Klaanin itäportti
Killjoyn Gukko liisi taivaalta suoraan Klaanin linnoituksen porttien eteen. Killjoy jätti uskollisen lintunsa liekaan ja astui porteista. Toisella puolella portinvartija pysäytti hänet.
“Tunnukset!”
“Killjoy, ID 190”, metsästäjä sanoi ja jäi odottamaan tarkistusta listoista.
“Pääsy sallittu. Tervetuloa herra Killjoy! Sinulle on 27 uutta viestiä.”
“En vastaa, en viivy kauaa”, Killjoy mutisi ja astui sisään linnoituksen pihamaille.
Killjoy käveli suoraan asuntoloiden tiskille ja alkoi puhuttelemaan naispuolista, jokseenkin hehkeännäköistä Toaa.
“Etsin Kepeä. Mistä löydän hänet?”
Toa osoitti kohti edessä aukeavaa käytävää.
“Hän saapui aivan hetki sitten. Käytävän päähän ja hissillä kolme kerrosta tästä alas. Hänen pajansa löytyy sieltä.”
Killjoy lähti kävelemään käytävää pitkin, välittämättä muminasta ja paheksuvista katseista, joita hän sai osakseen. Hän astui hissiin ja meni kolme kerrosta alapäin, aivan kuten häntä käskettiin. Lopulta hissin ovi aukesi ja valtava verstas mitä ihmeellisimpine vimpaimineen avautui hänen eteensä. Lopulta hän löysi etsimänsä.
“Killjoy! Mitä ihmettä sinä täällä teet?”, Kepe huusi hallin toisesta päästä ja heitti hitsauslasinsa pöydälle. “Sinua ei kovin usein täällä nähdä, itseasiassa viimeksi taisin nähdä sinut…”
“…lehdistökokouksessa neljä kuunkiertoa sitten. Tiedän. Kaikki eivät tunnu pitävän läsnäolostani.”
Kepe vaikutti hieman vaivaantuneelta. “Nooh, täällä liikkuu sinusta kaikenlaisia huhuja, varsinkaan nyt, kun Umbra kertoi sinun tappaneen jonkun rahin.”
Killjoy hätkähti. “Ovatko he jo palanneet?”
“Umbra lähetti viestiä pian tapahtuneen jälkeen, mutta he kirjautuivat järjestelmään hetki sitten. Törmäsin heihin tuolla portilla”, Kepe selitti. “Mutta mitä asiaa sinulla oli?”
Killjoy asteli ympäriinsä tutkien eri laitteita, mutta lopulta kääntyi Kepeä kohti ja sanoi: “Sinä olet osavastuussa klaanin tehtäväraporteista, etkö olekin? Sinun täytyy löytää minulle eräs.”
Kepe yskäisi toivottoman näköisenä. “Älä viitsi Killjoy, sinä tiedät etten voi tehdä sitä. Ylläpito ei salaa näitä asioita ihan turhaan. Meillä kaikilla on salassapitovelvollisuus.”
Killjoy tuijotti jään ja kasvillisuuden toaa tuimasti.
“Minulla on tietoa. Guardianin täytyy saada ne tietoonsa välittömästi… jonka lisäksi hän varmasti haluaisi tietää jotain.. hänen päätään koskevaa.”
Kepe haukkoi henkeään. “Tiedät, ettei Guardiania… erityisesti Guardiania, saa häiritä salaisten tehtäviensä aikana.”
“Tämä on vielä salaisempaa ja vielä tärkempää! Haluatko ottaa riskin, että ylivarovaisuutesi takia koko Klaani murtuu? Guardian tulee löytää! Ja juuri minun toimestani! En usko tätä tietoa kenenkään muun kannettavaksi!”
Kepe tuntui miettivän ankarasti, mutta astui lopulta Killjoyn kanssa takaisin hissiin. “Hyvä on… hyv’ä on. Mutta minä en sitten auttanut sinua. Emme ole tavanneet toisiamme sitten sen kokouksen. Selvä?”
“Sopii. Tämän täytyy pysyä ehdottomasti meidän välisenämme. En halua kenenkään olevan tielläni.”
Kaksikko nousi päärakennuksen viidenteen kerrokseen, jossa hissin ovi aukesi. Käytävän päässä sijainneen toimistohuoneen työpöydän lukko kolahti auki, kun Kepe käänsi siinä messinkistä avaintaan. Kepe ojensi Killjoylle pahvitaustaiseen muistioon kirjatut koordinaatit ja metsästäjä näppäili ne rannetietokoneeseensa.
Killjoy nyökkäsi ja lähti siirtymään takaisin käytävälle ja kohti hissiä. Kepe jäi tuijottamaan vähäsanaisen metsästäjän poistumista, punniten mielessään myöntymisensä viisautta.
Kepe jäi toimistoon, kunnes kuuli avoimesta ikkunasta, kuinka gukko-linnun siipien humina oli ylittänyt linnoituksen, lukitsi työpöydän laatikon, huoneen oven ja lähti takaisin kohti verstastaan.