Kelluva Lankku(se on laivan nimi), meri
Se paatti oli paljon pienempi kuin Yön Timo II. Se vaikutti enemmänkin jokilaivalta, joka oli eksynyt suureen maailmaan. Miehistöä oli kymmenisen henkeä mutta kapteeni ei kertonut millä asioilla liikkuu.
Kapteeni Notfun istuskeli heille osoitetun hytin pöydän ääressä. Pieni öljylamppu paloi, vaikka oikeasti ikkunasta tuleva päivänvalo teki sen tarpeettomaksi.
Ovi avautui ja kirkas valo tuli sisään. Matoron tummansävyinen hahmo käveli hyttiin Notfunin kanssa.
“Hei, sanoit tunteneesi sen… kaapuhemmon?” Matoro aloitti.
“Joo”, Fun vastasi.
“Mitä tiedät siitä tyypistä?”
“Noh. Pirun tehokas. Halusi minuslta yhden Makuta-Viruksen. Paljon käsiä. Joku kipusäde. Ja niin joo, hengaili Gaggulabion laivalla. Ilmeisesti kätyri”
Kohta “Gaggulabio” iski Matoroon kuin miekka. Oliko se vanha kääkkä heidän perässään? Sitten hän tajusi muistiinpanot Timossa.
Jos kaaputyyppi on Labion alainen, Labio tietää Nimdan sijainnin.
“Meille voi tulla kiire”, Matoro totesi. “Jos Gaggulabio liittyy tähän juttuun, tapaamme saarella vähintäänkin parikymmentä skakdia”
Skakdeista Matorolle tuli heti mieleen Metorakk. Kun hän oli voittanut Mettyn Xialla, koko skakdista ei oltu kuultu mitään.
“Pääsin siltä korkilta pakoon sen laivaltakin”, Notfun aloitti. “En näe suurta uhkaa”
“Fun, se upotti laivasi”, Jardirt huomautti väliin.
“Ai niin. KOSTETAAN!” Fun vaahtosi, ilmeisesti tarviten rommia.
Nazorak-pesät, Gaggulabion kasarmit
“Sain laivan kaapattua. Tiedot Nimdan sijainnista selvillä. Olen matkalla kohti saarta. Tarvitsetteko koordinaatit?”, Amazuan ääni kuului hieman säristen kaiuttimesta jossa oli Nazorakien logo.
“Kerro koordinaatit. Lähetän jokusen miehistäni jos tulee ongelmia”, Skakdi sanoi kuamrtuen mikin ääreen.
Amazua luetteli sarjan numeroita ja kysyi lupaa lopettaa.
“Ei, yksi asia vielä. Mitä teit Blacksnow’lle?” Labio kysyi. Hänen äänestään heijastui viha kohdan “Blacksnow” -kohdalla.
“Heitin mereen Notfunin ja parin muun kanssa. Tuskin selvisivät”
Gaggulabio kaatui tuolillaan. Hän nousi nopeasti ja alkoi karjua mikrofoniin.
“EI MATOROA SELLAISELLA VOITETA! SE PIRULAINEN SELVIÄÄ, SE SELVIÄÄ VAIKKA HEITTÄISIN SEN TULIVUOREEN! JOS SAAT SEN KÄSIISI, TAPAT SEN! YMMÄRRÄTKÖ!”
Toisessa päässä oli hiljaista.
“Kyllä, ymmärrän”, Amazua vastasi ja ajatteli palkkiorahoja.
Gaggulabio poimi paksun sikarinsa pöydältä ja sytytti sen taas. Hän veti siitä pitkän henkäyksen ja istahti erilaisten harvinaisten rahien nahoista tehtyyn työtuoliin.
Hän oli tajunnut jossain vaiheessa alkaneensa tupakoida enemmän mitä enemmän joutuu odottelemaan. Jatkuva odottelu Torakoiden tyyliin kävi Skakdien hermoille. Onneksi Klaanin saarella oli pikkukyliä ryöstettäväksi.
Rlolzedt käveli sisään koputtamatta. Omahyväinen, suurikokoinen metalliskakdi istahti toiseen tuoleista ja odotti hetken.
“Edistymme sen viruksesi kanssa. Yksi skakdi sai sillä juuri jotain hämäriä voimia. Suljimme sen selliin kun riehui. Ampui plasmaa ja salamoita ympäriinsä”, skakdien komentaja selitti. “Se siis sekosi ylimääräisistä voimista. Pitäisikö meidän pyytää torakoiden tai Ab-“
“Ei. Me hoidamme tämän itse”, Gaggulabio keskeytti alaisensa.
“Mutta nyt on tärkeämpää. Saimme Nimda-saaren koordinaatit”, hän jatkoi. “Pistä erikoisjoukot laivaan”
Rlolzedt oli hetken hiljaa ja lähti sitten.
Kelluva Lankku, meri
“Gaggulabio on todennäköisesti matkalla Nimdan luo”, Matoro aloitti. Äks nojasi laivan takaosan kaiteeseen ja katseli mereen. Punahopea haarniska kiilteli aamuauringossa erikoisesti.
“Gaggulabio?” Äks kohotti katseensa.
“Torakoiden liittolainen. Salakuljettaa, tappaa, valtaa, ryöstää. Komentaa saaremme Skakdeja”, Matoro luetteli.
“Ah. Mukava heppu, oletan”, Äks sanoi ironisesti.
“Olen ollut hänen tappolistallaan ties kuinka monta vuotta. Joko hänen kätyrinsä ovat tunareita tai minä olen liian hyvä”
“Tai sinulla on hyvä tuuri”, Äks lisäsi.
“… niin”, Matoro vastasi.
Oli hetken hiljaista.
“Miten pääsit tai jouduit tyypin tappolistalle?” Äks kysyi.
“Noh. Pitkä juttu. Kerron tiivistetyn version”, Matoro aloitti.
“Labio taisteli Nektannin liittolaisena Zakazin sisällissodassa. Hän nousi sodan jälkeen yhdeksi pohjoisen maailman rikkaimmista rikollispomoista. Hänen skakdinsa valloittivat ja tuhosivat sen saaren, jossa minä ja tiimini asuimme joskus. Tappoivat matoranit. Me Toat olimme silloin Toat-Pimeyden Metsästäjät sodassa Metru Nuilla puolustamassa ‘oikeutta ja kunniaa'”
Matoron muistin aukko tuli vastaan. Hän ei kertakaikkiaan pystynyt muistamaan mitä tapahtui vuosina Sodan jälkeen.
Sama laiva, eri paikka
Notfun oli onnistunut löytämään ruumasta pullollisen rommia. Hän käveli iloisesti kohti hyttiään ja iski pullon pöytään.
Fun putosi tuoliltaan kun luki etiketin.
Siinä luki:
“Kulttia ei petetä, Notfun”