Kaikki kirjoittajan Killjoy artikkelit

Saatanallisin teksti juontaa tiensä Mordorista.

Jääsaari 14: Puhdistajan pako

Luminen metsä eteläisellä saarella, ranta

Purifierin tehtävä oli onnistunut täydellisesti. Hänet lähetettiin hakemaan palasta, mutta hän saikin kaksi. The Shadowed One olisi varmasti tyytyväinen hänen suoritukseensa.
Purifierin pitkät koivet mahdollistivat hänen nopean liikkumisensa ja ranta häämötti jo hänen edessään.

Yllättäen, Purifier kuuli taistelun ääniä ja piiloutui läheisen puun taakse.
Hän näki kolme kaukaista hahmoa, joista yksi seisoi ja kaksi muuta oli maassa, tämän lisäksi, hän näki kauempana yhden rähjäisemmän ruumiin.

Purifier lähti kiertämään ryhmää. Hän ei halunnut herättää huomiota. Kyyti olisi saapuva pian.
Hiipiessään puitten takaa, hän tajusi, että hänen reittinsä veisi suoraan kolmikon ohi, halusi hän tai ei.

Musta hahmoista huomasi hänet ensin. Purifier kuitenkin lähti täyteen juoksuun.

“Kas, lisää halpamaista porukkaa. Olen pahoillani, mutta minulla ei ole aikaa leikkiä teidänkin kanssanne”.
Musta hahmo oli selkeästi oudoksunut tästä tilanteesta: “Mitä pirua.”

Purifier juoksi minkä jaloistaan pääsi ja vihdoin vesirajaan päästyään, jokin tarttui häneen ja nosti tämän ilmaan.

“Mukava nähdä Airwatcher”, Purifier käkätti häntä tiukassa otteessa pitävälle olennolle.

Tämä ruskea siivekäs olento katsoi tarttumaansa Purifieriin.
“Saitko sen?”

“Sen?” Purifier nauroi, “Ne, sanoisin”.

Naurunkäkätyksen saattelemana kaksikko katosi lopulta horisonttiin.

**

Luminen metsä eteläisellä saarella

Killjoy ja Guardian kiisivät nyt jo puitten latvojen yllä. Vauhti oli huumaava ja Guardianin ote meinasi livetä koko ajan.

“Hidasta hieman, en tahdo pysyä kyydissä”, Guardian huusi tuulen huminan läpi.

Juuri sillä hetkellä vauhti todella hidastui ja kunnolla.

Killjoy katsoi monitorejaan huolestuneena: “Meillä on pieni ongelma.”

Kaksikon vauhti pysähtyi lopulta kokonaan ja molemmat aloittivat kivuliaan matkan kohti maata.

Plush*

Guardian laskeutui onnekseen suoraan valtavaan lumikinokseen ja väänsi itsensä siitä ylös, pudistellen lunta päältään. Killjoy sen sijaan oli tarttunut erääseen oksaan, joka kuitenkin katkesi hänen altaan ja hahmo tippui ryminällä maahan.

Guardian veti Killjoyn salamannopeasti ylös. Heillä oli vanha ongelma, mutta aivan uudella asteella.
Vain noin sadan metrin päässä, heitä lähestyi matoraneja sininen hohde silmissään, mutta tällä kertaa ne juoksivat ja ne juoksivat kovaa ja ne juoksivat suoraan kohti kaksikkoa.

Pako jatkui jälleen.

Jääsaari 10: Vartija ja Ilonpilaaja

Ath-Koro

Killjoy ryntäsi valtavalla vauhdilla kohti taistelevaa kaksikkoa. Guardian suojautui muutaman kiven taakse, tulittaen samalla pistoolillaan ympäriinsä riehuvaa Purifieria.

Purifier ei odottanut Killjoyn seuranneen häntä, joten Killjoy onnistui tekemään täydellisen taklauksen ja rysäytti Purifierin suoraan pienen mökin seinän läpi. Killjoy kapusi ylös, mutta Purifier onnistui massiivisella kädenheilautuksellaan iskemään Killjoyn takaisin ulos, hypäten itse perään.

Killjoy peruutti, kunnes huomasi seisovan aivan Guardianin vieressä.

“Hyvä ajoitus.”

“Pahoittelen viivästystä, ystävämme hidasti hieman matkaani”, mutisi Killjoy ja veti miekkansa esiin.

Purifier puhkui taisteluintoa ja tanssahteli mielipuolisena ympäriinsä, pärskien tulta ympärilleen.

“Kas Killjoy! Mukavaa, että liityit seuraamme”, Purifier käkätti.

Guardian loi merkillisen silmäyksen Killjoylle: “Tunnetteko?”

“Vanha tuttu”, Killjoy tuumasi ja kohensi asentoaan.
Tilanne oli kaksi yhtä vastaan. Edes Purifier ei olisi tarpeeksi tyhmä käydäkseen molempien kimppuun.

“Meitä on kaksi”, Guardian aloitti.
“Kammottavaksi”, Killjoy jatkoi.
“Sinä olet yksin.”
“Sinulla ei ole asetta.”
“Meillä on aseet.”
“Haluatko harkita jotain uudelleen?”

Purifier oli hämmentynyt tästä odottamattomasta vuoropuhelusta ja peruutti muutaman askeleen, Killjoy odotti tämän perääntyvän, mutta äkisti Purifier teki valtavan spurtin kaksikkoa kohti ja kaatoi nämä molemmat maahan.
Metsästäjä sähähti Guardianille ja jatkoi sitten kaksikon yli juoksuun kohti metsää.
Killjoy oli aikeissa lähteä prään, kunnes Guardian pysäytti hänet.

“Meillä on tällä hetkellä isompiakin ongelmia”
Killjoy hätkähti ja tajusi, että heidät oli piiritetty. Sadat matoranit kulkivat ympyrämuodostelmassa heitä kohti, sininen hohde silmissään.

“Nimda.”

Guardian hätkähti ja alkoi penkomaan tarvikevyötään. Nahkapussi oli kadonnut.

“Voi hitto. Voi hiton hitto.”

Killjoy loi kysyvän katseen Guardianiin.

“Ystäväsi vei sen, mitä tulin hakemaan täältä. Sen asian, jota nämä pikkukaverit haluavat tällä hetkellä”, Guardian tilitti, matoranlauman lähestyessä hetki hetkeltä.

“Nimda.”

“Meidän tulee siis raivata tiemme ja löytää hänet”, Killjoy totesi ja alkoi lataamaan käsiinsä sähköpurkauksia.

“Ei. Muista se yksi sääntö, jota emme koskaan saa rikkoa. Viattomia ei saa vahingoittaa”, Guardin toppuutteli.

“Nimda.”

“Missä kohtaa viattomuuden spektriä raivokkaat aivopestyt Matoranit ovat?”, Killjoy mutisi.

“Nimda.”

“Missä kohtaa viattomuuden spektriä ME olemme?”, Guardian jatkoi matoranlauman ollessa jo pelottavan lähellä.

“Tartu kiinni!”, Killjoy huusi matoranlauman ollessa enää kahden metrin päässä heistä.

“Nimda.”

“Mitä?”, Guardian ihmetteli.

“Nimda.”

“Äkkiä nyt!”, Killjoy huusi matoranien ollessa miltei kosketusetäisyydellä.

Guardian tarttui kiinni Killjoysta ja samalla hetkellä Killjoyn jalkapohjista aukesi kaksi aukkoa, jotka paljastuivat suihkumoottoreiksi.
Kaksikko ampaisi tuhatta ja sataa kohti taivasta, jättäen hölmistyneen matoranlauman ihmettelemään kohteidensa katoamista.

“Nimda?”

Spoileri ValitseNäytä

Jääsaari 8: Tuomarin jäljillä

Metsä Ath-Koron reunamilla

Killjoy hyökkäsi. Purifierin tuntien Killjoy osasi väistää vaarallisesti heiluvia luurankomaisia käsiä. Nopein sivalluksin Killjoyn miekka viilsi Purifierin panssaria.
Purifier yritti käristää Killjoyn liekinheittimillään, mutta Killjoyn täysin tulenkestävä panssari imi kaiken tulen ja Killjoy laukaisi sen energian kämmenistään kaataen Purifierin maahan.

“Purifier, milloin sinä opit, että minun kanssani ei pelleillä. Kiusaat minua viimeistä kertaa”, Killjoy karjahti ja heilautti miekkaansa valmiina viimeiseen iskuun.

Juuri sillä hetkellä sininen valo huokui metsän siimeksestä. Valo sokaisi Killjoyn ja hän kaatui maahan sen lamauttaessa hänen haarniskansa järjestelmät.

Purifier ei kuitenkaan käyttänyt tilaisuutta hyväkseen, vaan lähti juoksuun kohti siintävää valoa, jättäen Killjoyn makaamaan maahan puoliksi tiedottomana.

“Killjoy? Killjoy? äsh… Tawa älä häsellä tiedän kyllä mitä teen. Uudelleenkäynnistys… noin!”

Killjoy näki taas ja tunsi taas. Kokeillen niveltensä toimintaa, hän varovaisesti nousi ylös. Hänen kuulokkeestaan kuului puhetta enemmän kuin Killjoy ehti seurata. Hän kuitenkin erotti Tawan äänen sorinan keskeltä: “Killjoy, raportoi!”

“Olen kunnossa, olen kunnossa. Törmäsin tuttuihin. Mikä se valo oli?”

Tawa hiljeni mystisesti. Hälinä taustalta oli kadonnut. Creedy puhkesi puhumaan.

“En tiedä, kaikki skannauslaitteet pimenivät kun se ilmestyi. Vaikuttaa siltä, että se kajastaa edelleen, mutta sain säädettyä näkökenttäsi jättämään sen huomiotta.”

Killjoy lähti juoksuun kohti paikkaa, josta valo oli kajastanut. Hänen täytyisi löytää Purifier. Hän ei päästäisi tätä karkuun, ei tällä kertaa.

Lopulta Killjoy saapui kylään täynnä matoraneja. Kaikki ei kuitenkaan ollut kunnossa. Oikeastaan, mikään ei ollut kunnossa.

Matoranit kävelivät kuin zombiet ja hokivat yhtä sanaa: “Nimda.”

Suodattimista huolimatta Killjoy näki jälleen valon. Se tuli suuresta temppelistä kylän keskustassa. Juuri, kun Killjoy alkoi kulkemaan sitä kohti, valo katosi ja samalla hän huomasi sinisen Skakdin ryntäävän yhdestä temppelin ovesta ulos, vain joutuakseen kulman takana vaanineen Purifierin yllättämiseksi.

Kaaos otti vallan kylästä.

Jääsaari 6: Puhdistaja

Tuntematon saari etelässä, metsä

Killjoyn askeleet olivat ainoa ääni, joka metsässä kaikui. Puiden oksatkaan eivät liikkuneet, ilma oli niin tyyni.
Killjoyn päässä ei ollut niinkään hiljaista, Creedy oli nukahtanut valvomonsa ääreen ja Killjoyn korvissa kuului koko ajan ärsyttävä kuorsaus.

Killjoy pyähtyi ja karjaisi: “Creedy, herää! Tuo kuorsaaminen ottaa hermoille!”

Toisesta päästä kuului ihmeellistä meteliä, kuin tavaroita olisi tippunut lattialle.

“Äh mitäh? Ai anteeksi, torkahdin. Missä mennään?”

“Olen kohta metsän isolla aukeamalla. Minne minun tulee jatkaa?”

Creedy alkoi naputtelemaan päätteellään. “Hetki vain, minä tarkistan viimeisimmät lämpöjäljet.”

Killjoy pysähtyi, kun yhtäkkiä hän kuuli pienen piippauksen kypärästään ja salamannopeasti metsästäjä heittäytyi maahan, kun musta suuri pallo viuhahti hänen päänsä ylitse, tuhoten läheisen puun kappaleiksi.
Killjoy nousi seisomaan miekat esillä, katsoen kuka hyökkääjä oli.
Hän näki edessään mustanpuhuvan, hyvin itsensä kaltaisen, mutta pitkäraajaisemman olennon, joka osoitti Killjoyta kädessään olevalla tykillään.

“Killjoy, Killjoy, Killjoy… niin varomaton kuten aina. Laske aseesi tai posautan mukavan reiän kallisarvoiseen haarniskaasi.”

Killjoy seisoi suorana tykin edessä, mutta salaa latasi käteensä suurta magmalatausta. Salamannopeasti Killjoy laukaisi sen vahingoittaen hahmon kättä, saaden tykin epäkuntoon.

“Pitkästä aikaa Purifier”, Killjoy sanoi ja nosti miekkansa valmiusasentoon leveä virne kypäränsä takana.

Hurttaa jäljittämässä

Tuntematon saari etelässä, metsän reuna

“Millä eväillä sinut päästettiin koordinaattorin puikkoihin?”, ihmetteli Killjoy, joka edelleen tutkiskeli ympäristöään karttansa avulla.

“Käyntisi jälkeen päätin mennä vierailemaan Klaanissa. Käytävällä kuitenkin kuulin, että olit jo lähtenyt ja menin välittömästi Tawan puheille, jos saisin olla jotenkin avuksi, joten hän keksi tämän pikku idean.”

“Lopeta höpinät Creedy ja mene asiaan. Mistä löydän Guardianin?”, Killjoy tivasi.

“Ah, tosiaan. Takanasi pitäisi näkyä kaksi polkua, joista tuoreemmat lämpöjäljet ovat oikeanpuolimmaisella. Hahmo on ollut suurinpiirtein sinun kokoasi, joten on syytä epäillä, että Guardian on kulkenut tästä muutamia tunteja sitten.”

“Tunteja? Hmph, tästä tulee siis pitkä reissu.”

“Onneksesi voin kuitenkin sanoa, että analyysi kertoi alueen ainakin toistaiseksi olevan hyvin kuivaa, joten tuli-tyypin iskut tehoaneevat täällä hyvin… jos siis joudut hankaluuksiin.”, Creedy selitti samalla, kun toistuva näppäimistön nakutus kaikui Killjoyn kuulokkeissa.

Killjoy lähti matkaan reippain askelin, pitäen koko ajan ympäristönsä tarkkailussa. Creedy ohjeisti häntä mutkien ja risteysten tullessa eteen. Metsä oli rauhallinen, liiankin rauhallinen. Killjoy piti miekkansa koko ajan käsillään, valmiina vetämään ne esiin vaaran uhatessa. Mutta mikään ei häntä nyt uhkaisi, ei tällä kertaa…

Verkonkutojan lahja Ilonpilaajalle

Tuntematon saari etelässä, Ranta

Punainen metsästäjä istui edelleen leirissään, vajonneena mietteisiinsä. Hiljaisuus rannalla oli rikkumaton. Pian Killjoyn huomio kiinnittyi taivaalle, kun taivaanrannassa alkoi siintää jotain. Killjoy nousi ylös ja seurasi kohteen lähestymistä. Lopulta Killjoyn Gukko, GS lensi hänen ylitseen ja tiputti pienen ruskean nyytin metsästäjän jalkoihin.

Killjoy avasi nyytin ja kääri sen sisälle käärityn kääreen auki. Sotkuinen käsinkirjoitettu numerosarja siirtyi nopeasti paperilta metsästäjän kämmentietokoneeseen. Valot Killjoyn kypärän sisällä alkoivat välkkymään ja pian yhteys Klaaniin oli muodostettu. Tuttu ääni ilmestyi Killjoyn korviin.

“Pitkästä aikaa, Killjoy. Toivottavasti en keskeyttänyt mitään.”

Ääni kuului Visokille. Killjoy hymähti.

“En ole lomailemassa. Kartta olisi hyödyllinen.”

“Hetki vain”, Visokki vastasi ja pian Killjoyn Hudille ponkaisi jo tutkan muodostama karkea kuva Killjoyn ympäristöstä.

“Kiitän, mutta nyt, mistä löydän Guardianin?”, Killjoy mutisi ja katseli ympärilleen.

Naisääni toisessa päässä naurahti: “Heh, uusi koordinaattorisi kertokoon sen.”

Metsästäjä ei ehtinyt kyseenalaistamaan visorakin ilmoitusta, kun uusi ääni oli jo ilmestynyt Killjoyn korviin.

“Miten menee, Killjoy?”

Ääni kuului Creedylle.

Herra Ilonpilaaja kantaa kaunaa Vartijaa kohtaan

Tuntematon saari etelässä, ranta

Oli jo ilta. Killjoy istui pienen nuotion ääressä kauempana rannalla. Hän oli laskenut tarkaan, ettei nousuvesi yllättäisi häntä, sillä hän uskoi, että hän joutuisi viipymään leirissään hetken. Kaukaisuudessa siintävä metsä ei houkutellut yöllisiä vierasilijoita.

Killjoy oli aidosti huolestunut. Hetkeä metsästän rantautumisen jälkeen klaanista oltiin otettu yhteyttä pitkän matkan kommunikaattorien avulla. Kepen omatunto oli pettänyt ja nyt klaanista monitoroitiin Killjoyn liikkeitä. Toistaiseksi kukaan ei kuitenkaan ollut käskenyt häntä vetäytymään.

Mutta samalla, tämä oli ensimmäinen kerta, kun Killjoy olisi vapaaehtoisesti tekemisissä Guardianin kanssa, jos hän siis löytäisi tämän. Killjoy ei kuitenkaan näyttänyt hermostumistaan ulkoisesti, vaan istui jo kolmatta tuntia paikallaan tuijottaen luomaansa tulta. Hänen katseensa kiinnittyi pian kuitenkin mekaaniseen haarniskaansa ja sen pieniin värähtelyihin, jotka olivat suoraan sidoksissa hänen hengitystään sääteleviin koneistoihin.

“Hän teki tämän minulle…”

Herra Ilonpilaajan uimakoulu

Tuntematon saari etelässä

Kaksi biomekaanista lintua seisoivat rantakiveyksellä vatsat pullollaan. Rauha rikkoontui yllättäen, kun tyyneen rannikkoveteen tiputtautui ylilennon tehneen gukon selästä punamusta hahmo. Hahmo pärski vettä kypäränsä raoista ja kapusi rannalle. Killjoy alkoi poistamaan vettä kehostaan, lintujen tuijottaessa häntä hämmentyneen näköisenä.

“Äh! tämä ruostuu… mistä lähtien sihtini on ollut näin huono… ja mitä te oikein siinä tuijotatte? Lopettakaa tai näytän miten taitava olen siipikarjan sinkoamisesta toiseen galaksiin.”

Linnut tottelivat ja jatkoivat ruokalepoaan.

Killjoy käveli eteenpäin tutkien rantaa. Yllättäen hän äkkäsi happisäiliön lojumassa. Hän tutki sitä hetken ja nopeasti äkkäsi siitä klaanin leimoja. Killjoy oli oikealla saarella.