Aihearkisto: Retro

Vanhan foorumin rope.

Retro

Operaatio Beeta osa 8: Heinäsaaren surmaajat

Kommentoi

Heinäsaari, meri (ruotsiksi “Höö-öö, en sjö”)

“Suuri Figge haluaa teidät! Teidän on toteltava!”, suuresta majasta ulos tullut Matoran huutaa. Sillä on päässään kuolleesta Fikousta tehty päähine.
“Totelkaa ylipappiamme! Figge haluaa teidät!”, Matorankuoro huutaa.

“Voisitteko olla hetken hiljaa, näettekö että taistelemme?”, Matoro huutaa takaisin huomoimatta sen kummemmin mitä Matoranit olivat sanoneet.
Hän väistää valtavan, oranssin Fikoun piikikkään raajan iskun.

“Tämä otus näyttää olevan noille Matoraneille jokin jumalolento…”, Summerganon ajattelee ääneen väistyessään olennon iskun.
“Viis siitä. Meillä on tärkeämpää tekemistä Xialla, ja tämä otus ei estä sitä!”, Killjoy huutaa ja nostaa korkeutta raketeillaan. Hän tulittaa olennon kuorta ja päälakea salamoilla.

Suuri hämähäkki astuu muutaman askeleen taaksepäin rauhoittuen. Se pysähtyy.
Klaanilaiset ihmettelevät tilannetta.
Fikou alkaa äännellä oudosti.

Matoron päätä särkee aina vain kovemmin. Hän tajuaa olennon erittävän jotakin yliääntä joka vaurioittaa aivoja.
“Hiljentäkää se!”, Matoro yrittää huutaa. Kaikki neljä Klaanilaista ovat ongelmissa. Kaikilla on sama tunne: pää meinaa räjähtää. Matoranit ovat pyörtyneet jo.
Killjoy säätää puvustaan korvien(tai jonkin vastaavan) kohdalle suojat ja syöksyy kohti Fikouta.
Fikou miettii pähkinän kokoisissa aivoissaan jatkaako äänetlyään jotta Klaanilaiset menettävät tajuntansa vai suojautuuko ylhäältäpäin syöksyvältä haarniskoidulta olennolta.
Se ei ehdi päättää, ennekuin Killjoyn jalat osuvat Fikoun päälakeen. Punamusta soturi jatkaa liikesarjaansa huitaisten liekkimiekallaan Fikouta päähän ja vapautaten vahvan sähköshokin olentoon. Fikoun jalat pettävät alta ja se kaatuu maahan sähköshokin seurauksena.

Matoro, Kapura ja Summerganon nousevat ylös helpottuneina. Matoranien ylipappi, joka oli suojassa majassaan, osoittaa Klaanilaisia ja huutaa “Ne häpäisivät jumalamme! Vangitkaa!”
Samaisesta majasta lähtee juoksemaan sinisessä raskaassa haarniskassa olevia matoraneja suuiren kirveiden kanssa.
“Figge kaarti kostaa teille!”, ylipappimatoran huutaa.

“Niin, unissasi!”, Matoro huutaa.
“Mitä jos suoritettaisiin taktinen vetäytyminen? En pala halusta hoidella noita Matoraneja.”, Summerganon sanoo.
“Mainio idea.”, Kapura toteaa. Laskeutunut Killjoy viittoo tietä rannalle Gukkojen luo. Neljä Klaanilaista juoksevat rannalle matoranien heittokirvessateessa. He nousevat nopeasti Gukoillaan ilmaan jättäen heinäsaaren taakseen.

Retro

Jake

Kommentoi

Bioklaanin ulkopuolella

Matoranpiraatti katsoi eteensä. Hän näki mahtavan, suuren linnakkeen. Se oli kilometrejä pitkä, siellä oli paljon torneja, rakennuksia ja kaikkea muuta. Tätä suurta linnaketta suojasivat valtavat muurit. Matoran tunsi itsensä hyvin pieneksi, ja sitähän hän olikin. Piraatti käveli eteenpäin. Hän huomasi että linnake oli vaurioitunut, mutta se oli korjattu jo suurimmaksi osaksi. Matoran jatkoi kävelyään.

Kun piraatti tuli klaanin eteen, hän katsoi jättimäistä muuria, jossa oli iso portti. Matoran käveli portista sisään. Kun iso rautaportti oli ohitettu, matoran jatkoi kävelyään. Kohta hän seisoi klaanin tullissa. “Nimenne?”, kysyi virkailija. “Nimeni.. Niin, nimeni…”, Matoranpiraatti mietti. “Nimeni on Notfun. Kapteeni Notfun.” “Minusta tuo ei ole kovin hauskaa. Kirjaan sinut järjestelmäämme nimellä Notfun. Tervetuloa bioklaaniin, herra Notfun”, ilmoitti virkailijarobotti. Notfun käveli muurien sisäpuolelle. “Hitto, nuo saattavat saada nimeni selville.. Tuskin tätä nimeä otetaan vakavasti ainakaan kauaa..”

Retro

Silmien hohtoa ja mielen kohinaa

Kommentoi

Trooppinen Nazorak-tukikohta, puu aukion laidasta hieman katua pitkin syrjemmälle

Snowman laski kiikaritähtäimen silmältään, ja pyöritti linssinsuojusta paikalleen. Hän ei tahtonut nähdä tarkemmin aukion tapahtumia. Lumiukko taittoi kiikarin saranan kohdalta, ja sulloi sen sitten laukkuunsa.

Ei siinä vielä mitään, että Ämkoolla ei ollut kättä, ja että hän oli aivan verinen. Mutta se silmien hohto. Snowman tiesi, että jotain oli pahasti pielessä.

Ei sillä, oli hän ennenkin nähnyt luotettavien tovereidensa suorastaan villiintyvän. Joskus takavuosina, kun Snowie, Paacs ja Guardian olivat olleet taistelemassa Visorak-laumaa vastaan, oli sininen Skakdi-admin jollain selittämättömällä raivolla vastannut hämähäkkien hyökkäykseen. Snowman muisti lähinnä punaisen välkkeen, ja sen, kuinka Paacs oli miltei menettänyt toisen jalkansa. Se oli kuitenkin ollut täysin eri juttu, Guardian ei ollut muuttunut täysin, suuttunut vain.

Sitä paitsi, oli hänellä aika hyvä syykin suuttua. Hänen oma vanha kotinsa oli ansoitettu, me selvisimme portaikosta hengissä ainoastaan hyvällä tuurilla ja kovilla traumoilla. Lisäksi Visorakien väijytyksen takana oli Guardianin vanha aseveli. Ja vaikka se muistetaankin viimeisenä kertana, kun Guardian otti Klaanilaisia mukaansa Zakazille, naureskelemme kolmistaan jutulle useinkin kahviossa yön pimeinä tunteina.

Tämä ei selvästikään ole niitä juttuja.

Snowman näki ilman kiikariakin, että Ämkoo surmasi taas yhden Nazorakin, vieläpä harvinaisen brutaalilla tavalla. Ehkä lumiukko oli vain ollut poissa kenttähommista liian pitkään, tai sitten hän tosiaan oli liian pehmeä, mutta Ämkoon toiminta kuvotti häntä. Vatsaa väänsi ja päätä särki.

Ei. Taas tätä. Ei!

Synkät ajatukset synkistyivät, ja Snowmanin pää tuntui halkeavan. Näky ystävästä tekemässä noita murhia, kipu, väsymys, yksinäisyys. Lumiukosta tuntui, että hän ei kestäisi enää. Edes hänen positiivinen energiansa ei riittänyt. Silloin hänen päässään pimeni täysin.

Kaikkialla oli mustaa. Ja kohinaa. Lumiukko koetti ymmärtää. Kipu oli tiessään, mutta tässä oli jotain karmivampaa. Tai ei tässä oikeastaan ollut mitään, missään ei ollut mitään. Ja sekös vasta karmikin. Ainoa asia mustuudessa oli kohina. Kohina merkitsi selvästi jotain. Snowman koetti tarkentaa kuuloaan.

Kohin kohin.

Ei auttanut. Mutta jos olen vajonnut pääni sisään, niin miksen ymmärrä mistään mitään? Mitä kohina on? Ja miksi täällä on niin mustaa?

Snowman keskittyi. Keskittyi parhaansa mukaan. Keskittyminen ei oikein ole vahvuuksiani, ainakaan jos sitä oikein yritän. Tämä vain-

Keskity!

Kohinkohin…syö lähetti…uhraa ratsu…syö kuningatar…kohinkohin.

Heti, kun Snowman sai sanoista otteen, hänen silmänsä avautuivat. Hän ravisti päätään, koetti virota kunnolla. Hänen päätään särki taas, mutta vain vähän. Enemmän häntä vaivasi tiedottomuus.

Lumiukko piti kyllä mysteereistä. Ne pitivät elämän kiinnostavampana, ja muistuttivat nöyryydestä. Hän ei vain pitänyt niistä mysteereistä, jotka mahdollisesti aiheuttaisivat hänen ystäviensä kuoleman.

[spoil]Kiitän Guartsuliinia noista kryptisistä sanoista kohinan keskellä.[/spoil]

Retro

Käsi Miehen Punaisen

Kommentoi

Trooppinen saari

Marionetti käveli jälleen läpi sademetsän, joka suorastaan väisti valkoista hahmoa. Ensimmäinen tehtävä oli suoritettu. Lähetti oli syöty.
Lähetin violetti veri erottui selvästi aamuyön pimeydessä nukkemaisen miekkatappajan vitivalkoisesta kehosta. Olento ei vaikuttanut edes huomaavan suurta verkkaisesti valuvaa veriläikkää keskivartalossaan.

Nyt Marionetti keskittyi uuteen miekkaansa. Olento piti Ämkoon luonnottoman terävää katanaa pitkällä kädellään kasvojensa edessä. Marionetti olisi takuulla tarkkaillut asetta katseellaan, jos sillä olisi ollut edes yksi silmä.
Jopa ilman silmiä Marionetti kuitenkin huomasi, että kyseessä oli paras katana, johon se oli koskenut. Miekka oli kevyt, mutta sen rakenne oli täydellinen. Tämä katana ei hajoaisi yhtä helposti kuin aikaisempi.

Marionetti käveli kohti läheistä palmua. Se käänteli miekkaa kädessään testiluontoisesti ennen kuin löi.
Terä läpäisi puun kuoren ja tuli ulos toiselta puolelta melkein välittömästi. Siististi poikittain katkennut puu alkoi horjua hieman tuulen suuntaan ennen kuin kaatui alas.

Kuten monet asiat Marionetin ympärillä, katkaistu puu ei totellut painovoimaa. Se pysähtyi ilmassa ja nousi takaisin paikalle, josta se oli leikattu irti. Siistiä viiltoa huolimatta puu oli kuin entinen.
Marionetti löi uudelleen. Sen jälkeen se kokosi puun taas. Sitten se löi. Tätä jatkui hetken.

Kun puusta ei ollut enää paljoakaan jäljellä, Marionetti tarkasteli uutta asettaan. Se tulisi hoitamaan tehtävänsä.
Tehtäviä oli kuitenkin kaksi.

Marionetti päästi irti miekasta. Se pysähtyi ilmaan, leijui nykivästi valkoisen telekineetikon pään yli ja päätyi sen selän taakse. Marionetin selässä törrötti kaksi valkoista nikamaa. Ne kiertyivät tiukasti kiinni miekan kahvan ympärille. Olento tulisi tarvitsemaan asetta taas pian.

Marionetin mieleen palautui taas jotain, mitä Syvä Nauru oli sanonut.

“Hanki siru.”

Retro

Operaatio Beeta osa 7: Neljällä tapat hämähäkkijumalat

Kommentoi

Saari jossain merellä

Valtava Fikou ryntäsi kohti Killjoyn porukkaa ja matoraneja. Summerganonin miekka ojossa tekemä vastahyökkäys pysäytti sen ja kun Summerganon otti kirveensä esiin perääntyi peto hieman, valmistautuen paiskaamaan soturin maahan ja aterioimaan. Killjoy, Kapura ja Matoro eivät jääneet toimettomiksi, vaan ryntäsivät mukaan taisteluun. Kapura loikkasi ketterästi Fikoun huitaisut välttäen sen vasemmalle puolelle Killjoyn iskiessä pedon jalkoihin. Matoro tuli tukemaan Summeganonia, joka vältteli pedon kitaa ja etujalkoja parhaansa mukaan pyrkien kuitenkin antamaan sille kirveestä.

Fikou sai paiskattua Summerganonin maahan, mutta Killjoyn ja Kapuran lyönnit estivät sitä nappaamasta kaatunutta soturia. Matoro loikkasi korkealle ilmaan ja alas tullessaan huitaisi kaikella voimalla otusta päähän. Summeganon näki valtavan hämähäkin horjuvan yläpuolellaan ja nousemisen sijaan hän nappasi pitkän maahan lentäneen miekkansa käteensä ja pisti sillä Fikouta sen pään seudulle. Valtava peto perääntyi hieman ja matoranit säntäsivät kauemmas, mutta Kapura oli rähmällään maassa jouduttuaan jättimäisen hämähäkkirahin tönäisemäksi.

“Pysykää lujana!”, sanoi Killjoy rauhallisesti. “Tuo ei estä minua pääsemästä Xiaan.”, hän mutisi ja syöksyi tovereineen päättäväisesti kohti haavoittunutta ja raivostunutta rahipetoa. “Hoidetaan tämä.”, Kapura totesi ja kohotti aseensa valmistautuen antamaan otukselle tulisen iskun.

Retro

Operaatio Beeta osa 6: FIGGE!

Kommentoi

Meri (tai oikeastaan taivas sen yllä)

Gukkojen siipien räpyttely alkoi olla entistä harvempaa. Etenkin GS vaikutti jo hyvin väsyneeltä, sillä se oli koulutettu taisteluihin, eikä lentämään pitkiä matkoja yhteen putkeen.

“Pidetään tauko. Gukkojen tulee antaa levätä”, Killjoy sanoi ja muut nyökkäsivät. Seurue kaartoi alas kohti lähintä saarta ja he laskeutuivat rauhallisesti.

Päivä oli kirkkaimmillaan, mutta yön jälkeen oli vähitellen alkanut tuulla. Killjoy toivoi, ettei tulisi myrskyä, sillä se käytännössä pysäyttäisi heidän kulkunsa.

Kapura oli luonut pienen nuotion voimillaan ja nelikko istui nyt sen ympärillä saaren rannassa. Saaren kasvillisuus koostui lähes kokonaan heinästä ja Summerganon ihmetteli kovasti, miten niin tasankoinen saari ei peittynyt vedellä.

Jonkin aikaa istuttuaan ja Gukkojaan syöttäen, he törmäsivät paikallisiin matoraneihin. Matoranin olivat ystävällismielisiä ja iloisia, sillä heidän saarellaan vierailtiin harvoin. Yksi heistä kertoi tarinan saaren historiasta, joka oli ilmeisen dramatisoitu, sillä matoran mainitsi muun muassa “makuta-armeijat” ja “matoranin, joka osasi tuhota vuoria aivastamalla”.

Kesken matoranin tarinan, Killjoyn sensorit huomasivat yllättävää ja suurta liikettä jostain pohjoisesta ja liike tuli suoraan heitä kohti. Matoro oli ilmeisesti huomannut tämän myös, sillä hänkin oli noussut seisomaan.

“Jotain on tulossa!”, Matoro huusi ja Summerganon ja Kapura nousivat myös, tarttuen aseisiin.

Matoranit huusivat kurkku suorana sanaa “FIGGE!” samalla, kun Killjoyn sensorit näkivät kohteen tulevan yhä lähemmäs ja nopeasti. Muut eivät huomanneet sitä sensorien avulla, he huomasivat sen siten, että maa tärisi, se tärisi kovaa.

Jokainen sotureista otti askeleen taaksepäin, kun töminän aiheuttaja paljastui. Heinien yläpuolelle nousi varjo, jonka aiheutti Fikou. Valtavin Fikou, mitä he olivat eläessään nähneet. Hämähäkki oli miltei viisi metriä korkea ja sen leuat louskuivat uhkaavasti Klaanilaisia kohti.

“Takaisin leipätyöhön siis”, Summerganon sanoi ja lähti aseet tanassa juoksuun kohti villiintynyttä rahia.

Retro

Don Ämkoo

Kommentoi

Trooppinen saari, Nazorak-tukikohta

Aukiolta paenneet Nazorakit eivät olleet huomanneet Snowieta. Niiden huomio oli kiinnittynyt täysin juuri pystyyn nousseeseen hahmoon. Torakat tähtäilivät säikähtäneinä Ämkoota erilaisilla aseillaan, mutta yksikään ei uskaltanut ampua. Rivitorakat vain katselivat juuri ja juuri pystyssä pysyvää hahmoa, odottaen toimintaohjeita.

“Haah… Haah… Haah…”

Massiivinen johtajatorakka kokosi rohkeutensa ja lähti muutaman toverinsa turvin Ämkoota kohti, vetäisten samalla terävän puukon esiin vyötäisiltään. Torakan pienemmät käskyläiset astelivat pelokkain askelin isokokoisen johtajansa perässä.

“Haah…”

Torakat piirittivät Ämkoon. Johtajatorakka astui suoraan käsipuolen hahmon eteen ja tuijotti tämän tahriintunutta naamiota niellen pelkonsa.

“Tappakaa”, torakka komensi.
“Ei se mahda tuossa kunnossa enää mitään.”

“Ei.”

Torakkajohtaja otti askeleen taaemmas. Ämkoo kohotti päätään ja tuijotti nazorakia suoraan tämän hyönteissilmiin. Torakka tuijotti epäröiden takaisin, mutta sai kuitenkin sanotuksi:

“Nyt.”

Sotilaat kohottivat keihäänsä ja iskivät. Ämkoo kaatui iskun voimasta maahan, mutta torakoiden yllätykseksi niiden keihäät eivät uponneet Ämkoon mustaan panssariin. Torakat kohottivat keihäänsä johtajansa käskystä uudestaan ja valmistautuivat uuteen iskuun.

“Ei.”

“EI.”

Verenpunainen energia-aalto iski torakoiden aseet pirstaleiksi ja heitti sotilaat syrjään. Johtajatorakka onnistui juuri ja juuri säilyttämään tasapainonsa ja pysymään pystyssä. Ämkoo nousi hitaasti seisomaan ja tuijotti edessään seisovaa nazorakia.

“Sinä.”

Torakkajohtaja ei kyennyt enää peittämään pelkoaan. Sen kasvoille levisi kauhistunut irvistys samalla kun se kääntyi ympäri ja valmistautui ampaisemaan juoksuun.

Ämkoon käsi iskeytyi torakan päälakeen. Käden ote kiristyi ja hetken päästä verisen hahmon sormet pakottivat tiensä huutojen ja rasahdusten saattelemana torakan panssaroidun pään läpi tämän aivoihin. Nazorak nytkähteli hetken hallitsemattomasti ja lopetti liikkumisen.

“Haha. Haahaha.”

Ämkoo pudotti torakan velton ruumiin maahan ja otti muutaman askeleen eteenpäin. Kauempana tilannetta seuranneet torakat tuijottivat hysteerisen kauhun vallassa lähestyvää punahehkuista olentoa.

“Tulkaa tänne.”

“Tapan teidät.”

“Tapan.”

Punainen energiaräjähdys repi Ämkoon viitan kappaleiksi, voimistaen samalla tämän silmien kammottavaa hehkua. Ämkoo kyyristyi hetkeksi, nousi sitten nopealla liikkeellä ylös ja päästi ilmoille korvia vihlovan naurunsekaisen huudon. Sitten hän lähti punaisen energiavanan saattelemana juoksemaan etäämmällä kauhusta kankeina seisovien torakoiden suuntaan.

Zamor-tykit alkoivat laulaa.

Retro

Pysy kaukana

Kommentoi

Trooppinen saari, Nazorak-tukikohta

Taivaanrannassa oli mennyt jotain säpäleiksi. Snowman oli tarkentanut katsettaan, ja huomannut sen mitä ilmeisimmin olleen tornin seinä. Hän ei ollut millään voinut tietää, oliko Ämkoo siellä, mutta kuitenkin torni oli ollut hänen paras johtolankansa.

Ja oikeaan se hänet toikin. Lumiukko katseli tornin juuressa olevan aukion laidassa makaavaa hahmoa varjoista käsin. Se oli pääosin musta, mutta jalkaterät, kämmenet ja kasvot olivat vihreät. Harmi vain, että Ämkoon ympärillä oli suuri joukko torakoita.

Snowman mietti parhaansa mukaan potentiaalisia toimintasuunnitelmia. Okei, minulla on ihan liikaa tulivoimaa, hän tuumi tunnustellessaan kädellään laukkunsa sisältöä. Torakoita on kuitenkin liikaa, enkä muutenkaan oikein pidä tappamisesta. Lisäksi saattaisin osua Mäksään.

Mielessään hän totesi myös jonkin sortin puolivillaisen harhautuksen toimimattomaksi ideaksi, eivät Nazorakit niin tyhmiä olleet.

Silloin kuitenkin tapahtui jotain. Ämkoon hahmo nousi pystyyn, ja torakat kaikkosivat. Kaikki juoksivat kovaa kyytiä pois aukiolta, muutama jopa tiputti aseensa. Nyt tai ei koskaan, lumiukko mietti. Hän astui aukiolle, vain tullakseen Ämkoon pysäyttämäksi. Viitoitettu hahmo huitoi Snowmania loitommas.
“Mitä nyt?” Lumiukko ihmetteli.
“Pysy kaukana. Pysy ihan hemmetin kaukana.” Ämkoo huusi aukion toisesta päästä.

Tai Snowman ei oikeastaan tiennyt huusiko admin, vai kuuluiko hänen äänensä vain todella kovaa. Kuitenkin valkoinen toa katsoi parhaaksi totella. Mäksässä on jotain pahasti pielessä.

Snowman juoksi nopeasti jonkun matkaa toiseen suuntaan. Siellä hän piiloitui varjoissa sijaitsevan puun latvaan, ja kaivoi tarkkuuskiväärinsä esiin. Hän tahtoi ottaa selvää, halusiko nähdä, mitä seuraavaksi tapahtuisi.

[spoil]Ämkoolle suuri kunnia hänen kaikista yhdestä repliikistään.[/spoil]