Kaikki kirjoittajan Matoro TBS artikkelit

Retro

Operaatio Beeta osa 59: RIP Aizen

Kommentoi

Frosteluksian jääsaari, meren keskellä

“Frosteluksista on hyvin vähän tutkimustietoa. Väitän tuntevani rahit hyvin, mutta noista otuksista tiedän vain sen, että ne ovat agressiivisia ja Toaa vahvempia.”, Matoro selitti nopeasti, silmäillen saarelle uivia raheja.
“Mikähän niihin tehoaisi?”, Killjoy kysyi nopeasti.
“Testataan. Veikkaisin että vesirahit eivät tykkää tulesta.”, Kapura ilmoitti nopeasti, kutsui elementtivoimiaan ja sai miekkansa hehkumaan.

“Voimme pelata taistelulla vain aikaa.”, Saraji mainitsi sivuun.
“Tiedän. Pelaamme aikaa, mietimme pakokeinoa. Ovatkohan nuo tarpeeksi älykkäitä alkeellisten veneiden tekoon?”, Joy sanoi.
“Ei, mutta ne purjehtivat jäävuorilla.”, Matoro kertoi.

“Idea.”, Suga sanoi.
“Koittakaa hidastaa Frosteluksia, minä ja Matoro yritämme murksta ne jäävuorilla.”

“Tuo vaatii melkoisesti elementtivoimia, mutta se voisi toimia.”, toinen Jään Toa lausui. Hän sulki silmänsä ja alkoi keskittyä elementtivoimiinsa.

Aseistetut vahkit, Joy ja Kapura alkoivat tulittaa kohti olentoja. Osa niistä vain jatkoi eteenpäin juoksua toisten jäädessä rannalle lataamaan Rhotukoitaan.

Summerganonin ja Matoron käyttäessä yhtä aikaa jäävoimiaan, valtava jäävuori ulapalla alkoi liikkua. Toat käyttivät jään manipuloinnin voimiaan ja alkoivat liikuttaa massiivista järkälettä kohti rantaa, kohti raheja.

Rhotuka-pyörittimiä alkoi lennellä taas ilmassa. Niissä oli kaikissa erilaisia voimia, mutta kukaan Klaanilaisista ei erityisemmin halunnut kokeilla mitä niiden kohteeksi joutuneelle tapahtuisi.
Kuusikätisiä raheja alkoi lähestyä yhä enemmän paksussa lumihangessa. Tällöin massiivinen jäävuori iskeytyi kallioisen saaren rantaan, murskaten useita raheja ja lennättäen jäälohkareita pitkälle Frosteluksien riveihin. Saaren ranta peittyi olentojen karjuntaan ja jäänlohkareiden ryminään.

“Suunnitelma toimii!”, Killjoy huusi tulittaessaan rannalle. Molemmat Jään Toat olivat istumassa lumessa, leväten hetken edellisestä voimankoetuksesta.
“Mitäs nyt?”, Kapura kysyi.
“Öh. Minulla ei ole mitään havaintoa miten jatkamme. Tutkitaan saarta?”, Killjoy vastasi.
Silloin paksun lumipeitteen alta syöksyi useita kuusikätisiä raheja. Frostelusten useat terävät kädet hyökkäsivät Klaanilaisten kimppuun, jotka yrittivät parhaansa mukaan puolustautua.

Matoro veti välittömästi meikkansa esiin ja torjui sinisen sävyisen rahin käden iskun. Seuraava iskeytyi häntä olkapanssariin, kaataen toan. Summerganon nousi hangesta nopeasti ja huitaisi valtavalla miekallaan olentoa. Rahi karjaisi menettäessään yhden käden, mutta tämän viiden muun käden isku kaatoi valkoisen toan maahan.

Frostelus syöksyi kahden eliittivahkin kimppuun. Sarajin nopeat miekaniskut torjuivat toistuvia hyökkäyksiä, mutta rhotuka-isku lähietäisyydeltä sai vahkin sivuun. Nopea sivallus katkaisi Aizenin käden. Vahki nosti suuren tykkinsä toiseen käteen, saaden iskun vartaloonsa. Hän laukaisi aseen, räjäyttäen rahin lähietäisyydeltä kappaleiksi. Silloin toisen rahin piikikäs hakkumainen käsi iskeytyi Aizenin selkään, lävistäen vartalon. Asetta vedettiin nopeasti ylöspäin, jolloin se repi vahkin rinnan auki ja siitä eteenpäin murkasi pään. Villisti kipinöivä ruho kaatui lumiseen maahan.

Silloin Killjoyn suuri haarniska syöksyi frostelusta päin. Nopea sivallus irroitti olennon käden ja tykinlaukaus vartaloon kaatoi olennon kitumaan lumeen. Killjoy murskasi punaisella metallinyrkillään rahin pään.
“Tämä on ystäväni taposta!”, hän karjui raivokkaasti.

Retro

Operaatio Beeta osa 57: Frostelusten hyökkäys

Kommentoi

Trooppisehko saari merellä

“Naamiossani… naamiossani asuu joku.”, Matoro selitti nopeasti rantahietikolla istuen.

“… siis mitä?”, Suga kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
“Tämä on kuin huonosta fantasiaelokuvasta.Tuon naamion sisällä asuu joku tai jokin, joka ‘vapautui’ kun tulimme tälle saarelle.”, jään Toa jatkoi.

“Ja se tahtoi Nimdan.”, hän sanoi vielä. Paratiisisaari ei tuntunut enää niin paratiisilta.

“Miksi kaikki tuntuu aina kallistuvan näihin pieniin siruihin?”, Killjoy puheli, sormeillellen valkoista Nimdan sirua käsissään.
“Ja me emme edes tiedä kunnolla mitä ne ovat.”, Kapura lisäsi.

“Lähdetään täältä.”, naamioton Matoro ehdotti.
“Kannatan ajatusta.”, Suga sanoi. Kolmikko lähti kävelemään rantaviivaa pitkin kohti valkoista ilmalaivaa. Mustavalkoinen toa nappaa naamionsa käteensä ja lähti itsekkin muiden perään.

“Me lähdemme. Moottorit käyntiin, kurssi kohti Klaania. Saimme tästä saaresta tarpeeksi.”, Kenraali Killjoy ilmoittaa jämäkästi vahkeille radioitse ja asettuu aluksen oleskelutiloihin muiden kanssa.

Neljä Klaanilaista ovat toipuneet nopeasti, vaikka eivät olekkaan vielä huippukunnossa. Kestäisi kauan ennekuin he olisivat täydellisesti parantuneita.

Matoro näpersi teleskooppisilmälaittensa kanssa.
“Äh, kiinnikkeet ovat murtuneet ja skanneri on rikki. Tämän saa kuntoon vasta Klaanissa.”, toa toteaa tylsiintyneenä ja asettaa sydämen muotoisen osan pöydälle.

Muutaman tunnin kuluttua…

Meri

“Kenraali, näemme useita saaria. Tuletteko katsomaan?”, radiosta ilmoitettiin. Joy pyöräytti turhautuneena päätään ja astelee aluksen käytäviä pitkin ohjaamoon, jossa kaksi eliittivahkia, Aizen ja Saraji, istuivat. Suuren lasin läpi näkyi vuoristoisia pikkusaaria, ilmeisesti lumen vallassa. Meressä kellui jäävuoria.
“Maasto muuttui aika täydellisesti.”, Joy totesi ensin.
“Lämpötila riippuu kupolin valokivien ja valaistavan/lämmitettävän kohteen välisestä etäisyydestä. Olemme nyt Xian ja Pohjoisen Mantereen kupolien taitoskohdassa.”, Saraji luennoi metallisella äänellä.

“Selvä. Miksi pyysitte katsomaan?”, kenraali kysyi.
Aizen ojensi Killjoylle monimutkaisen näköiset kiikarit ja kehoitti katsomaan tarkempaan.

Joy katsoi laitteen läpi saaria. Hän näki useita moniraajaisia, rumia olentoja.
“Frosteluksia.”, toinen eliittivahkeista mainitsi.
“Ne ovat huomanneet meidät. Ensimmäiset ampuivat rhotukoillaan meitä kohti.”, se jatkoi.

“Ampukaa ne.”, Killjoy antoi yksinkertaisen käskyn.
“Kyllä, ajattelimem tehdä niin, mutta tämä on A-luokan luksusilmalaiva. Ei sota. Tässä ei ole aseistusta.”
Kenraali iski kädellään kypäränsä otsaan.

Jotakin osui ilmalaivan kylkeen sihisten.
Kolme muuta Toaa ryntäsivät aluksen sivuikkunoihin, tajuten olevansa Frosteluksia pommituksen kohteena. Nämä älykkätä rahit ovat hyvin reviiritietoisia eivätkä siedä ketään – ei ketään – maillaan.

“Onko tässä aluksessa aseita?”, Summer kysyi eräältä vahkilta.
“A-luokan luksusalus. Ei aseita.”, tämä vastasi koneäänellä.
“Vahkijoukot: Avatkaa tuli”, radiosta komennettiin. Reilu tusina robottia alkoivat ampua aluksen ikkunoista alaviistoon.

“Mitä rhotukoita noilla on?”, Kapura kysyi taistelun melskeessä.
“Vähän kaikkia, ja sehän tässä se huono juttu onkin.”, Matoro vastaa tulituksen keskellä.

Aluksen pohjaan osunut rhotuka räjäyttää lattiaa irti.
“Tämä alus ei kestä moista menoa!”, paikalle syöksynyt Killjoy ilmoitti.
“Moottorit sammuvat!”, joku huusi.
“Ah, Myrkkylentäjien rhotuka. Eliminoi kohteen lentokyvyn, oli se sitten biologinen tai mekaaninen taito.”, Matoro puheli itsekseen.
“Emme kaipaa biologian luentoa. Keksitään jotain!”, Kapura sanoi tulisesti.
“Onko tässä pelastusveneitä? Kelluuko tämä?”, Suga kyseli.
“Periaatteessa kyllä, mutta tuo reikä lattiassa.”, Joy sanoi, osoittaen isoa reikää.

Silloin valkoinen alus romahti kylmään veteen.

Retro

Operaatio Beeta osa 55: Cencord rikkoo hiljaisuuden

Kommentoi

Trooppisehko saari merellä

Matoro läveli saaren rantaviivaa pitkin täysin omiin ajatuksiinsa upputuneena. Jokin tässä paikassa kiehtoi häntä. Jokin herätti hänessä muistoja.
Matoro kääntyi kohti trooppista metsää. Hän livahti saniaisten ja herakeke-kukkien joukosta viidakkoon ja vain käveli eteenpäin.

Viimeinkin vapaa.
“…?”
Viimenkin olen kotona.
“Kuka puhuu?”, Matoro kysyi hölmistyneenä metsän keskellä. Hän kuuli ääniä päässään. Sitten hän tajusi olevansa keskellä metsää.
“Miten olen joutunut tänne?”

Olen tämän saaren hallitsija. Sinun onneton ruumiisi on nyt orjani.
Matoro tajusi tilanteesta van sen, että jokin mielenvoimia omaava olento yritti hallita häntä, ilman että hän pystyi edes suojaamaan mieltään.
Makutat lukitsivat minut naamioon. He halusivat, että en ikinä vapaudu.
Hikipisara valuu kanohi Cencordin pintaa. Matoro yritti huutaa, mutta tajusi, ettei pysty hallitsemaan kehoaan kunnolla.

Miten voisit pyristellä mielenvoimiani vastaan? Toit minut saarelleni, täällä minua ei voiteta. Haluan viimeinkin kostaa makutoille vangitsemiseni.

“Anteeksi että utelen… Mutta miten?”, Matoro kysyi. Hän ei kontrolloinut enää vartaloaan lainkaan.

N͚͈̹͚̙͎͂̈́̄ï͡m̡ͪda͓̹̦̲ͥ͗͗̚ ̤̦ͧ̃̊̓ͮ ̻̮͍ ̧̻̮̽ͥ͗ͭ̚ ̥̲̺̻ͤͯ͂̽͋ ̗̬ͥͨ̈ ͛ͤͥ̚͝N̢̼̼͈ͯ̾̽͆͂̏ͅi͙̜ͨ̓̉ͨ̇͌̽͡m̨͓̫̫͆̅̎̂ͣͦͫď̸̩̮͚̥̩̞̼͂̍ͩa̵̼̗̻ ̠͒̅̌̉̓̒̽N͉̼̘̗̊͒̒̂ͨỉ̴͖ͥ̓̐͗̍m̠̼͖̈͛d͈͖̯̲a̦̱͔̳̼͚̟͒͒̔̇͠ ̠͉̤ͩ̊̉N̖ͧI̖̬ͤ͋ͥM̶͔̯̯̠̗͚D̗̼̠̼͓̹̎͆ͯ̈́̋̎A̛͕͊́ͫ͌ ̘̟̼̙̽N̟̻̪͆ͩ̐̔ͥͅi̯̻̺̫ͫm̴͊̿̆̐d̓͠a̳̣̥͓͔̹̓ͨͩ ̙̏ͨ̆́͘
̰ǹ̄̂̃̋ͮi̫̲͇̬̟̹̅̑ͦ̒ͅm̵͕̥̙̍̌̑̅̒͛d̲̤͎͙̗̣̬͑̾́͑͝a͆̚ ̵̹̬̞͉̥̜̳̋̃̄̏ͭ̓N͍͍̝I̘M̪͇̠͈͓̪͔ͮͨ̊̈ͦḐ̲̻͚̖͍̘͕̓͛A̯̬͇̰ͥ̏ͤ̄̂̓ͤ ̶͚͚̠̱̹̾N͓̱̱̝͉͖͗ͫ̎̔́I̪͙͡M̞̻͔̦D͓̟̬̻̐͂̿̄̿ͧ͠Ạ̉ ̱͔̬̪̟n̐ͣ́͊i̦̘͖̱̼͛ͥͨ͐m̗͇͔͇̬͙͗͟d̷͉̥̫̱̥̤̎a̬͎̯̤̭͍͛͋ͯ͆ͭͧ ̣ͤ̎̒̌n̤̣̹͉͔̱͜i̮̘̘̻̩̲͎̇̋͂ͤ̂̋͘m̧̖͙̣̜͙ͯ̈͌ͤ̔̈́͌d͎̮̘̱́̉ͣ͗̏a̦̐
̫͆ͬ̔̊ͪ͒͑N̂̾̊̽͝I͚̗͒͢M̥̝̞̜̲ͮ̔͂͌̊̆D͍͎̪̞A̰͚͈̫̭̮͌̃ͨ̈̈ ̸̃̾ͮ ̵̩̮͈̠̜ ͯ̀N͕͓̠̦̥ͯ̾͐͌̿̆î̴͐ͦͦ̍ͥm̝̬͔̣̟͌͛̃d͖̞̦̟͌͐a͉̣̘͕̝̺ͦ̈́̄͑̓̇̃ ̗N̴̲̲̯̳̫͖i͙̣̺ͫ̔ͪm̼̿̏̑̀ď̢͇̪̖̜̪̦̯̏̓̓̐a̻̙ͫ̾̚ ͓̳̫̪̣̻̎ṋ̏͒ͭi̊ͤ̓͌̄ͭ̆mͭ̾͏d͈͈̦͋ͨ̀̉ͅa̤͓̣͂ͦ͑̂
̜͕ͤ͢N̫̣̫ͮ̉̄i̪ͪ̽ͨ̐͌̕ṁ̵̹̞̄ͨ̓̀̈D̹̻͕̟̪̠͑͑ͪͥ͊A͙̖͟ ̀͆̓ͦ̌̓̚ͅn͍̜̟̗̩̎ͭ́͠î̢̗͈͉̤̆͗̊ͬ̈m͚͛ͮͯd̢͕ͭ̾̔ͧ̾ą͕̟̖̎ ̷̥̘͖̤̼͔̪͂̈́N̶̝ͪ̀͛̈̄ͮ̊î̴̠̥ͬ̃ͭ̂͑̓m͋͏̰̟͓̞D͕͔̎͂ͧ͗̌̂ã͆̎̉̄ ̵̲̻̟̽͑̀͐n̡͎̟͖ͯ̚ï͚͎̫̋͌̓̓̀͞m̙̫͙͕̄̍̍d̻̺͈̉̈́̈́ͭ̆ͧ͞a̓̎ͥ̊ ͌͗ͅN̺̻̖͍̣̥ͮ͗̀̔̚̕I̎ͤͭ̾ͭ͒Ḿ̩̩̙͍̝̱̏ͮͪͬͮ̕D́͡A̠̭̲͗ͨ
̛̜͚͔̎ͮ́̽͆ ̠͔̑̃ͥ̇ͬͣ̃N̙̥̦͉̔͋̏̿I̖̦͈ͬ̍ͩ̄͋ͮ̏I͉̮͉̪̮̹͓͊M̽ͤ͋͐̓ͧͅM̸̙̤̝͓̣̫ͫͫͥ͊̂ͥ̏D̠̝̲͕̀̈ͥ͘ͅD͕̤̱͉ͣ́ͨ͗̇͝Ă̪̣͑̌͞Ä̬͔̠̠̦̙̘̓ͬ͋ͩ̍ ̹̼̭̬ͧ̅͒̂́̉͜N̖̮͐̀̔̍i̲̟̱̺̦̳̐͌̈́ͤm̛̳̩̊d̷̼ͯ̉ͨã̖̜̲͓͂ͯ̚ ̀ͨ̅n̳̟̠̟̱͉̬i̓̌͞ḿ̮͉̮̗̪̀̈́ͯͯ̚̚d̪̄̋͐ȧ̰̓ͪ
̤̠͖͂̂̔͌ͦͭ͟
Matoro tunsi menettävän tajuntansa tämän olennon pommittaessa hänen mieltäänsä tällä sanalla.

Retro

Operaatio Beeta osa 53: Paratiisibreikki

Kommentoi

Ilmalaiva, Meri

“Kyllä, Killjoy on alkanut pehmetä.”, Matoro mainitsi yhtäkkiä.
Hän nosti päätään hieman ylemmäs, katsoen kolmea muuta Klaanilaista. He katsoivat jään toaa, luullen tämän nukkuneen.

Matoro katseli ympärilleen. Hän ei muista koska oli toiminut ilman teleskooppisilmiä.
“… missä olemme?”, Matoro kysyi tämän jälkeen.
“Matkalla kotiin, Matoro. Matkalla kotiin.”, Killjoy sanoi hieman etäisenä.
Matoro nousee puoli-istuntaan käsiensä varaan ja katselee suurta huonetta. Hän ei näe oikealla silmällään paljoakaan. Se on toinen syy teleskooppisilmän käyttöön.
Tärkeämpi syy on se, että hän haluaa naamioida naamionsa. Se on makutojen vanha koe tehdä naamio, jolla pystyisi hallitsemaan kaikkien mieliä täydellisesti.
Noh, koe ei toiminut täysin, naamiosta ei tullut kyllin voimakas. Tosin sen nykyinen voimatasokin on niin korkealla, että Toalle tuottaa vaikeuksia käyttää sitä. Matoro hankki naamion kauan sitten Veljeskunnalta, ja nämä haluavat kokeensa takaisin.

Matoro mietti menneisyyttään. Kovin moni Toa ei ole kokenut samanlaista elämää kuin hän. Suurin osa Toiasta on elänyt tiiminsä kanssa rauhaisaa elämää matoraneja suojellen.
Suurin osa Matoron tiimistä on kuollut ikuisuus sitten. Hänen saarensa matoranit tapettiin. Sen jälkeen Matoro on yrittänyt epätoivoisesti tehdä maailmasta parempaa paikkaa elää.

Turhaan.
Kaikki ne tarinat “Yhtenäisyydestä, velvollisuudesta, kohtalosta”. Mitä Toalle jää niistä, jos tiimiä eikä matoraneja ole.
Kohtaloko vain?
Vai jääkö sitäkään.

Universumi on arvoitus.

***

“Ajattelin että voisimme pysähtyä tuolle saarelle hetkeksi jaloittelemaan.”, Killjoy sanoi radioon, katsellessaan ikkunasta alas. Turkoosinsininen, idyllinen meri lainehti vehreän saaren yläpuolella. Paikka näytti idylliseltä.
“Selvä, kapteeni.”, kuului vastaus.
Vaalea ilmalaiva alkoi laskeutua kultaiselle hietikolle.

Pari kahu-lintua lenteli sinisellä taivaalla. Aurinko – tai itseasiassa kupolin kattoon kiinnitetyt valokivet, Matoro tiesi, – sädehti kirkkaasti.

Klaanilaiset pystyvät kaikki kävelemään ja ovat saamaansa löylytykseen nähden hyvässä kunnossa. Nelikko päättää viipyä hetken saarella, pitäen kuitenkin vahkit jatkuvasti lähistöllä.

“Mikä paratiisisaari. Olisipa Klaani tälläinen.”, Kapura ihasteli.
Matoro käänteli käsissään karttaa, tutkien josko hän löytäisi saaren kartalta.
“Olemme tässä Pohjoisen mantereen kyljessä, lähellä Tren Krom -niemimaata.”, Matoro aloitti. “Mutten löydä nimenomaan tätä saarta täältä.”
“Tuskin tämä on mikään kannibaalimatoranien hallitsema tulivuorisaari.”, Suga sanoi ohimennen.

Retro

Operaatio Beeta osa 51: Kotimatka alkaa

Kommentoi

Xia, tehdasalue

“Asia selvä, kenraali. Tulemme sinne.”, vahki lausuu radioonsa.
“Mitä oli?”, Kapura kysyy. Kaksikko kantaa tajutonta Matoroa kaksin.
“Ilmalaivakuljetus tehdasalueen reunalta.”, vahki ilmoittaa. Tulen Toa nyökkää.

Viimeinkin pääsemme täältä…, hän ajattelee.
Yksikätinen vahki näyttää tietä tehtaiden joukossa ja avaa hiljaa erään tehdashallin oven. Sen perällä Killjoy, Suga ja kaksi vahkia odottavat ilmalaivaa.

“Päivää…”, Kapura sanoo. Se ol ensimmäinen asia minkä hän keksi.
Hän ja vahki laskevat tajuttoman jään Toan maahan.

Killjoy on kysymässä jotakin, mutta Kapura nappaa panssaristaan pienen valkoisen sirun. Killjoy ottaa Nimdan palan ja puristaa sen nyrkkiinsä.

“Koska kyyti tulee?”, tulen toa kysyy.
“Puoli tuntia…”, Suga vastaa hiljaa.
Pimeän tehdashallin ilmapiiri on suorastaan masentava. Jälleen alkanut sade ropisee tehdashallin kattoon jatkuvasti. Jokainen Klaanilainen haluaisi vain nukkua, mutta he tietävät että he eivät ole vielä päässeet kuiville.

***

Joukkio nousee varaston taa laskeutuneeseen ilmalaivaan. Aizen ja Saraji tervehtivät kenraaliaan ja osoittavat tien lääkintähuoneeseen.
Metsästäjät ovat huomanneet harmaan ilmalaivan ja alkaneet tulittaa ajoneuvoa kohti erinäisillä aseilla. Vahkien ampuma savukranaatti sammuttaa tulituksen ja alus nousee synkälle taivaalle, kääntyen pois Xialta, kohti avomerta.

Retro

Operaatio Beeta osa 48: Kexit (Kapura Exit)

Kommentoi


Mitä? Missä olen?
Alitajunnassani?
Kuollut?
Hrr. Tuntuu kylmältä.
Nyt muistan. Taistelin sitä Skakdia vastaan.
Mutta miksi kaikki täällä on valkoista?
…
En voi olla kuollut.
En vain voi.
Ei sankarit kuole, eihän?
…

[spoil]Kapura lähti ulos Ropesta joten otan hänen hahmonsa komentooni lopun Xian tehtävän ajaksi…[/spoil]

Xia

Kapura oli suistanut juuri viimeisen metsästäjän maahan tuli-aallolla. Hän katselee nopeasti ympärilleen ja havaitsee muutaman kymmenen bion päässä Matoron ja Metorakin – tosin maassa. Ta syöksyy paikalle nopeasti.

Kapura katsoo Matoron sydänkiveä. Siinä palaa edelleen heikko sininen valo. Hän poimii jään Toan naamion ja rikkinäisen teleskooppisilmälisäosan vähän matkan päästä maasta. Hän oli aina luullut teleskooppisilmien olevan kiinteä osa naamiota.

Harmaa eliittivahki kävelee Kapuran luo. Se on menettänyt toisen kätensä äsköisessä taistelussa, mutta toimii muuten hyvin.

“Viedään hänet Gukkojen luo.”, Kapura ilmoittaa ja poimii valkoisen sirun maasta.

Nazorakien pesä

“Älä huoli. Metorakk hankkii ne sirut! Hän on paras näissä hommmissa.”, keltamusta skakdikomentaja puhelee torakkakomentajalle.
“Gaggulabio, en niin luottaisi sinun miehiisi. Mukaan olisi pitänyt lähettää joku eliittitorakoistani.”, 001 vastaa.
“Epäiletkö Metorakkia? Hän tuo sirut eniten maksavalle. Se on skakdin luonto.”, skakdi sanoo.
“… Sitä minä juuri mietinkin. Entä jos ne saastaiset metsästäjät tarjoavat enemmän?”, torakka mainitsee.
Gaggulabio pysähtyy.
Hän ei sano sitä ääneen, mutta tietää itsekkin Metorakkin antavan sirut eniten maksavalle.
TSO haluaa sirun, maksoi mitä maksoi.

Keltamusta olento lähtee huoneesta pitkät piikit heiluen. Hän näppäilee radioon Metorakkin Haarniskan koodin ja alkaa odottaa.
Piippauksia.
Lisää.
Gaggulabio paiskaa kuulokkeen raivoissaan maahan. Se särkyy helisten.

Retro

Operaatio Beeta osa 47: Matoro vs. Metorakk

Kommentoi

Xia

“Me voitimme.”, Matoro toteaa hiljaa katsellessaan tehdasalueelle. Kapura on jo toipunut edellisestä koitoksestaan ja on valmis toimintaan. Hän on asettanut Nimdan sirun panssareihinsa.
“Emme me vielä ole poissa tältä saarelta. Sitäpaitsi se toinen siru, mitä tulimme etsimään, on kateissa.”, tulen toa vastaa. Hänen päänsä on täynnä ajatuksia. Miten sain naamion hallintaani? Toistuisiko se?

“Havaitsin liikettä.”, kaksikon lähellä vartioiva harmaa vahki ilmoittaa koneäänellä.
“Mitä..?”, Matoro aloittaa. Vahkin kahdesta plasma-aseesta lähtee sarjat tulikuumaa plasmaa rakennusten joukkoon, aiheuttaen jonkin räjähtämisen. Naama nousee rakennustan välistä ja tulittaa jollakin joukkoa kohden. Toat syöksyvät matalaksi.

“…Eikö ne metsästäjät jätä meitä ikinä rauhaan…”, jään toa miettii tylsistyneenä.

Vähän matkan päässä, Metsästäjäien vartioaseman katolla steltiläismetsästäjä katselee kaukoputkella tilannetta.
“Kolme yksikköä, tarvitsemamme objektin kanssa. Suoritetaan hyökkäys sivustaan.”, olento puhuu.
“Lopeta se sotilastermeillä pelleily, tyyppi.”, hänen vieressä oleva olento murhataa ja lyö kyynerpäällään tätä.
“Tehkää jotakin hyödyllistä, menkää edeltä!”, heidän taakseen tullut hopeasininen skakdi murahtaa ja tönäisee kaksikon alas.

“TSO maksaa toisesta sirusta niin paljon, että se on pakko saada.”, Metorakk murisee ja käskee vartioasemalta lisää metsästäjiä.

“Antautukaa!”, joku lyhyt metsästäjä karjuu ja ryntää kolmikkoa kohti. Kapura taklaa olennon maahan, iskien tämän tajuttomaksi.
“Mikseivät nuo ikinä opi huutamaan ‘antautukaa’ vasta kun on oikea hetki?”, Kapura pohtii ääneen.
“Mikset kysy?”, Matoro kysäisee kevyesti miekkaillessaan yhtä vastaan.

Silloin alkoi tapahtua. opea ohjussade sivusta osui vahkiin, irroittaen tältä toisen käden ja kaaten olennon. Metorakk syösyy erikoishaarniskassaan paikalle, ampuen lisää ohjuksia Matoroon ja Kapuraan. Metorakk tajuaa ettei ollut pohtinut kummalla toista siru on.

Pikkuvikoja…, skakdi ajattelee ja syöksyy terineen kahden Toan kimppuun. Matoro torjuu taitavalla liikkeellä iskun ja Kapura suorittaa vastaiskun skakdiin. Tämän panssariin ilmestyy viilto. Eliittipanssari ei kestä enää kauaa Xian taisteluita.
Skakdi vetäisee ketjun päässä olevan piikkimoukarinsa ja huitaisee sillä nopealla liikkeellä eteenpäin. Tulen toan punainen panssari saa pahan osuman, toan itsensä lentäessä selälleen maahan. Nimdan siru putoaa maahan.

Metorakk syöksyy, nappaa nyrkkiinsä valkoisen aarteen kouraansa ja nousee. Matoron miekka iskeytyy hyökkääjän olkapäähän, iskien palan panssaria irti. Skakdi karjaisee ja huitaisee kohti toaa. Kaksikko aloittaa nopeatempoisen miekkailun kauemmaksi taistelun polttopisteestä. Kaksikko pitää miekkojaan toisiaan vasten.

Pitkä vihollinen on Matoroa runsaasti pidempi. Se tuijottaa jään toaa punaisilla silmillään kypärän aukoista. Ilkeät skakdinhampaat puristuvat tiukasti yhteen.
Metorakk laukausee ranneohjuksena lähietäisyydelta. Ne osuvat Matoron valkoiseen miekkaan, heittäen tämän kauas taakse. Seuraava nyrkinisku heittää toan kovaa maahan.

(anna musiikin soida vähän aikaa)

Metorakk osoittaa zamor-pistoolilaan aseetonta toaa.
“Tiedän että tämä on erittäin kliseistä, joten en kysy viimeisiä sanoja.”, skakdi myhäilee.

“Ei edes ihan pieniä viimeisiä sanoja?”, Matoro kysyy, yrittäen saada lisäaikaa.

“Ei.”, hopeahaarniskainen soturi murahtaa. Skakdinhampaat vääntyvät hymyyn, joka on kaikkea muuta kuin kaunis.

Matoro suorittaa nopean kierähdyksen maassa, napaten miekkansa. Metorakk astuu taaemmas ja ampuu.
Matoro torjuu ammuksen.
Metorakk tulittaa zamor-pistoolinsa lippaan tyhjäksi. Toa torjuu, torjuu toiseen suuntaan, kunnes yksi ammus osuu Matoroa naamioon. Teleskooppisilmälisäosa repeää irti ja loppu naamio lentää pois. Matoro kaatuu maahan puolitajtuttomana.
Metorakk asettaa pistoolinsa toan sydänkiveä vasten.

Matoro tavoittelee silmät kiinni miekkaansa. Metorakk puristaa liipasinta.
Aseesta kuuluu pelkkä naksahdus. Skakdi iskee ranneteränsä Matoron rintapanssarista läpi, mutta juuri silloin Matoro sivaltaa maasta miekallaan Metorakkin käden irti. Skakdi karjuu tuskasta. Toa koittaa pysyä kaikesta kivusta huolimatta tajuissaan ja lataa energialatauksen miekkaansa, ampuen sen vastustajaansa, kärventäen Metorakkin totaalisesti. Panssari hehkuu punaisena skakdin kaatuessa maahan. Matoro menettää viimein tajuntansa.

Kaksi puolikuollutta ruumista makaa Xian tuhkaisessa maassa. Pieni valkoinen siru hohtaa kaksikon välissä.

Retro

Operaatio Beeta osa 46: Pako Vuorelta

Kommentoi

Xia, ilmalaiva Vuoren yllä

“Äkkiä!”, Matoro huutaa juostessaan käytävää pitkin, kohti ohjaamoa. Vahkeja odottaa siellä valmiina ottamaan klaanilaiset selkäänsä ja lentämään alas.

Alhaalla oleva tykki on tähdätty suoraan ilmalaivan moottoreihin. Skakdipari asettaa massiivista ammusta piipusta sisään.

Kapura syöksyy sirun kanssa yhden vahkin selkään, ja olento lähtee lentoon.
Alta kajahtaa laukaus ja ilmalaivan kaasua täynnä oleva pallo leimahtaa liekkeihin, tulimyrskyn edetessä moottoreista ohjaamoa kohti.
Yksi taaempana ollut vahki sulaa kasaksi protodermistä. Ohjaamossa olevat toat ja vahkit iskeytyvät paineaallon vaikutuksesta ilmaan, ja muutamassa sekunnissa aikaisemmin niin komea ilmojen valtias syöksyy maahan palaen.

Jään toat ja vahkit syöksyvät kovaa kohti vuorta, jossa on ilmeisesti puhjennut tulimyrsky. Matoro on näkevinään jonkun vuoren huipulla.
Yksi vahki iskeytyy vuoren pintaan, jääden tämän valtavan olennon ruoaksi. Kolme vahkia tulittavat ilmasta vuorta, jolloin tämä jättää joukon hetkeksi rauhaan.
Matoro osuu kovaa kiveen, saaden panssarointiinsa useita rikkoumia. Summerganon iskeytyy myös kivikkoon.
Vahkit laskeutuvat hetkeksi.

“Meidän pitää päästä pois vuorelta!”, Suga huutaa. Laavaa ja kiveä valuu alas vuorta.
“Kylmennetään lämpötilaa!”, Matoro huutaa. Hän kutsuu elementtivoimien rippeitään kylmentämään lämpötilaa laavan yltä. Summerganon tekee samoin, ja laava alkaa hidastua.
Viisikko alkaa kulkea jyrkänteitä alaspäin.
Lisää laavaa ja kiviä jyrisee rinnettä alas. Vuori yrittää imaista jonkun osaksi itseään, mutta kohteet ovat liian nopeita. Olento alkaa nostaa massiivista kiviseinämää pakenevan aterian ympärille.

Kapura katsoo hätääntyneenä ystäviensä ongelmia vuorella. Tämän kuljettanut vahki on valmiina tulen toan vieressä, miettien itsekkin. Se on kuitenkin valmiina ampumaan jokaisen vihollisen joka tulisi häiritsemään heitä.

Kapura kutsuu kanohi Shanin voimia. Hän tietää että satunnaisista elementeistä ei ole juuri hyötyä, sillä vain muutamat, kuten kivi, voisi pelastaa muut Vuorelta. Tulen toa keskittyy naamioonsa, häivyttäen mielestään kaiken ylimääräisen.

Suuri, orgaanisesta kivestä koostuva seinämä nousee hitaasti mutta varmasti vuoren rinnettä pitkin, lukiten toat ja vahkit sen sisään. Maa näiden jalkojen alla alkaa rakoilla, makutojen sairas luomus valmistautuu syömään heidät.

Silloin tapahtui jotakin. Kiviseinämä alkaa vetäytyä, Kapuran lujasti keskittyessä siihen. Joukko syöksyy madaltuneen seinämän yli, juuri ennenkuin maa heidän altaan olisi kadonnut. Tulen toa keskittyy kivimassan hallintaan jatkuvasti. Vaatii kaiken hänen päättäväisyyden pitää Vuori aisoissa.

Muutaman minuutin kuluttua…

“Mitään tietoa Killjoysta?”, Matoro kysäisee maassa väsyneenä istuvalta Kapuralta.
“Gukko-lintu pelasti Kenraalin. Se lensi tehdasalueelle.”
“Mennään!”, Suga ilmoittaa.
“Kapura ei taida jaksaa. Mene sinä parin vahkin kanssa. Jään tänne odottamaan.”, toinen jään Toa ehdottaa.
Kaksi kolmesta vahkista lähtee suuren valkohaarniskaisen perään kohti tehtaita.