Aihearkisto: Klaanon Rope

Retro

Puhdistava sade

Kommentoi

Bio-Klaani, katu

Satoi kaatamalla. Se auttoi viimeistenkin tulipalojen kanssa, mutta sai Klaanin näyttämään vieläkin masentavammalta.

Kotipuolessa korjaustyöt olivat alkaneet heti. Jake oli tullut henkihieverissä, herättänyt huonosti nukkuneen Keetongun ja pyytänyt renkaita.

Keetongu oli hakenut varastosta kaksi vankkaa rengsta ja yhdistänyt ne Jaken alavartaloon. Ne näyttivät toimivan Jaken uusilla tulivoimilla ja reisilihasten tyngillä.

Nyt Keetongu käveli sateessa takaisin Telakkaa kohden. Hän oli saattanut Jaken Klaaniin mahdollisten konevikojen takia. Oli vielä paljon tehtävää. Heidän piti löytää kahden kuolleen lentäjän ruumiit ja haudata heidät Telakan taakse perustetulle sankarihautuumaalle.

Keetongu todella toivoi, ettei hautuumaa kasvaisi. Mutta sota ei ollut vielä edes kunnolla alkanut.

Keetongu oli säilinyt tiimistään parhaiten matkasta. Hänen kehossaan kehittyvät parantavat eritteet olivat jo tukkineet haavat ja Keetongu pystyi liikkumaan kivuttomasti. Henkinen rasitus oli huomattavasti suurempi. Manu ei ollut kertonut, miten tehtävä oli onnistunut. Keetongun piti vain luottaa häneen. No, ainakaan kukaan matkalaisista ei kuollut.

Keetongu saapui Telakalle. Sade oli laskenut loputkin sitä piilottavasta höyrystä. Keetongu astui sisään. Apeat Onu-Matoranit valmistautivat hakemaan sankarivainajia Darackilta kylmiöstä.

Retro

Matoro TBS

Kommentoi

Bio-Klaani

Matoro näkee Kapuran kävelevän häntä kohti. Hän arvaa saavansa uuden miekkansa.
“Matoro! Tässä olisi tilauksesi”, Kapura ilmoittaa ja vetäisee miekan vyöstään.
“Woaah. Eihän sinulla mennyt kuin parikymmentä minuuttia”
“Noh, sanoit sen olevan kiireellinen”, Kapura sanoo tyytyväisenä.
Matoro mittailee miekkaa käsissään. Kahvassa on koristeellinen Bio-Klaanin tunnus. Terä ei ole erityisen pitkä, mutta sitä sekä terän pyöreää päätä kiertää pienet “kynnet”. Napinpainalluksessa terä alkaa hohtaa oranssina ja moottorisahaosa käynnistyy.

“Upeaa työtä jälleen kerran.”, Matoro ilmoittaa ja heittä Tulen Toalle pussillisen kolikoita.
Matoro asettaa uuden aseensa vyöhänsä ja lähtee vihellellen poispäin.

Matoro vilkaisee ikkunasta. Upea ilma. Klaanikaan ei ole enää niin masentavan näköinen.
Jään Toa astuu ulos ovesta.
Alkaa sataa kaatamalla.

“…”

Retro

Gekon mieletön remppa, osa 2: Glatoriankingin “huone”

Kommentoi

Glatoriankingin “huone”

Gekko piteli kädessään nuppia ja katsoi alas. Seinät, ja lattia olivat maassa hänen tavaroidensa kanssa, Osa oli murskana, mutta osa oli käytännössä korjattavissa tai ehjiä. Gekko etsi jostain ison laatikon ja roikkui apianimaisesti pihalle “huoneeseensa”.

Toa keräsi Pahvilaatikkoon seinällä olevia kuvia ja muuta. Hän meni Guardianin puheille ja pyysi uuttahuonetta selitettyään tilanteen.

“Saat olla toistaiseksi Matatun entisessä huoneessa.”
Astuttuaan huoneeeseen hän näki kuvia luistelevista kaniineista ja otti ne seinältä, pakkasi laatikkoon, ja heitti ulos ikkunasta. Glatorianking järjesti uutta huoneettaan ja tunsi kuinka spämmärin henki painoi hänen niskaansa. Tai sitten se oli Matatun rahinaa pitävä mussiikkivempain.

Gekko yritti nukkua.

Kaneja.. ne luistelevat. Ne trollaavat… Ne ottavat sinut mukaan jäälle. Ne luistelevat kanssasi. Ne ovat taitavia. “TROLROLLOLOOLOLOLLOLOLOLOLOLO-”

“AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAARGHH!”
Glatorianking nousi sängystään. Hän näki kanijulisteita seinillä. Pahvilaatikko oli sisällä ja se oli auki.

Retro

Toa Kapura

Kommentoi

Klaanin käytävä

Kapura maleksi Klaanin käytävillä, suunnaten kohti työpaikkaansa pohjakerroksessa: Aseidentakojan pajaa. Kapura oli joskus Mata Nuilla oppinut aseiden takomisen jalon taidon. Jouduttuaan Klaaniin Kapura oli aloittanut työnsä pajalla, ja nopeasti kehittynyt yhdeksi Klaanin parhaista takojista.

Hän saapui pajan koristeellisen sisäänkäynnin luo. Oveen oli kaiverrettu Matoran takomassa Hauta. Kapura varmisti että ketään ei ollut näkyvissä, ja painoi hellästi Matoranin Hunan vasenta silmänreikää. Salaovi avautui.

Kapura miltei juoksi alas portaita. Kellarin rakentaminen pajaan oli ollut raskasta työtä, mutta sen arvoista. Seinille oli ripustettu Kapuran takomia miekkoja. Keskellä huonetta oli suuri pöytä, jonka alle oli kätketty työkaluja. Kapura napsautti valot päälle. Tilaukset olivat sikin sokin tärkeän näköisessä arkistokaapissa. Kapura asteli arkistokaapin luo ja avasi ylimmän lokeron. Tilauksia oli viisi.

Kahden tunnin työn jälkeen arkistokaapin tilauslokero oli tyhjentynyt, ja viisi uutta lähitaisteluasetta oli työnnetty “Valmiit”-lokeroon pöydän alle. Kapura ajatteli lähtevänsä huoneeseensa ja kutsuvansa juoksupojan, mutta jotain tapahtui.

Yksi ruosteisisessa katossa roikkuvista punaisista lampuista sytti. Pieni luukku, joka johti pajan ulkopuolisille varattuun tilaan aukesi. Toinen punainen valo syttyi.

Kapura jännitti lihaksensa.

Tilauslomake putosi luukusta.

Kapura nappasi tilauslomakkeen käteensä ja luki sen. Se oli Matorolta. Kapura luki lapun.

“Tilaaja: Matoro Tilaus: Pienehkö miekka oranssilla moottorisahaterällä. Tärkeys: Kiireellinen”

Kapura ryhtyi työhön. Ensin hän valitsi käytettävät metallit ja sulatti ne uunissa. Tämän jälkeen Kapura ryhtyi takomaan miekkaa muotoonsa. Sen jälkeen Kapura asensi moottorisahaterät ja kaiversi kahvaan koristeellisen Bio-Klaanin vaakunan. Hän oli tyytyväinen työhönsä, ja päätti siksi viedä miekan Matorolle henkilökohtaisesti.

Kapura sammutti valot ja lähti ylös.

Retro

Bob ei saa ylityölisää

Kommentoi

Klaanin linnake

Järkyttyneen näköinen matoran seisoi erään korkeahkon rakennuksen katolla. Se katseli ympärilleen heikosti täristen kunnes lopulta lyyhistyi kasaan.
“K-kaikki työ… Turhaan…”

Toinen matoran taputti pikkuista katonkorjaajaa olkapäälle.
“Noh noh, Bob. Ryhdistäydy. Urakka ei koskaan valmistu, jos et aloita nyt.”

Bob nousi heiveröisesti pystyyn, hapuillen epätoivoisesti työkalupakkiaan. Linnakkeesta tuskin löytyi yhtäkään kattoa, joka ei vaatisi huoltotöitä. Tämä oli kauheaa.

“Ai niin”, toinen matoran aloitti. “Pomo sanoi, että emme voi maksaa sinulle ylityölisää. Sori.”

Bob pudotti työkalupakin, polvistui, käänsi surkeat kasvonsa kohti taivasta ja huusi:
“EEEEEEEEEEEEEIIIIIIIIIIIIIIIIII…!!!”

Retro

Mr.Killjoy

Kommentoi

Klaanin sairasosasto

Killjoy makasi sängyssään avuttomana ja kylki sidottuna. Hänen ympäriltään oli kadonnut porukkaa suurella tahdilla ja niin toat, kuin matoranitkin olivat edes vähän levättyään jättäneet osaston. Killjoy oli vangittuna tälle osastolle, hän ei voinut lähteä kävelemään kuin muut, hän ei voinut kuin maata omien ajatustensa kanssa. Lisäksi hän tunsi itsensä valtavan alastomaksi ilman pukuaan.

Ensimmäiset kaikonneet potilaat olivat kaksi matorania hänen vierestään. He eivät kuulema saaneet nukuttua Killjoyn hengityksen rahistessa vieressä. Killjoy kuitenkin tiesi, että he olivat lähteneet vain hänen rujon ulkomuotonsa takia. Hän näki sen heidän katseistaan heti kun heidät tuotiin paikalle.

Hänen Xia-reissunsa myöhästyisi nyt parilla päivällä. Hänen lääkityksensä oli vahva, mutta Radiak oli sanonut, että hän on liikuntakykyinen vasta kolmen päivän päästä. Heti sen jälkeen hänen tulisi palata mökilleen ja vaihtaa takaisin tavallinen pukunsa. Killjoy oli harmissaan stealth-pukunsa menettämisestä, mutta Creedy sanoi voivansa muokata hänen glide-puvustaan uuden, Killjoyn Xian matkan aikana. Creedy oli myös kertonut ainakin hänen itsensä mielestä hurjan tarinan, kuinka hän oli piileskellyt komentotornin ylimmässä kerroksessa, kun yksi Feterra oli tullut aivan oven taakse kolkuttelemaan.

Nämä olivat vain osa Killjoyn huolista. Guardian oli käynyt aiemmin tapaamassa Killjoyta ja oli kertonut Visokin kadonneen. Siitä hetkestä lähtien Killjoyta oli suututtanut vielä enemmän se fakta, ettei hän voinut tehdä mitään. Ei kerrassaan mitään…

Retro

Troopperi

Kommentoi

Bio-Klaani

Troopperi oli kerännyt porukan Matoraneja vietäväksi turvapaikkaan, ja käveli vaivalloisesti eräällä käytävällä, kun hän kuuli mutkan takaa äänen:

Yksi teistä on kuollut…

Matoranit pelästyivät, ja Troopperi liikkui niin hiljaa kuin pystyi nurkalle. Hän kurkisti varovaisesti, ja näki pari Feterraa leijailevan ikkunasta ulos pois.

“Ne siis lopettavat.”

Jonkin ajan päästä

Aamu koittaa Klaanilla. Troopperi astui pääovista pihamaalle. Matoranit olivat lähteneet omille teilleen korjaamaan rakennuksia. Paljon väkeä olikin korjaamassa hajonneita taloja, linnakkeen seiniä ja piharakennuksia. Troopperi päätti hakeutua jonnekkin hoitoon, hänellä oli yhä vakava vamma.

Retro

Gekon mieletön remppa, osa 1: Syvä reikä seinässä

Kommentoi

Klaanin piha

Glatorianking seisoi pihalla masentuneen näköisenä hän oli mennyt pihalle kenenkään huomaamatta Hörypilvenaikana. Hän päätti ettei ole tekemisissä uhrien kanssa vaan auttaa korjaamisessa, Gekko hyppäsi rikkoutuneiden seinien avulla katolle ja siellä hän kuuli taukoamatonta paukutusta.

Matoran hakkasi lautoja ja ties mitä kiinni kattoon, tuntui kun hänen palkkansa olisikaksinkertaistunut jokaisella naulalla, sillä hän oli aina vain innokaampi.
“Hei”, Glatorainking sanoi varovaisesti.

Matoran juoksi rakennustarvike kasan luo ja halasi sitä.
“Aarteeni!”.

“Okei… hoida sinä se.”
Glatorainking hyppäsi alas ja päätti mennä auttamaan kahvioon.

Kahvion ikkkuna oli irti ja matoranin ruho roikkui sieltä poikittain,

“Glatorianking koitti vältellä katsomasta sitä laittaessaan kylttejä paikalleen. Sitten hän vielä loppusilaukseksi laittoi ison taulun seinälle jossa oli pilapiirros Feterrasta, tämä napautti Matoranin ruhon seinän toiselle puolen.

Glatorianking alkoi järjestelemään kahvikuppeja ja ruokaa kaappeihin ja järjesti tuolit. Sitten hän meni ulos ja haki Matoranin, joka oli… herännyt.

“Ups.”, Hän sanoi kun Matoranin elämävalo alkoi hehkua kirkkaamin ja tämä hieroi päätään.
“Olitkin vain pyörtynyt, vien sinut lääkintäosastolle. “Keittiö Matoran” Otti hänet ja laittoi pedille. GK meni katsomaan huonettaan, itseasiassa sen paikalla oli syvä reikä seinässä, vain ovennuppi oli jäljellä “…”