Aihearkisto: Klaanon Rope

Destralille ja sen ohi III: Ne vain jättää KGBion sinne

Keskellä merta

Kolmikko ajeli merta pitkin Äksän punaisessa moottoriveneessä.

”Aiotte siis mennä Destralille?”, KGB kysäisi, ”En aio estää teitä, mutta varoitan teitä: te kuolette”

”Emme välitä”, Matoro sanoi äänensävyllä, joka oli kaikkea muuta, kuin huolestunut, ”Kaikkein tärkein on Nimdan löytäminen. Ja naamioni alkuperä selvittäminen”

”Omapa on elämänne. Aion jäädä veneeseen odottamaan.”

”Hyvä on”, Xxonn sanoi, ”Muttet sitten pengo tavaroitani!”

”Voitko sitten kertoa meille vähän enemmän saaresta?”, Matoro kysyi KGB:ltä vähän ajan kuluttua, ”Kuinka pääsisimme sinne ja muuta”

”Aah. Hyvä, että kysyit. Ilman sitä, ette olisi päässeet linnakkesta sisälle.”

”Sisäänkäynti on eteläisellä osalla. Mutta jos teillä ei sattuisi olemaan Makutalta näýttävää ruumista, niin ne eivät päästä teitä sisälle hymy huulilla.”

”Toinen tapa olisi lentää muurin yli. Sattuisiko tämä vene muuntua lentokoneeksi?”

”Viimeksi, kun tarkistin, ei”, Xxonn vastasi. ”Mutta saatan olla väärässäkin”

”Voiko sitten päästää jollakin muulla tavalla?”, Matoro kysäisi.

”En usko”, KooGeeBee vastasi, ”Mutta jos joku on räjäyttänyt reiän johonkin, niin se saattaa olla mahdollista. Muttei kannata ottaa riskiä.”

”Voisimme sitten käyttää näitä Volitakeja, joita hankin Klaanissa, kun ne olivat alennuksessa”, Matoro sanoi ja otti laukustaan kaksi naamiota.

”Siistiä!”, Äksä sanoi, ”Mikä on niitten voima?”

”Nämä ovat siis Volitakeja ”, Matoro vastasi, ”Joten niitten voima on tehdä käyttäjästä lähes näkymättömän….”

”Hienoa! Miksi emme ajatelleet tätä jo alussa?”, Xxonn sanoi innoissaan.

”Anna minun puhua loppuun.”, Matoro sanoi ärtyneenä, ”Se silti jättää varjon. Ja meidät voivat nähdä ne, joka käyttävt kanohi Eldaa, Arthronia ja Rodea. Joten vältelkää niitä.”

”Ai, joo”, KGB sanoi, ”Porttti on muuten suljettu, kuin silloin kun joku Makuta hyväksyy, että päästäisi jonkun”

”Miten hitossa me sitten pääsemme sinne?”, Matoro kysyi, kuin se olisi ollut maailman ilmiselvin kysymys – kuten se olikin.

”No, siinä on tavallaan sellainen sisäpuhelin. Siihen pitää puhua ja jos Vartioiva Makuta hyväksyy puhujan, hän avaa portit.”

”Jos meillä VAIN olisi Mahikeja!”, Xxonn sanoi turhautuneena.

Sen jälkeen Matoro jäi miettimään suunitelmaa.

***

Sininen vene saapui pelottavan näköiselle saarelle. Äksä ja Martti nousivat veneestä. KGB jäi yksin veneeseen. Äksä myös otti veneenavainet veneestä. Matkan aikana. Matoro ja Xxonn olivat harjoitelleet Volitakejen käyttöä ja Matoro oli keksinyt suunnitelman. Kaksikko tuli portin eteen.

”Avatkaa portti, likaiset Makutat ta räjäytämme sen!”, Matoro karjaisi.

”Eeh. Luulen, että tuota nappulaa pitisi painaa”, Äksä sanoi ja osoitti sisäpuhelimessa olevaa nappulaa.

”Ai. Kiitos. Hehe”

Matoro yritti uudestaan:

”Avatkaa portti likaiset Makutat tai me räjäytämme sen! Tämä on hyökkäys!”

”Kuulkaa, herra”, Makuta sisäpuhelimella vastasi, ”Emme tahtoisi, että yrittäisitte hyökätä. Jos ette aio muuttaa mieltänne, niin pari miestämme tulee ja tappaa teidät. Valinta on teidän”

”Emme muuta mieltämme”, Matoro vastasi.

”Omapa on valintanne”, sisäpuhelin vastasi.

Matoro ja Äksä käynnistivät Volitakejen voimat. Vähän ajan kuluttua, portti aukesi ja ulos astui neljä Makutaa. He eivät huomanneet kaksikkoa, jotka luisuivat portista sisään.

Kaksikko tuli portista sisään. He yrittivät kulkea seinien lähellä, ettei heiltä jäisi varjoa. He etsivät pientä hylättyä rakennusta, josta KooGeeBee oli heille kertonut matkan aikana, josta he voisivat saada tietoa, heidän etsimästä Makutasta. Yksi Makuta, jolla oli suhteellisen pyöreä Kanohi ja terältä näyttävä terä päälaella ylöspäin osoittaen. Rode. Makuta huomasi kaksikon. Hän päätti tarkkailla, mitä he tekisivät. Kaksikko löysi etsimänsä rakennusta lopulta. He menivät ja yrittivät avata oven ja heidän yllätykseksen, se ei ollut lukossa. He menivät sisälle ja lakkasivat käyttää naamiovoimiaan, voiman säästämiseksi. Siellä oli kaappi, jossa oli entisten Makutojen tiedostoja. Oiva paikka etsiä Itroz sieltä.

Destralille ja sen ohi II: Saattue kasaantuu

Bio-Klaani

Matoro oli hetken mietinnän kuluttua todennut, että paras tapa ratkaista naamion arvoitus olisi mennä tutkimaan Destralilta tietoja Itrozista. Samalla saattaisi paljastua jotakin Klaaniakin hyödyttävää tietoa Nimdasta.
Makutojen tukikohtaan meno suoraan olisi kuitenkin itsemurha, Matoro tiesi. Tehtävä piti hoitaa kaikessa hiljaisuudessa. Sitä varten olisi hyvä hankkia Volitak, Huna tai jokin muu vastaava naamio.
Hän siis tarvitsisi ensinnäkin hyvin Destralin tuntevan henkilön sekä mahdollisesti jonkin ajoneuvon. Uiminen ei huvittanut.
Toa lähti huoneestaan.

”Hei, terve Matoro!”, Xxonn tervehti pirteästi käytävällä Jään Toaa.
Tervehditty pysähtyi, katsoi lihaksikasta hahmoa ja muisti tämän veneen.

”Hei, kiinnostaisiko lähteä eräälle matkalle?”, Matoro kysyi, tietäen tämän Klaanilaisen suostuen. Hän oli ollut lievästi sanottuna innostunut edellisellä tehtävällä.
”Tottakai! Koska lähdemme?”, Äksä innostui. Kaksikko lähti kohti satamaa.

Kaksikko oli kohta Klaanin hämärässä satamassa. Muutamat matoranit liikkuivat yössä rakennusten lomissa. Useita vettä pitkin kulkevia ajoneuvoja kellui satama-altaassa. ”vettä pitkin kulkevia ajoneuvoja” siksi että sana ”vene” ei tee oikeutta eräälle jättiläismanaatille joka kelluskeli rauhassa merivedessä.

”… menemme siis Destralille tutkimaan Makutojen tietoja. Saaren sijaintia ei tiedetä tarkkaan, joten tarvitsemme jonkun kuka osaa sinne.”, Matoro selitti, kuten oli selittänyt koko matkan.

Musta hahmo varastossa havahti. Joku mainitsi Destralin.
KooGeeBee nousi säkkikasasta ja vilkuili ikkunasta laiturilla olevaa kaksikkoa.
Hän mietti hetken jatkaako uniaan, mutta hän halusi tietää mistä puhuttiin. Makutojen tukikohtasaaresta ei puhuttu muina miehinä.
Sitten hahmo syöksyi ulos.

”Anteeksi, mitä puhuitte Destralista?”, hän kysyi yllättävän kohteliaasti. Kaksi klaanilaista ihmettelivät ensin mustaa toamaista hahmoa, mutta sitten Matoro kysyi ”Tunnetko tien Destralille?”

”Kyllä, mutten mieluusti palaisi sinne. Minulla on ikäviä muistoja paikasta.”, KooGeeBee selitti.
”Tuota. Tarvitsismme jonkun tiennäyttäjäksi.”, Jään Toa selvensi.
”Hei, oletko uusi? En ole ennen nähnyt sinua.”, Xxonn kysäisi hahmolta.
”Eh, olen uusi. Nimeni on KooGeeBee.”, hän vastasi.
”Uusia Klaanilaisia onkin tullut mukavasti viime aikoina.”, Matoro myhäili, mutta sitten vakavoitti ilmeensä.

”Olen Matoro ja tämä tässä Xxonn. Tuletko oppaaksi Destralille?”
”Öööh. Eikö sinne mano ole itsemurha?”, KooGeeBee kysyi.
”Tottakai on, jos meidät huomataan. Meitä ei huomata.”, Matoro vastasi.
”Noh, mikäpä siinä.”, KBG vastasi miettien mihin hän oli taas menossa.

Hetken kuluttua joukko oli Xxonnin punaisen moottoriveneen kyydissä, kiitämässä pitkin öistä merta.

Lohikäärmepoika hakee sirun

Klaanin linnake

Make lennähti sisään käytävän ikkunasta. Hänestä muutaman sentin päässä seisovat Matoranit hätkähtivät. Make alkoi pian kävellä kohti Klaanin holvia, jonne Nimdan siru oli piilotettu. Pian käytävän täyttävä teräsovi oli hänen edessään. ”Mitäs asiaa”, vartiaMatoran kysyi. Make irvisti, päästäen kumman karjaisua muistuttavan äänen. Nyt ei ole aikaa vitkasteluun. Matoran hätkähti ja astui sivuun. Make asetti kätensä skannerinäytölle.
Skannaus: valmis. Sisäänpääsy: sallittu.
Suuri teräsovi aukesi. Se oli ainakin puolen metrin paksuinen. Hänen eteensä aukesi suuri huone. Huoneen keskellä kökötti jalusta, jonka päällä oli pieni kangaspussi. Make käveli huoneen poikki, napaten pussin ja rynnäten ulos. Hän käveli ikkunan luo, hyppäsi alas, avasi siipensä ja lensi takaisin kohti kokoushuonetta. Symbiootin hänelle lausumat sana pyörivät jatkuvasti hänen mielessään…

[spoil]Snowman pyysi kirjoittamaan nopean Nimdanoutoviestin.[/spoil]

KGBio asettuu lepotilaan

KooGeeBee hiipi sisään ja hakeutui kohti varjoja kuullessaan askelia. KooGeeBee syöksyi ensimmäisestä ovesta sisään hämärään varastohuoneeseen. Hän kuunteli ääniä, muttei kuullut mitään. Tyytyväisenä hän kyhäsi varaston pimeimpään nurkkaan jonkun sängyhtävän kasan ja asettui lepotilaan.

Koobeen pommi

Mata Nui, Po-Koro

”HI HI HI”, Matoran nauroi ja juoksi innoissaan päin kuollutta puuta.
”Mitä ihmettä sinä teet, Konguboss?”
”HI HI HI”
”?”
”HI HI HI”, Konguboss jatkoi nauramistaan ja kysyi ”Mikä tämä punainen nappi tässä on?”
”Älä vaan paina sitä”

”HI HI HI”, jatkui nauru ja Matoran alkoi pyöriä pölyisessä ja kuivassa maassa.
”Räjäytit juuri jotakin”
”Ööh?” vihreä Matoran ihmetteli, ”HI HI HI”

[spoiler=Miksi näin tapahtui?]Tämä tapahtui, koska Konguboss.[/spoiler]

Destralille ja sen ohi I: Manua etsimässä

Bio-Klaani

”Pahus, missä Manfred on kun häntä tarvitaan.”, Matoro pohti kävellessään leppoisaa hiekkatietä kohti Klaania. Hän tarvitsisi jonkun Makutan tietoja. Tietoja tästä Makuta Itrozista. Arkistoista ei löytynyt suuremmin tietoja.
Vain se, että Itroz oli sulkeutunut ja yksinäinen makuta joka omistautui projekteilleen.
Hän on mahdollisesti tehnyt Matoron naamion, sillä hänen nimensä löytyi kaiverrettuna naamiosta, sanojen ”Projekti Nimda” kanssa.
Tämä Itroz liittyy jollakin tapaa Nimdaan, Matoro oli miltei varma.
Jos hän saisi jostakin tietoonsa Makutan ”laboratoriosaaren” sijainnin, asioita saattaisi ratketa.

Ensimmäinen mahdollisuus kyseisen tiedon saamiseksi olisi joltakin Makutalta kysyminen. Toinen vaihtoehto olisi Destralille meno.
Se ei erityisemmin houkutellut Matoroa.

Klaanin suuri portti avautui jään toan kävellessä siitä läpi. Klaania ympäröivien matoranaluiden vilinä oli hiljentynyt mutta joitakin matoraneja, kuten aina-ahkera Bob, työskenteli vielä. Mainitun tapauksessa katonkorjaajana.

Matoro syötti tunnuksensa Klaanin rakennuksen ovenkarmissa sijaitsevaan kortinlukijaan. Paineovi avautui ja hyvin valaistu Klaanin aula sinisine mattoineen paljastui. Matoro asteli salin läpi kohti huonettaan.

KGBion uskomaton kuperkeikka

Jossain, taas kerran

KooGeeBee kuunteli silmät kiinni ympäriltä kuuluvia ääniä ennen kuin nousi ylös. Hän verrytteli kipeytyneitä raajojaan ja katseli ympärilleen, näkyi vain loputtomia puujonoja silmänkantamattomiin. KooGeeBee valitsi sopivan paksun ja kestävän puun ja pomppasi alimmalle oksalle. Hän lähti kiipeämään kohti latvaa nähdäkseen ympäristönsä hieman tarkemmin. Latvaan päästyään hän katseli ympärilleen ja huomasi ihmeekseen taivaanrannassa tutuhkon rakennelman, muttei muistanut mistä. Hän katseli tuota oudon tutuhkoa rakennelmaa ja pinnisteli saadakseen mieleensä, mistä hän tunsi sen.

KooGeeBee ei kuitenkaan onnistunut vaan pudottautui latvasta kevyesti maahan ja lähti tarpomaan kohti tuota rakennelmaa. Käveltyään hetken hän huomasi maiseman muuttuneen. Kaikki oli järjestelmällisempää. Nyt epäjärjestelmälliset puiden jonot olivat vaihtuneet suoriksi ja pitkiksi järjestelmällisiksi jonoiksi. KooGeeBee lähti kävelemään jonojen välistä aukeaa kohti jonkun matkan päässä näkyvää kivistä muuria. Yhtäkkiä hän huomasi puiden välissä tallustelevan matoranin. KooGeeBee kierähti puun lehvästön suojiin ja loi naamiovoimillaan ympärilleen muutaman tarkasti suunnatun varjon piilottaakseen itsensä tuon uteliaan matoranin katseelta.

Varjjoihin kätkeytyneenä KooGeeBee lähti seuraamaan tuota matorania, aurinko laski jo viimeisiä säteitään muurin hajaa pitkin ja loi KooGeeBeen toivomaa hämärää ympärille. KooGeeBee saapui matoranin jäljessä muurin alle ja hiipi hipihiljaa seuraten matorania kohti suurta portin näköistä rakennelmaa kohti. Portin vieressä seisoskeli vartijamatoran joka nähdessään tulijan huusi jotain ja porttiin aukeni ovea muistuttava kolo. Matoran käveli siitä, mutta KooGeeBee jäi ulos odottamaan tilaisuutta hiipiä sisään.

Sellainen saapuikin melko pian. Jonkin ajan kuluttua portin ovi aukesi taas ja ulos talsi toinen matoran, vahdin asussa. Matoranit juttelivat niitä näitä tuijotellen kaukaisuuteen. KooGeeBee näki mahdollisuutensa tulleen ja hyppäsi portin kivisen kaaren takaa kuperkeikalla ovesta läpi kierien toisella puolella odottaviin varjoihin. Kaupunki oli melko valaistu, joka saattoi häiritä KooGeeBeen liikkumista, mutta koordinoidulla hiipimisellä hän onnistui välttämään matoranien uteliaat silmät ja lopulta saapui oudon kivisen tornin juurelle. HÄn lähti kiertämään tornia ja löysi kuin löysikin sopivan paikan. Muutama metri KooGeeBeen pään yläpuolella oli uloke ja kun hän pinnisti hyppynsä äärimmilleen, hän sai otteen ulokkeesta ja punnersi itsensä ylös. Uloke oli jonkin sortin ikkuna ja KooGeeBee livahti siitä sisään.

Lonkero-ongelmia

Keskellä merta, keskellä ei mitään.

Yö oli laskenut viittansa meren ylle. No, oikeastaan kaiken minkä ylle se voi. Samol ei saa unta, koska hänellä on univaikeuksia. Nämä vaikeudet saattavat tosin myös pelastaa hengen…

”Äh! Tappakaa se! Tappakaa! Auuuuuu!” Thowron huusi unissaan.
”Mitä nyt taas…? Herää! HERÄÄ!” Huusi Samol. ”Uah. Missä olen? Näin unta, että jättimäinen kalmari kävi kimppuumme.” sanoi Thowron. Samassa, kuin tyhjästä, lonkero oli kiertynyt Thowronin kaulan ympärille. ”ÄÄÄÄÄKKK! AUTA TOMPPELI!” Thowron huusi Samolille. ”Vai tomppeli… kattia kanssa. No, lämmitelläänpä vähän. Hei! Rumilus! Katsos tänne oikein tarkkaan ja muista nämä kasvot. En kyllä tiedä, kuinka hyvä muisti kalmareilla on? Äh. Taas uppouduin ajatuksiini. Keskity!” Samol höpötteli. Saman tien kun hän havahtui ajatuksistaan, osui hänen ruumiinsa jo veteen kuin kovaan kiveen. Miten käy Samolin? Entä Thowronin? Jatkuu ensi numerossa…