Kaikki kirjoittajan Manfred artikkelit

ANKKASAATANA
Retro

Isku Nazorak-pesään: Metorakkin vangit

Kommentoi

Tunneli…

Makuta Nui ja MahriKing kävelivät tunnelia pitkin. Autio pimeys oli heidän ympärillään. Mistään ei kuulunut ääntäkään. Silloin tällöin jompikumpi yskäisi.

Tunneli tuntui loputtomalta. Kartta oli jäänyt Summerganonille, joten he eivät tienneet, missä päin luolastoa olivat. Tilanne ei tuntunut mukavalta.

Toisaalla Matoro, Suga ja Keetongu kulkivat toiseen suuntaan tunnelia pitkin. Heidän tilanteensa oli hieman parempi, sillä heillä li kartta. He tosin eivät tienneet, missä päin sitä he olivat.

Heidän matkansa keskeytyi yllättäen: he huomasivat toisesta suunnasta lähestyvät raskaasti aseistettuja Skakdeja. Heillä ei ollut voimia taistella. Heidät oli lyöty.
”Klaanilaiset ovat hyviä ja kulkevat nyt mukanamme torakkain johdon puhuteltavaksi”, sanoi joukkoa johtava Metorakk, ”elleivät he halua kuolla hyvin tuskallisesti. Näin.” Metorakk osoitti aseellaan Skakdi-toveriaan vieressään ja laukaisi. Tämä suli nesteeksi, minkä jälkeen lattia peittyi kuivuvalla tahnalla. Klaanilaiset katsoivat turtuneena.
Siitä sait, typerys, Metorakk ajatteli, kun vastustit ylempääsi.
Aikaisemmin tämä Skakdi oli kyseenalaistanut Gaggulabion vallan.
Tietysti minä itse olisin sitä ääliötä parempi johtaja. Mutta aika koittaa vielä…
Klaanilaiset marssitettiin valoisaan tunnelinhaaraan. Pian heitä rahdattiinkin kohti ulompia kammioita.

Retro

Isku Nazorak-pesään: Mysterys Nuin makutan irstas laulu

Kommentoi

Nazorakien tunnelit

Makuta Nui raahasi joukkiotaan pitkin tunneleita. Nazorakeja seurasi jonkin matkan päässä. Kenelläkään ei ollut erityisen hyvä olo. Jokaisella oli melko pahoja haavoja. Nazorakeja riitti aina lisää.

Makuta Nuin ajatukset pyörivät torakoissa, niitä oli kaikkialla. Seuraavaksi ne olivat hänen edessään. Manu katseli pöllämystyneenä torakkaa kasvoista kasvoihin. Tunnelin toisesta päästä oli tullut lisää torakoita. Takaa tuli torakoita. Itse asiassa kolmannestakin haarasta – he nimittäin olivat risteyksessä – tuli torakoita. Klaanilaiset valmistautuivat jälleen taisteluun. Tällainen ei ollut mukavaa. Pian heidän onnensa päättyisi. Joku kuolisi.

Makuta Nui käytti jälleen päätään. Loistavia ideoita satoi tyhjästä. Hän istuutui lattialle ja alkoi laulaa. Hän lauloi irvokasta, irstasta laulua, jonka sanoitukset hän veti hatusta. Torakat kuuntelivat ällistyneenä.

Tämän illuusion laulaessa keskellä risteystä oikea Makuta Nui hiippaili yhteen tunneleista. Muuta klaanilaiset hän varoitti pois alta telepaattisella viestillä. Jokainen ryntäsi nopeasti johonkin kahdesta tunnelista; kolmas, josta he olivat tulleet, ei ollut järkevä vaihtoehto.

Manu räjäytti tunnelin katon. Torakat kirkuivat. Eivät siksi, että tunneli romahti heidän päälleen, vaan siksi, että laulu päättyi niin karmeasti.
Ehkä en ala harrastaa laulamista, Makuta tuumi. Jospa jätän ne hommat Snowielle.

Manu katsoi ympärilleen. Hän makasi maassa. Hänen vieressään makasi torakka. Manu mietti hetken, pitäisikö hänen räjäyttää torakan pää tuusan nuuskaksi. Sitten hän äkkäsi Maken, joka makasi torakan toisella puolella. Keetongu, Matoro ja Summerganon olivat jääneet toiseen tunneliin.
Tai kuolleet, Manu ajatteli. Hän nousi ylös lattialta. Estäessään kaatumisen hän huomasi, että oli kuluttanut loputkin voimistaan katon räjäyttämiseen.
Jaha. Ei sitten enää hienoja supervoimia…

Makuta herätti MahriKingin, joka voihkaisi tuskasta. Hänen jalkansa läpi oli mennyt suuri, kivinen piikki. Manu veti sen irti. Torakka heräsi ääneen, joka pääsi Maken suusta. Make tinttasi tämän tajun kankaalle. Manu mietti, olisiko itse tappanut tämän. Ehkä ei sittenkään kannattanut ajatella sellaista. Nyt oli vain yksi tie: tunneliin oli mentävä. Parivaljakko lähti talsimaan mustaan syvyyteen.

Retro

Isku Nazorak-pesään: Purppura piipari vahtii

Kommentoi

Torakkain päämaja

Abzumo käveli läpi tunneleiden komentohuoneeseen. 001 odotti häntä. Hän seisoi selin Makutaan, joka saapui ovesta. Sitten hän käänsi kasvonsa kohti Abzumoa ja sanoi:
”Sinä epäonnistuit, rakas ystävä.” Hän hymyili pirullisesti Makutalle. Tämä irvisti.
”Makuta Nui on kiero olento, sssssinähän tiedät ssssen, etkö vain, 0001?”
”Älä kutsu minua siksi.”
”Mikssssssi en?”
”Koska nimeni on 001.”
”Sssssssh.”
”Sihinä vaietkoon. Minulla on parempaakin tekemistä kuin kuunnella vähä-ä-”
”Niiiiin? Minkä?”
Älä menetä hermojasi, 001 ajatteli. Miksi hän yrittää saada sinut suuttumaan?
Ihan omaa piruuttaan. Eikö sssssse olekin ilkeä?
Kenraali katsoi Makutaa. Makuta tuijotti takaisin. Äärimmäisen häijysti.
”Olkoon”, 001 sanoi lopulta.
”Olkoot”, Makuta vastasi. Kumpikin käänsi katseensa isoon näyttöruutuun, jossa näkyi kuva pommitukselta suojautuneista klaanilaisista.

”Minä kossssstan tämän vielä tänään”, Abzumo sanoi.
”Varmastiko?”
”Kyllä.”
”Toivon mukaan he eivät pääse keskustaan asti.”
”Niin. Toivoa sssssopii.”
Kumpikin oli hiljaa. Klaanilaisilta alkoivat loppua piilopaikat. Kumpikin ilkeistä juonittelijoista katsoi tyytyväisinä torakoiden tuloksia. Klaanilaiset olivat ansassa.

Retro

Isku Nazorak-pesään: kannan tovereita harteillani

Kommentoi

Abzumo, ei. Emme me voi jättää sitä henkiin. Se on liian… ööh.
Mitä sssse on?
Se on outo. Ruma. Mitä jos se oikeasti voi tuottaa lisää?
Tessstataanpa.
Et kyllä.
Ja varmasssti testaan.
Minä en ole mukana testeissäsi.
Olit jo. Mehän loimme jo yhden.
Mutta lisää ei tule.
Et voi pyssssäyttää sitä.
Ehkä sitten vain jätän koko projektin jälkeeni.
Sssssiitä vain, pelkuri.
Sano, mitä haluat. Minä en ole tässä mukana.

Nazorakien luolasto

Makuta Nui ei koskaan ollut ollut oikeasti mikään taistelijatyyppi. Hän piti älyllistä puolta tärkeämpänä. Abzumo, vaikka älykäs oli hänkin, piti voimasta ja väkivallasta. Sen pystyi näkemään ulospäin loistavan hyvin.

Abzumo nimittäin hutki Makuta Nuilla seiniä mäsäksi. Kyllä vain. Hän oli tarttunut tätä jaloista ja moukaroi seinään melko suurta reikää. Tämä ei taatusti ollut Manun mielestä mukavaa. Lopulta Abzumo päästi irti, ja toinen Makuta lensi MahriKingin päälle. Make oli ollut – pahasti alakynnessä – taistelemassa kolmea Rahkshia vastaan yhtä aikaa. Nyt hän ja Manu lennähtivät näiden Rahkshien päälle. Rahkshit kiljuivat kasan alimmaisina ja tyrkkäsivät klaanilaiset pian päältään pois.

Abzumo käkätti ilmassa leijuessaan. Siivet löivät raskaasti, kun tämä laskeutui maan tasalle. Manu nousi Maken päältä. Make oli menettänyt tajunsa. Manun aivoissa solisi ajatusten virta, joka yritti ratkaista ongelman: Abzumo lähestyi tappavana.

Hullu idea pälkähti Makuta Nuin päähän. Hän viestitti telepaattisesti ryhmälleen:
Unohtakaapa kaikki nyt Rahkshit vähäksi aikaa ja tähdätkää kattoa Abzumon yllä. Välttäkää silti Rahkshien käsiin kuolemista. Tiedän, vaikeaa, mutta yrittäkää. Ampukaa merkistäni. Hän EI väistä tippuvaa kattoa, menen siitä takuuseen.

Abzumo lähestyi Manua.
”Ssssinä kuolet nyt, veljeni.”
”Niinhän ssssssssssssssinä luulet, piruparka”, Manu vastasi ja ampui aallon voimakkainta hitausvoimaa, jota pystyi tuottamaan. Abzumon liike pysähtyi melkein kokonaan. Hänen naamionsa vääntyi hitaasti hämmästyneeseen irvistykseen.
Manun tiimi kuuli päässään mentaalisen huudon NYT. Matoro ampui kattoon suuren energiasäteen. Keetongu heitti suuren kiven. Summerganon oli liian heikkona ampuakseen kummoisia säteitä, mutta hän oli poiminut Matoron miekan maasta ja käytti vähäisiä voimiaan ampumaan siitä energiaa. Make makasi maassa. Abzumo olisi kirkunut, jos olisi ehtinyt.

Koko huone räjähti kahden hahmon energiaiskujen ja yhden suuren kiven osuessa kattoon. Rahkshit katsoivat mestarinsa tappiota nuutuneina. Muutama äänteli korvia raastavasti. Savuverho peitti huoneen. Makuta Nui hoipui yhdelle vielä avonaisista oviaukoista. Summerganon saapui hänen vierelleen. Pahasti haavoittunut Matoro ja tajutonta Makea kantava Tongu saapuivat myös ovelle. Yhdessä he katosivat tunnelien pimeyteen Rahkshien kirkunan säestämänä.

Manu ei kuitenkaan kestänyt tajuissaan kovin kauan. Tongu otti hänetkin kannettavakseen. Matoro nilkutti eteenpäin. Summerganonkin oli pahasti haavoittunut ja hänkin pyörtymisen partaalla. Tongu sentään pystyi vielä kävelemään ja kantamaan kahta tovereistaan. Mutta jokainen oli jotenkin haavoittunut, ja se kostautuisi vielä…

Retro

Isku Nazorak-pesään: enkelten mittelö

Kommentoi

Olemme tyytyväisiä.

—-

Nazorakien luolasto

Suuri luolahalli oli täyttynyt taistelusta. Rahkshit yrittivät tappaa kaiken. Makuta Nuin tiimin jäsenet yrittivät selvitä hengissä. Muutama Rahkshi oli saatu maahan, eikä klaanilaisilla ollut vielä kovinkaan pahoja vammoja.

Makutat kävivät omaa taisteluaan katonrajassa. Kumpikin oli kasvattanut viimeistään tässä vaiheessa siivet selkäänsä. Makuta Nui ampui tummanpunaisella varjosäteellä Abzumon päätä kohti, mutta tämä muodosti varjoenergiasta suojakilven. Magnetismivoimillaan Abzumo sitten paiskoi Manua päin seiniä. Manu kuitenkin lennätti seinistä irronneen kiven päin Abzumoa. Tämä oli jäädä muserruksiin suuren massan alle.

”Et ssssinä sssuinkaan pyri tappamaan minua, Makuta Nui?” Abzumo sihisi.
”Voi, tiedät, että pelkkä henkesi riistäminen ei tuota minulle tyydytystä”, toinen vastasi hymyillen. ”Sitä paitsi”, hän jatkoi, ”me kumpikin tiedämme, että Makutan voi tuhota muillakin tavoin.”
”Mikään ei ole pahempi kuin kuolema”, Abzumo sylkäisi.
”Siinä sinä erehdyt”, Makuta Nui vastasi ja ampui tätä ketjusalamoilla. Abzumo lennähti toiselle puolelle huonetta.

Alhaalla klaanilaiset oli piiritetty. Rahkshit sihisivät iloisesti huomatessaan, että olivat saaneet nämä ansaan. MahriKing oli listinyt pari Rahkshia, mutta hän oli maksanut siitä saamalla pahan haavan vatsaansa.
”Olen aina vihannut kaikkea vatsaan liittyvää”, Make sanoi ivallisesti. ”En pahemmin tykkää vatsavaivoista, ummetuksesta tai närästyksestä – vatsahaavoista puhumattakaan.”
”Ei tuo ole oikeastaan vatsahaava”, Summerganon mutisi. Heillä kaikilla olisi ollut mukavampaakin tekemistä.

Olenko johtanut heidät kaikki tuhoon? Makuta Nui pohti. He tulivat vapaaehtoisesti. Tai no… mistä minä tietäisin, vaikka Matoro olisi pakottanutkin heidät… Hän hymyili ilkikurisesti ja sulatti Abzumon käden muodottomaksi mössöksi. Tämä kirkaisi äänekkäästi ja löi Makuta Nuin maan sisään.

Tämä ei tuntunut hänestä yhtään mukavalta. Hän nousi kraatterista, joka oli syntynyt hänen tömähdettyään maahan. Abzumo katseli kättään. Molekyylihäiriövoima oli vaarallinen. Hän alkoi muodostaa kättään uudestaan. Manu ei antanut hänen tehdä sitä loppuun vaan heittäytyi häntä päin, jolloin he molemmat törmäsivät seinään.

Abzumo pääsi ensimmäisenä ylös ja alkoi hakata Manun päätä maahan. Tätä kesti hetken, minkä jälkeen Manu potkaisi Abzumon päältään. Tämä lennähti muutamaa Rahkshia kohti niin, että nämä kaatuivat tämän päälle. Makuta Nui nousi nyt ylös kuopasta ja taputti pölyä pois siipiensä päältä. Hän katseli piiritettyä joukkoa, ja päätti mennä sen luo.

Yhden Rahkshin päähän tarttui käsi. Rahkshin kuori meni lommoille suurentuneen painovoiman vaikutuksesta. Kraata sisällä kiljui tuskasta. Makuta Nui päästi repeilleen kuoren alle myrkkyä. Kraata kuoli.
”Totelkaa mestarianne, saastaiset Rahkshit!” Manu huusi. Kaikki Rahkshit ampuivat häntä kohti. Hän hyppäsi niiden edeltä pois, ja ne osuivat toveriinsa, joka tosin oli jo hengetön. Klaanilaiset ehtivät tässä ajassa jo hajaantua ja iskeä maahan ne Rahkshit, jotka eivät olleet hämääntyneet. Nämäkin nousivat ylös pian. Taistelu jatkui.

Makuta tunsi jonkun tarttuvan siipeensä ja paiskaavan hänet seinään. Abzumo katsoi häntä ylhäältäpäin. Makuta Nui makasi maassa selällään. Abzumo otti esiin pitkän sapelin ja aikoi iskeä. Makuta veti esiin omansa. Vihdoinkin he kävivät miekkataistoon. Kaksi tappavaa terää pyöri viiltävästi ympäriinsä iskien monesti yhteen ja yrittäen löytää heikon kohdan toisen puolustuksessa. Taistelu ajautui taas ilmaan. Abzumo kiepahti Manun taakse ja iski takaapäin. Toinen Makuta ehti kuitenkin torjua tämän pyörähtämällä pää alaspäin.

Taistelu oli ironisuudessaan naurettava. Makuta Nuin magnetismivoimia olisi tarvittu mitä suurimmassa määrin Bio-Klaanin linnoituksessa, kun taas suuresta väkijoukosta olisi ollut hyötyä Rahksheja vastaan taisteltaessa. Rahksheja tuli lisää ovista, joista ei päässyt ulos; Abzumo oli päättänyt romahduttaa jokaisen oviaukon, kun kaikki hänen poikansa olivat päässeet sisään.
Kenraali ei ehkä pidä tästä, hän ajatteli ja hihitti itsekseen. Makuta Nuin miekka meni vaarallisen läheltä Abzumon päätä.

Retro

Isku Nazorak-pesään: mikä on rahkshi?

Kommentoi

Torakkapesä, kokoushuone

Abzumo astui sisään torakoiden kokoushuoneeseen. 001 käveli ärsyyntyneenä ympäri huonetta. Makuta käveli huvittuneena torakan luo.

”Mitä sssssinä ravaat?”
”Mitäkö?” toinen tiuskaisi ärtyneesti. ”Makuta Nui!”
”Mitä hänessstä?” Abzumo sanoi. Hänen mielenkiintonsa heräsi.
”Hän on täällä. Vangitsimme hänet, mutta nyt hän on taas vapaa.”
”Sinä taissssit aliarvioida hänet, eikö totta rakas yssstävä?”
”Älä sinä siinä arvostele minun työtäni. Voit mennä hoitelemaan hänet itse, jos se on niin helppoa.”
”En sssanonut helppoa, ystäväiseni. Ssssanoin vain, että aliarvioit hänet.”
”Hmph.”
”Ssse on melkoinen konssssonanttipino. Kuinka sen voi lausssssua?” Torakka oli aivan hiljaa. Makuta hymyili maireasti.

”Mihin sinä pyrit tällä keskustelulla?” 001 kysyi hitaasti.
”En oikeassstaan mihinkään. Kuinka niin?”
”Sinä ärsytät minua tahallasi, vaikka voisit mennä tappamaan nuo tunkeilijat.”
”No, ssssiitä tulisi kiinnosssstavaa.”
”Menehän siis.”
”Voinhan minä mennäkin. Näemme taassss pian, 0001.”
Kenraali pysähtyi paikoilleen selin Abzumoa päin. Makuta saapasteli ulos huoneesta. Torakka seisoi paikallaan pitkän aikaa.

Tunnelit

Joukko klaanilaisia juoksi labyrinttimaisia käytäviä pitkin kohti määränpäätään. He eivät arvanneetkaan, että tunnelin päässä ennen seuraavaa salia odottaisi joukko Rahskheja.

He räjäyttivät oven sisään. Siinä samassa kaksi Rahkshia selätti sekä Summerganonin että Matoron. Make ja Keetongu vetivät aseensa. Makuta Nui käveli heidän välistään saliin. Abzumo katsoi häntä toiselta puolelta salia. Heidän välissään oli parisenkymmentä Rahkshia.

”Abzumo”, Makuta Nui sanoi kuivasti.
”Makuta Nui”, Abzumo naurahti. ”Ssssiitä onkin jo aikaa. Ja ketässsss muita täällä onkaan. Mahtava insssssinööri, Keetongu, Sssssummerganon, uusssin moderaattori, MahriKing.” Kaikki katsoivat häntä ällistyneenä. Kuinka hän tunsi Manun? Kuinka hän tiesi heidän nimensä. Matoro heitti Rahkshin päältään.
”Ah, vielä yksi”, Abzumo jatkoi. ”Matoro the Blacksnow. Eipä ole nähty sitten… ei ikinä, vai mitä?” Hän naurahti jälleen. ”Tänään te kaikki kuolette. Kivaa?”
”Pääsi on yhä pilvissä, veliseni”, Manu sanoi.
”Älä viitsssi. Sinä tiedät, että olemme Makutoja molemmat. Teemme, mitä tahdomme.”
”Minä teenkin”, Manu sanoi. ”Tänään korjaan yhden virheistäni. Sinut.”
”Anna palaa.”

Rahkshit hyökkäsivät toien ja Keetongun kimppuun. Makutat aloittivat kaksintaistelun. Pelistä tulisi julma.

Retro

Isku Nazorak-pesään: ja niin he tuhosivat paikat

Kommentoi

Kukkaruukussa
asusteli pienehkö
siilinpoikanen.

Kyllä. Ja se oli kummallista.

Minä loin sen. Minä tein kaiken tuon todeksi. Ja niin teki hänkin. Hän oli mukanani. Me teimme sen yhdessä. Miksi? Koska halusimme valtaa. Miksi? Koska halusimme hallita. Haluanko sitä enää? Mahdollisesti. Tai sitten en. Voinko itsekään tietää?

Mitä hän haluaa, kumppanini. Miksi hän ei haluaisi yhä? Onko hän täällä? Missä? Siellä? Täällä? Tuolla? Domek sanoisi: ”Hus metsään siitä”. Totelkaa.

Kukkaruukku Nazorakien luolasto

Makuta Nui osasi lukea enemmän Nazorakia kuin antoi ymmärtää. Hän johdatti joukkionsa tunnelien läpi jonkinlaiseen komentohuoneeseen. He tarkkailivat ovenraosta Nazorakeja, jotka tarkkailivat heitä kameroiden välityksellä. Yksi Nazorakeista katsoi kauhuissaan monitoria. Hän näki joukkion menevän ovesta sisään. Siinä samassa suuri terä lävisti hänen tuolinsa selkänojan kaulan kohdalta. Muu osa ryhmästä ei nähnyt mitä tapahtui, mutta Makuta Nuin miekan läpäistyä tuolin selkänojan vihreää nestettä alkoi valua tuolista. Makuta Nui veti miekkansa pois ja kuivasi sen toisen Nazorakin takkiin. Tämä istui kuin jäätyneenä omassa tuolissaan. Pian hän istui jäätyneenä siinä. Matoro nosti kalikan pois tuolista ja istui itse tilalle. Makuta Nui istui toiseen.

”Make ja Suga, pitäkää vahtia. Keetis voisi katsella näitä koneita teknisen kiinnostuksen kannalta”, Manu sanoi. Nämä menivät ovelle. Keetongu alkoi tonkia laitteita. Makuta Nui katseli monitoreja Matoron kanssa. Pian huoneen irtaimistosta oli muodostettu barrikadi oven eteen.

”Nyt”, Manu sanoi, ”suunnittelemme, mitä teemme seuraavaksi.”
Muut nyökkäsivät.
”Meidän pitäisi löytää pesän keskus”, Makuta jatkoi. ”Ehdotuksia?”
”Minusta voisimme katsoa, löytyykö tietokannoista mitään”, Tongu sanoi. He ryhtyivät toimeen. Sattumoisin he löysivät kartan.

”Tämähän on vallan hienoa”, Manu sanoi. ”Tuhotaan paikat ja mennään.”
Ja niin he tuhosivat paikat. Mitään ei jäänyt jäljelle. Seinätkin he kaatoivat. Torakkalaumaa pakoon juostessaan he kulkivat kohti keskustaa. Matka oli vielä äärimmäisen pitkä.

Retro

Isku Nazorak-pesään: makuta tuulikaapissa

Kommentoi

Torakkapesä

Abzumo käveli läpi salien, tunneleiden, pesien. Torakoita käveli häntä vastaan vähän väliä. Hän ei kiinnittänyt niihin huomiota: hän oli täysin omissa maailmoissaan.

Avde hyökkää Klaaniin mukanaan lauma robotteja. Mitä me hyödymme tästä? He eivät varmasti onnistu.

Makuta saapui suureen huoneeseen, joka oli täynnä kennoja. Jokaisessa kennossa nukkui torakka. Hän katseli niitä haikeasti. Ruskeat olennot, Nazorakien uusi sukupolvi, jota koulutettaisiin maajoukkoihin.

Ei, meidän täytyy selviytyä. Ollaksemme vahvempia meidän on ensin kärsittävä tarpeeksi. Vasta sitten he voivat tietää, mihin pystyvät; kun ovat saaneet kokea äärirajansa. Ja minä tiedän, että he ovat vahvoja. Minä jos kuka tiedän.

Hän käveli salin päästä päähän.

”Katsotaan, mitä voimme tehdä tämän asian suhteen.” Avden ääni kaikui Abzumon pään sisällä.

Mitä hän haluaa? Nimdan palasia? Mihin hän niitä tarvitsisi? Tietysti se on voimakas ase, mutta sitä hän tuskin tavoittelee. Tiedän sen.

Hän lähti huoneesta. Kävely jatkui kohti pesien keskustaa.

Makuta Nui… missä hän on? Luulisi, että hän yrittää tehdä jotain torakoiden valloitussuunnitelmien kumoamiseksi.

Abzumo saapui sisimpään kammioon. Oli aivan pimeää. Jokin suuri liikahti. Makuta hymyili.

Tuulikaappiin johtava käytävä

Vahdissa oleva torakka kuunteli pelokkaana kopista kuuluvia ääniä: Makuta hihitteli siellä itsekseen. Välillä hän purskahti oikein makeaan nauruun. Muutaman kerran torakka kuuli myös sukkapuikkojen ääntä. Eikä se vielä mitään: torakka oli menettää järkensä, kun kovaääninen torvi tööttäsi.

Mitä se hullu puuhaa siellä? torakka ajatteli. Hän ei tosin uskaltanut avata ovea; jos Makuta ei tappaisi häntä, kenraali tekisi sen kyllä.

Torakan hermot menivät viimeistään, kun Makuta Nui päätti muuttaa muotoaan rumaksi rahiksi ja irvisti tälle. Torakka yritti peittää korvansa, kun Makuta alkoi päästellä imeskelyä ja suutelua muistuttavaa ääntä.

Manulla oli hauskaa. Hän kidutti torakkaa ilman, että kidutti tätä. Mutta leikki saisi riittää. Makuta otti telepaattisen yhteyden tiimiinsä.

Hei. Tulkaapa pelastamaan minut tuulikaapista.
Toisessa päässä Matoro, Keetongu, Summerganon sekä MahriKing hätkähtivät. Saattuetorakat sorkkivat keihäillään heitä.
Kyllä, tuulikaapissa.
Missä päin maailmaa? Summerganon kysyi.
Palatkaa käytävää pitkin takaisin ja tulkaa sinne, minne ne veivät minut. Kiitos.

Tiimi valmistautui lyömään torakat kanveesiin. Tuskin niitä olisi niin paljon lähistöllä, että he eivät voisi päästä pakoon.