Aihearkisto: Klaanon Rope

Crocodile Dundee

Umbra, Kapura ja Killjoy talsivat suolla etsien Matoroa, kun veden pinta värähtää jolloin suuri olento hyökkää heidän kimppuunsa. Pienet osaset yhdistyvät kolmikon silmien edessä ja muodostavat jättiläismäisen krokotiilia muistuttavan olennon, joka väreilee ja iskee jähmettynyttä kolmikkoa sähköiskulla.

“Mikä Karzahnin otus tuo on!” Kapura huutaa, hieroen kipeää rannettaan.

“Se on Weretaea, suuri krokotiilirahi joka pystyy purkamaan itsensä ja iskemään sähköiskuja. Tuo on vielä Iso yksilö. Sekä koiras!” Umbra huutaa, etsien miekkaansa joka lensi upottavaan suohon Rahin hyökätessä.

Killjoy on kestänyt sähköiskua paremmin ja ottanut yhteen Weretaean kanssa. Killjoy iskee kirveellään krokotiilia, joka lyö klaanilaisen kirveen suohon.

“Tästä ei hyvää seuraa…” Killjoy sanoi itselleen katsoen kuinka tuhansia hampaita sisältä kita lähestyi häntä…

Neuvonpitoa zakazlaiseen tapaan γ

Matoro kulkee hiljaa ahtaassa tunnelissa. Sen on rakentanut joku älykäs valokiven perusteella. Toa irroitti valokiven ja valaisee sillä nyt tietään.

***

Gaggulabio ja Nazorakien johtaja kävelevät kivisessä salissa, Skakdi ei löytänyt ulospääsyä.

“Odotamme vielä erästä joka tekee operaatiomme mahdolliseksi.”, Toarkka aloittaa.
“…Kuka?”, Gaggulabio ihmettelee.
Ovesta tulee korkea, tummanpuhuva matelijamainen olento.
Zyglak.
“Halusitte tavata minut?”, Zyxax sanoo matalalla äänellä.
“Kyllä.”, Torakka sanoo. “Meitä kolmea yhdistää jokin. Me kaikki haluamme murkata Bio-Klaanin tieltämme. Me halamme elintilaa. Te…” Torakka osoittaa Zyxaxia, “…Haluatte koston. Gaggulabion Skakdit haluavat Klaanin aarteet ja omalla tavallaan kostaa heille.”

***

Matoro näkee nyt lämpökamerasilmällänä jotakin. Kaksi kohdetta tunnelin päässä. Eläviä, kuusiraajaisia. Ruumis moniosainen.
Nazorakeja! Toivottavasti en tullut niiden pesään, Matoro ajattelee.

Hän kurottaa naamiollaan toisen mieleen.
Toinen torakka muuttuu sekavaksi. Sen tärisee ja yhtäkkiä iskee keihään toverinsa rintaan. Sitten se kaatuu maahan tutisevana rauniona.
Kanohi Cencord on taas näyttänyt mahtinsa. Nostan hattua niille Makutoille jotka tämän suunnitteli., Toa ajattelee.

Neuvonpitoa zakazlaiseen tapaan β

“Matoro!” Umbra huutaa. Matoro on jo toista tuntia kadoksissa. Kapura ja Umbra harhailevat suossa etsien Matoroa.
“Hei!” Kapura huutaa. “Sumu alkaa h�lventy�…”

Suurin osa sumusta on jo haihtunut. Kasvillisuus alkaa v�henty�.
“Olemme varmaan oikealla tiell�.” Umbra toteaa.
“Ent� Matoro?” Kapura kysyy. “Ent� jos h�n on jo l�yt�nyt takaisin?”
“Emme voi tiet��.” Umbra vastaa. “Meid�n on pakko palata takaisin… Vaikka tuonne en mielell�ni menisik��n.”
“Kuka tuo on?” Kapura sanoo ja osoittaa heit� kohti k�velev�� hahmoa. “Killjoy?”
“Aivan.” Killjoy murahtaa. “Miss� on Matoro?”

* * *

Samaan aikaan Skadi ja Nazok-torakka jatkavat salaper�isen suunnitelman kertaamista.
“Soluttautujat…” Skadi murahtaa. “Ei mit��n tietoa.”
“V�lit�n tiedon, muutama Klaaniin p��sev� Matoran on puolellamme.” Nazok-torakka toteaa.
“Koko suunnitelma riippuu soluttautujista! Ilman heid�n apuaan emme p��se linnoitukseen!” Skadi raivoaa. “Odotin edes jonkinlaista tietoa heille, mutta ei! Sen sijaan he ovat ep�tietoisia kaikesta!” Skadi jatkaa ja rynt�� ulos. Torakka seuraa per�ss�.

Neuvonpitoa zakazlaiseen tapaan α

Matoro herää. Hän tippui jonnekkin, muttei ollenkaan tiedä minne.
Jonkinlainen kuoppa. Ei, sivulle lähtee tunneli. Paljon puiden juurakoita ja kasvillisuutta. Himmeää valontapaista kajastusta näkyy sieltä missä pitäisi olal taivas, tällä alueella horisontin ovat vallanneet sumu ja puut.

Matoro koittaa päästä kuopasta ylös mutat reunat pettävät ja ovat korkeat. Ei onnistu.
Hän tutkailee kuoppaa. Sieltä lähtee pimeä tunneli eteenpäin. Matoro tähyilee teleskooppisilmällään luolaan eikä näe mitään.
Hetken harkinta.
Jään Toa lähtee ryömimään tunnelia pitkin. Se on kostea ja täynnä kasveja, Matoro joutuu käyttämään miekkaansa ahtaassa tilassa sitkeimpien kasvien niittoon.
Hän ryömii edelleen.
Valoa kajastaa kaukaa.
Matoro tuntee pienen toivonkipinän heräävän. Hän lähtee vauhdilla eteenpäin, ja saapuu pieneen käytävään jossa on valokivi.
Täällä on pakko olla älyllistä elämää…
Käytävä haarautuu kahteen suuntaan.

Samaan aikaan piikkihaarniskainen kiven Skakdi kävelee kahden sotilaansa kanssa kivistä käytävää pitkin. Outo, kuusiraajainen vartija avaa heille oven.

“Tulin neuvottelemaan siitä suunnitelmasta…” Skakdi sanoo kelmeä virne naamallaan. Hän istahtaa kivisen pöydän eteen.
Nazok-torakka häntä vastapäätä heittää pöydälle saaren kartan jossa näkyy olevan punaista väriä, viivoja ja nuolia.
“Tuossa on suunnitelma.”, olento sanoo.

Herra Ilonpilaajalla on motivaatio hukassa

Kummitusten Räme

Killjoy eteni, mutta hitaasti. Metsästäjä kahlasi polviaan myöten paksussa vetisessä liejussa. Harmaat kasvot metsästäjän kypärän takana paistoivat inhoa. Punamustan soturin ajatukset keksivät kilpaa epämiellyttäviä tapoja kuvailla tilannetta.

“Vettä, miksi vettä? Kaikista maailman paikoista ne älyn jättiläiset päättivät mennä suolle. Ja äh… minä ruostun.”

Killjoy saapui pienelle aukealle ja huomasi, että hänen seuraamansa jäljet jakautuvat nyt kaikki eri suuntiin. Killjoy ei voinut enää peittää turhautumistaan.

“Miksi halvatun halvatussa te nyt noin muka tekisitte? Ihan kuin te tahallanne etsisitte hankaluuksia.”

Hetken tilannetta punnittuaan Killjoy päätti lähteä keskimmäisten jälkien perään, askeleet hetki hetkiltä raskaampina. Metsästäjän motivaatio toien perässä juoksemiseen ei ollut korkeimmillaan.

“Tästä tulee pitkä päivä.”

Jääsoturia etsimässä

Umbra ja Kapura katsovat hetken muualle ja Matoro on poissa. Pian kaksikko alkaa huutelemaan ystävänsä perään.

“Matoroo! Matoroo! Missä sinä olet?!” Kapura huutaa. Umbra käyttää samaan aikaan valovoimiaan usvaiseen suoilmastoon, että he voisivat saada jonkin vihjeen Matoron olinpaikasta.

Valon ja Tulen Toa kävelevät pientä polkua pitkin joka erottaa kaksi suurta vesiallasta toisistaan. Upottava mätäs kantaa juuri ja juuri kaksi Toaa. Kaksikko tulee pian tienhaaraan, jossa on aika päättää minne lähteä.

“Minä lähden oikealle, lähde sinä vasemmalle”, Umbra sanoo Kapuralle ja kaksikko eroaa ja matkaa syvemmälle synkän suon syövereihin. He eivät huomaa heidän ympärillään tapahtuvaa puiden ja veden sekä liejun liikettä…

Matoro eksyy

Matoro on täysin eksyksissä. Ketään ei enää näy missään.
Olisipa minulla nyt vanha naamioni…, hän ajattelee.

Jostain kaukaa kuuluu outoja ääniä. Mukavaa vaihtelua hiljaisuudelle.

‘Mennään vain katsomaan minne jäljet johtavat ja palataan takaisin’, taisi Umbra sanoa. , Matoro miettii.

Matoro istahtaa tukin päälle miettimään.
Täältä ei ole mitään mahdollisuutta saada yhteyttä ulos suolta. Radiolaitteet eivät toimi, Rahit eksyvät kuten mekin…
Silloin Matoro näkee jotakin punaista teleskooppisilmällään.
Lämpökamera näkee punaisen kohteen puiden lomassa.
Elämää., Matoro ajattelee ja zoomaa teleskooppisilmäänsä.
Olento on humanoidi muodoltaan. Mahdollisesti Klaanilainen. Korkea, kävelee hitaasti ja varoen.
Matoro vaihtaa teleskooppisilmäänsä yökiikariin. Pusikoiden takana näkyy musta-oranssi, pitkä hahmo.

…Onko se Killjoy?, Matoro miettii. Hän lähtee juoksemaan varoen askeliaan. Hän näkee nyt Klaanilaisen selvästi. Vain vajaassa sekunnissa olento katoaa, Matoro astuu tyhjään ja putoaa.

Lintuviesti Sugalle

Kummitusten Räme

Killjoyn Gukko liiteli majesteettisesti rämeen yllä. Sumu alhaalla oli sankkaa, eikä Killjoy täten havainnut pienintäkään liikettä märkivässä kasvustossa. Killjoyn käskystä Gukko lähti syöksykiitoon suoraan alaspäin, laskeutuen hurjapäisesti suon läpi kulkevan polun viereen. Polkusta kykeni erottamaan useita tuoreita jalanjälkiä. Killjoy oli menossa oikeaan suuntaan.

Metsästäjä kääntyi Gukkoaan kohti, kaivoi esiin käärön tämän satulan tarvikepussista ja alkoi kirjoittaa:

Summerganon.

Matoro, Umbra ja Kapura ovat menneet suoraan ytimeen. Lähden perään välittömästi. Lähetä Gukkoni takaisin perinteisen asepakettini kanssa. Viimeaikaiset tapahtumat huomioon ottaen on parempi varustautua kunnolla. GS osaa kyllä tuoda ne perille.

Lisäksi. Sinun olisi aika hankkia jo ihan oikea kommunikaattori. Kirjeenvaihto on niin viime vuosituhatta.

– Killjoy

Killjoy sulki käärön ja sitoi sen tiukasti Gukkonsa kaulaan.

“Vie se, vie se Summerganonille”, Metsästäjä murahti, silittäen samalla uskollisen lähettinsä päätä.

GS katsoi hetken Killjoyta, kääntyi sitten ja nousi lentoon. Killjoy seurasi lintunsa liitoa hetken ja kääntyi sitten kohti jälkien osoittamaa suuntaa.

“Hmph.”