Klaanon

Avainsana: Notfun

  • Kapteeni kerää uuden miehistön

    Tummansininen Fikou, Rumisgonen kaupunki

    Eräs vihreä matoran ryntäsi kapakkaan, joka näytti olevan täynnä rikollisia, merirosvoja ja Skadkeja. Hän kirmasi baaritiskille ja kysyi baarimikolta erästä nimeä. Baarimikko osoitti erääseen kulmapöytään ja Matoran käveli sinne.

    ”Herra, eräs Matoran nimeltä Notfun on saapunut kaupunkiin. Hän käski ilmoittaa että tapaatte tässä pöydässä kello 23 tänä iltana”, Vihreä Matoran sanoi. ”Onko kapteeni Notfun kaupungissa..?”, isokokoinen Matoran kysyi. Tämän kasvoista saati maskista ei näkynyt muuta kuin alaosa, koska hän istui varjossa. ”Kyllä, herra, matoran nimeltä Notfun on saapunut kaupunkiin”, Matoran sanoi, sitten hänen ilmeensä muuttui ja hän kuiskasi varjossa istuvalle: ”Onko hän SE Notfun..?” ”Kyllä, poju, juuri hän on Notfun, kaikkien kolmen ja puolen meren kauhu”, Varjossa istuva Matoran sanoi.

    Sama paikka, kello 23, ilta

    Lyhyt mustanruskea hahmo käveli kapakkaan. Hän otti hatun päästään ja jätti sen baarimikolle. Matoran käveli nurkkapöytään. ”Hei Notey. Mitäs sinä täällä?”, Kysyi matoran joka oli istunut tuntikausia varjopöydässä juoden rommia ja poltellut piippua. ”No tarina on pitkä, mutta olen täällä pakomatkalla. Eräs kaaputyyppi jahtaa minua, ja hän vaikuttaa melko ilkeältä”, Notfun selitti ystävälleen, ”Sinä muuten kuolit, miten olet nyt muka täällä?” Matoran katsoi Notfunia kummissaan. Sitten hän tajusi. ”Notfun, paljon tapahtui sen jälkeen kun Zyglakit tappoivat miehistösi. Osa meistä selvisi, ja olen odottanut paluutasi”, Matoran selitti. ”Aahaa. Tämäpä hienoa. Jos kokoaisit minulle uuden että voisimme matkata Zakazille hakemaan aarteemme takaisin. Minä nimittäin oikeasti tarvitsisin sitä kultaista Pakaria”, Notfun sanoi. ”Toki, Kapteeni. Tule tänne viiden tunnin päästä samaan aikaan niin esittelen miehistön”.

  • Jaken käsikirja helvettiin

    Bioklaani, linnakkeen kahviossa.

    Jake rullasi kahviossa. Killjoy sattui istumaan siellä juuri kahveeta juomassa. Jake pani merkille että se ei ollut kahveeta vaan kuumaksi keitettyä sinolia. ”Hei Kilikka, katsoppas tämä”, Jake vinkkasi Killjoylle ja rullasi tuolille ja istahti tämän viereen. ”No mitäs sinulla on?”, Killjoy kysyi. ”No minulla olisi tämä”, Jake sanoi ja näytti kirjaa Killjoylle. Kun tämä taas katsahti kirjaan, hän mottasi Jakea silmään. ”Ai! Mistä hyvästä tuo oli?”, Jake kysyi mutta sattui vilkaisemaan kirjaa ja tajusi. ”Aaii.. Joo, tuo kuuluu kirjaani. Älä ota henkilökohtaisesti”, Jake sanoi. Kirjan takakannessa luki nimittäin ”Painu helv*****n”. ”Selvä. No, mikä teoksen nimi on?”, Killjoy kysyi. ”Se on Jaken käsikirja ei kellekkään. Se on tällä hetkellä universumimme huonosti myydyin teos, koska a) Se maksaa hitosti ja b) Sen takakannessa lukee ”Painu helv*****n”, Jake selosti. ”Seelvä. Klaanin ylläpito on oikeastaan järjestämässä Kohlii-turnausta, joten jos kopioisit noita iltapäivään mennessä muutamia kymmeniä kappaleita, voisit myydä niitä siellä”, Kertoi Killjoy. ”Hienoa, sen teen”, Jake sanoi ja rullasi pois.

    Eräs kapakka merenrannassa

    Notfun juosti läähättäen sisään ovesta. ”Herrat, olen Notfun. Jos tänne juoksee kaapuhemmo, sanokaa että menin tuonne päin. Jätän tänne naamioni lisäosat ja vähän muuta plus muutan nimeäni, joten jos ette kertoisi sille kaapuhemmolle että kävin täällä”, Sanoi Notfun irrottaen maskistaan happiputken reiän, ledvalot ja kompassin. Sitten kanohi mukautui normaaliin muotoonsa, saastuneen haun näköiseksi maskiksi. Notfun otti tiskiltä pullon rommia ja lähti kapakasta samanlaisella ryminällä kuin tulikin.

  • Juopontuuria

    Notfun katsoi Amazuaa. Hän tunsi lamaannuttavan, pistelevän kivun joka aaltoili koko hänen kehossaan. Tuska, minkä hän koki oli valtava. Hänellä ei ollut enään mahdollisuuksia.
    Ainoastaan kuolema tai antautuminen. Hän sulki silmänsä ja toivoi ettei mitään olisi tapahtunut. Hän puristi silmänsä tiukasti yhteen ja oli kohta täysin hiljainen. Yhtäkkiä hän heräsi valkoisessa huoneessa joka oli täysin tyhjä. Hän näki pelkkää valkoista silmänkantamattomiin. Sitten hän kuuli äänen.

    ”Kuka olet?”, Notfun kysyi toiveikkaana. Hän ei tuntenut kipua enään. ”Olen eräs.. No nimeni ei ole tärkeä, mutta voin pelastaa sinut tästä pälkähästä missä olet tälläkin hetkellä, tai no itseasiassa en voi, mutta voin tarjota makkaraa. No en sitäkään, mutta ymmärrät pointtini”, valkokaapuinen hahmo sanoi.
    ”…Tälläkin hetkellä? Minähän olen nyt täysin eri paikassa kuin äsken”, Notfun huomautti.
    ”Itseasiassa et. Tämä tapahtuu pääsi sisällä. No kuitenkin, sinun aikasi ei ole koittanut vielä. Kohtaloasi ei olla täytetty”, hahmo sanoi. Yhtäkkiä kaikki sumeni ja muuttui erinlaiseksi. Notfun tunsi jälleen kivun jä näki palkkionmetsästäjän yläpuolellaan.

    Notfun ponnisti, ja pääsi säteen otteesta. Hän juoksi minkä jaloistaan pääsi, mutta Amazua seurasi häntä… Notfun kuitenkin otti rommipullonsa esiin, hörppäsi sitä, ja lähti juoksuun. Amazua ei enään pysynyt perässä. ”AAHAHAHAHA AHAHAHA HAHAHAHAHA AHAHAHAHAH! Kapteeni Notfunia ei noin vain ilman rahaa saada tekemään yhteistyötä! AAAHHAHAHAHAHAHAHAAHHAHA”, Notfun nauroi ja jatkoi juoksuaan.

  • Amazua vs. Notfun

    Majatalon piha

    Huojuva Notfun ryntäsi heinää popsivan aasirahinsa luo, irrottaen sen suitset viereisestä puusta. Hän kapusi ratsunsa selkään, huudahtaen lähtökäskyä kuvaavan äännähdyksen. Aasi päästi kyllästyneen ”srööt”- äänähdystä muistuttavan hirnahduksen lähtien löntystämään. Matka kuitenkin tyssäsi pian Amazuan vasempaan jalkaan. Kaapuun verhoutunut Amazua tuijotti Mtorania kasvomaskinsa silmäaukon hehkun takaa. Norfun tuijotti takaisin. Tujotuskilpailua jatkui hetken.

    ”En mielelläni tekisi tätä vaikeimmalla tavalla”, Amazua alkoi puhua. ”Minulle luvattiin sinusta mittava palkkio, ihan sama mitä sinulle teen, kunhan siihen liittyy kipua. En jaksaisi kuitenkaan käyttää kovin paljon vaivaa sinuun”.
    ”Minähän ihan tutisen”, maistissa oleva Notfun ivaili. Selvänä hän olisi varmaan ymmärätnyt tilanteen vakavuuden. Amazua kuitenkin oli hieman huvittunut uhrinsa epäselvästä käytöksestä. Amazua nosti kätensä, jolloin Notfun näki sen olevan kyynärvarren puolesta välistä lähtien kokonaan mekaaninen. Amazua asetti kätensä selkäänsä, vetäisten tavallisen käsiproteesinsa tilalle laserkiväärin. Kiväärin laserthätäin osoitti kohti Notfunin otsaa. ”En mielelläni tekisi tätä vaikeimmalla tavalla”, hän toisti. Hän ampui. Laserammus osui aasirahin jalkojen juureen, minkä seurauksena otus vaihkoontui. Se noishati takajaloilleen, tiputtaen Notfunin kyydistään. Rahi syöksähti juoksuun, kadoten pian metsään.

    Amazua vaihtoi aseensa pian takaisi ntavalliseen käsiproteesiin. Hän tarttui Norfunia päästä, nostaen tämän kasvojensa tasalle. ”Kuule, voit selvitä tästä veilä vahingoittumattomana”, Amazua jatkoi, ”jos et aio suostua yhteistyöhön, et jätä vaihtoehtoja”. Notfun katsahti nappaajaansa tuimasti, hän ei suostuisi pompotteluun, minkä Amazua pystyi havaitsemaan. Hän päätti toimia. Notfun pystyi näkemään Amazuan rinnassao levan sydänkiven alkavan hehkua. Oitoa, sädemäistä energiaa alkoi virrata kivestä Notfunin omaa rintaa päin. Notfun oli hämmentynyt. Säteen osumiskohdassa ei tuntunut ollenkaan kipua. Tai ainakaan vain siinä kohtaa. Hän tunsi koko kehonsa olevan kivun vallassa. Kipu tuntui ikävän pisteliäältä, hän kiristeli hampaitaan, voihkien. ”Ilmoita, kun olet muuttanut mielesi”, Amazua sanoi, kärsivällisenä. Notfun tulisi varmasti murtumaan pian.

    Notfun aprikoi. Hän tunsi kivun voimistuvan hitaasti. Tuskallisen hitaasti. Hänen olisi jotenkin livahdettava pakoon…

    [spoil]Jake ottakoon minuun yhteyttä ennen kuin jatkaa.[/spoil]

  • Amazua haluaa löytöpalkkion

    Notfun istui pöydässä juoden rommia. Hän kuuli kun majatalon ovi paukahti. Sieltä käveli mustaan kaapuun sonnustautunut hahmo. Hahmo käveli isäntätoan luokse ja kysyi tältä jotain, sen jälkeen hän pani merkille Notfunin läsnäolon. Sitten hän tilasi jotain ja meni istumaan Notfunin eteen.

    ”Ne haluavat sinut takaisin, Notfun. Niin haluan minäkin- Saan nimittäin palkkion jos löydän sinut. Löysin sinut, nyt olisi aika paeta jos aikoo”, hahmo sanoin Notfunille. ”Amazua, tiedän, että yrität metsästää minua, mutta minulla on oikeastaan muuta menoa juuri nyt, oli kiva tuntea”, sanoi Notfun, otti aseen taskustaan ja juoksi ovea kohti. Valitettavasti Notfun oli juuri juonut puoli pulloa vanhaa rommia ja törmäsi oveen. ”Kuten jo sanoin..” Notfun ampui ovea ja se räjähti ”Hyvästi. Emme nää enään”, ja lähti juoksemaan.

  • Pitkä matka rommin takia

    Majatalo kaukana bioklaanista

    Notfun oli matkannut surkealla aasilla monia kymmeniä kilometrejä. Pelkän rommin takia. ”ONKO. TEILLÄ. ROMMIAAAAAAAAAAARRRGGGGHH??”, Notfun karjui majatalon isännän korvaan kun oli astunut sisään. Hän oli menettänyt hattunsa, jälleen, ja Notfunista näki että hänellä oli vieroitusoireita rommin ihanasta mausta. ”Nimenne, herra?”, Majataloa pitävä skadki kysyi. ”NOTFUN. KAPTEENI NOTFUN”, Notfun karjui skadkin korvaan. ”Herra Notfun. Tämä ei ole mikään Mctohungas jossa myyjälle saa karjua mitä haluaa. Mutta mitä haluatte?”, Isäntä kysyi. ”ROMMIAARRGGHHH!! Ammun sinut tohjoksi jos sitä ei tule”, Notfun karjui. ”Notfun. Not gun. Vein piilukkopistoolisi kun nukahdit majatalon eteen”, Skadki kertoi ivallisella äänellä. Kun hän oli seurannut puolisen tuntia pienen miehen hyppimistä ja kiroilua, hän vihdoinkin heltyi antamaan tälle rommia. Notfun siirti nurkkapöydän varjoon juomaan rommiansa. ”Jarr harr, vihdoinkin rommia..”

    This post has been edited by Jake on Jan 17 2011, 06:29 PM

  • Ken aasilla ratsastaa

    Bioklaanin päärakennus, Notfunin huone.

    Matoranpiraatti heräsi. Hän olin nukkunut liikaa.

    ”JARR HARR. Nukuin kolme päivää, kuusi tuntia ja kahdeksan minuuttia. Nyt on rommin aika”, Notfun ärisi.

    Kohta punamaskinen matoran käveli klaanin hattukauppaan.

    ”Yksi hattu, kiitos, voisi olla kapteeninhattu. Minä näet olen kapteeni, kässäätkö?”, Notfun sanoi myyjälle ja paiskasi pari kolikkoa pöytään.

    Kohta merirosvo käveli rahitallille. ”Minä olen merirosvo, eli varastan merellä, miksi en myös maalla?”

    Notfun ratsasti aasimaisella surkeassa kunnossa olevalla rahilla ulos klaanista. ”Rommia pitää löytää. Se on loppu.”

  • Muuntaja piraatin perässä

    Klaanin päärakennus

    Pieni robotti oli muuntautunut taas, nyt se oli hieman isompi, koska se oli täydessä mitassa jaloillaan. Robotti käveli tietokoneen viereen. Yksi sen sormista muuttui kaapeliksi ja kytki itsensä tietokoneeseen, sitten robotti muuntautui muistitikun näköiseksi. Kun se oli ladannut tietoja koneelta, se muuntautui takaisin. Se puhui särisevällä, metallisella äänellä: ”Notfun löydetty. Decon kuittaa.” Sen sisältä kuului selvästi vastaus, aivan niinkuin radiosta. Sitten robotti muuttui lintumaiseen muotoonsa ja lensi ovelle, jossa se hakkeroi lukon taas auki, ja lensi yön pimeyteen.

    Samaan aikaan Notfun heräsi. ”Yarr. Tarvitsen rommia”, Notfun sanoi itselleen. Hän koputti naamioonsa, ja sieltä tuli pieni ötökkä. ”Hae minulle rommia, heti”, Notfun sanoi ötökälle. Ötökkä lähti kävelemään huoneesta ulos. Kohta se tuli takaisin kuljettaen rommipulloa. ”Hyvä.. Rommia..”, Notfun sanoi. Kun hän avasi pullon ja oli juuri kaatamassa tätä ihanaa ainetta kurkustaan alas, hän huomasi että pullo oli muuten tyhjä, lukuunottamatta pientä lappua. Hän otti lapun, avasi sen. ”Lähde bioklaanista heti paikalla, sinulla on vuorokausi aikaa kadota, muuten tuhoan sinut”, Notfun luki. ”Mitä- en tajua tuosta mitään..” Notfun kallisti pulloa, jolloin siitä putosi toinen lappu. ”Tuhoan sinut raa-asti”, siinä luki. ”Seikka on saletti, minä lähden täältä aamun koittaessa..”