa tiimiin

Kommentoi

Suo

Summerganon samosi yhä suolla… Ketään ei näkynyt eikä mistään kuulunut yhtään mitään. Usvaa ei ollut paljoa, mutta Summerganonista tuntui, että hän olisi pimeyden ja sumun saartama ja aivan ulottumattomissa. Mutta hän jatkoi silti. Edessäpäin alkoi näkyä puita. Ensin niitä oli vain harvakseen, mutta hyvin pian eteen avautui kunnon metsä. Summerganon kuuli jo ääniä. Ne tuntuivat etäisiltä, mutta äänien kuuleminen antoi Summerganonille virtaa ja hän pisti oitis juoksuksi.

Näköpiiriin ilmestyy kalliota ja Summerganon kuulee vesiputouksen äänen. Ja askelia… ne lähestyvät. Summerganon piiloutuu suuren kiven taakse laittaa käden miekalle. Askelten äänet kovenevat. Puiden välissä näkyy hahmo… Summerganon ei tunne pelkoa eikä jännitystä, vaan on jopa hieman huvittunut ja ikäänkuin aavistaa jotain… jotain, mikä ei ole pahaa. Syy tälle paljastuukin pian: hahmo paljastuu Matoro The Blacksnowiksi. ”Viimein tuttuja…”, Summerganon sanoo huokaisten.

Matoro selittää nopeasti tilanteen: Iskuryhmä, Nazorakit…

Summerganon hymyilee ja tuntee taas olevansa vireessä ja innoissaan.
”Jos iskuryhmässä on tilaa, olisin mielelläni mukana…” hän sanoo hymyillen.

Retro

Nazorakien mysteeriteräs

Kommentoi

Klaanin linnake

Troopperi istuu kahviossa ja hörppää kahvistaan. Hän miettii missä Matoro on. Yllättäen Hikka tulee hänen viereensä. Se kantaa suussaan samaista kiveä, jonka se löysi kukkuloilta. Troopperi vilkaisee kiveä. Hän vilkaisee sitä. Yllättäen hän huomaa sinä jotain.

Halkeama

Troopperi ottaa kiven käteensä tutkiakseen sitä.

Kuuluu ritinää. Halkeama kasvaa. Hikka ihmettelee vieressä.

”Ei se Hikan hampaista tule. Tämä on saanut kovempiakin iskuja” hän sanoo muistellessaan hetkiä natsitorakoiden kanssa tapellessaan Turagan majassa. Yllättäen kuuluu kova räsähdys. Kivi hajoaa sirpaleiksi. Kaikki kahviossa olijat havahtuvat ääneen. Räsähdys kuulosti erittäin voimakkaalta. Troopperi kerää sirpaleet lattialta ja menee Klaanin labraan.

Laboratorio

Valkotakkinen Matoran vilkaisee sirpaletta mikroskoopilla. Hän Viittaa Troopperille. Troopperi kurkistaa mikroskooppiin. Sirpaleessa näkyy pieni metallinkappale. Nopea zoomaus. Ei epäilystäkään. Se on pala Nazorakin veitsestä. Troopperi ottaa veitsen laukustaan, ja vilkaisee sitä. Kärjestä on lohjennut pala. Troopperi älyää, että jos pala veistä olisi katkennut häneen, se olisi ollut tuhoisaa. Troopperi antaa veitsen Matoranille ja sanoo:
”Tee tällä kokeita. Selvitä ainakin sen materiaali” Matoran nyökää, ja siirtyy töihin. Troopperi poistuu huoneesta miettien, mitä vaikutuksia samasta metallista taotut aseet voisivat aiheuttaa.

Retro

Isku Nazorak-pesään: värvätään tiimi

Kommentoi

Makutan kammio

Matoro on sisi saanut tehtäväkseen hankkai kuuden Klaanilaisen tiimin.
”Hei, minkäsortin retki on kyseessä? Onko täällä luolassasi syötävää?”, Matoro kyselee. Hän on huomattavasti piristyneempi nyt kun tietää miksi on täällä.
”Tiimi toimii… Iskuryhmänä.”, Makuta Nui sanoo ja iskee silmää.
Matoro päättää sitten häipyä Klaaniin. Hakemaan niitä neljää muuta heppua.
Pitänee käväistä samalla Chat-kahviossa syömässä.

Matoro kääntyy ovelle ja lähtee vaeltamaan tunneliverkostoon.

Tunneli

Matoro kävelee rauhassa pimeää tunnelia. Hän toivottavasti osaa takasin. Jään Toa huomaa paljon jälkiä käytävässä. Puheensorinaa.
Skakdien ääniä!, Matoro ajattelee. Hän näkee epämääräisen hahmon hoippuvan pimeydessä, sivutunnelin päässä. Kattoon kajastaa punaista valoa laavasta.
Mitä he täällä tekevät? Pitää harhauttaa ne pihalle…, Matoro tuumaa. Hän iskee miekan lappeella kiviseen seinään.
”Hei, täällä on joku!”, kuuluu käytävästä. Matoro odottaa muutaman sekunnin ja pingahtaa (Onko tuo edes sana) juoksuun. Äääniä kuuluu takaa, jotkut lähtevät juoksuun.

Metorakk pääsee ylös ja lähtee kovaa Toan perään, katsoen ensin selustansa.

Matoro tajuaa että edessäpäin on sivutunneli josta tulee pari Nazorakia. Jään Toa vilkaisee taakseen, hänen perässään on Skakdeja. Nazorakit ottavat sapelinsa ja keihäänsä, Matoro lähestyy ja miettii mitä tehdä.
Upea aika kehittää suunnitlema…
Mustavalkoinen Toa ottaa askelia sivuun, koulutetut vartijatorakat tietävät tämän merkitsevän syöksyä vastakaiseen suuntaan, heidän yli. Matoro ponnistaa ja hyppää.
Nazorakit heilauttavat aseensa heille opetetulla tavalla, ja niiden pitäisi lävistää yli hyppäävän Toan rintakehä. Ennekuin ne ehtivät tajuta, Matoro on hypännyt suoraan niiden yli, luolan seinää viistäen. Nopea aseenkorjausliike melkein osuu Matoroon joka laskeutuu ja ampuu jäätä nopeasti Nazorakjoukkoon.
Jään Toa jatkaa kiitoaan, toivoen putouksen luona olevan oven aukeavan sisältä.
Upeaa!, Matoro ajattelee kun näkee seinässä jonkinsortin skannerin, joka kysyy Klaanin tunnusta. Matoro asettaa jäsenkorttinsa lukijaan ja ovi aukeaa.
Putous näkyy suoraan hänen edessään.

”Hei, kiusankappale! Olet piiritetty!”, Metorakk huutaa. Skakdijohtaja on pystähtynyt vajaan sadan bion päähän muutaman Skakdin ja Nazorakin kanssa. Matoro näkee teleskooppisilmällään ison ketjun Nazorakeja putouksen toisella puolella.
”Onnittelut, Gaggulabion kaveri.”, Matoro aloittaa ivallisella sävyllä. Metorakk ei pidä nenäkkäistä vangeista.
”Te muistatte tämän päivän päivänä, jolloin melkein nappasitte Matoro The Blacksnow’n!”, Matoro laushtaa, laukaisee ranteesta harppuunan ylöspäin, iskuhaka tarttuu kallioon ja Matoro vetäisee itsensä tyylikkäästi putousta ylöspäin, kadoten luolassa katsovien silmistä. heittäytyy ylhäältä kalliolle putouksen sivulle ja jäädyttää veden väliaikaisesti. Jään Toa lähtee, joskin märkänä, mutta erittäin pirteänä ja itsevarmana kalliolle. Nazorak-kehä pitänee kiertää.