Aihearkisto: Klaanon Rope

Mr.Killjoy

Sairasosasto

Käytävältä kuului merkillistä meteliä. Aivan, kuin joku olisi ajellut käytävää edestakaisin jollain moottoroidulla vekottimella. Killjoy kuunteli hetken ääntä ja nosti kätensä. Jos hän oli laskelmoinut oikein, kohde oli oven takana jokaisen 5,7 sekunnin välein. Killjoy latasi käteensä sähkölatauksen ja laukaisi sen.

“Wrooooo-uaaaagghhhhhh!”

Killjoy hymyili nähdessään panoksensa tekevän reiän oveen ja singotessaan sen toisella puolella olleen kohteen ikkunan läpi. Vihdoin hiljaista. Radiak juoksi paikalle räjähdyksen saattelemana ja nosti vihaisen katseen kättään yhä koholla pitävään Killjoyyn.

Kymmenen minuuttia myöhemmin Radiak oli lopettanut saarnansa ja Killjoyn ympärillä oli taas hiljaista. Sairasosasto oli häntä lukuunottamatta jo täysin tyhjä. Killjoyn kylkeen sattui edelleen, mutta sen vuotaminen oli sentään saatu jo loppumaan.

Pitkät tunnit sängyssä antoivat Killjoylle aikaa miettiä. Hän ei ottaisi Xialle mukaan montaa. Ehkä kaksi tai korkeintaan kolme. Kaikkien täytyisi olla kokeneita taistelijoita, sellaisia, jotka pystyisivät taistelemaan suuria massoja vastaan, sillä niitä olisi luvassa ja paljon.

Killjoyn katse kääntyi pöydällä hänen vieressään makaavaan ionikatanaan. Siinä oli edelleen jäänteitä Feterrasta. Killjoy oli oppinut yhden asian edellisyöstä. Hän ei koskaan haluaisi kohdata sellaista uudestaan.

Gekon mieletön remppa, osa 4: Hän päätti mennä hakemaan sementtiä

Glatorainkingin väliaikainenhuone

Glatorianking heräsi, tällä kertaa hän oli edes nukkunut, nukkunut hautajaisten yli.

“Ehkä niin onkin paremmin.”, hän sanoi herättyään.

Muut kävelivät klaanin käytävillä korjaillen seiniä ja muuta. Glatorainking katseli vieläkkin sateenkastelemaa käytävää. Vahingoittuneet olisivat joko kuolleet tai lepäämässä huoneessaan. Ei ollut enään tarvetta auttaa.
Glatorianking katseli rikkinäistä seinää, hän päätti mennä hakemaan sementtiä.

Jaken kevät

Bioklaani, sisäpiha

WWWWWWWWWWWRRROOOOOOOOOMMMM – Näin kirmasi Jake. Hautajaiset olivat loppuneet ja uusi päivä oli koittamassa, niin kuoleille kuin elävillekkin. Kevät oli tullut. Tsirp. Niin lauloi lintu, ja niin kirmasi Jake. Hän unohti käydä hautajaisissa, koska hän kirmasi. Lopulta Jake kuitenkin kyllästyi kirmaamiseen. “Blah. Tylsää. Olenpa ollut tyhmä”, Sanoi Jake. Kuitenkin hän jatkoi kirmaamista. “WIIIIII”, Huuteli Jake ja kirmaili ympäri klaania. Kuitenkin oli pelottava fakta, että Jake kuuli outoa musiikkia ympäriltään. Silti oli nyt kauhujen yö ohi ja haudatut haudoissaan. Aurinko paistoi. Paist paist.

[spoil]Tämä oli nyt vähän rennompi viesti, iloisempi. Älkää säihkähtäkö tuota outoa musiikkia.[/spoil]

Gekon mieletön remppa, osa 3: Glatoriankingin väliaikainen huone

Glatoriankingin väliaikainen huone

“Kirottu mikä painajainen, mutta miten ihmeessä laatikko on auki ja julisteet seinillä?”

Hihii

“Mitä… nyt.”

Glatorianking avasi oven ja näkiMatoranin, joka oli kuolemaisillaan nauruun.

“Vitsikästä tosiaan Haudatutkin nauravat”

Haahaa!

Matoran purskahti taas nauruun ja GK näki sen kädessä olevan musiikkisoittimen, et taida tosiaan tietää mitä täällä on tapahtunut.

“Tiedänhän, heitit minut ikkunasta alas!”

“Ja siksikö kostit?”

“Juu.”

“Olisiko sinusta hauskaa jos joku tekisi noin?”

Matoran lähti juoksemaan pitkin käytävää.

“Kaikenlaista..”

GK lukitsi huoneensa ja rupesi nukkumaan.

[spoil]Parempi?[/spoil]

Troopperi

Bio-Klaani

Troopperi oli käynyt hautaustilaisuudessa, välillä, ja palasi vielä sairaalaosastolle.

“Miten voit?” kysyi samainen Matoran, jonka hän oli pelastanut.

“Paljon paremmin, täällä pystyt hoitamaan paremmalla välineistöllä.”

“Näytät voivan jo pystyä itse hoitamaan asiasi, saat lähteä osastolta pois jos haluat.”

“Kyllä, voin paremmin. Tunnen vielä kipua, mutta kestän sen.”

“Onni etteivät tärkeät elimet vahingoittuneet, isku aiheutti luultavasti “vain” suunnatonta kipua, ja vamman kylkeesi.”

Troopperi lähti kävelemään kohti ovea, mutta Matoran kysyi vielä:

“Mitähän ne leijuvat metalliolennot halusivat?”

“Etsivätköhän ne jotain, minusta tuntuu jotenkin siltä.”

Troopperi astui sairaalaosaston ovesta ulos, ja päätti mennä “lepäämään” Klaanin kahvioon.

Mr.Killjoy

Hautausmaa

Kaatuneiden omaiset jäivät vielä uusien hautojen luokse seremonian päätyttyä. Muut tunsivat velvollisuudekseen poistua ja jättää heidät suremaan rauhassa. Guardian ja Tawa lähtivät kävelemään kohti linnoituksen länsisiipeä, jolloin Killjoy pyysi Kapuraa viemään hänet heidän luokseen.

Sade jatkui edelleen ja Adminit eivät edes pysähtyneet Killjoyn saapuessa Kapuran avulla paikalle. Hiljainen nelikko jatkoi matkaansa kohti länsisiipeä katsomatta toisiinsa.

“Viime yö oli osoitus siitä, että olemme haavoittuvaisia. Meidän tulee toimia nopeasti”, Killjoy aloitti aneemisen tulevaisuuden omaavan keskustelun. Guardian hymähti ja Killjoy huomasi hänen kätensä hipelöivän ajoittain zamor-pistoolinsa vartta.

“Radiak lupasi saada minut kuntoon kolmessa päivässä. Lähden Xialle välittömästi sen jälkeen”, Killjoy jatkoi.

“Tajuat kai, että emme voi jättää asiaa vain sinun varaasi Killjoy. Meille osoitettiin juuri, kuinka isokin joukko Klaanilaisia joutuu joskus taipumaan. Saatika sitten yksinäinen soturi”, Tawa sanoi vakavana.

Killjoy laski päänsä ja näytti selkeästi hieman alentuvalta. Kapura ei ollut uskoa silmiään nähdessään tämän eleen ja pysähtyi hetkeksi, mutta kiri adminit taas nähdessään Killjoyn vihaisen katseen.

“Kerään itselleni tiimin”, Killjoy myöntyi ja elehti Kapuran pysähtymään. Adminit nyökkäsivät ja lähtivät kävelemään kohti tuntematonta määränpäätään.

“Kiitos”, Tawa sanoi ja Kapura ja Killjoy jäivät katsomaan kahta kaikkoavaa hahmoa.

Sade rummutti kaksikon kasvoja ja he päättivät kääntyä takaisin kohti sairaalaosastoa. Matkallaan Kapura miltei jyräsi isohkon hämähäkin, joka hämmentävästi näytti, kuin se olisi heristänyt nyrkkiä.

Maaksi pitää sinun jälleen tuleman

Bio-klaanin hautuumaa

“Mahrox”, Turaga puhuu.
“Moni meistä ei ehtinyt tuntea sinua ennekuin olit jo poissa. Yhtenäisyys, velvollisuus, kohtalo.”
Suurempi arkku lasketaan hautaan. Sadepisarat ropisevat maahan jatkuvasti.

Kolme laukausta.
Matorankolmikko alkaa lapioida multaa.

“Matoran Frottik”, puhuja sanoo kuuluvasti. Matala ääni ei tahdo kuulua sateen läpi.

“Hän antoi kaikkensa tovereilleen – meille. Yhtenäisyys, velvollisuus, kohtalo.”
Pieni arkku lasketaan kuoppaansa. Puisen arkun pintaan on poltettu matoranien vartiokeihäs.

Kolme laukausta ilmaan. Erästä Gukkoa osuu. Se putoaa metsään.

“Kissabio”

“Hän…hän…. Yhtenäisyys, velvollisuus, kohtalo.”
“Oli?”, pieni hämähäkkiotus tahtoo sanoa. Ajatus tulee ulos piipityksenä. Manu on ryöminyt puunrungon alle turvaan sateelta.

Jälleen pieni arkku lasketaan kuoppaan. Se ei ole pieni siksi, että vainaja olisi pieni, vaan siksi, että noin puolet vainajasta räjähti taivaan tuuliin.

Kolme laukausta ilmaan. Ammukset katoavat sateeseen.

“Matoran Ornu ja Tuthak”, Turaga sanoo sateen läpi.
He taistelivat urheasti Laivastossa ja pääsivät nyt Mata Nuin luo ylös. Rauha heille. Yhtenäisyys, velvollisuus, kohtalo.”

Keetongu laskee puuarkut vierekkäisiin kuoppiin. Niiden pintaan on kaiverrettu Bio-Klaanin laivaston tunnus ja jalojen sotureiden nimet juhlallisilla kirjaimilla.

Laukaukset.

Tuuli ravistelee läheistä lehtipuuta. Sadepisarat läiskähtelevät sen lehtiin.

Monta laukausta ja liian monta nimeä kuluu.
Kun viimeinenkin arkku lepää maan uumenissa hautakivien alla, märät hahmot alkavat liikkua kohti linnoitusta kuolemanhiljaisuuden vallitessa.
Jokainen tietää että tämä oli vasta alkua.

Maasta sinä olet tullut

Hautuumaa

https://www.youtube.com/watch?v=4zLfCnGVeL4

Suuri kulkue käveli sateen läpi. Vihreä ruoho oli märkää ja roikkui maassa lannistuneena. Sade pesi niityn läpi kävelevien klaanilaisten haarniskoja ja kasvoja ja lätisi tasaisesti kahteenkymmeneen arkkuun, joita kannettiin läpi raskaan sateen.
Klaanin soturit kantoivat erikokoisia arkkuja kohti niiden tulevaa lepopaikkaa yrittäen parhaansa mukaan peittää kasvonsa.
Pienimpiä arkkuja oli eniten ja niitä kantoivat Matoranit. Joukossa oli myös muutama hieman isompi arkku parin Toan käsissä. Klaanin suurimmat soturit katsoivat arkunkantajia ja halusivat ojentaa auttavan kätensä, mutta tiesivät, että se ei kävisi. Arkunkantajina toimivat arkkujen sisällä makaaville tärkeimmät henkilöt.

Adminit ja moderaattorit kävelivät kulkueen keskellä, mutta juuri nyt heitä ei erottanut tämän joukon johtajiksi. Tawa käveli kaiken keskellä suojaten itseään ja pientä Ussal-rapua sateelta viitalla. Guardian marssi Zamor-pistooli selvästi vyötäröllään ja katse arkuissa.

Jossain taaempana Kapura työnsi siteisiin piilotettua Killjoyta pyörätuolilla. Killjoy ei vaikuttanut nauttivan tilanteesta erityisen paljoa.
Jossain kauempana kulkueesta pieni ja antidermikseltä vahvasti tuoksahtava hämähäkki yritti pysyä tahdissa mukana. Sekään ei nauttinut tilanteesta suuresti.

Arkkujen määränpää alkoi jo näkyä. Klaanin aiemmin melko tyhjällä hautuumaalla oli nyt kaksikymmentä kuoppaa kahdellekymmenelle arkulle. Jokaisen edessä oli erilainen hautakivi, johon oli kaiverrettu nimi ja kuva naamiosta. Kivissä oli myös vaihtoehtoisesti kuva joko kolmen hyveen tunnusmerkistä tai Ath-uskon kolmikulmaisesta silmästä.

Joukko ampuma-aseita kantavia klaanilaisia järjestäytyi hautakuoppien viereen ja Guardian asteli jonon päähän. Arkkujen kantajat lähestyivät hautakiviä ja siirtyivät oikeiden kuoppien eteen. Kantajat pysähtyivät paikalleen odottamaan käskyä.

Guardian ja hautojen vieressä odottava joukkio ottivat aseensa esiin ja latasivat ne. Aseiden märät piiput tähdättiin kohti harmaan pilvistä taivasta.

Ensimmäinen arkku vietiin varovaisesti kohti hautaa. Kantajien joukossa oli useita tuttuja klaanilais-Toia, mutta joukkoon mahtui myös yksi sinivihreä Matoran. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kukaan oli nähnyt Dinemin kasvoilla toisenlaisen ilmeen kuin hymyn.

“Toa Hime”, jonkun ääni lausui kovaa, mutta kovan sateen takia puhujaa ei tunnistanut. Arkunkantajat lähestyivät hautapaikkaa hieman. “Ilahdutit meitä nopealla työlläsi ja kauniilla hymylläsi. Yhtenäisyys, velvollisuus, kohtalo.”

Näiden sanojen jälkeen Guardian antoi äänettömän merkin muille ja joukkio ampui taivasta kohti kolmesti. Samalla arkku laskettiin hautaan ja joku alkoi lapioida sateesta märkää multaa sen päälle.

“Matoran Le…”, puhuja aloitti taas, mutta keskeytti korjatakseen sanomansa, “Orton Levah. Taistelu rauhan puolesta vaatii kaikkien panoksen.”

Arkunkantajat lähestyivät. Heidän joukossaan oli Matoran, joka näytti kaikkien mielestä erittäin paljon Umbralta. Kukaan ei tosin kyseenalaistanut tämän moderaattorin äkillistä muodonvaihdosta, sillä harva pysyi enää perässä Umbran kaikista olomuodoista.
Nyt hautajaiskulkueen mielessä oli kuitenkin jotain muuta.

“Sinun panoksesi oli suurin, mitä yksi meistä voi antaa”, Turagaksi paljastunut puhuja sanoi. “Yhtenäisyys, velvollisuus, kohtalo.”

Kolme laukausta.

* * *

[spoil]Joku voisi sanoa, että olen katsonut Watchmenin liian monesti.
Hän olisi väärässä.[/spoil]