Tawan torni
Sheelika seisoi Tawan tornin alla Volo Lutu-laukaisin kädessään. Katsellen aseen tähtäimestä Tawan ikkunaa, Salaman Toa päätti painaa laukaisinta etusormellaan, ja terävä koukku lensi ilmassa, iskeytyen Tawan suureen ikkunaan. Kuului klonk ja koukku jäi kiinni ikkunan kalteriin.
Sheelika alkoi hinata itseään kohti Tawan tornin ikkunaa.
Tawan huone
Tawa säpsähti valvontalaitteistonsa äärestä, kun kuuli lasin rikkoutuvan ja jonkin metallisen kolahtavan jostain huoneensa perukoilta. Hän oli jo alkanutkin ihmettelemään tämän yön outoja tapahtumia, valojen välkkymistä ja outoja räjähdyksiä jotka tärisyttivät Klaanin linnoitusta.
Ottaen keihäänsä seinältä käteensä, Tawa puhui kaulassaan roikkuvaan pieneen mikrofooniin, joka lähetti hätäsanomaa koko linnoitukseen.
”Klaanilaiset, tämä ei ole harjoitus, linnoitukseemme on Hyökätty!” kaikui kaiuttimista ympäri linnoituksen sokkeloita.
Tawa käveli kohti ikkunaa, jossa lasinsirut kimmelsivät heikossa valossa. Ikkunan kaltereissa roikkui hopeinen koukku, jonka takaa kuului hinaamisen ääntä, mutta vaijeria ei näkynyt.
Sinivalkomusta hahmo hyppäsi rikkoutuneesta ikkunasta, rysähtäen Tawan päälle.
”Tapaamme jälleen, Tawa!” Sheelika sanoi, punainen kiilto silmissään, kun näki vihollisensa maassa, tämän keihäs lentäneenä lattialle.
”Kuka olet? Mitä haluat minusta?!” Tawa sanoi hädissään, kurkotellen keihästään, kun Toa otti keihäänsä selästään.
”Etkö muista Minua, Sheelikaa, Tawa-kulta?” Sheelika sanoi, jolloin Tawan mieleen muistui hämärästi eräs klaanin jäseneksi pyrkinyt Toa Hagah, joka rikkoi Klaanin sääntöjä. Klaanilaiset lähettivät hänet Tawan käskystä Makutan veljeskunnalle, eikä hänestä sen jälkeen kuultu.
”Katso mitä He tekivät minulle! Katso minua! Tawa! Katso!” Sheelika huusi, osoittaen arpiaan, polttomerkkejä jalassaan ja loi käteensä varjoa, jossa risteili salamajuovia.
”Olisitko odottanut mitään tällaista?” Varjon ja Valon Toa sanoi, lyöden varjonyrkkinsä Tawan vatsapanssariin. Nyrkki poltti Tawan panssariin Sheelikan nyrkin kuvan ja Tawa puri hammastaan, ettei antaisi viholliselleen yliotetta.
”Tein sen koska minun oli Pakko!” Tawa sanoi lattialta, ostaen aikaa, jatkamalla keskustelua hullun virkasisarensa kanssa.
”Pakko! Pakko! Sinua siskoni ei kukaan pakota mihinkään. Ei Mata Nui, Suuret olennot tai edes mahtava Karzahni! Olet johtaja, jota alaiset kuuntelevat. Ja nyt sinä kuolet!” punaiset silmät palaen Sheelika iski keihäänsä Tawaan, joka otti keihäästä kiinni, luoden sähköiskun Sheelikaan. Tuntien sähkövirran, Sheelika pudotti aseensa maahan ja Tawa sai otteen omasta keihäästään.
”Miten tässä kävikään näin?” Tawa sanoi ärsyyntynyt ilme naamiollaan. Iskien salamaiskun keihäästään kohti Sheelikaa, varjosalaman Toa torjui iskun kilvellään.
Salama kimposi Sheelikan kilvestä päin kattoa, jolloin muutama kivenmurikka putosi alas. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut merkityksellisesti kaksikon taisteluun.
Sheelika nousi kilpensä suojista, kieri lattian poikki ja otti keihäänsä esiin. Tawa oli hiipinyt Sheelikan taakse ja iski keihäällään Sheelikaa selkään.
”Opit varmaan ettei adminia kannata suututtaa”, Tawa sanoi, katsoen kuinka Sheelika lensi lattialle. Tawa ei kuitenkaan huomannut Sheelikan laukaisevan varjoiskut Tawan silmiin, jolloin Salaman Toa meni sokeaksi.
”Vanha Makuta-temppu”, Tawa sanoi, käyttäen kuuloaan Sheelikan olinpaikan hahmottamiseen. Äänetöntä Toa Hagahia oli lähes mahdoton voittaa, sen Tawa tiesi, mutta ainakaan hän ei häviäisi ilman taistelua.
Sheelika oli etulyöntiasemassa, tosin hiukan haavoittuneena. Eliitti-Toana hän tiesi että nämä haavat eivät haittaisi merkitsevästi taistelua, vaan analysoi Tawan liikkeitä.
Tawa käveli epävarmin askelin pitkin lattiaa, kädet hapuillen esineitä. Tawa ei huomannut Sheelikan kamppavan hänet, ja lensi ilmassa päin lattiaa.
”Ovelaa, Sheelika”, Tawa sanoi itselleen, koettaen paikantaa kuulonsa avulla vihollistaan.
Sheelika oli kerännyt aseensa, ja lähti juoksuun kohti Tawaa. Keihäs tanassa ja kilpi suojaamassa Tawan mahdollisilta iskuilta, hän oli valmis kohtaamaan Tawan. Valitettavasti Tawan laukaiseman salaman irrottamat kivenmurikat saivat aikaan pieniä ääniä, jotka Tawa kuuli, ja onnistui ottamaan kiinni keihäästä, jonka oli määrä iskeytyä hänen sydänvalonsa lävitse. Heittäen keihäänteristä pitämällä Sheelikan kaaressa päin lattiaa, Tawa sai vihollisensa taistelukyvyttömäksi.
”Sinä et voittanut minua vielä. Minä palaan vielä Klaaniin!” Sheelika sanoi lattialta. Hänen jalkapanssarinsa olivat murtuneet ja hänen selkänsä oli vääntynyt. Tawa iski salamaiskun äänen suuntaan, ja Sheelikan Kanohi lensi ilmassa lattialle, iskun voimasta. Tällöin Sheelika menetti yhteyden varjoon, ja Tawa näki taas.
Keräten kumarassa naamionsa lattialta, Tawa iski selin kääntyneen Sheelikan käsiin elementaalienergioita vastustavat käsiraudat.
”Sinut on virallisesti vangittu, neiti!” Tawa kuulutti, kun Sheelika rimpuili hänen edessään.
”Tervemenoa tyrmiin, kun tämä selkkaus on ohitse”, Tawa sanoi, hymyillen ärsyttävää, voittajan hymyään.
”Meitä on monia, mutta näemme vielä Klaanin tuhoutuvan”, Sheelika mutisi itsekseen.
Tawa asteli jo komentotaululleen. Klaani oli sekasorron vallassa.