Kaikki kirjoittajan Äksä artikkelit

Retro

Xxonn111

Kommentoi
Spoileri ValitseNäytä

Äksän asunto

Äksä istuili pehmeässä nojatuolissaan asunnossaan, joka sijaitsi neljännellä kerroksella yhdessä Klaanin hotellissa. Punainen hahmo katseli televisiota, kunnes hänen ovikelloonsa soitettiin. Äksä käänsi katseensa ovelle, nousi tuolistaan ja käveli oven eteen.

“Päiviä taloon!” punamusta Toa sanoi Äksän avattua oven. Äksä kysyi Toalta tämän henkilöllisyyden.
“Olen Tawa-adminin viestinviejä”, Toa vastasi, “Minun kuuluu antaa sinulle tämä viesti”

Toa ojensi lapun, jonka Äksä otti, avasi sen ja alkoi lukemaan.

“Jäisin mielelläni juttelemaan pitemmäksi, mutta minulla on paljon töitä, joten nähdään”, Toa sanoi ja poistui.

Äksä hyvästeli hänet tavanomaisella hoillaan ja sulki oven hänen perässään. Lapussa luki että hänen piti mennä odottamaan johonkin paikkaan jonkin evakuontihomman takia. Äksä ei löytänyt yhtään syytä olla osallistumatta siihen, kohautti olkapäitään, otti huivin jonka hän kietoi kaulansa ympärille ja lähti asunnostaan.

Kokoustilat

Kokoustiloissa oli hiljaisuus monta minuuttia lukuunottamatta Gekon hyräilyä, kunnes oven avasi iso punainen hahmo, joka piteli punaista huivia vasemmassa kädessään. Konguboss, hoitajavahki ja Gekko vilkaisivat häneen päin.

“Hoi”, Äksä sanoi ja vilkutti heille.

Retro

Deltan temppeli 19: Tulta ja kärpäsiä

Kommentoi

Saari

Suga ja Seran olivat etsineet kaveriaan, Kapuraa saarelta jo tuntikausia ja tutkineet ainakin suuren osan saaresta, mutteivat löytäneet merkkiäkään hänestä. Ihan kuin se lonkerohirviö olisi Kapuran mukana vienyt jokaisen todisteen hänen olemassaolostaan. Ainakin Sugan ja Seranin mielestä. Ilan tullessa, he luopuivat toivosta ja menivät Seranin pienen veneen luo. He katsoivat saarta viimeisen kerran, auringonlaskun valossa ja työnsivät veneen veteen ja soutivat Klaaniin.

Saari. Siis se toinen Nimdasaari, siis. Siis se, jossa Martti, Äksä, Amazua ja piraatit oleilevat.

Pimeys. Pari soihtua valaisi pimeää, pitkää tunnelia. Kivistä tunnelia. Äksä katseli ympärilleen.

“Oletko varma, että he johdattivat meidät oikeaan paikkaan?”, hän kysyi vähän hermostuneena.
“Ne kirotut hipit johdattivat meidät tänne tahallaan”, Notfun ärisi.
“Juuri nyt, en ole varma kovin mistään”, Matoro vastaa, “Mutta mennään vain eteenpäin ja katsotaan, mitä löydämme. Ei se pahaa tee”

Hän alkoi menemään eteenpäin, mutta parin metrin päästä, hänen jalkojensa alta avautui luukku, jonne hän oli melkein pudonnut ellei Äksä olisi tarttunut hänen kädestään.

“Olen vähän eri mieltä”, Äksä sanoo ja vetää jään toan maan tasalle.
“Mennään vain eteenpäin ja katsotaan miten käy”, Matoro sanoi ja pudisti itsestään pölyä.

Xxonn olisi halunnut alkamaan väittämään vastaan, koska oli varma heidän kuolemastaan, mutta päättikin totella häntä, kun ei olisi ollut paljon järkeä riidellä jonkun kanssa, teljetyssä tunnelissa, jossa oli kaikkialla kuolemanvaarallisia ansoja. Vähään aikaan ei ollut yhtään ansaa -vaikka Matoro, Äksä ja Jardit joutuivat kuuntelemaan Notfunin valituksia siitä, että siltä loppui rommi-, mutta sitten he alkoivat kuulla outoa sihinää. Melko hiljaista. Kun he tunnistivat sitä kaasuksi, Äksä nappasi Jarditin ja Notfunin ja hyppäsi Matoron mukana eteenpäin, ennen kuin tulenlieska poltti heidät elävinä. Sitten sivuilta alkoi roihuta tulta. He ehtivät mennä maahan, ennen kuin sekin poltti heidät. Parin sekunnin päästä, se loppui ja he nousivat nopeasti ja alkoivat juosta. He juoksivat luurangon ohi. Kohta tuli kuitenkin saavutti heidät ja Äksä turvautui suojaamaan itseään ja kavereitaan Suojautumisen Naamiollaan. Kun Äksä oli jo luovuttamassa, tulivirta loppui, ja hän sammutti naamionsa voiman. Hän huokaisi.

“Mennään nopeasti pois täältä”, sanoi Matoro, “Kuka tietää, jos koko tunneli syttyy tuleen kohta”

Muut olivat samaa mieltä ja alkoivat laahustamaan eteenpäin. Sitten he tulivat sellaiseen paikkaan, jossa katosta ja seinistä roikkui rikkinäisiä, mutta teräviän terästeriä. Ne olisivat varmaan syöksyneet seinistä uhreihin, mutta nyt ne olivat tuhottuja täysin.

“Amazua?” Äks kysyi Matorolta
“Todennäköisesti”, Matoro vastaa.

He päättivät olla haaskaamatta aikaansa siihen, joten he jatkoivat eteenpäin. Yksi naurettavan lyhyt terä kuitenkin iskeytyi seinästä, kun he aikoivat lähteä eteenpäin. Se ei osunut keneenkään. He vähän säälivät pientä, yksinäistä terää.

He päättivät olla haaskaamatta aikaansa siihen ja menivät eteen.

Seuraavaksi he kuulivat Jarditin huutavan ja huitomassa käsiään ympäriinsä. Martti, Äks ja Fun kääntyivät katsomaan mitä tapahtui. Jardit yritti tappaa suunilleen Matoranin nyrkin kokoista, metallista kärpästä. Kohta Äksäkin alkoi tuntemaan jotain takanaan. Hänkin kääntyi. Samanlainen kärpänen. Kohta niitä alkoi ilmaantua kaikkialle. Klaanilaiset alkoivat ampumaan niitä aseillaan. Matoromiekallaan. Äksä tykillään. Ja kaksi piraattia piilukkopistooleillaan. Klaanilaiset tunnistivat ne myrkyllisiksi raheiksi. Siksi he pitivät sitä uhkana. He alkoivat juosta eteenpäin, toivoen että kärpäset jäisivät jälkeen. Ei onnistunut. Ne vain seurasivat heitä. Matoro otti Jäämiekkansa ja aikoi tukkia koko tunnelin jäällä. Hän pysähtyi ja alkoi ampumaan. Siihen vei paljon voimaa, mutta loppujen lopuksi se onnistui. Hän jäi vähän lepäämäään sinne.

***

Neljännen ansan he osasivat tunnistaa. Sivuissa oli epäilyttäviä murtumia ja reikiä. Matoro otti miekkansa käteen ja Äksä valmisti tykkinsä. He huomasivat jonkun Matoranin lojuvan edessä, keihäs käden ulottuvilla. Äks meni tutkimaan häntä lähemmäs. Hetken kuluttua, Äksän suunasta kuului karjaisu. Matoro meni hänen luokseen katsomaan. Hänkin pelästyi näkemäänsä. Matoranin kasvot olivat verisiä. Mutta häneltä myös puuttuivat molemmat silmät. Ja tyhjistä silmäkuopista pystyi näkemään Matoranin tyhjän pääkallon sisään. He eivät kuitenkaan osanneet aavistaa että kasvis oli se, joka söi Matoranin aivot.

Retro

Xxonn111

Kommentoi

Meri

Kapura, Seran ja Summerganon olivat ajaneet pienellä, puisella veneellä jo pari päivää merellä. Matka oli sujunut melko rauhallisesti, sen jälkeen kun Mustekala oli hyökännyt. Mutta kun se oli toennut siitä, että Seran oli heittänyt Sugan miekan päin sen naamaa, se unohti ne ja lähti poispäin. Seran tiesi, ettei tästä tulisi mitään helppoa. Jos hän olisi luullut, että kaikki maailmassa olisi helppoa, hän ei olisi selvinnyt Nynrahin-saaren ulkopuolelle, jolta hänet karkotettiin. Nyt se saari, jolle he seilasivat oli jo näköetäisyydellä. Kun vene ajautui rannalle, kolme hahmoa nousi veneestä ja Seran sitoi veneen maahan.

“No”, Kapura sanoi, “Perillä ollaan”

Kolmikko otti aseensa esiin, kaiken varalle ja menivät tutkimaan saarta.

[spoil]Lyhyt, mutta postaan tämän Kapuran käskystä.[/spoil]

Retro

Xxonn111

Kommentoi

Klaani, hotelli

Seran kaivoi hädissään laukustaan kiven. Ei minkään tavallisen kiven kuitenkaan. Vaan voimakkaan Toa-kiven. Se oli aionoa tapa päästä pakoon palavasta hotellista hänen mielestään. Sitten hänen kätensä osui johonkin kiviseen. Hän nosti sen ja näki käsissään kiven, jossa oli kaiverruksia. Hän muisti, kuinka Turaga Thowron oli neuvonut häntä, miten käyttää Toa-kiviä. Hän paineli joitain kaiverruksia siitä, kunnes ne alkoivat hohtaa sinistä valoa.

“Mitä ihmettä”, Irvan ihmetteli, kun huomasi kiven hohtavan.

Parin sekunnin päästä, koko huone oli valon valaisema. Kun valo hälveni, Irvan huomasi että huoneessa makasi joku Toan pituinen hopeavärinen olento.

“Seran?”, hän kysyi.

Toa nousi seisomaan. Hän katseli ympäriinsä. Hän yritti kävellä, mutta hänen jalkansa olivat liian pitkiä, joten hän putosi. Hän yritti taas, mutta tällä kertaa vähän hitaammin. Hän onnistui ottamaan pari lyhyttä askelta, vaikka hoiperteli vielä vähän. Hän oli nopea oppimaan erilaisia juttuja.

“Mitä helkkaria, Seran?”, Irvan kysyi, “Mitä sinä Toaksi muuntelet itseäsi, kun meidän pitäisi löytää pakotie palavasta hotellista?!”

“Voisin ehkä jotenkin helpottaa tätä Toana”, Seran totutteli puhumaan.

Hän hoiperteli ikkunan luo ja katsoi alas. Silloin häneen päähänsä tuli idea.

“Siis… mitä hemmettiä juuri tapahtui? Miten sinä- Mistä sinä sait tuon kiven?”
“En ole varma, tiedätkö, mutta palava, nelikerroksinen hotelli ei ole paras paikka kertomaan tarinoita, siitä mistä sai voimakkaan Toaksi-muuttumisesineen”, Seran vastasi.

Hän otti kaksi peittoa, sitoi ne kahdesta päistään. Sitten hän etsi jotakin metallista. Hän otti kaapin kahvan. Hän taivutti sen kaikilla voimillaan koukun muotoon. Myös se fakta, että hän oli raudan kansalainen, se helpotti. Sitten hän sitoi senkin peittoihin. Hän meni ikkunan luo, pyöritti peittoa kaikella voimallaan ja heitti sen ylöspäin. Koukkukahva osui seinään. Hän yritti uudestaan. Sen kerran hän osui yläpuolella olevaan ikkunaan. Hän varmisti että se piti. Sitten hän pyysi Irvania tulemaan hänen luokseen. Kun Ko-Matoran tuli sinne, Seran pyysi hänen kiipeämään alas peitolla. Hän teki niin. Sitten kun Seran tarttui peittoon, hän kiipesi sen sijaan ylöspäin. Hän kiipesi siihe ikkunaan, jonka oli särkenyt koukullaan. Huoneessa oli Ko-Matoran.

“Tule tänne” Seran sanoi paniikissa olevalle Matoranille.

Hän teki käskystä. Sitten Seran sanoi hänen kiipeävän alas. Hän teki niin. Sitten Seran yös meni alas. Sitten hän meni Irvanin luo, katsomaan palavaa hotellia.

***

Seuraavana päivänä, ilman hotellia, Seranilla ja Irvanilla ei ollut paikkaa jossa asua. Irvan ja Seran oli harkinnut hankkia jostain työn, muta se oli vaikeaa, kun ei tietänyt ketään Klaanilaista, paitsi Matoron ja Äksän. Eivätkä he ole nähneet heitä sen jälkeen kun he lähtivät Turkasten sinaappilaivasta. Seran oli ottanut palaneesta hotellista kaksi suurta metallista palasta, ja tehnyt niistä vähän miekkojen näköisiä. Ne näyttivät vähän pitkiltä lihakirveiltä. Mutta hän oli sanonut, että parantelisi niitä, kun olisi aikaa.

***

Parin päivän päästä Seran harjoitteli miekkailua pienellä kukkulalla. Hän oli parin päivän päästä todennut, että se kukkula oli Klaanissa hänen lempipaikkansa. Se oli hiljainen ja monta muuta Klaanilaista ei käynyt siellä. Koska se oli kaupungeista eristyksissä. Hän pystyi keskittymään siellä paremmin ja näin hän oli jo oppinut vähän käyttämään Toa-voimiaan. Ei paljoa kuitenkaan. Hän osasi enimmäkseen vain muotoilla rautaa helpommin kuin muut (paitsi muut raudan Toat). Mutta hänen mielestään, hän oli jo saavuttanut jotakin. Irvan myös istui lähellä. Seran iski leveällään miekallaan kuvitelluun viholliseen vatsaan ja toisella hän iski sen kylkeen. Hän ei osannut monia hyviä tekniikoita, kun hänellä ei ollut opettajaa, mutta hänelle aluksi riitti tavalliset miekkailutaidot. Sitten joku Matoran tuli hänen taakseen. Seran kääntyi.

“Mitä asiaa?”, Seran kysyi Matoranilta.
“Anteeksi, oletteko te Toa Seran?”, pieni Matoran kysyi.
“Kyllä olen”, Seran vastasi.
“Yksi Klaanilaisista, Kapura lähetti sinulle viestin. Ensin yritin viedä sen hotelliin, joka on tässä kirjoitettuna, mutta kun se paloi, joten päätin etsiä sinut käsiini. Sanoi, että on tärkeää”
Postimiesmatoran ojensi kirjekuoren Seranille. Kannessa luki “Toa Seran, Satamahotelli”
“Taidan lähteä nyt”, Matoran vastasi, “Hyvästit”
“Moikka”

Matoran lähti poispäin. Seran sen sijaan istuutui puun eteen, joka kasvaa kukkulalla, avasi kuoren ja alkoi lukea.

Seran

Minulla on asiaa eräälle Klaanin lähettyvillä sijaitsevalle saarelle. Ajattelin, että koska tietojeni mukaan olet kohtalaisen nuori Toa niin visiitti tuolle saarelle olisi hyvää Toa-voimien harjoitusta. En tiedä juuri mitään tuosta saaresta, ja ajattelin, että pienellä joukolla olisi parempi lähteä. Sinulla on vene, vai mitä? Mikäli et suostu tai sinulla ei ole venettä niin ilmoita. Jos taas suostut, niin matka kestää noin kolme päivää. Minä pakkasin jo vara-aseita ja muuta tarpeellista. Tule Klaanin satamaan kahdeksalta huomenaamuna jos suostut.

Kapura

Irvan tuli raudan Toan viereen.

“Kuka tuo oli? Mikä tuo on? Miksi minä olen aina jäljessä kaikesta?”, hän kysyi.
“Joku Klaanilaisesta… Kapura haluaa että lähtisin hänen kanssaan jollekkin saarelle”, Seran vastaa “Sanoo että pitäisi tuoda veneemme mukaan”
“Aiotko lähteä?”, Irvan kysyy.
“En kai voisi kieltäytyä. Hän taitaa uskoa minuun”
“Okei”
“Pitää kai lähteä huomenna”

Retro

Satamassa palaa

Kommentoi

Bio-klaani

Seran astui pieneen hotelliin, jossa hän asui. Hotelli ei maksanut paljoa ja se sijaitsi sataman lähellä. Heillä ei ollut varaa isoon asuntoon, joten he hankivat halvimman, jonka he löysivät. Tiskn takana istuva Ta-matoran tervehti hänet vaisusti. Seran ei vastannut Matoranille mitään. Hän vain asteli kolmanteen kerrokseen, jossa hän asui. Irvan tuli tervehtimään hänet.

“Saitko yhtään saalista?”, Irvan kysyi.
“En saanut”, Fe-matoran vastasi, “Mutta sain jonkun hukkuvan Turagan pelastettua hukkumiselta”
“Mitä teit Turagalle?”
“Jätin hänet satamaan. Hän sanoi, että tahtoi etsiä jotain Toa-kaveriaan”
“Etkö siis saanut yhtään ruokaa?”
“En”

Irvan nyökkäsi ja sanoi:

“Sanoinhan”

…Ja lähti pois. Seran ei myöskään halunnut kertoa Irvanille Toa-kivestä, jonka Turaga oli hänelle antanut.

Yöllä, Seran ei pystynyt nukkumaan. Hänen itsetuntonsa piinasi häntä. Hän ei tiennyt, pitäisikkö hänen käyttää Kiveä itseensä. Ehkä olisi parasta jos hän olisi Toa. Mutta jos häneltä ei onnistuisi olemaan Toa, ei olisi paluuta Matoranin elämään. Voisihan hän luovuttaa voimansa jollekkin toiselle Matoranille, mutta sitten hän muuttuisi Turagaksi. Eikä se kovin miellyttänyt häntä. Koko yön aikana hän mietti sitä. Seuraavana aamuna hän myös ajatteli siitä, vaikka ei ollut nukkunut koko yön, eikä ollut syönyt kahteen päivään. Hän yritti olla herättämättä yhtään huomiota, koska ei halunnut Irvanin kysyvän, mikä on hätänä.

Parin päivän päästä hän oli onnistunut päästä stressistä ja onnistui nukkumaan pari tuntia. Kuitenkin, kun hän oli syvässä unessa yhden päivän, hänet herätti kova rysäys.

“Mitä helkkaria!?” Seran kuuli Irvanin huutavan.

Seran meni ikkunan luo ja näki, kuinka pari kolme Skakdia ampuivat ja heittivät palavia pulloja päin hotellia. Hän näki, kuinka pullot räjähtyivät, iskeytyessään johonkin.

“Maan tasalle vaan tämä rakennus!”, yksi Skakdeista huusi toisille.

Irvan nousi sängystään ja meni ulos huoneestaan. Hän katsoi alas portaikkoon ja näki kuinka alaosa oli kokonaan tulessa.

“Hitto!”, Irvan huusi, “Täältä ei ole pakoa!”

Seran katsoi, että ikkunasta hyppääminen johtaisi kuolemaan. Silloin hän päätti, että olisi vain yksi keino pelastaa heidät. Toa-kivi. Turaga Thowron oli neuvonut häntä, miten käyttää sellaisia. Hän ei kuitenkaan tiennyt, mitä tekisi kun hän olisi Toa, mutta hän toivoisi että se auttaisi häntä jotenkin.

Spoileri ValitseNäytä
Retro

Destralille ja sen ohi XXXXIV: Kohti kotia!

Kommentoi

Yön Timo II

“Kohti kotia!”, Matoro huusi piraateille iloisesti.

“Klaaniin vai?”, perämies Jardit kysyi.

“Kyllä. Klaani on kotimme”, Matoro vastaa.

Jardit nyökkäsi ja komensi piraatteja lähtemään Klaaniin. Matoro oli iloinen, että he olivat lähdössä takaisin. Hän ei ollut odottanut tälläistä matkaa. Luuli vaan, että tulisi Destralille, löytäisi tiedot Makuta Itrozista ja hänen laboratoriosaarestaan, matkustaisi sinne ja takaisin. Se osoittautuikin paljon pahemmaksi. Äksäkin lojui kajuutan sängyssä ja mietti matkaa. Hän tahtoi auttaa Klaania, mutta matka osoittautuikin paljon pahemmaksi, kuin mitä hän luuli. Mutta ainakin hän oli iloinen, että hän sai autettua Klaania vähäsen. Se oli hänen mielestään tärkeintä.

Bio-Klaani

“Se tekisi 15 mutteria”, kauppias vastasi. Irvan löysi vyöstään vain 6.

“Voisitteko tehdä poikkeuksen ja myydä minulle lihan kuudella mutterilla?”, Irvan kysyi kauppiaalta.

“Sori, mutta Klaani on muutenkin kokemassa konkurssin”, kauppias vastasi. Irvan lähti Seranin kanssa poispäin. Irvan ei ollut syönyt jo pariin päivään. Ja hän ei enää jaksanut olla syömättä.

“Mitä me nyt syötäisiin?”, Seran kysyi kaveriltaan.

“Ainakaan emme voi ostaa mitään kaupoista. On vain kaksi vaihtoehtoa. Yksi: Joko hankkia ruokaa luonnosta. Kaksi: Varastaan ruokaa kaupoista”

“Ei nyt tekisi mieli ryöstää näitä ihmisiä”, Seran vastaa Irvanille.

“Eikä tekisi mennä metsiin, saalistamaan villieläimiä”, Irvan sanoo.

“Voitaisiinhan myös kalastaa kaloja”, Seran ehdotti.

“Hyvä idea”, Irvan sanoi, “Yksi ongelma: Osaammeko kalastaa?”

“En ole vielä ikinä kertaakaan kokeillut, mutta se ei näytä kovin vaikealta”

“Minä en aio edes kokeilla. Jos haluat kalastaa, kalasta itse”

“Okei”, Seran vastaa, “Otan veneemme ja ongemme ja koetan saada vähän saalista”

Parin tunnin päästä, Seran meni pieneen veneeseen, jonka hän, Irvanin kanssa oli ostanut, kun olivat tulleet Klaaniin. Kun hän oli soutanut parinkymmenen kilometrin päähän, hän pysähtyi ja pani onkensa veteen. Parin minuutin kuluttua hän sai erotettua meren hiljaisuudesta jonkin huutoa. Hän alkoi keskittymään äänen suuntaan. Hän näki jonkin polskivan vedessä. Hän huusi apua. Seran alkoi nopeasti soutaa kohti hukkuvaa olentoa.

“Apua!”, hän huusi. Hänen äänensä kuulosti vanhalta.

“Koettakaa kestää!”, Seran huusi.

Kun hän oli tarpeeksi lähellä, hän otti airons ja pani sen veteen.

“Tarttukaa airoon!”, Seran huusi.

Airosta tarttui ruskea-musta Turaga. Fe-Matoran auttoi vanhaa Turagaa veneeseen.

“Kiitoksia, nuori Matoran”, Turaga sanoi hengästyneenä, “Ilman sinua olisin hukkunut ja kuollut”

“Ei se mitään”, Seran vastasi.

“Nimeni on Seran”, Seran esitteli itsensä ja kätteli vanhaa Turagaa.

“Turaga Thowron”, ruskea Turaga vastaa, “Kunpa olisi mitenkään, miten voisin korvata tekosi”

“Ei tarvitse korvata”, Seran vaati.

“Kyllä tarvitsee”, Turaga Thowron vastaa ja alkoi penkoa vyöstään jotain, “Minulla taitaa olla mukana jokin, joka saattaa kiinnostaa nykyajan nuorisoa”

Hän löysi kiven ja ojensi sen.

“Ai. Kivi”, Seran sanoi, “Kiitos”‘

“Ei se mikä tahansa kivi ole”, Turaga sanoo, “Se on Toa-kivi”

“Mitä!?”, Seran tokaisi, “Toa-voimia antava Toa-kivi?!”

“Tietenkin”, Turaga vastaa, “En kai minä nyt antaisi pelastajalleni tavallisen kiven ja väittäisi sitä Toa-Kiveksi. En ikinä!”

Fe-matoran katsoi vähän kiveä ja sanoi:

“En voi ottaa tätä”

“Mikset?”

“Tässähän on jonkun entisen Toan voimat!”

“Tiedän, että se saattaa pelottaa jotakin, mutta ota se nyt vaan. Siitä tulee hyötyä joko ennemmin tai myöhemmin”

Seran tarkasti kiveä tarkemmin ja näki joitakin kaiverruksia. Vaikka häntä vähän epäröitti ottaa Turagalta Toa-Kiveä hän silti pani kiven laukkuunnsa varmuuden vuoksi. Sitten hän kysyi Turaga Thowronilta, mitä hän teki meressä, vaikkei ollut kovin hyvä uimari. Turaga vastasi, että oli lähdössä toisen Toan kanssa toiseen paikkaan veneellä, kunnes iso kalmari tuhosi hänen veneensä.

“Missäs se sinun Toakaverisi on?”, Seran kysyi Turagalta.

“En tiedä sitä. Viimeksi kun näin hänet, kalmari veti minut pinnan alle”

Seran nyökkäsi ja alkoi soutamaan veneensä Klaaniin, vaikkei saanut yhtään saalista. Hän halusi viedä Turaga Thowronin kuivalle maalle. Hän myös koko matkan aikana ihmetteli, mitä tekisi Toa-kivelle.

Retro

Destralille ja sen ohi XXXIX: Kultaa? Rahaa? Rommia?

Kommentoi

Rozum

Pitkän ajan päästä Klaanilaiset ja piraatit huomasivat jotain kaukaisuudassa. Se näytti pieneltä metalliselta vajalta. Matoro ja Äks toivoivat, että se oli Itrozin laboratorio, sillä he olivat saanet tarpeekseen Notfunin jaaritteluista, hänen vanhasta kaveristaan, Kolmisilmä-Petestä, jolla oli puukädet ja koukkujalat. He juoksivat nopeasti vajalle.

“Sanoinko muuten, että sillä oli karits- Onko se aarre?”, Notfun kysyi, kun huomasi, että kaikki alkoivat juosta.

Klaanilaiset tulivat ensimmäisinä pieneen metalliseen vajaan. Vajasta oli vain yksi sinä pystyssä. Vajassa oli yksi metallinen pöytä, jossa oli vähän papereita ja kansioita. Oli myös 2 kaadettua kaappia ja yksi pystyssä. Xxonn ja Matoro alkoivat kiivaasti käydä läpi kaikkia kaappeja ja kansioita ja lukivat kaikki paperit.

“Tässä ei ole mitään Nimdasta”, Matoro sanoi huolestueena, etsimisen jälkeen, “Ei yhtään mitään!”

Äksä potkaisi pystyssä olevan kaapin nurin, turhautuneena.

“Onko siellä aarretta?”, joku piraateista sanoi.

“Kultaa?”

“Rahaa?”

“Rommia?”

“Ei mitään! Täällä ei ole yhtään mitään”, Matoro sanooi piraateille huolestuneena. Hän oli huolestunut osittain siksi, että piraatit varmaan tappaisivat heidät ja siksi, koska he olivat raahanneet itsensä moniatuhansia kilometrejä, turhan takia.

“Yarr! Eikö aarretta?”, joku piraateista huudahti raivostuneena.

“He huijasivat! Tapetaan heidät!”

Piraatit alkoivat saartaa kahta Klaanilaista, uhkaavan näköisinä.

“Odottakaa vähän. Kylä me se aarre löydetään”, Matoro sanoi.

Xxonn oli aikomassa ampua piraatteja tykillään.

“Äks!”, Matoro kuiskasi hänelle.

“Mitä muuta ehdotat?”, Xxonn kysyy vihaisesti.

“Suostutetaan vain nämä brutaalit pir-“,Matoro ei saanut lausettaan loppuun, kun hänen takaraivoonsa osui jokin ja hän putosi maahan.

“Hemmetti”, Matoro kuiskasi. Hänet oli melkein lyöty tajuttomaksi ja hän oli osunut johonkin kovaan.

“Odottakaa!”, Jään Toa huusi, ennenkuin hänet ehdittiin taas lyödä teräslapiolla, “Me löydetään se aarre kohta. Kunhan ette tapa meitä, okei?”

“Okei”, Notfun sanoi, “Annamme teille pari kuukautta etsintä-aikaa. Ei enempää!”

Piraatit lähtivät kauemmas Klaanilaisista.

“Mitä hemmettiä?”, hän ihmetteli, mihin hän oli otsaansa kolauttanut. Hän näki jotakin metallista. Hän ravisti pois hiekan. Se näytti joltain kahvalta, joka tuli maasta. Xxonn tuli lähemmäs.

“Sattuiko sinuun?”, hän kysyi ja nosti Toan.

“Vähän”, Matoro vastasi. Äksä huomasi, kuinka hän veti jostain metallisesta kahvasta.

“Annas kuin minä autan”, Äks sanoi ja tarttui kahvasta ja alkoi vetää. Kun he saivat melko painavan puuneliön ylös, he näkivät, että siellä oli portaita, jotka johtivat maan alle.

“Mitä siellä on?”, Notfun kysyi, kun huomasi Klaanilaiset, “Rommiako?”

Piraatit tulivat lähemmäs.

“Mitä siellä on?”, piraatit kysyivät.

Kaksi Klaanilaista menivät alas. Alhaalla oli sitten ovi. Matoro aukaisi oven.

“Näyttää olevan Makuta Itrozin laboratorio”, hän vastasi, “oikea Makuta Itrozin laboratorio”

Retro

Destralille ja sen ohi XXXV: Aarresaari

Kommentoi

Rozum

Kolme manaattia ja kaksi mursua aapuivat Rozmin saaren rannalle. Elukoitten päältä tulivat monta piraattia, Jään Toa Matoro, Xxonn ja laivaston kapteeni, Notfun.

“Yarr”, karjaisi kapteeni, “Nyt etsimään sitä aaretta, niin päästään sitten syömään sitä Turskaa”

Piraatit olivat innostuneina siitä.

“Muuten. Sammuttivatko ne sen nuotion?”, Notfun kysyi Perämies-Jarditilta.

“En ole varma”, Jardit vastasi, “Minä en katsonut, sen jälkeen kun sanoit sen heille. Me lähdettiin, ilman että vilkaistiin taakse”

“No, ei se mitään. Jos he jättivät sen, niin sammutetaan se kun palataan”

Kun piraatit olivat lähtemässä eteenpäin, Äksä huomasi, että Matoro seisoi paikallaan rannalla. Hän meni puhumaan Toalle.

“Mitä sinä siinä seisot?”

“Minäkö? Minä… vain ajattelen”

“Ajattelet mistä?”

“Eeeikö olisi parempaa, että annettaisii piraattien etsiä Nimdaa? He näyttävät nauttivan siitä”

“En voi uskoa tätä. Sinä pelkäät!”

“Mitä? Minäkö? Höpsis!”

“Matoro. Me tultiin Bio-Klaanista asti Destralille. Meidät teleportattiin meidät sieltä aavikkosaarelle, jossa oli Matoranien ja Visorakkien välinen sota. Me paettiin sieltä, toiselle aavikkosaarelle, jossa piraatit kaappasivat meidät, joilta me paettiin lentävillä manaateilla. Sitten meidät pelasti sinaappikuljetus juuri viimeisellä hetkellä. Aiotko luovuttaa nyt? Kun ollaan päästy jo näin kauas?

“Et tajua”, Matoro vastaa pelottuneena Äksälle, “Ensimmäisen kerran, kun minä aloin kuulla outoja asioita naamiosta, oli kun minä kävin juuri tältä näyttävällä saarella”

“Mitä siitä? Luuletko, että juuri sen, takia jättiläisrahi tulee ja syö sinut?”

“Ei sitä. Mutta tunnen, että jotain pahaa tapahtuu.”

“Sinä vain pelkäät”, Äks vastasi tylysti Matorolle.

“Noh. Tuletteko?”, Notfun kysyi kaksikolta.

“Tule nyt”, Äks rohkaisi Matoroa, ja kun Matoro tunsi itseensä kohtaan sääliä, hän lähti eteenpäin. Piraatit alkoivat seurata häntä. Matoro otti kartan käteensä ja osoitti merkittyä kohtaa siinä.

“Joku on merkinnyt tuonne jotakin”, hän aloitti, vaikka vielä pelkäsi hieman, “uskon, että laboratorio on siellä”

“Kurssi sinneppäin, siis”, kapteeni vastasi.

Piraatit menivät sinne, innoissaan niin kutsutusta aarteesta. Matkan aikana, pari pikkurahia oli hyökännyt miehistöön kimppuun tai pari kertaa oli pieni osa maata pettänyt heidän jalkojensa alta, mutta he olivat kaikki säästyneet putoamiselta.

“Yarr”, Notfun huudahti parin tunnin päästä, “Vielä vajaat pari kilometriä”

Muut pirsstit innostuivat tästä ja alkoivat juosta eteenpäin, vaikka moni heistä oli väsynyt. He yhtäkkiä pysähtyivät, kun kuulivat kovan tömäyksen vähän matkan päästä. He käänsivät päänsä hitaasti ja pelästyneinä. Kuului toinen tömäys. Sitten isi rahi ryntäsi viidakosta heitä päin. Piraatit alkoivat huutaa apua ja juoskennella ympäriinsä. Rahi oli suurempi, kuin Kane-ra-tiikeri, punainen ja iso kita sillä oli. Ja se oli nälkäinen.

Miten sankarimme selviytyvät tästä? Pelastaako Matoron koukku heidät taas? Vai tapahtuuko jotain muuta? Jos he he selviytyvät. Se selviää TBS:n/Jaken ensi viestistä.