Bloszar ampui maassa Allianssin joukkoja raivon vallassa. Pian h�n huomasi Matoranin liekehtiv�ss� rakennuksessa ja l�hti sinne. H�n hypp�si oviaukosta sis��n ja huomasi Matoranin pilareiden alla. Bloszar nosti ne, otti Matoranin k�teens� ja l�hti kohti oviaukkoa. Oviaukkoa pian romahti ja Tulen Toa vaihtoi suuntaa ja huomasi pian seinän tulevan vastaan. H�n nosti kivinuijansa avulla kivipallon maasta ja l�i sen aseellaan sein��n, joka meni rikki. Tulen Toa hypp�si siit� Matoran syliss��n.
“Kiitos avusta”, Matoran sanoi, mutta Toa oli jo valmis l�htem��n. Matoran kumminkin otti h�nest� kiinni. “Minne menet?”
“Tuhoamaan Allianssin joukkoja. Yksi niitten pommeista tappoi Laavhaukkani”, Toa vastasi.
“Et sin� voi pahemmin tehdä maassa mitään. Tämä taistelu käydään ilmassa. Jokin ilma-aluksista pudotti sen. K�y hakemassa jokin ampuma-ase.”
Tulen Toa juoksi kohti asevarastoa…
Sy�ksypommittaja n. 35
6758 oli tyytyv�inen tulokseen. Pommeja putoili koko ajan Klaaniin ja Allianssi oli voitolla. Pian kumminkin h�nen alukseensa osui Zamor-kuula. 6758 katsoi alasp�in ja n�ki Tulen Toan, jolla n�ytti olevan lentovarustus.
“KUOLEMA KLAANIN J�SENILLE!” 6578 huusi, nosti katon ja otti konepistoolinsa esiin. H�n rupesi ampumaan Bloszaria. Tulen Toa tuli Sy�ksypommittajan p��lle ja nosti 6758 pois aluksesta.
“Olet Toa, et uskalla tappaa!” 6758 sanoi ja nauroi. Bloszar otti yhden pommin ja laittoi sen Sy�ksypommittajaan kiinni.
Hän piti torakkaa kaulasta kiinni. Torakka nauroi.
“Mitä oikein naurat?” Bloszar kysyi. Torakka löi tikarillaan Bloszaria jalkaan ja Tulen Toa päästi torakasta irti. Hän potkaisi Bloszaria hyppäsi taaksepäin ja rupesi ampumaan Toaa. Käteen osui ja Bloszar kaatui. Verta vuoti kaikkialle.
“Hmm..” 6758 sanoi. “Veri koristaa tätä alusta hyvin. Otetaanpa sitä sitten lisää.”
Toa katsoi torakkaa ja kamppasi hänet. 6758 kaatui ja hänen konepistoolinsa tippui alas. 6758 otti tikarinsa esiin ja hyökkäsi huutaen Bloszarin kimppuun. Toa väisti ja löi Kivinuijallaan torakan melkein tajuttomaksi. Tikari liisui pois. 6758 nousi ja silloin Bloszar ampui tulipallon häneen. Isku osui oikeaan kohtaan ja iskun voima sai torakan putoamaan.
“Kunnia 597:m�lle!” 6758 huusi ja tippui maahan. Bloszar katsoi torakkaa viimeisen kerran, joka n�ytti olevan kuollut. Toa ohjasi aluksen toiseen Syöksypommittajaan ja syntyi räjähdys.
Toa tiesi, ettei torakan tiputtamien aluksesta auttanut mitenkään kuollutta Nutua, mutta silti, rohkeana, Toa otti Zamor-laukaisimen ja lähti lentoon.
Jossain 597, Syöksypommittajien koillisryhmän johtjaa oli tyytym�t�n tilanteeseen. Kaksi heid�n Sy�ksypommittajista oli tuhottu ja kuten my�s h�nen apurinsa 6758 tapettu. H�n oli vihainen.
“Tarvitsemme jotain, jolla lopettaa Klaanin vastarinta”, Torakka mutisi itsekseen.
Tulta, kipinöitä, metallia. Same nousi taas jaloilleen ja jatkoi matkaansa. Ilma oli tukahduttavan kuuma ja näinkin korkealla savu riitti tekemään hengittämisestä tuskaa. Hän oli päässyt läntisen keittiön tasaisen ja ikävän suojattoman katon puoleenväliin, kun uusi paineaalto paiskasi hänet nurin. Tällä kertaa hän menetti otteensa viikatteesta, ja katsoi kuinka se kolahtavan pompun kautta tipahti alas katolta.
Hm, ei kai se tuolta mihinkään häviä, Same tuumi, kierähti jälleen pystyyn ja jatkoi työlästä matkaansa ilman asettaan.
Uusi pommi. Tällä kertaa se osui aivan liian lähelle, ja sirpale nirhaisi Moderaattorin vasenta olkapäätä pirstoen panssaria pieniksi valkeiksi siruiksi. Tasapainonsa menettänyt Same ehti hädin tuskin kieriä pois seuraavan pommin alta, ja tällä kertaa paineaalto paiskasi hänet katon reunan yli.
Pitkä Moderaattori sai kuitenkin seitsemännen kerroksen kivisestä ikkunankaiteesta kiinni oikealla, pahoin palovammautuneella kädellään.
Hitto, ei voi olla totta, Same kirosi mielessään kiskoessaan itsensä molemmin käsin ikkunalaudalle. Tuo pommittaja on ihan tosissaan keskittynyt pelkästään minuun. Mikä sitä-
Moderaattorin ajatustyö kuitenkin keskesi läheltä kuuluvaan rätinään ja yläilmoista kuuluvaan räjähdykseen. Seuraava hänen huomaavansa asia oli, kun koko rakennus tärähti iskun voimasta.
Kavuttuaan takaisin keittiörakennuksen katolle Same näki pahasti vaurioituneen Nazorak-pommittajan raadon. Naapurikaton miehittämätön ilmatorjuntatykki oli saanut ohjaamoonsa uuden asukkaan, ja Bladis vilkutti Samelle virne kasvoillaan toinen käsi tykin ohjaksissa. Same nyokkäsi kiitokseksi, muttei voinut hymyillä takaisin. Ilmatorjuntatykin edellisen käyttäjän yläpuolikas oli työnnetty syrjään tykin juureen.
Same huomasi silmäkulmassaan vihreää hohtoa, ja teki aerobaattisen väistöliikkeen. Lentokoneenromusta ammuttu Zamor meni valkoisesta Moderaattorista ohi, ja ennen kuin ohjaamosta puoliksi ulkona roikkuva pilotti oli ehtinyt vetää pistoolinsa liuskaa uudelleen torakka huomasi niskansa tulevan taitetuksi.
Päästäessään Nazorakin elottoman ruumiin valahtamaan käsistään Same suuntasi katseensa taivaalle. Torakoiden pommikoneet olivat siirtyneet Klaanin itäisempien osien ylle, ja Bladis koetti hätyytellä niitä entistä loitommas villillä ilmatorjuntatulella.
[spoil]Tämä voisi olla hyvä paikka lopettaa musiikki.[/spoil] Same jatkoi matkaansa katonharjain poikki kuoleman ilotulituksen maalatessa taivasta punaisella ja oranssilla, kunnes pääsi kapeaan torniin. Hän väläytti vihreää Moderaattori-kiveään, ja raskas lukko tornin kyljessä naksahti auki. Same työnsi oven auki ja astui sisään. Tornin paksut kiviseinät peittivät ulkoa kuuluvan hälyn melko hyvin, ja valkoinen hahmo laskeutui polvensa varaan. Hän painoi nappia kuulokemikrofonistaan.
Paaco täällä räsähti vastaus Samen korvaan. Olet varma, että niitä löytyy tästä tornista? valkoinen moderaattori epäili tutkien katseellaan hyllyrivistöjä. Tästä en edes minä muutu varmemmaksi. Tanssahtele hyllylle numero 14 ja löydä etsimäsi.
Same ei vastannut kollegansa musikaalilautapelin sattumakortilta kuulostavaan kommenttiin, mutta harppoi kyseisen hyllyn luo. Hän nappasi metallilaatikon kouriinsa ja avasi kannen. Sisältä hän otti esiin pienen, sinisen nitojan näköisen esineen. Hänen kädessään sen pää alkoi kuitenkin hohtaa vihreänä, ja jos oikein mielikuvitusta käyttäen katsoi, sen saattoi mieltää etäisesti pistoolin näköiseksi. Same painoi taas korvanappiaan avaten keskustelun. Okei, ilmeisesti tä- Venaa hetki pelle. Minulla on toinen toveri linjoilla.
Same kohotti kulmiaan tornin yksinäisyydessä, kuullen kuitenkin Paacon puheen: Eivät he sinulle räjähdymäistä huomiota anna, pikku Bladoseni. Niin. Näkyvä paikka, aivan. Mutta usko pois, heidän radioliikenteensä on muutaman minuutin ajan pelkkää Paaberin tajunnanräjäyttävää musiikkia, taistelusuunnitelmat korvautuvat basson uskomattomuudella.
Same mietti kovasti, kuinka hauskaa Paacolla oli ollut tämän sabotoidessa Nazorakein viestiliikennettä.
Joten kyllä sinä pärjäilet, jatka sen liipasimen naputtelua, ja mieti ötököiden räjähtävän hillittömien biittieni tahtiin. No niin, Sameliini, sinulla oli jotain asiaa? Kyllä. Kuinka paljon näiden kantomatka on? Sihdistäsi riippuen.
Same nappasi muutaman sinisen aseen varustevyölleen, kiskaisi hyllystä viidakkoveitsen näköisen terän ja kiipesi tikkaita pitkin katolle. Päästyään tukevaan asentoon hän otti uuden pyssykkänsä vyötään ja tähtäsi kummallakin kädellä. Aseen piippu alkoi rätistä vihreän sähköisenä, valaisten Samen keskittyneen ilmeen.
Nui-Koro
Pormestari seurasi mustiin verhoutunutta joukkiota omalla tasaisen varmalla askelluksellaan huomaamatta mitään epäilyttävää käytävässä työhuoneensa ulkopuolella. Hetken tilassa vallitsikin täysi rauhallisuus, mutta sitten ilmastointikanavasta työntyi esiin hahmo. Valkoinen, naurettavan muotoinen hahmo. Tämä oli uskomattoman pitkä, mutta käsittämättömän laiha, juuri sopiva änkeytyäkseen ilmastointikanavaan.
Huh. Snowie äännähti. Sitten hän aloitti itsensä muovaamisen luonnollisempaan olotilaan.
Ennen pitkää keppimies oli kateissa, ja paikalla seisoi tukeva valkoinen hahmo oranssin nenänsä kanssa. Hengitystään tasaten hän asteli pormestarin työhuoneen puiselle ovelle. Hänen yllätyksekseen se oli kuitenkin auki, ja lukkoa tarkasteltuaan Snowie totesi tiirikan olevan oletettava syy raskaan oven yllättävälle aukinaisuudelle. Hän avasi oven, ja astui sisään.
Lumiukko kuitenkin koki suuren yllätyksen: mahonkisen työpöydän takana istui jo hahmo. Tämä Snowielle täysin vieras, suurta mustaa Kanohi Faxonia kasvoillaan kantava Po-Matoralainen reagoi hämmästyttävän nopeasi. Roteva Matoralainen kiskasi lyhyen, tummansinisen viittansa kätköistä kahdella kiekolla ladattavan Kanoka-heittimensä esiin. Kädet ilmaan, muukalainen, tai saat tuntea heikennyksen ja suurentamisen kiekot nahoissasi. Voin kokemuksesta luvata, yksikään konna ei ole pysynyt tolpillaan siinä tilassa. Eeh, tuota, rauhaa? Snowie yritti.
Hän tarkkaili ensin äkäistä uutta ystäväänsä, sitten huonetta. Hän huomasi pöytälaatikot aukinaisiksi ja kaapit pengotuiksi. Lumiukko päätti avata keskustelun. Tuota, mitä sinä oikeastaan teet täällä? Varoitan, nosta kädet ilmaan ja käy lattialle. Nyt!
Lumiukko teki työtä käskettyä ja painautui polvilleen. Puhe kuitenkin jatkui. Mutta, tuota, oletko varma, että sinun kannattaa- Liu’uta laukku tänne ja käy mahallesi!
Snowie heitti varovasti laukkunsa Matoralaiselle ja kävi mahalleen lattialle. Pieni haaleanruskean ja mustan värinen hahmo asteli varmoin askelin hänen luokseen, ja sitoi lumiukon kädet. …tuo ei edes auta, osaan tavallaan irrottaa käteni.. Hiljaa.
Hetken päästä Snowie oli melkoisen täydellisessä paketissa lyhytviittaisen pikkumiehen osoittaen häntä kaksoiskiekonheittimellä.
Eh.
Bio-Klaanin linnake
Same katsoi, kun vihreä sähköpallo iskeytyi Nazorak-alukseen. Ensin sammuivat valot, sitten muu elektroniikka, lopulta moottorit. Pian vihreänä säkenöivä pommittaja alkoi menettää korkeutta, ja tipahti jonnekin muurien pohjoispuoliseen sankkaan havumetsään. Same nakkasi kertakäyttöisen mutta ilmeisen toimivan aseensa pois ja kaivoi uutta esiin. Okei, Paaco, olit oikeassa hän sanoi kuulokemikrofoniinsa. Enkö minä aina? Sitä paitsi, et ole vielä tajunnut koko touhun kauneutta:
Dramaattinen paussi oli liian pitkä Samen makuun. No? Tuo lamauttaa vain kaikkein hienoimman elektroniikan! Vaikka suhaisisit sähköpalleron meikäläisten lennokkeihin, ne pysyisivät yhä ilmassa. Muutamassa minuutissa tutkaimet sun muut härpäkkeetkin syttyisivät, mutta siihen mennessä ötiäisten lelut olisivat jo tipahtaneet korkeuksista.
Same myönsi tämän oivalliseksi, hillittömästi tärisevästä aseesta singahtava hitaanlainen sähköpallero oli kieltämättä vaikea ammus, eikä ollut lainkaan pahitteeksi tietää, että osuma omiin ei ollut väistämättä kohtalokas.
Rapina tapahtui, ja sillä sekunnilla Same oli jo kaivanut ison veitsensä esiin ja kääntynyt kohti äänen lähdettä. Hänen suureksi helpotuksekseen se oli kuitenkin katolle kavunnut Bladis. Sinuakin näkee, arvon kollega Skakdi sanoi suu virneessä ja toinen silmä kiinni turvonneena. Kävin Kupen luona. Samesta oli aina hyväksi kuulla lääkintäekspertin mielipide tilanteeseen. Mitä hänellä oli asiaa? Kuulemma tähän on vain yksi parannuskeino: Torakoiden pudottaminen.
Same pyöräytti silmiään toverinsa kommentille ja nakkasi tälle yhden sinisistä lamauttimista. Ja kas, sinulla on lääkekin valmiina Skakdi innostui saadessaan käsiinsä vyölle ripustettavan ilmatorjunnankorvikkeen.
Same pyöräytti uudelleen silmiään kumppaninsa letkautuksille.
Valkoinen räjähdys kohosi majesteettisen suuren, harmaan ilmalaivan kyljestä. Jotain putosi alas pimeyteen liekkien nuollessa aluksen kylkeä. Zamor-konekiväärit rätisivät, mutteivät pysyneet Klaanin Laivaston nopeiden hävittäjä-alusten perässä.
088 oli erittäin hermostunut. Alus tärähti, kapteeni horjahti hieman. Nazorak hoiperteli aluksen komentosiltaa eteenpäin. Harmaatakkinen torakka syöksyi suuren, 180 asteen näkymät tarjoavan komentosillan ikkunalasin luo. Hänen molemmilla sivuillaan oli ympyrän malliset järjestelmiä ja vipuja täynnä olevat ohjauspaikat, joissa kaksi kypäräpäistä torakkaa yrittivät epätoivoisesti pitää aluksen kurssin.
Taivas oli pimeä savusta ja yöstä. Silloin tällöin välähti jotain, joko ilmassa tai maassa. Pimennettyä Klaania ei enää nähnyt hyvin, mutta alhaalla näkyvistä heijastuksista torakka päätteli saapuvansa pian sataman ylle.
088 oli menettänyt aluksensa hallinnan. Nopeiden hävittäjien iskut toiseen kylkeen olivat vahingoittaneet kriittisesti toisenpuoleisen peräsimen ohjausta, ja aluksen takaosan järjestelmät pätkivät. Mekaanikkonazorakit yrittivät tehdä hätäisiä korjauksia monimutkaisiin sähköjärjestelmiin.
Nazorak-kapteeni oli äärettömän turhautunut ja vihainen. Koi oli nazorakien teknisen osaamisen mestariteos, siinä oli kaikki. Ja nyt alkeelliset hävittäjät olivat voittamassa sitä. Ylimielisyys oli kostautumassa.
“Kääntäkää! Eikö tämä kirottu laite pysty kääntymään takaisin pohjoiseen?” 088 raivosi toisen pilotin selän takana. Jossain tärähti. “Sir, peräsin on vaurioitunut. Emme saa ohjattua. Pääperäsimet ovat kärsineet vahinkoa ja varaperäsimiin johtavat sähköjohdot ovat ilmeisesti saaneet osuman. Mekaanikkomme yrittävät-” pilotti selitti. 088 ei jaksanut kuunnella, vaan kääntyi ja käveli ripeästi poispäin komentosillalta.
Cordakit eivät lävistäisi ilmalaivan runkoa, torakka tiesi. Mutta kylkien tykkiaukoista sisään ammuttuina saattoivat tehdä pahaa jälkeä, niinkuin oli käynyt. Alus olisi niin kauan voittamaton, kuin se pysyisi ilmassa. Ja niin kauan kuin sen moottorit panssarin alla pelaisivat, alus pysyisi ilmassa. Alus olisi turvassa niin pitkään kunnes vastaan tulisi jokin Laivaston suurista aluksista.
Ja se oli vain ajan kysymys. Siispä oli toimittava nopeasti. Koi ei tulisi selviämään kohtaamisesta Klaanin suurten lausten kanssa yksin. 088 kirosi nazorakiksi. Hänelle oli kerrottu Klaanin Laivaston olevan rupusakki, josta ei olisi vaaraa. Hänelle oli kerrottu, ettei mitään riskiä olisi. Hän ei käsittänyt miksi johtoporras oli valehdellut hänelle. Ei ollut ksye siitä etteivätkö Nazorakit tietäisi, he olivat täysin selvillä Klaanin joukoista. Oli kyse siitä, että hänelle ei haluttu kertoa. Hänelle ei haluttu kertoa, että tämä tehtävä oli itsemurhaisku.
Itsemurhaisku.
Äkkiä 088 katui sitä suurta kunniaa, joka hänelle oli osoitettu kun hän oli saanut Koin komentoonsa.
Morthank katsoi, kun Tulen Toa, hopeisessa, mustassa ja tummanpunaisessa haarniskassaan Kivinuijan kanssa taisteli maassa. vihollisia vastaan. Vahinkoa olisi voinut olla enemmänkin, mutta kyllä siitä apua oli. Äkkiä kuului rääkäisy. Tulen Toa juoksi Laavahaukan viereen. Pommi oli räjähtänyt sen vieressä. Lintupolo oli saanut todella vakavia vammoja, eikä se varmaan voisi enää lentää. Se ei hengittänyt kovin hyvin.
Muistot virtasivat Toan mieleen. Hän oli ensimmäisinä Toa-päivinään nähnyt Voya Nuilla monia Laavahaukkoja. Yksi niistä oli Toan mieleen ja hän oli käyttänyt Rahien hallinnan naamiotaan, että hän olisi saanut sen hallintaansa. Laavahaukka oli kuitenkin vahingossa tippunut syvään kuoppaan. Muut Laavahaukat olivat hyökänneet Toan kimppuun ja tuhonneet hänen naamionsa. Pian Toa juoksi kuopalle ja huomasi Laavahaukan. Toa nosti hänet sieltä ja korjasi hänen siipensä. Laavahaukka lähti hänen mukaansa. Toa nimesi hänet Nutuksi, joka on Matorania ja tarkoittaa anteeksiantajaa. Laavahaukka oli seurannut Toaa siita lähtien. Siitä oli tullut Toan ensimmäinen ystävä. Se oli auttanut häntä monesti pulasta, ollut rinnalla. Ei koskaan tehnyt mitään väärää hänelle.
Nyt, Laavahaukka makasi melkein kuolleena maassa, että olisi voinut suojella ystäväänsä. Lintu rääkäisi vielä kerran ja sitten jäi hengettömänä maahan. Bloszar nousi. Hän otti Kivinuijansa esiin. Hän tiesi että Nutun kuolema oli vihollisten syytä. Hän hoitelisi heistä jokaisen. Hinnalla minä hyvänsä, että voisi korvata Nutun kärsimykset.
Make nousi kyljelleen, katsoen suu ammollaan n. kilometrin päässä siaitsevaa Klaanin linnaketta. Mitä helkuttia siellä tapahtui? Suuret, oranssiharmaat savupatsaat värjäsivät koko rakennelman lähi-ilmaston. Mode onnistui erottamaan savun seassa lukuisia lenteleviä pieniä pisteitä. Tykkien ja räjähteiden laulu kaikui ilmassa. Pian uusi marjapensasta muistuttava pilvi nousi linnakkeen muurien takaa, kadoten ilmaan jonkin ajan päästä. Perämiesmatoran ilmeisesti kommentoi jotain. Make ei kuitenkaan kiinnittänyt tähän huomiota. Yö Kauhu oli pelkkää kananmunanheittoa tämän rinnalla. Vatsavaivoista viis, hänen olisi päästä sinne…
“Pysäytä”, Make tuhahti. “…Mitäh?” “Luuletko minua papukaijaksi?” “…” Matoran ohjasi lautan joenpientareelle. Make nousi hitaasti ylös. “H-hei”, Matoran ponnisti itsekin pystyyn rynnäten Maken luo, “Mitä oikein aiot?” Lautan reuna painui hieman alas Maken talsiessa sen yli nurmiselle maalle. “Menen sisään…” “Tuossa kunnossa? Jos ne kaksi saisivat tietää, että päästin sinut tappelun keskelle tuossa tilassa, he tekisivät minusta leivinjauhetta!” “Olen jo OK. Lääkkeet ovat auttaneet ja viimeisin satsi tuli ulos jo hyvän aikaa sitten. Ja älähän huoli. Hyvä jos ne kaksi saavat edes oksan poikki ilman apuvälineitä.” Make kohdisti katseensa Matoranista tuimasti kohti linnaketta. “Sitä paitsi.. kaverini ovat pulassa.” Make puristi kätensä nyrkkiin. “He olivat ensimmäisiä, jotka olivat valmiit hyväksymään minut sinä, mikä olen. Jollen tee heidän hyväkseen kaikkea mitä voin, en voi kutsua itseäni heidän ystäväkseen…”
“…Jos tyyppi puhuu tuollaisia saadakseen tahtonsa läpi, olisin melkoinen munapää ellen päästäisi sinua.” Matoran tuhahti. Make kääntyi katsomaan tätä hymyillen. Matoran hymyili takaisin. “Älähän unohda näitä, Matoran huomautti heittäen ruskean nahkalaukun Makelle. Mode asetti laukun nauhan olkapäälleen. Make lähti vähin äänin kohti edessään olevaa metsikköä. Hänen takaansa kuului huudahdus; “Hei! Olehan varovainen!” Make viittasi kädellään hyvästiksi.
Bloszar-niminen Tulen Toa nukkui syvää unta. Hänen unensa oli hyvä ja rauhallinen, mutta sitten…
KA-BOOOMMM!
Pommi oli räjähtänyt ja Bloszar heräsi siehen. Hänen huoneessa oli liekkejä, mutta Tulen Toana hän imi liekit pois.
“Onko liikaa vaadittu hankkia tänne herätyskello”, Bloszar mutisi itsekseen.
Hän oli saapunut Klaanin jonkin aika sitten, Nutun kanssa. Bloszar oli jäsen, joskin ei vielä kovin tunnettu. Toa käväisi katsomassa ensiksi Nutua, ja sitten hän lähti ulos.
Ulkona oli täysi taistelu kyseessä. Lohrakeille kulkevat Matoranit puolustivat sinnikkäästi Bio-Klaania. Bloszar huomasi vihollisen pommittajia. Bloszar lähti juoksemaan kohti taistelua. Bloszar oli jokin aika sitten löytänut muinaisen aseen, Kivinuijan, jolla pystyi hallitsemaab Kiveä, mutta ei yhtä hyvin kuin Toa. Bloszar oli käyttänyt sitä, mutta hänellä oli myös pienet terätkin.
Bloszar huomasi muurien pettävän ja korjasi niitä kivi-voimillaan. Hän juoksi moneen paikkaan ja otti sitten lentovarustuksen esiin, mutta se tosin vei häneltä paljon voimia. Bloszar nousi ylös ja rupesi ampumaan vihollisia päin palavia kivipalloja.
“Ei ehkä parhaimpia pommeja, mutta toimivat,” Bloszar ajatteli.
Bloszar huomasi torakoita ilmoissa ja lähti niitten kimppuun. Bloszar huomasi punamustan Lohrakin ja sen päällä Matoranin. Bloszar ei tunnistanut Matorania, mutta lähti hänen luo ja päätti auttaa häntä.
“Tarvitsetko apua?” Bloszar kysyi ja ampui palavia kivipalloja torakoihin.
“Luojan kiitos, apujoukkoja, joskin vähän”, Morthank sanoi.
Bloszar kutsui Nutun apuun ja iso Laavahaukka lähti. Taistelu oli kiivas ja pommien putoaminen jatkui.
Bloszar ei tiennyt taistellakko maassa, vai ilmassa. Hän ei voinut käyttää nuijaansa mitenkään joten hän laskeutui joksikin aikaa. Hän huomasi lisää vihollisen joukkoa ja rupesi tekemään laavaa, Kivestä ja Tulesta. Bloszar ei muistanut pahaksi onneksi, miten paljon voimaa se vei ja oli pyörtyä tehtyään iskun. Hän kuitenkin nousi ja lähti taas lentoon Morthankin ja muiden avuksi.
Horisonttiin asti levittäytyvistä tehtaista, pajoista ja halleista nousevat mustat ja ruskeat huurut peittivät auringon, kuun, tähden, oikeat pilvetkin. Yksisilmäinen, pitkä ja kuninkaallinen keltainen hahmo seisoi korkean tornin parvella ja katsoi alla levittäytyvää maata. Päällään hahmolla oli sotapuku kimaltelevine epoletteineen. Rinnuksilla kimalteli tusinoittain prenikoita ja mitaleja.
Väli-ilmassa, missä tulten punainen hehku kohtasi savumassan, leijaili ympäriinsä lukemattomia kauheita ja kauniita ilma-aluksia. Alla, kidutettuun maahan kaiverretuissa loputtomissa onkaloissa tuhannen ilmeettömät Matoranit takoivat metalleista uusia koneita, rattaita, laitteita. Puiden rungot, Rahien mädäntyneet ruumiit, kaikki palava heitettiin kuiluihin, joiden reunoja ahnaat liekit nuolivat.
Keltainen hahmo hymyili.
Jossain tuon maailman seinien ulkopuolella vastaava, mutta alaston hahmo vikisi käppyrässä.
[muzak pois]
Bio-Klaani, Telakka
Klaani ei ollut yksin.
Tarkkojen suunnitelmien mukaan ehkäisevään ensi-iskuun varustautuneet Lohrak-lentueet odottivat pilottejaan Telakan avatun pressukaton varjossa. Erään punamustaksi maalatun hävittäjäkoneen ohjaamoon ja tykkipesäkkeeseen juuri asettuneet laivaston Morthank ja Weedol kiristivät valjaitaan ja tekivät aluksen viimeisiä valmisteluja. Höyrykoneiden mekaniikka oli näin hienoissa leluissa monimutkaista, mutta Laivaston Matoranit naksuttelivat kytkimiä kuin vanhat tekijät. Cordak-ampuja Weedol ei ollut ennen lentänyt Ta-Matoranin kanssa, mutta oli tutustunut hyvin Morthakiin ja luotti tähän kuin maaperään. Morthank väänsi kytkimestä ja alus suhahti taivaalle tusinan muun Lohrakin kanssa.
Telakan päähallin keskellä Tehmut jakoi käskyjä ympärillä häärääville Matoraneille. Johtotehtävät olivat alkaneet pikkuhiljaa sujua violettihunaiselta Onu-Matoranilta, vaikka hän olikin varma, että Keetongu olisi pystynyt paljon parempaan. Hänen seurassaan oli hälytyksen tuonut Ämtur. Jos merkki hyökkäyksestä olisi tullut vasta sireenien kimeän huudon mukana, vastahyökkäys olisi viivästynyt kohtalokkaasti.
Ankhtor? Mikä suurista aluksista on parhaassa lähtötilassa, ja kuinka kauan sen saamiseksi lentokuntoon menee? Tehmut kysyi rivakasti suurten alusten mekaniikkakoordinaattorilta.
Hydraulinen Vapaus, pomo, suurta Komauta kantava leveä Matoran sanoi, Mutta meillä menisi parhaittekin arvioitten perustteella jotain puolitoista tuntia tai vastaavaa.
Pistäkää hoovee valmiiksi, Tehmut vastasi päättäväisesti, Minä johdan takaa-ajoa. Lohrakit ajakoot torakkojen hirvityksen pois Klaanin ilmatilasta.
Klaanin ilmatila
Tiukassa muodostelmassa lentävä Lohrak-laivue syöksyi yössä kohti Klaanin muureja. Klaanin tilusten niityt kiitivät alla harmaana merenä. Lentäjät tuijottivat tuulilasien takaa tiukan keskittyneinä Klaania ja sen yläpuolella tuhoa kylvävää Koita ja nopeita syöksypommittajia.
kkzzhk- Sen tiedemiestoan asentama suojakenttä taitaa olla alhaalla? yksi lentäjistä kysyi radioon.
Kaikuluotain ei ainakaan havaitse sitä. Ne eivät kestä ikuisesti. Lienee ylikuormittunut ensimmäisten pommien osuttua siihen, eräs ampujista vastasi.
Karzahnin ötökät. Niillä on varmasti hävittäjiä meitä vastassa.
Sen näemme kohta. Hyökkäykseen! huusi kärjessä lentävän Lohrakin ohjaaja, nosti koneensa ylös muurin edestä ja saapui Matoran-kylän yläpuolelle. Cordak-tykit aloittivat Nazorakien joukkomurhaa enteilevän nopeatahtisen fanfaarinsa. Yksi torakoiden monista syöksypommittajista sai monta räjähtävää pienoisrakettia alukseensa ja räjähti spontaanisti. Takea-hain innoittamilla kuvioilla varustettu Lohrak väisti räjähdyksen ja sen ammuntapesäkkeessä istuva Tarfunk käänsi arsenaalinsa kohti seuraavaa kohdetta. Ruudin haju ja räjähdysten kumina täyttivät ilman. Erään torakkokoneen etuosa rämähti suoraan Admin-aukion kellotorniin tappaen sen lentäjän heti.
Alhaalla muureilla ja kaduilla Matoranit saivat moraalinsa uuteen nousuun, kun Laivaston kaivattu tukivoima pääsi vauhtiin. Pommitusta hillitsi sen, että sinne tänne puikkelehtivat Lohrakit kiinnittivät Koin miehistön ja pommittajien lentäjien huomion. Eräällä sivukadulla liian pieneen, mutta siistiin pukuun pukeutunut Frakerak syöksyi ulos ja alkoi ampua taivaalle peliluolansa baaritiskin yläpuolella pitämällään tosi, tosi viritellyllä metsästyskiväärillään (Walsinats oli ainoa, joka tiesi sen olevan toimiva eikä museoase). Klaanin vapaapalokunta syöksi vettä kohti liekkejä urheasti välittämättä räjähteistä. Kaatuneita ja haavoittuneita kannettiin turvaan.
Morthank ohjasi punamustan Lohrakinsa suoraan Koin alle, mutta joutui pian perääntymään, sillä suuren torakka-aluksen alapintaan piilotetut useat Zamor-laukaisimet alkoivat tulittaa vääjäämättä. Höyryhävittäjä sai osumia vasempaan kylkeensä, mutta oli tarpeeksi tukevaa tekoa jatkaakseen lentoa. Laivaston johto oli käskenyt ajamaan ruman ilmalaivan pois kodin ja ystävien yläpuolelta, ja sen Morthank oli valmis tekemään. Weedol käänsi Cordak-tykin piiput Koin kylkeä kohti ja tulitti siinä olevia ikkunoita kohti. Ilma-aluksen sisätiloissa paukkui, mutta elintärkeät koneistot olivat syvällä panssarin piilossa. Morthank joutui taas perääntymään, mutta samalla huimapäisen Swenardin ohjaama salamakuvioinen höyryhävittäjä syöksyi vasemmalta sivustalta ja tuhosi Morthankin ja Weedolin konetta pommittaneet tykit.
Muodostelmaan! Muodostelmaan! Lohrak-komentaja huusi radioon. Pohjoistuuli-kuvio! Meidän on ajettava iso alus pois päärakennusten ja pommisuojien yltä. Kaverit alhaalla alkavat saada otteensa takaisin. Pommikoneet eivät uhkaa meitä. Muodostelmaan! Klaanin puolesta!
Lohrakit kerääntyivät yhteen Koin pohjoispuolella tykinkantaman ulkopuolella. Kahdestatoista oli jäljellä kymmenen, mutta torakoiden kevyitä pommittajia oli pudonnut monta ja Klaanin takkuileva ilmatorjuntapatteristo tulitti niitä yhtenään. Torakoiden ote alkoi lipsua, mutta Klaani oli yhä rautaisen pihtikäden alla. Pommeja puotoili.
Oli yö. Pieni puulautta lipu pitkin joen virrassa rauhallisesti. Lautalla oleva öljylamppu toimi valolähteenä. Ympärillä oli enimmäkseen käyrä -ja paljasrunkoisia puita, joiden lehdistö siaitsi latvoissa leveinä pehkoina. Make makasi rentona selällään lautalla olevalla huovalla, pitäen käsiään vatsallaan viltin päällä. Lautan perämies oli ollut mukavaa juttuseuraa.
“Ja sitten sanoin; “Itse olet perunasäkki””, perämiesMatoran lopetti juttunsa. Make naurahti makeasti. Matka oli kestänyt jo hyvän aikaa. Make mietti myös Snowien ja Kepen tilannetta. Oli kovin ikävää lopettaa moinen matka vain tyhmien vatsavaivojen takia. Samassa Make tunsi ikävän vihlaisun vatsansa vasemmalla puolella. Hän ulvahti. Matoran oli jo tottunut siihen. Vaikka hän ei tuntenutkaan Klaania niin hyvin, kävi hänen Klaanilaista sääliksi. Pian Make kuitenkin oli taas hiljaa kuin puhetaidoton hiiri.
Matoran nosti kätensä nojaten peräsimen ohjauskahvaa vasten, kohdistaen katseensa tähtitaivaalle. Hän kuitenkin huomasi taivaan rannassa jotain oranssihkoa. Vielä ei olisi pitänyt olla auringonnousun aika. Kenties jokin valoilmiö? “Nääh”. Matoran ei jaksanut nyt ajatella moisia. Tämä oli jotain liian rentouttavaa.
Laituri
“Nooh”, Amazua päästi kuuluvan kysymyksen. Laituriin sidotulla, mustalla purjealuksella seisova, tummansinertävään takkiin ja lippalakkiin sonnustautunut Nazorak poimi mustanpuhuvan piipun suustaan.
“Lähinnä pintanaarmuja”, torakka aloitti. Tämän ääni oli äreä ja rosoinen. Torakan jalka paukahti muutamaan otteeseen kannen lankuille. “Osa niistä hoituneen huomalla, mutta osa puutavarasta vaatii vaihtoa. Laivaa ei liene juuri huollettu kaappauksen jälkeen. Sotkuinenkin se on.” Nazorak asteli lankkua pitkin takaisin laiturille. “Nazorakien siirryttyä niihin metallisiin jätteihin, puuvenehuolto on vähentynyt. Mutta kaipa meitä löytyy miehiä tällaisen kunnostamiseen.” “Kaunako se vie aikaa?” “Kunnostusta, pintakäsittelyjä, paikkauksia, parhaimman tuloksen takaamiseksi koko siansonnan peruskunnostus, mutta se vie aikaa ja vaivaa. Ja varoja.” Amazua napsautti (tai ainakin yritti) metallisia sormiaan, mistä seurasi pieni kipinänvälähdys. Pari piraattimatorania ilmestyi raahaten rahasäkkiä. Säkin sisältö kilisi voimakkaasti. Päästyään kapteeninsa vierelle ne löystivät säkin suuta supussa pitänyttä narua. “Raha ei ole ongelma. Mutta työpanoksenne voi olla eri juttu.” Torakka vastasi myönteisellä pään nyökäytyksellä. Palkkasoturi viittoi kahta alaistaan vetäytymään. “Elikkäs, kauanko?” Amazua uusi kysymyksensä. “Normiaika kolmesta neljään viikkoa. Kiireellisissä tapauksissa parikolme” laivaexpertti 1234 otti mielellään palkkasoturin asiakkaakseen. “Kunnosta se mahdollisimman nopeasti. Jos pystytte sen lisäksi toteuttamaan pyytämäni lisäykset, maksan mahdollisesti ylimääräistä.” “Uudistuksia? Kuten millaisia?” “Hienoa että kysyit.” Palkkasoturi kaivoi esiin hieman ryttyisen paperinpalan. Torakka kumartui sen lähelle nähdäkseen sen kunnolla. “…Opettelisit piirtämään.”
Lautta
“Mitä muikkua?” Make näki Klaanin suoraan edessään…