Klaanon

Kategoria: Klaanon Rope

  • Gaggulabion virusjuoni alkaa

    Pieni Skakdien vartiomaja metsässä

    Gagggulabio istui pienen pöydän toisessa päässä. Huone oli muuten melkein pimeä, pöydän yläpuolella roikkuvaa lamppua lukuun ottamatta. Huoneen ovi avautui. Mustahaarniskainen, kasvomaskia yllään pitävä, vähän Toaa pidempi hahmo astui sisään. Gaggulabio viittoi paria vartiaSkakdia jäämään ulkopuolelle. Ovi suljettiin hahmon perässä tämän astuessa sisään ja istuunnuttua tuolille. Gaggulabio katsoi hahmoa vähän aikaa. Tämän kasvomaskin viiltomaisen visiirin takaa pilkisti punertava hehku.

    ”Öhöm, tietänet, miksi kutsuin sinut tänne”, Gaggulabio aloitti puhumisen.
    ”Kaipaat palveluksiani, muita syitä minun näkemiseeni ei juuri ole, paitsi jos on turhautunut elämäänsä, tajuat kai”, hahmo vastasi, ”saanen tiedustella millaisesta tapauskesta olisi kysymys?”
    ”Kyllä.”, Gaggulabio aloittaa. Hän venyttää sormiaan pöydällä ja hymyilee. ”Sinun pitää hankkia eräältä minulle tärkeä esine ehjänä.”Gaggulabio selaa pöydän papereitaan. Hän näyttää vanhaa paperilappua. ”Näet tuon henkilön? Tiedustelumme selvitti että hän saapui juuri Klaaniin. Etsimäni esine on todennäköisesti hänellä. Pieni koeputki. Vihreää nestettä. Oletan että onnistunee?”, Gaggulabio sanoo ja ojentaa kuvan vastapäätä istuvalle palkkasoturille. Hahmo tarttui kuvaan mekaanisella kädellään poimien sen pöydältä.

    ”Ei juuri haastetta. En varmaan saa tietää mikä tuossa putkessa on niin tärkeää”, hahmo sanoi tarkasteltuaan kuvaa jonkin aikaa, ”tahdotteko saman tien koko hyypän pois päiviltä?”
    ”Saat täysin vapaat kädet hänen suhteensa. Mutta toivon, että aiheutat kipua.”, kultamusta Skakdi sanoo. Hänen suuri purukalustonsa vääntyy hymyyn jälleen.
    ”Kipuv tuotto ei ole mikään ongelma, sen taakan. Entäs palkkio”, hahmo kysyy uteliaalla sävyllä. Skakdi nostaa kookkaan rahasäkin pydälle. Hahmo tuijottaa säkkiä hetken. ”Lopetetaan”, hahmo lausahtaa vänipitämättömästi. Skakdin hymy haihtui nopeasti. ”Tällainen tehtävä on liian mitätön ansioideni mittapuulla”, hahmo sanoi ylevästi. Hän käänsi tuoliaan joitakin kummeniä astetia, nostaen jalkansa pöydälle. Hän kaivoi selästään olevasta jemmastaan paperivihkosen, alkaen selailla sitä. ”Katsotaampas, keikka Eteläisellä mantereella, palkkio…” Gaggulabio keskeytti hahmon puheen paiskaten toisen, hieman isomman rahasäkin pöydälle. Hahmo tuiotti kahta rahasäkkiä hetken, kääntäen katseensa takaisin vihkoseensa. ”Keikka Daxialla…” Kolmas rahasäkki. ”Keikka Xialla…” Neljäs rahasäkki. Gaggulapion kärsivällisyys oli lopussa. Hänen kasvoistaan oli erotettavista lievää punotusta. Tumma hahmo oli jälleen kääntämässä katseensa vihkoseensa, kunnes raivon äärirajoilla oleva Gaggulabio heitti pöydälle kolikon… ”Milloin aloitan”, hahmo kysähti, laittaen vihkon takaisin selkäsäilöönsä.

    [spoil]Kirjoitimme Matoron kanssa hahmojen dielogin kaksistaan.[/spoil]

  • Notfunin jäsenkortti

    Bioklaani, sisäpiha

    Kapteeni Notfun käveli bioklaanissa kunnes oli perillä paikassa, josta pystyi varata huoneita. Notfun aikoi varata itselleen asumuksen.

    ”Haluaisin varata itselleni asunnon tästä linnakkeesta, olisiko se mahdollista?”, Piraatti kysyi.

    ”Kyllä, on se. Sinun pitää näyttää vain jäsenkorttisi”, virkailija vastasi.

    ”Selvä.. Onkos se tämä joka annettiin vastaanotolla?”, Notfun kysyi.

    ”Kyllä, on se se.”

    Notfun kaivoi taskuaan jonkin aikaa, sieltä tippui luotipussi, pari kolikkoa ja nappi. Notfun nosti ne ja asetti tiskille kortin johon hän oli kaivertanut jokusia asioita ja värjännyt ne punaisiksi.

    Notfunin jäsenkortti

    ”Tässä lukee että ammattinne on.. Pirarti..”, Virkailija luki.

    ”Se on piraatti”, Notfun vastasi nopeasti.

    ”…Merirosvo..?”, Virkailija sanoi hämmentyneenä.

    ”Eheh.. Köh.. Niin.. Köh eh..”

    ”No… Tervetuloa uuteen asuntoonne. Se sijaitsee tämän navigaattorin osoittamassa paikassa. Navigaattori muuten räjähtää kun olet kohteessa”, Virkailija kertoi ja Notfun käveli pois.

  • Gekko ampuu puuta kiväärillä

    Glatoriankingin huone

    Suunnitelma oli valmis, aseesta olisi tarkoitus tulla hieman isompi kuin pistooli, mutta sen olisi tarkoitus antaa yhtäsuurta tulivoimaa kuin kiväärillä saisi.

    Jaahas… tulee iso ongelma tuneka sellainen koneisto tämän sisään…

    Kenties voisin… Blaa, blaa, niin sillä lailla se voisi toimia.

    Toa etsi jostain romukopasta rikkimenneen kiväärin.

    ”Keneköhän tämäkin oli ollut (Näin kaikkien tiedoksi kyseessä ei ole Vartijakivääri)”.

    Glatorianking otti laukaisinlaittteen pois kivääristä ja rupesi rakentamaan aseensa runkoa, sitten häna asetti sen siihen ja lisäsi jotain asioita, mukaan lukien ammussäiliön, joka oli täynnä kellertävää ainetta, sitten hän suojasi sen.

    ”Valmista!”

    Testilaukauksen aika

    Toa ampui ampui aseellaan ikkunasta Pihalla olevaan puuhuun, siihen tuli syvä syöpynyt reikä, joka vain jatkoi matkaansa, lopulta puu kaatui ja aine pysähtyi vasta nurmikkoon.

    ”Ups.”
    Toa lisäsi aineeseen vettä. nyt se syövytti tarpeeksi hilliintyneesti.

    ”Hienoa, nyt mahdolliset harhalaukaukaukset eivät ole tappavia.”

    Toa laittoi aseensa vyölleen.

    Olen valmis. Tulkaa ihan rauhassa.

  • Operaatio Beeta osa 8: Heinäsaaren surmaajat

    Heinäsaari, meri (ruotsiksi ”Höö-öö, en sjö”)

    ”Suuri Figge haluaa teidät! Teidän on toteltava!”, suuresta majasta ulos tullut Matoran huutaa. Sillä on päässään kuolleesta Fikousta tehty päähine.
    ”Totelkaa ylipappiamme! Figge haluaa teidät!”, Matorankuoro huutaa.

    ”Voisitteko olla hetken hiljaa, näettekö että taistelemme?”, Matoro huutaa takaisin huomoimatta sen kummemmin mitä Matoranit olivat sanoneet.
    Hän väistää valtavan, oranssin Fikoun piikikkään raajan iskun.

    ”Tämä otus näyttää olevan noille Matoraneille jokin jumalolento…”, Summerganon ajattelee ääneen väistyessään olennon iskun.
    ”Viis siitä. Meillä on tärkeämpää tekemistä Xialla, ja tämä otus ei estä sitä!”, Killjoy huutaa ja nostaa korkeutta raketeillaan. Hän tulittaa olennon kuorta ja päälakea salamoilla.

    Suuri hämähäkki astuu muutaman askeleen taaksepäin rauhoittuen. Se pysähtyy.
    Klaanilaiset ihmettelevät tilannetta.
    Fikou alkaa äännellä oudosti.

    Matoron päätä särkee aina vain kovemmin. Hän tajuaa olennon erittävän jotakin yliääntä joka vaurioittaa aivoja.
    ”Hiljentäkää se!”, Matoro yrittää huutaa. Kaikki neljä Klaanilaista ovat ongelmissa. Kaikilla on sama tunne: pää meinaa räjähtää. Matoranit ovat pyörtyneet jo.
    Killjoy säätää puvustaan korvien(tai jonkin vastaavan) kohdalle suojat ja syöksyy kohti Fikouta.
    Fikou miettii pähkinän kokoisissa aivoissaan jatkaako äänetlyään jotta Klaanilaiset menettävät tajuntansa vai suojautuuko ylhäältäpäin syöksyvältä haarniskoidulta olennolta.
    Se ei ehdi päättää, ennekuin Killjoyn jalat osuvat Fikoun päälakeen. Punamusta soturi jatkaa liikesarjaansa huitaisten liekkimiekallaan Fikouta päähän ja vapautaten vahvan sähköshokin olentoon. Fikoun jalat pettävät alta ja se kaatuu maahan sähköshokin seurauksena.

    Matoro, Kapura ja Summerganon nousevat ylös helpottuneina. Matoranien ylipappi, joka oli suojassa majassaan, osoittaa Klaanilaisia ja huutaa ”Ne häpäisivät jumalamme! Vangitkaa!”
    Samaisesta majasta lähtee juoksemaan sinisessä raskaassa haarniskassa olevia matoraneja suuiren kirveiden kanssa.
    ”Figge kaarti kostaa teille!”, ylipappimatoran huutaa.

    ”Niin, unissasi!”, Matoro huutaa.
    ”Mitä jos suoritettaisiin taktinen vetäytyminen? En pala halusta hoidella noita Matoraneja.”, Summerganon sanoo.
    ”Mainio idea.”, Kapura toteaa. Laskeutunut Killjoy viittoo tietä rannalle Gukkojen luo. Neljä Klaanilaista juoksevat rannalle matoranien heittokirvessateessa. He nousevat nopeasti Gukoillaan ilmaan jättäen heinäsaaren taakseen.

  • Notfunin nimi paljastuu

    Bioklaanin ulkopuolella

    Matoranpiraatti katsoi eteensä. Hän näki mahtavan, suuren linnakkeen. Se oli kilometrejä pitkä, siellä oli paljon torneja, rakennuksia ja kaikkea muuta. Tätä suurta linnaketta suojasivat valtavat muurit. Matoran tunsi itsensä hyvin pieneksi, ja sitähän hän olikin. Piraatti käveli eteenpäin. Hän huomasi että linnake oli vaurioitunut, mutta se oli korjattu jo suurimmaksi osaksi. Matoran jatkoi kävelyään.

    Kun piraatti tuli klaanin eteen, hän katsoi jättimäistä muuria, jossa oli iso portti. Matoran käveli portista sisään. Kun iso rautaportti oli ohitettu, matoran jatkoi kävelyään. Kohta hän seisoi klaanin tullissa. ”Nimenne?”, kysyi virkailija. ”Nimeni.. Niin, nimeni…”, Matoranpiraatti mietti. ”Nimeni on Notfun. Kapteeni Notfun.” ”Minusta tuo ei ole kovin hauskaa. Kirjaan sinut järjestelmäämme nimellä Notfun. Tervetuloa bioklaaniin, herra Notfun”, ilmoitti virkailijarobotti. Notfun käveli muurien sisäpuolelle. ”Hitto, nuo saattavat saada nimeni selville.. Tuskin tätä nimeä otetaan vakavasti ainakaan kauaa..”

  • Trooppinen saari: Silmien hohtoa ja mielen kohinaa

    Trooppinen Nazorak-tukikohta, puu aukion laidasta hieman katua pitkin syrjemmälle

    Snowman laski kiikaritähtäimen silmältään, ja pyöritti linssinsuojusta paikalleen. Hän ei tahtonut nähdä tarkemmin aukion tapahtumia. Lumiukko taittoi kiikarin saranan kohdalta, ja sulloi sen sitten laukkuunsa.

    Ei siinä vielä mitään, että Ämkoolla ei ollut kättä, ja että hän oli aivan verinen. Mutta se silmien hohto. Snowman tiesi, että jotain oli pahasti pielessä.

    Ei sillä, oli hän ennenkin nähnyt luotettavien tovereidensa suorastaan villiintyvän. Joskus takavuosina, kun Snowie, Paacs ja Guardian olivat olleet taistelemassa Visorak-laumaa vastaan, oli sininen Skakdi-admin jollain selittämättömällä raivolla vastannut hämähäkkien hyökkäykseen. Snowman muisti lähinnä punaisen välkkeen, ja sen, kuinka Paacs oli miltei menettänyt toisen jalkansa. Se oli kuitenkin ollut täysin eri juttu, Guardian ei ollut muuttunut täysin, suuttunut vain.

    Sitä paitsi, oli hänellä aika hyvä syykin suuttua. Hänen oma vanha kotinsa oli ansoitettu, me selvisimme portaikosta hengissä ainoastaan hyvällä tuurilla ja kovilla traumoilla. Lisäksi Visorakien väijytyksen takana oli Guardianin vanha aseveli. Ja vaikka se muistetaankin viimeisenä kertana, kun Guardian otti Klaanilaisia mukaansa Zakazille, naureskelemme kolmistaan jutulle useinkin kahviossa yön pimeinä tunteina.

    Tämä ei selvästikään ole niitä juttuja.

    Snowman näki ilman kiikariakin, että Ämkoo surmasi taas yhden Nazorakin, vieläpä harvinaisen brutaalilla tavalla. Ehkä lumiukko oli vain ollut poissa kenttähommista liian pitkään, tai sitten hän tosiaan oli liian pehmeä, mutta Ämkoon toiminta kuvotti häntä. Vatsaa väänsi ja päätä särki.

    Ei. Taas tätä. Ei!

    Synkät ajatukset synkistyivät, ja Snowmanin pää tuntui halkeavan. Näky ystävästä tekemässä noita murhia, kipu, väsymys, yksinäisyys. Lumiukosta tuntui, että hän ei kestäisi enää. Edes hänen positiivinen energiansa ei riittänyt. Silloin hänen päässään pimeni täysin.

    Kaikkialla oli mustaa. Ja kohinaa. Lumiukko koetti ymmärtää. Kipu oli tiessään, mutta tässä oli jotain karmivampaa. Tai ei tässä oikeastaan ollut mitään, missään ei ollut mitään. Ja sekös vasta karmikin. Ainoa asia mustuudessa oli kohina. Kohina merkitsi selvästi jotain. Snowman koetti tarkentaa kuuloaan.

    Kohin kohin.

    Ei auttanut. Mutta jos olen vajonnut pääni sisään, niin miksen ymmärrä mistään mitään? Mitä kohina on? Ja miksi täällä on niin mustaa?

    Snowman keskittyi. Keskittyi parhaansa mukaan. Keskittyminen ei oikein ole vahvuuksiani, ainakaan jos sitä oikein yritän. Tämä vain-

    Keskity!

    Kohinkohin…syö lähetti…uhraa ratsu…syö kuningatar…kohinkohin.

    Heti, kun Snowman sai sanoista otteen, hänen silmänsä avautuivat. Hän ravisti päätään, koetti virota kunnolla. Hänen päätään särki taas, mutta vain vähän. Enemmän häntä vaivasi tiedottomuus.

    Lumiukko piti kyllä mysteereistä. Ne pitivät elämän kiinnostavampana, ja muistuttivat nöyryydestä. Hän ei vain pitänyt niistä mysteereistä, jotka mahdollisesti aiheuttaisivat hänen ystäviensä kuoleman.

    [spoil]Kiitän Guartsuliinia noista kryptisistä sanoista kohinan keskellä.[/spoil]

  • Käsi Miehen Punaisen

    Trooppinen saari

    Marionetti käveli jälleen läpi sademetsän, joka suorastaan väisti valkoista hahmoa. Ensimmäinen tehtävä oli suoritettu. Lähetti oli syöty.
    Lähetin violetti veri erottui selvästi aamuyön pimeydessä nukkemaisen miekkatappajan vitivalkoisesta kehosta. Olento ei vaikuttanut edes huomaavan suurta verkkaisesti valuvaa veriläikkää keskivartalossaan.

    Nyt Marionetti keskittyi uuteen miekkaansa. Olento piti Ämkoon luonnottoman terävää katanaa pitkällä kädellään kasvojensa edessä. Marionetti olisi takuulla tarkkaillut asetta katseellaan, jos sillä olisi ollut edes yksi silmä.
    Jopa ilman silmiä Marionetti kuitenkin huomasi, että kyseessä oli paras katana, johon se oli koskenut. Miekka oli kevyt, mutta sen rakenne oli täydellinen. Tämä katana ei hajoaisi yhtä helposti kuin aikaisempi.

    Marionetti käveli kohti läheistä palmua. Se käänteli miekkaa kädessään testiluontoisesti ennen kuin löi.
    Terä läpäisi puun kuoren ja tuli ulos toiselta puolelta melkein välittömästi. Siististi poikittain katkennut puu alkoi horjua hieman tuulen suuntaan ennen kuin kaatui alas.

    Kuten monet asiat Marionetin ympärillä, katkaistu puu ei totellut painovoimaa. Se pysähtyi ilmassa ja nousi takaisin paikalle, josta se oli leikattu irti. Siistiä viiltoa huolimatta puu oli kuin entinen.
    Marionetti löi uudelleen. Sen jälkeen se kokosi puun taas. Sitten se löi. Tätä jatkui hetken.

    Kun puusta ei ollut enää paljoakaan jäljellä, Marionetti tarkasteli uutta asettaan. Se tulisi hoitamaan tehtävänsä.
    Tehtäviä oli kuitenkin kaksi.

    Marionetti päästi irti miekasta. Se pysähtyi ilmaan, leijui nykivästi valkoisen telekineetikon pään yli ja päätyi sen selän taakse. Marionetin selässä törrötti kaksi valkoista nikamaa. Ne kiertyivät tiukasti kiinni miekan kahvan ympärille. Olento tulisi tarvitsemaan asetta taas pian.

    Marionetin mieleen palautui taas jotain, mitä Syvä Nauru oli sanonut.

    ”Hanki siru.”

  • Operaatio Beeta osa 7: Neljällä tapat hämähäkkijumalat

    Saari jossain merellä

    Valtava Fikou ryntäsi kohti Killjoyn porukkaa ja matoraneja. Summerganonin miekka ojossa tekemä vastahyökkäys pysäytti sen ja kun Summerganon otti kirveensä esiin perääntyi peto hieman, valmistautuen paiskaamaan soturin maahan ja aterioimaan. Killjoy, Kapura ja Matoro eivät jääneet toimettomiksi, vaan ryntäsivät mukaan taisteluun. Kapura loikkasi ketterästi Fikoun huitaisut välttäen sen vasemmalle puolelle Killjoyn iskiessä pedon jalkoihin. Matoro tuli tukemaan Summeganonia, joka vältteli pedon kitaa ja etujalkoja parhaansa mukaan pyrkien kuitenkin antamaan sille kirveestä.

    Fikou sai paiskattua Summerganonin maahan, mutta Killjoyn ja Kapuran lyönnit estivät sitä nappaamasta kaatunutta soturia. Matoro loikkasi korkealle ilmaan ja alas tullessaan huitaisi kaikella voimalla otusta päähän. Summeganon näki valtavan hämähäkin horjuvan yläpuolellaan ja nousemisen sijaan hän nappasi pitkän maahan lentäneen miekkansa käteensä ja pisti sillä Fikouta sen pään seudulle. Valtava peto perääntyi hieman ja matoranit säntäsivät kauemmas, mutta Kapura oli rähmällään maassa jouduttuaan jättimäisen hämähäkkirahin tönäisemäksi.

    ”Pysykää lujana!”, sanoi Killjoy rauhallisesti. ”Tuo ei estä minua pääsemästä Xiaan.”, hän mutisi ja syöksyi tovereineen päättäväisesti kohti haavoittunutta ja raivostunutta rahipetoa. ”Hoidetaan tämä.”, Kapura totesi ja kohotti aseensa valmistautuen antamaan otukselle tulisen iskun.