Pieni saari lähellä Klaania
Zyxax katseli auringonlaskua. Monet ajattelisivat auringonlaskun olevan kaunis. Mutta Zyglak halveksui kaikkea kaunista. Hän halusi tuhota kaiken kauniin.
Hän polkaisi maahan pienen kukkasen jalkojensa juuresta ja tuhahti.
Saastaa, hän tuhahti. Mitä me Zyglakit hyödymmekään tästä yhteistyöstä? Kosto. Saamme kostaa Bio-Klaanille. Mitä Skakdit hyötyvät? He saavat rikkauksia. Nazorakit saavat elintilaa. Mutta. Mitä Avde hyötyy? Hän haluaa palasen jotain kristallia. Olisiko siitä hyötyä Zyglakeille? Mitä sillä tekee. Pitäisikö asiasta ottaa selvää?
Zyglakin pohdinta keskeytyi, kun Gaggulabio tuli ulos läheisestä bunkkerista. Klaanisaarta ja lähisaaria yhdistivät Nazorakien tunnelit. Liitouma oli rakentanut tukikohtia erinäisille pikku saarille ympäri Klaania, jotta heillä olisi hyvä asema. Tällä hetkellä Zyxax ja Gaggulabio olivat Klaanisaaresta pohjoiseen päin.
Gaggulabio myhäili itsekseen.
Tapoin juuri kuusi klaanilaista.
Zyxax murahti väheksyvästi. Gaggulabio jatkoi monologiaan:
Jätin ne luolaan, jonne valuu laavaa. Vieläkään hän ei saanut minkäänlaista kunnollista vastausta. Suljin oven kivellä. Zyglak oli hyvin passiivinen. Gaggulabio murjotti hetken. Sitten Zyxax yhtäkkiä puhui:
Otitko huomioon, että luolassa saattoi olla pakoteitä?
Öh, Skakdi ähisi, ei kai siellä ollut muita kuin se laavan sisääntuloreikä.
Onko mukana jään Toia?
On?
Sitten he päässevät pakoon.
Päässevät?
Unohda, Skakdi. Sinä et näytä ymmärtävän aivan kaikkea, mitä sanon sinulle.
Gaggulabio näytti loukkaantuneelta. Mutta sitten kenraali 001 saapui.
Tervehdys, otukset, hän sanoi tekopirteästi. Muuta vain nyökkäsivät. Kumpikin katseli valtaisaa laivaa, joka lipui aavemaisesti kohti saarta. 001 tuli myös katsomaan. Hän asetti käden silmiensä päälle lipaksi ja katsoi laivaa. Sen keulakuva oli verinen nais-Toa, jonka ruumis oli silvottu. Purjeet olivat repaleiset, airot soutivat heikosti kaikuvan rummun tahdissa.
Orjakaleeri? Nazorak mietti.
Pian laiva oli aivan saaren vieressä. Ankkuri joka näytti sen pienen hetken näkyessään ilmassa hyvin koukeroiselta jysähti meren pohjaan. Liittolaiset menivät lähemmäs katsomaan. Maihin laskettiin laskusilta, jota pitkin käveli tumma hahmo Visorakeja seuranaan. He huomasivat tämän olevan Makuta.
Tervehdysss, yssstävät, Abzumo lausui sihisten omituisella tyylillään. Se kävi torakan herkkiin korviin.
Kuka olet ja mitä haluat? tiukkasi Gaggulabio. Abzumo hymyili.
Olen Makuta Abzumo ja minulla olisssi teille hieman lisää joukkoja ssssotaan Bio-Klaania vassstaan.
Okei, Skakdi sanoi, mutta miksi puhut noin oud- Hänen puheensa keskeytyi, kun Zyglak tukki hänen suunsa kädellään.
Mitä joukkoja olet tuonut mukanasi? Nazorakien johtaja kysyi.
Ah, minulla on Visssorakeja, sekä Exo-Toia. Muutamia Rahkssshejakin on, mutta niitä voi luoda lisää. Sitten kaleeristani löytyy Matoran-orjia yllin kyllin.
Vaikuttaa hyvältä, sanoi Skakdi vapauduttuaan Zyglakin otteesta. Mitä sinä hyödyt liitosta meidän kanssamme, Makuta? Abzumo hymyili edelleen.
Minulla on hieman
henkilökohtaisia kaunoja. Tahdon kossstaa.
Kenelle?
Koko Bio-Klaanille. Sekä muutamalle yksityishenkilölle.
Makuta tutustui paikkoihin, ja hänen armeijaansa kotiutettiin saarille. Zyxax ajatteli yhä kristallinpalasta. Makuta ei tiennyt siitä tai Avdesta. Mitä tapahtuisi, kun nämä kaksi persoonaa kohtaisivat? Sitten Zyglak kuuli päässään äänen:
Avde?
Hän katsoi Makutaa. Tämä virnisti hänelle. Hän käänsi katseensa pois.
Lieneekö tämä sittenkään niin hyvä idea? hän ajatteli kulkiessaan tunneleita pitkin omien joukkojensa luokse.