Kategoria: Klaanon Rope

  • Destralille ja sen ohi V: Vain yleistietoa

    [spoiler=Mörr.]Öeeeeeh. KGB ei tainnut lukea edellistä viestiä? Aiheutit juuri hienon aikaparadoksin. Mitä jos sovimme että Äksän viesti tapahtui Koogeebeen viestin jälkeen. Lisäksi tuossa KooGeeBeen viestissä on muitakin ristiriitoja…
    No siis, jatkan Äksän viestistä.
    Ja hei, käytän tässä vanhaa Youtube playeria koska tämä valitti jotain uutta käyttäessäni.[/spoiler]

    Destral

    Matoro ja Xxonn kyyristelivät Destralin tukikohdan pimeydessä. He olivat juuri tulleet ilmeisesti makutoiden ”arkistoihin” jossa he säilyttivät tietojaan.
    Kaikki oli toistaiseksi hyvin. Siis hyvin ottaen huomioon että he olivat kaksin Makutojen tukikohtasaarella jonne kukaan ei useinkaan menisi.

    Matoro avaa I-kirjaimella varustetun metallilaatikon. Se on ruostunutta metallia ja täynnä papereita.

    Varjoissa liikahtaa jokin kaukana ovella. Xxonn havahtuu.
    ”Matoro!”, hän kuiskaa.
    ”Kohta”, Matoro vastasi suoraan ja kumartui enemmän laatikkoon. Hän selasi papereita.

    Makuta katseli kaksikkoa varjoista. Se ei tiennyt mitä nämä tunkeilijat tekivät täällä. Vain täysidiootit tulisivat saarelle noin kevyesti varustautuneena.
    Yksi nopea liike ja kumpikin heistä makaisi kuolleena maassa.

    Pimeä arkistohuone suorastaan henki pelkoa. Ainoat valonlähteet tulivat kahden olennon silmistä ja sydänkivistä sekä sitten Matoron volitakiin asentamasta pienestä lampusta.
    Toa selasi papereita ja alkoi tajuta, että Makutoiden kansioita säilytettiin toisaalla. Nämä olivat vain yleistietoa.

    ”Sitä ei ole täällä.”, Matoro kuiskasi.

    Silloin Xxonn heittäytyi kovaa Matoroa päin, heittäen kaksikon suoraan nurkkaan. Makuta oli iskenyt arkistokaappiin suurella miekallaan.

    Kolme olentoa tuijottivat toisiaan silmänkään värähtämättä.
    Matoro tiesi, että tuo Makuta tappaisi heidät, sillä ei voisi aloittaa taistelua. Jos taistelu alkaisi, paikak olisi täynnä rahksheja.
    Xxonn tiesi aivan saman asian.
    Makuta taasen tiesi tappavansa kaksikon helposti.

    Äksä sai idean. Se tosin voisi tappaa heidät molemmat.
    Hän ampui nopeasti käsitykillään Makutaa rintaan. Laukaus kuului pitkälle, mutta Makuta horjahti taaksepäin. Seuranneen sekunnin aikana Matoron nopea iskusarja valkoisen tappavalla energiaterällä oli kaatanut pitkän hahmon maahan. Klaanilaiset luulivat hetken onnistuneensa, mutta varjojen olennon voimat heittivät Matoron takaseinään ja Makuta syöksyi ylös, kohti Äksää. Tämä heittäytyi maahan ja kierähti turvaan varjosalamalta.

    Matoro kuuli paljon askelia. Huoneeseen oli tulossa joku.
    Jään Toa heitti Volitakinsa pois ja nappasi oikean naamionsa. Hän tarvitsisi teleskooppisilmiä.
    Huone avautui vihreänä toan katsellessa sitä yökiikarilla. Hän tajusi miten he pakenisivat.

    Xxonnilla ei mennyt hyvin Makutaa vastaan; hän oli onnistunut parissa väistössä mutta oli myös saanut muutaman kipeän osuman. Matoro lähti syöksyyn kohti kaksikkoa ja huoneen nurkkaa, potkaisten pitkää vihollista takaraivoon. Toa kierähti Makutan päältä, väistäen tämän iskun. Aalto kylmyyttä kaatoi Makutan maahan sekunteja ennen kuin Makuta ehti aktivoida kylmyyden kestokyvyn.

    ”Äksä! Kaappien päälle!”, Matoro huusi, koittaen hyödyntää aikalisän. Hän oli itse lopettanut hyppynsä kaapeille ja iski miekkansa ohueen metalliin seinän yläosassa.

    ”Suljettu ikkuna. Näkyi vain yökiikarilla.”, Matoro selvensi. Äksän suuri hahmo kiipesi metallisten kaappien päälle.

    Silloin heitä kohti alkoi sataa Rahkshien voimasäteitä.
    Kaksikko hyppäsi avoimesta ikkunasta alas, tai pikemminkin Matoro hyppäsi ja Äksä roikkui perässä.
    Pudotus olisi ollut kymmeniä metrejä suoraan kallioille ellei Matoro olisi laukaissut harppuunaa tukikohdan ylempään seinään. Jään Toan robottikäden moottori kelasi kaapelia nopeasti, vieden samalla kaksikkoa ylöspäin.
    ”Älä putoa.”, Matoro sanoi lyhyesti, koittaen keventää tunnelmaa itsestäänselvyydellä.
    Xxonn keskittyi vain pitelemään kiinni Jään Toasta.
    Pian kaksikko oli tasanteella Makutojen linnoituksen ylemmässä osassa.

    ”Siis. Tuolla ei ollut Makutojen omia tietoja.”, Matoro selitti kun kaksikko oli turvassa reunalta.
    ”Seuraava siirto?”, Xxonn kysyi.
    Matoro mietti. Hän oli käynyt Destralilla ennekin, muttei ollut tosiaankaan saanut käsitystä paikoista. Hän oli vain roikkunut muiden mukana.
    Sitten hän muisti laboratorion Epäonnistuneiden Makutojen Seinän lähellä, jossa hän näki Itrozin nimellä varustetun kansion.

    ”Sain idean.”, Matoro sanoi hiljaa.
    ”No?”
    ”Epäonnistuneiden Makutojen Seinä. Siellä on laboratorio jossa pidetään tietoja vanhoista Makutoista.”, Matoro lausui varmemmin mitä hän oli.

  • Destralille ja sen ohi IV: Epälineaarista tarinankerrontaa

    Moottorivene

    KooGeeBee istui hiljaa veneen partaalla ja tuijotti hiljaista merta. Hän mietti oliko mukaan tulo sittenkin virhe, muttei maininnut siitä kummallekaan, istui vain ja tuijotti kaukaisuuteen. Vene kiisi pitkin vedenpintaa kohti kolmikon tuomittua määränpäätä.

    ”Onko teillä mitään tietoa määränpäästämme? Vai onko kaikki vastuu minulla? Ja kai tiedätte minne suuntaan menemme?”, KooGeeBee kyseli miettien kuinka ihmeessä he aikoisivat soluttautua maailmankaikkeuden ehkä vaarallisimpien ja vihamielisimpien otusten vartioiduimpaan linnakkeeseen huomaamatta. Hän yritti olla miettimättä mitä heille kävisi jos heidät huomattaisiin. Kuinka kammottavan tavan tuhota heidät makutat voisivat keksiä?

    ”No, tuota, kyllä meillä jotain perusinformaatiota siitä paikasta on, mutta siksihän sinä olet mukana, koska tiedät siitä enemmän. Ja ellet aivan väärin paikkaa osoittanut ja aiempi informaatio valehtele, niin kurssi on ainakin melko oikein”, Xxonn vastaili.

    ”Hyvä, mutta pitäkää kurssi tarkasti kohti paikkaa jonka osoitin, sillä se on ainoa paikka josta sille pirun luodolle voi livahtaa huomaamatta”, KooGeeBee selitti.

    ”Kyllä, kyllä, emmehän halua päätyä Makutojen illallispöytään erikoisvieraiksi”, Matoro selitti.

    KooGeeBee muisteli edellistä kertaansa linnoituksessa. Hän oli ollut nuorempi ja uhkarohkeampi, halusi näyttää muille pystyvänsä mihin vain. Nyt, mitä lähemmäs he määränpäätään saapuivat, sitä suuremmaksi hänen sisäinen pelkonsa kasvoi.

    ”Herättäkää minut kun lähestymme saarta”, KooGeeBee ilmoitti ja etsiytyi sopivaan soppeen ja jatkoi keskeytyneitä uniaan.

    [spoiler=Huom.]Tapahtuu siis ennen Xxonnin viestiä aikaparadoksien välttämiseksi[/spoiler]

  • Destralille ja sen ohi III: Ne vain jättää KGBion sinne

    Keskellä merta

    Kolmikko ajeli merta pitkin Äksän punaisessa moottoriveneessä.

    ”Aiotte siis mennä Destralille?”, KGB kysäisi, ”En aio estää teitä, mutta varoitan teitä: te kuolette”

    ”Emme välitä”, Matoro sanoi äänensävyllä, joka oli kaikkea muuta, kuin huolestunut, ”Kaikkein tärkein on Nimdan löytäminen. Ja naamioni alkuperä selvittäminen”

    ”Omapa on elämänne. Aion jäädä veneeseen odottamaan.”

    ”Hyvä on”, Xxonn sanoi, ”Muttet sitten pengo tavaroitani!”

    ”Voitko sitten kertoa meille vähän enemmän saaresta?”, Matoro kysyi KGB:ltä vähän ajan kuluttua, ”Kuinka pääsisimme sinne ja muuta”

    ”Aah. Hyvä, että kysyit. Ilman sitä, ette olisi päässeet linnakkesta sisälle.”

    ”Sisäänkäynti on eteläisellä osalla. Mutta jos teillä ei sattuisi olemaan Makutalta näýttävää ruumista, niin ne eivät päästä teitä sisälle hymy huulilla.”

    ”Toinen tapa olisi lentää muurin yli. Sattuisiko tämä vene muuntua lentokoneeksi?”

    ”Viimeksi, kun tarkistin, ei”, Xxonn vastasi. ”Mutta saatan olla väärässäkin”

    ”Voiko sitten päästää jollakin muulla tavalla?”, Matoro kysäisi.

    ”En usko”, KooGeeBee vastasi, ”Mutta jos joku on räjäyttänyt reiän johonkin, niin se saattaa olla mahdollista. Muttei kannata ottaa riskiä.”

    ”Voisimme sitten käyttää näitä Volitakeja, joita hankin Klaanissa, kun ne olivat alennuksessa”, Matoro sanoi ja otti laukustaan kaksi naamiota.

    ”Siistiä!”, Äksä sanoi, ”Mikä on niitten voima?”

    ”Nämä ovat siis Volitakeja ”, Matoro vastasi, ”Joten niitten voima on tehdä käyttäjästä lähes näkymättömän….”

    ”Hienoa! Miksi emme ajatelleet tätä jo alussa?”, Xxonn sanoi innoissaan.

    ”Anna minun puhua loppuun.”, Matoro sanoi ärtyneenä, ”Se silti jättää varjon. Ja meidät voivat nähdä ne, joka käyttävt kanohi Eldaa, Arthronia ja Rodea. Joten vältelkää niitä.”

    ”Ai, joo”, KGB sanoi, ”Porttti on muuten suljettu, kuin silloin kun joku Makuta hyväksyy, että päästäisi jonkun”

    ”Miten hitossa me sitten pääsemme sinne?”, Matoro kysyi, kuin se olisi ollut maailman ilmiselvin kysymys – kuten se olikin.

    ”No, siinä on tavallaan sellainen sisäpuhelin. Siihen pitää puhua ja jos Vartioiva Makuta hyväksyy puhujan, hän avaa portit.”

    ”Jos meillä VAIN olisi Mahikeja!”, Xxonn sanoi turhautuneena.

    Sen jälkeen Matoro jäi miettimään suunitelmaa.

    ***

    Sininen vene saapui pelottavan näköiselle saarelle. Äksä ja Martti nousivat veneestä. KGB jäi yksin veneeseen. Äksä myös otti veneenavainet veneestä. Matkan aikana. Matoro ja Xxonn olivat harjoitelleet Volitakejen käyttöä ja Matoro oli keksinyt suunnitelman. Kaksikko tuli portin eteen.

    ”Avatkaa portti, likaiset Makutat ta räjäytämme sen!”, Matoro karjaisi.

    ”Eeh. Luulen, että tuota nappulaa pitisi painaa”, Äksä sanoi ja osoitti sisäpuhelimessa olevaa nappulaa.

    ”Ai. Kiitos. Hehe”

    Matoro yritti uudestaan:

    ”Avatkaa portti likaiset Makutat tai me räjäytämme sen! Tämä on hyökkäys!”

    ”Kuulkaa, herra”, Makuta sisäpuhelimella vastasi, ”Emme tahtoisi, että yrittäisitte hyökätä. Jos ette aio muuttaa mieltänne, niin pari miestämme tulee ja tappaa teidät. Valinta on teidän”

    ”Emme muuta mieltämme”, Matoro vastasi.

    ”Omapa on valintanne”, sisäpuhelin vastasi.

    Matoro ja Äksä käynnistivät Volitakejen voimat. Vähän ajan kuluttua, portti aukesi ja ulos astui neljä Makutaa. He eivät huomanneet kaksikkoa, jotka luisuivat portista sisään.

    Kaksikko tuli portista sisään. He yrittivät kulkea seinien lähellä, ettei heiltä jäisi varjoa. He etsivät pientä hylättyä rakennusta, josta KooGeeBee oli heille kertonut matkan aikana, josta he voisivat saada tietoa, heidän etsimästä Makutasta. Yksi Makuta, jolla oli suhteellisen pyöreä Kanohi ja terältä näyttävä terä päälaella ylöspäin osoittaen. Rode. Makuta huomasi kaksikon. Hän päätti tarkkailla, mitä he tekisivät. Kaksikko löysi etsimänsä rakennusta lopulta. He menivät ja yrittivät avata oven ja heidän yllätykseksen, se ei ollut lukossa. He menivät sisälle ja lakkasivat käyttää naamiovoimiaan, voiman säästämiseksi. Siellä oli kaappi, jossa oli entisten Makutojen tiedostoja. Oiva paikka etsiä Itroz sieltä.

  • Destralille ja sen ohi II: Saattue kasaantuu

    Bio-Klaani

    Matoro oli hetken mietinnän kuluttua todennut, että paras tapa ratkaista naamion arvoitus olisi mennä tutkimaan Destralilta tietoja Itrozista. Samalla saattaisi paljastua jotakin Klaaniakin hyödyttävää tietoa Nimdasta.
    Makutojen tukikohtaan meno suoraan olisi kuitenkin itsemurha, Matoro tiesi. Tehtävä piti hoitaa kaikessa hiljaisuudessa. Sitä varten olisi hyvä hankkia Volitak, Huna tai jokin muu vastaava naamio.
    Hän siis tarvitsisi ensinnäkin hyvin Destralin tuntevan henkilön sekä mahdollisesti jonkin ajoneuvon. Uiminen ei huvittanut.
    Toa lähti huoneestaan.

    ”Hei, terve Matoro!”, Xxonn tervehti pirteästi käytävällä Jään Toaa.
    Tervehditty pysähtyi, katsoi lihaksikasta hahmoa ja muisti tämän veneen.

    ”Hei, kiinnostaisiko lähteä eräälle matkalle?”, Matoro kysyi, tietäen tämän Klaanilaisen suostuen. Hän oli ollut lievästi sanottuna innostunut edellisellä tehtävällä.
    ”Tottakai! Koska lähdemme?”, Äksä innostui. Kaksikko lähti kohti satamaa.

    Kaksikko oli kohta Klaanin hämärässä satamassa. Muutamat matoranit liikkuivat yössä rakennusten lomissa. Useita vettä pitkin kulkevia ajoneuvoja kellui satama-altaassa. ”vettä pitkin kulkevia ajoneuvoja” siksi että sana ”vene” ei tee oikeutta eräälle jättiläismanaatille joka kelluskeli rauhassa merivedessä.

    ”… menemme siis Destralille tutkimaan Makutojen tietoja. Saaren sijaintia ei tiedetä tarkkaan, joten tarvitsemme jonkun kuka osaa sinne.”, Matoro selitti, kuten oli selittänyt koko matkan.

    Musta hahmo varastossa havahti. Joku mainitsi Destralin.
    KooGeeBee nousi säkkikasasta ja vilkuili ikkunasta laiturilla olevaa kaksikkoa.
    Hän mietti hetken jatkaako uniaan, mutta hän halusi tietää mistä puhuttiin. Makutojen tukikohtasaaresta ei puhuttu muina miehinä.
    Sitten hahmo syöksyi ulos.

    ”Anteeksi, mitä puhuitte Destralista?”, hän kysyi yllättävän kohteliaasti. Kaksi klaanilaista ihmettelivät ensin mustaa toamaista hahmoa, mutta sitten Matoro kysyi ”Tunnetko tien Destralille?”

    ”Kyllä, mutten mieluusti palaisi sinne. Minulla on ikäviä muistoja paikasta.”, KooGeeBee selitti.
    ”Tuota. Tarvitsismme jonkun tiennäyttäjäksi.”, Jään Toa selvensi.
    ”Hei, oletko uusi? En ole ennen nähnyt sinua.”, Xxonn kysäisi hahmolta.
    ”Eh, olen uusi. Nimeni on KooGeeBee.”, hän vastasi.
    ”Uusia Klaanilaisia onkin tullut mukavasti viime aikoina.”, Matoro myhäili, mutta sitten vakavoitti ilmeensä.

    ”Olen Matoro ja tämä tässä Xxonn. Tuletko oppaaksi Destralille?”
    ”Öööh. Eikö sinne mano ole itsemurha?”, KooGeeBee kysyi.
    ”Tottakai on, jos meidät huomataan. Meitä ei huomata.”, Matoro vastasi.
    ”Noh, mikäpä siinä.”, KBG vastasi miettien mihin hän oli taas menossa.

    Hetken kuluttua joukko oli Xxonnin punaisen moottoriveneen kyydissä, kiitämässä pitkin öistä merta.

  • Lohikäärmepoika hakee sirun

    Klaanin linnake

    Make lennähti sisään käytävän ikkunasta. Hänestä muutaman sentin päässä seisovat Matoranit hätkähtivät. Make alkoi pian kävellä kohti Klaanin holvia, jonne Nimdan siru oli piilotettu. Pian käytävän täyttävä teräsovi oli hänen edessään. ”Mitäs asiaa”, vartiaMatoran kysyi. Make irvisti, päästäen kumman karjaisua muistuttavan äänen. Nyt ei ole aikaa vitkasteluun. Matoran hätkähti ja astui sivuun. Make asetti kätensä skannerinäytölle.
    Skannaus: valmis. Sisäänpääsy: sallittu.
    Suuri teräsovi aukesi. Se oli ainakin puolen metrin paksuinen. Hänen eteensä aukesi suuri huone. Huoneen keskellä kökötti jalusta, jonka päällä oli pieni kangaspussi. Make käveli huoneen poikki, napaten pussin ja rynnäten ulos. Hän käveli ikkunan luo, hyppäsi alas, avasi siipensä ja lensi takaisin kohti kokoushuonetta. Symbiootin hänelle lausumat sana pyörivät jatkuvasti hänen mielessään…

    [spoil]Snowman pyysi kirjoittamaan nopean Nimdanoutoviestin.[/spoil]

  • KGBio asettuu lepotilaan

    KooGeeBee hiipi sisään ja hakeutui kohti varjoja kuullessaan askelia. KooGeeBee syöksyi ensimmäisestä ovesta sisään hämärään varastohuoneeseen. Hän kuunteli ääniä, muttei kuullut mitään. Tyytyväisenä hän kyhäsi varaston pimeimpään nurkkaan jonkun sängyhtävän kasan ja asettui lepotilaan.

  • Koobeen pommi

    Mata Nui, Po-Koro

    ”HI HI HI”, Matoran nauroi ja juoksi innoissaan päin kuollutta puuta.
    ”Mitä ihmettä sinä teet, Konguboss?”
    ”HI HI HI”
    ”?”
    ”HI HI HI”, Konguboss jatkoi nauramistaan ja kysyi ”Mikä tämä punainen nappi tässä on?”
    ”Älä vaan paina sitä”

    ”HI HI HI”, jatkui nauru ja Matoran alkoi pyöriä pölyisessä ja kuivassa maassa.
    ”Räjäytit juuri jotakin”
    ”Ööh?” vihreä Matoran ihmetteli, ”HI HI HI”

    [spoiler=Miksi näin tapahtui?]Tämä tapahtui, koska Konguboss.[/spoiler]

  • Destralille ja sen ohi I: Manua etsimässä

    Bio-Klaani

    ”Pahus, missä Manfred on kun häntä tarvitaan.”, Matoro pohti kävellessään leppoisaa hiekkatietä kohti Klaania. Hän tarvitsisi jonkun Makutan tietoja. Tietoja tästä Makuta Itrozista. Arkistoista ei löytynyt suuremmin tietoja.
    Vain se, että Itroz oli sulkeutunut ja yksinäinen makuta joka omistautui projekteilleen.
    Hän on mahdollisesti tehnyt Matoron naamion, sillä hänen nimensä löytyi kaiverrettuna naamiosta, sanojen ”Projekti Nimda” kanssa.
    Tämä Itroz liittyy jollakin tapaa Nimdaan, Matoro oli miltei varma.
    Jos hän saisi jostakin tietoonsa Makutan ”laboratoriosaaren” sijainnin, asioita saattaisi ratketa.

    Ensimmäinen mahdollisuus kyseisen tiedon saamiseksi olisi joltakin Makutalta kysyminen. Toinen vaihtoehto olisi Destralille meno.
    Se ei erityisemmin houkutellut Matoroa.

    Klaanin suuri portti avautui jään toan kävellessä siitä läpi. Klaania ympäröivien matoranaluiden vilinä oli hiljentynyt mutta joitakin matoraneja, kuten aina-ahkera Bob, työskenteli vielä. Mainitun tapauksessa katonkorjaajana.

    Matoro syötti tunnuksensa Klaanin rakennuksen ovenkarmissa sijaitsevaan kortinlukijaan. Paineovi avautui ja hyvin valaistu Klaanin aula sinisine mattoineen paljastui. Matoro asteli salin läpi kohti huonettaan.