Aihearkisto: Klaanon Rope

Retro

Destralille ja sen ohi IX: ”Iltaa, matoset”

6 kommenttia

Destral

Matoro rullasi nopealla liikkeellä paperidokumentit vyöhänsä.
”Tänne tulee pian väkeä. Pitä häipyä ja äkkiä!”, Matoro sanoi nopeasti, tutkien katseellaan huonetta. Kaksi ovea. Toisesta he tulivat, ja näemmä toisesta he menisivät.

Äksä ampui voimakkaan ammuksen oveen lähettäen sen ilmaan. Hän ampui muutaman suojalaukaukauksen taaksepäin kaksikon juostessa matalaan ovesta. Rahskhien säteitä iskeytyi ovenpieliin ja lattiaan.

Eteen avautui pimeä ja suora käytävä. He olisivat täydellisiä maaleja moisessa paikassa.
”Mitä teemme?”, Xxonn kysyi nopeasti juostessaan.
”En tosiaankaan tied-”, Matoro yritti vastata mutta jalkaan osunut varjosalama heitti hänet maahan. Jään Toa kierähti taitavasti pystyyn. Hän ampui satunnaisia elementti-iskuja taaksepäin, hidastaen rahksheja.

Kaksikon eteen ilmestyi yhtäkkiä mustaa massaa. Seinämä. Matoro ja Äksä törmäsivät pimeydestä ilmestyneeseen seinämään, mutta tällä kertaa ehtivät siitä pois ennen kuin seinä alkoi vetää. He olivat umpikujassa.
Koko käytävä leimusi mustan ja tummanpunaisen väreissä ja seiniä tuntui tulevan kaikkialle.
Maailma pyöri kaksikon silmissä.

Sitten kaikki pimeni.

”Iltaa, matoset.”, mustan ja valkoisen värinen makuta lausui hiljaa.
Matoro alkoi erottaa muotoja pimeyden joukosta. Häntä huimasi taas.
Toa koitti liikkua. Hän ei voinut.
Xxonn kökötti Matoron vieressä. Punaiset jähmetyskentät säikeet kiertelivät kaksikon ympärillä estäen kaikki liikkeet.

Makutan pitkä, luinen pää kääntyi Matoroon. Olennon silmistä paistoi tyhjyys.
”Mikä sai teidät niin epätoivoisiksi että tulitte tänne?”, Krika kysyi hitaasti. Makutan valkoiset alueet suorastaan hohtivat varjojen joukosta.

Matoro silmäili huonetta. Ei ollut mitään huonetta.
Vain pimeyttä.

Matoro yritti selventää ääntään. Hän mietti mitä kaikkea kannattaisi kertoa. Nimdasta hän ei mainitsisi mitään.

Samaan aikaan Krika kirosi mielessään. Tällä olennolla oli mielensuojaus.

”E-etsin tietoja Makuta Itrozista…”, Matoro pystyi kertomaan.
Krikan demoniset silmät pimeydessä miettivät hetken. Sitten Makuta taas puhui.
”Te pienet toat siis tulette universumin vaarallisimpaan paikkaan vain… kouluesitelmän vuoksi?”, Krika kyseli, tavanomainen pilkka äänessään.

Seurasi hiljaisuus.

”Kaikki ovat onnellisia jos tapamme tiedät. Paitsi te, mutta teiltähän ei kysytä.”, Krika kertoi. Sitten hän vain katosi.

”Äks,” Matoro aloitti.
Vastaukseksi kuului epämääräistä muminaa.
”Oletko kunnossa?”
”En. Emme ole kunnossa.”, Äksä vastasi.
Punainen aaltoilu kaksikon kehoilta hiipui pikkuhiljaa Makutan lähdettyä. Se vapautti sankareiden lihakset.
Kentän kadottua kokonaan kumpikin heistä iskeytyi selälleen maahan.

Ei, ei maahan. He leijuivat pimeydessä.

Matoro koitti liikkua. Kaikkialla oli vain pimeyttä. Hän ei tuntenut mitään askelissaan – hän vain käveli pimeydessä.

Hän muisti muinaisen opetuksen Makutasta.

”Mutta Makuta on täällä nyt, näissä palaneissa puissa, tässä kuolleessa maassa. Kaikki tämä on Makutan tuhoamaa eikä puhdistu siitä ikinä. Niin hänestä tulee vahva. Hän tuhoaa asioita.”

Jään Toa katseli ympärilleen. Ainut mitä hän näki, oli Äksän hehkuva sydänvalo.
”Tämä taisi sitten olla tässä.”, Matoro sanoi masentuneena.

”Sinähän olet normaalisti optimisti. Näet aina asioiden valoisat puolet!”, Äksä rohkaisi.
”Näetkö täällä valoisia puolia.”, Matoro sanoi.

Hetken hiljaisuus.

”Sitä minäkin. Ainut positiivinen asia täällä on se, että meillä on se kansio tässä vyössäni.”

Silloin kirkas valo tuli jostakin takaa, häikäisten kaksikon pimeään tottuneet silmät. Pimeyteen aukesi valoa tännä oleva aukko jota reunusti violetti siluetti.
Kaksikko lähti juoksemaan kohti valoa. Aukko pimeydessä suureni hitaasti.
Matoro hypääsi aukosta pitkän vauhdin jälkeen. Hän iskeytyi kovaa hietikkoon ja iski kätensä kiveen. Äksä lensi häntä päin.
Matoro katsoi nopeasti ympärilleen. Visorakeja. Matoraneja. Raheja.

”… ZIVONIN!!!”, kuului kova huuto.

Portista Pimeyden Ulottovuuteen astui ulos hirviömäinen legendojen Visorak – massiivinen Zivon. Sen kymmenmetrinen pistin saalisti vastustajia ja aisteja tuhoavat rhotukat alkoivat lennellä.

Kun olento oli tullut pois pimeydestä, portti sulkeutui sen vanneen Kahgarakin toimesta.
Kaksi klaanilaista tajusivat olevansa keskellä Visorakien ja paikallisten valtavaa taistelua.

Retro

Destralille ja sen ohi VIII: Salaiset kansiot

6 kommenttia

Käytävä Destralilla

Matoro ja Xxonn kävelivät pitkää käytävää pitkin. He olivat varuillaan kaikelta. He toivoivat, ettei samanlaista seinähyökkäystä tapahtuisi, kuin vähän aikaa sitten. Sitten he huomasivat seinältä kartan ja pysähtyivät katsomaan sitä.

”Me siis ollaan täällä”, Matoro sanoi ja tökkäsi karttaa, ”eli meidän siis täytyy kulkea vähän eteenpäin ja sitten kääntyä oikealle.”

Matoro nyökkäsi ja jatkoi kulkuaan. He huomasivat edessä Rhahkshin ja painautuivat seinää vasten, ettei se törmäisi heihin. Kun Rhahkshi kulki yli, he jatkoivat menoaan eteenpäin. Myöhemmin he löysivät etsimänsä huonetta, jossa luki laboratorio. Matoro kokeili sitä.

”Lukossa!”, hän sanoi.

”Eipäs hätää”, Äksä sanoi ja tuuppasi Matoron pois tieltä, ”väistä”

Xxonn varmisti, ettei käytävässä ollut ketään, otti käsitykkinsä käyttöön ja räjäytti oven. Matoro meni sisään ja alkoi etsiä Itrozin tiedostoja. Matoro löysi pari arkistokaappia, joissa luki ”tiedemiehet ja niitten projektit”. Jään Toa löysi kaapin, jossa oli leimattu kirjain I. Hän huomasi, että siinä oli lukko. Hän otti miekkansa, jäähdytti lukon ja rikkoi sen helposti. Kun kaappi oli auki, hän alkoi selailla kansioita.

”Ahaa”, hän sanoi lopulta, ”Äksä, löysin sen. Lopeta etsiminen ja mennään pois, ennenkuin meitä huomataan”

Äksä katsoi tummaa Jään Toaa, jolla oli kädessään tiedosto. Hän nousi ja alkoi lähteä.

Kun he olivat aikoneet lähteä huoneesta, he huomasivat, että pirstoutuneen oven kautta käveli keltainen Rahkshi. Ensin se ei huomannut tunkeilijoita, mutta sitten se tuli takaisin ja katsoi tarkemmin. Se huomasi heidät. Xxonn otti käyttöönsä kenraali Eridoxin tykin käteensä ja ampui sitä. Osuma kuitenkin aiheutti sellaisen äänen, että lähistöllä vartioivat Rahkshit tulivat katsomaan, mitä oli tapahtumassa.

Retro

Destralille ja sen ohi VII: ”Käytä naamiota, mäntti”

5 kommenttia

Destral, lonkeroseinä

Musta limamainen massa painoi Jään Toaa joka suunnasta. Matoro kykeni liikkumaan, mutta seinä antoi periksi kuin muovi; se venyi muttei hajonnut. Hän huomasi seinän aukeavan takaa ja sulkeutuvan edestä, liikuttaen vankejaan kohti tuntematonta määränpäätä.

Outo massa tunkeutui Matoron mustan haarniskan jokaiseen aukkoon. Se tuntui kylmänä ja kosteana kaikkialla, eikä Matoro nähnyt mitään.

Xxonn oli huomannut saman. Hänellä oli myös vaikuksia liikkua, mutta hän yritti tavoitella seinältä nappaamansa hehtaaritykin liipaisinta. Se oli paras idea mikä hänen päähänsä tuli.
Matoro koitti käännellä päätään. Massa oli hieman läpinäkyvää, kuin mustaa lasia, ja sen läpi näkyi heikosti toisen Klaanilaisen katoava siluetti.
Jään Toaa alkoi huimata; happi oli loppumassa. Tämä seinä ei saisi häntä hengiltä.

Vaimea laukaus kuului kaempaa seinän sisästä. Säde puhdasta energiaa oli syöksynyt Xxonnin tykistä, ja massan liike oli pysähtynyt hetkeksi. Siihen oli muodostunut reikä.
Matoro tunsi massan hellittävän otettaan hitaasti.
Sitten se alkoi taas puristaa, ja reikä kuroutui kiinni. Pakokauhu alkoi levitä hiljaa Matoron päässä. Hän pyrki kokoamaan ajatuksensa jatkuvaa painetta ja hapenpuutteesta aiheutuvaa päänsärkyä vastaan.

Matoron pää

Mieli Matoron kanohissa mietti myöskin tilannetta. Se halusi Nimdan. Se halusi Nimdaa enemmän kuin mitään muuta.
Jos tämä Toa kuolisi, myös hän kuolisi.

Mieli ei antaisi sen tapahtua.

Lonkeroseinä

Matoro tunsi päänsäryn voimistuvan. Kaikki keinot alkavat olla kokeillut. Hänen viimeisiksi sanoiksi jäisivät selitys siitä miksi hän selviäsi elossa Destralilta.

Käytä naamiota, joku kuiskasi.
Matoro luuli kuulevansa harhoja.
Käytä naamiota, mäntti., kuiskaus sätti häntä.
Matoro muisti tämän äänen. Se kuului olennolle joka oli aiheuttanut hänelle vain ongelmia.
Hänellä olisi ehkä muutama sekunti aikaa ennenkuin happi loppuisi totaalisesti.
Hän aktivoi naamionsa.

Matoro ei käyttänyt naamiotaan paljoa, sillä se oli raskas käyttää. Lisäksi hän ei varmaksi edes tiennyt mitä kaikkea sillä voisi tehdä.
Hän aisti seinän yksinkertaisen mielenympärillään. Sitten hän hyökkäsi, keskittyen lujasti.

Siinä meni muutama sekunti. Elävä seinä jäi mielensisäisen hyökkäyksen kohteeksi. Sitten se löystyi ja vajosi kumiseksi massaksi lattialle.
Matoro veti keuhkonsa täyteen Destralin käytävien viileätä ilmaa.
Hän oli selvinnyt jäleen kerran.

Sitten hän juoksi katsomaan Xxonnia, joka makasi mielellä taltuteun seinän massan joukossa.

Retro

Zakaz 15: Makuta Nuin monet murheet

7 kommenttia

”On synkkä muttei kovin myrskyinen yö. Pakkasta on kaksi astetta. Kello tikittää puolenyön jälkeen. Tunnelma on rauhallinen. Minä olen Iunatu Kam ja tämä on Ustraug&Iunatu show. Seuraavana vuorossa kappale nimeltä Give Your Life for Rock ’n’ Roll.”

Skakdit katselivat Manua, joka piteli juomapulloa kuin mikkinä suunsa edessä. Jotkut näyttivät kummastuneilta, toiset pyörittelivät silmiään. Kolmannet näyttivät ärsyyntyneiltä.

Warrek kittasi kymmenennettä tuoppiaan karhuhaita, kunnes sammui. Guardian katseli paikkaa, jossa he olivat. Se oli pienempi kuin Kuollut Ruki mutta myös rauhallisempi. Sitten Manu yhtäkkiä kysyi:
”Saanko laboratorion?”
”Laborator- mitä?”

”Manuseni”, Guardian sanoi ja joi pienen kulauksen tuopistaan. ”Uskallanko kysyä, miksi?”
Manu hymyili pahaenteisesti.
”Haluan jatkaa… harrastustani. Muistahan, että minulta evättiin jo yksi.”
Guardian vakavoitui.
”Älä vain sano, että…”
”Tawa ei antanut minun tuoda urkupillejä sisään!” Manu keskeytti.
”Hmm. Miksiköhän ei. Hienot urut.” Guardian ryyppäsi jälleen lasistaan. ”Mutta laboratorio. Sinä ja geenimuuntelu, sehän on ollut aiemminkin niin hyvä yhdistelmä?”
”Jos viittaat siihen pinkkiin jänikseen, olin tuskin mukana.” Manu irvisti. Skakdit pelasivat nyt vaihteeksi korttia. Manu pidättäytyi menemästä mukaan peliin. Häviäminen ei ollut Skakdien mielestä hyvä asia. Sitä se ei ollut myöskään Makuta Nuin mielestä.

Guardian kohotti kulmaansa ankean näköisenä. Hän näytti ikään kuin pettyneeltä siitä, että Manu ei ollut ymmärtänyt täysin. Sitten hän siirsi molemmat kätensä suunsa ympärille ja muodosti sormillaan hyönteismäiset leuat. Guardian irvisti ilkeämielisesti ja teki parhaan mahdollisen imitaationsa Nazorakin sotahuudosta. Manu naurahti hieman, käänsi sitten katseensa Guardianiin ja sanoi:
”Kerronko, mitä tapahtui todella?”
”Voi, kaikin mokomin.”

Ensimmäinen muna kuoriutui. Olimme erittäin tyytyväisiä.
”Kyllä. Täydellissä”, sanoi Abzumo ja otti munan käteensä.

”Lopeta nauraminen, jos haluat kuulla, perhana”, Manu sanoi. Guardian hykerteli hetken, mutta jatkoi sitten kuuntelemista.

”Sen nimeksi tulee ’0001’”, sanoin minä. ”Me järjestämme tämän armeijan niin, että toisena syntynyt torakka on ’0002’ ja niin edelleen.”
”Ei”, Abzumo vastasi. ”Hänen nimensä on Steve.”
”…”
”Kylläh.”
”Miksih. Mehän suunnittelimme, että organisoimme tästä armeijan, joka valloittaa koko universumin.”

”Hei, viekää pois tuo sammunut käppänä. Se vie tilaa tuosta penkiltä”, huusi baarimikko. Manu ärsyyntyi keskeytyksistä. Guardian huojui hieman nostaessaan Warrekin jalat ilmaan. Manu tarttui Warrekin käsistä, ja he raahasivat sitten Warrekin huoneeseen, jonka he olivat varanneet pubin yläkerrasta. He nostivat Warrekin resuiselle sängylle ja istahtivat omille punkilleen. Siinä he vain istuivat kumpainenkin ajatellen omiaan. Sitten Makuta jatkoi. Tai olisi jatkanut, ellei Guardian olisi nukahanut sängylle. Makuta huokaisi ja meni myös itse makuulle.
Mitähän Klaaniin kuuluu? hän ajatteli itsekseen. Sitten hän päätti vilkaista. Hän oli säilyttänyt mielensisäisen linkin kaikkiin tiimiläisiinsä, jotka olivat olleet mukana nazoraktukikohtaan tunkeutumisessa. Nyt Makuta Nui otti yhteyden Matoroon. Hän oletti tuntevansa Klaanin, mutta tunsikin jotain aivan muuta. Hän tunsi vuosisatojen takaisen pimeyden, synkkyyden, joka huokui kivisistä seinistä ja tummanpunaisista ja -vihreistä, himmeistä lampuista.

Matoro, missä sinä olet?
… Mitäh?
Sinä et ole Klaanissa. Minne olet itsesi raahannut?
Matoro tunnisti äänen päänsä sisällä Manuksi. Hän ei ollut tosiaankaan odottanut kuulevansa sitä.
Mitenhän tämän nyt selittäisi. Olen… Destralilla.
”DESTARILLA?” Manu huusi ääneen. Guardian hätkähti hereille ja veti aseen sänkynsä vierestä. Hetken hän katseli ympärilleen huohottaen. Warrek kuorsasi edelleen lattialla, jonne kaksikko oli hänet jättänyt. Makuta Nui seisoi sänkynsä vieressä selvästi järkyttyneenä.

MITÄ PIRUA SINÄ TEET SIELLÄ?
Se on pitkä juttu. Etsiskelen tietoja Makutasta nimeltä Itroz. Koetan pysyä hengissä. Tämän paikan sisustus on muuten harvinaisen tylsä.
Se ei olekaan niin helppoa. Sinä luultavasti kuolet sinne.
No, tähän mennessä on mennyt ihan hyvin…
Ketä muita olet ottanut mukaasi tapattamaan itseään?
Semmoiset heput kuin Xxonn ja KooGeeBee. Jälkimmäinen on käynyt täällä kerran ja siitä viisastuneena jäi veneeseen, Matoro ajatteli. Mutta hei, haluaisitko helpotata hommaani ja tehdä dramaattisen paljastuksen siitä, että olet Itrozin elämänkerturi?
Minä tuskin tunsin häntä. Kaikki, mitä hänestä tiedän, on suurin piirtein asuinpaikka ja kuolinsyy.
Asuinpaikkaa minä tässä etsiskelen. Tai siis stereotyyppistä ”pahan tiedemiehen salaista laboratoriosaarta”.
Eikä mieleesi juolahtanut, että olisit voinut odottaa minun paluutani sen sijaan, että tapattaisit itsesi paikassa, josta ei voi selvitä hengissä ellei ole Makutain veljeskunnalle uskollinen MAKUTA?

Guardian katseli Manua ihmeissään. Mitä tämä puuhasi? Hän käveli tämän luokse. Manu vilkaisi häneen yhdesti ja hieroi otsaansa. Guardian istahti hänen sängylleen ja jäi odottamaan.

No siis, ensinnäkin, olen selvinnyt jo kerran Destralilta. Toiseksi, en osaa odottaa. Kolmanneksi, olet ties missä kadonneena ilman varmuutta elossa olemisestani, Matoro sanoi. Manu aikoi sanoa jotain, mutta Matoro ehti ensin:
”Elossa” tarkoittaa tässä yhteydessä asiallisessa ruumiissa olemista.
Viimeksi, kun selvisit Destralilta, sinulla oli mukanasi kaksi Toaa, jotka olivat myös erittäin kokeneita. Nyt sinulla on mukanasi… Matoran?
Matoro ei vastannut. Hän ei ollut oikeastaan sen kummemmin ajatellut, mitä Destralilla odottaisi. He olivat nyt tulleet edellisiä synkempään käytävään. Siellä ei ollut valoa juuri ollenkaan. Edellisten käytävien valoa kajasti sinne hieman, mutta muuten se oli aivan pimeä. He kulkivat varovaisesti.

Seinä näytti epäilyttävästi pimeyttäkin mustemmalta. Se tuntui hyllyvän, kuin se olisi valmistettu limasta. Musta, limainen seinä, josta valui jotain mustaa. Yhtäkkiä seinästä syöksähti kymmeniä lonkeroita, jotka tarttuivat sekä Matoroon että Xxonniin. Kaksikko yritti pyristellä vastaan, mutta seinä veti heitä itseään kohti. Lonkerot tunkeutuivat heidän suihinsa. Ne kiertyivät heidän ympärilleen. Pian seinä otti heidät omakseen.

Yhteys katkesi. Makuta nui jäi seisomaan pöllämystyneenä sänkynsä viereen. Guardian katsahti häneen. Hän istui sängylle ja näytti siltä, kuin olisi nähnyt juopuneen Matoranin lakana yllään kadulla.
”Mitä tapahtui?” Guardian kysyi.
”Matoro”, Manu vastasi. Guardian katsoi häntä kysyvästi. ”Matoro on Destralilla. Ja jokin juuri tunkeutui hänen mieleensä ja katkaisi mieliemme välisen yhteyden.”
Guardian pohti tätä hetken. Sitten hän sanoi:
”Selviävätkö he?”
”En… tiedä. Luultavasti eivät.”
Guardian nyökkäsi surumielisenä. Heidän täytyisi vain toivoa.

Retro

Gorilla ja oudon tilan uudisasukkaat

7 kommenttia

Outo tila

Oliolli oli juuri muistanut jotakin, jotakin joka oli tapahtunut jo noin viisikymmentä miljoonaa askelta sitten.

Oliolli heräsi mudasta tien vierestä. Hänellä ei ollut mitään muistikuvaa siitä, miten hän oli päätynyt siihen. Noustuaan pystyyn hän katseli ympärilleen. Hän tunnisti alueen. Hänen kotinsa oli ollut jossakin lähistöllä. Täällä päin hän oli asunut, ennen kuin jotkin uudisasukkaat oivat muuttaneet paikalle, ja hänen oli täytynyt lähteä. Uudisasukkaat eivät olisi varmastikaan hyväksyneet hänen tekojaan alueella. Joten hän oli paennut kotinsa ”takaovesta”.

Yhtäkkiä Oliolli muisti myös miten oli päätynyt tähän outoon tilaan.

Hän katseli yhä ympärilleen. Vaikka oli pimeää, hän näki lähistöllä maassa lojuvan kaavun. Mentyään katsomaan sitä lähempää, hän tunnisti sen, se oli hänen oma luomuksensa. Pystyisi peittämään lähes kenen tahansa henkilöllisyyden. Hän puki sen päälleen ja huomasi sitten, että taskussa painoi jokin esine. Hän otti sen sieltä ja katsoi sitä: se oli avain hänen kotiinsa.

Hän lähti kotiaan päin, vain huomatakseen, että uudisasukkaat olivat jääneet asumaan juuri hänen kotinsa kohdalle ja vieläpä rakentaneet jonkin linnoituksenomaisen sen päälle. Tämä linnoitus saattaisi olla ties kuinka sokkeloinen, ja hän arvasi, että jokin näistä uudisasukkaista osaisi tien hänen kotiovelleen paremmin kuin hän itse.

Vähän ajan päästä Oliolli oli päässyt jo linnakkeeseen sisälle. Sinne oli ollut lastenleikkiä livahtaa sisään, näitten uudisasukkaitten pitäisi selvästi parantaa turvatoimiaan. Hän katseli ympärilleen ja tajusi olleensa oikeassa: hän ei voisi mitenkään löytää tietään kotiinsa, joten hänen täytyisi etsiä paikan asukas, joka osaisi tien.

Etsittyään jonkin aikaa hän löysi jonkun. Tämä uudisasukas katsoi häntä, eikä selvästikään osannut päättää mitä tekisi. Oliolli käveli uudisasukkaan luokse, antoi tälle avaimen käteen ja löi tämän tajuttomaksi. Helpompaa kuin luulisi, etenkin kun toinen oli jo valmiiksi hämmästynyt. Tämän jälkeen Oliolli meni piiloon. Aamulla hän seuraisi uudisasukasta, tämä menisi varmasti etsimään ovea johon avain sopi, ilmaan juuri minkäänlaista muistikuvaa Oliollista; hänellä oli sellainen vaikutus useimpiin, samoin hänen kaavullaan.

Aamulla uudisasukas kulki suoraan ovelle, juuri kuten Oliolli oli arvannutkin. Tämä laittoi avaimen lukkoon, väänsi, ja ovi aukesi. Uudisasukas meni sisään, mukanaan tämän ystävä, ja Oliolli seurasi perässä. Oliolli oli kotonaan, mutta niin olivat uudisasukkaatkin. Sille ei voisi mitään, he eivät mitenkään voisi saada selville kaikkia niitä salaisuuksia, joita hänen kotiinsa liittyi. Jotkin niistä olisivat liian voimallisia näille uudisasukkaille.

Tästä eteenpäin Oliolli ei muistanut. Muistelun jatkamisen yrittämisen sijaan hän vain jatkoi kävelyä.

Retro

Destralille ja sen ohi VI: Epäonnistuneitten Makutojen seinä

7 kommenttia

Destral

Xxonn ja Matoro olivat päässeet Makutoja pakoon. Nyt he olivat etsimässä Epäonnistuneiden Makutojen Seinän. Sen lähellä pitäisi olla laboratorio, josta he saisivat tietoja Makuta Itrazista, Matoron kanohin luojasta. Yksi ongelma kuitenkin oli: he olivat aiheuttaneet hässäkkää Destralin vanhoissa arkistoissa, ja nyt Makutat ovat varustautuneet, kun he tietävät, että heidän tukikohdassa on tunkeilijoita. Kaksikon onneksi heillä oli kaksi Volitakia, stelthin naamiota. Ainoa huono asia on, että Destralilla on Makutoja, joilla on Rodeja ja Arthroneja.

”Sepä oli läheltä”, Äksä sanoi.

”Olen kokenut pahempia”, Matoro vastasi.

”Olen myös kokenut paljon, mutten ollut ikinä niin lähellä kuolemaa”

”En kiellä sitä”, Matoro vastasi.

”Mikä on se ’Unohdettujen Makutojen Seinä’?”, Xxonn kysäisi pienen hiljaisuuden jälkeen.

”Se on sellainen seinä, jonne ripustettaan kuolleitten, epäonnistuneitten Makutojen naamiot ja aseet”, Jään Toa vastasi.

”Me siis menemme sen lähistöllä olevaan laboratotioon?”, Xxonn varmisti.

”Pitäisi mennä Seinän kautta sinne”

”Hyvä on”

***

Hieman myöhemmin he saapuivat suuren seinän luo. Seinälle oli ripustettu Kanoheja ja voimakkaan näköisiä aseita. Äksä otti ison tykin seinältä, jonka yläpuolella oli Kraahkan ja lyhyt kuvaus ”Kenraali Eridoxista, typeryksestä, joka yritti neuvotella rauhaa Zyglagien kanssa”.

”Mitä ihmettä sinä teet?!”, Matoro kysyi Äksältä.

”Eihän tämä häpäise ketään”, Xxonn vastasi, ”Tämähän on epäonnistuneitten Makutojen Seinä, eikä kunniakaitten Makutojen seinä.”

”Ja muuten, jos joudun tappeluun parisataa Makutaa vastassani, niin millä minä puolustan itseni? Käsitykilläni?”

Matoro pudisti päätän ja sanoi, mitä halusi sanoa:

”Muistaakseni laboratorio oli hieman etelässä. Lähdetään sinne.”

Sen sanottua, Xxonn ja Matoro lähtivät laboratorioon, etsimään tietoja Itrazista.

Retro

Destralille ja sen ohi V: Vain yleistietoa

7 kommenttia

[spoiler=Mörr.]Öeeeeeh. KGB ei tainnut lukea edellistä viestiä? Aiheutit juuri hienon aikaparadoksin. Mitä jos sovimme että Äksän viesti tapahtui Koogeebeen viestin jälkeen. Lisäksi tuossa KooGeeBeen viestissä on muitakin ristiriitoja…
No siis, jatkan Äksän viestistä.
Ja hei, käytän tässä vanhaa Youtube playeria koska tämä valitti jotain uutta käyttäessäni.[/spoiler]

Destral

Matoro ja Xxonn kyyristelivät Destralin tukikohdan pimeydessä. He olivat juuri tulleet ilmeisesti makutoiden ”arkistoihin” jossa he säilyttivät tietojaan.
Kaikki oli toistaiseksi hyvin. Siis hyvin ottaen huomioon että he olivat kaksin Makutojen tukikohtasaarella jonne kukaan ei useinkaan menisi.

Matoro avaa I-kirjaimella varustetun metallilaatikon. Se on ruostunutta metallia ja täynnä papereita.

Varjoissa liikahtaa jokin kaukana ovella. Xxonn havahtuu.
”Matoro!”, hän kuiskaa.
”Kohta”, Matoro vastasi suoraan ja kumartui enemmän laatikkoon. Hän selasi papereita.

Makuta katseli kaksikkoa varjoista. Se ei tiennyt mitä nämä tunkeilijat tekivät täällä. Vain täysidiootit tulisivat saarelle noin kevyesti varustautuneena.
Yksi nopea liike ja kumpikin heistä makaisi kuolleena maassa.

Pimeä arkistohuone suorastaan henki pelkoa. Ainoat valonlähteet tulivat kahden olennon silmistä ja sydänkivistä sekä sitten Matoron volitakiin asentamasta pienestä lampusta.
Toa selasi papereita ja alkoi tajuta, että Makutoiden kansioita säilytettiin toisaalla. Nämä olivat vain yleistietoa.

”Sitä ei ole täällä.”, Matoro kuiskasi.

Silloin Xxonn heittäytyi kovaa Matoroa päin, heittäen kaksikon suoraan nurkkaan. Makuta oli iskenyt arkistokaappiin suurella miekallaan.

Kolme olentoa tuijottivat toisiaan silmänkään värähtämättä.
Matoro tiesi, että tuo Makuta tappaisi heidät, sillä ei voisi aloittaa taistelua. Jos taistelu alkaisi, paikak olisi täynnä rahksheja.
Xxonn tiesi aivan saman asian.
Makuta taasen tiesi tappavansa kaksikon helposti.

Äksä sai idean. Se tosin voisi tappaa heidät molemmat.
Hän ampui nopeasti käsitykillään Makutaa rintaan. Laukaus kuului pitkälle, mutta Makuta horjahti taaksepäin. Seuranneen sekunnin aikana Matoron nopea iskusarja valkoisen tappavalla energiaterällä oli kaatanut pitkän hahmon maahan. Klaanilaiset luulivat hetken onnistuneensa, mutta varjojen olennon voimat heittivät Matoron takaseinään ja Makuta syöksyi ylös, kohti Äksää. Tämä heittäytyi maahan ja kierähti turvaan varjosalamalta.

Matoro kuuli paljon askelia. Huoneeseen oli tulossa joku.
Jään Toa heitti Volitakinsa pois ja nappasi oikean naamionsa. Hän tarvitsisi teleskooppisilmiä.
Huone avautui vihreänä toan katsellessa sitä yökiikarilla. Hän tajusi miten he pakenisivat.

Xxonnilla ei mennyt hyvin Makutaa vastaan; hän oli onnistunut parissa väistössä mutta oli myös saanut muutaman kipeän osuman. Matoro lähti syöksyyn kohti kaksikkoa ja huoneen nurkkaa, potkaisten pitkää vihollista takaraivoon. Toa kierähti Makutan päältä, väistäen tämän iskun. Aalto kylmyyttä kaatoi Makutan maahan sekunteja ennen kuin Makuta ehti aktivoida kylmyyden kestokyvyn.

”Äksä! Kaappien päälle!”, Matoro huusi, koittaen hyödyntää aikalisän. Hän oli itse lopettanut hyppynsä kaapeille ja iski miekkansa ohueen metalliin seinän yläosassa.

”Suljettu ikkuna. Näkyi vain yökiikarilla.”, Matoro selvensi. Äksän suuri hahmo kiipesi metallisten kaappien päälle.

Silloin heitä kohti alkoi sataa Rahkshien voimasäteitä.
Kaksikko hyppäsi avoimesta ikkunasta alas, tai pikemminkin Matoro hyppäsi ja Äksä roikkui perässä.
Pudotus olisi ollut kymmeniä metrejä suoraan kallioille ellei Matoro olisi laukaissut harppuunaa tukikohdan ylempään seinään. Jään Toan robottikäden moottori kelasi kaapelia nopeasti, vieden samalla kaksikkoa ylöspäin.
”Älä putoa.”, Matoro sanoi lyhyesti, koittaen keventää tunnelmaa itsestäänselvyydellä.
Xxonn keskittyi vain pitelemään kiinni Jään Toasta.
Pian kaksikko oli tasanteella Makutojen linnoituksen ylemmässä osassa.

”Siis. Tuolla ei ollut Makutojen omia tietoja.”, Matoro selitti kun kaksikko oli turvassa reunalta.
”Seuraava siirto?”, Xxonn kysyi.
Matoro mietti. Hän oli käynyt Destralilla ennekin, muttei ollut tosiaankaan saanut käsitystä paikoista. Hän oli vain roikkunut muiden mukana.
Sitten hän muisti laboratorion Epäonnistuneiden Makutojen Seinän lähellä, jossa hän näki Itrozin nimellä varustetun kansion.

”Sain idean.”, Matoro sanoi hiljaa.
”No?”
”Epäonnistuneiden Makutojen Seinä. Siellä on laboratorio jossa pidetään tietoja vanhoista Makutoista.”, Matoro lausui varmemmin mitä hän oli.

Retro

Destralille ja sen ohi IV: Epälineaarista tarinankerrontaa

5 kommenttia

Moottorivene

KooGeeBee istui hiljaa veneen partaalla ja tuijotti hiljaista merta. Hän mietti oliko mukaan tulo sittenkin virhe, muttei maininnut siitä kummallekaan, istui vain ja tuijotti kaukaisuuteen. Vene kiisi pitkin vedenpintaa kohti kolmikon tuomittua määränpäätä.

”Onko teillä mitään tietoa määränpäästämme? Vai onko kaikki vastuu minulla? Ja kai tiedätte minne suuntaan menemme?”, KooGeeBee kyseli miettien kuinka ihmeessä he aikoisivat soluttautua maailmankaikkeuden ehkä vaarallisimpien ja vihamielisimpien otusten vartioiduimpaan linnakkeeseen huomaamatta. Hän yritti olla miettimättä mitä heille kävisi jos heidät huomattaisiin. Kuinka kammottavan tavan tuhota heidät makutat voisivat keksiä?

”No, tuota, kyllä meillä jotain perusinformaatiota siitä paikasta on, mutta siksihän sinä olet mukana, koska tiedät siitä enemmän. Ja ellet aivan väärin paikkaa osoittanut ja aiempi informaatio valehtele, niin kurssi on ainakin melko oikein”, Xxonn vastaili.

”Hyvä, mutta pitäkää kurssi tarkasti kohti paikkaa jonka osoitin, sillä se on ainoa paikka josta sille pirun luodolle voi livahtaa huomaamatta”, KooGeeBee selitti.

”Kyllä, kyllä, emmehän halua päätyä Makutojen illallispöytään erikoisvieraiksi”, Matoro selitti.

KooGeeBee muisteli edellistä kertaansa linnoituksessa. Hän oli ollut nuorempi ja uhkarohkeampi, halusi näyttää muille pystyvänsä mihin vain. Nyt, mitä lähemmäs he määränpäätään saapuivat, sitä suuremmaksi hänen sisäinen pelkonsa kasvoi.

”Herättäkää minut kun lähestymme saarta”, KooGeeBee ilmoitti ja etsiytyi sopivaan soppeen ja jatkoi keskeytyneitä uniaan.

[spoiler=Huom.]Tapahtuu siis ennen Xxonnin viestiä aikaparadoksien välttämiseksi[/spoiler]