Aihearkisto: Retro

Vanhan foorumin rope.

Retro

Isku Nazorak-pesään: Maken makkarat

Kommentoi

Klaanin linnakkeen piha

Viisikko istuu mukavasti Nöpö- Walkerin penkeillä. Tai pikemminkin neljä istuu mukavasti ja Glatorianking panikoi siitä, kestääkö “mokoma romu” mitään.
Keetongu kiertää avaimesta moottorin päälle, vanha höyrymoottori käynnistyy ja alkaa syytämään taivaalle suurta savupatsasta. Kuusi jalkaa iskevät maata vuorotellen, ja valtava robotti alkaa liikkua. Keetongu on rauhallisena ja keskittyneenä ohjaamossa.

“Hei, Gekko, ei tämä räjähdä!”, Matoro selventää tuohtuneena Glatoriankingille.
“En minä räjähdysystä pelkää, veikkaan että tästä katkeaa jalka tai putoaa pohja tai mitä tahansa yhtä kauheaa. Tämä hajoaa vielä matkalla…”, hopeinen Toa selittää.
“Nääh, tuskin. Keetongu osaa asiansa, luotan häneen.”, Matoro sanoo ja kääntää penkkinsä toiseen suuntaan, katsomaan pienestä ikkunasta villin saaren äärettömyyteen. Hän on merkannut Tongun karttaan MaNun luolan sijainnin, nyt he ovat menossa sinne.

“Hei, kuka haluaa makkaraa?”, Make huudahtaa. Hän on paistanut eväsmakkaroitaan höyrykattilan pinnan päällä. Kukaan ei vastaa.

Suuri Nöpö- walker astelee, ei välttämättä niin kovin tasiasesti, mutta varmasti läpi metsän. He ylittävät joen, ja Matoro näkee tutun putouksen. Mukavia muistoja herättää tuo putous. Siellä hän jallitti taas kerran itseään tyhmempiä.

“Hyvät naiset ja herrat, olemme perillä.”, Keetongu sanoo, pysäyttää ajoneuvon ja taittaa jalat ylös, laskien rungon maahan. Viisikko astuu ulos.
“Manu on putouksen takana olevassa luolassa. Varokaa, viime kerralla siellä oli myös Nazorakeja sekä Skakdeja.”, Matoro sanoo ja astelee putouksen läpi pimeyteen…

Retro

Isku Nazorak-pesään: Odotimme sinua Suga

Kommentoi

Summerganon suuntaa kohti linnaketta, jotta tehtävä saataisiin käyntiin. Vaikka hän oli rauhallisella mielellä, tunsi hän silti pientä jännitystä. Mutta hän oli onnellinen. “Jälleen menossa mukana.”, hän ajatteli ääneen.

Matoro ja kumppanit kuulevat askelia. “Summerganon saapuu.”, toteaa Mahriking ja on aivan oikeassa: Summerganon ilmestyy paikalle.

“Odotitteko pitkäänkin?”

Retro

Telttailu loppuu nyt

Kommentoi

Jossain Klaanin ulkopuolella, tuntemattomalla saarella

Domek istui ruohikon päällä. Hän tuijotti kiven palasta hänen edessä ja kuunteli kuinka linnut lensivät hänen yläpuolella ja kuinka tuuli ulvoi hänen takana. Hän vilkaisi hetken harmaan jyrkänteen alla pystytettyä tumman vihreää teltaansa ja käänsi päänsä takaisin kivipalan puoleen ilman minkäänlaista ajatuksenkiertoa.
Hän ei kestänyt enään.
Domek oli saapunut saarelle viiko sitten. Hän oli ollut matkustanut Klaanin ulkopuolella katselemaan maailmaa, jolloin hän samalla luki itäisien kylien Matoralaisten kirjoja ja novelleja, joita hän vieläkin piti laukunsa sisällä. Tarinat olivat inspiroineet häntä yrittämään taas piirtämistä ja kirjoittelemista, joten hän päätti asettua saarelle saadakseen yksityisyyttä. Suurinosa Domekin töistä jäivät kesken tai hän ei keksinyt mitä olisi voinut tehdä niillä, mikä tietenkin ärsytti häntä erittäin pahasti.

Mutta jos oli mitään, mitä ärsytti häntä enemmän tai yhtä paljon kuin Kirjailijan Seinä, niin se oli saarella oleskelu.
Domek saapuessaan saarelle puiden lehtiä oli hyvin runsaasti vaikka olivatkin hyvin keltaiset. Sää oli aurinkoinen ja lämpötila suotuisa.
Valitettavasti, kolmantena päivänä sää kylmeni ja lehdet alkoivat pudota. Neljäntenä päivänä alkoi nousta sumua ja viidentenä päivänä lehdet ovat pudonneet kokonaan ja usva näytti kuin se olisi niellaissut koko saaren. Näky oli hyvin karu ja aavemainen.
Joka ilta Domek olisi asettanut viisi valokiveä telttansa ympärille ja aseensa kätensä ulottuvilla. Hän nousi aina kesken iltaa jos sattui kuulemaan ääniä, asetti valokivet aina suoraksi niiden kaatuessaan ja palasi telttaansa niin nopeasti kuin pystyi.
Mutta viime iltana asioille tuli muutos. Viime iltana Domek kuuli hyvin äänekkään ja muukalaisen äänen. Se kuulosti metalliselta, teolliselta ääneltä, mutta myös hämmentävän orgaanisen tuntuinen; aivan kuin hyönteinen. Hän nousi tavallista tapaa ja kurkisti teltasta ulos, jolloin hän huomasi jokaisen valokiven kadonneen telttansa ympäriltä. Hän ei ymmärtänyt mitä oli tapahtunut ja sytytti valon lieskan kädestään. Hän katseli hätäisesti ympäristöään ja piteli hilpariaan tiukasti käsissä eikä pystynyt kuin istumaan teltan sisällä nukkumatta.
Silloin hän päätti viimein, ettei enään pysyisi saaressa. Se oli viimeinen pisara. Hän päätti lähteä heti pois aamunkoitolla.

Domek viimein nousi ylös ruohikolta. Hän venytteli raajojaan, laittoi lierihattunsa ja huivinsa päähän, pakkasi tavaransa ja tarkisti piirustuksiaan yksitellen. Hän käveli rannalla olevaa kaislikkoa päin, jossa hän oli piilottanut puuveneensä. Hän raivasi itselleen kaislikosta polun pidellen laukkua veden yläpuolella ja työnsi puuveneensä avoimille vesille, nousten samalla veneen päälle ja tarkisti laukunsa sisältöään ottaen sisältään kompassin, kartan ja pienen mustekynänä.
Hän katsoi hetken kompassiaan ja merkitsi rastin kartalle mustekynällä. Hän vilkaisi saarta päin jota voi tuskin hahmottaa paksun usvapilven läpi ja nosti purjeet.

“Hiivatti, unohdin kokonaan piirtää kuvan tuosta kalliosta”, Domekin ääni kaikui usvameren keskellä.

Retro

Isku Nazorak-pesään: Murjotusta rapukävelijässä

Kommentoi

Bio-Klaanin linnake

Glatorianking katselee rapumaista kojetta, joka näyttää siltä, kuin Se olisi hakattu ja korjattu useampaan kuin viiteentoistakertaan, “Oletko ihan varma, että tämä “Nöpö walkeri” kestää, Keetongu?

“Mitä, kyllähän tämä kestää,” Keetongu päivittelee: “Osat on haettu Bio-Klaanin B-luokan kaatopaikasta vaivaisella viitosella, et kai tosissasi usko, että tinasta tehty pohja irtoaisi, mädistä puuruuveista?”

“Eeh, kunhan vain mainitsin, mutta menen ehkä ihan jalkapelillä ellemme sitten rupea lentelemään, ehkä silloin voisin olla kyydissä.

“Pelottaako sinua?” Mahriking kysyi epäilevästi.

“Eih, ei minua pelota mennään vain…”

Odotamme vielä hetken Summerganonia ja sitten lähdemme”, keetongu sanoi närkästyneenä.

“Tosi on Minä en enään tässä kovin kauan jaksa istuskella”, Matoro sanoi Harmistuneesti”.

Retro

Isku Nazorak-pesään: Valotun rekrytointi ja liskomöykytys

Kommentoi

Bio-Klaanin linnake

Matoro on astellut ulos linnakkeesta, menossa Klaanin “takapihalle”, hiakkarannalle jossa sijaitsee myös Matorankylä. Alempaa, vesirajasta kuuluu aseiden kalinaa, epämääräisen huudon, Zyglakin sähinää. Matoro juoksee, näkee heikkadyyniltä Kapuran ja Glatoriankingin taistelemassa muutamaa Zyglakia vastaan. Toat näyttävät olevan pahasti alakynnessä. Matoro ottaa energiateränsä ja hyppää alas, lisko-otukset huomaavat hänet heti. Samoin Klaanilaiset.
“Matoro! Mitä sinä täällä?”, Kapura ihmettelee, ja väistää liskon iskun.
“Hoidellaan nämä otukset, puhutaan sitten.”, Matoro toteaa ja hyppää ilmaan, Zyglakin yli, iskien tätä miekalla selkään. Zyglak huitaisee Matoroa kohti, Toa iskeytyy kovaa maahan.
“Ehkä teihin ei tehoa elementti-iskut, mutta maastoon tepsii”, Jään Toa puhuu itsekseen ja ampuu miekastaan energiasäteen Zyglakin jalkojen alle. Hiekka kuumenee, olento karjaisee kun sen jalkaa polttelee. Zyglak kaatuu, Matoro tainnuttaa sen miekan lappeen iskulla takaraivoon.

Jonkun ajan kuluttua loputkin otukset on hoidettu. Matoro aloittaa keskustelun parivaljakon kanssa.
“Hei, ehtiikö jompikumpi auttamaan Manua jossakin pikkujutussa?”, Matoro kysäisee ja tutkailee tajutonta Zyglakia.
“Minä en voi, minun pitää tehdä sarjakuvaa ja vaikka mitä täällä Klaanissa.”, Kapura selittää. Glatorianking on taasen innoissaan asiasta.

Matoro menee Glatoriankingin ja Mahrikingin kanssa Keetongun pajalle, siellä odottaakin jonkinnäköinen hopeinen Nöpö- walkeri. Keetongu näkyy ohjaimissa.
“Ilmoitin Summerganonille, että lähdemme kohta. Pitänee odottaa vielä häntä…”, Matoro päivittelee.

Retro

Pimeyden valtiaan esiinmarssi

Kommentoi

Pohjoinen manner, Tren Kromin niemimaa

Illan viimeiset auringonsäteet värjäsivät taivaan verenpunaiseksi. Ilma oli kylmä ja kuiva. Vuorien välissä sojottavien kristallipiikkien väliin tuleva valo taittui valaisten hieman rinteitä. Kolea viima puhalsi epämiellyttävästi. Mikään ei liikkunut. Myrkyllisellä alueella ei edes kulkenut raheja. Joskus paikalla oli Nui-Ramoja, mutta nekään eivät juuri saaneet saalista vaarallisilla kallioilla. Hiljaisuus vallitsi lähestulkoon aina, kun oli hiljaista.
Kuinka ristiriitainen ajatus, luolasta ulos hiippaileva Vortixx ajatteli. Hän oli matkalla tapaamiseen.

Hän alkoi kiihdyttää askeleitaan; ulkona oli sen verran kylmä, että hänen ei tehnyt mieli jäädä sinne. Hän näki jo suuren laivan, joka ajelehti kohti niemimaata. Vortixxin rakentama satama – mikä ei tosiaankaan ollut hääppöinen – nökötti vähän matkan päässä. Hän käveli sen luo ja odotti. Pian laiva saapui. Melko ohut mutta pitkä lankku laskettiin alas. Sitä pitkin käveli hahmo alas laivasta. Tämä hahmo oli pitkä, Toaa pidempi. Hänen haarniskansa oli violetin ja hopean värinen, hänen harteillaan roikkui musta viitta. Hänen kasvoillaan oli violetinmusta Kanohi Avsa, Nälän naamio. Vortixx nielaisi. Hän ei olisi halunnut olla itse tekemisissä Makutan kanssa, mutta hänellä ei ollut vaihtoehtoja: palkkio, joka hänelle oli ilmoitettu, oli liian houkutteleva. Hän saisi itselleen koko Matoran-orjakaupan suurimman lastin ikinä.

Vortixx vapisi, mikä ei johtunut kylmästä. Makutasta huokui pelottavuutta. Kun hän työnsi kasvonsa aivan Vortixxin lähelle, tästä tuntui, kuin hänen kaikki positiiviset emootionsa olisivat poissa. Mielialakin alkoi vaihtua synkemmäksi. Makuta saattoi käyttää naamiovoimaansa Vortixxiin; tai sitten tunne johtui siitä, että tämän oli piirittänyt joukko visorakeja. Makuta kumartui entistä enemmän hänen puoleensa ja kuiskasi: ”No niin, Vortixxssh. Kerrohan minulle, misssä sse on.”

Vortixx vapisi. ”Mi-mikä-kä?” Makuta vetäytyi kauemmas.
”Sinä tiedät ssen, sssaasssta”, hän sanoi Vortixxille. Tämä ajatteli, että ei voisi enää pelata aikaa.
”Bi-bi-bioklaani…” hän mutisi. Makuta nyökkäsi hitaasti.
”Se… se on…” Vortixx jatkoi, ”se on… jossain mantereiden välissä.”
”Hieman tarkemmat tiedot lienevät paikallaan, vai mitä sssanot?”
Vortixx alkoi saada jo hieman itsehillintäänsä takaisin.
”Minulla on kartta, joka näyttää sijainnin.”
”Hienoa, pikkuinen”, Makuta sanoi hymyillen erittäin häijysti. ”Sinä saat pian palkintosikin.” Vortixx luuli tämän jäävän hänen viimeiseksi hetkekseen. Mutta Makuta ei tappanut häntä, kuten hän oli epäillyt.
”Merkitsse tähän karttaan Nazorakien, Sskakdien ja Zyglakien liittouman tukikohta. Minä teen ssinne pienen visiitin.” Vapisevin käsin Vortixx piirsi pienen rastin. Makuta vetäisi kartan pois ja laittoi sen viittansa alle.
”Palkintosi toimitetaan piakkoin”, Makuta sanoi ja kääntyi lähteäkseen, ”Makuta Abzumo kiittää tiedoistasi.”

Vortixxin päähän nousi kummallinen ajatus: Onpas typerä nimi. Hänen ajatuksensa alkoivat virrata. Hän oli tavannut Makutan ja selvinnyt jopa elossa hyvän kaupan lisäksi. Makuta näytti lähtevän pois päin, mutta sitten hän yhtäkkiä vetäisikin esiin miekkansa. Hän heilutteli sitä ympäriinsä, teki taidokkaita liikkeitä, pyöritti päänsä ja ruumiinsa ympäri, yhdellä ja kahdella kädellä. Sitten, yhdistelmän viimeisenä liikkeenä, miekka suhahti sopivasti Makutan olan yli ja lävisti Vortixxin pään; terä sujahti onnettoman olennon silmien väliin kuin kuuma veitsi voihin. Vortixxin silmät pullahtivat ulos, hän ei ehtinyt edes kiljaista. Makuta työnsi miekkansa vielä syvemmälle. Se oli nyt kahvaansa myöten Vortixxin pään sisässä. Makuta väänsi sitä vielä kierroksen. Visorakit katsoivat vieressä tätä sadistista miekkaesitystä. Lopulta Makuta veti hitaasti terän ulos. Vortixxin päässä oli suurehko aukko. Visorakit syöksyivät syömään ruumiin. Makuta katseli, kuinka hänen palvelijansa mässäilivät typeryksen lihalla.

Kukaan, Makuta ajatteli, ei pilkkaa nimeäni.

Retro

Jääsaari 11: Lisää pelaajia

Kommentoi

Eteläinen saari, metsä

Matoran seisoi hangessa. Se odotti jotakuta suojaten itseään kylmyydeltä viitalla.
Matoranin vaaleansininen Pakari oli ilmapiiristä johtuen huurussa ja vaikutti kaukaa katsottuna enemmänkin valkoiselta. Naamio ei ollut uusi ja tulisi kaipaamaan kunnostustöitä erittäin pian.

Matoran katsoi kohti Ath-Koron kylää, joka näkyi juuri ja juuri puiden takaa. Kyläläisiä oli liikkeellä laumoittain ja Suuren temppelin sivupuolella taisteltiin.

Matoran kuuli askelia takaapäin. Jäinen lumi rutisi ja naksahteli äänekkäästi ja tarkasti kuuntelemalla Matoran pystyi kuulemaan hengityksen.
Hän kääntyi. Yksi Suuren temppelin Toan kokoisista vartijoista katsoi häntä kaapunsa sisältä. Matoran katsoi vartijaa hetken kauhistuneena ennen kuin tajusi, kuka hupun sisällä oikeasti oli.

“Olet myöhässä”, Toan vakava ääni sanoi hupun sisältä.
“Nöyrimmät anteeksipyyntöni”, Matoran sanoi vankasti. “Kuinka kauan olet ollut vartiossa?”
“Liian kauan”, Toa sanoi. “Muut vartijat epäilevät taatusti jo jotain.”
“Mitä teit kuudennelle?” Matoran kysyi lähestyen Toaa.

Toa oli hetken hiljaa. Hän kääntyi ympäri ja tähysti hetken kauemmas.
“Kolmas puu vasemmalta”, Toa sanoi vaatimattomasti.
“Aika ihailtavaa”, Matoran sanoi kunnioittavalla äänensävyllä.
“Et usko, kuinka vaikeaa on sitoa puuhun jotain, joka osaa sytyttää haarniskansa tuleen”, Toa vastasi rauhallisesti.

Matoran katsoi taakseen kohti temppelin sivureunaa. “Yhteinen ystävämme näyttää pärjäävän hyvin”, hän sanoi. “Ehkä hän ei tarvitse apua juuri nyt.”
Matoran kuuli Toan vetävän aseensa esiin.
“Hän pärjää”, Toa sanoi. “Mutta rannalla on jotain, joka vaatii kaiken huomioni. Suonet anteeksi, joudun poistumaan pian.”

Matoran laittoi kätensä viittansa sisään ja kaivoi jotain esiin. Hän ojensi kuluneen paperinpalan Toalle.
“Muista antaa tämä yhteiselle ystävällemme”, Matoran sanoi hieman varovaisemmin ja hiljaisemmin. “Tämä on elintärkeää meille kaikille.”
Toa katsoi paperinpalaa kaapunsa syvyyksistä. Se tarttui siihen ja piilotti palan kaapuunsa.
“En kysy”, Toa sanoi. “Nyt, minulla on kiire. Hyvästi.”

“Näkemiin”, Matoran sanoi kylmästi katsoessaan Toan juoksevan kohti rantaa.

Komentokammio

Nazorakien johtaja, Kenraali 001 seisoi täysin valaistussa huoneessa tutkien edessään hohtavaa karttanäyttöä. Lähialueen saaret näkyivät siinä tarkasti ja pienen punaisen pisteen liike hangaarista kohti pientä eteläistä jääsaarta erottui kauas.

“Herra Kenraali”, yksi huoneessa työskentelevistä komentotorakoista sanoi virallisesti. “955 lähestyy kohdetta. Mitkä aseet valtuutamme?”

Kenraali vastasi salamannopeasti.
“Kaikki.”

“Mutta herra Kenraali”, toinen komentotorakka sanoi äkkinäisesti mutta kunnioittavasti. “Eikö tarkoitus ollut vain vangita kohde?”

“Kaikki”.

Komentotorakka nielaisi.
“Kyllä, herra Kenraali”, se vastasi vaitonaisesti ja avasi kommunikaatiokanavan. “955. Täysi arsenaali.” Linjan toisesta päästä kuului innokasta naurua.
“Herra Kenraali”, komentotorakka aloitti jälleen. “955 havaitsee suuren kerääntymän eläviä kohteita. Suositeltu toimintaperiaate?”

Kenraali puristi kätensä nyrkkiin. Hän tarttui komentotorakan kädessä olevaan kommunikaatiovälineeseen ja puhui suoraan yliluutnantti 955:lle.
“Ei silminnäkijöitä”, hän sanoi vankasti. “Eikä todisteita käynnistäsi. Puhdista koko saari.”

Jossain meren yllä yksi Nazorak oli hetken iloisempi kuin kukaan muu tässä maailmassa.

Retro

Jääsaari 10: Vartija ja Ilonpilaaja

Kommentoi

Ath-Koro

Killjoy ryntäsi valtavalla vauhdilla kohti taistelevaa kaksikkoa. Guardian suojautui muutaman kiven taakse, tulittaen samalla pistoolillaan ympäriinsä riehuvaa Purifieria.

Purifier ei odottanut Killjoyn seuranneen häntä, joten Killjoy onnistui tekemään täydellisen taklauksen ja rysäytti Purifierin suoraan pienen mökin seinän läpi. Killjoy kapusi ylös, mutta Purifier onnistui massiivisella kädenheilautuksellaan iskemään Killjoyn takaisin ulos, hypäten itse perään.

Killjoy peruutti, kunnes huomasi seisovan aivan Guardianin vieressä.

“Hyvä ajoitus.”

“Pahoittelen viivästystä, ystävämme hidasti hieman matkaani”, mutisi Killjoy ja veti miekkansa esiin.

Purifier puhkui taisteluintoa ja tanssahteli mielipuolisena ympäriinsä, pärskien tulta ympärilleen.

“Kas Killjoy! Mukavaa, että liityit seuraamme”, Purifier käkätti.

Guardian loi merkillisen silmäyksen Killjoylle: “Tunnetteko?”

“Vanha tuttu”, Killjoy tuumasi ja kohensi asentoaan.
Tilanne oli kaksi yhtä vastaan. Edes Purifier ei olisi tarpeeksi tyhmä käydäkseen molempien kimppuun.

“Meitä on kaksi”, Guardian aloitti.
“Kammottavaksi”, Killjoy jatkoi.
“Sinä olet yksin.”
“Sinulla ei ole asetta.”
“Meillä on aseet.”
“Haluatko harkita jotain uudelleen?”

Purifier oli hämmentynyt tästä odottamattomasta vuoropuhelusta ja peruutti muutaman askeleen, Killjoy odotti tämän perääntyvän, mutta äkisti Purifier teki valtavan spurtin kaksikkoa kohti ja kaatoi nämä molemmat maahan.
Metsästäjä sähähti Guardianille ja jatkoi sitten kaksikon yli juoksuun kohti metsää.
Killjoy oli aikeissa lähteä prään, kunnes Guardian pysäytti hänet.

“Meillä on tällä hetkellä isompiakin ongelmia”
Killjoy hätkähti ja tajusi, että heidät oli piiritetty. Sadat matoranit kulkivat ympyrämuodostelmassa heitä kohti, sininen hohde silmissään.

“Nimda.”

Guardian hätkähti ja alkoi penkomaan tarvikevyötään. Nahkapussi oli kadonnut.

“Voi hitto. Voi hiton hitto.”

Killjoy loi kysyvän katseen Guardianiin.

“Ystäväsi vei sen, mitä tulin hakemaan täältä. Sen asian, jota nämä pikkukaverit haluavat tällä hetkellä”, Guardian tilitti, matoranlauman lähestyessä hetki hetkeltä.

“Nimda.”

“Meidän tulee siis raivata tiemme ja löytää hänet”, Killjoy totesi ja alkoi lataamaan käsiinsä sähköpurkauksia.

“Ei. Muista se yksi sääntö, jota emme koskaan saa rikkoa. Viattomia ei saa vahingoittaa”, Guardin toppuutteli.

“Nimda.”

“Missä kohtaa viattomuuden spektriä raivokkaat aivopestyt Matoranit ovat?”, Killjoy mutisi.

“Nimda.”

“Missä kohtaa viattomuuden spektriä ME olemme?”, Guardian jatkoi matoranlauman ollessa jo pelottavan lähellä.

“Tartu kiinni!”, Killjoy huusi matoranlauman ollessa enää kahden metrin päässä heistä.

“Nimda.”

“Mitä?”, Guardian ihmetteli.

“Nimda.”

“Äkkiä nyt!”, Killjoy huusi matoranien ollessa miltei kosketusetäisyydellä.

Guardian tarttui kiinni Killjoysta ja samalla hetkellä Killjoyn jalkapohjista aukesi kaksi aukkoa, jotka paljastuivat suihkumoottoreiksi.
Kaksikko ampaisi tuhatta ja sataa kohti taivasta, jättäen hölmistyneen matoranlauman ihmettelemään kohteidensa katoamista.

“Nimda?”

Spoileri ValitseNäytä