Aihearkisto: Retro

Vanhan foorumin rope.

Retro

Yö kauhu: Hakataan kun tawataan

Kommentoi

Tawan torni

Sheelika seisoi Tawan tornin alla Volo Lutu-laukaisin kädessään. Katsellen aseen tähtäimestä Tawan ikkunaa, Salaman Toa päätti painaa laukaisinta etusormellaan, ja terävä koukku lensi ilmassa, iskeytyen Tawan suureen ikkunaan. Kuului klonk ja koukku jäi kiinni ikkunan kalteriin.

Sheelika alkoi hinata itseään kohti Tawan tornin ikkunaa.

Tawan huone

Tawa säpsähti valvontalaitteistonsa äärestä, kun kuuli lasin rikkoutuvan ja jonkin metallisen kolahtavan jostain huoneensa perukoilta. Hän oli jo alkanutkin ihmettelemään tämän yön outoja tapahtumia, valojen välkkymistä ja outoja räjähdyksiä jotka tärisyttivät Klaanin linnoitusta.

Ottaen keihäänsä seinältä käteensä, Tawa puhui kaulassaan roikkuvaan pieneen mikrofooniin, joka lähetti hätäsanomaa koko linnoitukseen.

“Klaanilaiset, tämä ei ole harjoitus, linnoitukseemme on Hyökätty!” kaikui kaiuttimista ympäri linnoituksen sokkeloita.

Tawa käveli kohti ikkunaa, jossa lasinsirut kimmelsivät heikossa valossa. Ikkunan kaltereissa roikkui hopeinen koukku, jonka takaa kuului hinaamisen ääntä, mutta vaijeria ei näkynyt.

Sinivalkomusta hahmo hyppäsi rikkoutuneesta ikkunasta, rysähtäen Tawan päälle.

“Tapaamme jälleen, Tawa!” Sheelika sanoi, punainen kiilto silmissään, kun näki vihollisensa maassa, tämän keihäs lentäneenä lattialle.

“Kuka olet? Mitä haluat minusta?!” Tawa sanoi hädissään, kurkotellen keihästään, kun Toa otti keihäänsä selästään.

“Etkö muista Minua, Sheelikaa, Tawa-kulta?” Sheelika sanoi, jolloin Tawan mieleen muistui hämärästi eräs klaanin jäseneksi pyrkinyt Toa Hagah, joka rikkoi Klaanin sääntöjä. Klaanilaiset lähettivät hänet Tawan käskystä Makutan veljeskunnalle, eikä hänestä sen jälkeen kuultu.

“Katso mitä He tekivät minulle! Katso minua! Tawa! Katso!” Sheelika huusi, osoittaen arpiaan, polttomerkkejä jalassaan ja loi käteensä varjoa, jossa risteili salamajuovia.

“Olisitko odottanut mitään tällaista?” Varjon ja Valon Toa sanoi, lyöden varjonyrkkinsä Tawan vatsapanssariin. Nyrkki poltti Tawan panssariin Sheelikan nyrkin kuvan ja Tawa puri hammastaan, ettei antaisi viholliselleen yliotetta.

“Tein sen koska minun oli Pakko!” Tawa sanoi lattialta, ostaen aikaa, jatkamalla keskustelua hullun virkasisarensa kanssa.

“Pakko! Pakko! Sinua siskoni ei kukaan pakota mihinkään. Ei Mata Nui, Suuret olennot tai edes mahtava Karzahni! Olet johtaja, jota alaiset kuuntelevat. Ja nyt sinä kuolet!” punaiset silmät palaen Sheelika iski keihäänsä Tawaan, joka otti keihäästä kiinni, luoden sähköiskun Sheelikaan. Tuntien sähkövirran, Sheelika pudotti aseensa maahan ja Tawa sai otteen omasta keihäästään.

“Miten tässä kävikään näin?” Tawa sanoi ärsyyntynyt ilme naamiollaan. Iskien salamaiskun keihäästään kohti Sheelikaa, varjosalaman Toa torjui iskun kilvellään.

Salama kimposi Sheelikan kilvestä päin kattoa, jolloin muutama kivenmurikka putosi alas. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut merkityksellisesti kaksikon taisteluun.

Sheelika nousi kilpensä suojista, kieri lattian poikki ja otti keihäänsä esiin. Tawa oli hiipinyt Sheelikan taakse ja iski keihäällään Sheelikaa selkään.

“Opit varmaan ettei adminia kannata suututtaa”, Tawa sanoi, katsoen kuinka Sheelika lensi lattialle. Tawa ei kuitenkaan huomannut Sheelikan laukaisevan varjoiskut Tawan silmiin, jolloin Salaman Toa meni sokeaksi.

“Vanha Makuta-temppu”, Tawa sanoi, käyttäen kuuloaan Sheelikan olinpaikan hahmottamiseen. Äänetöntä Toa Hagahia oli lähes mahdoton voittaa, sen Tawa tiesi, mutta ainakaan hän ei häviäisi ilman taistelua.

Sheelika oli etulyöntiasemassa, tosin hiukan haavoittuneena. Eliitti-Toana hän tiesi että nämä haavat eivät haittaisi merkitsevästi taistelua, vaan analysoi Tawan liikkeitä.

Tawa käveli epävarmin askelin pitkin lattiaa, kädet hapuillen esineitä. Tawa ei huomannut Sheelikan kamppavan hänet, ja lensi ilmassa päin lattiaa.

“Ovelaa, Sheelika”, Tawa sanoi itselleen, koettaen paikantaa kuulonsa avulla vihollistaan.

Sheelika oli kerännyt aseensa, ja lähti juoksuun kohti Tawaa. Keihäs tanassa ja kilpi suojaamassa Tawan mahdollisilta iskuilta, hän oli valmis kohtaamaan Tawan. Valitettavasti Tawan laukaiseman salaman irrottamat kivenmurikat saivat aikaan pieniä ääniä, jotka Tawa kuuli, ja onnistui ottamaan kiinni keihäästä, jonka oli määrä iskeytyä hänen sydänvalonsa lävitse. Heittäen keihäänteristä pitämällä Sheelikan kaaressa päin lattiaa, Tawa sai vihollisensa taistelukyvyttömäksi.

“Sinä et voittanut minua vielä. Minä palaan vielä Klaaniin!” Sheelika sanoi lattialta. Hänen jalkapanssarinsa olivat murtuneet ja hänen selkänsä oli vääntynyt. Tawa iski salamaiskun äänen suuntaan, ja Sheelikan Kanohi lensi ilmassa lattialle, iskun voimasta. Tällöin Sheelika menetti yhteyden varjoon, ja Tawa näki taas.

Keräten kumarassa naamionsa lattialta, Tawa iski selin kääntyneen Sheelikan käsiin elementaalienergioita vastustavat käsiraudat.

“Sinut on virallisesti vangittu, neiti!” Tawa kuulutti, kun Sheelika rimpuili hänen edessään.

“Tervemenoa tyrmiin, kun tämä selkkaus on ohitse”, Tawa sanoi, hymyillen ärsyttävää, voittajan hymyään.

“Meitä on monia, mutta näemme vielä Klaanin tuhoutuvan”, Sheelika mutisi itsekseen.

Tawa asteli jo komentotaululleen. Klaani oli sekasorron vallassa.

Retro

Yö kauhu: Guardian painii limassa

Kommentoi

Bio-Klaani, käytävä

Guardian nousi istumaan. Oli säkkipimeää, mutta Klaani oli kaaoksessa. Jossain päin alakertaa taisteltiin. Guardian oli oppinut tunnistamaan Zamorien ja Kanoka-kiekkojen äänet näinkin kaukaa.

Kukaan ei nähnyt sitä pimeydessä, mutta Guardian otti plasmakiväärinsä käsiinsä. Hän ei tarvinnut valonlähdettä ladatakseen sen ja säätääkseen oikean tähtäystilan, sillä tämä kivääri oli ollut hänellä niin kauan kuin hän muisti.

“Yökatse. Päälle.”

Guardian näki heti paremmin, mutta ei ollut silti täysin varma, mistä avunhuudot, räjähdykset ja petomainen karjunta kuuluivat. Äänet ympäröivät häntä pyörien kuin jonkinlainen tuhon ja kuoleman karuselli.

“G!” joku huusi Guardianin takaa. Kesti hetken, että Guardian tunnisti puhujan Kepeksi. “Varo!”

“Varo mitä?” Guardian ehti sanoa kääntyen katsoakseen Kepeä. Se ei ollut välttämättä hyvä siirto.
Jotain mustaa hyppäsi Guardianin rintaan ja tönäisi hänet maahan. Se alkoi kietoutua hänen ympärilleen jatkuvasti pitenevillä limaisilla raajoillaan. Guardian tarttui limaiseen mustaan olentoon vasemmalla kädellään ja yritti repiä sitä irti kaikilla voimillaan. Tämän seurauksena olento kuitenkin sai kiinni Guardianin kädestä ja vangitsi senkin kiinni itseensä vahvalla otteellaan.

Guardian ei ollut ihan varma, kuuliko hän oikein, mutta olento vaikutti hihittävän todella kimeästi.

“Hmm”, hän sanoi yllättävän rauhallisena. “Tämä on uutta.”
Silloin olento avasi ensimmäistä kertaa suunsa. Sen hampaat olivat pienet, mutta erittäin terävät. Olennon silmät olivat jokseenkin epäloogisessa paikassa, sillä ne näkyivät pääasiassa silloin kun se yritti syödä Guardianin päätä.
Guardian huolestui hieman enemmän.

“Kepe!” hän huusi. “Toivon että sinulla on joku todella fiksu idea!”

Retro

Yö kauhu: Lääkäri, Valottu ja Seppä

Kommentoi

Bio-Klaani

“Missä sinä olit?” Radiak kysyi puoliksi raahatessaan Glatoriankingiä ympäri Klaania vältellen mekaanisia olentoja.
“Ei puhuta siitä nyt. Selitän myöhemmin.” Glatorianking vastasi.
“Tästä ei tule mitään. Kaikkialla on vihollisia. ” Radiak huokaisi. “Parantaisin sinut mieluummin jossain muualla kuin keskellä käytävää, jossa on täysi sota käynnissä.”
“Tiedätkö turvallista tietä huoneeseeni?” Glatorianking kysyi, ja Radiakin pudistaessa päätään lisäsi: “Pääsetkö kenenkään huoneeseen?”
“Voin lainata teille omaani!” Ohi juokseva Kapura huikkasi ja työnsi Radiakin käteen huoneen 338 avaimen.
“Kiitos. Tiedätkö turvallista tietä sinne?” Radiak kysyi. Kapura oli hetken hiljaa.
“Seuratkaa.” hän sanoi.

Bio-Klaani, Kapuran huone

Radian avasi huoneen 338 oven. Kapura oli juossut takaisin taisteluun. Autettuaan Glatoriankingin Kapuran sängylle Radiak katseli ympärilleen. Seinille oli kiinnitetty iso kasa Smugleaf-julisteita, ja ainoat kalusteet sängyn lisäksi olivat muutama tuoli ja jättikokoinen lipasto täynnä roinaa. Uusin Klaanilehti lojui lattialla.

Kun Glatorianking oli parannettu, Radiak tiedusteli tämän suunnitelmia. Glatorianking mietti. Hänen aikomuksensa ei ollut kertoa Radiakille kaikkea.
“Minulla on juttu tehtävänä.” Hän sanoi.
“Tulen mukaan.” Radiak sanoi päättäväisenä. Glatorianking mietti tekosyytä.
“Älä, haavoittuneet Klaanilaiset tarvitsevat sinua enemmän kuin minä.” Glatorianking keksi. Hetken päästä kaksikko juoksi eri suuntiin Klaanin pimeillä käytävillä.

Retro

Isku Nazorak-pesään: pimeydessä hiipivät klaanilaiset

Kommentoi

Edelleen tunnelit

“C’moon, Tongu. ne eivät tiedä tulostamme. Miten ne olisivat voineet tehdä ansan? Tämä on autio, entinen tunneli. on ihan luonnollista että Torakoita ei ole kaikkialla.”, niin yltiöpositiivinen Matoro sanoo.

“Kohta saavumme ensimmäiseen isompaan Nazorak-kammioon. Varokaa.”, Manu keskeyttää.

Edestäpäin kajastaa hento valo. Viisikko kävelee hiljaa eteenpäin. Matoro vilkaisee ovesta. Edessä avautuu suuri, soikion mallinen sali, sienät täynnä kennoja. Keskellä on erilaisia rakennuksia. Ja tietysti Torakoita.

Matoro näkee teleskooppisilmällä kaukana kammion toisessa päässä käytävän – se on heidän tavoitteensa. Kammioon tulee myös monia muita käytäviä.

“Pahapaha. Emme pääse kovin helposti läpi.”, Suga ajattelee ääneen.
“Taistellen emme pääse. Niitä tulee liikaa. Koitetaanko hipisä varjojen turvin toiselle puolelle?”, Make suunnittelee.

Retro

Isku Nazorak-pesään: haiseva tunneli

Kommentoi

Pimeys Klaanin tai sitä ympäröivien merien alla

Manun tiimi oli kävellyt oudolta haisevassa tunnelissa jo tunteja. Viimeisestä välikohtauksesta oli kulunut Keetongun arvioiden mukaan ainakin neljätoista tuntia. Heidän yllään oli yhä Manun luoma turvaa tuova pimeys, mutta se esti tarkan näkemisen useimmilta ryhmän jäseniltä Makutaa ja kiikarisilmäistä kyborgitoaa lukuunottamatta. He olivat lisänneet hieman valoa vain kahden lyhyen tauon ajaksi.

“Tämä on kuin videopelistä. Etenemme käytävässä kohti vihollisen tukikohtaa ja tapamme eteen tulevat kätyrit”, Keetongu sanoi.

“Paitsi jos kuolemme, emme palaa takaisin tallennuspaikkaan”, sanoi MahriKingin ääni hänen edestään.

“Ei vanhoissa peleissä ollut tallennuspaikkoja.”

“…”

He jatkoivat kulkemista hiljaisuudessa, jonka rikkoi vain askelten ääni. Vaikka kaukana ylpuolella olisikin ollut meri, he eivät kuulisi sitä. Keetongun ja Manun raskaampi käynti erottui Toien askelista. Mitään torakkaan viittaavaa ei ollut näkynyt tai kuulunut aikoihin.

“Ne eivät käytä tätä tunnelia. Muuten olisimme kohdannut vastarintaa”, Summerganon sanoi.

“Eikö se ole vain hyvä?” Makuta Nui vastasi edestä.

“Mutta se ei ole luontevaa”, Summerganon vastasi. Hänen äänessään oli hermoistuneisuutta. Keetongu vaistosi saman.

“Ehkä se on ansa.”

Retro

Yö kauhu: Jokin pääsi vapaaksi

Kommentoi

Klaanin linnake

Kepe seisoi käytävällä yllättyneenä valojen räpsymisestä. Jostain kaukaa kuului mekkalaa, rakennus tuntui tärähtävän. Sitten valot ottivat ja kuolivat.

Jokin jyrähti ja kovaa, paineaalto pyyhkäisi läpi linnan. Kepe kaatui, onnistuen pitämään lasisen säiliön juuri ja juuri rikkoutumattomissa.

Tästä toivuttuaan Kepe jatkoi käytävää eteenpäin etsien G:tä, näyttääkseen koteloita ja saadakseen tietää mitä oli tekeillä. Koteloille oli tapahtumassa jotain, ne alkoivat kehittää jonkinlaista kudosverkkoa välilleen. Hän kääntyi nurkalta vasemmalle. Pimeys jatkui joka suuntaan, sähköt näyttivät täysin katkenneen.

Sitten hän näki hahmon käytävällä. Se oli G.

Hän kiiruhti tätä kohti, mutta kompastui johonkin, vaikka käytävällä ei näyttänyt olevan mitään. Hetken hän kuvitteli kuulleensa kolkkoa naurua. Varjo oli kampittanut hänet.

Kotelot olivat miltei yhdistyneet yhdeksi isoksi, ja yhteen niistä aukesi punainen, luonnoton silmä. Se ei näyttänyt katsovan minnekään, mutta silti näytti tietävän mitä oli tekemässä. Säiliön rysähtäessä maahan otus vapautui ja lähti viipeltämään lonkeroillaan G:tä kohti. Kepe oli samalla hölmistynyt että kauhistunut.

Retro

Yö kauhu: Gekon traumojen yö

Kommentoi

Klaanin linnake

GK oli kauhuissaan ainoa mikä hänelle antoi voimaa juosta oli se pelko, että Avde palaisi kiusaamaan häntä, hänen jalkansa oli ruhjoutunut pahasti, kädet näyttävät siltä kuin niiden päältä olisi astellut lauma Muakoja joten hän päätti ihan aluksi mennä lääkintä osastolle jotta korjautuisi

Gk juoksi minkä ontuvista jaloistaan pääsi läpi klaanin kunnes pääsi ovelle, mutta kauhistuksekseen hän kuuli sitä hirveää ääntä ja tunsi samaa pimeytti jossa oli viettänyt viime tuntinsa se oli sielua raastavaa naurua naurua jota hän ei enään koskaan olisi halunnut kuulla ehkä se etova olento oli saanut hänet takaisin elämään, mutta oliko hänen ylipäätään pakko joutua kidutukseen.
Mielessään hän ajatteli kirkuvaa Matorania Abzumon kynsissä ja niitä veitsiä, ja muita teräaseita ja sitten sitä hirveää silmäkasaa.

“Avatkaa ovi”, GK huusi paiskoen ovea samaan aikaan kun kuuli hirveitä kirkaisuja ja räjähdyksiä.

Radiak saapui ovelle ja näki riutuneen Avohkkin kaltaista naamiota kantavan toan.

“Äkkiä tuole sisään koitan keksiä hätäisesti jotain.” Radi sanoi ja auttoi GK:sisään ja lukitsi oven samaan aikaan kun kuului tuskan huutoja ja jotakin teknologiselta kuulostavaa meteliä.

Retro

Nazorakit ihmettelevät yön kauhua

Kommentoi

Nazorakein tukikohta

Kenraali 001 käveli pimeää käytävää pitkin. Kylmänkosteaa tilaa valaisivat vain muutamat sähkölamput ja parin metallioven takaa loistava hehku. Katossa kulkevista putkista kuului hiljaista huminaa, mutta muuten oli hiljaista.

Kenraali kääntyi eräästä kulmasta vasempaan, ja lähti nousemaan portaita ylös. Pian käytävä muuttui betonisesta maalattiaiseksi. Hän jatkoi tunnelia pitkin, kunnes saapui avarampaan tilaan. Suuren onkalon eräs seinämä oli tasaisen pyreä ja metallinen, eikä oikein sopinut muuhun maisemaan. Valtavan metallipallon kyljessä oli kulkemiseen tarkoitettu aukko, mutta Kenraali ei ollut nyt matkalla itse pesän sydämeen. Hän jatkoi tukikohdan muihin osiin, ja pian maa vaihtuikin taas tukevasti betonin harmaaksi ja tasaiseksi.

Yksikään Klaanilainen ei ollut koskaan selvinnyt valtavan pesäkompleksin näistä osista elävänä, eikä kukaan myöskään tiennyt sen tarkkaa sijaintia. Sen kaikki kuitenkin tiesivät, että tämä nazorakein päätukikohta oli kaukana itse Klaanista, eikä luultavasti ainoastaan syvällä maan alla, vaan myös jossain aivan toisessa ilmansuunnassakin. Mutta jos Klaanilaiset lähtisivät saaren tunneleita pitkin matkaamaan, niin lopulta he kyllä löytäisivät tämän osin teollisen ja osin luolamaisen tukikohdan sydämen. Jos he siis selviäisivät nazorakien puolustuksista elävänä.

Kenraali 001 saapui etsimänsä huoneen ovelle, ja avasi sen. Oven takana sijaitsevassa kokoushuoneessa istuivatkin jo Kenraalin kutsumat vieraat, maavoimien ylin johtaja Kenraaliluutnantti 003 ja ilmavoimien komentaja 004. Molemmat nousivat, ja tekivät kunniaa Kenraalin saapuessa huoneeseen.

“Kutsuin teidät tänne kahdesta syystä. Toinen on tämä” Kenraali sanoi, ja poimi huoneen pöydältä kaukosäätimen. Hän painoi nappia, ja suuri näyttö, joka peitti suuren osan eräästä huoneen seinästä heräsi eloon. Kolme torakkaa istuivat penkeille, ja katsoivat ruudulta näkyvää Bio-Klaanin linnaketta.
“Kyllä, 007 on saanut asennutettua vakoojakameroita hyvin lähelle linnaketta. Hän esitteli tätä jo minulle-” 004 aloitti, mutta Kenraali keskeytti hänet.
“Katso lähemmin.” Sitten Kenraali painoi toista ohjainta kaukosäätimessä, ja kuva tarkensi Klaanin linnakkeen oviin. Jotka oli väännetty auki.
“He siis todella tekivät sen?” 004 ihmetteli. “Luulin koko jutun liittolaistemme hyökkäyksestä olevan pelkkiä huhupuheita.”
“Ei, se on totisinta totta” Kenraaliluutnantti 003 vastasi ärtyneenä. “Ja ihmettelen edelleen, miksi emme ole mukana siinä. Olen puhunut joukkojen kanssa, he ovat kärsimättömiä. Ei ole mitään järkeä laskea kaikkea suunnitelmasi varaan, olen siitä joukkojen kanssa yhtä mieltä.”
Kenraali ryhtyi puhumaan: “Tästä pääsemmekin toiseen asiaani. 004, ylennän sinut. Virallinen numerosi on nyt 003.”
“Mit-” Kenraaliluutnantti avasi suunsa, mutta vaikeni, kun kaksi paria sinisiä käsiä tarttui häntä olkapäistä, ja lähti retuuttamaan huoneen ovelle. Hän huusi: “Minne viette minut?!”
“000 riittänee vastaukseksi” Kenraali sanoi kylmästi. “Näin käy, kun kyseenalaistaa auktoriteettini. Olet kritisoinut toimiani liikaa, ja kaiken päälle olet istuttanut kapinahenkeä joukkoihinkin.” Seuraavan lauseensa hän kohdisti sinikätisille torakoille: “Viekää tämä niskottelija pois silmistäni!”

Kenraali ja ilmavoimien komentaja, uusi 003 kuuntelivat Kenraaliluutnantin hysteeristä huutoa niin kauan kun se pesän käytäviltä vielä kuului. Sitten kaksi torakkaa keskittyivät taas tarkkailemaan Klaanin linnakkeen tapahtumia.