Bio-Klaanin linnake

Hans, Plaploo ja Jarp seisoivat oven edessä. Kukaan ei sanonut sanaakaan. Hans tarttui ovenkahvaan ja henkäisi. Hän ei tiennyt mitä ajatella. Mitä oven takana olisi heitä vastassa? Hän yritti kerätä tarpeeksi rohkeutta voidakseen avata oven ja kohdatakseen äänilähteen aiheuttajan.

Hans käänsi ovenkahvaa hieman. Ilmassa vallitsi pieni hiljaisuus. Mysteerinen äänikin oli loppunut hetkeksi. Hans käänsi ovenkahvaa vielä enemmän, ja ovi aukesi raolleen. Hans, Plaploo ja Jarp kurkistivat ovenraosta sisään.

“En näe mitään, väistä toope.” Plaploo kuiskasi.

“En minäkään näe mitään. Ehkä pitäisi avata ovea vielä hieman…” Hans ehdotti.

Hans työnsi ovea hieman eteenpäin. Ovi oli harvinaisen painava kokoisekseen. Jarp katseli ovea mielenkiintoisena.

“Hän on selvästi vahvistanut tätä ovea metallilla ja yrittänyt äänieristää sen. Silti kaikki ääni kuuluu läpi. Fail.” Jarp totesi.

“Siltä näyttää. Näettekö te mitään?” Hans kuiskasi.

“Emme. Siellähän on täysin pimeää. Pitäisikö meidän mennä sisään?” Plaploo ehdotti.

“EI MISSÄÄN NIMESSÄ. Ainakaan vielä. Ensin selvitämme kuka tai mikä on tämän äänen takana.” Hans sanoi.

“Älä huuda tai se kuulee meidät.” Plaploo sanoi.

“Tiedän, mutta sisälle ei vielä mennä. Täällä on liian hiljaista. Elokuvissakin sankari on paikassa jossa on täysin hiljaista. Sitten yhtäkkiä KAPOU! Vihollinen hyökkää. Meidän on pakko olla varuillamme.” Hans sanoi.

“Saanen sanoa että puhutte suoraan oven edessä olevaan mikrofoniin.” Jarp sanoi.

“Rentoa. Voimmekin samantien mennä sisään.” Plaploo sanoi ja alkoi kävellä ovea päin.

“Odota vielä hetki! Kysyn yhden asian.” Hans sanoi. “Kröhöm. Anteeksi. Olemme tulleet selvittämään miksi kuulemme ääniä päässämme.”

“Asian ilmaisutaidosta täysi kymppi, toverini.” Plaploo sanoi.

“Turpa kiinni.” Hans sanoi.

hiljaisuus

“Joko huoneessa ei ole enää ketään tai kyseinen äänimies on hyvin hiljaista sorttia.” Plaploo totesi. “Joka tapauksessa meidän on pakko mennä sisään joskus.”

“Niin meidän valitettavasti on pakko. Odotetaan vielä hetki.” Hans sanoi.

“Milloin?” Plaploo kysyi.

“Nyt.” Hans käski.

Kolmikko työnsi oven kokonaan auki ja astui sisään. Kaikkialla oli pimeää. Ovi sulkeutui heidän takanaan ja katosta putosi aikalaskuri, jossa oli minuutti aikaa.

“Noniin. Pakotiet suljettu ja minuutti aikaa minuutin-päästä-alkavaan-mikälie-juttuun. Kiitos, Plappis.” Hans totesi.

“Eipä kestä.” Plaploo sanoi.

Kolmikko katsoi kelloa hartaasti loput 50 sekuntia. Kun aika loppui, oli hiljaista.

hiljaista

hiljaista

hiljaista

*vaimea humina**

“Mikä tuo on?” Plaploo kysyi.
“En tiedä enkä ole varma haluanko tietää.” Hans sanoi.
“Totta kai haluamme tietää.” Plaploo sanoi.

*ääni joka kuulostaa siltä kuin joku mysteerinen henkilö avaisi oven*

“AUTTAK-“
“HYS! Tämä on hetki jota olemme odottaneet pitkään.” Plaploo sanoi.

*askelien ääniä. keksikää tähän itse joku jännittävä ääni. en jaksa itse*

*keksimäsi ääni*

*keksimäsi ääni vielä kerran*

*keksimäsi ääni auto-tunetettuna*

!!!!!!!!

!!!!

!

…

“Moi tyypit.”

“No morjens. Kuka olet?” Plaploo kysyi.

“Olen Paaber. Teen musiikkia.”

“Eli siis kaikki äänet joita olemme kuulleet ovat sinun aiheuttamiasi?” Plaploo kysyi.

“No siis. Teen musiikkia. Siihen vaaditaan ääntä. Ja hyvät kajarit.”

“Aivan. Olisiko mitään mahdollisuutta että soittaisit biisejäsi hieman hiljempaa?” Plaploo kysyi.

“Itseasiassa ei. Te olette kunniavieraitani, joten liittykää toki mukaan discoon.”

“Toki.” Plaploo sanoi.

“EMME TODELLAKAAN JÄÄ!” Hans sanoi.

“JA HANSKA VOIKIN PITÄÄ TURPANSA KIINNI!” Plaploo sanoi. “Me tulemme mukaan.”

“Erinomaista. Sain tänään muuten asennettua Tron-skinit discooni.” Paaber sanoi.

“Se on hienoa, mutta minä ainakin tahtoisin läht-“

Hansin lause keskeytyi, ja katosta laskeutui jättimäinen discopallo ja discolattia Tron-väreillä.

…

“Sain muuten eilen uuden biisini valmiiksi. Haluatteko kuulla?”

“EI!” Hans rääkyi.

“KYLLÄ!” Plaploo kiekaisi.

“Ravistettuna, ei sekoitettuna.” Jarp purjosi.

Mikäli tähän voisi kirjoittaa jotain mikä kuvaisi yhdessä lauseessa kolmen ihmisen hetkellistä kuuroutumista ja Disco-valoihin sokaistumista mahdollisimman ytimekkäästi, kirjoittakaa se puolestani tähän. Itse en keksinyt mitään.

Asiasta kukkaruukkuun. Paaberin biisiä voisi kuvailla kolmella sanalla. Bassopelleily, 8bit ja Wannabe-Hardcore. Joka tapauksessa kolme matoraniamme näyttivät pitävän biisistä, vaikkeivat kuulleet siitä mitään.

Sitten jotain tapahtui. Paaber katosi. Savuna ilmaan. Saman tien musiikki loppui.

“…Se oli ihan hyvä.” Hans totesi.

“Kyllähän se. Toivottavasti hän julkaisee sen pian.” Plaploo sanoi.

“Pitäisikö meidän kohta lähteä, nyt kun tiedämme mikä aiheutti nuo äänet?” Hans kysyi.

“Ette vielä.”

Valot syttyivät. Viereisestä ovesta astui huoneeseen jokin vihreä. Jokin iso. Jokin… Ja mitähän kettua minä selitän? Se oli Paaco, Klaanin moderaattori.

“Moi tyypit. Toivottavasti nautitte äskeisestä. Päästin Alter Egoni rellestämään vapaasti hetken ajaksi. Mitäs teille?” Paaco kysyi.

“Mitäs tässä.” Hans vastasi.

“Eipä erikoista.” Plaploo sanoi.

“Kahvi.” Jarp sanoi.

“Se on hyvä asia. Kuulin kun puhuitte ja oletan että saitte selville sen mitä olitte etsimässä.” Paaco sanoi.

“Kyllä saimme! Olimme todella helpottuneita kun saimme tietää että se olikin vain Paaber!” Hans riemuitsi.

“Kaikki on taas hyvin! Nyt voimme jatkaa jokapäiväistä elämäämme!” Plaploo iloitsi.

“No niin lapset! Kun lähtee etsimään jotain niin usein myös saa siihen vastauksen! Ja kun juuri sinulla (Aivan, sinä joka luet tätä!) on aivan erityinen sydän, on rakkaus ylitsepääsemätön asia tässä maailmassa! Nyt on hyvästien aika! Heippa!”

…

…

…

…

[spoil]…kuten jotkut ehkä jo tajusivatkin, Paaco kirjoitti tämän osan. Lisäksi Hans ja Plaploo ovat hänen keksimiään nimiä. Kaikki kunnia/armoton kritiikki hänelle. heh[/spoil]