Kaikki kirjoittajan Keetongu artikkelit

Sankari ylvään kuusiston, jonka harrastuksiin kuuluu rakentaminen ja parta.
Retro

Puhdistava sade

Kommentoi

Bio-Klaani, katu

Satoi kaatamalla. Se auttoi viimeistenkin tulipalojen kanssa, mutta sai Klaanin näyttämään vieläkin masentavammalta.

Kotipuolessa korjaustyöt olivat alkaneet heti. Jake oli tullut henkihieverissä, herättänyt huonosti nukkuneen Keetongun ja pyytänyt renkaita.

Keetongu oli hakenut varastosta kaksi vankkaa rengsta ja yhdistänyt ne Jaken alavartaloon. Ne näyttivät toimivan Jaken uusilla tulivoimilla ja reisilihasten tyngillä.

Nyt Keetongu käveli sateessa takaisin Telakkaa kohden. Hän oli saattanut Jaken Klaaniin mahdollisten konevikojen takia. Oli vielä paljon tehtävää. Heidän piti löytää kahden kuolleen lentäjän ruumiit ja haudata heidät Telakan taakse perustetulle sankarihautuumaalle.

Keetongu todella toivoi, ettei hautuumaa kasvaisi. Mutta sota ei ollut vielä edes kunnolla alkanut.

Keetongu oli säilinyt tiimistään parhaiten matkasta. Hänen kehossaan kehittyvät parantavat eritteet olivat jo tukkineet haavat ja Keetongu pystyi liikkumaan kivuttomasti. Henkinen rasitus oli huomattavasti suurempi. Manu ei ollut kertonut, miten tehtävä oli onnistunut. Keetongun piti vain luottaa häneen. No, ainakaan kukaan matkalaisista ei kuollut.

Keetongu saapui Telakalle. Sade oli laskenut loputkin sitä piilottavasta höyrystä. Keetongu astui sisään. Apeat Onu-Matoranit valmistautivat hakemaan sankarivainajia Darackilta kylmiöstä.

Retro

Telakka maailman sumujen keskellä

Kommentoi

Tie Klaanin telakalle

Keetongu juoksi kohti telakkaa. Hän oli hengästynyt, mutta huoli pienistä Matoran-tovereista ajoi häntä eteenpäin.

Keetongu poistui Klaanin keskustasta. Telakka oli jo näkötäisyydellä. Mutta hän näki pelkkää höyryä. Se oli hyvä merkki. Tehmut oli varmaankin antanut käskyn päästää höyryä ilmaan telakan peittämiseksi. Aluksilla oli tärkeä osa Klaanin vahvuudessa tänä synkkänä aikana, eikä niitä saanut menettää.

Keetongu sukelsi sumuun. Hän osasi telakan ovelle vaikka sokeana. Ovi oli lukittu. Sisältä ei kuulunut ääniä.

“Ehh… Huhuu?” Keetongu sanoi ja kolkutti messinkivahvisteiseen puuoveen.

Ovi avattiin raolleen. Siitä pisti ulos kanoka-kiekonheitin. Se kuitenkin vedettiin heti pois, sillä ovea vartioiva oranssia Mahikia kantava tunnisti pomonsa.

“Se on hän! Keetongu on palannut!” Matoran huusi. Ovi avattiin. Keetongu astui sisään.

Sisällä oli paljon höyryä, mutta näkyvyys oli selvästi parempi kuin ulkona. Mestari Tehmut, joka oli komentanut laivastoa Keetongun matkan aikana, juoksi häntä vastaan ja veti käden lippaan.

“Komentaja! Klaaniin on hyökätty.” Hän sanoi.

“Huomasin”, Keetongu totesi.

“Menetimme yhden koneen ja kaksi uljasta lentäjää. Päätimme vetäytyä ja piilottaa telakan, sillä aseemme eivät tehonneet niihin. Outoja lieriöitä! Onneksi ne eivät löytäneet tänne. Kaksi Klaanilaista kävi täällä aiemmin. Toinen oli erittäin pahasti haavoittunut. Hän otti sen parin vuoden takaisen höyrypuvun prototyypin. Emme vastustelleet, komentaja.”, Tehmut raportoi.

“Synkkiä uutisia, mutta pahemminkin voisi olla. Kaksi outoa, lentävää lieriötä hyökkäsi meidänkin kimppuun, mutta pääsin pakenemaan. Tunnistitteko Klaanilaiset? Entä ketkä olivat tämä kuolleet sotasankarit?” Keetongu vastasi.

“Mestarit Ornu ja Tuthak,” Tehmut vastasi.

“Kuolleiden muistolle on aikaa myöhemmin. Minun on levättävä. Herättäkää minut, jos saatte uutisia tei tänne hyökätään! Ja käskekää kaikkia aluksia vetäytymään, jos niitä on ilmassa”, Keetongu sanoi. Hän paineli asuntoonsa Telakan pohjoissiipeen.

Retro

Oranssi läpinäkyvä moottorisaha

Kommentoi

Pohjakerros

Kotona taas.

Metallikäsi puristi häntä päin kiviseinää. Se raapi hänen panssareitaan, mutta Keetongun kehon onkalot sallivat hänen hengittämisen. Tämä oli niitä päiviä, kun kaulattomuudesta oli hyötyä. Ainakaan se ei kuristaisi.

“Matoro, jotain!” Keetongu mylväisi. Matoro lakkasi ampumista ja veti kaapista esineen, joka näytti erittäin kapeateräiseltä miekalta. Siinä näytti olevan jonkinlaisia vipuja ja kytkin. Matoro heitti esineen Keetongulle, sillä kaapista löytyvillä ampuma-aseilla ampuminen tuolta etäisyydeltä olisi ollut kohtalokas virhe.

Keetongu nappasi vapaana olevalla kädellään esineen ilmasta ja painoi kytkintä peukalollaan. Lyhyeen terään syttyi oranssi hehku. Keetongu vetäisi vivusta, ja terään tuli sahalaita. Toinen vivu sai sahalaidan pyörimään terän ympäri.

Ahaa. No, käy tämäkin. Varmaankin Kepen keksintö.

Keetongu iski pienen läpinäkyvän oranssin moottorisahan Feterran silmään. Se sätki hetken. Keetongu rimpuili irti. Feterran kontrolli kuitenkin palasi ja se alkoi ampumaan. Se osui Keetongun käteen ja saha lensi kauemmas.

“Aseemme eivät tehoa tuohon”, Keetongu sanoi. “Meitä tarvitaan muualla! Lähden telakalle. Laivasto voi olla kriittisessä tilassa!” Keetongu huusi ja pakeni.

Retro

Isku Nazorak-pesään: Sarvimiekkailijat

Kommentoi

Tyrmä areenan alla

Summerin pitäisi kestää vähän aikaa. Suunnitelma muodotui Keetongun päässä. Hän otti hitsauslaitteensa ja kuumensi sillä toisen irrottamansa Kikanalon sarven terää. Se leikkaisi kuuman paremmin.

“KERTOKAA!”

Keetongu nousi ruumiiden päälle kaltereiden alle. Hän heilautti sarven päänsä yli ja löi sillä kalteria niin kovaa kuin pystyi. Ensimmäinen kalteri katkesi ja sen pää jäi tärisemään. Keetongu väänsi sen pois tieltä. Sitten hän löi poikki kaksi muutakin kalteria. Nyt Summer pääsisi ujuttautumaan aukosta, ainakin ilman panssareita.

“SUGA!” Keetongu karjaisi. Hän kurkisti aukosta ja näki Sugan lyövän onnistuneen lyönnin Tahtorakin kasvoille. Se kaatui, mutta nousi. Summer juoksi luukulle ja hyppäsi sisään. Kikanalot pehmensivät pudotusta.

“Selviydyin”, Suga sanoi. Sellissä haisi pahalle.
“Niinpä tosiaankin teit”, Keetongu vastasi.

“TULE ULOS SIELTÄ!” Kuului ylhäältä. Tahtorak oli hyvin, hyvin vihainen. Itikka oli lyönyt sitä naamalle ja vielä karannut alas.

“Pääseekö täältä ulos?” Summer kysyi.
“Ainoa ulospääsytie on ylhäällä, muualle on panssariovet”, Keetongu vastasi. “Mutta onhan meillä miekat”.

“Niin, se on selvä parannus”, Summer vastasi. He alkoivat tutkia luolaa apuvälineiden toivossa.

Retro

Isku Nazorak-pesään: sarvimiekat

Kommentoi

Tyrmä syvällä maan alla

Keetongu avasi ainoa silmänsä, mutta huone oli täysin pimennetty.

Hän tunnusteli seiniä. Kiveä, kylmää kiveä. Jostain syystä häntä ei oltu sidottu. Mutta pimey oli täydellistä. Se oli varmaankin Makutan luomaa pimeyttä, se ei ollut pelkkää valon puutetta.

Jostain oli saatava valoa.

Keetongu tutkaili panssariaan. Häntä oli hakattu, mutta ne eivät olleet löytäneet taskuja. Pitivät häntä petona.

Keetongu työnsi kätensä kyljessä olevaan halkeamaan. Kaikki tarvikkeet olivat paikallaan. Taskukokoinen hitsaussetti, joskus askarreltu pikkuruinen kellopeli-kävelijä, ruuvimeisseli ja kaksi mutteria. Ja näillä pitäisi paeta.

Valot syttyivät. Ja Keetongu olisi pitänyt pimeydestä enemmän.

Huone oli täynnä Rahien raadeltuja ruhoja. Olipa seassa muutama Skakdi ja Nazorakin. Ne oli tapettu brutaalisti, niissä oli polttomerkkejä ja ne olivat olleet kuollessaan pahasti aliravittuja ja sairaita. Keetongua puistatti. Hän ei piitannut enää tippaakaan siitä, jäisikö yhtään Nazorakia henkiin.

Sitten tulivat äänet.

Nazorakien huutoja, kannustuksia. Niitä oli tuhansittain.

“KERTOKAA MINULLE VASTAUS.”

Keetongu tunnisti valtavan äänen vuosien takaa. Eikä hän pitänyt siitä.
Tahtorak. Niillä oli Tahtorak. Hullu ja huonosti kohdeltu Tahtorak.

Suuri metallilevy aukesi katossa. Siinä oli kuitenkin vielä vankat kalterit.

“KERTOKAA VASTAUS TAI ROMAUTAN KOKO PAIKAN.”

Yläpuolella oli valtava luola. Siellä oli Tahtorak.

Sitten hän näki jotain vielä pahempaa. Siellä oli myös Summerganon, panssarittomana ja aseettomana. Taistelemassa valtavalla areenalla Tahtorakia vastaan. Tahtorak oli huonosti kohdeltu ja hullu, se pitäisi lopettaa kuitenkin. Mikään ei kuitenkaan estäisi sitä tappamasta Summerganonia. Se ei erottanut vihollisia muista.

Työkaluja. Kellopeli. Raatoja. Pelasta nyt niillä. Jotain oli kuitenkin tehtävä.

No, tilanne voisi olla huononpikin…

Siellä oli kaksi Kikanalon ruumista, ladottu brutaalisti päällekkäin. Niiden sarvet oli teroitettu ja niiden kyljissä oli syviä haavoja.

Keetongu irrotti molemmilta sarvet. Se ei ollut mukava toimenpide, mutta tilanne vaati. Sitten hän työnsi ruhot kalterikaton alle niin, että hän yletti koskemaan ritilään.

Yläpuolella Summer yritti pitää mahdollisimman matalaa profiilia. Tahtorakin huomio oli kiinnittynyt enemmänkin torakkayleisöön, joskin katsomo oli liian korkealla jopa Tahtorakin kourille.

“Suga! Tänne ja äkkiä!” Keetongu huusi. Selli antoi mukavasti kaikua. Summer kuuli ja ryömi kaltereiden luo.
“Uuuh”, Summer huokaisi.
“Ota tämä”, Keetongu sanoi ja ojensi improvisoidun miekan Summerille.

“Pärjää sillä vähän aikaa, ja iske haarojen väliin jos on pakko. Yritän keksiä jotain!”

Retro

Isku Nazorak-pesään: pakoyritys epäonnistuu

Kommentoi

Nazorakin tukikohdan selli

Sellin ovi avautui. Pakosuunnitelmaa tekevät Matoro, Keetongu ja Summerganon nousivat kohtaamaan tulijat, mutta ovensuuhun ilmestyneet lukuisat Skakdi-aseet saivat heidät nostamaan kätensä kohti kattoa. Metorakk ei halunnut heidän karkaavan tällä kertaa. Hänellä oli mukanaan kymmenkunta häijynnäköistä ja tappavaa skakdisoturia.

“Nyt ulos ja liikettä. Teidät siirretään.”, Metorakk murahti. Hänen äänensä oli vakava. Pari Skakdia osoitte heitä ilkeän näköisillä skakdikivääreillä.

Kolmella Klaanilaisella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tanssia Metorakkin pillin mukaan siihen asti, että Make ja Manu lentäisivät pelastamaan heitä. Jos he olivat enää elossa.

Skakdit marssivat vakavana. Matoron aivot raksuttivat. Hän voi jo paremmin, eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, kun hän oli skakdien vankina vaihtamassa selliä. Helkkari, tämähän oli rutiinia. Metorakk, vartijoita, pako. Kaikki oli selvää.
“Seuraavan tolpan kohdalla hyppäämme”, hän kuiskasi Summerille. Summer viestitti saman Keetongulle.

Tolppa tuli. Matoro pinkaisi skakdikehän läpi juoksuun kuten tuhat kertaa aiemminkin.

Mutta vauhti pysähtyi. Kauimmaisena oleva, erittäin häijynnäköinen sikaria polttava skakdi otti kiinni Matoron käsivarresta, vetäisi salmannopeasti vyöltään yksinkertaisen mutta tehokkaan skakdimutkan ja osoitti sillä Matoron takaraivoa.

“Ei tällä kertaa, Mutalumi… Me emme ole ötököitä.”

Skakdinyrkki heilahti. Matoro kaatui tajuttomana maahan.

“Kanna hänet, kasa!” Skakdi karjaisi ja osoitti aseellaan Keetongua. Keetongu nosti maassa makaavan Matoron varovasti. He jatkoivat kulkuaan sieluttomien, metallisten käytävien läpi.

Retro

Isku Nazorak-pesään: Tongun taikatahna

Kommentoi

Nazorak-luola

Keetongu tunsi olonsa kurjaksi. Häntä oli äskettäin ammuttu jalkaan, hän oli kuullut karmeinta laulua ikinä ja hänen päälleen oli tiputettu katto.

Hän aukaisi (yhden) silmänsä. Pyöreän näkökentän laidassa hahmo potkaisi toista jalkaan. Hieman lähempänä näkyi hahmon ruumis, jonka Keetongu tunnisti Summerganoniksi. Päässä selveni.

Keetongu nousi hämmästyttävän nopeasti ja potkaisi sidottua ja tajutonta torakkaa päähän. Samaan aikaan zamorin aiheuuttama kipu valtasi jalan ja Keetongu lysähti kumoon.

“Umf.”

Matoro käveli hänen luokseen. Suga oli hereillä, mutta hänen kätensä päällä oleva kivi esti hänen nousemisensa.

“Tongu, Summerin käsi on jumissa, voisitko nostaa-” Matoro sanoi, mutta joutui Tongun keskeyttämäksi.

“Matoro, vasen rintatasku.”

Matoro työnsi kätensä Keetongun rintapanssarissa olevaan aukkoon. Hän kuitenkin vetäisi sen äkkiä pois, sillä tasku oli täynnä kellertävää tahnaa.

“Yäh!” Matoro huudahti ja hankasi tahnan kiveen.

“Pistä sitä tököttiä jalkani haavaan”, Keetongu sanoi. Matoro toimi, joskun vasten tahtoaan. Tahna kuitenkin lievitti kipua ja haava alkoi parantua. Keetongu nousi ja meni auttamaan Summeria. Jalka voi jo paljon paremmin.

Retro

Isku Nazorak-pesään: vuoristorata

Kommentoi

Yhä tukikohtamaisemmaksi muuttuva Nazorak-luolasto

Tik tik tik.

Klaanilaiset ryntäsivät poispäin Nazorakien pommista.

Tik tik tik.

Matoro kääntyi ja osoitte pommiaan energiamiekallaan.

Tik ti-ZAP

Tappavan tarkka energialataus osui pommiin ja pysäytti laukaisimen. Klaanilaiset pääsivät nilkuttamaan karkuun. Tunneli muuttui yhä tukikohtamaisemmaksi; vaikka seinät olivat yhä kiveä, tunneli oli tuettu raskaasti rautapalkeilla ja päällekkäin menevien tunnelien välillä oli metalliritilöitä.

Nazorakit, jotka olivat ylemmässä tunnelissa, eivät huomanneet pommin pysähtyneen. He lymyilivät kulman takana suojassa räjähdykseltä ja latailivat sinkojaan. Se antoi Klaanilaisille tärkeän etumatkan.

Tuunneli päättyi raskaalle panssariovelle, jossa ei ollut kahvaa kuin toisella puolella. Ovessa oli kolmikerroksinen panssarilasi-ikkuna ja koodilukko.

Keetongu löi nyrkkinsä läpi lasista ja aukaisi kahvan sisäpuolelta. Klaanilaiset marssivat sisään halliin. Huoneessa oli kaksi ei kovin voimakkaan näköistä virkamiestorakkaa. Klaanilaiset heittivät ne ulkopuolelle ja Keetongu salpasi oven valtavalla jakoavaimella, joka lojui oven vieressä.

Tiimi päätti levähtää hetken, sillä Make ja Manu olivat liian huonossa hapessa jatkaakseen heti. Keetongu tarjosi heille parantavaa salvaa, josta hänen lajinsa oli ollut kuuluisa.

Matoro ja Summerganon katselivat ympärilleen hallissa. Se oli noin 30 metriä pitkä ja sen toisesta päädystä lähti monta suurempaa tunnelia. Tunneleihin johti jokaiseen kolme maassa olevaa pitkää rautapalkkia.

“Rata. Tämä on niiden rautatie”, Summerganon totesi. Matoro vilkaisi karttaa. Kyllä, halli oli merkitty karttaan torakankielisellä nimellään. Yksi tunneleista johti selvästi kohti pesää, toinen johti muonavarastolle (ahaa, nekin siis syövät) ja kolmas paikkaan, jonka nimeä kukaan tiimiläinen ei osannut tulkata.

KRA-KAM.

Ovi lensi sisään. Sen tilalla oli joukko torakoita, jotka latasivat uudelleen sinkojaan. Seuraava kuti osuisi Klaanilaisiin.

Tässä tilassa taisteleminen ei käynyt Klaanilaisille. Matoro ja Suga hyppäsivät yksinkertaiseen vaunuun, joka oli pesään vievillä raiteilla. Keetongu heitti Maken vaunuun ja auttoi Manua nousemaan kyytiin. Sitten hän kipusi sinne itse ja potkaisi vauhtia.

Vaunussa oli kaksi vipua, niitä lukuunottamatta se oli pelkkä lava pyörillä. Summer painoi ylhäällä olevan vivun alas ja vaunu sai lisää vauhtia. Samalla toinen vipu nousi ylös. Keetongu painoi vivun alas suurella voimalla ja vaunu kiisi tunneliin.

“Vau. Tätä pitää käyttää kotopuolessa“, Keetongu alatteli. He alkoivat painamaan vivuja Summerin kanssa vuorotellen ja Klaanilaiset kiitivät yhä kasvavalla nopeudella kohti pesää.

Mutta Nazorakit olivat jo perässä. Ne käyttivät vaunua vanhasta tottumuksesta. Sinko lauloi. Klaanilaiset kumartuivat ja ammus lensi heidän ylitseen. Se räjähti seuraavassa kurvissa ja teki kolon seinään.

Sinko ladattiin uudestaan. Matoro ampui jääsäteen seuraavan vaunun renkaaseen, mutta kuuma metallirengas suli nopeasti. Niinpä Matoro ampui jääsäteen singon sisän ja teki ampumisen mahdottomaksi.

Sinko räjähti.

Vain muutama torakka pääsi hyppäämään vaunusta turvaan, ja nekin saivat vammoja iskeytyessään kiskoille.

Klaanilaiset kiisivät vaunullaan yhä lähemmäksi päämääräänsä.