Aihearkisto: Retro

Vanhan foorumin rope.

Retro

MahriKing

Kommentoi

Klaanin linnakkeen kylää (taisemitäsiitäonjäljellä)

Palanutta puutavaraa oli pitkin poikin. Make nosti jalkaansa mahdollisimman korkealle. Hän halusi mielellään välttää kontaktin maasta törröttävän, keihäänkärkeä muistuttavan puukappaleen kanssa. Hengästynyt mode otti tukea tiiliseinästä. Hän ei osannut tarkkaan sanoa kuinka pirtkän matkan oli laahustanut, mutta sillä matkalla ei pitäisi tuntua kuin olisi jahdannut tyynysi vienyttä norsupäästäistä. Make käännähti, antaen koko selkämyksensä painautua seinään. Hiljalleen hän valui sitä pitkin istuen maassa. Oli pakko levähtää. Hänen vatsataan kuului erilaisia häiritseviä ääniä. Uusi kipuaalto. Make vaikeroi hieroen vatsaansa. Kesti hetken ennen kuin helpotti. Make kaivoi repustaan pienen valkoisen purkin. Hän pyöritti korkin auki, ottaen sisältä pienen tablettikapselin. Make rauhoittui. Hänen alavartalonsa tuntui heikolta. Ei auttanut kuin levätä hetki.

Make olisi voinut katsoa ympärillään olevia jäännöksiä linnakkeen Matorankyläalueista, mutta piti torkkujen ottoa otollisempana vaihtoehtona…
“KAPOW*
Make ehti ummistaa silmänsä muutamaksi minuutiksi, kunnes kovaääninen jysähdys katkaisi hänen ajatuksensa kuin sirkkeli mittanauhan. Make katsoi silmät ammollaan edessään kohoavaa savupilveä. Samassa suuri paine painoi hänet suoraan kiinni tiiliseinään. Make ampaisi kunnostaan huolimatta pystyyn, juosten pois kivimurikoiden ja puupökkelöiden tieltä. Kuultuaan toisen jysäyksen Make tajusi, ettei nyt kannattaisi pysähtyä. Jokainen askel sai Maken tuntemaan entistä enemmän siltä kuin hän olisi pian lysähtämässä maahan. Mutta hän vain jatkoi. Ja jatkoi. Väistellen romua niin ketterästi kuin osasi, hän jatkoi.

Välittämättä siitä, että hänen vauhtinsa hidastui, hän jatkoi. Ja jatkoi. Linnakkeen suuri päätorni näytti olevan aina vain lähempänä. Make joutui pian hätkähtämään muutaman metrin moden taakse tipahtavaan pommiin. Klaanilainen lennähti paineaallon voimasta jonkin matkaa eteenpäin, kierähtäen pari kertaa. Mode lätkähti oikealle kyljelleen tomuiseen maahan. Yhtäkkiä tuntui kuin hänen voimansa olisivat poissa. Make nosti päänsä ylös. Linnakkeelle oli vielä kymmenien metrien matka. Mutta jalat eivät vain kantaneet.

Make kirosi. Jos hän jäisi tähän makaamaan, lopulta joku pommi melko suurin todennäköisyyksin osuisi vielä hänen selkärankaansa. Make käännähti mahalleen, nostaen ylävartalonsa irti maasta. Hän päätti yrittää laahautua käsiensä voimalla Klaanin porteille. Voimat eivät kuitenkaan riittäneet kuin muutamaan kädennostoon. Make oli epätoivoinen. Tämä olisi pirun kenkku aika ja paikka kuolla…

Retro

Pormestarin huonetta penkomassa

Kommentoi

Nui-Koro

Snowie ei pitänyt siitä tunteesta, kun joku oli kapuloinut hänen suunsa. Ensinnäkin se oli sangen kivuliasta, ainakin liian tiukalle kiristettynä, ja toisekseen silloin ei voinut puhua. Ja Snowie piti puhumisesta. Varsinkin, kun arveli ystäviensä hengen riippuvan siitä.
”Mmpfh mmmmf!”
”Sanoit tuon jo.”
”…”

Maassa makaava ja sievästi paketoitu lumiukko oli jo useaan otteeseen yrittänyt avata keskustelua vangitsijansa kanssa. Ilmeisesti Matoralaisella oli kuitenkin parempaa tekemistä, kaappien penkomista ja jonkin elektronisen härpäkkeen kanssa puuhaamista, joten tähänastiset kommunikaatioyritykset olivat jääneet sangen lyhykäisiksi ja yksipuoleisiksi.

Siinä sidottuna ja pötkötellessään Snowie oli jo hetken tarkkaillut huonetta. Pormestarin työhuone vaikutti aivan tavalliselta, mitä nyt siniviittainen Po-Matoran oli penkonut sen huolella. Lisäksi hän näytti kaivavan pöydän alta esiin jonkinlaista johtohärpäkettä, jonka Snowie arveli olevan jotain, mistä Kepsukka olisi ottanut selvän.

Yksi asia vaivasi Snowien päätä kovin: Hän tunnisti tummansinisen värin ja viittaa paikallaan pitävään pyöreään hopealaattaan kaiverretun Hahnah-ravun Nui-Koron symboleiksi, mutta silti tämä Po-Matoralainen tuntui olevan salaa kyseisen asutuskeskuksen johtohahmon työhuoneessa. Jokin tässä koko asetelmassa ei vain täsmännyt.

Siksipä Snowie tuumikin olevansa kaksoikiekonheittimen kanssa heiluvan Matoralaisen kanssa samalla puolella. Ja siksipä keskusteleminen olisi kivaa. Ja siksipä lumiukkoa varsinkin harmitti olla suukapuloituna.

Retro

Troopperi

Kommentoi

Bio-Klaanin ilmatila
Torakka numeroltaan 1457 käänsi koneensa takaisin vakaaseen lentoon. Pommittaja oli laskenut osan tappavasta lastistaan Bio-Klaanin linnakkeen päälle, ja nyt ne kylvivät tuhoa sen pihalla. 1457 oli jokseenkin huonolla tuulella. Aamulla hän oli kaatanut koneensa moottoriin sen sokeripitoisen litkun, jota torakat normaalisti juovat, ja kapteeni 789 oli räyhännyt hänelle, ja uhannut häntä erilaisilla torakallekin epämiellyttävillä kidutusmenetelmillä. Hän ei kuitenkaan välittänyt kapteenin raivosta, vaan häntä suretti pikemminkin sen hyvän litkun kohtalo höyrystyä koneen moottorissa.
”Koneet 7-9, kääntykää uuteen syöksyyn, kohteenanne on muurin torni F.”
”Selvä”, ilmoitti torakka radioon, ja käänsi koneensa syöksyyn kohti muurin itäkulmauksessa olevaa tornia.

Bio-Klaani
Troopperi juoksi pihalla kohti muurin tornia. Ensiapuryhmät olivat vaaraa uhmaten kuljettamassa erään toisen tornin romahtamisesta henkiin jääneitä Matoraneja sisälle suojaan. Troopperi olisi mielellään jäänyt auttamaan, mutta hänellä oli omia tehtäviä, joilla oli enemmän merkitystä. Ilmatorjuntatykkien käyttäjistä oli puutetta, kun osa oli kuollut pommien iskeytessä pihaan kesken matkan osaan ulkomuurin varustuksista. Troopperi oli päättänyt mennä käyttämään erästä tykkiä, näin saataisiin ehkä vähemmän uhreja. Hän juoksi tornille, nousi sen huipulle vievät kierreportaat ylös ja meni tykkitorniin sisälle. Hän istuutui tuoliin, ja väänteli paria namikkaa. Heti syttyi näytölle valoja, heikko tutkakuva, ja muuta tietoa näytölle. Yksi heikosti näkyvä punainen piste lähestyi tornia. Troopperi rupesi kääntämään tykkiä sitä kohti. Pian hän näki itsekin lähestyvän pommikoneen, joka näytti olevan valmiina sylkemään sisältään taas uuden lastin pommeja Klaanin linnakkeeseen. Hän painoi paria nappia, ja alkoi tähdätä koneen lentoradalle. Kone lähestyi. Troopperi laukaisi tykin.

Koneen ohjaamossa istuva torakka 1457 ehti vain älähtää, kun tykki sylkäisi sen tielle sirpalepilven, ja kone alkoi pudota kohti maata.

[spoil]Anteeksi, tuli vähän myöhässä[/spoil]

Retro

Matoro TBS

Kommentoi

[spoil]Killjoy. Mmmiiiiiitääää siiinäää teeeet.[/spoil]

Bio-Klaanin ilmatila

088 tunsi kaikkien lankojen karkaavan käsistään. Hän oli täynnä vihaa Nazorakien johtoa kohtaan. Hän luuli operaation johtamisen olleen kunnia. Oikea hyökkäys.
Ei, se olikin vain outo nappuloiden siirto suurella shakkilaudalla.

Häviäminen ei ollut sellaista, johon Nazorakit olisivat tottuneet. Se oli useimmiten aivan uusi tunne. Uusi musertava tunne.

Koi lipui hiljaa yötaivaalla eteenpäin, kohti etelää. Kohti merta.
Suuri, palava ja harmaa hieman herneenpalon mallinen alus oli ollut vielä tänään aamulla Nazorakien ilmalaivaston haavoittumattomimpia aluksia. Vielä aamulla kukaan ei voinut uskoa, että kaikki päättyisi näin.

Koko alus tärähteli iskun raskaita cordakeja syöksyessä aluksen vasempaan kylkeen. Pieniä panssarinpalasia lenteli torakoiden kanssa eri suuntiin; 088 kaatui komentosillalla. Nazorak nosti itsensä ylös ottaen tukea metallikaiteesta. Hän nappasi mikrofonin ohjauspöydästä ja alkoi karjua käskien tukikohtaa lähettämään hävittäjiä.

Mt. Ämkoo, tukikohta

“Miksi radiosta kuuluu… bassoa?” Nazorak kuulokkeineen ihmetteli ääneen.
“Kirottua. Klaani häiritsee signaalia”, hänen työkumppaninsa vastasi vierestä.
“… bassolla?”

Bio-Klaanin ilmatila

Hydraulinen Vapaus ajoi yllättävän nopeasti kohti Koita. Koi oli kahdesta aluksesta järeämpi, mutta Vapaus oli nopeampi ja ketterämpi sekä täydellisessä kunnossa.

Alukset avasivat tulen toisiaan kohti. Raskaita cordakeja iskeytyi Koin kylkiin ja taakse, kun taasen Nazorakit tulittivat lukuisista kääntyvistä tykkipattereistaan järeitä zamor-ammuksia sekä pienoisohjuksia vastatulta. Alhaalta käsin kahden massiivisen aluksen tulitaistelu oli varmasti henkeäsalpaavaa katsottavaa. Suuret alukset liikkuivat hitaasti kohti merta.

“Kaikki pommiyksiköt, huomio”, 088 yritti sanoa kylmän rauhallisesti mikrofoniin. Torakka tärisi.
“Päätehtävä peruttu. Toissijainen tehtävä: Pommittakaa Klaanin ilmalaivaa”, nazorak lausui. Hän ei ollut varma, menikö viesti perille.

Suuresta panssarilasista tehdystä etuikkunasta näkyi edesspäin merta niin pitkään kuin vain näki. Horisontti oli pimeä, aurinko nousisi muutamassa tunnissa.
Tavallaan 088 oli ylpeä itsestään. Hän ei luovuttaisi. Hän taistelisi loppuun asti, niinkuin Nazorakin piti. Vaikka kaikki oli jo menetetty, hän voisi aina taistella loppuun asti.

Kapteeni tönäisi toisen ohjaajan pois ohjainpisteestään ja avasi ilmalaivan asejärjestelmiä ohjaavan ikkunan.

Raskaat Zamor-tykit
6/10 toiminnassa

Zamor-konekiväärit
17/20 toiminnassa

Ohjuspatterit
3/4 toiminnassa

Pommeja
234/560 jäljellä

Raskaat ohjukset
2/2 jäljellä

088 myhäili. Hänellä oli edelleen mukavasti tulivoimaa Klaanin ilmalaivan pudottamiseen. Hän arveli, että yksikin kunnollinen osuma propelleihin tai komentosillalle eliminoisi aluksen.

Hän avasi aluksen muuta kuntoa käsittelevän ikkunan. Miltei koko aluksen takaosa välkkyi punaisena.
Ohjaus oli poissa pelistä. Kyljet olivat saaneet lukuisia osumia.

“Pistäkää ohjukset laukaisuvalmiiksi. Automaattitähtäys ilmalaivaan”, 088 käski rutiininomaisesti päästäen ohjaajan takaisin paikalleen. Sitten hän lähti kävelemään pitkin pääkäytävää. Kaksi nazorakia seisoi kylmästi asemissaan pääkäytävän molemmin puolin.
“Te kaksi. Hakekaa aluksemme pommiekspertiltä sytyin ja virittäkää se pommiruuman räjähteisiin. Tuokaa laukaisin minulle.”

Torakoilta kesti hetken reagoida käskyyn. Kaksikko lähti nopeasti käytävää pitkin toteuttamaan annettua tehtävää, kyselemättä. Aluksella ei saanut puhua tappion mahdollisuudesta, mutta jos komentaja oli antanut käskyn valmistaa alus räjäytettäväksi, tilanteen piti olla epätoivoinen.

088 jatkoi kävelemistään harmaa takki tiukasti päällään. Lukuisat erisävyiset kunniamerkit loistivat hänen rintaansa vasten.
Aluksen keskellä sijaitseva hangaari, jota käytettiin rakettirepputorakoiden ollessa mukana, oli nyt täynnä roinaa. Seinät molemmilta puolilta olivat ottaneet osumaa, ja aseistuskin nimenomaan tältä kohtaa oli tuhottu. Mekaanikkonazorak yritti saada yhtä vähemmän kärsinyttä ohjuspatteria toimimaan.

“Peräsimen korjaus on nyt etusijalla. Unohtakaa aseistus, alus pitää saada liikkuvaksi. Mene, ja sano sama työtovereillesi.”
Jälleen, torakka lähti kyselemättä.

Ah, rotumme on ylivertainen muihin nähden. Onko muissa roduissa moista tottelevaisuutta? Onko muissa roduissa samaa järjestelmällisyyttä ja tehokkuutta kuin meissä? 088 ajatteli onnellisena.
Nyt ylivertaisen rodun ylivertainen laisvato oli häviämässä Klaanin teknologisesti vuosisatoja takana oleville aluksille.

Retro

Mr.Killjoy

Kommentoi

Bio-Klaani

Yksi pommeista osui kellotorniin aivan komentotornin vieressä ja sen luoman paineaallon seurauksena Saraji paiskautui kasvot edellä portaikkoon. Miekka selässään, vasen käsi kasvoillaan ja oikea käsi raahaten tajutonta Metsästäjää, hän juoksi kohti alakertaa.

Killjoyn pää kopisi vasten portaikkoa. Saraji katui unohtaneensa Joyn kypärän Tawan huoneeseen. ”Pysyvä aivovaurio tästä vielä puuttuisi. ”Lähestyessään alempia kerroksia, Saraji äkkäsi siivouskomeron ja pysähtyi sen eteen: ”Olen pahoillani Kenraali, mutta olet nyt vähän tiellä. Täällä olet suojassa pommeilta, joten älä liiku mihinkään.” Vahki nakkasi Metsästäjän surutta komeroon ja sulki oven. Matka jatkui kohti alakertaa.

Aula oli kaaoksessa. Turvamiehet viittoilivat porukkaa sisään linnoitukseen ja sitä kautta kellareihin. Kaiken kärjessä oli Tawa, joka loikki pitkin pihaa napaten Matoraneja mukaansa, tuoden nämä salamannopeasti turvaan. Paluureissultaan Tawa äkkäsi Sarajin ja pysähtyi: ”Sinä uusi, en ehtinyt kysymään nimeäsi.”

”Saraji”, Vahki nyökkäsi, ”Entinen Metru Nuin erikoisjoukkojen johtaja.” Jälleen yksi pommi tippui keskelle pihamaata ja kaksikko joutui peittämään korvansa kaaoksen keskellä. Tawa huusi epätoivoisesti metelin yli: ”Minä tarvitsen jonkun äkkiä ja olen kuullut sinun olevan yksi nopeimmista. Petuniani ovat tuolla, ole kiltti ja kastele ne. Kuten huomaat, minulla hieman kädet täynnä.” Saraji tuijotti Tawaa hölmistyneenä ja levitti käsiään. ”Täällä on sota ja sinä huolehdit Petunioista? Mitä sinä oik-” Tawa keskeytti Vahkin puheen ja pisti kätensä puuskaan: ”Tämä on käsky ja minä oletan että niitä noudatetaan.” Saraji tuijotti adminia hetken, mutta kääntyi juoksuun, totellen saamaansa käskyä.

”Mitäs helkuttia tuo nyt oli? Kuulosti ihan joltain härön kommuunin yölliseltä päähänpistolta… ei kukaan noin tyhmää ideaa keksi…” Saraji juoksi pommituksen keskeltä kohti linnan sivusiipeä ja sen seinustaa. Punaiset petuniat hohkasivat pölyn keskellä Sarajin juostessa niitä kohti, tämä oli sotaa ja hän etsi katselukannua…

Muutamaa pitää hetkeä myöhemmin keltaisen kastelukannun kanssa juokseva Vahki syöksyi pommin alta kohti petunioita. Ne tulisi kastella nopeasti ennen kuin jotain peruuttamatonta tapahtuisi. Vahkin kallistaessa keltaista kannua, pommi iskeytyi suoraan Tawan petunioihin räjäyttäen nämä palasiksi. Pettymyksen huuto kaikui taistelun äänien yli. Vahki heittäytyi polvilleen maahan, hän oli epäonnistunut…

Killjoyn komero

Metsästäjä heräsi, hänen päätään jomotti. Aivan kuin joku olisi raahannut hänen päätään pitkin portaikkoa… ja miksi hän näki niin outoa unta.

”Mppppph!”

Spoileri ValitseNäytä
Retro

Don

Kommentoi

Satamarakennus, Bio-Klaani

Klaanin johtoportaan kiireesti kokoama sekalainen seurakunta oli juuri saapunut satamassa sijaitsevaan hämärään halliin. Valtaosa joukkiosta huohotti hengästyneenä, sillä matka neuvonpitohuoneesta satamaan oli ollut vaarallinen, ja sakki olikin saanut useaan otteeseen väistellä taivaalta putoavia ammuksia.

“Kummat mahtavat olla voitolla”, pohti ääneen Gekko, nojaten väsähtäneenä rakennuksen seinään. Uupuneen klaanilaisen silmät tarkkailivat laiskasti muita läsnäolijoita.

Gekon vierellä muita paljon jämäkämmin seisova lääkintävahki pysyi vaiti. Tämän viereen maahan istahtanut punainen köriläs kuitenkin vaivautui vastaamaan:
“Taistelu näytti aika tasaiselta”, Äksä tuumaili. “Näin monen torakka-aluksen ottavan osumia, mutta meidänkin väkeämme putoili kyllä alas.”
“Jos minä olisin tuolla taivaalla, sieltä sataisi pelkkiä torakoita”, mahtaili seurueen vihreä jäsen. Yhtälailla uupunut Konguboss vaikutti yllättävän vilkkaalta väsymystilastaan huolimatta, ja Toalla oli vaikeuksia pysyä paikoillaan.
“Ha ha”, Gekko murahti.

Silloin hallin lattiaan asennettu huomaamattoman oloinen pyöreä luukku aukesi. Luukusta pöllähti hieman vihertävää savua, kuului omituista rätinää ja aukosta kohosi esiin käsi.

“Hoi, te”, kuului käden oletetun omistajan ääni. “Kiva, että löysitte perille.”
“Oletat meidän varmaan tulevan sinne”, Gekko sanoi ja kohottautui takaisin seisomaan.
“Jep. Ja kiirehtikää, muut odottavat jo.”

Pian seurueelle paljastui, että heitä odotellut hahmo oli klaanilainen nimeltään Peelo. Gekon mielestä lähestulkoon härskin kaasunaamarin taakse kasvonsa kätkenyt laiha musta hahmo oli vartonut jo tovin satamaan lähetettyä partiota, ja sillä välin valmistellut matka-alusta.

“Toivottavasti ette muuten kärsi vesipelosta”, Peelo mainitsi ja ohjasi joukon kulkemaan leveästä oviaukosta. Äksä oli vähällä kysyä toteamuksen syytä, mutta oven takana odottanut näkymä teki kysymisen turhaksi.

“Sukellusvene”, Gekko ihmetteli ääneen tuijottaen laajaan maanalaiseen huoneeseen luodun vesitien keskelle pysäköityä valtavaa teräksistä alusta. Virtaviivaisen oloinen metallipökkylä piti moottorien hurinan lisäksi epätasaista kolinaa, josta Gekko päätteli sisällä olevan väkeä.
“Minä vähän kuin olen vastuussa tästä”, Peelo selitti ja lähti astelemaan pitkin sukellusveneen kannelle vievää terässiltaa. Gekko, Äksä, lääkintävahki ja Koobee seurasivat tottelevaisesti perässä.

Retro

keetongu

Kommentoi

Bio-Klaani, Telakka

Hydraulinen Vapaus oli lähes lähtövalmiina. Kaikki Laivaston Matoranit, jotka olivat jääneet Telakalle, olivat käynnistelleet sitä viimeisen tunnin aikana. Vesikattilat oli kuumennettu, tulipesiin sytytetty valtavat roihut ja järjestelmät oli käyty läpi. Tehmut istui komentosillan suurella komentonojatuolilla, ja nyppi hieman hermostuneena nukkaa sen käsinojista. Alus oli pari sataa metriä pitkä ja Laivaston suurin alus massiivisen Tahtorakin jälkeen, vaikka jäikin sen varjoon. Tämä alus poikkesi useimmista siinä, että sen sivuilla oli tasaisin väliajoin telineitä, joihin suuret nostopropellit oli kiinnitetty. Suhteellisen vasta-asennetut Cordak-tykit ja harvat ohjuspatterit pilkistivät niiden välissä olevien messinkiliukuovien aukoista. Kukaan ei ollut koskaan taistellut tällä ilmalaivalla. Tehmut ei tiennyt, oliko ylipäätänsä koskaan taisteltu näin suurilla ilma-aluksilla.

Laivaston varapäämiehen edessä olevasta kaarevasta jalopuupöydästä törrötti kymmenen kuparitorvea, joita pitkin pystyi huutamaan käskyjä kaikkiin Hydraulisen Vapauden osiin. Puheputket risteilivät pitkin alusta höyry- ja vesiputkien seassa. Asevastaava Onu-Matoran juoksi komentosillalle ja ojensi Tehmutille nopeasti kirjoitetun paperilapun HV:n asejärjestelmistä: Raskaita Cordak-tykkejä oli kahdeksan ja pienempiä parikymmentä; ammuksia oli viimeisten asekauppahankintojen tarpeeksi. Laivaston tiliote oli nyt entistä surullisempi näky, mutta mieluummin monen Klaanilaisen henki kuin muutama ratas. Aluksessa oli myös pari ohjuspatteria ja pommisiilo, mutta näihin tarvittavia ammuksia oli aivan liian vähän.

Kaikki tuntui nyt olevan valmista. Tehmut huusi lähtökäskyjä puhetorviin. Suuret nostoroottorit alkoivat pyöriä, ensin hitaammin, mutta sitten yhä vauhdikkaammin. Kevyt irtaimisto lensi pois niiden läheisyydestä. Hydraulisen Vapauden nousu oli varmasti majesteettinen näky, mutta kukaan ei ollut näkemässä sitä ulkopuolelta: Kaikki joukot olivat työskentelemässä aluksen syövereissä. Jopa Walsinats oli jättänyt omelettinsa kesken ja lappoi nyt hiiliä yhteen lukemattomista tulipesistä.

Bio-Klaani, ilmatila

Laivaston Lohrak-hävittäjät risteilivät Bio-Klaanin yläpuolella iskin tästäiskuja Koihin ja syöksypommittajiin. Taistelu meni jo paljon paremmin. Nazorakein pommittajista ainakin puolet oli saatu alas, ja kahdestatoista Lohrakista kahdeksan on täydessä kunnossa ja radiolinjoilla. Muut olivat pudonneet tai menettäneet radioyhteydensä muista syistä.

Hieman sen jälkeen, kun Morthankille tuntematon Toa-soturi oli pelastanut hänet kiperästä tilanteesta, hänen ja Weedolin punamustaan Lohrakiin oli osunut valoammus, joka oli pian hiljentänyt sähkölaitteet. Morthank oli sytyttänyt tulen ohjaamossa hätävarana olevaan öljylamppuun ja ohjasi nyt hävittääjänsä öisellä taivaalla kunnon tunnelmavalaistuksessa. Sähkön puute haittasi hieman Weedolin tähtäystä, mutta kaikeksi onneksi Cordak-laukaisimet eivät vaatineet sähköistä virtalähdettä.

Morthank yritti selvittää kokonaiskuvaa taistelusta: Koi leijui paikallaan Klaanin Admin-aukion yläpuolella, ja keskittyi yhä enemmän Lohrakien hätistelyyn kuin pommittamiseen. Maankamaran tapahtumista oli vaikea saada selvää, mutta koko kylä on selvästi hereillä, ja torakkokoneita putoili muidenkin kuin Lohrakien ammuksista. Morthank uskalsi jopa väittää, että he olivat voitolla. Mutta Koi kesti, ja sen täydellinen tuhoaminen Klaanin yläpuolella ei tullut kysymykseenkään.

Väistettyään taas kerran Nazorakien ilmalaivan alakansien raivokasta Cordak-tulitusta Morthank sattui vilkaisemaan läntiselle taivaalle. Hän haukkoi henkeään ja huojentui: Tilusten yli eteni väli-ilmassa Laivaston tunnuksilla merkitty suuri ilma-alus. Morthank erotti hämärässäkin Siivekkään Ussalin Hydraulisen Vapauden kyljessä.

Muut Lohrakit olivat taas kerääntyneet Klaanin ilmatilan pohjoisreunalle. Morthankin kone oli varmasti jäänyt ilman kutsua sähkökatkoksen takia. Hän vetikin aluksen heti pohjoista kohti ja liittyi uuteen muodostelmaan. Samaan aikaan Hydraulinen Vapaus lipui muurin yli. Raivokas Cordak-tulitus leimahti käyntiin aluksen sivusta ja Koin länsilaita peittyi pieniin räjähdyksiin. Lohrakit karauttivat ilma halki kiertäen luoteesta. Nazorakit jäivät vasaran ja alasimen väliin. Koiperhonen oli tullut taloon sivistyksen valojen houkuttelemana ja nyt sen pakotien oli suljettu.

Saalistajasta oli tullut saalistettava.

Retro

Turistinmyrkyttäjät

Kommentoi

Nui-Koro

Huone ei ollut niin kliininen, että Kepe olisi heti sisään astuessaan tunnistanut sen sairaalatilaksi, vaan se muistutti enemmänkin jonkinsorttista lepohuonetta. Seinät olivat asiaankuuluvan valkoiset, mutta lattia ja katto olivat ruskeaa laudoitusta ja vuodekin oli puinen. Siinä makasi liikkumaton Ko-Matoralainen. Pieni, salmiakin muotoinen ikkuna katon rajassa päästi sisään valoa pölyisen lasinsa läpi, mutta pääasiallisena valaistuksen lähteenä toimi pienellä pyöreällä pöydällä oleva pronssinvärinen, koristeeton öljylamppu. Sen luomassa valossa parantaja-Matoran luki paksua nidettä puisella jakkaralla istuen.
“Krhm”, Kepe ilmoitti läsnäolostaan huoneessaolijoille.

Punaharmaa parantaja laski opuksen syliinsä, ja nosti katseensa ylös. Hän piti kasvoillaan suurta Rurua.
“Voinko auttaa jotenkin?” Matoralainen kysyi kohteliaisuutta äänessään mutta väsymystä silmissään.
“Itse asiassa voit. Kuulin, että tämä potilas tuotiin tänne tänä aamuna. Mikä häntä vaivaa?”

Parantaja loi pitkän silmäyksen vuoteella makaavaan Matoralaiseen.
“Hänen elimistönsä petti aamupäivän aikoihin. Vatsa repi käytännöllisesti katsoen itsensä sisältäpäin auki. Mutta kerro minulle, valkoinen seikkailija, miksi tahdot tietää tämän?”
“Olen huolissani ystävieni turvallisuudesta”, Kepe vastasi. “Oliko hän Nui-Korolainen, vai vain läpikulkumatkalla?”

Kepe uskoi saavansa pian varmistuksen epäilyksiinsä.

“Hän ei ollut täältä päin. Muutama kylä pohjoisempaan, murteensa puolesta arvelisin Wos-Koroa.”
Joten hyvinkin mahdollinen kellujanmaistaja, Kepe tuumi, ja jatkoi uteluaan.
“Okei, sitten minulla on enää yksi kysymys. Onko mahdollista, että hänen oireensa johtuisivat myrkystä?”

Parantaja kurtisti kulmiaan.
“Se on… Se on käynyt mielessäni. Mutta miksi kukaan myrkyttäisi viattoman turistin, kaikesta päätellen hän on luonnontutkija. Se ei, se ei vain ole oikein.”

Ei olekaan, Kepe ajatteli. Eikä se tunnu ainakaan yhtään sen oikeammalta, kun tiedän itse olleeni myrkyn kohteena.

“Mutta kiitos, eiköhän tämä riitä”, Kepe sanoi ja alkoi jo tehdä lähtöä. “Olet ollut mitä avuliain.”
“Odota!” parantaja sanoi yllättäen, kun Kepe oli jo puoliksi oven ulkopuolella. Klaanilainen kääntyi ympäri, kohti parantajaa.
“Hän ei…” Matoralainen aloitti, mutta näytti taistelevan sanojen kanssa. “Hän ei selviä yön yli.”
Kepe ei osannut vastata.
“Ystäväsi, joista olet huolissasi… Syytä ollakin.”

Kepe nyökkäsi kömpelösti ja poistui huoneesta.

Maken elimistö kestänee myrkyn, koska se on Maken elimistö. Mutta… Mitä muuta joudumme kohtaamaan?