Aihearkisto: Klaanon Rope

Retro

Uudelleensyntymä

Kommentoi

Ranta, Bio-Klaanin saarella

Hiukan Matorania suurempi violetti musta, Pakaria kantava hahmo huuhtoutui laineiden mukana rantaan. Matoran oli tajuton ja piteli kädessään mustaa miekkaa, joka oli kulunut taisteluista.

Joukko tummahaarniskaisia, pieniä olentoja, kerääntyi violetin olennon ympärille ja kantoivat hänet syvälle metsään. Olennoilla oli kehoissaan valonlähteitä ja valokiviä ja monet heistä kantoivat välineitä joilla kaivaa maata ja tehdä tunneleita, mutta eihän sinun tätä tarvinnut tietää, eihän.

Olennot veivät Ba-Matoranin metsään, ja jättivät sammalpedille. Sitten pieni Ortonien joukko suuntasi kulkunsa kohti Ma Wetin tunneleita.

Myöhemmin, Ba-Matoran heräsi. Mitä tapahtui? Missä minä olen? Sen tiedän että nimeni on Umbra ja että kohtaloni liittyy jotenkin tähän outoon trooppiseen saareen, mutta muuta hän ei tiennyt. Umbra… Umbra… Tätä nimeäkö siis tottelen, Matoran sanoi, katsoen kolmisormisia käsiään. Musta miekka lojui Umbran vieressä mättäällä. Ottaen miekan käteensä, Umbra tunsi kuinka hänen mielensä yhdistyi säilään, luoden siteen siihen, kuin elävään olentoon.

Heilauttaen säiläänsä, muutama puu lensi kaaressa muutaman bion ja rysähti läheiseen lampeen. Hätääntyneet Ghekulat ja muut Rahit säntäilivät ympäriinsä mudan seassa.

Pudottaen miekan takaisin mättäälle, Umbra katseli ensin kättään, sitten miekkaansa. Hän keskitti voimansa samallalailla kuin säilän kanssa, ja sai lennätettyä joukon kiviä ilmaan ajatuksensa voimalla, jonka jälkeen hän iski kivet maahan.

“Voima on minussa, ei säilässä”, Umbra puheli itsekseen, ja sai flashbackin bio-klaaniksi kutsutusta järjestöstä.

“Bio-Klaani. Bio-Klaani. Se ei voi olla kovin kaukana”, Umbra puheli itsekseen, lähtien talsimaan Matoranin askeleita syvemmälle metsään.

Retro

Isku Nazorak-pesään: enkelten mittelö

Kommentoi

Olemme tyytyväisiä.

—-

Nazorakien luolasto

Suuri luolahalli oli täyttynyt taistelusta. Rahkshit yrittivät tappaa kaiken. Makuta Nuin tiimin jäsenet yrittivät selvitä hengissä. Muutama Rahkshi oli saatu maahan, eikä klaanilaisilla ollut vielä kovinkaan pahoja vammoja.

Makutat kävivät omaa taisteluaan katonrajassa. Kumpikin oli kasvattanut viimeistään tässä vaiheessa siivet selkäänsä. Makuta Nui ampui tummanpunaisella varjosäteellä Abzumon päätä kohti, mutta tämä muodosti varjoenergiasta suojakilven. Magnetismivoimillaan Abzumo sitten paiskoi Manua päin seiniä. Manu kuitenkin lennätti seinistä irronneen kiven päin Abzumoa. Tämä oli jäädä muserruksiin suuren massan alle.

”Et ssssinä sssuinkaan pyri tappamaan minua, Makuta Nui?” Abzumo sihisi.
”Voi, tiedät, että pelkkä henkesi riistäminen ei tuota minulle tyydytystä”, toinen vastasi hymyillen. ”Sitä paitsi”, hän jatkoi, ”me kumpikin tiedämme, että Makutan voi tuhota muillakin tavoin.”
”Mikään ei ole pahempi kuin kuolema”, Abzumo sylkäisi.
”Siinä sinä erehdyt”, Makuta Nui vastasi ja ampui tätä ketjusalamoilla. Abzumo lennähti toiselle puolelle huonetta.

Alhaalla klaanilaiset oli piiritetty. Rahkshit sihisivät iloisesti huomatessaan, että olivat saaneet nämä ansaan. MahriKing oli listinyt pari Rahkshia, mutta hän oli maksanut siitä saamalla pahan haavan vatsaansa.
”Olen aina vihannut kaikkea vatsaan liittyvää”, Make sanoi ivallisesti. ”En pahemmin tykkää vatsavaivoista, ummetuksesta tai närästyksestä – vatsahaavoista puhumattakaan.”
”Ei tuo ole oikeastaan vatsahaava”, Summerganon mutisi. Heillä kaikilla olisi ollut mukavampaakin tekemistä.

Olenko johtanut heidät kaikki tuhoon? Makuta Nui pohti. He tulivat vapaaehtoisesti. Tai no… mistä minä tietäisin, vaikka Matoro olisi pakottanutkin heidät… Hän hymyili ilkikurisesti ja sulatti Abzumon käden muodottomaksi mössöksi. Tämä kirkaisi äänekkäästi ja löi Makuta Nuin maan sisään.

Tämä ei tuntunut hänestä yhtään mukavalta. Hän nousi kraatterista, joka oli syntynyt hänen tömähdettyään maahan. Abzumo katseli kättään. Molekyylihäiriövoima oli vaarallinen. Hän alkoi muodostaa kättään uudestaan. Manu ei antanut hänen tehdä sitä loppuun vaan heittäytyi häntä päin, jolloin he molemmat törmäsivät seinään.

Abzumo pääsi ensimmäisenä ylös ja alkoi hakata Manun päätä maahan. Tätä kesti hetken, minkä jälkeen Manu potkaisi Abzumon päältään. Tämä lennähti muutamaa Rahkshia kohti niin, että nämä kaatuivat tämän päälle. Makuta Nui nousi nyt ylös kuopasta ja taputti pölyä pois siipiensä päältä. Hän katseli piiritettyä joukkoa, ja päätti mennä sen luo.

Yhden Rahkshin päähän tarttui käsi. Rahkshin kuori meni lommoille suurentuneen painovoiman vaikutuksesta. Kraata sisällä kiljui tuskasta. Makuta Nui päästi repeilleen kuoren alle myrkkyä. Kraata kuoli.
”Totelkaa mestarianne, saastaiset Rahkshit!” Manu huusi. Kaikki Rahkshit ampuivat häntä kohti. Hän hyppäsi niiden edeltä pois, ja ne osuivat toveriinsa, joka tosin oli jo hengetön. Klaanilaiset ehtivät tässä ajassa jo hajaantua ja iskeä maahan ne Rahkshit, jotka eivät olleet hämääntyneet. Nämäkin nousivat ylös pian. Taistelu jatkui.

Makuta tunsi jonkun tarttuvan siipeensä ja paiskaavan hänet seinään. Abzumo katsoi häntä ylhäältäpäin. Makuta Nui makasi maassa selällään. Abzumo otti esiin pitkän sapelin ja aikoi iskeä. Makuta veti esiin omansa. Vihdoinkin he kävivät miekkataistoon. Kaksi tappavaa terää pyöri viiltävästi ympäriinsä iskien monesti yhteen ja yrittäen löytää heikon kohdan toisen puolustuksessa. Taistelu ajautui taas ilmaan. Abzumo kiepahti Manun taakse ja iski takaapäin. Toinen Makuta ehti kuitenkin torjua tämän pyörähtämällä pää alaspäin.

Taistelu oli ironisuudessaan naurettava. Makuta Nuin magnetismivoimia olisi tarvittu mitä suurimmassa määrin Bio-Klaanin linnoituksessa, kun taas suuresta väkijoukosta olisi ollut hyötyä Rahksheja vastaan taisteltaessa. Rahksheja tuli lisää ovista, joista ei päässyt ulos; Abzumo oli päättänyt romahduttaa jokaisen oviaukon, kun kaikki hänen poikansa olivat päässeet sisään.
Kenraali ei ehkä pidä tästä, hän ajatteli ja hihitti itsekseen. Makuta Nuin miekka meni vaarallisen läheltä Abzumon päätä.

Retro

Isku Nazorak-pesään: kykloopin riuska ote

Kommentoi

Suuri luola, Nazorakien pesä, taistelun keskellä

MahriKing väistää sinivalkoisen Rahkshin sauvallapistoyrityksen. Hän hypähtää taakse ampuen tulipallon. Rahksi ol itosin ärsyttävän ketterä väistämään. Makuta Nui kinasi syrjemmällä toisen ilmeisesti tuntemansa Makutan kanssa, haavoittunut Matoro yritti puolustautua yhtä Rahkshia vastaan, Keetis taas yritti repiä toien Rahkshin selkäpanssaria irti poistaakseen Kraatan. Siinä hän tosin taisi onnistuakin, mutta Rahksi, jonka sisäelin kaivettiin ulos, ei ollut kovin nautittava esitys. Rahkshi säntäsi Makea kohti sauva ladattuna sähköllä. Make lähtee vastahyökkäykseen miekkaillen Rahksin kanssa sauvallaan jonkin aikaa. Pian Rahksi joutui kuitenkin ällistymään hänen sauvansa sähkövoimien katoamisesta. Seuraavaksi Maken sauvan kouramaisessa päässä oli leiskuva sähköpallo. Sattumaa? Kenties…

No, kirjoitin tähän, oletteko tyytyväisiä?

Retro

Yö kauhu hajottaa

Kommentoi

Admin huone

Gk avasi silmänsä, päähän sattui ja oli muitakin ongelmia sen lisäksi hän kuuli taistelun ääniä, “Herää Jake!” Gk oli taas entistä huonommassa kunnossa hänen ruuminsa ei enään kestäisi pitkään tällaista kuormitusta hän tunsi sen alkavan hajota, Jake oli haavoittunut, hän heräsi, “Uuh… Gekko?” Jake sanoi säikähtyneenä.

“Mennään pois täältä tarvitsen pikaisesti apua jos aion vielä jotenkin pysyä kasassa.”

“Minäkään en ole aivan kunnossa ja näyttää siltä, että tilanne on hallinassa”, jak sanoi plasmaammuksen lentäessä seinään.

GK ja Jake kävelivät ovelle, tai mitä siitä nyt oli jäljellä ja kävelivät vähän matkaa käytävää naamiossa olevan lampun valossa.

Jaken ääni keskeytti hiljaisuuden, “Hei tuolla on valoa!”, siellä tosiaan oli valoa ainoastaan admin huoneisto oli pimeänä.

Gekko ja jake kävelivät mahdollisimman nopeasti jotteivat joutuisi feterrojen näkösälle.

Gk piti tauon, kiristi niveliään ja panssareita.
Kaksikko saapui uudelleen kahvilaan siellä oli pienoinen armija Feterroja, Gk oli Jaken takana ja hän oli edessä, feterrat leijuivat kohti Kaksikkoa.

Gekko kaivoi miekkansa esiin ja Jake koitti pidätellä niitä, mutta hänen huomaamattaan GK oli nostettu ilmaan feterrojen toimesta ja paiskattu lattialle, Glatorianking huusi tuskasta hänen liitoksensa irtosivat ja hän oli lähes kyvytön liikkumaan, Abzumon kidutus, Avden heittoleluna oleminen ja Feterrat olivat murskanneet hänen kehonsa, tilanne alkoi näyttää toivottamalta, tuolla hetkellä valkoinen toa räsyisessä viitassaan ei ajatellut muuta kuin pakoa.

Retro

Toa Kapura

Kommentoi

Klaanin käytävä

Kapura väisti Feterran Plasma-ammuksen. Hän ja muutama Toa yrittivät häätää Feterroja Klaanista. Paino sanalle “Yrittivät”. Kapura väisti jälleen. Hän ei huomannut takaa tulevaa Feterraa, joka latasi jo plasmatykkiään. Viime hetkellä Kapura kääntyi ympäri ja yritti katkaista Feterran käden Painovoimaterällään. Ei naarmukaan, mutta Feterra oli ampunut ohi. Lähellä kaksi Feterraa ampui toisiaan Ilman Toan väistäessä täpärästi.

Kapura mietti jälleen puolustautumisvaihtoehtojaan. Aseilla ei saisi mitään aikaan ilman suurta Toa-joukkoa, jotka olisivat yhden Feterran kimpussa. Sillä aikaa muut Feterrat tuhoaisivat Klaanin. Tultakin Kapura oli yrittänyt, mutta Feterroilla oli liian hyvät refleksit, ja yhteen Feterraan keskittyminen ei kannattanut. Painovoima oli hyödytön, koska Feterrat pystyivät leijumaan. Jäljelle jäi yksi vaihtoehto.

Kapura aktivoi Shaninsa. Hän tunsi, kuinka naamio kuumeni hieman. Kapura väisti Feterran Plasma-ammuksen. Naamio kuumeni enemmän. Shanin päästä vapautui keltaisia ja liloja säteitä lähimpiin Feterroihin. Ne jäivät toisiinsa kiinni.

“Magnetismi!” Kapura huudahti iloisesti. Shan kylmeni. Kapura huohotti. Naamion käyttö vaati paljon energiaa.
“Hyvä. Nyt voimme-” yksi Toista aloitti. Samassa yksi seinistä rajähti jättäen muutaman Toan kiviseinän jäänteiden alle. Pölypilvi täytti huoneen. Aukosta tuli ilmeisesti lisää Feterroja, koska Kapura näki muutaman Plasma-ammuksen lentävän huoneen halki ja osuvan vastakkaiseen seinään. Loput Feterrat järjestäytyivät ympyräksi Toien ympärille, vaikka sitä olikin pölypilvessä vaikea erottaa. Pieni Toa-joukko ei päässyt pakoon. Heidät oli saarrettu.

“Pyyntö: Avatkaa tuli” kuului Kapuran vasemmalta puolelta.

Retro

Dinemin poikkeuksellinen yövuoro

Kommentoi

Postitoimisto

Valojen käynnistyminen uudelleen helpotti Dinemin työtä todella paljon. Tämä oli erittäin hyödyllistä, kun otti huomioon, kuinka paljon työtä hänellä oli. Postitoimiston uusi ulkoasu ei ollut limenvihreää Hauta käyttävän Ga-Matoranin makuun pääasiassa siksi, että Dinemin mielestä kaapit näyttivät paremmilta kokonaisina. Kirjeiden uusi horisontaalinen lattiasijoittelutyyli ei myöskään ollut muutos, jota Dinem oli kannattanut.
Hetkittäin Ga-Matoranin kasvoilta kykeni erottamaan hänelle hyvin poikkeuksellista ärtymystä, mutta se oli hyvin häilyväistä. Pirteän hymyn ja ärtyneen virnistyksen vaihtelu Dinemin ilmeikkäillä kasvoilla oli erittäin hysteeristä seurattavaa.
Dinem poimi kirjeitä ja pisti niitä pinoihin parhaansa mukaan. Jos matoranin päässä olevista kuulokkeista tuleva musiikki ei olisi ollut niin tarttuvaa ja piristävää, olisi hän lopettanut yötyönsä tähän paikkaan ja kirjoittanut eroanomuksen heti aamulla.

Dinem piti työnteosta, mutta työt eivät kaikesta päätellen pitäneet hänestä. Kerran Dinem oli ollut töissä jollain eteläisistä saarista poimimassa piikikkäitä mutta erittäin herkullisia hedelmiä erittäin saidalle Vortixxille. Pieni palkka ei ollut haitannut Dinemiä, sillä hän oli nauttinut työstä. Töissä käyminen oli vaikeutunut pääasiassa siksi, että työnantajana toimiva Vortixx ei ollut täysin tietoinen siitä, että kyseiset hedelmät kulkivat nimellä “Madu” ja että niiden sivumakua olisi voinut markkinoida “räjähtävänä”. Ilotulitus oli ollut hieno, mutta se oli vaatinut Dinemin työpaikan.

Dinemin työ “hassun oranssin Matoranin” kauppa-apulaisena oli puolestaan päättynyt siihen, että jonkinlaisen liiankin sanavalmiin lumiukon visiitti kaupassa oli saanut ärtyneen kauppiaan irtisanomaan äkkinäisesti kaikki työntekijänsä. Dinem ja varaston höyrykäyttöinen lajittelurobotti olivat olleet erittäin surullisia.

Ennen Klaanin postitoimistoon värväystä Dinem oli työskennellyt pienellä kalastajalautalla lähellä eteläistä Ath-Nuin saarta. Dinem ja kalastajalautan kapteeni olivat arvioineet viimeisenä päivänä verkkonsa koon hieman alakanttiin. Syvyyden niljakas lonkeroinen asukki ei kuitenkaan ilmeisesti pitänyt puheliaista aterioista. Dinem ja lauttalaiset olivat selviytyneet kohtaamisesta, mutta kalastusyhtiön jokainen osakas ja työntekijä oli päättänyt eläköityä välittömästi.

Ja nyt Dinemin työtä häiritsivät toimistojen läpi epäkohteliaasti syöksyvä tuhon ja kuoleman epäpyhä ruumiillistuma ja jonkinlaiset leijuvat huumorintajuttomat suolasirottimet, jotka olivat kyselleet Dinemiltä jotain Klaanin generaattorien sijainneista.

Joskus Dinem mietti, oliko vika hänessä itsessään.

Ajatus pysyi Matoranin päässä siihen asti, kunnes hän löysi musiikkisoittimestaan taas yhden suosikkikappaleistaan.

“Din, dididin-dindin dindin. Din, dididin-dindin din…”

Retro

Trooppinen saari täydessä sodassa

Kommentoi

Trooppinen saari, Nazorakien tukikohta

Nazorak käänsi ensin pientä vipua vasemmalle, sitten veti sen taaksepäin, työnsi taas eteen, ja laski oikealle. Kuului hassu ‘klik’. Pulttilukkoinen zamor-kivääri oli nyt latingissa, ja se oli ladattu tappavasti sähköistetyillä kuulilla. Aseen etujalakset olivat tukevasti kiinni korkean vartiotornin kaiteessa. Torakka nosti mattapintaisen, tummanharmaan kiväärin perää ylemmäs, ja asetti silmänsä pitkän kiikaritähtäimen kohdalle.

Linssien läpi hän näki tilanteen selvästi. Klaanilainen pakeni tukikohtakompleksin toistaiseksi autiota katua pitkin, jatkuvasti loitontuen nazorakin vartiotornista. Ei se häntä kuitenkaan haitannut, torakka oli kokenut tarkka-ampuja. Hitaasti mutta varmoin ottein hän liikutti asetta, kunnes tähtäimen ristikko oli aivan valkoisen, suurehkon maalitaulun tuntumassa.

Juuri kun hän oli puristamassa liipasinta, alkoi tapahtua. Aivan kuin hänen vartiotorninsa olisi kallistunut. Hän kohotti katseensa tähtäimeltä, ja huomasi oletuksensa osuneen oikeaan. Torni kaatui rymisten, ja torakan viimeisiksi sanoiksi jäivät pari harvinaisen rumaa, nazorakinkielistä kirosanaa.

—

Ämkoo kiri Snowmanin nopeasti, ja kaksikko jatkoi pakomatkaansa halki torakoiden leirin.
“Kiitos tuosta, sen pitäisi ostaa aikaa” Snowman sanoi viitaten Ämkoon torakoiden tielle kaatamaan torniin.
“Ole hyvä vain. Vaikka eivät minua nuo meitä seurannet torakat niinkään huoleta kuin kaikki täällä muualla leirissä olevat.”
“Totta, totta. Siitähän tulee mielenkiintoista, kun kaikki heräävät hälytykseen.”
“Sitä ennen olisi hyvä vaihtaa maisemaa.”
“No, eiköhän se räjäyttämäsi aseva-“
SWOOH.
PAM!
“Mikä se oli?”
Ämkoo ei ollut aivan varma, mitä vastaisi, mutta arveli kuitenkin sen olleen jonkinlainen ammus.
SWOOH.
SWOOH.
PAM!
PAM!

Klaanilaiset kurvasivat lähimmän nurkan taakse turvaan ohjuksilta. Heidän harmikseen he kuitenkin saapuivat suoraan pienelle aukiolle, joka kuhisi torakoita. Molemmat heittäytyivät mataliksi pienen kärryn taakse, rukoillen piilossa pysymista.

Ilmeisesti torakat eivät kuitenkaan olleet huomanneet heidän saapumistaan, vaan juoksivat tasaisessa tahdissa pois. Kun askeleita ei enää kuulunut, klaanilaiset nousivat piilostaan esiin. Snowman kiirehti pienen pensaan luo, ja alkoi irrottaa siitä oksia ja lehviä.
“Mitä sinä teet?” Ämkoo kysyi kulmiaan kohottaen.
“Et uskoisi, kuinka monta kertaa tämä on pelastanut henkeni” Snowman vastasi jatkaen kasvillisuuden keräilyä.
Ämkoo vastasi hiljaisuudella, ja keskittyi tutkailemaan toistaiseksi rauhallista aukiota. Hän arvioi tilannetta. Vastassa oli leirillinen nazorakeja. Heitä oli kaksi, eikä Snowie varsinaisesti täyttänyt parhaimman mahdollisen taistelijan kriteereitä. Mutta ei Ämkoo häntä taistelemaan ollutkaan mukaan ottanut.

Ämkoo tarkensi kuuloaan. Aivan kuin lisää torakoita olisi tulossa. Hän kääntyi Snowmaniin päin, ja oli avaamassa suunsa, mutta hämmentyi tehtyään havainnon. Snowieta ei näkynyt missään. Ämkoo kuuli pienestä pensaasta hihitystä, ja asteli sen luo. Ennen kuin hän ehti perille, osa pensaasta näytti nousevan jaloilleen hihittäen.
“Mitä” Ämkoo ihmetteli.
“Improvisoitu naamiointi” oranssinenäinen pensas esitteli. “Koska minä voin kiinnittää tätä kasvillisuutta kroppaani koostumukseni tähden, saan itsestäni aika helposti huomaamattoman osan kasvillisuutta. Hyödykästä, jos ei oikein pidä taistelusta. Vuosien naamioitumiskokemukseen yhdistettynä tämä on aika toimivaa.”
“Joo, hienoa, mutta tuolta taitaa tulla torakoita.”
“Ahaa, eli pääsenkin heti testaamaan tätä.”

Sulavalla liikkeellä Ämkoo loikkasi varjojen kätköön, ja vähemmän sulavalla liikkeellä Snowman kävi makuulle naamioituen täydelliseksi osaksi pensasta.

Retro

Kerosiinipelle

Kommentoi

Se huone adminsiivessä, jossa oli paljon porukkaa

Kepe katsoi Avdea hämmästyneenä. Mikä kumma tuo oli olevinaan? Sen parasiitin isoveli?
“Öh”, hän aloitti. Tilanteeseen sopimattomasti Paaco hihitteli vieressä kummallisesti ja häiritsevästi.
“Ota tämä kohteliaisuutena tai älä, mutta ainakin sangen rujo olemuksesi olisi hyvä pelkäämisen kohde”, hän vastasi ei-niin-kovin-Punaiselta Mieheltä näyttävälle massalle tämän kysymyksen kiertäen.

Verstaan ulkopuoli

Dox tuijotti Verstaan ovea. Hänellä nousi pala kurkkuun. Se oli lukossa.

Ja hän oli ulkopuolella.