Metru Nui, noin 20 vuotta suurten sotien jälkeen, Mustan Käden komentokeskus
“Ne ovat tulleet läpi! Portit on murrettu, vetäytykää syvemmälle!”
Punaiset valot välkkyivät ja väkeä juoksi rakennuksen sisällä mielipuolisesti ympäriinsä. Kymmenen vahkin ryhmä ryntäsi aulassa olevasta hissistä ulos ja juoksi kohti rakennuksen ulko-ovea.
Rakennuksen pääkaiuttimista kuului tietokonemaisen naisen ääni:
“Vihollinen on läpäissyt puolustusjärjestelmät. Vihollisia sektoreilla: Kaksi, kuusi, kahdeksan, viisitoista… Torjuntatiimi numero kolme, olkaa hyvät ja edetkää kohti vihollisen etulinjaa. Tiimi kahdeksan, olkaa hyvät ja siivotkaa käytävä numero satakuusitoista. Tiimi viisitoista, olkaa hyvät ja sulkekaa kahvinkeitin, jotta sisemmät puolustusjärjestelmät saavat tarpeeksi virtaa.
Vahkit nostivat aseensa ja juoksivat kohti etuovia, juuri niiden räjähtäessä. Vahkinpalasia lensi ympäri hallia ja siellä juoksentelevat matoranit huusivat kauhusta. Tuhoutuneesta ovesta ryntäsi sisään viisi pimeyden metsästäjää, joista jokainen oli hampaisiin asti aseistettu. Tästä ehkä kaameimpana esimerkkinä yksilö, jonka kasvoja hallitsivat järkyttävän kokoiset piraijamaiset hampaat. Nämä viisi metsästäjää ryhmittyivät oven eteen ja päästivät vielä yhden metsästäjän sisään.
Tämä metsästäjä oli liekinpunainen, kyttyräselkäinen ja tämän selästä purkautui liekkejä tämän kävellessä. Hahmo yski raskaasti ja otti paremman ryhdin, ladaten samalla kädessään olevan valtavan tykin.
“Purifier, tie on avoin ja vastarinta mitätöntä. Minne etenemme seuraavaksi?”, yksi metsästäjistä kysyi. Purifier yskäisi pienen liekin suustaan ja käänsi sitten katseensa kohti hissiä.
“Operaatio lohikäärmeen ykkösobjektiivi on tuhota Mustan Käden johtoporras. Etenemme sinne ja tuhoamme kaiken.” Tämän sanottuaan kuusikko asteli hissiin ja poistui aulasta.
“Gomentogesgus on gerrogsessa gahd-“, miekkahampainen metsästäjä kakoi, mutta keskeytyi yllättäen hissin pysähtyessä kerrokseen viisi. Ovet avautuivat, mutta kuusikko ei nähnyt muuta kuin savua. Sitten, aivan tyhjästä, energia-aseet laukesivat ja neljä metsästäjää kaatui maahan.
Miekkahampainen metsästäjä rääkäisi ja hyppäsi hissitä ulos, mutta pysähtyi välittömästi valkoisen miekan lävistettyä tämän. Nyt seisoi enää yksi metsästäjä, Purifier.
Energia-aseet laukesivat uudelleen, mutta Purifier oli neuvokas ja livahti hissistä ulos, jolloin laukaukset tuhosivat hissin ja saivat sen tippumaan alas kuilua.
Purifier hyppäsi yhden asetta pitelevän vartijavahkin päälle ja murskasi tämän, ampuen samalla kaksi muuta palasiksi yhdellä isolla kanuunanlaukauksella.
Savu alkoi vihdoin hälvetä ja tilanne selkeytyi. Tilanne pysähtyi Purifierin rääkäisyyn.
Valkosininen naispuolinen toa oli silpaissut Purifierin ranteen, jolloin kanuuna tuhoutui ja putosi savuavana lattialle. Huoneessa seisoi näiden kahden hahmon lisäksi pitkä parrakas maan toa ja kolme vahkia, joista yksi kantoi olallaan juuri tuhoutuneen toverinsa ruhoa.
“Ykkösprioriteetti on saada Herra ulos. Menkää!”, valkosininen toa komensi ja vahkit nyökkäsivät, raahaten Herraksi kutsutun toan puoliväkisin mennessään. Purifier yritti lähteä perään, mutta toa asettui tielle, jolloin Purifier onnistui repäisemään toan massiiviset panssarit irti.
“Komentaja Niz, me tapaamme jälleen”, Purifier ärisi itsevarmasti.
Niz piteli kättään paljastuneella vartalollaan. Hän oli menettänyt haarniskansa yhdestä nopeasta hyökkäyksestä, vaikka vastustajan toinen käsi oli vakavasti vammautunut.
“Sinä et pääse tästä”, Niz sanoi ja nosti valkoisena hohtavan miekkansa koholle.
Purifier käkätti ja avasi suunsa. Suusta purkautui valtava magmapallo, mutta Niz oli nopea ja onnistui syöksemään veden elementalivoimillaan vesipurkauksen vapaasta kädestään. Magmapallo haihtui ilmassa ja vesi purkautui suoraan Purifierin ammottavaan kitaan. Purifier tarttui terveellä kädellään kurkkuunsa ja yski epämääräisiä kappaleitaa ulos ammottavasta kidastaan.
“Sinä-täytät-vanhan-kenraaliystäväsi-toiveita-viimeistä-kertaa.”
Niz painoi päänsä alemmaksi ja hänen kasvoillaan hohtava sininen Ruru sai hänen kasvonsa näyttämään, kuin vesi valuisi hänen kasvojaan pitkin.
“Hän ei tullut koskaan takaisin, komentaja. Hän hylkäsi sinut, hän on nyt yksi meistä”, Purifier jatkoi ja nousi nyt täydessä mitassaan, kun Nizin miekkakäsi laskeutui vähitellen, tämän kasvojen nyt todella peittyessä kyynelistä.”
“Minä en u-usko s-sinua. Hän ei ikinä, ei ikinä liittyisi metsästäjiin!”
Purifier päästi ilmoille karmeimman naurun, mitä siinä rakennuksessa oltiin koskaan kuultu. Nizin miekka tippui tämän kädestä ja hänen jalkansa pettivät. Hän ei voinut uskoa mitä metsästäjä puhui. Killjoy ei ikinä voisi… mutta hän oli ollut poissa kauan. Huhuja kulki, mutta hän ei uskonut, hän ei voinut…
Purifier seisoi nyt hänen edessään. Hän tiputti Nizin eteen medaljongin. Pyöreän rengasmaisen medaljongin, johon oli merkillisillä kirjaimilla kaiverrettu teksti, jonka Niz kuitenkin selvästi osasi lukea: “Tunteet johtavat”
“Miksi sinä…?”
Niz ei tuntenut enää, ei tuntenut kipua, ei tuntenut luurankomaista kättä, joka tunkeutui hänen lävitsensä, ei tuntenut, kuinka se tarttui johonkin hänen sisällään, ei tuntenut käden repivän tietään ulos hänen rinnastaan, ei tuntenut elämänsä kaikkoamista, ei mitään… ei enää koskaan mitään.
Xia, Mustan Käden komentokeskus
Herra oli päättänyt tarinansa. Punamusta olento hänen edessään oli polvillaan, hänen kypäränsä oli tippunut maahan. Olennon rujo ja sulanut pää oli kostea. Pää kohosi kohti kattoa ja riipivä huuto täytti huoneen…