“Menn��n t�t� tiet�.” Umbra sanoi. “Jos menemme suoraan, p��dymme ennen pitk�� ulos.”
“Jaa.” Matoro sanoi ja tunnusteli kepill� suon pohjaa. “Minusta tuntuu, ett� jos menemme liian syv�lle mets��n, voimme torm�t� upottaviin kohtiin. Ainut vaihtoehto olisi palata takaisin, mutta emme tied� mist� tulimme.”
“Tiet��k� kukaan Klaanilainen minne menemme?” Kapura kysyi.
“Pelastajatkin luultavasti j�isiv�t loukkuun.” Matoro sanoi.
“T�m� t�st� puuttuikin.” Umbra sanoi ja osoitti vasemmalle. Suo t�yttyi sumusta.

Harhailtuaan suolla muutaman tunnin Toat pys�thtyiv�t lep��m��n. Yht�kki� Matoro kuuli omituista, matalaa ��nt�.
“T�nne p�in… Tänne p�in…”
“Kapura?” Matoro kysyi. “Umbra?”
“T�nne p�in… T�nne p�in…”
“Ei naurata! Kapura?” Matoro huusi. “Umbra!”
“T�nne p�in… T�nne p�in…”
Matoro katsoi ymp�rilleen. Sumu oli sankentunut, eik� h�n en�� n�hnyt Toia. Pieni liekki syttyi ��nen suuntaan.
“T�nne p�in… T�nne p�in…”
“Kapura!?” Matoro huusi ja l�hti juoksemaan liekki� kohti. “KAPURA!”
Juostuaan muutaman minuutin ajan Matoro pys�htyi. Liekki ei tuntunut l�hestyv�n ollenkaan.
“T�nne p�in… T�nne p�in…” ��net kuuluivat joka puolelta.

Kummitusten räme

“Tuota…Eikö adminit tiedoittaneet joku aika sitten että tänne ei saisi tulla?” Matoro miettii ääneen heidän kävellessään synkässä metsässä.
“Me vain käväisemme nopeasti suolla vilkaisemassa minne jäljet päättyvät, ei mitään pahaa voi sattua.” Umbra rohkaisee.

Kolmikko kävelee kuolemanhiljaisessa metsässä. Tai nyt synkkä metsä muuttuu pikkuhiljaa kostammaksi, pettävämmäksi ja rämeisemmäksi. Puista roikkuu liaaneja ja aluskasvillisuutat on paljon. Aina pitää katsoa minne astuu ettei jää suonsilmään.
Matorolla on samanlainen tunne kuin silloin kun hän käveli suoraan Pimeyden Metsästäjien leiriin öisellä Odinalla. Siis ei-kiva.

“Jäljet muutuvat kokoajan epäselvemmiksi ja niitä alkaa olla jo vaikea erottaa. Tästä taitaa tulla hukakreissu.”, Umbra toteaa.
“Käännytään takaisin”, sanoo Kapura
“Kannatan ehdotusta…Yksi ongelma vain.”, Matoro sanoo.

Kolmikko kääntyilee ympäriinsä.

“…Käännytään minne?” Matoro lopettaa lauseensa.
He tajuavat että suo näyttää samalta joka suuntaan – synkkiä puita ja loputtomasti oksia ja lehtiä peittämässä auringon.

Kapura heikent�� Rahin painovoimaa viimeisill� voimillansa.
“Pit�k�� kiirett�! En pysty jatkamaan t�t� kauan!” Kapura parkaisee.
Matoro nousee ja juoksee Rahia p�in. Umbra tekee samoin. Kuma-Nui kuitenkin tottuu uuteen painovoimaansa odotettua nopeammin, ja iskee Matoroa kynsill��n. Matoro kaatuu mutta nousee nopeasti yl�s. Umbra pist�� Rahia miekallaan. Kapura ei jaksa en�� yll�pit�� Rahin painovoiman muutosta, ja lep�� hieman. Rahin painovoima muuttuu j�lleen; Matoro k�ytt�� tilaisuutta hyv�kseen ja vangitsee puolet Kuma-Nuista j��h�n.
“Tuo hidastaa sit� hieman.” Matoro sanoo, mutta j�� alkaa jo halkeilla. Umbra sokaisee sen j�lleen.
“T��lt� pesee!” Lev�nnyt Kapura huutaa ja ampuu tulta. J�� sulaa, mutta v�symys ja �kkin�inen l�mp�tilan muutos ovat liikaa Rahille. Se kaatuu v�syneen� maahan.