Parisenkymmentä moottoriajoneuvoa kiisi halki metsän valtavalla nopeudella. Erilaisia havu- ja lehtipuita näkyi pari sekuntia ennenkuin ne olivat taas kaukana takana. Esteiden väistely vaati ajajien kaiken taidon.
”Ideoita miten me karistamme nuo!”, Matoro huusi moottorien äänien läpi. ”Ei mitään tietoa!”, lähellä oleva Joy huusi yhtä kovaa takaisin. ”Mikäs tässä on ollessa!”, Kapura huusi sarkastisesti moottorin äänien ja konekiväärinsä papatuksen yli. Jotain räjähtää kovaa takana. Nazorak-ajoneuvo oli ilmeisesti osunut puuhun.
”EDESSÄ ON JOKI!”, Suga huusi yhtäkkiä. ”Mitä teemme!”, Kapura huusi vastaan. ”Olemme tuon pohjassa n. puolen minuutin kuluttua.”, Matoro puhuu puoliääneen. ”MITÄ SANOIT?”, hänen vieressään istuva Suga kysyi. ”Sain juuri niin älyttömän idean, että se voisi jopa toimia!”, jään toa huusi. ”Joy, Saraji, pyshätykää ettete syöksy jokeen!”
Hän nappasi vyöltään kelan prototeräskaapelia. Samaa, mitä hän käyttää harppuunassa. Matorolla on aina varakaapelia mukana. Hän sitoo välittömästi kaapelin jeepin alustaan ja asettaa tarttumakoukun ranteensa laukaisimeen. Harppuuna lähtee lentoon korkeiden puiden luo ja kietoituu havupuun runkoon.
Vaijeri kiertyi puuta vasten, kääntäen jeeppiä puun ympäri nopeasti. Neljälle matkustajalle oli täysi työ pysyä ajopelin kyydissä sen käätyessä 180 astetta. Matoro irroittaa vajerin autosta, joka lähtee ajaamaan täysillä kohti takaa-ajajia.
Matoran toien välissä kiljui kurkku suorana. Ajajtkin tajusivat, että he törmäävät tällä menolla joko puihin tai torakoihin. Ennenkuin jään toa ehtii kääntää rattia, jeeppi iskeytyy nokka edellä nazorak-buggyyn. Nazorakien pienempi ajoneuvo pyörähtää ympäri sivusuunnassa, aiheuttaen räjähdyksen osuessaan puuhun. Matoro repi ohjauspyörää välttääkseen törmäyksen puuhun. Koko ajoneuvon etuosa on kärsinyt. Etulasi on ties missä, ajovalot jossakin, puoli konepeltiä vinossa, etupuskuri puoliksi irti.
Joy ja vahkit ovat tällä välin kääntäneet ajokkinsa ja ajavat poispäin joesta. Edessäpäin vallitsee täysi kaaos, kun Nazorakit yrittävät käännellä ajokkejaan puolituhoutuneen jeepin perään.
Ilman Toa ottaa kirveensä esiin ja astuu sisään puiseen majataloon. Hän hyökkää Werekkin kimppuun. Werekk tönäisee hänet päin majatalon ulkopuolella sijaitsevaa puuta.
Toa kiipeää vähälehtiseen puuhun. Hän lähtee liitämään, käyttäen Miruansa, kohti Werekkiä. Hän saa otteen Werekkistä. Yksi Skakdeista hiipii KooBeen taakse ja yrittää tappaa hänet, mutta Toa huomaa sen ja ottaa nopeasti esille puukkonsa ja lävistää sen lopettaen Skakdin. Eräs Matoran säikähtää. Werekk tönäisi KooBeen päin seinää, ja lujaa, jolloin hän menetti muistinsa.
Werekk ja toinen Skakdi lähtivät juoksemaan pakoon.
Le-Matoraneja oli mennyt puihin piiloon peloissaan jousipyssyjen kanssa. Werekk juoksi nopeampaa kuin toinen Skakdi.
”Odota!”, Skakdi huusi hädissään, ”EIII!!”
Le-Matoranit ampuivat Skakdia monesta eri piilopaikasta.
Huojuva Notfun ryntäsi heinää popsivan aasirahinsa luo, irrottaen sen suitset viereisestä puusta. Hän kapusi ratsunsa selkään, huudahtaen lähtökäskyä kuvaavan äännähdyksen. Aasi päästi kyllästyneen ”srööt”- äänähdystä muistuttavan hirnahduksen lähtien löntystämään. Matka kuitenkin tyssäsi pian Amazuan vasempaan jalkaan. Kaapuun verhoutunut Amazua tuijotti Mtorania kasvomaskinsa silmäaukon hehkun takaa. Norfun tuijotti takaisin. Tujotuskilpailua jatkui hetken.
”En mielelläni tekisi tätä vaikeimmalla tavalla”, Amazua alkoi puhua. ”Minulle luvattiin sinusta mittava palkkio, ihan sama mitä sinulle teen, kunhan siihen liittyy kipua. En jaksaisi kuitenkaan käyttää kovin paljon vaivaa sinuun”. ”Minähän ihan tutisen”, maistissa oleva Notfun ivaili. Selvänä hän olisi varmaan ymmärätnyt tilanteen vakavuuden. Amazua kuitenkin oli hieman huvittunut uhrinsa epäselvästä käytöksestä. Amazua nosti kätensä, jolloin Notfun näki sen olevan kyynärvarren puolesta välistä lähtien kokonaan mekaaninen. Amazua asetti kätensä selkäänsä, vetäisten tavallisen käsiproteesinsa tilalle laserkiväärin. Kiväärin laserthätäin osoitti kohti Notfunin otsaa. ”En mielelläni tekisi tätä vaikeimmalla tavalla”, hän toisti. Hän ampui. Laserammus osui aasirahin jalkojen juureen, minkä seurauksena otus vaihkoontui. Se noishati takajaloilleen, tiputtaen Notfunin kyydistään. Rahi syöksähti juoksuun, kadoten pian metsään.
Amazua vaihtoi aseensa pian takaisi ntavalliseen käsiproteesiin. Hän tarttui Norfunia päästä, nostaen tämän kasvojensa tasalle. ”Kuule, voit selvitä tästä veilä vahingoittumattomana”, Amazua jatkoi, ”jos et aio suostua yhteistyöhön, et jätä vaihtoehtoja”. Notfun katsahti nappaajaansa tuimasti, hän ei suostuisi pompotteluun, minkä Amazua pystyi havaitsemaan. Hän päätti toimia. Notfun pystyi näkemään Amazuan rinnassao levan sydänkiven alkavan hehkua. Oitoa, sädemäistä energiaa alkoi virrata kivestä Notfunin omaa rintaa päin. Notfun oli hämmentynyt. Säteen osumiskohdassa ei tuntunut ollenkaan kipua. Tai ainakaan vain siinä kohtaa. Hän tunsi koko kehonsa olevan kivun vallassa. Kipu tuntui ikävän pisteliäältä, hän kiristeli hampaitaan, voihkien. ”Ilmoita, kun olet muuttanut mielesi”, Amazua sanoi, kärsivällisenä. Notfun tulisi varmasti murtumaan pian.
Notfun aprikoi. Hän tunsi kivun voimistuvan hitaasti. Tuskallisen hitaasti. Hänen olisi jotenkin livahdettava pakoon…
[spoil]Jake ottakoon minuun yhteyttä ennen kuin jatkaa.[/spoil]
Tulipalo alkoi leviämään Komentosillalta kohti laivan perää. Killjoy hyppäsi pois tykkitornista ja laskeutui kannelle Matoron viereen.
”Kunnossa?”
Matoro piteli selkäänsä ja ähkäisi: ”Pärjään.”
Tällä aikaa Nazorakit telakalla alkoivat järjestäytyä. Sankarit näkivät, kun isoja tykkejä alettiin koota laiturien lähelle. Saraji ja Summerganon juoksivat paikalle.
”Löysimme ajoneuvoja, seuratkaa.”
Nazorakien tulitus jatkui edelleen, mutta kannen suojissa sankarinelikon, Sarajin ja yhden jäljellejääneen Vahkin ryhmä hyppäsi kannen yli, suoraan maahan, jonkinmoisen teltan luokse. Saraji ja Ganon olivat jo aiemmin eliminoineet teltan Nazorakit. Teltta paljastui pieneksi ajoneuvohuoltamoksi. Siellä oli kaksipaikkainen jeeppi tykkipaikalla, moottoripyörä ja moottoripyörä sivuvaunulla.
Summerganon hyppäsi jeeppiin Matoron kanssa, samalla kun Kapura kapusi sen tykin luo. Saraji hyppäsi ensimmäisen mootoripyörän selkään ja Killjoy viittoi viimeistä Vahkia oman pyöränsä sivuvaunuun.
Kolme ajoneuvoa käynnistyi ja valtavan moottorin jylinän saattelemana ja kuusikko kiiti täydellä vauhdilla ulos satamasta.
Kolme ajoneuvoa kiisivät kohti metsää ja siellä kierteleviä mukulakivisiä polkuja. Kaksi Nazorakia jäi sijoilleen, kun sankarit pyyhälsivät ohi. Toinen (se lastenmielisempi) alkoi imitoimaan koneiden ääniä: ”WRRROOOO-” Imitointi loppui toisen torakan repiessä tämän väkisin omaan kolmipyöräiseen outoon menopeliinsä ja jahti alkoi.
”Täällä kakkostiimi, jahtaamme kohteita kohti metsää. Kolme ajoneuvoa, kuusi kohdetta.”
Pian tämän jälkeen metsän pärinä muuttui huumaavaksi, kun viisi Nazorak-ajoneuvoa liittyi jahtiin ja puikkelehtiminen metsien poluilla epämiellyttävissä nopeuksissa alkoi.
Sarajin mopedi kiisi kevyimpänä ensimmäisenä, Killjoy ja Jeeppi kannoillaan. Nopeus kasvoi kasvamistaan, mutta tästä huolimatta torakoiden laitteiden ääni kuului aina vain lähempää. Kapura tarkisti jeepin konekiväärin ja käänsi sen taaksepäin. Killjoyn sivuvaunussa kököttävä vahki latasi rannetykkiään ja kääntyi myös tulosuuntaa kohti.
Kolmipyörinen ajokki tuli näkyviin ensimmäisenä ja myöhemmin sekalainen joukko moottoripyöriä, outoja leijuvia vekottimia ja pari Buggy-tyylistä kiitäjää.
Sankareiden ajoneuvot hyppäsivät pienen sorasta muodostuneen rampin yli ja jatkoivat kiitoaan. Kun Kapura näki Nazorak-ajokkien hyppäävän heidän perässään hän avasi tulen, mutta niin avasivat Nazorakitkin.
Überspeed ajojahti sai nyt uuden epämiellyttävän käänteen, tulitaistelun ja ilmassa viuhuvat panokset. Killjoyn sivuvaunussa istuva Vahki ampui rannetykillään kohti Nazorakeja, mutta kovan vauhdin takia tähtääminen oli vaikeaa ja panos meni reilusti ohi.
”Kenraali, voisitteko ajaa tasaisemmin, tähtääminen on vaikeaa.”
Killjoy kääntyi Vahkia kohti ja tiuskaisi takaisin: ”Aja itse.”
Yhdellä hämmentävän eeppisellä liikkeellä Killjoy ja Vahki vaihtoivat vauhdissa paikkaa ja Vahkin ohjatessa ja Killjoyn tulittaessa (Ja kököttäessä samalla hyvin epämukavasti Nazorak-kokoon tehdyssä sivuvaunussa), Jahti jatkui. Kapura oli jo osunut yhteen buggyyn, mutta se ei ottanut tarpeeksi vahinkoa ja jahti jatkui muuttumattomana, lukuunottamatta sitä faktaa, että mukulakivi loppui ja polku oli nyt puhdasta maata.
Saraji joutui tekemään töitä pitääkseen mopedinsa hallussa maaston muuttuessa. Yksi Nazorakien moottoripyöristä teki Klaanilaisten silmissä upean kierähdyksen maahan jääden suoraan yhden buggyn murskaamaksi.
Takaa-ajo jatkui läheisen Matoran kylän ohi. Yksi Le-matoraneista oli auttamattoman hidas ja tiputtautuessaan puuasunnostaan, putosi suoraan Matoron ja Sugan väliin jeeppiin.
”Mit-”
”Suu tukkoon ja pidä tiukasti kiinni, meillä on tässä vähän kiire”, Matoro vastasi yllätysvieraalle.
Yksi takaa tulittavista Nazorak-ajoneuvoista osui viimein ja lohkaisi epämiellyttävän suuren palasen jeepin sivusta pois. Ganon katsahti Matoroon ja tämä ymmärsi käskyn pitää kiinni, sillä epämiellyttävä vauhti tulisi pian muuttumaan vielä epämiellyttävämmäksi.
Hetkeksi jälkeen jäänyt Killjoy pyyhälsi jeepin rinnalle: ”Jollakin teistä on ongelma tuon epämiellyttävä-sanan ylikäytön kanssa. Rajoittakaa!”
Jahti jatkui… epämiel-
”Nyt oikeasti loppui sen sanan ylikäytön kanssa!”
…
Bio-Klaani, komentohuone
Creedy siivosi parhaillaan lattialle läikyttämäänsä gölgiä, kun laitteistot alkoivat piippaamaan. Salamannopeasti Creedy ponkaisi lattilata ja meni tutkimaan monitoreja.
Killjoyn jäljitinsensori oli ilmestynyt Klaanin rajoille. Sen sijainti oli merellä ja se oli tulossa hitaasti kohti Klaanen rantoja, liian hitaasti… Creedy tajusi jonkin olevan pielessä ja tarttui keskusradioon:
”Tawa, tulisitko komentohuoneeseen, täällä on jotain outoa.”
”Iltaa, rääpäleet.”, suurihampainen skakdi lausui ivallisesti astuessaan sisään matoran-majataloon. Skakdi oli haarniskaltaan vaaleanvihreän ja hopean värinen, ja sen piikit nousivat korkeammalle kuin normaaleilla skakdeilla. Puisessa majassa olevien muutamien matoranien huomio kiinnittyi ensimmäisenä tämän skakdin toisessa kädessä olevaan kaksipäiseen miekkaan. Ne kaksi päätä olivat rinnakkain.
”Meillä tuli nälkä. Luulen, että tarjoat mielelläsi meille aterian ja kaikki arvoesineesi?”, skakdijoukon johtaja, Werekk lausui. Hän viittoi paria hampaisiin asti aseistautunutta skakdia sisään.
***
”Ai että olen Bio-Klaanin saarella?” Koobee kysyi häntä neuvoneelta kasvillisuuden matoranilta. ”Aivan niin. Bio-Klaanin järjestön linnoitukselle on muutama kio rantaviivaa pitkin”, matoran jatkaa. Silloin viereisestä majasta kuuluu laukaus.
”… mitä?”, Konguboss kysyi ääneen. Ilman toa syöksyi ulos majasta, kohti naapurimajaa. Kasvillisuuden matoran juoksi hänen perässään keihään kanssa.
”Werekk, tuolta tulee tyyppejä.”, yksi skakdeista mumisi oven luona. Kaksi muuta skakdia tonkivat majatalon kaikki luukut, ja paikan pitäjä makasi lattialla zamor-pistoolin reikä päässään.
”Kiusaatteko te matoraneja?”, Konguboss kysyi, hieman tilanteesta ulalla. Hän on aseet käsissä majan oviaukolla. ”Kiusataan? Mikä nyhverö tuo on?”, Werekk totesi ivallisesti.
Kanisteri seilaa merellä. Yksinäisyydessä. Keskellä ei mitään. Kunnes kanisteri törmää Bio-Klaanin saarelle, lähelle Lehu-metsää. Kanisteri avautuu. Kanisterin sisältä nousee Toa, joka on menettänyt naamionsa. Hän on Konguboss. KooBee lähtee kävelemään kohti metsää, koska hän on tottunut asumaan metsässä. Hän ottaa puukkonsa esiin, koska epäilee jotain pahaa tapahtuvan. Hän huomaa, että metsässä on elämää ja näkee, että he ovat Matoraneja.
Paineovi sihahtaa, ja neljä torakkaa saapui Klaanilaisten selliin. Kullakin torakalla on pitkä sauva, jolla voi antaa kovia sähköiskuja.
”Vangit. Tulkaa.”, yksi torakoista sihisi. Klaanilaiset näyttävät nukkuvan. Nazorak potkaisee Kapuraa kylkeen. Ei mitään. Vahvempi potku. Silloin koko selli täyttyi vaaleansinisestä valosta, ja nazorakit seisoivat täysin jäätyneinä.
”Hyvä, Martti.”, Joy lausahti noustessaan. Hän potkaisi kylmyyden haurastaman oven rikki ja astui käytävään muu kolmikko takanaan.
Hälyttimet alkoivat soida välittömästi.
”Okei. Nyt suunnitelman mukaan.”, Suga puheli. Hän syöksyi Killjoyn kanssa avaamaan vahkien sellin ovea. Pitkän käytävän päästä kuului hyönteisjalkojen askelia. Vartijoita tulossa.
”Antautukaa tai ammumme teidät!”, kärjessä juokseva torakka karjui, osoittaen isolla aseellaan. Tulen ja jään toat laukaisivat kauan latautuneet elementtivoimansa kohti käytävän suuta. Tulta ja jäätä syöksyi voimakkaasti sihisten torakoiden päälle. Kahden elementin yhdistetyt voimat heittivät vartijoita taaksepäin ja loivat hitaasti sihisten läpinäkyvää sinettiä.
Yhdistetyt elementtivoimat loivat käytävän päähän kestävän sinetin. Temppu oli vienyt suuren osan kahden toan elementtivoimista, mutta he saivat paljon lisäaikaa.
Suurehko joukko kohtasi metallinharmailla käytävillä. Jou ja Suga olivat löytäneet pois otetut aseet eräästä huoneesta. ”Seuraava siirto?”, Matoro kysyi. ”Olemmekohan vesirajan alapuolella?”, Kapura kysyi vastaan. ”Olemme ruuman ylimmässä kerroksessa. Hieman vesirajan yläpuolella.”, Saraji selvensi tilannetta. ”Oletko varma?”, Killjoy kysyi. ”Kyllä. Näin aluksen kartan kuulusteluhuoneessa.”, vahki vastasi.
”Emme voi siis mennä vain seinästä läpi. Ja luulen, että täällä on kohta Nazorakeja.”, Matoro sanoi, raapien otsaansa. ”Luulin näkeväni hätätikkaat tuolempana.”, Summerganon kertoi ja viittoi sivullepäin. Joukko lähti juoksuun jään toan osoittamaan suuntaan.
He etenevät Killjoyn johdolla metallisia kierreportaita ylöspäin, ja lopulta saapuvat ylempään kerrokseen. ”Olemme vesirajan yläpuolella!”, Matoro ehti riemuita nähdessään ikkunasta satamaa. Silloin vahkien keskellä sattui voimakas räjähdys, joka kaatoi joukon maahan ja tuhosi kaksi vahkia liikuntakyvyttömiksi.
”Pysykää maassa!”, singolla aseistautunut nazorak komensi kovaäänisesti. Se ja usea muu torakka seisoi hievahtamatta uuden käytävän päässä. Niiden takana näkyi portaikko, joka johti kannelle.
Maassa olevat Klaanilaiset pysyvät paikallaan hievahtamatta. Yksikin singonammus saisi tuhottua heidät kaikki, ja nopeasti. Matoro liikuttaa oikeaa kättään hitaasti eri asentoon. ”Ammumme teidät tässä ja nyt. Olette liian vaarallisia.”, Nazorak puhui. Kalpea hyönteissormi puristi liipasinta.
Silloin kuului nopea viuhahdus, kilahdus, rääkäisy ja räjähdys. Matoro kelasi harppuunansa välittömästi, napaten singon omiin käsiinsä. Hän ampui nazorakien keskelle, ja klaanilaisjoukko syöksyi sinkotorakan vahinkolaukauksen tekemästä aukosta.
”Eeppinen ajoitus.”, Killjoy totesi ohimennen Matorolle. ”Se oli.”, jään toa vastasi ylpeänä.
Klaanilaisten kvartetti ja vahkit nousevat SS-Hürfundin kannelle. Nopea tilannekatsaus selvittää, että laiva on pääsoin puusta rakennetussa satamassa, ankkuroituna satama-altaaseen. Taustalla näkyy korkea, valkoinen vuori joka ei voi olla mikään muu kuin Mt. Ämkoo.
”Tarvitsemme ajoneuvon, olemme Mt. Ämkoon väärällä puolella.”, Summer sanoi. Välittömästi alkoi kuulua tulitusta. Nazorakit laivan komentosillalla ampuivat sankareitamme. He vastasivat tuleen parhaansa mukaan, saamatta paljoakaan vahinkoa aikaan.
Mustavalkoinen toa ampui harppuunansa, tavoittenaan osua komentosillan tutkaan. Iskuhaka jää metalliin kiinni ja sankari ampaisee ylös, nazorakien konetulivanan saattelemana.
Matoro irroitti vaijerin, syöksyen komentosillalle. Nopea potku ilmasta kaatoi ensimmäisen torakan, ja Matoro jatkaa liikesarjaansa iskien miekalla kaksi ampujatorakkaa maahan. Merijalkaväen sotilaat nappaavat nopeasti miekkojaan vöiltä, kuten myös Kapteeni 360. Matoro ei aikaile vaan hyökkää torakoita vastaan. Ensimmäiset iskut torjutaan, mutta kolmas katkaisee erään torakan asekäden. Jään toa pyörähtää ja jatkaa miekkailuaan montaa torakkaa vastaan.
Toa tajuaa olevansa alakynnessä montaa nazorakia vastaan. Jotain olisi keksittävä. Toan miekka alkaa hehkua keltaisena tämän mustaa panssarointia vasten. Keltainen energiaräjähdys pyyhkii komentosiltaa, heittäen torakoita kannelle ja mereen. Matoro on juuri kääntymässä, mutta silloin torakkakapteenin miekka pistää häntä selkään. 360 potkaisee Matoroa jalkaan, kaataen toan.
Silloin komentosillan alla räjähtää jotakin voimakkaasti. Koko tasanne alkaa kallistua uhkaavasti. Matoro tajuaa tilanteen ja pudottautuu alas kannelle niin nopeasti kuin se vain on mahdollista verta vuotava haava selässä.
Killjoy oli miehittänyt laivan kärjessä olleen tykkitornin ja juuri ampunut laivan oman komentosillan sillä.
Notfun istui pöydässä juoden rommia. Hän kuuli kun majatalon ovi paukahti. Sieltä käveli mustaan kaapuun sonnustautunut hahmo. Hahmo käveli isäntätoan luokse ja kysyi tältä jotain, sen jälkeen hän pani merkille Notfunin läsnäolon. Sitten hän tilasi jotain ja meni istumaan Notfunin eteen.
”Ne haluavat sinut takaisin, Notfun. Niin haluan minäkin- Saan nimittäin palkkion jos löydän sinut. Löysin sinut, nyt olisi aika paeta jos aikoo”, hahmo sanoin Notfunille. ”Amazua, tiedän, että yrität metsästää minua, mutta minulla on oikeastaan muuta menoa juuri nyt, oli kiva tuntea”, sanoi Notfun, otti aseen taskustaan ja juoksi ovea kohti. Valitettavasti Notfun oli juuri juonut puoli pulloa vanhaa rommia ja törmäsi oveen. ”Kuten jo sanoin..” Notfun ampui ovea ja se räjähti ”Hyvästi. Emme nää enään”, ja lähti juoksemaan.