Gaggulabion toinen laiva, ruuma, perunasäkki
Notfun oli perunasäkissä ja valitti kantajilleen. Amazua ja Gaggulabio kuulivat välillä erinlaisia fraaseja piraatin suusta, kuten:
“Älä kolhi minua, rommi menee pitkin säkkiä”
“Ollaanko jo perillä? Ollaanko, ollaanko?”
“Näin kerran miehen, jolla oli kaksi puujalkaa”
Ja paljon muuta.
Lopulta Notfun kuitenkin laskettiin säkissään alas, tai oikeastaan tiputettiin ruumaan. Notfun näki edessään Amazuan ja keltaisen Skadkin, Gaggulabion.
“Mitäs tämä nyt on? Teimme reilun kaupan, ja te hullut pistätte minut perunasäkkiin. Kaiken lisäksi, en voinut syödä niitä perunoita. Ne olivat homeessa”, Notfun valitti.
“Sinähän olet merirosvo, kapteeni”, Gaggulabio aloitti sarkastisella äänensävyllä, “Et itsekään taida olla kovin reilu, ja muutenkin, ne perunat olivat tuoreita, poimittu Zakazilta kymmenen vuotta sitten”.
Notfun nousi seisomaan, käveli tuolin luokse, veti sen alleen, ja istahti sille. Hän katsahti sieppaajiinsa ärsyyntyneenä, mutta hänen ilmeensä muuttui ärtyneestä hyväntuulisen hermostuneeksi hetkessä. Hän aikoi alkaa selittää jotain perätöntä. Sillä hän oli ennenkin selvinnyt.
“Herrat”, Notfun aloitti, “Olen nähnyt elämäni aikana monia, ja kun sanon monia, tarkoitan kahta asiaa, jotka ovat olleet erittäin outoja. Toinen oli se, kun jätin pihvini erään baarin savupiipun päälle”.
“Ja mitä sen jälkeen tapahtui?”, Amazua kysyi.
“Linnut veivät sen, söivät sen, ja kun palasin takaisin, laatikko oli palanut”, Notfun kertoi, “Haluatteko kuulla toisen oudon asian?”
Skadki vastasi myöntävästi.
“Hyvät viholliseni”, Notfun aloitti, ja nosti jalkansa ruumaan vievän köysiviritelmän puuosan päälle, “Te, jotka olette minut siepanneet, tulette muistamaan tämän päivänä, jona melkein saitte kiinni kapteeni Notfunin”, Notfun selitti, otti aseen taskustaan, ja pamautti köyteen, jolloin puuosa nousi ylös mastoon, Notfun hyppäsi kannelle, sulki ruuman kannet, otti pelastusmanaatin ja lähti kohti entistä Akbsklsdflsfldax-laivaa, jonka hän aikoi ristiä Yön Timo II:ksi.