Klaanin telakka, Komentoalus Tahtorak, makuuhuone
Keetongu nousi ja venytteli jäseniään. Hän asusti aluksessa, sillä sieltä oli helppo päästä komentosillalle ja sieltä oli hyvät näkymät. Ja Keetongu piti aluksen arkkitehtuurista.
Keltainen kyklooppi putsasi liinalla ainoan silmänsä linssin ja asteli komentosillalle. Laivaston komentajalle oli aina paperitöitä.
Keetongu mietti, mitä Snowman teki. Hänestäkään ei ollut kuulunut aikoihin. No, ei varmaankaan mitään mielenkiintoista. Mies suorittaa varmaankin tuholaistorjuntaa.
Ennen toimistotöihin ryhtymistä Keetongu asteli komentosillan seinustalla olevan mahonkisen asekaapin luo. Se kohosi neljän metrin korkeuteen ja se oli koristeltu tarkasti veistetyillä kiemuroilla. Keetongu kaivoin kylkitaskustaan messinkisen avaimen ja käänti sitä lukossa.
Keetongu ei pitänyt aseista. Hän kuitenkin tajusi niiden strategisen arvon sotatilanteissa.
Siellä oli valtava vasara. Keltainen kyklooppi ei ollut koskaan tappanut sillä ketään. Siitä oli toisaalta ollut usein hyötyä neljänsadan millimetrin naulojen kanssa.
Siellä oli jättimäinen varsijousi. Keetongu oli veistänyt sen karaistuneesta kuusesta, jonka salama oli kaatanut Klaanin lähimetsässä. Jänne oli punottu muutamasta kilometristä hopeakouruhämähäkin seittiä. Se oli täysin erilaista kuin Visorakien seitti: Hopeista ja erittäin kestävää. Varsijousta pystyi pitämään vuositolkulla ladattuna, mutta jänne ei löystynyt ja varsijousi oli aina käyttövalmiudessa. Seitin tilaaminen Metru Nuin punojilta oli maksanut paljon.
Keetongu otti varsijousen kaapista. Sen takana oli kymmenkunta Toan pituista nuolta; osa puisia ja osa metallisia. Niiden ero oli se, etteivät metalliset leimahtaneet ilmalennon aikana liekkeihin.
Keltaisen kykloopin rintalihankset pullistuivat kun hän veti kevyen panssariajoneuvon painoa vastaavan jänteen taakse. Sitten hän otti yhden metallisista ammuksista ja asetti sen jouseen. Keetongu murahti ja pisti varsijousen takaisin kaappiin.
Keetongu oli kokeillut varsijoustaan kerran Klaanin ampumaradalla. Seuraavana päivänä Klaanilehti oli kertonut ufohavainnoista, mutta kuvien tarkka tutkiminen oli paljastanut ne maaliataulun, takaseinän ja Klaanin muurin palasiksi. Keetongu oli myöhemmin löytänyt nuolensa kraaterista puolen kilometrin päästä Klaanista.
Keetongu lukitsi oven ja pisti avaimen takaisin kylkitaskuunsa. Sitä ei kannattanut jättää mihinkään lojumaan.
Keetongu meni päänavigointipöydän luo. Aluksen ollessa maissa se toimi laivaston virallisena toimistona. Paperikerrokset estivät ainakin pölyn kertymisen elintärkeiden mittareiden ja nippeleiden päälle. Keetongu istui pehmustettuun tuoliinsa ja silmäili pöydälle yön aikana saapuneita papereita.
Ensimmäinen oli raportti Tahtorakin uunikoneistovastaava Felokselta. Polttoainettaa uuniin lappavat Onu-Matoranit halusivat siirron siivekepuolelle. Lämpötila oli kuulemma liian korkea kahden valtavan uunin luona. Felos suositteli Keetongua palkkaamaan muutaman Ta-Matoranin huolehtimaan uuneista.
Laivastossa oli pelkästään Onu-Matoraneja. Keetongu ei edes tiennyt miksi. Hän piti heistä: Hauskoja pikku veikkoja, jotka olivat kuitenkin vakaita kuin maaperä. Ja hemmetin taitavia koneiden kanssa.
Mitkään muut Matoranit eivät olleet hakeneetkaan laivastoon. Ehkä he luulivat, että se oli tarkoitettu vain Maan Matoraneille.
Keetongu veti pöytänsä laatikosta rämisevän ja höyrykäyttöisen kirjoituskoneen, jonka hän oli tehnyt sopivaksi suurille sormilleen. Kaikissa painikkeissa oli huomattava iskarikoneisto. Keetongu tunkin paperin sisälle ja aloitti värväysilmoituksen kirjoittamisen.