Kaikki kirjoittajan Matoro artikkelit

Retro

Violettien saari 3: Luola

Kommentoi

Pieni saari Klaanin lähellä

Matoro raotti silmiään hitaasti.
Pimeää.
Hän tunsi pistävää kipua päässään ja katseli ympärilleen. Hän oli jonkinlaisessa luolassa.

Jostain kuului muminaa. Jään toa tempaisi itsensä pystyyn ja iski päänsä kiviseen kattoon.
”Auh… Tässä on matalaa…”, hän jupisi itsekseen ja lähti kävelemään ääniä kohti.

Hän näki kymmeniä violetteja olentoja nuotion ympärillä. Suurin niistä piti valkoista metallisirua käsissään ja mutisi jotakin.

”Yeáàba duarêe Nimdá”

”Nimdáá!”
”Nimdáá!”

Matoro kumartuu suurten kivien taa katselemaan tätä näytöstä. Oudot oliot näyttävät palvovan sirua.

Jään toa tutkii ympäristöä yökiikarillaan. Luolan reunassa on köysitikkaat, luultavasti maan pinnalle. Luola on valaistu useilla soihduilla ja suurella nuotiolla. Seinissä on useita erilaisia aseita ja seinässä roikkuu jokin hahmo.

Matoro miettii parasta toimintavaihtoehtoa. Hän avaa radionsa ja alkaa kuiskia.
”Olen niiden luolassa. Ne näyttävät palvovan sirua”
”Ahaa… Me kaksi hajaannuimme saarelle tutkimaan. Minä löysin sen pullon osien luota sen Killjoyn sinne asettaman jäljittimen ja sen avainkortin siitä kiinni. Vain Nimda puuttuu”, Sarajin ääni vastasi Matorolle.

Silloin violettien olentojen äänet lakkasivat. Oli hetki hiljaisuutta, kunnes yksi huusi ”KíLAA”.
Olennot nappasivat aseet ja lähtivät juoksemaan ympäri luolaa.
Matoro painautuu kivien taa entistä tiukemmin, sulkien radion. Hän asettaa toisen kätensä miekalleen.

Olentojen outo mutina kuuluu suurhekossa luolassa. Matoro kurkistaa nopeasti nuotiolle, suurella olennolla on edelleen siru.

Jään Toan päässä alkoi kehkeytyä suunnitelma.

Eräs violetti olento käveli kohti kiviä, joiden takana Matoron oli piilossa. Sillä oli kädessä verinen tikari, ja violetit muodottomat kasvot katsoivat vertahyytävästi eteenpäin.

Silloin ilmassa kuului viuhahdus ja alkoinen jalka iskeytyi kovaa olennon päähän, kaataen sen. Matoro syöksyi kattoon harppuunan varassa, huitaisten itsensä jalat edellä suurinta violettia olentoa päin. Tämä sai potkun rintaansa ja kaatui, jolloin Matoro syöksyi maahan, kierähti sivuun erään olennon hyökkäykseltä ja nappasi valkoisen sirun maasta. Jään Toa syöksyi sivulle sivaltaen miekallaan yhden olennon asekäden katki.

Violetit olennot huusivat kovaa Nimdaa ja syöksyvät Matoroa kohti.
Jään Toa vilkaisi taakseen, hänen ja köysitikkaiden välissä oli vielä monta vihollista. Toan nopea elementti-isku kaatoi violetteja hirviöitä samalla kuin tumma toa syöksyi pakoon muita. Hän nappasi köysitikkaista kiinni ja lähti kiipeämään.
Toa ehti hypätä juuri ajoissa maan pinnalle; jos hän olisi viivytellyt, kolme heittokeihästä olisivat lävistäneet hänet. Toa lähti kovaa juoksuun metsään.

Retro

Violettien saari 1: Xxonn

Kommentoi

Bio-Klaani

”Heips”, Matoro tervehti pirteästi ja istahti punaiseen nojatuoliin.

”Päivää”, vastapäätä istuvat Joy ja Sarjai vastasivat melkein samaan aikaan.
”Kävit Creedyllä. Mitään infoa?”, Matoro kysyi, asettaen jalat suoraksi pöydälle.
”Nimda on vähän matkan päässä Klaanista, pysynyt pitkään paikallaan.”, Killjoy kertoi.

”Selvä. Lähdemmekö hakemaan sitä? Minusta tämä kannattaisi hoitaa mahdollisimman nopeasti.”, Matoro kysyi.

”En pääse tulemaan. Mene Sarajin kanssa. Saatte Creedyltä radioitse koordinaatit.”, Joy neuvoi.
”Aye”, Matoro kuittasi lyhyesti ja lähti eliittivahkin kanssa kahviosta.

* * *

Matoro testaili Creedyltä, Klaanin tekniikkamatoranilta saamaansa headsettiä. Sen kantavuus olisi useita satoja kioja ja sen pitäisi toimia joka säässä. Creedy olisi hyvä ovelta-ovelle-kauppias.

Parivaljakko silmäili Klaanin satamaa. Laiturilla oli rivissä kymmeniä veneitä, joiden kimpussa pörräsi ties millaisia olentoja. Taaempana oli kalaa myyviä kojuja ja rahtikontteja satamarakennusten edessä.

”Miten olisi tuo vene?”, Saraji ehdotti ja osoitti metallsiella kädellään punaista moottorivenettä.

Vene kellui satama-altaassa. Se oli kirkkaanpunainen, suhteellisen suuri ja omasi suuren moottorin. Virtaviivaiseen alukseen oli maalattu siniset vauhtiraidat.
Sen kannella istui raskaasti panssaroitu hahmo kalastamssa.

”Päivää”, Matoro aloitti. Hauta kantava hahmo kääntyi. Tämä oli punainen ja hopea hahmo, ei selvästikään toa.

”Päivää”, Xxonn vastasi hyväntuulisena. Hän laski onkensa veneeseen ja hyppäsi laiturille.

”Miten voin auttaa? Liityin Klaaniin juuri vähän aikaa sitten.”, uusi tulokas kertoi.
”Ahaa, olet klaanilainen. Saisimmeko kyydin veneelläsi?”, Matoro kysyi.
”Minne olette menossa?”, Xxonn kysyi.

”Tuota… Meillä on koordinaatit. Matkaa olisi parikymmentä kioa.”, Matoro vastasi.
”Selvä. Saanko udella vielä… mitä menette tekemään?”
”Mitä jos puhutaan siitä matkalla. Rahtikonteillakin on korvat.”, Matoro vastasi.

Kolmikko syöksyi veneeseen ja lähtivät avomerelle.

* * *

Meri aaltoili rauhallisen sinisenä. Ulapalla kävi pieni tuuli ja lintuja näkyi taivaalla. Taivas oli pilvetön.

Matoro makoili veneen perällä Sarajin ja Xxonnin ollessa veneen penkeillä.
”Ihana ilma.”, Matoro totesi.

”Niin, mitä olemme menossa tekemään?”, Xxonn kysyi yhtäkkiä.

”Niin, joo. Tiedätkö mikä on ’Nimda’?”, Matoro kysyi, katsoen ajajaa.
”Olen kuullut siitä puhuttavan, mutten tiedä siitä juuri mitään.”, toinen klaanilainen vastasi.

”Hyvä, emme mekään. Tiedämme vain settä se on mystinen artekrafti jota etsimme. Jos se päätyy vihollistemme käsiin, olemme ongelmissa.”, Matoro aloitti, muuttaen ilmettään astetta vakavammaksi.

”Saimme sen käsiimme Xialla. Pakomatkalla Nazorakit vangitsivat meidät ja heitimme sen mereen pullossa. Koordinaatit kertovat sen nykyisen sijainnin.”

”… ahaa.”, Xxonn vastasi, vaikka hänen ilmeestään näki ettei hän ollut tajunnut ihan kaikkea.

”Haemme pullon ja palaamme Klaaniin. Se on näemmä jonkin saaren matalikolla.”, Saraji selvensi kartanlukijan penkiltä.

”Selvä.”, ohjaava Xxonn sanoi ja painoi kaasua. Moottorivene kiihdytti kohti kaukana siintävää saarta.

Retro

Makuta Itroz; Projekti Nimda

Kommentoi

Klaanilinnake

Matoro istahti huoneensa nojatuoliin raskaasti. Hän katseli huonettaan. Vaalenaharmaat seinät, työpöytä täynnä papereita, pari kaappia sekä suuri arkku. Pari valokiveä katossa luovat kirkkaan valaistuksen huoneeseen.

Toa nousi hetken kuluttua ja avasi huoneensa ikkunan. Korkealta oli näkymä kauas metsiin ja vuorelle. Viileä tuulenvire tuli avoimesta ikkunasta sisään huoneeseen.

Matoro avasi suuren kaapin ja otti sieltä erilaisia haarniskan paloja. Matoro irroitti rintapanssarinsa ja katsoi siinä olevaa reikää. Myös selkäpanssarista löytyi ikävä viilto. Musta toa heitteli huoneensa nurkkaan rikkinäisiä ja otti kaapista ehjiä haarniskan osia. Joku saisi korjata nuo joskus.

Toa kiinnitti uudet panssarit rikkinäisten tilalle ja katseli itseänsä suuresta peilistä. Puhtaan musta haarniska ilman rikkinäisä paloja. Hänen silmiinsä osuu kuitenkin väkisin hänen naamionsa. Matoro nappasi vyöstään teleskooppisilmät ja irroitti kanohi Cencordinsa.

Toa istahti pöytänsä ääreen ja nappasi muutamia välineitä pöydän hyllyköstä. Matoro käsitteli naamiota valkoisissa käsissään.
”Mitä? Tuossa on tekstiä.”, hän tajusi. Vasemmansilmän alla oli pienellä matoran-aakkosia. Tämä kohta olisi normaalisti teleskooppisilmän alla.

”Makuta Itroz, Projekti Nimda”

Sen, että kanohi oli makutoiden luoma, Matoro tiesikin. Mutta ”Projekti Nimda”? Mitä se voisi tarkoittaa?
Toa käänteli naamiota käsissään muttei löytänyt mitään muuta erikoista. Hän poisti teleskooppisilmän vääntyneet kiinnikkeet ja tunnin näpertelyn jälkeen teleskooppisilmä oli jälleen kiinni naamiossa.

Toa asetti kanohin päähänsä.

”Nimda? Mikä se tarkalleen on?
Miten se liittyy naamioon?
Mitä tämä kaikki tarkoittaa?

Mitä sillä trooppisella saarella oikein tapahtui?
Se olento puhui Nimdasta.
Kaikki ei ole kohdallaan.”

Retro

Operaatio Beeta osa 75: Kotiinpaluu

Kommentoi

Klaanin saari, hevonkuusi

Matoron tummanpuhuva hahmo seisoi rantakivellä tiiraillen kiikarillaan.
Tuuli oli yltynyt aamusta ja se puhalsi viileänä mereltä. Aallot iskivät rantakivikkoon.

”Woaah, kaksi karhuhaita taistelemassa”, hän lausahti katsoessaan merelle. Vierellä seisovi Killjoy käänsi kevyesti tönäisten Matoron pään pois mereltä.

”Etsimme Klaania, emme karhuhaita.”, hän totesi.

”Luulen näkeväni Klaanin tornin”, Matoro lausahti pieni ilon pilke sinisessä silmässään.
”Näytä”, Killjoy sanoi välittömästi ja nappasi irtonaiset teleskooppisilmät jään Toalta. Tämä nosti valkoisen kiikarin silmilelen ja zoomasi.

Kiikaria oli harvinaisen epäkätevä käyttää manuaalisesti. Normaalisti se toimi ajatuksen voimalla naamion energialla, mutta nyt sen zoomamiseksi pitää vääntää erästä pientä ratasta laitteen sisältä.

”Admin-torni näkyy tuon metsän takana, lähellä rantaa.”, Joy vahvisti Matoron havainnon.

Joukko lähti nopeasti kohti Klaania.

* * *

”Taidamme olla Lehu-metsässä.”, Kapura havainnoi ympäristöä. He kävelivät jonossa kapeaa metsätietä. Ympäristössä oli korkeita lehtipuita sekä saniaisia.

”Tämä saari vaikuttaa vallan mukavalta paikalta.”, Saraji totesi silmäillessään luontoa. Erilaisia raheja vilahteli metsikössä aina välillä. Taku-ankkojen ominainen tak tak tak tak kuului jostakin.

Suuri tapiiri jolkotti puiden takana.

”Rakastan saaremme faunaa.”, Matoro sanoi.
”Ja sivistyssanoja?”, Summer kysyi ivallisesti.
”Kaikesta saa fiksumman kuuloista parilla sivistyssanalla. Olen oppinut sen Manulta.”, Matoro vastasi.

Matka jatkui leppoisan keskustelun merkeissä. Kuusikko ohitti erään matorankylän, josta kerrotiin matkaa Klaaniin olevan enää pari kioa.

* * *

Klaanin suuri metalliportti aukeni sulavasti. Muurilla seissyt matoran tervehti tulijoita ja sulki massiivisen portin Klaanilaisten jäljessä.
Linnake oli korjaantunut silmissä Yö Kauhun jäljiltä.

Erinäisä matoraneja käveli kaduilla matoran-talojen lomassa. Suuri Bio-Klaanin torni kohosi koko alueen keskustassa. Sen yläosissa oli edellen näkyissä rikkinäinen seinä, josta Killjoy ja se tappajakone olivat pudonneet päiviä sitten.
Neljä klaanilaista syöttivät oven kortinlukijaan tunnuksensa ja astuivat sisään vahkikaksikon kanssa.

”Käväisen tutkimassa Creedyltä missä se pullo on. Luulen, että lähdemme hakemaan sitä huomenna.”, Killjoy sanoi aulassa. Hän asteli hissiin kahden vahkinsa kanssa.

Retro

Operaatio Beeta osa 73: “… tai sitten emme”

Kommentoi

Klaanin saari, hevonkuusi

”… tai sitten emme.”, Matoro totesi vakavana ”Vilkaiskaas uusiksi. Se on majakka tuolla rannalla.”

”… miksi majakka on aivan kuin Klaanin komentotorni?”, Kapura ajatteli ääneen.
”Ehkä he ovat suuria fanejamme.”, Killjoy totesi. Tiimin ilmeet olivat pettyneet, mutta he tiesivät olevansa vielä kaukana Klaanista.

”Alkajaisiksi meidän pitäisi selvittää missäpäin saarta olemme.”, Summerganon selosti asiallisella äänellä.
”Ehkä majakassa on matoraneja. Heiltä voisi saada ohjeita.”, Kapura ehdotti.

Lyhyen matkan ja kuusikon ylityksen jälkeen kuusikko saapui majakalle. Se oli korkea, harmaan värinen torni, tosin huomattavasti Klaanin vastaavaa pienempi. Kaukaan auringonvalo heijastui kuperaan pintaan, saaden sen näyttämään valkoiselta.
Killjoy etummaisena koputti suureen puuoveen. Hetken hiljaisuuden kuluttua lyhyt olento avasi oven. Se on mustan ja sinisen värinen ja kantaa kanohi Eldaa.

Matoran, tai itseasiassa orton, paljastui majakan pitäjäksi. Tämä neuvoi klaanilaislle reittiä ja ohjeisti matkaamaan rantaa pitkin. Matkaa Klaaniin olisi useammankymmentä kioa.
Tämä tietäisi lisää kävelemistä.

Klaanin saarella ilma oli kerrassaan hyvä. Aurinko paistoi ja tuuli puhalsi leppoisasti hiekkarannalla.

”No hei, selvisimme sentään hengissä koko seikkailun ajan.”, Matoro selitti. Muu tiimi ei ollut ihan yhtä puhetuulella kuin hän. Kaikkien päässä liikkui mitä erilaisimpia ajatuksia.


Missähän Nimda on?
Mitä ruokaa Klaanissa on tänään?
Tässä menee vielä ikuisuus…

”No, totta. Meillä oli tuuria kun olemme vielä yhtenä kappaleena.”, Killjoy vastasi.
”Hei, tietääkö kukaan minne se yksi matoran katosi?”, Suga kysyi yhtäkkiä.
”Olisikohan jäänyt majakalle.”, Kapura arveli. ”Ei sille kuinkaan käy.”
”Klaanin olot ovat muuttuneet valtavan nopeasti. Pari vuotta sitten teimme tämäntyyppisiä tehtäviä pari kertaa vuodesta. Tämä on jo toinen vaarallinen tehtävä lyhyessä ajassa.”, Summerganon aloitti puheen.

Matorolle piirtyi mieleen lähiaikojen tapahtumia. Sen valtavan torakka. Sen sihisevän makutan paljastus Nazorakien alkuperästä. Metallikartiot. Kokemukset Vuorella. Outo välikohtaus sillä trooppisella saarella.

”Minusta tuntuu välillä siltä, että joku meitä viisaampi seisoo jatkuvasti taustalla ja siirtelee meitä kuin shakkinappuloita.”, Matoro sanoi yhtäkkiä hiljaisuuden jälkeen.

Retro

Operaatio Beeta osa 71: Endorin metsäkuu

Kommentoi

Klaanin saaren metsiköt

Parisenkymmentä moottoriajoneuvoa kiisi halki metsän valtavalla nopeudella. Erilaisia havu- ja lehtipuita näkyi pari sekuntia ennenkuin ne olivat taas kaukana takana. Esteiden väistely vaati ajajien kaiken taidon.

”Ideoita miten me karistamme nuo!”, Matoro huusi moottorien äänien läpi.
”Ei mitään tietoa!”, lähellä oleva Joy huusi yhtä kovaa takaisin.
”Mikäs tässä on ollessa!”, Kapura huusi sarkastisesti moottorin äänien ja konekiväärinsä papatuksen yli.
Jotain räjähtää kovaa takana. Nazorak-ajoneuvo oli ilmeisesti osunut puuhun.

”EDESSÄ ON JOKI!”, Suga huusi yhtäkkiä.
”Mitä teemme!”, Kapura huusi vastaan.
”Olemme tuon pohjassa n. puolen minuutin kuluttua.”, Matoro puhuu puoliääneen.
”MITÄ SANOIT?”, hänen vieressään istuva Suga kysyi.
”Sain juuri niin älyttömän idean, että se voisi jopa toimia!”, jään toa huusi. ”Joy, Saraji, pyshätykää ettete syöksy jokeen!”

Hän nappasi vyöltään kelan prototeräskaapelia. Samaa, mitä hän käyttää harppuunassa. Matorolla on aina varakaapelia mukana.
Hän sitoo välittömästi kaapelin jeepin alustaan ja asettaa tarttumakoukun ranteensa laukaisimeen. Harppuuna lähtee lentoon korkeiden puiden luo ja kietoituu havupuun runkoon.

Vaijeri kiertyi puuta vasten, kääntäen jeeppiä puun ympäri nopeasti. Neljälle matkustajalle oli täysi työ pysyä ajopelin kyydissä sen käätyessä 180 astetta. Matoro irroittaa vajerin autosta, joka lähtee ajaamaan täysillä kohti takaa-ajajia.

Matoran toien välissä kiljui kurkku suorana. Ajajtkin tajusivat, että he törmäävät tällä menolla joko puihin tai torakoihin. Ennenkuin jään toa ehtii kääntää rattia, jeeppi iskeytyy nokka edellä nazorak-buggyyn. Nazorakien pienempi ajoneuvo pyörähtää ympäri sivusuunnassa, aiheuttaen räjähdyksen osuessaan puuhun. Matoro repi ohjauspyörää välttääkseen törmäyksen puuhun. Koko ajoneuvon etuosa on kärsinyt. Etulasi on ties missä, ajovalot jossakin, puoli konepeltiä vinossa, etupuskuri puoliksi irti.

Joy ja vahkit ovat tällä välin kääntäneet ajokkinsa ja ajavat poispäin joesta. Edessäpäin vallitsee täysi kaaos, kun Nazorakit yrittävät käännellä ajokkejaan puolituhoutuneen jeepin perään.

[spoil]Nuh. Ei tullut kovin pitkä. [/spoil]

Retro

Mikä nyhverö tuo on?

Kommentoi

Lehu-metsä

”Iltaa, rääpäleet.”, suurihampainen skakdi lausui ivallisesti astuessaan sisään matoran-majataloon.
Skakdi oli haarniskaltaan vaaleanvihreän ja hopean värinen, ja sen piikit nousivat korkeammalle kuin normaaleilla skakdeilla. Puisessa majassa olevien muutamien matoranien huomio kiinnittyi ensimmäisenä tämän skakdin toisessa kädessä olevaan kaksipäiseen miekkaan. Ne kaksi päätä olivat rinnakkain.

”Meillä tuli nälkä. Luulen, että tarjoat mielelläsi meille aterian ja kaikki arvoesineesi?”, skakdijoukon johtaja, Werekk lausui. Hän viittoi paria hampaisiin asti aseistautunutta skakdia sisään.

***

”Ai että olen Bio-Klaanin saarella?” Koobee kysyi häntä neuvoneelta kasvillisuuden matoranilta.
”Aivan niin. Bio-Klaanin järjestön linnoitukselle on muutama kio rantaviivaa pitkin”, matoran jatkaa.
Silloin viereisestä majasta kuuluu laukaus.

”… mitä?”, Konguboss kysyi ääneen. Ilman toa syöksyi ulos majasta, kohti naapurimajaa. Kasvillisuuden matoran juoksi hänen perässään keihään kanssa.

”Werekk, tuolta tulee tyyppejä.”, yksi skakdeista mumisi oven luona. Kaksi muuta skakdia tonkivat majatalon kaikki luukut, ja paikan pitäjä makasi lattialla zamor-pistoolin reikä päässään.

”Kiusaatteko te matoraneja?”, Konguboss kysyi, hieman tilanteesta ulalla. Hän on aseet käsissä majan oviaukolla.
”Kiusataan? Mikä nyhverö tuo on?”, Werekk totesi ivallisesti.

Retro

Operaatio Beeta osa 69: The Great Escape

Kommentoi

SS-Hürfund

Paineovi sihahtaa, ja neljä torakkaa saapui Klaanilaisten selliin. Kullakin torakalla on pitkä sauva, jolla voi antaa kovia sähköiskuja.

”Vangit. Tulkaa.”, yksi torakoista sihisi.
Klaanilaiset näyttävät nukkuvan. Nazorak potkaisee Kapuraa kylkeen.
Ei mitään.
Vahvempi potku.
Silloin koko selli täyttyi vaaleansinisestä valosta, ja nazorakit seisoivat täysin jäätyneinä.

”Hyvä, Martti.”, Joy lausahti noustessaan. Hän potkaisi kylmyyden haurastaman oven rikki ja astui käytävään muu kolmikko takanaan.

Hälyttimet alkoivat soida välittömästi.

”Okei. Nyt suunnitelman mukaan.”, Suga puheli. Hän syöksyi Killjoyn kanssa avaamaan vahkien sellin ovea. Pitkän käytävän päästä kuului hyönteisjalkojen askelia. Vartijoita tulossa.

”Antautukaa tai ammumme teidät!”, kärjessä juokseva torakka karjui, osoittaen isolla aseellaan.
Tulen ja jään toat laukaisivat kauan latautuneet elementtivoimansa kohti käytävän suuta. Tulta ja jäätä syöksyi voimakkaasti sihisten torakoiden päälle. Kahden elementin yhdistetyt voimat heittivät vartijoita taaksepäin ja loivat hitaasti sihisten läpinäkyvää sinettiä.

Yhdistetyt elementtivoimat loivat käytävän päähän kestävän sinetin. Temppu oli vienyt suuren osan kahden toan elementtivoimista, mutta he saivat paljon lisäaikaa.

Suurehko joukko kohtasi metallinharmailla käytävillä. Jou ja Suga olivat löytäneet pois otetut aseet eräästä huoneesta.
”Seuraava siirto?”, Matoro kysyi.
”Olemmekohan vesirajan alapuolella?”, Kapura kysyi vastaan.
”Olemme ruuman ylimmässä kerroksessa. Hieman vesirajan yläpuolella.”, Saraji selvensi tilannetta.
”Oletko varma?”, Killjoy kysyi.
”Kyllä. Näin aluksen kartan kuulusteluhuoneessa.”, vahki vastasi.

”Emme voi siis mennä vain seinästä läpi. Ja luulen, että täällä on kohta Nazorakeja.”, Matoro sanoi, raapien otsaansa.
”Luulin näkeväni hätätikkaat tuolempana.”, Summerganon kertoi ja viittoi sivullepäin. Joukko lähti juoksuun jään toan osoittamaan suuntaan.

He etenevät Killjoyn johdolla metallisia kierreportaita ylöspäin, ja lopulta saapuvat ylempään kerrokseen.
”Olemme vesirajan yläpuolella!”, Matoro ehti riemuita nähdessään ikkunasta satamaa. Silloin vahkien keskellä sattui voimakas räjähdys, joka kaatoi joukon maahan ja tuhosi kaksi vahkia liikuntakyvyttömiksi.

”Pysykää maassa!”, singolla aseistautunut nazorak komensi kovaäänisesti. Se ja usea muu torakka seisoi hievahtamatta uuden käytävän päässä.
Niiden takana näkyi portaikko, joka johti kannelle.

Maassa olevat Klaanilaiset pysyvät paikallaan hievahtamatta. Yksikin singonammus saisi tuhottua heidät kaikki, ja nopeasti.
Matoro liikuttaa oikeaa kättään hitaasti eri asentoon.
”Ammumme teidät tässä ja nyt. Olette liian vaarallisia.”, Nazorak puhui. Kalpea hyönteissormi puristi liipasinta.

Silloin kuului nopea viuhahdus, kilahdus, rääkäisy ja räjähdys.
Matoro kelasi harppuunansa välittömästi, napaten singon omiin käsiinsä. Hän ampui nazorakien keskelle, ja klaanilaisjoukko syöksyi sinkotorakan vahinkolaukauksen tekemästä aukosta.

”Eeppinen ajoitus.”, Killjoy totesi ohimennen Matorolle.
”Se oli.”, jään toa vastasi ylpeänä.

Klaanilaisten kvartetti ja vahkit nousevat SS-Hürfundin kannelle. Nopea tilannekatsaus selvittää, että laiva on pääsoin puusta rakennetussa satamassa, ankkuroituna satama-altaaseen. Taustalla näkyy korkea, valkoinen vuori joka ei voi olla mikään muu kuin Mt. Ämkoo.

”Tarvitsemme ajoneuvon, olemme Mt. Ämkoon väärällä puolella.”, Summer sanoi. Välittömästi alkoi kuulua tulitusta.
Nazorakit laivan komentosillalla ampuivat sankareitamme. He vastasivat tuleen parhaansa mukaan, saamatta paljoakaan vahinkoa aikaan.

Mustavalkoinen toa ampui harppuunansa, tavoittenaan osua komentosillan tutkaan. Iskuhaka jää metalliin kiinni ja sankari ampaisee ylös, nazorakien konetulivanan saattelemana.

Matoro irroitti vaijerin, syöksyen komentosillalle. Nopea potku ilmasta kaatoi ensimmäisen torakan, ja Matoro jatkaa liikesarjaansa iskien miekalla kaksi ampujatorakkaa maahan. Merijalkaväen sotilaat nappaavat nopeasti miekkojaan vöiltä, kuten myös Kapteeni 360. Matoro ei aikaile vaan hyökkää torakoita vastaan. Ensimmäiset iskut torjutaan, mutta kolmas katkaisee erään torakan asekäden. Jään toa pyörähtää ja jatkaa miekkailuaan montaa torakkaa vastaan.

Toa tajuaa olevansa alakynnessä montaa nazorakia vastaan. Jotain olisi keksittävä.
Toan miekka alkaa hehkua keltaisena tämän mustaa panssarointia vasten. Keltainen energiaräjähdys pyyhkii komentosiltaa, heittäen torakoita kannelle ja mereen. Matoro on juuri kääntymässä, mutta silloin torakkakapteenin miekka pistää häntä selkään. 360 potkaisee Matoroa jalkaan, kaataen toan.

Silloin komentosillan alla räjähtää jotakin voimakkaasti. Koko tasanne alkaa kallistua uhkaavasti. Matoro tajuaa tilanteen ja pudottautuu alas kannelle niin nopeasti kuin se vain on mahdollista verta vuotava haava selässä.

Killjoy oli miehittänyt laivan kärjessä olleen tykkitornin ja juuri ampunut laivan oman komentosillan sillä.