Aihearkisto: Retro

Vanhan foorumin rope.

Retro

Violettien saari 5: Nimda pitää tuhota

Kommentoi

Pieni saari Bio-klaanin lähistöllä

Xxonn pani radiopuhelimensa pois.

”Oliko se Matoro?”, kysyi Saraji.
”Kyllä”, Xxonn vastasi, ”hän sanoi, että pitäisi mennä veneseen ja kiertää saari”
”Hyvä”, Saraji sanoo, ”Hän on siis päässyt niitten luolasta ihan yksin”
”Kiiruhdetaan nyt sitten veneeseen”

Matoro juoksi violetteja olentoja pakoon. Hän oli kyllästynyt tappelemiseen. Hän vain keskittyi pääsemään nopeammin rantaan. Xxonnin ja Sarajin piti hakea hänet sieltä. Yksi olioista kuitenkin saavutti hänet, ja Matoron oli pakko jäädä tappelemaan.

Äksä ja Raj ajoivat nopeasti veneellä saaren toiselle puolelle. He suunnittelivat, miten pelastaisivat Matoron. Saraji kysyi, jos Xxonnilla olisi ampuma-aseita piilossa hänen veneessään. Hän saattaisi tarvita yhden

”Minulla taisi olla jossain piilossa pari”, hän vastasi, ”otan ne esiin, kun saavutaan perille”

Parin minuutin päästä, he alkoivat kuulla villejä huutoja metsästä. Xxonn pysäytti veneensä ja he katsoivat tarkemmin. He näkivät tumman hahmon juoksemassa takaperin ja viiltelemässä violetteja olioita. Se oli Matoro. Xxonn kävi nopeasti hakemassa yhden aseen ja heitti sen Sarajille. Hän itse otti käsitykkinsä käyttöön.

”Nopeasti, Blacksnow!”, Raj huusi, samalla, kun ampui vieläkin-anonyymeja-violetteja-olentoja.

Xxonn hyppäsi veneestä, otti käsiteränsä käyttöön ja alkoi viilellä niitä, samalla kun Saraji auttoi Matoroa veneeseen. Kun Matoro oli veneessä, Äksä hyppäsi myös nopeasti veneeseen, käynnisti sen ja lähti liikkeelle. Veneeseen jäi vielä pari olentoa, joita hän heitti yli laidan.

***

”Oletko kunnossa?”, Saraji kysyi Matorolta.
Xxonn ohjasi venettä.
”Jooo. Ihan kunnossa”, Matoro vastasi, mutta kun hän yritti nousta, hän tunsi todella viiltävää kipua kehossaan.
”No”, Matoro jatkoi, ”kaikkein tärkeintä on, että saimme Beetan”
Matoro otti vyöstään pienen metallisen sirun ja näytti sen.
”Mitäs seuraavaksi?”, Xxonn kysyi.
”Ensin pitää löytää muut osaset”, Matoro vastaa, ”ja sitten tuhota ne kaikki”
”Okei….”, Xxonn vastasi, vaikka oli vähän ymmällään vieläkin.

Retro

Gukkotarha

Kommentoi

Bio-Klaani

Päivä oli koittanut ja Konguboss oli levännyt huoneessaan rauhassa. Hän päätti lähteä kävelylle. Hän otti korttinsa pöydältä ja lähti kävelemään rappusia alas respaan, jossa hän löysi erilaisia esitteitä Bio-Klaanin saaresta. Konguboss otti niitä mukaansa.

Toa oli myös saanut repun respasta, johon hän voisi laittaa tavaroitansa. Repussa oli tällä hetkellä veitsi, valokivi, vesipulloja ja esitteitä. Hän otti repustaan esitteen, jonka otsikkona oli ”Hae Gukkosi meiltä”. Toa ajatteli, että se sopisi hänelle. Samalla hän sai takauman, kun hän oli vielä Matoran.

”Hei, Konguboss” Matoran komensi hädissään, ”tule alas sieltä heti!”
”Mitä?” Konguboss ihmetteli ”Lennän vain Gukkoa.”

Takauma loppui ja Toa oli hämillään. Hän lähti matkaan Lehu-metsän halki Gukko-farmille. Metsässä oli tällä kertaa valoisaa ja rauhallista, mutta hän muisti silti yön tapahtumat. Pian hän saapui farmille.

Gukko-farmi

”Tervetuloa Gukko-farmille”, ääni kuului.
”Kiitos”, Toa pyysi, ”haluaisin Gukon.”
”Minkälaisen Gukon haluat?” Gukon kouluttaja kysyi.
”Minä haluaisin hyväkuntoisen”, hän aneli.
”Meillä on juuri sopiva sinulle”, Matoran kertoi, ”mutta minulla olisi sinulle tehtävä.”
”Minkälainen tehtävä?” Toa kysyi. ”Saako siinä lentää Gukolla?”
”Kyllä”, Matoran vastasi. ”Sinun pitää pelastaa eräs ystäväni, joka ei ole palannut Zylag-luolista. Pelkään, että hän ei voi hyvin. Luolat sijaitsevat poihjoisella puolella saarta, enemmän luoteessa.”
”Tottakai minä autan”
”Kiitos”, Matoran sanoi, ”saat Gukon ilmaiseksi, jos tuot hänet elävänä.”
”Tietenkin” Toa vastasi. ”En minä ystävää yksin jätä.
”Näkemiin.”

Toa kiipesi punertavan Gukon selkään ja lähti matkaan.

Gukko-farmilta luolastoon

Hän lensi komean mount Ämkoon yli. Pian hän saapui ei-kenenkään-maalle. Siellä oli aivan kuivaa ja kuumaa. Vuorelta tuleva kylmä ilma saattoi vähän viilentää aavikolta tuntuvaa paikkaa, mutta silti tuntui kuumalta. Toa ja Gukko väsyivät kummatkin. Väsynyt Toa kaivoi repustaan kaksi vesipulloa. Toisen hän joi itse ja toisen antoi Gukolle. He saapuivat luolaston yläpuolelle. He laskeutuivat.

Zyglak-luolasto

”Minä lähden nyt pelastamaan sen Matoranin ystävän”, Toa sanoi Gukolle. ”Älä huoli, minä en jätä sinua.”

Konguboss kiipesi roikkuvaa narua pitkin alas luolastoon. Hän ihmetteli, että oliko joku täällä. Hän aisti, että hän ei olisi yksin siellä. Hän älysi, että jos Matoranin ystävä olisi kiivennyt natusta alas hän olisi jo palannut.

Toa alkoi kuulla taas samoja ääniä kuin yöllä. Konguboss otti vihreän kirveensä esille. Hän kuuli murinaa ja huomasi jotakin. Hänen edessään oli erittäin suuri Teräkaivaja, jolla oli kirkkaan punaiset silmät. Konguboss ei epäröinyt vaan lähti juoksemaan pakoon laittaen kirveensä takaisin selkään. Onneksi hän oli nopea ja ketterä. Hän juoksi niin lujaa kuin pystyi. Pian hän kaatui. Hän kaatui harmaaseen Kanohiin. Konguboss tiesi, että se oli Hau. Hän pisti sen reppuunsa ja huomasi, että Teräkaivaja suuntasi taas hänen suuntaansa. Toa juoksi pakoon henkensä edestä. Kivet lensivät Kongubossia päin, mutta hän vain väisti ne kuin mitään ei olisi edes suunnannut Toaa päin. Pian hän huomasi pienen tunnelin, johon Rahi ei mahtuisi. Siellä oli valoa ja naamionsa menttänyt Toa.

”Kuka sinä olet?”
”Minä?”
”Sinä”
”Aa”, Toa kertoi, ”minä olen Troopperi. En ole päässyt täältä pois, koska tuolla on tuo Teräkaivaja. Yhtään Zyglakia en ole vielä nähnyt.”
”Hyvä näin”, Konguboss totesi, ”Toivottavasti ei törmätäkään.”

Pian luolastosta kuului taas mörinää. Konguboss ojensi löytämänsä Haun Troopperille.

”Häivytään täältä”

Toat lähtivät juoksemaan isolle aukiolle mistä näkyi valoa. Ilman Toa tiesi, että Gukko pystyisi laskeutumaan sinne. Toa vihelsi, mutta ei tullut heidän luokseen. Konguboss tiesi, että jokin on vialla.

Retro

Rukin ensimmäinen työpäivä

Kommentoi

Bio-Klaani

”Mistäköhän tuo tyyppi oli saanut noin laadukkaan puukon…”

Killjoy käveli portaat ylös kuudenteen kerrokseen. Saraji oli pyytänyt häntä viemään hänen tavaransa tämä uuteen huoneeseen. Seitsemäs kerros, Killjoy kirosi sitä ettei ottanut hissiä.

Saavuttuaan perille, Killjoy avasi oven 600 ja astui sisään. Killjoy hymähti nähdessään Sarajin asunnon. Vain kaksi huonetta, makuuhuone ja olohuone.

Olohuoneessa oli valmiina yksi nojatuoli ja pieni televisio. Killjoy asteli laitteen luokse ja kytki sen päälle. Klaanin ainoalta kanavalta ei kuitenkaan tullut mitään. Killjoy päätteli sen johtuvan Klaanin studion remontista.

Killjoy veti Sarajin pienen tarvikekotelon esiin ja asetti sen tämän pöydälle. Tämän jälkeen hän kääntyi kannoiltaan ja asteli takaisin käytävälle. Hän ei kuullut pienenpientä inahdusta, joka kuului kotelosta Killjoyn poistuessa.

Tällä kertaa Killjoy otti hissin ja palasi takaisin aulaan. Uusi respa-toa oli jo aloittanut työnsä. Ohikulkiessaan Killjoy vilkaisi tämän uuden, selkeästi kokemattoman naispuolisen toan nimilappua.

”Ruki, ne hakemukset menevät suoraan Tawalle. Älä turhaan koeta lajitella niitä.”

Ruki nosti päänsä ja katsoi kohti puhujaa, hän sävähti nähdessään Killjoyn puhuvan hänelle.

”K-kiitos ja te olette?”

”Killjoy. Oletko uusi?”

Ruki nyökkäsi. ”Minut palkattiin kolme päivää sitten. Tawa sanoi, että tarvitsemme uuden, koska… koska edellinen k-kuo…”

Killjoy nyökkäsi. ”Hoidat varmasti työsi hyvin. Muuten, jos tänään puheillesi tulee Saraji-niminen tyyppi, kerrotko hänelle, että tulee Kaja-Wahiin mökilleni. Sinne pääsee suoraan, kun kävelee Gukko-farmilta pohjoiseen.”

Rüki nyökkäsi ja kirjasi asian ylös. Hän nosti hymyn kasvoilleen, katsoi suoraan Killjoyyn, selvitti kurkkunsa ja asiallisesti ilmoitti: ”Kiitoksia teille ja hyvää päivänjatkoa.”

Retro

Puukko ja säkkituoli

Kommentoi

Bio-Klaani

Aamu oli jo noussut vihreä Toa käveli hassusti ja iloisesti tietä eteenpäin, ehkä vähän helpottuneenakin. Toa kysyi hänen ohitse kävelevältä Matoranilta saako Klaanista majapaikkaa. Matoran opasti Toan respalle.

”Kiitos”, Konguboss pyysi, mutta Matoran oli jo häipynyt. Samalla hän ihmetteli mihin kaikki katoavat.

”Hei”, respa-täti-2 puhi kohteliaasti, ”haluatteko huoneen?”
”Kyllä”, Toa vastasi kohteliaasti, ”kiitos.”
”Huone 169”, respa-täti-2 kertoi ja ojensi kortin, ”toinen kerros.”

Toa kiitti ja lähti kävelemään yläkertaa kohti. Hän nousi rappusia ylös. Samalla hän huomasi erään punamustan pimeyden metsästäjän käveleveän kohti itseään. Konguboss otti puukkonsa esille.

”Varovaisesti kaveri tai käy huonosti”, pimeyden metsästäjä varoitti ja jatkoi matkaa.

Toa pisti puukkonsa piiloon ja jatkoi myös matkaansa. Pian hän saapui omaan kerrokseensa ja alkoi etsimään huonettaan. Hän löysi huoneen. Toa avasi oven ja siellä oli televisio päällä, jossa hänet toivotettiin tervetulleeksi Bio-Klaanin linnoitukseen. Hän istuutui huoneessa olevaan säkkituoliin. Pian hän huomasi kirjeen pöydällä.

Retro

Violettien saari 4: Myös Labio

Kommentoi

Nazorakien pesät

Keltamusta skakdi käveli rivakasti pitkin synkkää käytävää. Hän piti kynsissään suurehkoa paperinivaskaa joka oli kaikkea muuta kuin siististi järjestelty.
Gaggulabio istahti kiviselle tuolille ja iski paperit pöytään. Hän alkoi käydä niitä läpi kelmeässä valossa.

Metorakk
Tehtävä: tutkia Xian tilanne, eliminoida klaanilaiset
Tehtävän status: tuntematon, todennäköisesti epäonnistunut

Gaggulabio murahti. Hän ei ollut kuullut mitään varakomentajastaan.

Werekk
Tehtävä: tuhota matoranien vastarinta
Tehtävän status: epäonnistunut

Kiven skakdi murahti jälleen. Joku yksittäinen toa oli saapunut paikalle ja tuhonnut kaiken.

Amazua
Tehtävä: Hankkia virus #176
Tehtävän status: suorittamassa tehtävää

Gaggulabion ilme kääntyi hymyyn. Tämä palkkionmetsästäjä osasi hommansa.

NINJA-ryhmä
Tehtävä: siivota Gaggulabion työhuone
Tehtävän status: keskeneräinen

Skakdikomentaja myhäili. Hän oli pistänyt ryhmänsä siivoojiksi usean epäonnistumisen jälkeen.

Gaggulabio iski paperinivaskan pöytään ja lähti huoneestaan. Kun Amazua saisi tehtävänsä suoritettua, kaikki olisi paremmin.

Bio-Klaani

Toa Kapura käveli leppoisasti Klaanin käytävillä. Tulen Toa oli matkalla kohti huonettaan. Koko saari kylpi valossa ja aurinko lämmitti saarta. Rannikolla tosin tuuli oli yltynyt, muttei liikaa.

Kapura avasi huoneensa oven. Hänen huoneensa oli suuri ja puukalustettu. Lattialla oli suuri punainen matto. Suuren ikkunan edessä oli punaiset verhot.

Kapura käveli avaran huoneensa läpi ja avasi tummuneen metallioven. Asepajassa loimusi pienellä liekillä ahjo, ja sen vieressä oli alasin. Huone oli sekava, aseita, aseenpuolikkaita ja metalliharkkoja lojui siellä täällä.

Toa oli napannut tilauksensa oveltaan ja selasi niitä nyt.

Ensimmäisenä listalla oli Summerganonin tilaus; kevyt kokohaarniska.
Tämän jälkeen oli useita matoranien pienempiä tilauksia.

Saari Bio-Klaanin lähellä

Matoro makasi äänettömänä kasvillisuuden seassa. Violetteja olentoja juoksi välillä metsässä eikä hän uskaltanut lähteä liikkeelle.

Toa otti pienen radion vyöstään ja kytki sen päälle.
”Saraji? Xxonn?”, hän kuiski radioon.
”Niin?”, vastasi Äksän ääni.
”Olen jossainpäin saarta piilossa. Sain Nimdan. Jos teillä on kaikki, käynnistäkää vene ja kiertäkää saarta, koitan päästä rannalle.”, Matoro neuvoi.
”Selvä…”, kuului vastaus. Sitten radiosta kuului juoksuaskelia.

Retro

Erittäin synkkä metsä

Kommentoi

Lehu-metsä

Konguboss lähti kävelemään etelään väsyneenä Lehu-metsästä kohti linnoitusta. Aurinko oli jo laskenut aikoja sitten. Oli yö. Metsässä oli erittäin sykkää ja hyvä jos näki eteensä. Toa näki. Matoran oli antanut hänelle valokiven, jota Toa voisi käyttää pimeällä.

Konguboss tunsi, että jokin seurasi häntä. Hän ei tiennyt mikä, mutta karmivalta se tuntui. Hänen päässään soi koko aika ”I’m coming for you”, mutta Toa tiesi, että se on vain hänen päässään soivaa kuvitelmaa. Toa katsoi takanaan oleviin puskiin ja näki, että jokin liikahti. Konguboss säikähti.

”Kuka siellä?” Toa kyseli peloissaan.

Mitään ei kuulunut. Oli aivan hiljaista. Toa jatkoi matkaa. Hän käveli eteenpäin ja huomasi punaiset silmät kurkistavan puskasta. Toa lähti juoksemaan pakoon hädissään. Toa kuuli taas ääniä, tällä kertaa se oli naurua. Toa vapisi pelosta. Hän ei kyennyt juoksemaan paljoa jalkavammansa takia. Hän oli saanut sen tappelussa majatalossa. Pian Toa tiesi saapuvansa Bio-Klaaniin. Hän oli aivan varma.

Pian hän saapui Bio-Klaanin linnoitukselle.

Bio-Klaani

Konguboss ihmetteli, mikä ihmeen jättiportti oli hänen edessään. Toa näki erään Turagan, joka kävili ohitse.

”Anteeksi”, Toa kysyi, ”miten tästä pääsee sisälle?”
”Et pääse, jos et ole Klaanin jäsen.”
”Mikä ihmeen ’klaani’?”
”Anteeksi”, Turaga korjasi, ”Klaani.”
”Isolla kirjaimella?”
”Juu.”
”Ahaa”, Toa mietiskeli ja huomasi Turagan häipyneen.

Portti aukesi. Portinvartiat Pakua ja Tewku avasivat portin. Toa älysi, että Turaga oli kehottanut vartijoita avaamaan portin. Turaga oli aistinut jotain hyvää ja erityista hänessä. Pakua toivotti Toan tervetulleeksi. Toa lähti etsimään itselleen majapaikkaa.

Retro

Katse merelle

Kommentoi

Bio-Klaani

Iltapäivä oli jo pitkällä, mutta aurinko paistoi yhä kirkkaasti. Koko saari tuntui kylpevän valossa. Metsät näyttivät hehkuvan vihreyttä, vuorten valkoiset huiput säteilivät valkoista valoa ja meri kimalteli. Jostain kuului lokkien ääntä. Summerganon seisoi Klaanin linnakkeen muurilla ja katseli sen ympärillä levittäytyviä alueita. Saari tuntui suunnattoman kauniilta ja metsät tuntuivat kutsuvan Summerganonia kävelylle, mutta silti hänen katseensa tuntui väkisin kääntyvän merelle. Sillä jossain siellä oli yhä hänen ystäviään. Paljon nähtävää ja koettavaa. Vaikka hän oli levännyt hyvin, tunsi hän itsensä jotenkin likaiseksi ja väsähtäneeksi. Ja kävellessään sisään hän näki heijastuksen itsestään eräässä peilissä. Summerganon näki ruhjotun haarniskansa, tahrautuneen naamionsa ja ne pienet ruhjeet siellä sun täällä. Xialla silkkihansikkaat oli riisuttava, mutta nyt turvallisessa ja kotoisessa Klaanissa Summerganon tunsi säänpieksemän ja hieman kovia kokeneen ulkomuotonsa ja fyysisen vammojen hieman painavan.

Summerganon meni huoneistoonsa ja katsoi seinään nojaavia aseitaan. Ne olivat hyvässä kunnossa, mutta Kapura voisi teroittaa ja huoltaa ne, jos hänellä on aikaa, Suga ajatteli ja uppoutui hetkeksi mietteisiinsä. Hän ajatteli Klaanin kuulumisia. Taistelu Nazorakien laivastoa vastaan oli päättynyt voitokkaasti, mutta Nazorakit kostaisivat vielä. Summerganon halusi auttaa siinä taistelussa sitten joskus. Nyt hän heitti haarniskansa lisäosat pois ja asteli ulos ja käveli rantaa pitkin. Hän ajatteli tulevaisuutta Klaanissa, mutta pian hänen ajatuksensa ohjautuivat häneen itseensä. ”Kapura pistäköön ahjonsa kuumaksi, kohta tulee tilaus.”, hän sanoi ääneen ja pysähtyi kuin seinään. Suga suuntasikin askeleensa kohti Kapuran pajaa. ”Tarvitsen uudeksi taotun kevyen haarniskan.”, hän ajatteli kävellessään.

Auringon viimeiset säteet värjäsivät taivaan punaiseksi ja meri kimalteli kultaisena. Siellä jossain oli Matoro Xxonnin kanssa, mutta Summerganonilla ei ollut aavistustakaan siitä, millaiseen seikkailuun he olivat joutuneet. Tai siitä, mitä monet muut urheat klaanilaiset puuhailivat. Sillä samalla kun monet sankarit matkasivat kohti uusia seikkailuja, asteli Summerganon Klaanin rannoilla lepuuttaen itseään ja ajatelleen tulevaa. Summerganon olisi taas pian mukana toiminnassa, ainakin niin hän toivoi lähestyessään Kapuran pajaa auringon laskiessa takanaan.

Retro

Täältä tullaan Zoorac

Kommentoi

Bio Klaanin saaren rannikko

Domek nuolaisi sormeaan ja piteli sitä ilmassa hetken. Hänen huivinsa liehui väsymättä, tuuli oli selvästikin hyvin kova.
Aaltojen huumaava ääni kävi kilpaa lokkien ulvonnan kanssa. Domek piteli toisessa kädessään lierihattua tiukasti, ettei se karkaisi ilmanvirtauksen mukana.
Ilmansuunta oli oikea.
Valon Toa käveli rannan takana olevaa tiheää pensaikkoa päin. Hän työnsi ja nosti pois kasviston edestään, paljastaen veneen sen alta.
Domek otti veneen päältä lojuvat pyöreät puukepit ja teki nistä radan joka johti aluksen suoraan mereen.
Toa nosti maston valmiiksi ja hyppäsi kannelta pois työntämään venettä veteen.
Domek puski kaikella voimallaan venettä ja sai sen viimein työnnettyä pois pensaiden välistä keppiraiteelle.

Alus liukui yllättävän nopeasti raidetta, jolloin Valon Toa joutui juoksemaan mereen päin kiitävää venettä perään.
Alus pääsi veteen. Domek hyppäsi veneen kannelle ja nosti purjeen esille. Valon Toa otti karttansa ja kompassinsa esiin ja alkoi etsimään sijaintiaan ja kohdettaan. Auringonvalo heijastui kompassista, mutta se ei estänyt häntä. Domek vilkaisi hetken kannella olevaa lierihattuaan ja laittoi sen heti veneen edessä olevaan pieneen laatikkoon turvaan. Sijainnin tarkistettua Domek otti peräsimen ohjauksen ja käänsi sen kello yhteentoista, suuntaen aluksen pohjois-koiliseen päin, suoraan Zakazin saarta.

”Täältä tullaan Zoorac. Ole varuillasi”, Domek ilmoitti päättäväisenä.

Bio Klaanin Linnoitus

Tawa katseli ulos Tornin ikkunasta. Alhaalla Klaanin asukkaat olivat siltikin rakennustöiden parissa. Tawa huokaisi ja asettui työpöytänsä ääreen. Visokki oli yhäkin kateissa. Sähkön Toa toivoi parasta ja yritti olla miettimättä asiasta keskityäkseen olennaiseen. Sheelikan kuulustelu ei ole edennyt yhtään. Edes Samen ja Bladiksen ”Hyvä kyttä, paha kyttä”-rutiinikaan ei saanut mitään irti.
Tawa mietti hetken Sheelikan kertomusta. Oliko se tosiaan hänen syytä?
Ei, teit vain mitä sinun piti, Tawa mietti itsekseen. Et olisi voinut tietää.
Admin jatkoi paperitöiden raivaamista.
Juuri silloin oveen koputettiin. Sähkön Toa antoi luvan ja sisään käveli Moderaattori Same.
”Domek on kateissa”, Same ilmoitti yhtä vakavalla äänensävyllään.
”Tiedän sen”, Admin vastasi, ”hän jätti tämän viestin”. Tawa kaivoi esiin pienen paperilapun ja näytti Moderaattorille, ”hän sanoi lähtevänsä pois hetkeksi ja että se on hyvin tärkeää”.
”Yksinkö? Mutta eihän voi lähteä yksin matkoille”, Moderaattori väitti.
”Tiedän, siksipä käskin Bladen lähettämään jonkun seuraamaan häntä”, Tawa kertoi.
Same oli vähemmän kuin tyytyväinen tästä tiedosta.

Domekin veneen päällä olevassa arkussa, jonka päällä Domek istuu juuri nyt

”… Huaah, missä minä olen?”

Tuntematon

Toa Chakra heräsi. Hänen päätä särki erittäin paljon kun hän yritti muistella mitä oli tapahtunut.
Metalliolennot.
Nyt hän muisti mitä tapahtui; Metalliolennot hyökkäsivät Bio Klaaniin ja tuhosivat Linnoitusta. Hän yritti saada kontaktia muille, mutta joutui niiden Olentojen hyökkäämäksi.
Toa Chakra huomasi pian jotain olevan pielessä. Kaikki oli sumeaa ja sinistä ja hän leijui limaisen nesteen sisällä.

”Kas, olet viimein herännyt”, ääni kuului ja Toa Chakra näki edessään sumean, mustan siluetin. Toa Chakra ei voinut liikuttaa käsiään ja jalkojaan nesteen sisällä, puhumisesta puhumattakaan.
”Olenkin jo toivonut pitkään tutkia täysiveristä Toaa kuten sinua”, siluetti puhui taas, ”mahdollisuudet ovat loputtomat”.
Samalla Chakran silmiin ilmestyi useita muita, paljon kookaampia siluetteja viereen.
”Tiedotus: Mestari Z.M.A, yksi Klaanin ryhmistä ovat palanneet Klaanin saarelle.”.
Chakra tunnisti äänen heti. Se oli Metalliolento. Chakra alkoi panikoida.
”Mitä? He ovat jo perillä?”, siluetti vastasi yllättyneellä sävyllä, ”näyttää siltä, että meidän on kiristettävä aikatauluamme. Onko ”Substanssi Kraxi” valmis?”
”Vastaus: Kyllä”, Metalliolento vastasi.
”Hienoa, tiedät mitä tehdä”

Metalliolennon siluetti katosi Chakran silmistä. Koneiden ääni kuului taustalla ja neste alkoi muuttua.
Hetken päästä, Chakra huusi.

[spoiler=Tärkeää]Tietyistä syistä, tämäkin tapahtuu vähän ennen muiden viestejä tai samaan aikaan. Tämä tapahtuisi noin samaan aikaan kuin muut edelliset kaksi viestiäni. Saatatte sanoa, että tämä on päätä särkevää, mutta uskokaa minuun: Se sattuisi vielä enemmän jos en kertoisi.[/spoiler]