Kaikki kirjoittajan Matoro TBS artikkelit

Neuvonpitoa zakazlaiseen tapaan δ

Keskellä ei-mitään Klaanin saaren metsässä

Tämä oli jälleen kerran päivä jolloin milloin mitkäkin melkein saivat kiinni Matoro The Blacksnowin. Mutta kuten tyypillistä, ei onnistunut tälläkään kertaa. Matoro ajattelee kuinka onnekas hän oikein onkaan.

“Tämäpä oli onnekas yhteensattuma. Mitäs sinä täällä oikein toimitat? Tuuraat suojelusenkeliä?”, Jään Toa kysyy pelastajaltaan.
“Olin metsästämässä.”, kuuluu vastaus.
Matoro ei välttämättä halua tietää mitä Manu oli metsästämässä.

“Seuraava siirto? Ei sinulle karttaa sattunut?”, Matoro jatkaa.
“Öh, ei ole karttaa mutta Klaanin metsästysmaja on ihan tässä lähellä. Parin kilometrin matka.”
“Mainiota!”

Kaksikko kävelee metsäpolkua Matoranien joskus hylkäämälle majalle. Matoro kertaa koko tarinansa siinä matkalla.

Maja on tukeva hirsistä rakennettu talontynkä metsäaukiolla. Seinässä roikkuu erilaisia keihäitä ja paketillinen hätäraketteja.

Oven päällä Kane-Ran pää. Sisältä löytyy täytetty Visorak.
Matoro katsoo nopeasti pödällä olevaa karttaa. Täältä on vain vajaa kymmenen kilometria Klaaniin!

Jossain Bio-Klaanin saaren alla

Gaggulabio tutkailee Klaanin saaren karttaa kammiossa. Hänen toverinsa ja Skakdien varakomentaja, Metorakk seisoo vieressä.
“Tämä ‘Avde’ siis suunnittelee murtavansa Klaanin sisältäpäin. Mainio suunnitelma…”, Gaggulabio puhuu. Hän puristaa kädessään olevan puukepin katki. “…Mutta päilen ettei tuollaiseen tyyppiin voi luottaa. Miksi hän auttaisi meitä saadakseen vain yhden kiven?”
“Se ei haittaa meitä, johtaja. Lähdemme täältä heti kun olemme saaneet aarteet, jos hän yrittää jotain petosta, siitä kärsivät Zyglakit ja Nazorakit. Emme me.”, Metorakkin karhea ääni sanoo.
“Tuo on kyllä totta, Metorakk. Täysin totta.”, Gaggulabio vastaa kelmeällä hymyllä. Miksi muka heidän pitäisi noudattaa kaikkia sääntöjä? Skakdit häipyvät palkkionsa saatuaan heti, ilman varoitusta. Liittolaisista ei ole hyötyä enää voiton jälkeen.

NINJA-ryhmä!

Mt. Ämkoon juurella

“Huh huh. Matkaa on vielä runsaasti.”, Umbra laushtaa kun tähystelee korkean kukkulan laelta. Hän näkee lähinnä kukkuloita ja kauenpana metsikön. Metsän takana olisi Klaani.

“Lähdetään”, Kapura ilmoittaa ja viisikko taivaltaa hitaasti mutta varmasti kukkulalta toiselle.

Askeleita kuuluu sorassa. Matoro katsoo taaksepäin, totea sen olleen vain joku rahi.

Ei ollut. Se oli yksi Gaggulabion eliitti-Skakdi-ryhmän jäsen. Ryhmää sanotaan NINJA-ryhmäksi. Harmaa Skakdi nostaa päätään sorasta. Se odottaa että sitä ei enää nähdä ja nousee hitaasti esiin. Se hiippailee Klaanilaisten vieressä olevan kukkulan takana.

Salamurhaaja ottaa kiväärinsä selästään. Nämä erikoiskiväärit tiivistävät mitä tahansa ainetta luodeiksi, nytkin hän laittaa kiviä lippaaseen.

“Minulla on huono tunne tästä”, Matoro sanoo ja kiihdyttää vauhtia päästäkseen muiden Klaanilaisten rinnalle.
“Mikä on ongelma, Matoro?”, Jake vastaa hänelle.
“En tiedä. Olen kai vain jäänyt liian moneen väijytykseen elämäni aikana. Eritoten tilanteissa joissa ei pitäisi tapahtua mitään.”, Jään toa vastaa hiljaa.

“M-Mitä? Onko tuo se ärsyttävä Matoro joka on tuhonnut Gaggulabion suunnitlemat useinkin?”, Skakdi miettii kuultuaan Matoron äänen. Tämä Jään Toa on pilannut suuren johtajan suunnitlemat liian usein. Hän saa kaiketi jonkin mitalin tai jättipalkkion hoideltuaan tuon Toan.

“Kohteet oikeassa paikassa n. 30 sekunnin kuluttua!”,ääni Skakdin kuulokkeissa sanoo. “Ole valmiina.”
Toinen Skakdi väijyy edempänä.

Klaanilaisjoukko kävelee edelleen. Yhtäkkiä kuuluu sihinää. Nopea vilkaus jalkoihin, shokkiaalto ja valonväläys.

Valoräjähde heittää joukon maahan ja kaksi Skakdia hyppäävät kukkuloiden harjalle tähdäten puolisokeita Klaanilaisia.

Rekiretki

Mt. Ämkoon rinne

Koko viiskko plus yksi rahi laskee kovaa alas metallista ja puusta tehdyllä kelkalla.
“Öh, oletteko varma että tämä pysyy kasassa? tuosta irtosi juuri lauta?”, Matoro huutaa melun läpi. Kukaan ei kuule kunnolla, Jake ilmeisesti huutaa kurkku suorana jotain. Kelkka osuu jääluiskaan ja suistuu kontrollista, se lentää hieman ylöspäin ja kovaa alas pyörien. On täysi työ pysyä kyydissä pyörivässä hökötyksessä. Kelkka törmää lopulta kiveen joka irroittaa toisen jalaksen. Kova tömähdys, kulkuv’line kääntyy sivuttain ja suistuu alas jyrkempää rinnettä. Klaanialiset kieirskelevät laspäin kovaa kivirinteessä ja kun viimeinenkin heistä tippuu laakson pohjalle, he huokaisevat helpotuksesta.

“Huoah…Sepäs oli menoa. Ainakin pääsimme alas vuorilta.”, Matoro selittää päätään pidellen.
Edessäpäin aukeaa kivierämaa, lukuisia kallionkukkuloita ja kanjoneita.

Matoro havaitsee Troopperin

Mt. Ämkoo (nyt alatte merkkaamaan aina viestinne alkuun missä tapahtuu)

Vaikka on keskipäivä ja aurinko on korkealla, vuoristossa on kolea ilma. Aurinko kyllä paistaa myttei lämmitä kunnolla.
Vuoristossa kaikuu kova ääni, jäämassat lähtevät taas liikkeele ja hautaavat lumivyörynä yhden laakson alleen.

Matoro on matkannut hieman kauemmas Jaken löytämältä luolalta jossa muut Klaanilaiset ovat.
Hän tutkii aluetta, pikkuhiljaa he ovat tulleet vuoren länsipuolelle. Rinteet loivenevat edessäpäin, tästä voisi hyvinkin mennä alas. Sitten on kukkulaista ylänkömaastoa ja metsää rannikkoon asti, rantaviivaa pitkin Klaaniin.

Hän näkee kun Klaanilaisten leirin alueen jyrää lumivyöry ylhäältä, se syöksyy kalliolta alas valtavaa vauhtia. Ilmeisesti luola jossa toivon mukaan Jake, Umbra ja Kapura olivat, selvisi täysin kun lumi tippui tasanteelle ja siitä edelleen alas. Sensijaan hän näkee lämpökamerasilmällään kaksi punaista kohdetta Klaanilaisten yläpuolella!
Matoro ampaisee juoksuun. Tarkempi lämpökamerakatselu paljastaa toisen Toamaiseksi, toisen jonkin sortin rahimaiseksi otukseksi. Jään Toa kertoo muille Klaanilaisille mitä näki ja nelikko etsii loivemman kohdan ja kiipeää kalliolle. Matoro paikantaa lumen alle haututuneet olennot ja he aloittavat kaivamisen.

Lumimyrsky saapuu

Mt. Ämkoo

Matoro miettii tulevaisuutta ja sitä kuinka oudoksi kaikki meni yhdessä vuorokaudessa. Hän katsoo Killjoyn kiitävän Gukollaan ja katoavan pilviverhon taa.

Sitten hän katsoo taakseen. Umbra ja Kapura odottavat lähtöä nuotion ääressä, Jake ihmettelee koko tilannetta kallion reunalla.
“No, lähdetään etsimään reittiä alas. Emmehän halua kuhnia täällä nimeämispäivään saakka.”, Jään toa ilmoittaa. Nelikko lähtee kävelemään lumista kallionreunaa pitkin, aikomuksenaan löytää kohta laskeutua vuorelta.

Kuluu aikaa.

Tylsää aikaa.

Kallio on ja pysyy jyrkkänä, parista kohdasta he ovat onnistuneet laskeutumaan jokusenkymmentä metriä. Juuri kun he ovat sitä mieltä etä löytävät hyvän kohdan jossa ei ole sadan metrin pudotusta, lumimyrsky alkaa nousta taas. He hakuetuvat suojaan läheisen kallion taa.

Kyttäystehtävä

Aamu.

Uuden päivän alku. Uusien mahdollisuuksien alku.

Kolea aamutuuli puhaltaa vuorella. Matoro miettii tulevaa päivää.
Lähdemme matkaan kallion reunaa pitkin etsimme kohdan josta pääsee laskeutumaan turvallisesti alas – kohdan josta me tänne sumussa tulimme. Kuulostaa helpolta…, Hän ajattelee.

Kolme muutakin klaanilaista ovat kömpineet ylös. Kapura lämmittää itseään pitämällä luomaansa liekkiä kädessään.

***

Kaksi maastokuvioituihin viittoihin pukeutunutta Skakdia hiippailee pusikoissa. He ovat vaarallisesti aseistautuneita, sisällissodan karaisemia tappajia, kenraalinsa Gaggulabion käskyläisiä.
Tällä hetkellä ne kävelevät metsikössä suht lähellä Klaanin linnoitusta. He ovat asemissa, vakoilemassa Klaanista sisämaahan menevää päätietä. Siinä liikuskelee erinäisiä matoraneja raheineen ja reppuineen.
“Kyttäystehtävä”, toinen murahtaa ja he painuvat kasvillisuuden sekaan ja asettavat sarjaenergiakiväärin asemiin heidän eteensä.

Jääsoturi näkee pahaa unta

(Jotain asiaan liittyvää: Voiko nuo Post-icons-kohdan poistaa? Ne keltanaamat ovat himputin ärsyttäviä.)

Matoro nappaa kirjeen ja lukee.
“Lähdemme etsimään teitä suolta. Koittakaa näyttää jotakin merkkiä jonka avulla partiomme löytää teidät. Jos tiedätte missä suunnassa Klaani on, tulkaa sinnepäin.
Ja ennekaikkea, älkää kuolko.”

“…Hidasta kirjeenvaihtoa. He lähtevät etsimään meitä suolta. Meidän pitää antaa joku merkki.”, Killjoy toteaa.
Gukko raakkuu jotakin kylmästä kankeana.

“Sähkökiven käyttö vie paljon enemmän energiaa jääkylmässä. Meille voi tulla suuria ongelmia, erityisesti öisin.”, Matoro selittää kokeneena jäätikkömetsästäjänä. “Mutta nyt suosittelen että nukumme tämän yön kunnolla.”
Jään toa kömpii yhteen heidän pukäämistä igluista, ottaa hyvän asennon ja koittaa nukkua. Muutkin ovat vetäytyneet igluihin.

Matoro ei saa unta. Hänestä tuntuu siltä kuin jotakin olisi pahasti pielessä – ei, eivät he – vaan jotakin suurempaa. Klaanissa.
Pimeä laskeutuu Mt. Ämkoon ympärille.

Roikutaan vuorella kun ei muuta voida

Pystysuora kallio, Mt. Ämkoo

Neljä Klaanialista roikkuvat aseidensa varassa kalliossa, erittäin mukavassa asennossa.

“Kaikki rauhallisesti, muistan kuinka eräs Matoran-kaverini putosi vastaavssa tilanteessa hätällessään…Se ei ollut kaunis näky..” Matoro neuvoo, tottuneena vuorikiipeilyyn.

“…Miten meinaamme päästä ylös?”, epäilevä Kapura kysyy.

“Sitä minäkään en erityisen varmaksi tiedä.”, Matoro sanoo. Hän kelaa pikkuhiljaa tarttumakoukkuaan ja tukee miekalla nousua.
Hän iskee Energiaterän kiveen pienen elementaali-iskun avittamana. Hän nousee pikkuhiljaa ylöspäin, muut liikkuvat myös varovasti ylöspäin.