Klaanin satama [spoil]Minä ja Suga teimme tämän yhdessä. Kiitokset hänelle.[/spoil] Seran, Kapura ja Summerganon astuivat veneeseen, jolla he taittaisivat matkansa. Heitä taisi hieman jännittää, vaikka kolmikko lähtikin matkaan iloisin mielin. Kapura aloitti ohjaajana ja Seran vilkaisi vielä kerran Klaanin rantaa hieman haikeana, mutta tietäen ja uskoen, että hän palaisi. Summerganon näperteli miekkaansa hieman hermostuneesti. Vene … Jatka lukemista Zairyhin saari 2: Menee todella hyvin
Avainsana-arkisto: Seran
Zairyhin saari 1: Kolme klaanilaista
Klaanin satama Kapura odotti. Kello oli miltei kahdeksan. Aamu oli hämärä ja hieman sumuinen. Saarelta Klaaniin johtava virtaus oli voimakas ja helposti havaittava, joten suunnistuksesta ei tulisi ongelmaa. Sumu ei silti helpottanut Kapuran oloa. ”Terve”, Suga huikkasi astellessaan esiin sumusta. ”Odotammeko vielä jotakuta?” ”Serania”, Kapura vastasi. ”En tosin ole varma, tuleeko hän.” ”Ei kello vielä … Jatka lukemista Zairyhin saari 1: Kolme klaanilaista
Toaksi palavan hotellin syöverissä
Klaani, hotelli Seran kaivoi hädissään laukustaan kiven. Ei minkään tavallisen kiven kuitenkaan. Vaan voimakkaan Toa-kiven. Se oli aionoa tapa päästä pakoon palavasta hotellista hänen mielestään. Sitten hänen kätensä osui johonkin kiviseen. Hän nosti sen ja näki käsissään kiven, jossa oli kaiverruksia. Hän muisti, kuinka Turaga Thowron oli neuvonut häntä, miten käyttää Toa-kiviä. Hän paineli joitain … Jatka lukemista Toaksi palavan hotellin syöverissä
Satamassa palaa
Bio-klaani Seran astui pieneen hotelliin, jossa hän asui. Hotelli ei maksanut paljoa ja se sijaitsi sataman lähellä. Heillä ei ollut varaa isoon asuntoon, joten he hankivat halvimman, jonka he löysivät. Tiskn takana istuva Ta-matoran tervehti hänet vaisusti. Seran ei vastannut Matoranille mitään. Hän vain asteli kolmanteen kerrokseen, jossa hän asui. Irvan tuli tervehtimään hänet. ”Saitko … Jatka lukemista Satamassa palaa
Destralille ja sen ohi XXXXIV: Kohti kotia!
Yön Timo II ”Kohti kotia!”, Matoro huusi piraateille iloisesti. ”Klaaniin vai?”, perämies Jardit kysyi. ”Kyllä. Klaani on kotimme”, Matoro vastaa. Jardit nyökkäsi ja komensi piraatteja lähtemään Klaaniin. Matoro oli iloinen, että he olivat lähdössä takaisin. Hän ei ollut odottanut tälläistä matkaa. Luuli vaan, että tulisi Destralille, löytäisi tiedot Makuta Itrozista ja hänen laboratoriosaarestaan, matkustaisi sinne … Jatka lukemista Destralille ja sen ohi XXXXIV: Kohti kotia!
Destralille ja sen ohi XXIV: Voi ei se olikin etelän taikamanaatti
Taivas meren yllä, jättiläismanaatti Alkuhuuman jäljiltä neljä manaatin selässä roikkuvaa sankaria tajusivat ongelmansa – ensinnäkin, manaatti ei totellellut käskyjä. Etelän taikamanaatit lensivät omia reittejään eikä niitä voinut komennella.Toiseksi, manaatin selässä pysyminen oli välillä varsin tuskallista. Kolmanneksi, joukkio ei tiennyt missä manaatti parhaillaan lensi. ”Tota tota. Ideoita, seuraava siirto?”, Matoro ajatteli ääneen roikkuen manaatin niskassa kiinni.”Ei … Jatka lukemista Destralille ja sen ohi XXIV: Voi ei se olikin etelän taikamanaatti
Destralille ja sen ohi XXI: Pako Tuhoajan ruumasta
Tuhoajan ruuma Nopean katsauksen jälkeen oli selvinnyt, että tyhjä huone ruumassa oli täynnä hyllyjä ja tyhjiä, lukittuja laatikoita. Laatikot olivat kaikki avattu. Ovi ja seinät olivat vahvistettu teräksellä ja pieni ikkuna oli kalteroitu. Jos siitä meinasi läpi, putosi mereen laivan takaosasta.Lisäksi oven murtaminen aiheuttaisi suuren kohun, eikä heillä ollut aseita. Ainoat varusteet mitä heillä oli, … Jatka lukemista Destralille ja sen ohi XXI: Pako Tuhoajan ruumasta
Destralille ja sen ohi XX: Kapteeni Klint
Meri Manaatti kiisi, kuin tuuli, saavuttaen piraattien laivan, Tuhoajan. Sen päällä istui Xxonn. Matoro oli kiinnitettynä Äksään tarttumakoukulla ja hän itse oli vesisuksilla kaukana takana. Hänen piti päästä laivan kyytiin suksista. Manaatti kuitenkin sukelsi pinnan alle yllättäen, kun Matoro oli aikonut hypätä sen kylkeen ja kiivetä ylös. ”Paha manaatti!!”, Äks oli huutanut, ”Ylös! Ylös!” Se … Jatka lukemista Destralille ja sen ohi XX: Kapteeni Klint