Kaikki kirjoittajan Umbra artikkelit

Rakennan maailmani neljänteen seinään nojaamalla ja sitä naarmuttamalla.
Retro

Arkistomestarit liittyvät taistoon!

Kommentoi

Ulkopiha

Kaksi olentoa, punahopeinen Toa sekä kasvillisuuden Matoranin ja Gahlok Van fuusio juoksivat kohti Klaanin linnoitusta. He olivat Vaehran, alias VezonThunder ja Gahlok Va, Arkistojen hoitajia, jotka uteliaisuuttaan olivat matkalla kohti Bio-Klaanin uljasta linnoitusta. Ikkunoissa välkkyi plasma-aseiden valot kun kaksikko käveli metsäpolkua pitkin linnoitukselle.

Pian kaksikko päätyi Klaanin ulkopihalle, jossa he huomasivat tumman olennon, joka koetti painovoimahyökkäyksillään voittaa outoja mekaanisia robotteja.

”Näyttää siltä että joku tarvitsee apua”, Gahlok Va sanoi, kaivaen repustaan Elementtikeihäänsä. Keihäällä pystyi luomaan käyttäjän elementaalivoimiin perustuvia hyökkäyksiä.

Vaehran puolestaan otti tarvikevyöllänsä roikkuvan miekkansa kouraansa. Kaksikko lähestyi kolmea nelikätistä konetta.

”Hei, tuohan on Matoran, ihan selvästi”, Gahlok Va sanoi, muistellen Matoraneista käsittelevää kirjaa. ”Miten se voi laukaista painovoima-aaltoja ja hallita koneiden massaa?” hän ihmetteli ääneen.

”Meillä ei oikein ole aikaa mietiskelyyn, vaan joudumme toimimaan”, Vaehran sanoi, luoden miekkansa terän tulikuumaksi.

Gahlok Va juoksi robottien luokse, kasvattaen elementtikeihäällään maassa olevaa ruohoa. Ruoho vangitsi kartiomaiset robotit vähäksi aikaa.

”Vaehran, tarvitsen voimiasi!” Gahlok Va huusi, samalla tutkaillen olentoja. Kolme silmää, neljä kättä ja olkapäissä suuret plasmakanuunat. Näistä ei ollut Arkistoissa mainintaa ollenkaan, ja se tuntui Gahlok Vasta oudolta.

Vaehran loi miekastaan tulipalloja, jotka hän kohdisti Feterrojen panssareihin. Lieaskat nuolivat panssareita, mutta mitään jälkeä ei tapahtunut. Teräskuori piti pintansa.

”Mitäs nyt?” Vaehran kysyi, kun maasta noussut Matoran iski yhden robotin kovaa kohti maata, jolloin kivimurskaa lenteli ympäriinsä. Robtti nousi kraaterista vahingoittumattomana ja alkoi ladata plasmakanuunaansa, jonka iskun se suuntasi Gahlok Van luomiin kasveihin, jotka olivat vanginneet sen toverit.

”Ei näitä pysäytä mikään”, Gahlok Va sanoi, luoden suuria lonkeroita joilla koetti vangita yhden Feterran. Robotti leikkasi käsillään itsensä vapaaksi lonkeron puristuksesta.

Umbra katseli ystäväänsä Levahia, joka nousi tajuttomuudentilasta hänen viereltään.

”Mitä on tapahtunut?” Orton kysyi, kun Umbra painoi ystävänsä maahan, jolloin plasmapallo lensi ohi.

”Ei paljoa mitään. Kaksi tyyppiä tuli tänne taistelemaan robotteja vastaan. Toinen hallitsee liekkejä ja toinen kasvillisuutta, näemmä,” Umbra kertoi.

Vaehran oli juuri iskemässä telekinesialla nostamansa kiven päin suureen juureen köytettyjä robotteja, kun jokin sai Feterrat lleikkaamaan juuren kappaleiksi ja lähtemään ulkopihalta.

”Minne nuo ovat menossa?” Gahlok Va kysyi, kun robotit eivät enää välittäneet hänestä vaan menivät hänen ohitseen.

Arkistojen hoitajat tulivat Levahin ja Umbran luokse. Arkistomestarit eivät tunnistaneet Umbraa.

”Keitä olette?” Vaehran kysyi kaksikolta.

”Olen Orton Levah ja tämä tässä on Umbra”, Levah vastasi.

Vaehran ja Gahlok Va eivät uskoneet korviaan kun kuulivat Matoranin nimen. Umbra, noin pienessä kehossa ja painovoiman hallitsija. Kaikkea sitä näkeekin.

”Hrh… En tiennytkään että suosit violettia nykyisin, Umbra”, Gahlok Va sanoi matoranille.

Nelikon huulenheitto loppui siihen kun he huomasivat robottien lentävän kohti linnoitusta.

”Meidän täytyy lähteä linnoitukselle”, Umbra sanoi ja muut nyökkäsivät. Nelikko lähti juoksemaan kohti tuhottua seinää…

Retro

Me juomme unohtaaksemme menneisyyden

Kommentoi

Kuolleen Ruki-kalan taverna, Zakaz

Keltamusta Skakdi nimeltään Warrek kittasi jo ties kuinka monetta shottiaan. Hän oli istunut tässä pölyisellä baaritiskillä, jonka alla vilisti kivirottia, ties kuinka kauan. Baarimikko, vihreä Ilman Skakdi, alkoi olla jo ärtynyt Warrekin notkumiseen kuppilassa. Warrek kaatoi shottiaan kuolaiseen, haisevaan kitaansa, jossa näkyi katkenneita keltaisia hampaita ja kaksihaarainen kieli. Pienet happokärpäset lentelivät ympäri tavernaa, jossa oli paljon muitakin Skakdeja. Skakdien sisällissota oli saanut aikaan sen että kuppiloiden pitämisestä oli tullut kannattavaa bisnestä. Traumatisoituneet Skakdit tulivat usein kuppiloihin, kuten Kuolleeseen Ruki-kalaan juomaan traumat pois mielistään.

Kuppilan perällä, muutama Skakdi pelasi korttipeliä, jonka valkomusta silmälappua kantava Skakdi voitti. Tästä keltavihreä ja oranssimusta Skakdi eivät tykänneet, vaan loivat Happolaavahirviön, joka hyökkäsi voittajan kimppuun, polttaen ja sulattaen tämän tuusan nuuskaksi.

Tavernanpitäjä tuli essu pällä ja jalkajousi kädessään sättimään toverinsa tappaneelle kaksikolle. Skakdit evät totelleet, joten Tavernanpitäjä laukaisi muutaman teräspanoksen kohti kattoa, jolloin laastia tippui kaksikon päälle. Skakdien naamoista tuli ihan harmaat ja muut humaltuneet Skakdit alkoivat ilkkumaan heille. Tavernanpitäjä potkaisi nöyryytetyt Skakdit pihalle, muiden Skakdien nauraen äänekästä ja räkäistä naurua.

Warrek tilasi uuden annoksen Tavernanpitäjältä. Hän kulautti sen suuhunsa.

”Yksi wanha muisto unohdettu”, Warrek murahti itselleen, kahmaisten hiukan pieniä pähkinöitä kitaansa.

Tawan torni

Sheelika rimpuili kahleissaan. Hänelle oli laitettu suukapula ja hänen jalkansa oli kahlittu yhteen. Tawa oli voittanut hänet helposti ja nöyryyttänyt häntä. Rimpuilu ei auttanut joten Sheelika päätti lopettaa yrittämisen ja taipua kohtaloonsa.

”Kun ne tulevat hakemaan minua vankityrmiin, karkaan…” Sheelika myhäili ja pieni hymynpilkahdus tuli hänen kasvoilleen.

Arkistot

Gahlok Va katseli Arkistorakennuksen ikkunasta Bio-Klaanin linnoitukseen. Linnoituksessa oli tapahtunut paljon räjähdyksiä ja elementaalienergioita oli lentänyt runsaasti viimeisten tuntien ja minuuttien aikana. Nämä räjähdykset olivat havahduttaneet Gahlok Van Rahien luokittelusta ja siirtäneet hänen huomionsa Bio-Klaanin linnoitukseen.

Pieni sinimusta olento nousi, otti keihäänsä ja oli lähtemässä Klaaniin, kunnes muisti ettei paljoa hyödyttäisi jos vain hän lähtisi Klaanille.

”Minun kannattaa ottaa mukaan hyvä ystäväni VezonThunder, alias Vaehran”, hän mutisi itsekseen, pyyhältäen arkistojen B-siiven käytävään A 3045. Kirjahyllyjen lomissa, Punahopeinen Tulen Toa muurasi uusia kiviä seinään, kun pudotti talttansa varpailleen. Joku oli kirkaissut, mutta kuka? Sitä ei Gahlok Va tiennyt, mutta nyt hän oli tulossa ystävänsä luokse.

”Bio-Klaanissa tapahtuu jotain kummia. Olen havainnut siellä suuria määriä elementaalienergiahyökkäyksiä, taistelua ja huutoa tämän yön aikana”, Gahlok Va selitti Tulen Toalle.

”Sietää tutkia asiaa” Vaehran sanoi, lisäten: ”Siitä voisi tulla hyvä lisä Klaanista käsittelevään artikkeliin.”

Jättäen taltan ja kipeän jalkansa huomiotta, Vaehran lähti Gahlok Van kanssa kohti Arkistojen etuovea. He pääsivät suht nopeasti puikkelehtimaan Arkistojen käytävillä ovea kohti, koska olivat olleet täällä vuosia lajittelemassa tietoa eri hyllyihin. Muilta arkistoista pois pääseminen olisi voinut viedä ties kuinka kauan, jos henkilö ei olisi kantanut Arthronia tai Suunnistuksen naamiota, Matoria.

Päätyen suurelle kiviovelle, Vaehran laittoi siihen kulkukorttinsa, ja kiviovi alkoi liukua pois naristen. Gahlok Va ja Vaehran puikahtivat oven raosta ulos ja ovi alkoi liukua takaisin paikoilleen.

”Mukavaa tämä Klaanin tekniikka”, Gahlok Va sanoi hymyillen, kun he kävelivät kohti linnoitusta.

Retro

Yö Kauhu: painajainen jatkuu

Kommentoi

Klaanin linnoitus

Umbra ja Levah tutkailivat klaanin linnoituksen tuhottuja käytäviä. Siellä täällä oli kuolleita Matoraneja ja Toia, joiden kehoissa oli jälkiä plasman sulattavasta vaikutuksesta. Ei ollut epäilystäkään että oudot olennot olivat käyttäneet plasmakanuunoitaan näihin onnettomiin olentoihin.

Erään Ilman Toan päässä ollut Komau oli sulanut kasaksi vihreää mössöä ja Toan alla valui vihreää nestettä tämän päästä. Kuolema oli ollut nopea ja tuskallinen.

”Miten voimme voittaa olennot, jotka kykenevät tämmöiseen tuhoon?” Levah kysyi ohimennen, kun Umbra osoitti seinällä olevia Matoranin kappaleita. Hammasrattaita, lihasten ja keuhkojen palasia oli ympäri seinää ja sen lähiympäristöä. Maassa oli Matoranin harmaa pää, jossa oli kolmeen osaan mennyt oranssi Akaku.

Umbra ja Levah kävelivät suuren ikkunan luokse. He näkivät kuinka joukko Feterroja seurasi Glatoriankingin ja Jaken perässä kohti Keetongun telakkaa.

”Mitä nuo kaksi ovat oikein tekemässä!?” Umbra huusi. ”Nehän johdattavat robottitappajat kohti Keetongun Steampunk-telakkaa. Sitä en salli”

Äkkiä Levah löi Umbraa saksellaan jalkaan. Orton oli aistinut oudon koneen liikkeet ja Umbra huomasi että heidän perästään tuli varjoista kolme sinistä silmää.

”Taas noit olioita!” Levah huusi, alkaen ladata ilmasaksiaan. Orton vapautti iskun kohti robottia, mutta tuulenvire vaihtoi suuntaansa, osuen seinään, jolloin tiiliä ja muuta tavaraa putosi maahan.

”Hupsista. Nämä eivät aina toimi kunnolla”, Levah sanoi, alkaen ladata saksiaan.

Feterra lähestyi kaksikkoa kovaa vauhtia. Ladaten plasmakanuunoitaan ja kohdistaen iskunsa Umbraa ja Ortonia kohti, Feterra ampui plasmaa aseistaan. Umbran onnistuin niukin naukin luoda pysäyttävä suojakenttä, joka vain hidasti plasmapalloja. Suuri plasman ja painovoimaenergian synnyttämä kupla sai aikaan suuren räjähdyksen, joka lennätti Umbran ja Levahin ikkunan läpi kohti ulkopihaa. Räjähdyksen voimasta he lensivät yli vallihaudan ja olivat kovaa vauhtia tulossa törmäykseen maan kanssa. Hajonneen seinämän lähellä, Feterra katseli sensoreillaan kuinka kaksi sen vihollista olivat matkalla kohti tuhoonsa.

Umbra oli räjähdyksen voimasta muuttanut värinsä vastaamaan keltaista eli valominäänsä, ja yritti nyt kuumeisesti kohdistaa voimansa violetiksi muuttumiseen. Hänen vierellään Levah oli tajuton räjähdyksen voimasta.

”Sinulle olisi ollut käyttöä…” Umbra ajatteli, kun sai painovoimavoimansa käyttöön. Hän hidasti painovoimaa hellästi heidän allaan ja kaksikko vältti kuoleman niukasti.

Räjähdyksen seurauksena, Glatoriankingiä ja Jakea jahdanneet Feterrat vaihtoivat suuntaansa ja suuntasivat kohti Umbraa ja tajutaonta Levahia.

”Tästä ei tule mitään hyvää… Ei todellakaan….” Umbra sanoi itselleen, kun joukko tappajarobotteja alkoi lähestyä häntä, ladaten plasmakanuunoitaan ja pyörittäen mekaanisia käsiään…

Retro

Umbra, ei painovoima toimi noin!

Kommentoi

Klaanin sisäpiha

Umbra ja Levah juoksivat kohti Klaanin rikottua linnoitusta. Muutama muuri ja seinä oli kaatunut sisään ja ympäri linnoitusta kuului räjähdyksiä, plasma ja laseraseiden ääniä ja välkkyi elementaalienergiaiskujen valoja. Koko paikka oli sekasorron vallassa ja ilman täytti kauhistuneiden olentojen huudot.

”Tämä paikka tosiaan kaipaa remonttia”, Umbra sanoi Levahille kun kaksikko juoksi sisäpihalle. He näkivät kuinka outo sylinterimäinen olento ampui plasmasarjaa kohti Troopperia. Klaanilainen juoksi pakoon sarjatulta.

”Näistä Ninja varmaan varoitti”, Levah sanoi, alkaen ladata ilmasaksiaan.

Tuulenvire lähti saksista kohti kartiomaista, nelikätistä olentoa. Olento kääntyi ja alkoi tulittaa Umbraa ja Levahia.

”Olisit odottanut hiukan että keksin suunnitelman”, Umbra sanoi, väistäen täpärästi polttavan plasmapallon.

Toisaalla Troopperi juoksi klaanin seinämän viereen. Hän koetti piiloutua varjojen joukkoon oudolta olennolta.

Avrah Feterra lähestyi Umbraa ja Levahia, jotka olivat piiloutuneet pienen suihkulähteen rippeiden taakse. Feterra tulitti pieniä plasmapalloja kohti heitä ja suihkulähde mureni murenemistaan.

”Meidän pitää tehdä jotain eikä antaa kuoleman tulla”, Umbra sanoi, hypäten Feterran eteen. Vaihtaen värinsä violetin ja mustan kirjaviksi, Umbra sai käyttöönsä painovoiman elementaalivoimansa.

”Nyt nähdään kumpi on voimakkaampi”, Umbra sanoi, paiskaten painovoimalla Feterran päin klaanin muuria. Olento meni muutaman seinän lävitse, ja lähti lentämään kohti Umbraa. Vihaisena.

Umbra juoksi kohti Feterraa miekka kourassaan, ja iski olentoa tämän yhteen neljästä kädestä. Feterra torjui iskun helposti ja lennätti Umbran muutaman bion päähän.

Toisaalla, Levah latasi aseitaan, luoden tuulenpyörteen jonka hän ohjasi kohti Feterraa. Feterra alkoi pyöriä holtittomasti ja sen sensorit menivät hiukan sekaisin.

Umbra nousi, keräsi miekkansa ja huikkasi Levahin luokseen. Kaksikko lähti yhdessä taistelemaan nelikätistä robottia vastaan.

Umbra iski miekkansa Feterran metalliseen käteen ja Levah iski saksensa kiinni kahteen Feterran käteen. Feterra alkoi ravistella käsiään jolloin Levah roikkui kiinni käsissä. Tämän jälkeen robotti alkoi tulittaa plasmatykillään ympäristöä, yrittäen osua raajoissa roikkuvaan kohteeseen.

Plasmaa lenteli ympäriinsä kuin palavaa öljyä öljylähteen palaessa.

Umbra väisteli plasmatulitusta ja kokosi pieniä kiviä maasta suureksi kivimassaksi jonka hän valmistautui iskemään päin tappajakonetta.

Juuri kun Levah päästi saksillaan irti Feterran raajoista, Umbra lennätti suuren kivimassan päin Feterraa. Isku naarmutti yhtä Feterran silmää siten että silmä meni oikosulkuun.

Feterran silmästä alkoi räiskyä kipinöitä kun rikkoutunut silmä alkoi vaikuttaa olennon järjestelmiin.

Feterra latasi aseensa plasma-ammusta lähestyvään Umbraan. Pieni Matoran olisi yleensä ollut helppo vastustaja Feterralle, mutta tämä olento käyttikin hyväkseen painovoiman elementaalivoimia, jotain jota Feterra ei oikein käsittänyt. Iskien ammuksen kohti Umbraa, Umbra kanavoi painovoimaa, lennättäen ammuksen kohti Feterraa. Ammus poltti Feterran plasmakanuunan tohjoksi.

Huomaten tilaisuutensa tulleen, Umbra ja Levah lähtivät juoksemaan pakoon Feterraa linnoituksen sisälle. Umbra joutui lennättämään painovoimavoimillaan suuren oven auki, koska hänen passinsa ja muut henkilötodistukset olivat tuhoutuneet.

”Tästäpä on tulossa outo yö…” Umbra ajatteli.

Linnoituksen sisäpihalla Feterra nousi, lähtien lentämään ja etsimään muuta saalista.

Retro

Yhtäkkiä (yksi) ninja

Kommentoi

Puunlatvat, Lehu-metsä

Hoikka vihreän kirjava hahmo hyppi puissa. Hänet tunnettiin nimellä ”Ninja” ja hän oli Veljeskunnan ninjaklaanin jäsen. Hyppien puusta toiseen, Ninja harjoitteli ninjataitojaan.

”Isken jo nyt yhtä nopeasti kuin tuuli ja katoan kuin varjo, joten miksi tarvitsen harjoittelua”, Ninja ajatteli itsekseen, kun kuuli alhaalta ääniä. Ninjataidoillaan, Hunaa kantava Matoran pudottautui puiden runkoja ja liaaneja käyttäen alaspäin metsän pohjalle.

Metsän pohjalla, kaksi olentoa kuorsasivat. Toinen oli mustan ja limetin vihreä, toinen musta ja violetti.

”Keitä olette, muukalaiset”, Ninja huusi, herättäen Umbran ja Levahin.

Matoran mulkoili kaksikkoa, jotka heräsivät säpsähtäen.

”Olemme vain Ba-Matoran Umbra ja Orton Levah. Mitä muuta haluat tietää?” Levah vastasi, ottaen maasta yhden ilmasaksensa.

”En tullut tänne vain herättämään teitä, tulin myös varoittamaan teitä oudoista olennoista jotka ovat hyökänneet Bio-Klaaniksi kutsutun järjestön linnoitukseen”, Ninja vastasi, peittäen nyrkkirautakädellään suunsa kun puhui.

Tämän kuullessaan Umbra sai välähdyksen menneisyydestään. Hän näki taas Klaanin loiston ja kuinka hän keltaista Rurua muistuttavaa naamiota kantavana Toana käytti Mode-kiveään sääntöjenrikkojiin.

”Meidän pitää lähteä Bio-Klaanin linnoitukselle nyt Levah”, Umbra sanoi huolestuneena. Levah pystyi näkemään Umbran surulliset silmät tämän Pakarin takaa.
”Se paikka merkitsee minulle jotain, mutten tarkoin muista mitä. Minun on pakko päästä linnoitukselle mahdollisimman nopeasti”

Levah nyökkäsi.

”Hyvä on Umbra, lähdemme nyt matkaamaan kothi linnoitusta. Ja kiitos näistä tiedoista muukalainen. Saanen kysyä, mikä on nimesi?” Levah vastasi ja kysyi Matoranilta kysymyksen.

”Minulla… Ei ole varsinaista nimeä. Minut tunnetaan vain nimellä Ninja”, Hunaa kantava muukalainen sanoi, kadoten varjoihin yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

Umbra ja Levah lähtivät juoksemaan metsän siimeksessä kohti Klaania.

Retro

Pikkujäbät metsässä

Kommentoi

Metsä

Umbra harhaili sademetsässä etsien sivistystä. Hän ei edelleenkään muistanut paljoa mitään menneisyydestään ja oli vasta oppinut käyttämään voimiaan. Metsän pimeydessä, Umbra oli alkanut tajuta että onnistui luomaan sormeensa pienen valonsäteen ettei kompastuisi pimeässä, tai joutuisi nälkäisen Muakan hampaisiin.

”Mielenkiintoista”, Umbra sanoi, luoden sormestaan pienen valonsäteen, joka toimi ”taskulamppuna”

Ottaen toisella kädellään miekastaan kiinni, Umbra kanavoi tätä valoenergiaa miekkaansa, mutta mitään ei tapahtunut. Pinnistäen mieltään, Umbra koetti saada hallinnan näihin ”uusiin” valovoimiinsa. Harmistuneena, kun mitään ei tapahtunut, Ba-Matoran lähti kohti läheistä puroa, koska tarvitsi nestettä.

Katsoen sormensa valossa puron pintaan, Umbra huomasi että hänen haarniskansa violetit kohdat olivat muuttuneet kellertävän oransseiksi. Pikkuhiljaa sankarimme alkoi tajuta mitä oli tapahtunut, hän oli vaihtanut ruumiinsa värejä.

”Täytyy kokeilla mitä nyt tapahtuu”, Umbra sanoi itselleen, ottaen yhteyden miekkaansa, ja keskitti kaiken energiansa säilään. Syntyi suuri annos keltaista energiaa, elementaalista valoa, joka purkautui säilän päästä. Säde osui läheiseen suureen puuhun, kaataen massiivisen puun päin mutaista maata, jolloin turvetta, mutaa ja maa-ainesta lenteli ilmassa, hätääntyneiden Kewojen kirkuessa pelästyneinä.

”Tämäpä perin mielenkiintoista”, hän sanoi, hymyillen leveästi Pakarillaan.

Äkkiä Umbra kuuli ääniä. Joukko Zyglakeja oli metsällä. Ne metsästivät yhtä mustan ja limevihreän väristä pientä olentoa, joka hyppi mättäältä toiselle, joukko vainoojia perässään.

”Saamme shinut käsiimme pieni Orton!” yksi mustan ja sinisen kirjava Zyglak sanoi, ampuen liimazamorin Ortonia jalkaan. Olennon matka loppui kuin seinään, kun hän kaatui maahan.

”Emme ole metsästäneet Ortoneja vuosia”, Zyglak sanoi, lipoen huuliaan. ”Nyt on aika kruunata odottelu”, hän sanoi lähestyen joukkonsa kanssa ilmasaksilla huitovaa olentoa.

”Ei! Ette saa! Mitä olen teille tehnyt!” Orton huusi.

Umbra oli piiloutuneena läheisen puun taakse. Hän piteli kolmisormisella kädellään kiinni puusta ja katseli kauhistuneena kuinka barbaariset olennot kohtelivat nappaamaansa Ortonia.

”Nyt tai ei koskaan, minä toimin”, Umbra kuiskasi itselleen, nähden vilauksen menneisyydestään, Toana.

Miekka oikeassa kolmisormisessa kädessään, Umbra lähti juoksemaan Zyglakeja kohti, karjuen.

”Antakaa sen Ortonin olla!”

Miekka latautuneena keltaisella valoenergialla, Umbra meni Zyglakien ja Orotnin väliin.

”Mitä sinä pikkuinen Ba-Matoran tulet väliimme mesoamaan. Mene muualle ennen kuin katkaisemme pikku jalkasi kuin hammastikut”, yksi Zyglakeista sanoi Umbralle, tämän pidellessä miekkaansa osoittamassa Zyglakeja.

”Pikkukaveri, pakene kun voit”, Umbra sanoi Faxonia kantavalle Ortonille. Umbra loi pienen lasersäteen sormestaan, joka poltti Ortonin jalassa olleen tahmean liiman pois ja tämä pääsi jaloilleen.

”Ei. Taistelen yhdessä kanssasi, muukalainen”, Orton sanoi uhmakkaasti, ladaten aseensa.

”Kaksi pientä Matorania meitä, joukkoa Zyglakeita, vastaan”, harmaata kypärää kantava Zyglak soturi sanoi, nauraen. Muut Zyglakit alkoivat nauraa rämäkkää sihinää sisältävää nauruaan.

Yksi Zyglakeista, limetin vihreän ja harmaan sekoitus, lähestyi Umbraa nauraen, jolloin Umbra iski itsepuolustuksekseen miekastaan valonsäteen päin Zyglakia. Zyglak sokaistui ja ei enää nähnyt toisella silmällään mitään.

Zyglakit katsoivat kuinka Ba-Matoranin miekasta lähti valonsäde joka sokaisi heidän tiiminsä jäsenen. Tämän jälkeen koko joukko hyökkäsi kaksikon kimppuun.

”Oletko valmis kaveri?” Umbra sanoi Ortonille, tämän nyökätessä.

Miekat iskivät toisiaan vasten kun Umbra ja Orton aloittivat taistelun Zyglakeja vastaan. Orton loi tuulenpyörteitä aseistaan, jotka pyörryttivät Zyglakeja, ja Umbra loi valoa sekä painovoimahyökkäyksiä miekastaan. Hän joutui kokoajan vaihtamaan vartalonsa värejä mahdollistaakseen kahden elementin käytön. Zyglakien raaka voima ja suuri lukumäärä sai aikaan sen että taistelu jäi aika lyhyeksi, ja Umbra loi suuren valonvälähdyksen, jonka aikana hän johdatti sokaistuneen Ortonin ja itsensä piiloon.

”Onnistuimme aika hyvin”, Orton sanoi viimein piilopaikasta, jonne Umbra oli heidät johdattanut. Piilo sijaitsi hylätyssä Ussalin pesässä hiekkatörmällä.

”Mikä on nimesi, muukalainen”, Orton kysyi. ”Itse olen Levah, Orto Nuin Ilmavoimien päällikkö, ja nykyisin Ilman Orton.”

”Minua on kutsuttu Umbraksi jo kauan, mutten tiedä varmuudella onko se nimeni”, Umbra vastasi. ”Tiedätkö mistä täältä saarelta löytää sivistystä?”

”Oi kyllä, uljas soturi, Umbra”, Levah vastasi, kiillottaen välineitään. ”Voisitko muuten himmentää tuota valoasi, se ei tee hyvää silmilleni, koska olen sopeutunut pimeään”, Levah sanoi. ”Vien sinut Bio-Klaanin linnoitukselle aamunkoitteessa”, Orton jatkoi.

”Kiitos, uusi ystäväni”, Umbra sanoi, puristaen kolmisormisella kädellään Levahin limevihreää kättä.

Retro

Uudelleensyntymä

Kommentoi

Ranta, Bio-Klaanin saarella

Hiukan Matorania suurempi violetti musta, Pakaria kantava hahmo huuhtoutui laineiden mukana rantaan. Matoran oli tajuton ja piteli kädessään mustaa miekkaa, joka oli kulunut taisteluista.

Joukko tummahaarniskaisia, pieniä olentoja, kerääntyi violetin olennon ympärille ja kantoivat hänet syvälle metsään. Olennoilla oli kehoissaan valonlähteitä ja valokiviä ja monet heistä kantoivat välineitä joilla kaivaa maata ja tehdä tunneleita, mutta eihän sinun tätä tarvinnut tietää, eihän.

Olennot veivät Ba-Matoranin metsään, ja jättivät sammalpedille. Sitten pieni Ortonien joukko suuntasi kulkunsa kohti Ma Wetin tunneleita.

Myöhemmin, Ba-Matoran heräsi. Mitä tapahtui? Missä minä olen? Sen tiedän että nimeni on Umbra ja että kohtaloni liittyy jotenkin tähän outoon trooppiseen saareen, mutta muuta hän ei tiennyt. Umbra… Umbra… Tätä nimeäkö siis tottelen, Matoran sanoi, katsoen kolmisormisia käsiään. Musta miekka lojui Umbran vieressä mättäällä. Ottaen miekan käteensä, Umbra tunsi kuinka hänen mielensä yhdistyi säilään, luoden siteen siihen, kuin elävään olentoon.

Heilauttaen säiläänsä, muutama puu lensi kaaressa muutaman bion ja rysähti läheiseen lampeen. Hätääntyneet Ghekulat ja muut Rahit säntäilivät ympäriinsä mudan seassa.

Pudottaen miekan takaisin mättäälle, Umbra katseli ensin kättään, sitten miekkaansa. Hän keskitti voimansa samallalailla kuin säilän kanssa, ja sai lennätettyä joukon kiviä ilmaan ajatuksensa voimalla, jonka jälkeen hän iski kivet maahan.

”Voima on minussa, ei säilässä”, Umbra puheli itsekseen, ja sai flashbackin bio-klaaniksi kutsutusta järjestöstä.

”Bio-Klaani. Bio-Klaani. Se ei voi olla kovin kaukana”, Umbra puheli itsekseen, lähtien talsimaan Matoranin askeleita syvemmälle metsään.

Retro

Yö kauhu: Hakataan kun tawataan

Kommentoi

Tawan torni

Sheelika seisoi Tawan tornin alla Volo Lutu-laukaisin kädessään. Katsellen aseen tähtäimestä Tawan ikkunaa, Salaman Toa päätti painaa laukaisinta etusormellaan, ja terävä koukku lensi ilmassa, iskeytyen Tawan suureen ikkunaan. Kuului klonk ja koukku jäi kiinni ikkunan kalteriin.

Sheelika alkoi hinata itseään kohti Tawan tornin ikkunaa.

Tawan huone

Tawa säpsähti valvontalaitteistonsa äärestä, kun kuuli lasin rikkoutuvan ja jonkin metallisen kolahtavan jostain huoneensa perukoilta. Hän oli jo alkanutkin ihmettelemään tämän yön outoja tapahtumia, valojen välkkymistä ja outoja räjähdyksiä jotka tärisyttivät Klaanin linnoitusta.

Ottaen keihäänsä seinältä käteensä, Tawa puhui kaulassaan roikkuvaan pieneen mikrofooniin, joka lähetti hätäsanomaa koko linnoitukseen.

”Klaanilaiset, tämä ei ole harjoitus, linnoitukseemme on Hyökätty!” kaikui kaiuttimista ympäri linnoituksen sokkeloita.

Tawa käveli kohti ikkunaa, jossa lasinsirut kimmelsivät heikossa valossa. Ikkunan kaltereissa roikkui hopeinen koukku, jonka takaa kuului hinaamisen ääntä, mutta vaijeria ei näkynyt.

Sinivalkomusta hahmo hyppäsi rikkoutuneesta ikkunasta, rysähtäen Tawan päälle.

”Tapaamme jälleen, Tawa!” Sheelika sanoi, punainen kiilto silmissään, kun näki vihollisensa maassa, tämän keihäs lentäneenä lattialle.

”Kuka olet? Mitä haluat minusta?!” Tawa sanoi hädissään, kurkotellen keihästään, kun Toa otti keihäänsä selästään.

”Etkö muista Minua, Sheelikaa, Tawa-kulta?” Sheelika sanoi, jolloin Tawan mieleen muistui hämärästi eräs klaanin jäseneksi pyrkinyt Toa Hagah, joka rikkoi Klaanin sääntöjä. Klaanilaiset lähettivät hänet Tawan käskystä Makutan veljeskunnalle, eikä hänestä sen jälkeen kuultu.

”Katso mitä He tekivät minulle! Katso minua! Tawa! Katso!” Sheelika huusi, osoittaen arpiaan, polttomerkkejä jalassaan ja loi käteensä varjoa, jossa risteili salamajuovia.

”Olisitko odottanut mitään tällaista?” Varjon ja Valon Toa sanoi, lyöden varjonyrkkinsä Tawan vatsapanssariin. Nyrkki poltti Tawan panssariin Sheelikan nyrkin kuvan ja Tawa puri hammastaan, ettei antaisi viholliselleen yliotetta.

”Tein sen koska minun oli Pakko!” Tawa sanoi lattialta, ostaen aikaa, jatkamalla keskustelua hullun virkasisarensa kanssa.

”Pakko! Pakko! Sinua siskoni ei kukaan pakota mihinkään. Ei Mata Nui, Suuret olennot tai edes mahtava Karzahni! Olet johtaja, jota alaiset kuuntelevat. Ja nyt sinä kuolet!” punaiset silmät palaen Sheelika iski keihäänsä Tawaan, joka otti keihäästä kiinni, luoden sähköiskun Sheelikaan. Tuntien sähkövirran, Sheelika pudotti aseensa maahan ja Tawa sai otteen omasta keihäästään.

”Miten tässä kävikään näin?” Tawa sanoi ärsyyntynyt ilme naamiollaan. Iskien salamaiskun keihäästään kohti Sheelikaa, varjosalaman Toa torjui iskun kilvellään.

Salama kimposi Sheelikan kilvestä päin kattoa, jolloin muutama kivenmurikka putosi alas. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut merkityksellisesti kaksikon taisteluun.

Sheelika nousi kilpensä suojista, kieri lattian poikki ja otti keihäänsä esiin. Tawa oli hiipinyt Sheelikan taakse ja iski keihäällään Sheelikaa selkään.

”Opit varmaan ettei adminia kannata suututtaa”, Tawa sanoi, katsoen kuinka Sheelika lensi lattialle. Tawa ei kuitenkaan huomannut Sheelikan laukaisevan varjoiskut Tawan silmiin, jolloin Salaman Toa meni sokeaksi.

”Vanha Makuta-temppu”, Tawa sanoi, käyttäen kuuloaan Sheelikan olinpaikan hahmottamiseen. Äänetöntä Toa Hagahia oli lähes mahdoton voittaa, sen Tawa tiesi, mutta ainakaan hän ei häviäisi ilman taistelua.

Sheelika oli etulyöntiasemassa, tosin hiukan haavoittuneena. Eliitti-Toana hän tiesi että nämä haavat eivät haittaisi merkitsevästi taistelua, vaan analysoi Tawan liikkeitä.

Tawa käveli epävarmin askelin pitkin lattiaa, kädet hapuillen esineitä. Tawa ei huomannut Sheelikan kamppavan hänet, ja lensi ilmassa päin lattiaa.

”Ovelaa, Sheelika”, Tawa sanoi itselleen, koettaen paikantaa kuulonsa avulla vihollistaan.

Sheelika oli kerännyt aseensa, ja lähti juoksuun kohti Tawaa. Keihäs tanassa ja kilpi suojaamassa Tawan mahdollisilta iskuilta, hän oli valmis kohtaamaan Tawan. Valitettavasti Tawan laukaiseman salaman irrottamat kivenmurikat saivat aikaan pieniä ääniä, jotka Tawa kuuli, ja onnistui ottamaan kiinni keihäästä, jonka oli määrä iskeytyä hänen sydänvalonsa lävitse. Heittäen keihäänteristä pitämällä Sheelikan kaaressa päin lattiaa, Tawa sai vihollisensa taistelukyvyttömäksi.

”Sinä et voittanut minua vielä. Minä palaan vielä Klaaniin!” Sheelika sanoi lattialta. Hänen jalkapanssarinsa olivat murtuneet ja hänen selkänsä oli vääntynyt. Tawa iski salamaiskun äänen suuntaan, ja Sheelikan Kanohi lensi ilmassa lattialle, iskun voimasta. Tällöin Sheelika menetti yhteyden varjoon, ja Tawa näki taas.

Keräten kumarassa naamionsa lattialta, Tawa iski selin kääntyneen Sheelikan käsiin elementaalienergioita vastustavat käsiraudat.

”Sinut on virallisesti vangittu, neiti!” Tawa kuulutti, kun Sheelika rimpuili hänen edessään.

”Tervemenoa tyrmiin, kun tämä selkkaus on ohitse”, Tawa sanoi, hymyillen ärsyttävää, voittajan hymyään.

”Meitä on monia, mutta näemme vielä Klaanin tuhoutuvan”, Sheelika mutisi itsekseen.

Tawa asteli jo komentotaululleen. Klaani oli sekasorron vallassa.