Kaikki kirjoittajan Umbra artikkelit

Rakennan maailmani neljänteen seinään nojaamalla ja sitä naarmuttamalla.

Sheelikan vakoilutehtävä

Bio-Klaanin linnoituksen lähimaasto

Bio-Klaanin linnoituksen ulkopuolella, puoliksi sinivalkoinen ja puoliksi musta Toa katseli suuren biomekaanisen puun oksalta kiikareillaan Bio-Klaanin linnoituksen elämää. Kiikareissa oli skannerit, lämpöanturit ja niillä pystyi nappaamaan erilaisia ääniaaltoja.

Salaman Toa Sheelika kuunteli mielenkiinnolla mitä Klaanilaiset tekivät linnoituksen sisällä. Linssiensä läpi, Sheelika näki kuinka Visokki lähti Postikeskuksesta kipittämään käytäviä pitkin kohti tuntematonta määränpäätä. Sheelika näki myös kuinka kaksi sääntöjenrikkojaa ampuivat toisiaan tulipalloilla, ja kuinka muutama moderaattori tuli rankaisemaan sääntöjenrikkojia modekiviensä voimalla.

”Eikö tuolla ole mitään mielenkiintoisa…” Sheelika mutisi, puristaen kädessään erään Toan Bio-Klaanin passia, jonka Sheelika oli varastanut muutama tunti sitten. Hän oli kolkannut Toan ja heittänyt hänet yhteen lukemattomista Ma Wetin tunneleista, joiden pohjalla odotti jättiläismäinen Vatuka. Vatuka oli murskannut haavoittuneen ja tajuttoman Toan jolloin Sheelika jätti ruhon oman onnensa nojaan.

Äkkiä Sheelika huomasi jotain mielenkiintoista, Guardian jutteli huolestuneena muutamien klaanilaisten kanssa.

”Se jauhe oli ansa. Jokin häiritsi meidän kommunikointiamme Lumiukon ja Ämkoon kanssa. Tästä ei ole tulossa mitään hyvää”, teleskooppisilmäinen Plasman Skakdi selitti kahdelle humanoidille.

”Klaanilaiset alkavat saada suunnitelman selville”, Sheelika sanoi, ottaen yhteyttä radiollaan liittolaiseensa ”Arsteiniin”.

”Pysyttele siellä vakoilemassa ja jos mahdollista, käy tutkimusretkellä Umbran huoneessa. Se Valon Toa on jossain kaukana, eikä hän ole tulossa takaisin pitkään aikaan. Häneltä voi löytyä jotain mielenkiintoisia tarvikkeita, joita tarvitset tehtävässäsi”, ääni radiossa sanoi.

”Kyllä, Arstein”, Sheelika sanoi, sulkien radionsa, ja laittaen sen kangaslaukkuunsa.

Alkaen systemaattisesti tutkia klaanin salakäytäviä ja tunneleita, Sheelika sai arvokasta tietoa Liittoumalle.

Äkkiä jokin esine sai Sheelikan valppautumaan. Eräässä klaanin tornissa, jossa Umbran huone oli, sijaitsi Umbran holoprojektori joka lähetti taukoamatonta holograafista kuvaa Umbran lähdöstä ja viestistä Klaanilaisille. Kukaan ei ollut käynyt Umbran huoneessa tämän lähdettyä, ja Sheelika päätti lähteä tutkimaan asiaa.

Sheelika laskeutui alas puusta ja lähti häivetekniikan naamionsa avulla hiipimään Bio-Klaanin linnoituksen seinämää pitkin. Muureille vartioivat violetit painovoimaa hallitsevat Ba-Matoranit eivät huomanneet mitään liikettä alhaalla, vaikka ruohon liikkuminen olisi paljastanut Sheelikan sijainnin helposti. Matoranit marssivat jatkuvaa marssiaan ja Sheelika pääsi kuin koira veräjästä.

”Onpa onni että Tawa palkkasi noin huonoja vartijoita”, Sheelika myhäili, juosten äänettömästi linnoituksen seinämän viertä. Pienet kivet jotka irtoilivat paikaltaan Sheelikan juostessa olisivat paljastaneet hänet, jos Tawa olisi viitsinyt palkata valppaampia vartijoita.

Viimein Sheelika pääsi tornin lähimaastoon. Ampuen suuren koukun Volo Lutu-laukaisimellaan Umbran ikkunaan, Sheelika alkoi hinata itseään äänettömästi ja katseilta piilossa kohti Umbran huonetta.

Raptorit riitelevät kuin matoranit kanokasta

Metsäaukiolla

Klaanin saaren sankassa metsässä, joukko Zyglakeja selvitti välejään. Zyxaxin lähtö oli jättänyt saaren Zyglakeille ongelman. Heidän johtajansa katosi kaukaiselle saarelle taistelemaan Makutan kanssa Toa-ryhmää ja Matoraneja vastaan, jättäen heidät yksin tänne viheliäiselle saarelle Nazorakien, Skakdien ja muiden ärsyttävien olentojen kanssa. Nyt joukko Zyglakeja oli kerääntynyt metsäiselle, suurten puiden reunustamalle aukiolle, jota sävyttivät kuolleiden puiden rungot.

”Zyglakien johtajuus kuuluu minulle, koska minä olen voimakkain!” piikikästä kypärää kantava Zyglak sanoi, iskien falanginsa päin taistelutoveriaan, joka otti aseesta kiinni, katkaisten sen kappaleiksi.

”Taisteluita ei voiteta voimalla, vaan taktiikalle”, Zyglak sanoi, potkaisten maasta kiven päin vihollistaan, jolloin kivi osuin tätä silmään ja Zyglak kaatui maahan.

Ympärillä joukko Zyglakeja oli seurannut taistelua hiukan ihmetellen. Nämä Zyglakit eivät olleet vallanhimoisia vaan tarvitsivat vain suuren johtajan joka auttaisi heitä listimään Klaanilaiset. Ei sen enempää. Tappaa ehkä muutaman Matoranin samalla.

Maahan kaadettu Zyglak piteli silmäänsä, kun voittaja aikoi iskeä miekallaan vihollisensa pään paikaltaan.

”Tee se mitä teetkin, sillä sinä olet voimakkain”, Zyglak sanoi, katsoen kuinka suuri ja kulunut terä välkkyi valossa. Terä olisi viimeinen asia minkä hän näkisi elämänsä aikana.

Iskien miekkansa vihollisensa kaulan lävitse, vihreää nestettä lensi ilmassa ja roiskui hänen päällensä.

Zyglak nousi, jättäen kuolleen vihollisensa maahan ja nosti kätensä ilmaan. Zyglakit alkoivat kerääntyä hänen ympärilleen.

”Kansani, minä johdan teidät vielä moniin voittoihin, sillä en lähde Makutojen tarjousten perässä muita maita valloittamaan. Tästäpäivästä lähtien Kalgyz hallitsee Bio-klaanin saaren Zyglakeja!”

Zyglak joukkion takana, pieni Zyxaxin paluusta unelmoiva joukkio katosi vähin äänin. Tämä kapinaryhmä ei pitänyt siitä että Kalgyz voitti heidän johtajansa, Vylgazin.

Toisaalla. metsässä

Sheelika käveli savisessa metsässä, ampuen sormenpäistään varjosalamoita vastaan tuleviin Raheihin ja kaikkeen mitä näkikään. Puissa olevat salaman kuvat sekä kuolleet kalat ja sammakot puroissa muistuttivat maailmaa siitä että Salaman Toia oli vielä elossa.

Ampuen pienen Kewan alas puusta, Sheelika pysähtyi kuuntelemaan. Joukko Zyglakeja marssi hänen,lähteltään ja he eivät huomanneet Salaman Toaa, koska hän oli piiloutunut puun taakse kuullessaan ääniä.

”Kalzygista ei saa tulla Zyglakien johtajaa”; yksi joukon jäsenistä, joka kantoi piikikästä hopeista kypärää, sanoi muille ryhmän jäsenille.

Sheelika kuunteli tätä sanan vaihtoa mielenkiinnolla. Joukko Zyglakeja, joiden johtaja lähti kaukaiselle saarelle metsästämään Toia. Hän laittoi nämä tiedot muistiin ja alkoi hiipiä pois metsästä.

Tullessaan pienelle lammikolle, suuri Niazesk parvi hyökkäsi Sheelikan kimppuun, mutta hän loi suuren salamaiskun, joka tappoi kaikki inhottavat hyönteiset kerralla. Pieniä kärpäsiä putosi lammikkoon, jossa pienet Ghekulat napsivat niitä innolla.

”Inhoan hyönteisiä, inhoan Raheja, mutta haluan Tawan pään vadilla!” Sheelika puhui itsekseen, seuraten pieniä merkkejä, joita oli maastossa, kohti Bio-Klaanin linnoitusta.

”He eivät osaa piilottaa järjestöään ex-jäseniltä”, Sheelika sanoi itselleen, kun löysi pienen polun jolla oli paljon Toan ja Matoranin jälkiä.

Orkesterin uusin jäsen: Sheelika!

Jos tässä viestissä on jotain mistä et pidä, kerro YVllä.

Bio-Klaanin linnoituksessa, Umbran huoneessa, pieni hologrammikone pyöri ikiaikaista kiertoaan. Umbra oli tallentanut koneeseen sanoman lähdostään, jos se jotakuta kiinnostaisi.

Hologrammikone puhui tyhjälle seinälle Umbran äänellä näin:

”Hyvät Bio-Klaanin jäsenet. Joudun jättämään teidät, koska kopioni on valtaamassa viatonta saarta. En tiedä kuinka kauan kestää ennen kuin palaan, jos edes palaan. Pitäkää paikka kasassa”

Sininen hologrammi sammui virran loppuessa. Huone jäi tyhjäksi. Mikään huoneessa ei liikkunut, paitsi vanhan aurinkokellon viisarin valonsäde, johon ikkunasta paistava auringonvalo osui.

Orto Nuin saarella

Zyglakien johtaja Zyxax katseli kuinka VarjoUmbra asteli hänen linnoitukseensa mukanaan Hyönteisten Toa Bititax sekä Varjo-Matoran Gelt. Kolmikko oli tullut saarelle keskustelemaan liittoutumisesta Mystery Nuin asukkaita vastaan.

Zyxax päätti jättää Bio-Klaanin rauhaan, koska ajatteli hyötyvänsä enemmän Mystery Nuin sotaretkestä ja teki liiton VarjoUmbran kanssa. Zyxaxia ei enää nähty koskaan Bio-Klaanin saarella…

Toisaalla, jossain pienellä luodolla Bio-Klaanin saarella.

Sähköä säkenöivä tumma kanisteri kaivautui maan läpi, luoden valtaisan pyörteen veteen ja maahan, sähköistäen koko lähitienoon vedet. Valtaisat määrät kaloja nousi kuolleina pintaan, kun kanisteri räjähti auki.

Kanisterin sisältä kömpi puoliksi mustan ja puoliksi sinivalkoisen värinen Salaman Toa, joka kantoi mustaa Hunan muotoista naamiota. Toan ruumiissa ja käsissä risteili tummia salamoita, jotka levisivät lähiympäristöön.

”Bio-Klaanin aika on tuhoutua koska minä, Sheelika, olen palannut!”

Modejen salakäytävä Linnoitukseen paljastuu

Mt. ÄmKoon kukkulat…

Klaanilaiset juoksivat lähes sokeina alas kivistä rinnettä. Skakdit olivat tehneet täydellisen yllätyshyökkäyksen ja vanginneet Matoron. Ryhmän ilmapiiri oli synkkä jonka seurauksena Jake koetti kertoa ouroja vitsejään.

Umbra katseli ympärilleen. He olivat tulossa pieneen metsään, josta olisi salainen Moderaattorien ja adminien tuntema tie Klaaniin. Katsellen ympärilleen erilaisia Raheja vilisevässä metsässä, Umbra huomasi maassa Haun muotoisen kiven. Hän otti panssarinsa alta keltaisena hohtavan modekivensä ja asetti sen Hau-kiveen. Suuri valonvälähdys sokaisi ihmettelevät Klaanilaiset ja maa heidän allaan avautui. Kiviset portaat kohti Klaanin linnoitusta olivat heidän edessään.

”Miten sinä tuon teiti?” Kapura ihmetteli suu auki. Trooperi ja Jake ihmettelivät samoin.

”Tämä on niitä moderaattorin erikoisvoimia”, Umbra sanoi, alkaen johdattaa ryhmää kohti Klaanin linnoitusta…

Kelkkailevat klaanilaiset

Mt.ÄmKoon rinne…

Umbra, Jake, Troopperi, Kapura ja Matoro katselivat alla olevaan laaksoon jonne he aikoivat lähteä. Pakkanen alkoi kiristyä kun vuorella yleisesti tavattavat jääpyörremyskyt alkoivat kerätä voimiaan.

”Meidän pitää päästä pois täältä, tai ainakin alemmalle”, Matoro sanoi. ”Jääpyörremyrskyt ovat niin voimakkaita että voimakkaimmatkin Toat jäätyvät”, jään Toa lisäsi.

”Miksei ryhmässämme ole Sään hallinnan Toaa…” Umbra mutisi, potkaisten jääkalikan alas rinteeseen. Kalikka liukuu rinnettä pitkin osuen johonkin kovaan ja metalliseen.

”Mikä Tuo on!?” Kapura huutaa kun vähän lunta putoaa hökötyksen päältä.

”En tiedä, mutta koetan saada sen esiin lumen alta”, Matoro sanoo, alkaen imeä lunta ja jäätä pois metallisen koneen päältä.

Suuret lumimassat lentävät Matoron käsiin jotka Jään Toa heittää alas vuorelta. Pian hän on saanut härvelin esiin ja se paljastuu klaanilaisten vanhaksi Steampunk-laivaksi.

”Toimiiko tuo vielä?” Jake kysyy muilta. Kapura ja Umbra koettavat laittaa koneen päälle mutta kuuluu vain pieni pihahdus ja kone hajoaa osiin.

”Voisimmekohan tehdä tuosta itsellemme kelkan?” Umbra ehdottaa.

”Hyvä ajatus!” Matoro innostuu ja pian Klaanilaiset ja Hikka alkavat rakentaa aluksen osista ja Matoron luomasta jäästä kelkkaa, joka on sininen.

Jonkun aikaa huhkittuaan, Kelkka on valmis.

”Se on aika näppärän näköinen”, Troopperi sanoo ” Mutta kantaako se meidät kaikki?”

”Kohta sen näemme”, Kapura sanoo ja hyppää kelkan kyytiin. ”Tulkaa!”

Pian Klaanilaiset viilettävät alas vuoren rinnettä rakentamallaan kelkalla…

Jääiglu vuoren rinteellä

Pian joukko on päässyt takaisin kielekkeelle. He tutkivat lumen aiheuttamia vahinkoja.

”Killjoyn minulle antama miekka putosi lumen mukana alas”, Umbra sanoo muille kun he keskustelevat vahingoista. Muuten olen kunnossa. Muut eivät ole menettäneet mitään tärkeää, paitsi voimiaan ja lämpöään.

”Olen aivan poikki”, Kapura aloittaa. ”Voisimmeko leiriytyä tähän?” Tulen Toa jatkaa.

”Mainio ehdotus”, Matoro sanoo ja alkaa Umbran kanssa rakentamaan jääkalikoita joista tehdä iglu. Silläaikaa Killjoy katselee miekkaansa nojaten horisonttiin.

”Jotain on tapahtumassa. Aistin sen. Eikä se ole mitään mukavaa”, hän mutisee itsekseen, kun Kapura tulee hänen luokseen.

”Tuletko auttamaan meitä leirin tekemisessä, Killjoy?” Tulen Toa kysyy häneltä.

”Tulenhan minä, ihan pian”, Killjoy vastaa ja katselee hetken alla levittäytyää maisemaa ja menee sitten auttamaan ystäviään.

Klaanilaiset tappamassa paikallista faunaa

”Olkaamme rauhallisia, jos emme tee mitään, Rahit eivät hyökkää kimppuumme”, Umbra sanoo muille, kun joukko Raheja alkaa lähestyä heitä.

”Hah. Vai annamme heidän hyökätä ensin!” Killjoy huutaa ja heittää miekkansa kohti yhtä Kristallikiipijää. Se osuu Rahiin ja Rahi horjahtaa kalliolta kohti varmaa kuolemaa. Kristallikiipijät alkavat lähestyä verenhimo silmissään joukkiota. Niillä on nyt syy hyökätä Klaanilaisten kimppuun, kosto.

Yksi Kristallikiipijä juoksee kovaa vauhtia Umbraa kohti, mutta valon Toa luo valoseinämän johon Kristallikiipijä törmää. Matoro ja Kapura tarttuvat omiin aseisiinsa ja alkaa armoton taistelu Kristallikiipijä lauman ja Klaanilaisten kesken.

Killjoy heitteli Raheja rotkoon ja iski niiden päitä aseellaan. Hän ei huomannut takaansa tulleita uroksia jotka iskivät hampaillaan ja kynsillään häntä selkään.

”Klaanilainen maassa!” Killjoy huusi muille kun Rahit olivat hänen oäällään.

Muut Klaanilaiset rynnivät ajamaan Raheja pois, ampuen elementaalienergiaa säikyttääkseen olentoja. Valitettavasti Killjoy oli ehtinyt haavoittua Rahien takia.

”Sait mitä haitkin. Kärsimystä”, Matoro sanoi, katsoen kuinka Kristallikiipijät alkoivat pikkuhiljaa perääntyä. Mutta se ei johtunut Klaanilaisten voitosta vaan jostain aivan muusta. Jostain pahaenteisestä, joka lähestyi klaanilaisia…

Muut kirjoittajat halusivat vaihtaa maisemaa, siksi tsunami

Vettä alkaa virrata luolaan nopeaa vauhtia. Nelikko hätääntyy.

”Mitä me teemme nyt!?” Kapura huutaa kun hänen polvensa korkeudella on vettä.

”Meidän on pakko päästä pois täältä jotenkin!” Umbra huutaa ja yrittää taistella virtausta vastaan. Äkkiä virtaus tulee niin voimakkaaksi että tempaa sankarimme mukaansa ja ajelehtivat virran mukana syvemmälle tunneleihin kohti Ma Wetin tunneliverkostoa…

Mutta he eivät joudukaan tunneleihin, sillä virtauksen voima on niin suuri että se lennättää joukkion karun vuoren juurelle. Joukkio on matkannut virran mukana pitkän matkaa ja he ovat uupuneita, märkiä ja kylmissään suuren Mt. ÄmKoon juurella.

”Mitä teemme seuraavaksi?” Umbra aloittaa etsien asettaan.