Kaikki kirjoittajan Matoro artikkelit

Retro

Destralille ja sen ohi XXXVI: Protocairn vs. piraatit

Kommentoi

Rozum

Metsäauko oli kaaoksessa. Valtava, tuntematon rahi oli hyökännyt metsiköstä joukon kimppuun.

Matoro makasi selällään saniaisten ja aluskasvillisuuden joukossa. Hän tarkensi katsettaan nopeasti liikkuvaan olentoon. Hän kaiveli päästään tietojaan raheista.
Pitkä häntä. Neljä raajaa. Korkea pää. Matelijamainen olemus.

Protocairn, hän muisti. Lohikäärmerahi, joka oli tarujen mukaan syntynyt puhtaasta energiasta. Olento oli väkivahva ja agressiivinen. Hyökkäsi äärimmäisen helposti.
Niihin tepsii kylmyys.

Matoro loi silmäyksen taistelukentälle. Protocairn juoksi ympäriinsä sekopäisenä, syösten välillä erinäisiä lieskoja suustaan. Piraatit ja Klaanilaiskumppani olivat joko maassa tai juoksivat ympäriinsä aukiota.
Monet piraatit olivat yrittäneet ampua tai tehdä muuta vastaavaa rahille. Joku oli peräti heittänyt sitä polttopullolla.
Tulirahia polttopullolla. Äly hoi, Matoro ajatteli. Hän tiesi että moista rahia ei voitettaisi niin vain. Se joko eksytettäisiin tai siltä paettaisiin.

Toa näki Äksän nousevan kasvien joukosta ylös. Hän pyrähti Klaanilaisen luo.
”Martti, tuohon ei tehoa edes tämä hehtaaripyssy. Mikä se on?”, Äks kysyi heti.
”Protocairn. Sen panssaria on turha yrittää murtaa tällä kalustolla. Yritetään harhauttaa se”, Matoro aloitti. ”Auta kiinnittämään sen huomio!”

Hetken oudon viittelöinnin ja huudon jälkeen agressiivinen lohikäärme oli huomannut parivaljakon. Se kääntyi kuopien maata ja lähti syöksymään kohti uusia saaliitaan.
Matoro ja Äks pyrähtivät juoksuun kohti tiheämpää puustoa. Korkeat puut hidastivat lohikäärmettä hieman, mutta se oli silti äärimmäisen nopea.
”Pyritään tarpeeksi kauas!”, Matoro puhui huohotukseltaan. ”Muistatko sen suuren rotkon jonka ohitimme?”
Äks näytti nyökkäävän.

Protocairnin pitkät, piikikkäät kädet tavoittelivat juoksijoita. Matoro keskittyi elementtivoimaansa, ja alkoi luoda jäätä maahan.
Pian jään ilmestyttyä jokainen heistä menetti liikkeidensä hallinnan ja liukui pitkin Matoron kokoajan luomaa jäätä. Jurkänne alkoi olla edessä.
”Äks! Lähemmäs! Harppuunoin tuon puun!”, Matoro huusi. Aalto tulta tasapainonsa menettäneeltä Protocairnilta poltteli hänen selkään.

Jää oli loppunut, mutta alamäki ennen jyrkännettä alkanut. Hiekka antoi periksi eikä siitä saanut otetta millään.
Jään Toa ojensi mustan kätensä. Kuului naksaus.

Sitten kaksi Klaanilaista ja valtava rahi tunsivat lentävänsä painottomana kohti valtavan rotkon pohjaa.
Matoron ilme oli tyrmistynyt. Harppuunatemppu oli epäonnistunut. Mitä?
Hän takoi kämmenessään olevaa harppuunanäppäintä. Sillä silmänräpäyksellä laitteen moottori lähti käyntiin ja ampui terän satunnaisesti. Hiekkaa pöllähti koneen sisuksista.

Matoron kädessä tuntui, kun hänen ampumansa haka sai otteen. Hänestä tuntui sekunnin siltä, että hänen oikea kätensä irtoasi. Sitten hän oli hetken paikallaan ilmassa ja syöksyi väkisin ylöspäin, osuen ensin jyrkänteen kiviseen reunaan. Hän pysäytti välittömästi kelauksen ja katsoi alas.
Hän ei nähnyt Äksään tai rahia. Vain kylmänsinisen merenvuonon.

Ylhäältä kuului piraattien huutoja.

… mutta tunnen, että jotain pahaa tapahtuu…

Sitten hän huomasi jonkun nousevan pintaan vedestä.
Helpottunut huokaus.

Kesti pitkä tovi ennenkuin kumpikin heistä oli taas ylhäällä.
Piraatit olivat tehneet leirinuotion ja grillasivat siinä metsästämäänsä Brakas-apinaa.
Joku matoran hoilasi juopuneena laulujaan.
”Ennen oli miehet rautaa ja laivat… laivantekoainettaa!”
”Laivat tehdään puusta, mäntti!”
”Ei kaikki. Olen nähnyt rautaisia.”
”Niin, unissasi. Eihän rauta kellu.”
”Missä tynnyrissä sinä olet elänyt?”
”Rommitynnyrissä, kiitos kysymästä.”
”…”

”Mitä minä sanoin. Harpuunassani oli hiekkaa. Se on äärettömän huono merkki”, Matoro selitti istuen kannolla.
”Eikö harppuuna ole se juttu, jolla ammutaan valaisiin jotain, jolla voi räjäyttää ne?”, Notfun selitti itsekseen.

”Martti, ei se harppuunatemppukaan voi onnistua joka kerta. Se on tosiasia!”, Äks vastasi.
”Muttakun minun harppuunatemppuni onnistuu joka kerta”, Matoro vastasi. ”Se on yksi niitä asioita maailmassa, joka ei muutu… paitsi nyt.”

”Keskeytän teidän juttunne ja kysyn että missäs se laboratorio niinkun on?”, Notfun tuli väliin.
”Emme tiedä kunnolla”, Matoro aloitti. ”Mutta saari ei ole kovin iso. Luulen että kannattaa pyrkiä saaren korkeimmalle paikalle, mistä näkee helposti rakennukset.”

”Ja sieltä löydämme aarrekartan”, Notfun jatkoi kullankiilto silmissä.
”Luulen niin”, Matoro vastasi.
”Hei. Kannattaisikohan meidän leiriytyä nyt kun yökin tulee kohta?”, Äks keskeytti.
Matoroa puistatti ajatus nukkumisesta. Hän oli pitänyt nytkin melkein kokoajan yllä mielensuojausta. Nukkuessa olennon mieli on avoin kaikelle.

”Jatketaan kuitenkin matkaa syvemmälle saareen”, Martti ehdotti.
Taustalta kuului epävireistä JOU HOU ME OLLAAN ROSVOI- laulua.
Aurinko alkoi olla jo lännessä. Saarelle laskeutuisi pimeys muutamassa tunnissa.

Yön Timo II

Musta purjevene lipui ankkuroidun laivan viereen.
Joku hahmo selvästi kiipesi jotenkin puista laivan kylkeä pitkin ylös. Hetken kuluttua vene vajosi veteen.
Hahmo hyppäsi yhden normaalin pelastusveneen pressun alle piiloon.

Retro

Destralille ja sen ohi XXXIII: Miksi laivassani on nuotio?

Kommentoi

Yön Timo II, Meri

Lyhyen tursasjahdin jälkeen Notfun oli tyytyväinen. Hänen kauniin laivansa tykit olivat ampuneet yhden keltapilkullisen Steltinkymmenlonkerotursaan.

Nyt kyseinen merenelävä roikkui kannelle viritetyn nuotion yllä.

”Hetk- miksi laivassani on nuotio?”, Notfun ihmetteli nähdessään mitä kannella tapahtuu.
”Kapteeni, halusitte paistettua tursasta”, yksi piraatti vastasi.
”Tämä laiva on puuta. Se palaa. Sammuttakaa nuotio heti kun olette paistaneet tursaan.”, Notfun antoi ohjeita.
”Aye, kapteeni”, piraatti vastasi.

Matoro tutkaili yhdessä hyteistä karttoja. Rozumin saaren ympärille oli merkitty useita karikoita. Olisi varmaan parasta mennä maihin veneillä ja ankkuroida karien ulkopuolelle. Niistä legendojen merikäärmeistä tai mustekaloista olisi turha välittää.

He saapuisivat saarelle jo muutaman tunnin kuluttua. Yön Timo II oli harvinaisen nopea ja tuulet olivat myöteiset.

Bio-Klaanin saari, Nazorak-satama

Skakdien suuri purjelaiva lipui satamaan Nazorakien metallisten sotalaivojen lomaan. Laivat näyttivät olevan kuin toisesta maailmasta; toinen oli puinen ja liikkui purjeilla, toiset olivat metallia ja liikkuivat moottorein. Gaggulabio suosi merenkäynnissä perinteitä ja oli joskus arvostanut merirosvoja.
Notfunin jälkeen hän vihasi heitä.

Keltamusta skakdi käveli selkä kyyryssä ulos laivasta. Hänen takanaan kulki kuin vanana useita muita Skakdeja. Skakdilordi oli silminnähden ärtynyt. Amazua sentään olisi suorittamassa tehtävää ja toivottavasti onnistuisi.

Harmaa, suurikokoinen kyborgiskakdi käveli johtajaansa vastaan laiturille. Nazorakien telakat ja lukuisat varastorakennukset näyttivät tyhjiltä. Nazorakit eivät pidä skakdien seurasta.

”Päivää, Gaggulabio. Maajoukoilta ei mitään raportoitavaa”, vallanhimoinen komentajaskakdi aloitti. Gaggulabio loi tähän turhautuneen vilkaisun.
”Ovatko torakat ilmoittaneet suunnitelmistaan poissaollessani?”, Labio kysyi. Hän oli ollut juuri pari päivää merellä skakdien sotaharjoituksessa.
”Ei, ei mitään.”, Rlorzedt vastasi.
Kiven skakdi murahti jotakin.
”Entä tutkimukset viruksen kanssa?”
”Saimme tuloksia. Kykenimme selivttämään miten Spiriah sitä oli käyttänyt ja kykenemme nyt muokkaamaan skakdien voimia. Ainetta tosin on kovin vähän”

Skakdiseurue lähti satamasta kohti Pesää ja siellä sijaitsevia kasarmeja.

Yön Timo II, Meri Rozumin ympärillä

”Maakravut, alamme olla perillä. Suurella laivalla ei pääse tämän lähemmäs. Karikoita.”, Notfun selitti kävellessään Matoron hyttiin. Nukkuva Xxonn havahtui.

Kaksi klaanilaista olivat nopeasti kannella. He katsoivat vähän matkan päässä siintävää saarta. Se oli vehreä ja trooppisen näköinen. Kultaiset hiekkarannat houkuttelivat matkalaisia karikoihin.

Silloin Matoro tajusi, että hän oli käynyt tuolla saarella. Hän oli laskeutunut sinne muiden kanssa Xian paluumatkalla. Saari oli se, jossa hänen naamionsa alkoi käyttytyä oudosti ensimmäistä kertaa.

Yhtäkkiä häntä hieman pelotti palata saarelle.

Retro

Nazorakien salaiset paperit

Kommentoi

[spoil]ENSIMMÄINEN CHATROPEN PERUSTEELLA TEHTY VIESTI ON TÄÄLLÄ![/spoil]

Lehu-metsää halkova joki, vuosi sitten

Veneessä on ahdas tunnelma. Neljä Klaanilaista on pakkautunut heidän mielestään liian pieneen veneeseen. GK ohjasi moottoria perällä, Killjoyn istuessa visusti keskellä venettä. Make ja Matoro tutkivat edellä kulkevaa laivaa.
Matoro zoomasi teleskooppisilmällään. Hän näki yökiikarillaan hitaasti jokea pitkin lipuvan nazorak-aluksen.
”Näkyykö mitään?”, Joy kysyi.
”Eivät ole kiinnittäneet mitään huomiota meihin.”, Matoro vastasi veneenkeulasta.
”Luulen että puoli alusta nukkuu…”, hän jatkoi.
”Tyypillistä”, Make tuhahti.
GK hiljensi moottorin ääntä.
”Pääsemmeköhän tarpeeksi lähelle tämän veneen kanssa? Eivät nazorakitkaan aivan sokeita ole.”, GK kysyi.
Molskis Nazorak lensi yli laidan.
”Matoro, näitkö tuon?”, Joy kysyi nopeasti, kuiskaten.
”Näin. Mitä ihmettä siellä tapahtuu.”, Matoro ihmetteli.
”Mitäköhän nuo torakat taas pelleilevät…”, Make mietti ääneen.
”GK, ohjaa tyyrpuurin puolelle. Paapuurissa tapahtuu jotain, ehkä voimme käyttää tilanteen hyväksemme.”, Joy komensi.
”Eli kun pääsemme tarpeeksi lähelle, Make ja Joy lentävät kannelle minun ja Gekon uidessa?”, Matoro kertasi suunnitelmaa.
”Kyllä, meillä on köyttä. Vedämme teidät niillä ylös.”
”Miksi minun pitäisi uida?”, GK protestoi.
”Minulla on harppuuna. GK. Osaatko lentää?”, Matoro kysyi ivallisesti Valon Toalta.
”…”
”Niin.”
”Älä. Edes. Kuvittele.”
”Okei, Matoro saa itsensä ylös, minä ja Make autamme Gekon ylös.”, Joy keskeytti väittelyn.

Matoro nousee varovasti seisomaan pienessä veneessä. Hän laskee jalkansa veteen pudottautuu hiljaa lämpimään jokiveteen. Jään Toa sukeltaa kokeneesti veden alle ja kauhoo itseään kohti kohdelaivaa.
”Olkoon, tulen sitten uiden, harppuunakyyti ei oikein kiinnosta.”, GK valitti itsekseen.
”Hei, harppuunani ei ole pettänyt ikinä.”, Matoro vastasi vedestä.
”Mitä jos vain menemme…”
”…”
Make levitti siipensä ja nousi hitaasti liitämään kohti aluksen kantta. Killjoy aktivoi pienet kantorakettinsa ja seurasi perässä
Matoro kokeili kädellään puisen laivan kylkeä. Hän nosti oikean kätensä, tähtäsi ja ampui. Harppuuna osui pienen kilahduksen saattelemana laivan yläkannelle.
Kuului huuto ja torakka tippui veteen.
”GK. Tuletko kyydilläni vai hankkiudutko itse tuonne?”, Matoro kysyi vielä kerran.
”… Jos minä kiipeän jostain.”, ilmeisesti harppuunafobiaa poteva GK vastasi.
”Pah. Luottamuksen puutetta, sanon minä.”

Jään Toa vetäisi jalkansa laivan kylkeä vasten ja tiukensi harppuunaansa. Hitaasti kelaten hän käveli aluksen kylkeä ylöspäin.
”Tunnetko ketään joka haluaisi lentää ilmaan kamalalla vauhdilla?”, GK jatkoi.
Matoro kiipesi hiljaa aluksen kantta pitkin harppuunansa kannateltavana. Hän kuunteli mitä ääniä alukselta kuuluisi.
GK otti nyrkkirautansa esiin ja kiipesi sen avulla toiselta puolelta.
”Kuulostaa tappelulta”, Make kuiskasi vieressään olevalle Killjoylle ”Kiitos Matoron ’harhalaukauksen’ ne syyttelevät varmaan toisiaan.”
Matoro nosti päänsä hieman laivan reunan ylle. Hän näki kannen olevan täynnä Nazorakeja, ja yksi lihaksikas Nazorak selvästi haastoi riitaa muiden kanssa. Taustalla seisovat Nazorakit huutelivat innokkaina. Ilmeisesti pitkä laivallaolo oli tylsää
Jään Toa tutkii lämpökamerallaan laivaa. Moottori hehkuu punaisena. Suurin osa vartijoista on keskittynyt kannelle. Ruumassa ei näy juurikaan olentoja.

Gekko sai hilattua itsenä kannen reunalle miekkansa lisäavulla ja huomasi kun lisää Nazorakeja lensi kaaressa.
”Entäs ohjaamo”, Killjoy kysähtää Matorolta
”Ohjaamossa on kolme kohdetta.”, Jään Toa lausui pieneen headsettiinsä.
”Kaikki syöksyvät esiin samaan aikaan kun Joy antaa merkin”, Matoro sanoi headsettiinsä.
Killjoy kumartuu tarkkailemaan tilannetta. Tarvittaisiin oikea hetki.
”Tämä selvä.”, GK ja Make kuittasivat yhteen ääneen.
Killjoy näkee, kun yksi Nazorak kompastuu maahan ja kaksi muuta jäävät nauramaan tälle. Killjoy karjuu mikkiinsä: ”NYT!”
Matoro hyppää esiin yläkannelle. Hän vetäisee miekkansa esiin ja kaataa useamman Nazorakin yllätysedun turvin. Make lennähtää ohjaamon katolta laivan kannen nokkapuolelle, Nazorakien taakse
Yksi Nazorak juoksee suoraan esiin paljastunutta Killjoyta kohti. Pelkällä tikarilla varustettuna se vain tuli, juosten suoraan Killjoyn ranneteriin. Gekon hypätessä vastapääten Jään Toaa Nazorakit kiinnittävät huomionsa tähän kaapu-Toaan.
Laivalla huudetaan sekalaisia nazorakinkielisiä huutoja.
Torakat kaivavat aseitaan esiin. Monet lähitaisteluasein varustautuneet vain rynnivät klaanilaisten kimppuun.
Make vetää esiin keihäänsä, alkaen pyörittää sitä. Keihään päästä alkaa levitä ympäristöön tulta.
”Eikös meidän pitänyt mennä ruumaan”, Gekko huutaa väistäessään Nazorakien laukauksia.
”Yritän päästä ruumaan edeltä”, Matoro sanoi headsettiinsä.
”Hyönteistorjujista päivää”, Gekko huutaa lyödessään nyrkkiraudallaan Nazorakin vatsaan.
Yksi Nazorak ampuu kiväärillä suoraan kohti Killjoyta. Ammus menee kuitenkin ohi, tehden mojovan reiän kanteen. Killjoy vastaa tuleen liekkipanoksillaan, sytyttäen Nazorakin vieressä olleen köysikerän tuleen.
Kohta laivan kansi on tulessa.
”Selvä, suojaamme sinua Matoro.”, Joy kuittasi.
Matoro lähtee syöksyyn ja liukuu kantta pitkin jään elementtivoiman avustuksella.
Hän kamppaa kaksi vartijaa ja koittaa ruuman ovea.
”Numerolukko!”, hän huusi torjuessaan torakan lyönnin.
Killjoy käänsi katseensa kohti Matoroa. ”Suojatkaa meitä! Matoro, tulen ohittamaan lukon.”
Ikkuna komentosillalta aukeaa. Siitä pistää esiin järeän näköinen minigun.
Killjoy syöksyy paneelin suojiin. Nazorakit olivat juuri alkaneet vetämään järeitä aseita kehiin.
”Joy, nopeasti”, Matoro huutaa heittäytyessään maahan miniguninsarjalta. Valon Toa hyppää ovelle suojaamaan Killjoyta.
Killjoy kytki kypäränsä johdot paneeliin ja otti yhteyden Klaaniin. ”Kepe, tämä lukko pitäisi avata ja mielellään nopeasti.”
Tuli on levinnyt kaikkialle Maken ympäristöön. Laivan keula palaa.
Numerot alkoivat vilisemään numeronäytöllä ja mikistä kuului Kepen ääni: ”Se olisi siinä, hyvää illanjatkoa.” Killjoy murahti vastaukseksi ja huusi: ”Se on auki!”

”Tulee kuumat paikat!”, Gekko huusi.
Make yrittää nousta ilmaan, mutta yllättäen hän ei pääse metri ylemmäs. Hänen kaulassaan on lasso. ”Lahdatkaa tuo elukka!”, lassoa pitävä Nazorak huutaa. Suuri Nazorakjoukko rynnii Makea kohti, painaen tämän tiukasti kantta vasten. Yllättäen suuri tulipyörre lennähtää syttyneet Nazorakit poispäin. Muut Klaanilaiset havahtuvat katsomaan Makeen hetkeksi. Tämän silmät hehkuvat oransseina. Tulessa olevat Nazorakit hyppäävät hädissään veteen. Maken silmät muuttuvat taas tavallisiksi.
Matoro potkaisee ruuman auki nopealla liikkeellä ja syöksyy pimeään.
Killjoy viittoo Makea ja GK:ta sisään ruumaan.
Make hätkähti. Hän oli hetken ihmetellyt itsekin mitä juuri oli tapahtunut
Ruuma on täysin pimeä. Toa yrittää hapuilla valokatkaisinta, mutta tyytyy yökiikariinsa.
”Voi pojat. Tämä on täysi sokkelo.”, Matoro toteaa tylsistyneesti.
Gekko kävelee hiljaa kohti ruumaa varmistaakseen, että heitä ei olla puukottamassa selkään. Nazorakit ovat tajunneet Klaanilaisten uusimman siirron ja ne alkavat syöksyä sisään laivan sisäosiin.
Killjoy kiroaa taempana. Klaanilaiset saivat hänen mutinastaan selvää vain: ”Samperin Steltin laatu…” ja ”Creedy saisi tarkistaa millaisia kiikareita ostaa…”
Make luo keihäästään pienen valaisevan liekin. Killjoy näkee Maken liekin ja ryntää hänen peräänsä.
Matoro näkee liikettä edessäpäin. Hän on täysin eksynyt laivan sokkeloiseen ruumaan.
GK kompastuu pimeässä. Kolahdus kaikuu pitkin käytäviä
”Taidan jäädä pitämään selustaa..”, hän marisi noustessaan.
Yksinäinen vartijanazorak vetäisee miekkansa ja hyökkää Jään Toan kimppuun.. Killjoy nostaa käsivarsinakuunansa kuullessaan kolahduksen, mutta tajuaa sen olevan vain kompuroiva GK. ”Säikäytit minut, varo hieman. Liipaisinsormeni on herkkä.”
Perään kuuluu kalahdus.
”Joku taistelee. Matoro? Make?”
Jostakin kuuluu miekkailun ääniä.
Sitten kuuluu tömähdys.
”Joskus toivon, että minulla olisi elementtivoimani…”, GK selittää.
Nazorak makaa tajuttomana maassa, ja Matoro kuulee huhuilun ”Täällä…”
Sokea Gekko suunnistaa kohti ääntä.. Killjoy ryntää Maken perässä kohti äänen lähdettä, löytäen Matoron ja GK:n.
Torakkamuodostelma astuu ruumaan. Siinä on useita hyvinkin järein asein aseistautunutta torakkaa.
”Ehkä meidän tulisi kulkea tiiviimmin”, Kilkka huomauttaa
Nazorakien astuessa pimeään, kirkkaat loisteputket käynnistyvät.
”… valoja säädellään komentosillalta.”, Matoro toteaa.
Hämmentynyt Gekko liikkuu rivakammin kohti kumppaneitaan. Hän on taas harhaillut vähän matkan päähän muista.
”Luulen että meidän pitäisi saada komentosilta haltuumme. Nazorakit hallitsevat sieltä käsin tilannetta emmekä tiedä missäpäin ruumaa dokumentit ovat”, Matoro jatkoi.
”Minä en jää tänne jos keksivät pistää paikan taas pilkkopimeäksi.”, GK protestoi taas.
”Ne ketkä pääsevät nopeasti ylös menevät sinne. Se on järkevintä.”, Matoro jatkoi.
”Meidän täytyy löytää ovi ja mielellään äkkiä. Make, onko sinulla ne Nazorak laivojen rakennuskaavakkeet?”, Joy kysyi.
Matoro ampuu jäätä metalliseen kattoon. Nazorakien askeleita kuuluu joka suunnasta. Katto alkaa huurtua ja pian se on kylmyyden haurastuma.
”Joy, ammu tuo kohta rikki”
Make kaivaa papereita vyölaukustaan ja ojentaa Killjoylle. Ne ovat hieman palaneet
Killjoy kääntää katseensa kattoon ja nappaa samalla paperit. ”Oven pitäisi olla länsikäytävällä. Neljäs vasemmalla”
”Tuolla ne ovat!”, kajahtaa huuto. Kymmenet lähitaistelutorakat aloittavat rynnäkkönsä raskaiden suojatessa selustaan.
Samalla Killjoy tajuaa hetken tulleen ja ampuu laukauksen kohti kattoa.
”Selvä”, Gekko sanoi ja lähti ohjeiden mukaan.

Matoro ampuu välittömästi harppuunansa ylös ja syöksyy siitä kohti komentosiltaa. Make liitää Matoron perässä
”Hoidetaan komentosilta meille”, Make huudahti.
Gekko palaa kannelle.
Killjoy jää alas turvaamaan muiden selustan. Kaksi Nazorakia vilahtaa kulman takaa, mutta yksi sähköpanos lamauttaa ne. Tämän jälkeen Killjoy ryntää Gekon perään.
Jään Toa huomaa pian olevansa neliön muotoisen komentosillan kyljessä kiinni. Pudotus veteen olisi useita kymmeniä bioja.
Valon Toa kiipeää ylöspäin.
Matoro kuumentaa miekkansa energialla ja iskee sen metalliin. Komentosillan katto leikkaantuu kuin säilyketölkki.
”GK, mitä sitä teet?”, Matoro kysyy headsettiinsä. ”Jos kiipeät seinää, olet suora maali torakoille”
”Hei, avatkaa tähän komentosiltaan ’ovi’.”, kuului vastaus.
Singonlaukaus iskeytyy aivan Gekon viereen, melkein pudottaen Toan. Torakat olivat taas kannella.
Killjoy saapuu paikalle ja huomaa Gekon kiipeilevän seinällä. Hän näkee sinkotorakan lähellä.
Matoro pujottautuu sisään komentosillalle katon kautta. Nopealla vilkaisulla hän näkee telineellisen minigunin, useita monitoreja ja suuren ikkunan.
”Antaudu”, Eversti 106 sanoo hiljaa. Minigun osoittaa Matoroa suoraan.
”Liippasi liiankin läheltä…”, GK kiipeää ylöspäin ja Matoro näkee tämän ikkunasta.
Killjoy kiitää rakettiensa avulla kohti sinkotorakkaa ja iskee ranneteränsä sen läpi, halkaisten tämän.
Make potkaisee komentosillan oven auki sisältä päin.
Toa tajuaa että moinen ase repisi hänet hetkessä, jos hän yrittäisi jotakin. Komentosillalla oli kolme torakkaa, eversti ja kaksi hampaisiin asti aseistautunutta vartijaa.
”Rahi, pysyt siinä tai ystäväsi kuolee”, 106 sanoi tyynenä.
Nazorak osoittaa edelleen Jään Toaa minigunilla.
Make murisi hiljaa, hän ei voinut tehdä mitään
Killjoy tajuaa mitä ylhäällä tapahtuu ja hiljaa lähti leijumaan kohti heidän selustaansa.
Matoro pyrkii aktivoimaan naamiotaan. Maken päähän ilmestyy viesti. ”Hyökkää”
Pienen miettimisen jälkeen valon Toa hyppää komentosillalle läpi ikkunasta.
Välittömästi Gekon liikkeen jälkeen minigun laukaistaan. Ase ei sano mitään
106 mietti hetken. Ase oli jäätynyt.
Nyt hänellä oli muuta miettimistä.

Silloin tilanne riistäytyi käsistä. Maken hyökkäyksen lisäksi Killjoyn pommi ja GK:n yllätyshyökkäys heittivät Everstin kannelta alas, tehden valtaisan reiän lattiaan.
”Joy, yhdistetään Kepe tämän aluksen tietokantaan. Saattaa saada tietoa dokumenteista!”, Matoro huusi.
Killjoy nyökkäsi ja ryntäsi lähimmän tietopaneelin luo. ”Kepe, oletko kuulolla?” Vastaus oli myöntävä ja Killjoy odotti.
”Räjäyttäkää komentosilta.”, Eversti 106 sanoi pirullisesti useammalle sinkotorakalle kannella.
”Ööh, kamut”, Make hihkaisee katsoessaan huoneen hajonneesta ikkunasta alas. Lyömä-asein varustautuneita Nazorakeja kiipesi komentosiltaa kohti.
Kaksi vartijatorakkaa olivat nopeasti eliminoitu neljän klaanilaisen toimesta. Killjoy sai tietoa kypäränsä näytölle. Kepe oli löytänyt jotain.
Silloin komentosilta muuttui tuliseksi kaaokseksi. Useampi räjähdys osui siihen ja tuliset aallot levisivät kaikkialle. Valon Toa teki hätäratkaisun ja laskeutui takaisin kannelle.
Killjoy istui Maken suojassa lattialla ja karjui mikkiinsä: ”Kepe löysi jotain, tarvitsemme puoli minuuttia lataukseen!”
”Tyypit, meillä ei ole puolta minuuttia! Sinkotorakat ampuvat!”, Matoro huusi.
Gekko löysi tiensä takaisin ruumaan, hän alkoi etsiä dokumentteja.
Killjoy kirosi ja nousi maasta. Paineaalto oli heittänyt hänet alas. ”Tarvitsemme rauhallisemman paikan!”
Uusi yhteissingonlaukaus osui komentosiltaan. Tietokoneet räjähtivät ja Matoro paiskautui kovaa takaseinän läpi. Koko komentosilta horjui. Se sortuisi kohta.
Ruumasta kuului pauketta kun Toa rikkoi esineitä, pari Nazorakia saapui ruumaan.
”Tappakaa ne!”, 106 karjui. Hänen äänensä peittyi erilaisten aseiden laukauksiin.
Uusi räjähdys iski ja Killjoy paiskautui seinän läpi pieneen koppiin. Hän pudisti pölyt päältään ja huomasi oven. ”Killjoy kaikille, täällä on uloskäynti.”

Matoro yritti tähdätä ilmalentonsa osumaan takakannelle. Hän iskeytyi metalliseen kanteen ja kierähti laidan yli veteen.
Make teki uhkarohkean ratkaisun. Hän syöksyi huoneen ikkunasta ulos, aikoen häiritä Nazorakeja ampumalla näitä tulella.
Jään Toa kirosi jotakin poltettuna ja kasteltuna. Hän ampui harppuunansa laivan yläosiin ja kiipesi kannelle.
Valkoinen Toa tunsi täräyksen, joka horjutti koko alusta. Hän pelkäsi koko laitoksen uppoavan.
Killjoy juoksi pitkin käytäviä. Muutama Nazorak juoksi hänen perässään. Kaikki räiskintä oli katkaissut hänen radioyhteytensä. Killjoy räjäytti ovia edestään, kunnes saapui laivan toiselle puolelle ja nousi lentoon. Tätä taistelua hän ei voittaisi.
Make huomasi Killjoyn ja lensi hänen luokseen
”Apujoukkoja erikoiskuljetus 601:n luo, klaanilaiset hyökänneet”, Eversti 106 huusi radiopuhelimeensa.
Valon Toa löysi merkillisen lipaston, voisiko täällä olla se mitä he olivat tulleet etsimään?
”Lähetämme alueella partioivat Zyglakit”, torakalle vastattiin.
Ennen kuin GK ehti lukea paperinippua, hän tunsi kylmän aseen niskassaan.
Pian Make havaitsi pieniä yksittäisiä veneitä lähestyvän alusta.
”Pudota miekka”, Nazorak lausui kylmästi. GK ei tiennyt mitä tehdä.
Killjoy leijui Maken vieressä. ”Tämä ei lupaa hyvää”
”Mitä sanoisit pienestä tuholaistorjunnasta”, Make kysähti
”Olkoon sitten näin…”, Gekko sanoi ja piilotti nyrkkirautansa. miekan kolistessa lattialle.
”Laiv…oksessa! Tehdä…ea hyökkäys ruum… kadotaan”, Matoro puhui headsettiinsä. Hän huomasi sen olevan vahingoittunut.
Valon Toa kääntyi ja Nazorak tunsi kolme terää kaulassaan.
Killjoy koputti kypäräänsä. Matoro yritti sanoa heille jotain. Make katsoi Killjoyyn. ”Meidän täytyy saada Matoro ja GK ulos. Tämä on liikaa.”
”Ruum…kkäys ruumaa…!”
Gekko nosti miekkansa ja viimeisteli hyökkääjän.
Jään Toa oli suhteellisen rauhassa laivan takaosassa. Kansi oli kaaoksessa ja laivan etuosa paloi. Nyt olisi mahdollisuus syöksyä ruumaan.
”Ruuma.. miksi hän hokee ruum-” Silloin Killjoy tajusi. ”Make, ruumat. Matoro on menossa sinne!”
Taivaalta kuului helikopterin ääni. Nazorakien ruskeansävyinen kuljetushelikopteri lähestyi laivaa.

Gekko sai viimein käsiinsä paperit, niitä oli vino pino, aivan päällä oli muutama lausahdus 001:ltä.
Matoro iski energiasta hehkuvan miekkansa laivan kanteen ja leikkasi aukon ruumaan. Hän pudottautui alas. Tehtävä olisi mahdollista vielä suorittaa, ja hänhän suorittaisi sen.
Killjoy tajusi Nazojen ilmatuen saapuvan. Make sytytti palan ruuman seinästä tuleen ja Killjoy ampui tien sen läpi. Kaksikko lensi kohti aukkoa.
Valot pätkivät ruumassa. Laivan moottorit olivat sammumaisillaan. Gekko pelästyi ja tipautti paperit käsistään. Kymmeniä Nazorakeja hyppivät köysine varassa kopterista laivaan. Ne olivat ilmavoimien joukkoja ja hampaisiin asti aseistautuneita, eivätkä ne päästäisi klaanilaisia elossa laivalta.
Silloin joku veti koko ruuman pimeäksi.
Matoro kytki taas yökiikarinsa päälle. Ruuma oli pimentynyt. Myös moottori oli sammunut.
”Hienoa, nyt en löydä enää näitä”, Gekko sadatteli ja kompastui.
Killjoy ja Make laskeutuivat ruuman suulle. ”Oletteko täällä!?”
”Olen!”, Matoro huusi vaistomaisesti.
Nazorakien valoammus lensi Jään Toan pään ohi. Se valaisi aavemaisesti pimeyttä.
Make ryntäsi kohti Matoron ääntä ja Killjoy kohti GK:n.
Matoro tajusi että hänet huomattiin. Toa kierähti ajoissa suojaan, sillä joku heitti kranaatin hänen edelliseen paikkaansa. Konekiväärinsarjat alkoivat soida käytävillä. Make lennähti räjähdyksen ääntä kohti.
”Ne ruojat ovat taas ruumassa. Tappakaa ne.”, Eversti 106 komensi laivan raunioituneella kannella. Hän nousi kopteriin ja jätti ilmavoimien joukot laivalle.
Killjoy spottasi GK:n sivummalla. Hän ryntäsi tätä kohti: ”Äkkiä, meidän täytyy päästä veneelle!”
”Mutta.. dokumentit…”, Gekko sanoi Killjoyn vetäistessä tämän.
”Unohda ne. Nyt häivytään täältä!”
Matoro makasi käytävän reunassa kahden laatikon takana. Konekiväärinsarjat viuhuivat hänen yli.
Hän alkoi kerätä miekkaansa energiaa. Pian se hehkui täysin keltaisena.
Toa ampui säteen energiaa ampujiinsa ja huomasi samalla Maken.
Energiasäde ei osunut ampujiin. Se osui laivan polttoainetankkiin, joka oli näiden takana ruumassa.
Gekko lähti juoksuun kohti kantta.
Killjoy lensi ruuman aukosta ulos valmistamaan veneen muille. GK ilmestyi palavalle kannelle, valmiina hyppäämään veteen.
Massiivinen räjähdys alkoi edetä polttoainetankista muualle laivaan. Valtava paineaalto sai laivan takaosan nousemaan ilmaan ja sitten lentämänä veteen. Valtava tulimassa syöksyi käytävältä Makea ja Matoroa kohti
”Geronimooo!”, Gekko huusi hypätessään.
Matoro tajusi mihin oli osunut. Hän ehti juuri Maken kanssa sivukäytävään ennen kuin tuliaalto osui heidän entiseen paikkaansa. Jään Toan ihmetykseksi Make asettui hänen suojakseen. Polttava tuli ei vaikuttanut häneen mitenkään
Laiva alkoi kallistua. Kun tuliaalto oli mennyt, aukinaisen polttoainetankin paikalta alkoi tulvia jokivettä.
”Me uppoamme. Äkkiä, mistä pääsee pois”, Matoro kysyi.
GK molskahti veteen ja Killjoy ohjasi veneen hänen vierelleen.
Make lennähti Matoron yläpuolelle, tarttuen tätä olkapäistä varpaillaan, ”Pidä kiinni”. Pian Make lennähti kovaa vauhtia pitkin käytäviä Matoro mukanaan. Valtava vesimassa seurasi heitä ja tuhosi kaiken tieltään.
”Tiedätkö mitä olet tekemässä?”, Matoro kysyi. Hän ei ollut varma kuuliko Make.
Viimeinen ruuman Nazorak pelasti paperit lipastoon juuri ennen sen täyttymistä vedellä. Torakka koki kuoleman vesimassojen alle.
Alus oli kallistunut jo hyvin paljon. Pian se syöksyisi järven pohjamutiin.
”Älä huoli”, Make huudahti Matorolle.
”… hei, takana on vettä, edessä tult-”, Matoro huusi. Pian Make lennähti laivan keulan palavista jäänteistä Matoro mukanaan.
GK ja Killjoy kiisivät veneellä ympäri laivaa, etsien Matoroa ja Makea. Lopulta GK huudahti: ”Tuolla!”

Make-Matoro yhdistelmä syöksyi vasten tähtitaivasta. Pian Make alkoi kaartaa kohti joen reunaa.
Zyglakit ottivat kiinni Klaanilaisten veneen reunoista. Ne pyrkivät upottamaan koko aluksen. Vedestä nousi pirullisia olentoja useita.
Gekko yritti parhaansa mukaan torjua tätä luonnonoikkua miekallaan.
Entinen Nazorak-laiva vajosi kokonaan syvyyksiin dokumentit mukanaan.
Make pudotti Matoron veneen kannelle ja nousi ylemmäs.
Kotirauhan häirinnästä raivostunut Zyglak löi Valon Toa veneen toiseen päähän ja siitä veteen.
”AAAAAAA”, Matoro ehti huutaa ennen kuin osui pienen veneen kannelle. Vene miltei kaatui.
”Joy, kestääkö pukusi vettä!”, Matoro kysyi. Zyglak otti reunasta kiinni ja alkoi vetää venettä veteen.
Pian Make tarttui jaloillaan Zyglakeihin pyrki lennättäen näitä veteen. Gekon silmät menivät kiinni, Toa jäi kellumaan veteen.
Killjoy tajusi mitä tapahtui ja yritti nousta lentoon. Oli kuitenkin liian myöhäistä, vesi koski Killjoyn jalkamoottoreihin saaden ne oikosulkuun.
Räjähtävä keihäs osui veneen pohjaan. Yhä useampi Zyglak parveili veneellä.
”Make, nosta GK ja Matoro ylös, äkkiä!”, Joi’un huuto kuului.
Matoro kamppaili Zyglakien otteita vastaan. Ne yrittivät vetää tätä pinnan alle jatkuvasti. Make yritti poimia Matoroa mukaansa.
Killjoy sulki silmänsä ja alkoi lataamaan sähkön elementtivoimiaan käsivarsiinsa. ”Make, nopeasti! Nosta heidät!”
Väkivahvat olennot olivat joukolla äärimmäisen vaarallisia. Silloin Make nappasi Matoroa kädestä ja veti tämän ylös Gekon kanssa.
Maken jaksaminen oli koetuksella. Hän lensi vaivoin kuljettaen kahta Toaa. Zyglakien keihäs osui Makea jalkaan heitettynä. Toa karjaisi ja syöksyi joen rannalle kahden Toan kanssa.
Sähköä oli Killjoyn kehossa jo liikaa. Sitä sinkoili purkauksina tämän käsistä. Lopulta Killjoy päästi voimistaan irti ja valtava sähkönpurkaus levisi vedenpintaa pitkin, käristäen Zyglakit. Killjoyn voimaton ruumis jäi kellumaan veden päälle. Hän oli kuluttanut liikaa energiaa ja puku oli oikosulun partaalla.

Matoro katseli vedessä tapahtuvaa näytelmää rannalta. Valtava sähköisku valaisi pimeän joen. Heti sähkön kadottua Matoro hyppäsi veteen ja alkoi raahaamaan Killjoyn raskasta haarniskaa rannalle.
”Make! Autatko vähän ennen kuin nuo heräävät!”, Matoro huusi vedestä. Make lennähti Killjoyn ruhon päälle alkaen vetää tätä rantaan
Kaksi Toaa olivat saaneet Killjoyn käytännössä tajuttoman ruumiin rantatörmälle. Myös GK oli tajuton.
Martti katsoi hengästyneeseen Makeen. ”Kiitos kovasti”
”Noh, eipä kestä”, Make yritti lausahtaa hengästyksensä läpi.
”Kep… käsk… kun hakea meid… lta”, Matoro otti yhteyttä Kepeen, kunnes tajusi ettei hänen radiollaan ollut mitään hyötyä.
”Nazorakit palaavat kohta. Meidän pitää saada nuo kaksi turvaan ja pian”, Matoro vastasi.
Silloin Killjoy yskäisi ja kypärän raosta purskahti vettä.
”Ooh. Sinä olet elävien kirjoissa.”, Matoro piristyi huomattavasti.
”Hyvä ajoitus”, Make lausahti
”Make, toimiiko radiosi? Jos toimii, tilaa kyyti.”
Killjoy käännähti vatsalleen ja koetti viittoilla Matoroa tarkastamaan tämän tarvikelokeron. Matoro mietti hetken ja tajusi sitten avata lokeron. Hän nappasi sieltä oudon näköisen laatikon, jossa oli pillereitä. Kyljessä luki ”kipulääke”
Make kaivoi vyölaukkuaan, yrittäen löytää radiota
Killjoy hapuili kättään, kohti kipulääkkeitä.
Make löysi radiovastaanottimensa, yrittäen saada sitä toimimaan. Hän kuitenkin ojensi radion Matorolle, joka osasi käyttää sitä paremmin
Killjoy nappasi lääkkeet ja tiputti yhden pillerin kypäränsä reiästä alas. Hän yski päälle lisää vettä.
”Katsotaas”, Matoro ajatteli ääneen. Hän käänteli radion taajuuksia.
GK heräsi huudahdukseen korvassaan.
”Mitä…”
Radiolaitteesta kuului hetken aikaa korvia vihlovaa tinnutusta.
”krz… haloo, Klaani?…krz”, Matoro kysyi kohinaan.
”Täällä Paaco”, kuului vastaus. Tiimin ilmeet näyttivät huojentuneilta.
”Lähetä joku hakemaan meidät tämän joen rannalta, läheltä järveä. Joy ja GK tajuttomia”
GK näytti kuin puusta pudonneelta, hän hapuili käsillään asettaan. Hän ei muistanut mitään.
”Selvä. Kymmenen minuuttia”, Klaanista vastattiin.
”Kyyti kymmenessä minuutissa…”, Matoro kertoi Makelle ja Joylle.
Sitten Gekko tunsi kivun päässään ja näki Killjoyn kädessä olevan purkin.
”Tehtävämme ehkä vähän epäonnistui mutta hei, me epäonnistuimme tyylillä”, Matoro koitti nostaa tunnelmaa.
Huojentunut Make mätkähti lepäämään rantahietikolle
Killjoy yskäisi. Hänen jalkaproteesinsa olivat kastuneet, eivätkä liikkuneet. Hän hymähti: ”Niin kai sitten.”
Kymmenessä minuutissa pieni steampunk-vene – lentävä sellainen – laskeutui metsään. Muutama matoran tuli hakemaan joukon.

[spoil]Joo. Tämä kertoi missä yhteydessä Joi’un puku kastui ja mitä Gekon viestissä mainitulle laivalle oli tapahtunut. Kiitokset Makelle, Joi’ulle ja Gekolle.[/spoil]

This post has been edited by Matoro TBS on Mar 6 2011, 06:11 PM

Retro

Destralille ja sen ohi XXXII: Hyvästi, Rumishere

Kommentoi

Rumisheren satama

Kolmikko näytti entistä oudommalta. Lyhykäinen Notfun käveli etummaisena. Hän oli kasannut kolme ostamaansa kolmikolkkaa vanhansa päälle, ja änkenyt vyöhänsä niin paljon pistooleja ettei enempää mahtunut. Loput tavaroista olivat Äksän työntämissä kottikärryissä. Matoro tutki paketoituja tavaroita.

”… maissisörsseliä? Mitä se on?”, Matoro ihmetteli.
”Se on hyvää ja halpaa”, Notfun vastasi.

”Luulenko minä vain vai ovatko nämä kadut tyhjentyneet?”, Äks huudahti raskaiden kärryjen takaa.
Matoro ja Notfun katselivat ympärilleen. Pitkällä pääkadulla ei näkynyt ristin sielua.
”Minun asevyöni pelotti kai ne pois”, Notfun totesi itsekseen.
”Kaksikymmentä piilukkopistoolia. Miksi käytät piilukkopistooleja? Zamor-pistoolit ovat nykyaikaa”, Matoro valitti.
”Hei, olen merirosvo. Käytän piilukkopistooleja. Sitäpaitsi, nämä ovat paljon äijempiä kuin hienostelevat zamorit”, Notfun alkoi selittää ”Hei, tuossa talossa asuu Erkki! Hän on vanha kaverini!”
Piraattimatoran ryntäsi puiseen mökkiin.
Sieltä huudettiin vain ”Senkin röhjäkkeet!” ja ”Maksa velkasi!” ja sitten Notfun lensi kaaressa ulos.

Klaanilaiset katsahtivat toisiaan. Notfun jupisi ilkeänpuoleisesti itsekseen jotakin.
Pian he saapuivat takaisin Yön Timo II:lle ja lastasivat tavarat laivaan.

Satama-altaan toisessa päässä kaavutettu hahmo katseli suurta merirosvolaivaa kun se lähti lipumaan merelle aallonmurtajan ohi.
Musta purjevene lähti liikkeelle pitäen etäisyyttä kohteeseensa.

”EESNPÄIN, KOHTI AARRETTA!”, Notfun huusi yläkannelta. Suuri laiva lipui juhlalisesti merellä.
Notfun kaivoi esiin suunnitelmalistansa.
Hän yliviivasi kohdan ”käy Romiseheressä”.
Seuraavat kohdat olisivat ”Kierrä tuo luoto kolmesti”, ”Väistä tuota manaattia” ja ”Ammu tuo tursas”

”Mikä luoto? Luotoja on meri täynnä?”, Notfun mietti omia merkintöjään. Hän yliviivasi koko kohdan.
”Sitten manaatti. Mikä manaatti? Missä täällä on manaatti? Ei missään. Skipataan”
”Miehistö! Seuraava vaihe on se, että ammumme ensimmäisen esiin tulevan tursaan!”
”Aye, kapteeni”, Jardirt vastasi ruoria käännellessään.

Matoro istuskeli taustalla katselemassa merelle. Tämä kapteeni oli tosiaan omalaatuisin hänen näkemä matoran.

Retro

Destralille ja sen ohi XXX: Kohti Rozumia

Kommentoi

Yön Timo II, meri

”Arr. Mitäs te Klaaniheput teitte täällä merellä?”, Notfun kysyi kaivaen rommipulloa pöytänsä laatikostosta. Hän korkaasi ruskean pullon ja joi sen kerralla tyhjäksi.

Matoro ihmetteli hetken tämän matoranin viinapäätä. Tämän matoranin kapteeninhytti oli sotkuinen paikka, jossa oli suuren päydän ympärillä valtavasti roinaa.
Toa mietti mistä naruista kannattaisi vedellä, että tämä piraatti suostuisi yhteistyöhön.
Hän veti yhtä tuolia huoneen reunasta itselleen ja alkoi puhua.
”Oletko kuullut Nimdasta?”
Notfun mietti hetken.
”Jos se ei liity aarteisiin tai rommiin, en välitäkkään tietää.”, matoran vastsi ja jupisi jotakin siitä miksi hän joi viimeisen rommipullon.

”Nimdasta ei tiedetä paljoa, mutta se on äärettömän arvokas. Klaani haluaa sen. Allianssi haluaa sen. Metsästäjät haluavat sen”, Matoro aloitti. Kapteenin mielenkiinto heräsi. Kyseessä olisi jotakin hyvin arvokasta.
”Luulen, että Klaani tarjoaa sinulle suuren palkkion jos auttaisit sen hankkimisessa”

Notfun raapi leukaansa. Hän näytti miettivän.
”Onko sinulla rommia?”, hän kysyi.
Matoron ilme näytti toivottomalta.
”Puhuin Nimdasta”
”Ai, joo. En pysty keskittymään ilman rommia”
”Autatko meitä sen etsimisessä?”
”Hmm. Näillä merillä ei ole paljoa ryöstettävää ja tämä tuntuu helposlta keikalta… joo, voin auttaa”, Notfun mumisi ääneen. Sitten hän huusi ”JARDIRT! TUO ROMMIA!”
”Se on loppu taas!”
”MIKSI ROMMI ON LOPPU!”

Matoro katseli mietteliäänä outoa matorania. Alkoholiriippuvainen, mielenvikainen, suuriluuloinen, ahne, hän kelasi ominaisuuksia joita näki.

”Tunnetko paikan nimeltä Rozum?”, Matoro kysyi. Notfun heitti paperieta pöydältään ja otti kartan.
”Joo, se on se saari lähellä Pohjoista Mannerta. Kovin karikkoinen paikka. Jotkut puhuvat merikäärmeistä, jättiläismustekaloista, tulisateista ja laavavirroista”, Notfun luennoi.
”… ethän sinä usko noihin?”
”Karikot ovat fakta. Muuta en tiedä.”, Notfun kertoi. Hän veti kolmikolkkaa syvemmälle päähänsä, aivan kuin korostaen kapteeniuttaan.

”Asia on niin että Rozumin saarelta löytyy vihje tämän Nimdan olinpaikasta. Meidän pitäisi käydä tutkimassa saari”, Matoro selitti.
”Selvä… Suunnitelma on se, että käymme ensin Rumisheren satamssa täyttämässä rommivarastot. Sitten jatkamme purjehtimista pohjoiseen, kierrämme tuon luodon kolmesti, väistämme tuota manaattia, ammumme tuon tursaan ja ankkuroimme sen saaren lähelle. Sieltä menemme veneillä karien yli maihin.”, Notfun kertasi.
Sunnitelmassa oli asioita joista Matoro olisi halunnut kysyä jotakin. Hän kuitenkin ymmärsi ettei ymmärtäisi Notfunin selityksiä enempää.

Retro

Destralille ja sen ohi XXVIII: Merirosvoja! (taas)

Kommentoi

Meri, lähellä Destralia

Kolmikon punainen moottorivene kiisi merta pitkin, kohti kartan osoittamaa Rozumin saarta.
”Kunhan pelottelin. Merimiestarut kertovat paikan olevan kovinkin kamala, mutta luulen että se on ihan tavallinen saari”, Matoro selitti Koogeebeelle kaksikon istuskellessa laivan takaosassa.
”Jaa. Ei siis mitään vakavaa”, tummanpuhuva Klaanilainen vastasi. KGBio oli saanut tarpeekseen Destralista sinä aikana kun hän odotteli saaren rantamilla. Saaren tukikohta-osat olivat jotenkuten siedettävät, mutta tukikohdaton, luonnontilainen kallio oli suoraan sanottuna sairasta. Se ei noudattanut mitään luonnon- eikä fysiikan lakeja.

”Rozum on tämän Makuta Itrozin laboratoriosaari. Uskon, että löydämme tietoa Nimdasta sieltä. Haluan vähintäänkin tietoa naamiostani”, Matoro kertoi.
Jään toa zoomaili kiikarisilmällään ulappaa aikansa kuluksi.
”Tota. Tuolla saarella on laiva”, hän mainitsi. Hän todellakin näki suuren purjelaivan trooppisehkolta näyttävän saaren rannalla.

Laiva oli lähtenyt juuri liikkeelle. Matoro yritti tähytä lippua, jotta tunnistaisi miltä saarelta se on.
”… siinä ei ole lippua.”, Matoro sanoi.
”Piraatteja?”, Äksä sanoi kysyvästi.
”Pahoin pelkään. Pois täältä!”, Matoro käski. Äks painoi kaasun pohjaan ja vene lähti kiitoon.

Laiva oli ilmeisesti huomannut punaisen moottoriveneen. Vaikka vene oli Klaanin nopein, se ei vetänyt vertoja suurelle purjelaivalla kun tuuli oli myötäinen.

”Arrrr! Pysäyttäkää vene tai ammumme sen tohjoksi!”, joku huusi laivasta. Tykinkuula lensi veteen veneen viereen. Kova pärkähdys heitti vettä veneen tuulilasille.
”Mitäs nyt tehdään?”, Äks kysyi.

Retro

Amazuan uusi työpaikka

Kommentoi

Gaggulabion työhuone

”Amazua, hoidit tehtäväsi mainiosti. Haluat varmasti jäädä leipiini? Noin upeita sotureita näkee harvoin”, Gaggulabio pauhasi työpöytänsä takaa mustalle mystiselle hahmolle.
Amazua kuunteli ilmeenkään värähtämättä. Hän otti Gaggulabion pöydältä säkin rahaa, palkkionsa.
”Lähden nyt”, hän sanoi hiljaa, ilmeettömänä.
Musta hahmo nousi ja kääntyi ovelle.

Kolme pitkää, lihaksikasta skakdia syöksyivät oven eteen aseet tanassa.
Toiset vartijaskakdit piirittivät Amazuan ja osoittivat aseillaan palkkasoturia.

Gaggulabio hymyili. Hän nosti jalkansa pöydälleen, nojasi taaksepäin ja venytteli käsiään.
”Kuulehan, Amazua”, hän aloitti.
”Asia on niin, että kun tarjoan sinulle töitä, niistä ei kieltäydytä”

”Nyt. Sinä joko jäät vakituisesti töihin minulle tai päädyt Zakazlaisen teräkasvin ruoaksi. Saat päättää itse”, Gaggulabio puheli. Hän oli ennen rakastanut kiristystä ja sitä, kuinka hän näki uhrinsa toivottomana. Nyt sana ”kiristys” toi hänelle mieleen vain yhden asian.

Notfunin, sen rommia täyteen pumpatun matoranin omahyväisen ilmeen.

Amazua laskemoi päässään vaihtoehtojaan. Hyvällä tuurilla hän kykenisi selättämään vartijat ja pakenemaan huoneesta, mutta hän oli syvällä Nazorakien tukikohdan uumenissa.
Gaggulabio hälyttäisi varmasti nazorakitkin vangitsemaan hänet. Olisi liian riskialtista paeta.

”Palkka juoksee taatusti, aivan kuten ennenkin”, Labio taivutteli. Hän tosiaan halusi tämän erinomaisen soturin joukkoihinsa.

Amazua mietti. Hän tajusi että hänellä ei ole juurikaan vaihtoehtoja.

”Otan työn”, hän sanoi päättävisesti.

Gaggulabio hymyili. Hän sai taas kerran tahtonsa läpi.
”Teit viisaan päätöksen, Amazua”, skakdi hymyili. ”Haluatko kuulla tehtäväsi nyt heti?”

Amazua nyökkäsi. Tällä välin vartijaskakdit olivat jo siirtyneet takaisin huoneen kulmille.

”Klaani etsii jotakin ’Nimdaa’, kuten myös Abzumo, Metsästäjät ja varmasti moni muukin. Emme tiedä mikä se on, mutta tiedämme että se on äärimmäisen arvokas”, Gaggulabio kertoi, painottaen viimeisiä sanoja.
”Maksan ruhtinaallisesti jos toimitat tämän Nimdan minulle”

”Paljonko?”

”En sanoisi tarkkoja summia, mutta sanon, että Notfunista luvattu palkkio on pikkurahoja siihen verrattuna.”

Retro

Destralille ja sen ohi XXVI: Sinappilaivalla kohti Destralia

Kommentoi

Sinappilaiva, meri

Meren aaltoilu kuului puisen seinämän läpi Matoron huoneeseen. Hän istui pöydän ääressä ruuman huoneessa, Itrozin kansio pöydällä.
Öljylamppu loi aavemaista valoa huoneeseen.

Nyt tämä kansio pitäisi tutkia perin pohjin…, Matoro ajatteli.
Ensimmäisissä lehtiöissä makutojen historiasta ei löytynyt mitään Itrozista. Yleistietoa makutoista.

Itrozin omakuva hämmensi Matoroa. Makutalla ei ollut päässään kanohi Cencordia, joka kuitenkin oli tämän paikalla Epäonnistuineden Makutojen Seinällä. Sensijaan naamiona toimi jokin Matatun näköinen naamio (EN puhu Matatusta, vaan siitä Nujun naamiosta).
Itse makuta näytti siltä miltä suurin osa heitä; tummanpuhuva hahmo, lepakonsiivet ja punaiset silmät.

Seuraavat rahipiirrokset Matoro vain selasi läpi. Paljon erilaisia raheja. Itroz oli ilmeisesti keskittynyt älykkäisiin raheihin. Erikoistunut mieleen.
Toa nappasi käsiinsä Nimdan nimellä kulkevan alakansion. Hän nosti sen varovaisesti suuremman kansion välistä ja avasi sen.
Kuvia Nimdasta.
Tämä sivu näyttää ikivanhalta. Paperi on erilaista mitä muu kansio ja tekstistä ei saa selvää, Matoro ajatteli tunnustellessaan hapertunutta, hieman ruskeahtavaa paperia.
Tekstin tulkkaus vaatisi kanohi Rauta

”Tutkimus myyttisistä artekrafteista”, Matoro luki otsikon.
Hän selasi monisivuista esseetä erilaisista ”myyttisistä artekrafteista”.
Nimda, Makoki-kivet, Vahi, Ignika, Avohkii, Artakhan sauva, Avainkivet… Ne ovat kaikki täällä.
Itroz vaikutti myös innokkaalta arkeologilta.

Matoro luki ajatuksella koko esitelmän läpi. Se ei juurikaan kartuttanut hänen tietojaan Nimdasta, mutta avasi uutta tietoa muutamasta muusta asiasta.
Lähdeluettelo. Tämäpä kiintoisaa, Matoro ajatteli ja oli jo valmis kääntämään seuraavan sivun, kunnes jokin hänen päässään käski lukea lähteet.

Makutojen arkistot #74, Destral
Makutojen arkistot #87, Destral
Makutojen arkistot #91, Destral
Suuret Arkistot #764, Onu-Metru
Suuret Arkistot #954, Onu-Metru
Henkilökohtaiset arkistot, Rozum

”Rozum? Mikä paikka se on?”, Matoro mietti väkisin. Hän oli tainnut löytää laboratoriosaaren nimen.
Enää olisi yksi ongelma.
Missä se on.

Matoro kirjoitti nimen erilliselle paperille ja jatkoi kansion selaamista.
Seuraava paperinippu oli otsikoitu ”Projekti Nimda”.

Projektinimike: Nimda I
Tavoite: luoda täydellinen ase, hyödyntää mielenvoimia
Status: ase ei tarpeeksi suuritehoinen

Projektinimike: Nimda II
Tavoite: luoda täydellinen ase, hyödyntää mielenvoimia
Status: räjähti käytössä

Projektinimike: Nimda III
Tavoite: luoda täydellinen ase, toimii yksin mielenvoimilla
Status: keskeneräinen

Matoro mietti. Onko Itroz Nimdan luoja? Vai onko koko projekti Nimda nimenomaan kanohi Cencordin luominen? Jos projekti Nimdan piti luoda Mielen Naamio, sen pitäisi olla jäänyt keskeneräiseksi näiden tietojen mukaan.
Matoro ei ollut enää lainkaan varma mistään Itroziin liittyvästä.
Hän käänsi sivua.

Hänen silmiensä eteen tuli puolikas sivu, jonka puolitettu kohta oli palanut.
Yläosassa näkyi kuvia Nimdan siruista, jostakin sauvasta, erikokoisista kiteistä, kanoka-kiekoista… Oliko tässä ollut jonkinlainen resepti?
Miksi siitä puuttui puolet, sitä Matoro mietti eniten.

Tämän jälkeen tuli sivu, jossa luki vain ”Projekti epäonnistunut”.
Itroz ei siis saanut koskaan projektiaan valmiiksi?
Eli voisiko projekti ollakaan kanohi Cencord? Lisäksi näytti siltä että Nimda olisi ollut projektin esikuva, ei tuote.
Itroz yritti siis jäljitellä Nimdan voimaa.
Koko muistiinpanoissa ei oltu mainittu, tai edes näytetty, kanohi Cencordia. Silti naamiossa luki ”Makuta Itroz: Projekti Nimda”.

Matoro selvensi ajatuksensa ja heitti alakansion pöydälle.
Hän jaktoi tutkimustyötään.
Seuraavaksi tuli pitkä teksti otsikolla ”Henkilökuva”. Matoro luki sen, ja sai käsityksen siitä että kyseinen makuta olisi ollut sulkeutunut mielispesialisti, jota muut makutat lähinnä pilkkasivat. Hän ei pitänyt seurasta ja tekikin suurimman osan kokeistaan omalla tukikohtasaarellaan.
Toa vilkaisi lappua. Tukikohtasaari oli mitä luultavimmin se ”Rozum”.

Viimeinen sivu kansiosta on omistettu tekstille, joka kertoo että Itroz teloitettiin tärkeässä projektissa epäonnistumisessa. Matoro katsoi päiväystä.
Se osui kohdakkain Metru Nuin Makutan Vallankaappauksen kanssa.
Olisiko Itroz ollut Miserixin kannattaja ja kuollut siksi?
Ehkä.

Matoron päässä oli nyt paljon enemmän kysymyksiä kuin ennen kansion avaamista. Hän pakkasi kansion kunnolla ja lähti huoneesta, jättäen vain öljylampun liekin hohkaamaan yksinäistä valoaan.

”Hei! Onko karttaa?”, Matoro huusi kauempaa. Äksä ja useita matoraneja istuskeli laivan yläkannella, myös kapteenimatoran.

Yksi matoraneista hyppäsi ylös penkiltä ja lähti Toan luo.
”Näytän navigointihuoneen”, ga-matoran sanoi ja lähti melkein juoksemaan kohti yhtä ovea.

Pian Matoro ja tämä sininen matoran saapuivat suureen huoneeseen, joka oli täynnä karttoja sekä navigointivälineitä. Olipa huoneen keskellä suuri kompassikin.

”Tunnetko paikkaa nimeltä Rozum?”, Matoro kysyi muina miehinä tutkiessaan suurta karttaa.
Matoran oli hetken hiljaa.
”S-se tarujen Rozum vai?”, matoran kysyi hämmentyneenä.
”Mitä?”
”Etkö tunne legendaa Rozumin kuolonsaaresta?”
”… en ole perehtynyt teidän merilegendoihin, mutta kerro”
”Rozum on saari Pohjoisen Mantereen edustalla. Saaren ympärillä on suuri määrä karikoita ja sitä ympäröivää merta vartioi merikäärme joka voi upottaa laivoja syöksymällä niiden läpi! Sinne ei ole yksikään laiva päässyt, ikinä. Saari on täysin tavoittamattomissa!”, Matoran pauhasi.
Matoron ilme ei ollut vakuuttunut.
”Kai sieltä löytyy myös hirviömustekala ja tulivuori?”, Jään Toa kysyi ivallisesti.
”Olin juuri pääsemässä vaiheeseen, jossa massiivinen msutekala vetää laivat pohjattomiin syvyyksiin, ja vaikka saaren pinnalle pääsisikin, laavavirrat tuhoavat kaiken tieltään ja tulisade murskaa rantautujat!”

Hetken hiljaisuus.
”Jaha, ei kuulosta pahalta. Olen ollut pahemmissakin paikoissa”, Matoro totesi nopeasti. Hänestä näki että hän ei ollut uskonut sanaakaan.
”En kaipaa esitelmää saaren luonnontieteestä. Haluan sen koordinaatit”, hän jatkoi.
Matoran näytti Pohjoisen Mantereen lähivesien kartan vastahakoisesti. Siellä oli ympäröity punaisella koko pelätty alue.
”Tuo saari tuossa on Rozum”, Matoran osoitti sinisellä sormellaan karttaa ”Mutta et saa ketään merenkävijää tulemaan mukaasi. Kukaan ei ole niin hullu”
Matoron piti kysyä jotakin ivallista hulluudesta mutta katsoi asiallisemmaksi ottaa kartan ja nousta kannelle.

”Äks, löysin laboratoriosaaren sijainnin”, Matoro huudahti iloissaan. Toinen Klaanilainen tuli Matoron luo ja katsoi karttaa.
”Hienoa. Saavumme Destralille parissa tunnissa, sitten voimme jatkaa tuonne”
”Näillä on jotain ihme legendoja tuosta paikasta. Kukaan matoran ei kuulemma uskalla purjehtia saarelle. Rehellisesti sanottuna, minä en usko pätkääkään huhupuheista”, Matoro kertoi.
”En väitä että uskoisin jokaisen legendan”, Äks aloitti. ”Mutta aika usein niillä on jotakin todellisuuspohjaa”
”Mitään todellisuuspohjaa. Kun tulemme Klaaniin, hankitaan joku tarpeeksi hullu laivuri viemään meidät sinne. Voimme tarvittaessa vaikka lentää jos pelottaa”, Matoro kertoi itsevarmana.

Samaan aikaan joku hykerteli Matoron pään sisässä.

[spoil]Se kuka keksii mistä nimi ”Rozum” tulee, saa keksin.[/spoil]