Klaanon

Avainsana: Notfun

  • Destralille ja sen ohi XXXII: Hyvästi, Rumishere

    Rumisheren satama

    Kolmikko näytti entistä oudommalta. Lyhykäinen Notfun käveli etummaisena. Hän oli kasannut kolme ostamaansa kolmikolkkaa vanhansa päälle, ja änkenyt vyöhänsä niin paljon pistooleja ettei enempää mahtunut. Loput tavaroista olivat Äksän työntämissä kottikärryissä. Matoro tutki paketoituja tavaroita.

    ”… maissisörsseliä? Mitä se on?”, Matoro ihmetteli.
    ”Se on hyvää ja halpaa”, Notfun vastasi.

    ”Luulenko minä vain vai ovatko nämä kadut tyhjentyneet?”, Äks huudahti raskaiden kärryjen takaa.
    Matoro ja Notfun katselivat ympärilleen. Pitkällä pääkadulla ei näkynyt ristin sielua.
    ”Minun asevyöni pelotti kai ne pois”, Notfun totesi itsekseen.
    ”Kaksikymmentä piilukkopistoolia. Miksi käytät piilukkopistooleja? Zamor-pistoolit ovat nykyaikaa”, Matoro valitti.
    ”Hei, olen merirosvo. Käytän piilukkopistooleja. Sitäpaitsi, nämä ovat paljon äijempiä kuin hienostelevat zamorit”, Notfun alkoi selittää ”Hei, tuossa talossa asuu Erkki! Hän on vanha kaverini!”
    Piraattimatoran ryntäsi puiseen mökkiin.
    Sieltä huudettiin vain ”Senkin röhjäkkeet!” ja ”Maksa velkasi!” ja sitten Notfun lensi kaaressa ulos.

    Klaanilaiset katsahtivat toisiaan. Notfun jupisi ilkeänpuoleisesti itsekseen jotakin.
    Pian he saapuivat takaisin Yön Timo II:lle ja lastasivat tavarat laivaan.

    Satama-altaan toisessa päässä kaavutettu hahmo katseli suurta merirosvolaivaa kun se lähti lipumaan merelle aallonmurtajan ohi.
    Musta purjevene lähti liikkeelle pitäen etäisyyttä kohteeseensa.

    ”EESNPÄIN, KOHTI AARRETTA!”, Notfun huusi yläkannelta. Suuri laiva lipui juhlalisesti merellä.
    Notfun kaivoi esiin suunnitelmalistansa.
    Hän yliviivasi kohdan ”käy Romiseheressä”.
    Seuraavat kohdat olisivat ”Kierrä tuo luoto kolmesti”, ”Väistä tuota manaattia” ja ”Ammu tuo tursas”

    ”Mikä luoto? Luotoja on meri täynnä?”, Notfun mietti omia merkintöjään. Hän yliviivasi koko kohdan.
    ”Sitten manaatti. Mikä manaatti? Missä täällä on manaatti? Ei missään. Skipataan”
    ”Miehistö! Seuraava vaihe on se, että ammumme ensimmäisen esiin tulevan tursaan!”
    ”Aye, kapteeni”, Jardirt vastasi ruoria käännellessään.

    Matoro istuskeli taustalla katselemassa merelle. Tämä kapteeni oli tosiaan omalaatuisin hänen näkemä matoran.

  • Destralille ja sen ohi XXXI: Rommia, maissisörsseliä ja sitä juttua mistä tulee keripukki

    Rumisheren kaupungin satama

    Yön Timo II, Notfunin laiva oli saapunut satamaan. Notfun kiillotti kultaista Pakariaan ennen kuin he poistuivat laivasta. Sitten hän laittoi sen kasvoilleen, ja kolmikolkan syvälle päähänsä. Notfun nousi naulakosta asevyönsä, ja asetti siihen piilukkopistoolinsa ja veitsensä. Sitten hän käveli miehistön eteen.

    ”Noniin, miehet. Lähden hakemaan rommia ja maissisörsseliä. Ja sitä juttua mistä tulee keripukki. Lihaa. Saatte olla vapaasti missä tykkäätte, mutta tunnin päästä, kun tulen, laiva on lähtökunnossa. Vieraat tulevat mukaani”, Notfun kierteli miehistöä, joka oli rivissä, ja käskytti.

    Notfun, Xxonn ja Matoro kävelivät satamakatua. Tämä kaupunki oli erittäin rähjäinen, mutta kotoisa. Kolmikko näytti hieman koomiselta, koska Notfun oli lyhyin, mutta käveli edessä, ja kaksi pitempää seurasivat kuten kananpojat emoansa.

    ”Kuule, Notfun, oletko huomannut, että tämän kaupungin nimi on jotenkin… Se vain kuulostaa siltä kuin se olisi keksitty matkaamme varten..”, Matoro pohti.

    ”Haha.. Tuo on typerintä mitä olen koskaan kuullut”, Notfun naureskeli, ja käveli kaupan ovesta sisään. Yllä olevassa kyltissä oli kaupan nimi, Mac McToranin rommi ja aseliike.

    ”Mac, viisikymmentä litraa rommia, kaksikymmentäviisi piilukkopistoolia, kolme kolmikolkkaa, maissisörsseliä ja mursunlihaa”, Notfun huudahti kauppiaalle, jonka tunsi jo ennestään.

    ”Tulossa, N’fun. Tuleeko muuta?”, Mac kysyi.

    ”En taida tarvita oikeastaan muuta, kiitos”, Notfun vastasi.

    ”Selvä. Se tekee viisisataa”, Kauppias ilmoitti.

    ”Pistä lapulle että olen tuon velkaa. Olen näiden maakrapujen kanssa etsimässä erästä aarretta. Minusta tulee rikas”, Notfun kertoi.

    Kauppias vastasi myöntävästi, ja kolmikko käveli ulos kottikärryllinen tykötarpeita mukanaan.

  • Destralille ja sen ohi XXX: Kohti Rozumia

    Yön Timo II, meri

    ”Arr. Mitäs te Klaaniheput teitte täällä merellä?”, Notfun kysyi kaivaen rommipulloa pöytänsä laatikostosta. Hän korkaasi ruskean pullon ja joi sen kerralla tyhjäksi.

    Matoro ihmetteli hetken tämän matoranin viinapäätä. Tämän matoranin kapteeninhytti oli sotkuinen paikka, jossa oli suuren päydän ympärillä valtavasti roinaa.
    Toa mietti mistä naruista kannattaisi vedellä, että tämä piraatti suostuisi yhteistyöhön.
    Hän veti yhtä tuolia huoneen reunasta itselleen ja alkoi puhua.
    ”Oletko kuullut Nimdasta?”
    Notfun mietti hetken.
    ”Jos se ei liity aarteisiin tai rommiin, en välitäkkään tietää.”, matoran vastsi ja jupisi jotakin siitä miksi hän joi viimeisen rommipullon.

    ”Nimdasta ei tiedetä paljoa, mutta se on äärettömän arvokas. Klaani haluaa sen. Allianssi haluaa sen. Metsästäjät haluavat sen”, Matoro aloitti. Kapteenin mielenkiinto heräsi. Kyseessä olisi jotakin hyvin arvokasta.
    ”Luulen, että Klaani tarjoaa sinulle suuren palkkion jos auttaisit sen hankkimisessa”

    Notfun raapi leukaansa. Hän näytti miettivän.
    ”Onko sinulla rommia?”, hän kysyi.
    Matoron ilme näytti toivottomalta.
    ”Puhuin Nimdasta”
    ”Ai, joo. En pysty keskittymään ilman rommia”
    ”Autatko meitä sen etsimisessä?”
    ”Hmm. Näillä merillä ei ole paljoa ryöstettävää ja tämä tuntuu helposlta keikalta… joo, voin auttaa”, Notfun mumisi ääneen. Sitten hän huusi ”JARDIRT! TUO ROMMIA!”
    ”Se on loppu taas!”
    ”MIKSI ROMMI ON LOPPU!”

    Matoro katseli mietteliäänä outoa matorania. Alkoholiriippuvainen, mielenvikainen, suuriluuloinen, ahne, hän kelasi ominaisuuksia joita näki.

    ”Tunnetko paikan nimeltä Rozum?”, Matoro kysyi. Notfun heitti paperieta pöydältään ja otti kartan.
    ”Joo, se on se saari lähellä Pohjoista Mannerta. Kovin karikkoinen paikka. Jotkut puhuvat merikäärmeistä, jättiläismustekaloista, tulisateista ja laavavirroista”, Notfun luennoi.
    ”… ethän sinä usko noihin?”
    ”Karikot ovat fakta. Muuta en tiedä.”, Notfun kertoi. Hän veti kolmikolkkaa syvemmälle päähänsä, aivan kuin korostaen kapteeniuttaan.

    ”Asia on niin että Rozumin saarelta löytyy vihje tämän Nimdan olinpaikasta. Meidän pitäisi käydä tutkimassa saari”, Matoro selitti.
    ”Selvä… Suunnitelma on se, että käymme ensin Rumisheren satamssa täyttämässä rommivarastot. Sitten jatkamme purjehtimista pohjoiseen, kierrämme tuon luodon kolmesti, väistämme tuota manaattia, ammumme tuon tursaan ja ankkuroimme sen saaren lähelle. Sieltä menemme veneillä karien yli maihin.”, Notfun kertasi.
    Sunnitelmassa oli asioita joista Matoro olisi halunnut kysyä jotakin. Hän kuitenkin ymmärsi ettei ymmärtäisi Notfunin selityksiä enempää.

  • Destralille ja sen ohi XXIX: Saanko tulla laivaasi? Saat jos olet hiljaa

    Meri, lähellä Destralia

    Yön Timon kapteeni Notfun, yllään kultainen Pakari, huusi Matoron ja Xxonnin veneeseen. ”

    ”Pysäyttäkää laiva. Muuten heitämme nämä viime taistelun kumiankat päällenne. PELJÄTKÄÄ!”, Notfun ärisi.

    ”Kuka sinä oikein luulet olevasi, pikkumies?”, Matoro huusi laivasta takaisin. Xxonn naurahti vieressä, kun näki vihaisen piraatin hyppimässä tasajalkaa.

    ”Eikun nyt te kuulkaas pysäytätte paattinne, ja me tulemme sinne”, Notfun huusi närkästyneenä, ampui erään tykinkuulan veneeseen, tuloksetta, koska se oli tehty alumiinista, ja syöksyi köydellä veneeseen.

    ”Heeeettkinennnn.. Sinähän olet biokraamista, sieltä rupukylästä”, Notfun huudahti hämmentyneenä veneeseen saapuessaan, ”Ehkä te voitte tulla meidän laivaamme. Voimme hinata tätä surkeaa paattia perässämme”.

    ”Kuules, miksi sinä ryöstelet meidän veneitämme, mehän olemme samalla puolella?”, Xxonn kysyi.

    ”Teillä ei ollut logoanne purjeess-”, Notfun keskeytyi. Hänen leukansa loksahti lattiaan. Tai no ei ihan, mutta silti. Hän näki purjeessa suuren kyltin, jossa oli bioklaanin logo, ja viisi nuolta, jotka osoittivat siihen.

    ”No selitäs, miksi ryöstit meidät?”, Matoro kuulusteli.

    ”Tuo on hyvä kysymys.. Tulkaas laivaan”, Notfun kiersi kysymyksen, ja kiinnitti hinausköyden veneeseen.

  • Maanalaiset taistelumursut

    SUUREN YLIMURSUTTAJAN SALI, MAANALAINEN MURSUKOHTA

    ”Jake, mies joka saavuit taivaista, viemme sinut nyt SUUREN YLIMURSUTTAJAN puheille. Hän lyö sinut taistelumursuksi”, Mursu sanoi, ja vei Jaken SUUREN YLIMURSUTTAJAN puheille.

    Eräs saari Destralin vieressä

    Yön Timo II oli rantautunut. Notfun, ja miehistö poistuivat laivasta. Kapteenillamme oli ennen aarteenetsintää kuitenkin muuta tekemistä. Hänen piti tehdä kyltti, jossa luki, että laivaa ei saa polttaa, varastaa, siinä ei saa pitää juhlia, tai sillä ei saa lyödä manaatteja, tapiireja, tai mursuja.

    ”Noin. Se on valmis. Jardirt, huolehdi näistä merirosvoista. Menen hakemaan aarteeni”, Notfun komensi, ja käveli luolaan lapionsa kanssa.

    Luola

    Notfun kaivoi maata, maassa oli ollut äsken rasti. Lopulta Notfunin lapio osui arkkuun, ja hän nosti sen. Notfunilla oli avain. Hän avasi arkun, ja sieltä paljastui kultainen Pakari. Notfun heitti edellisen maskinsa pois, laittoi sen arkkuun, ja pisti Pakarin kasvoilleen.

  • Etsintäkuulutus

    Merellä Yön Timo 2 on, se on aivan verraton.

    Notfun katsoi merelle. Oli rauhallista. Hän oli heittänyt Hunansa mereen, ja vaihtanut takaisin vanhaan maskiinsa. Oli niin rauhaisaa, ja kaikki oli kerrankin hyv- RÄSKS

    ”Mikä tämä on?”, Notfun ärisi. Hänen naamaansa oli lentänyt etsintäkuulutus, ”Kapteeni Notfun, elävänä tai kuolleena. Palkkio 25 000 widgettiä. Etsintäkuulutuksen teille tuo Roteleks-yhtiöt…”

    Jardirt juoksi kannelle, hän oli kuullut Notfunin ärisevän.

    ”Mikä tuo on, Notfun?”, Kysyi perämies.

    ”Tuo on hyvä kysymys. Itseasiassa minusta on tehty etsintäkuulutus”, Notfun vastasi ja käveli hyttiinsä huutaen samalla: ”Jardirt, mene ruoriin. Kohti tuota saarta, sinne olen kätkenyt yhden kultaisista maskeista, jotka ryöstin eräällä reissullani kerran jossain joskus.”

    Pääsevätkö merirosvot saarelle? Miten Notfun alunperin sai vihreän kemikaalin käsiinsä? Onko rommi loppu? Kaikki tämä ja paljon muuta selviää Jaken seuraavassa ropepostissa. Muista lukea!

  • Manaatti palkitaan

    Yön Timo II

    Notfun istui hytissään. Hänen hattunsa oli asetettu naulakkoon, ja hän laski paperilla jotain karttoihin liittyen vieressään harppi, viivotin ja mustekynä. Yhtäkkiä kapteeni ikäänkuin jähmettyi paikoilleen. Sitten hän nousi ylös ja käveli kannelle perämiehensä viereen.

    ”Jardirt, kerropa, paljonko on kuusi kertaa yhdeksän”, Notfun komensi perämiestään.

    ”Se on neljäkymmentäkaksi, kapteeni”, Jardirt vastasi.

    ”Totta, hyvin hoksattu. Saat palkankorotuksen”, Notfun kehui.

    ”Itseasiassa, meillä ei ole palkkaa, kelläkään meistä. Emme ole vielä ryöstäneet mitään”, Jardirt sanoi.

    ”Totta. Siksi saatkin palkankorotuksen. Tuon laskun myötä nimittäin pääsemme käsiksi suurempaan saaliiseen huomisen aikana”, Notfun kertoi, ja käveli takaisin hyttiinsä. Hän katsoi karttaa, ja aukinaisesta ovesta näkyvää aurinkokelloa, he olisivat perillä pian.

    Pian, ei kuitenkaan niin pian, että olisimme jo huomisessa.

    Notfun oli kutsunut miehistönsä koolle kannelle. Siiamilaiset Skadkiset, kieletön toa, ja lukuisat matoranit seisoivat kannella rivissä. Myös laivan apina, Apina nimeltään, oli rivissä. Jardirt seisoi hieman erillään rivistä. Notfun käveli meihistön takana.

    ”Herrat, en tarkoita pelkästään noita siiamilaisia kaksosia, kun sanon herrat, tarkoitan myös teitä muita. Paitsi tuota toaa, tai no itseasiassa tarkoitan häntäkin, mutta pyrin loukkaamaan häntä, jotta hän tuntisi itsensä syrijytksi, ja työtahti olisi nopeampaa koska hän haluaisi saavuttaa meid-”, Notfun keskeytti, ”Krhm. Olemme huomenna pääsemässä apajille. En tarkoita vielä, että pääsisimme jo saarelle, jonne pyrimme, mutta pääsemme erääseen rikkaaseen kaupunkiin. Valmistautukaa siis”.

    ”Kuitenkin, haluaisin puhua manaateista. Olen viime aikoina pelastunut manaatin avulla kaksi kertaa. Eli olen näille ihanille eläimille kaksi henkeä velkaa. Tämä siis tarkoittaa, että kaksi teistä syötetään manaatillemme. Otatte nyt kivi-paperi-sakset-turnauksen, ja kaksi voittajaa syötetään ihanille eläimille. Jardirt toimii tuomarina”, Notfun ilmoitti, ja käveli hyttiinsä.

  • Manaattimysteeri

    Meri, Yön Timo II:sen vieressä

    Eräs manaatti kulki vettä pitkin, valon nopeutta kulki tämä manaatti, tai siltä se ainakin näytti. Ehkä. Mutta kukaan ei ole varma tästä.
    Jos katsoi tarkkaan, erotti että sen selässä oli joku. Se oli Notfun. Jardirt katsoi kaukoputkella kannelta, ja tajusi kapteeninsa olevan pelastusmanaatin selässä. Jardirt jhaki äkkiä köyden ja heitti sen mereen.

    ”Jardirt, heitä köysi mer- Jaa, heititkin jo. Hienoa työtä”, huusi Notfun manaatista, ja nousi köyttä ylös. Jardirt odotti kannella.

    ”Miten pääsit niiden kynsistä, kapteeni?”, matoran kysyi.

    ”Se on pitkä tarina. En jaksa kertoa siitä muuta kuin, että paluumatkalla kävimme manaattini kanssa eräällä saarella, jolla asui eräs peikko. Se nimitti saarta banaanisaareksi, ja siellä ei edes ollut banaaneja..”, Notfun kertoi ja otti hattunsa Jardirtin päästä, ”Se peikko sanoi outoja asioita. Oletko itse kuullut koskaan peikon sanovan: Ota chillisti, rahita villisti?”

    ”Itseasiassa en”, Jardirt vastasi.

    ”Sitä minäkin ajattelin, se peikko oli kuulemma joskus käynyt siellä linnakkeessa, mistä tulin viikko sitten”, Notfun kertoi, ”Jardirt, pysy ruorissa, menen avaamaan ruuman, jotta manaatti voi uida tänne”.

    Jardirt ihmetteli. Miksi ihmeessä Skadkit olivat ostaneet pelastusmanaatin myös. Toki oli mahdollista, että ne olivat ostaneet omansa samalta kauppiaalta, mutta ei siellä ollut muita kuin erikoisen isohampainen, keltainen matora-, Jardirt tajusi, että se oli ollut Gaggulabio. Samalla perämies tajusi myös, että Labio oli tyhmin elämänmuoto mitä hän oli ikinä nähnyt..