Aihearkisto: Retro

Vanhan foorumin rope.

Retro

Destralille ja sen ohi XXXII: Hyvästi, Rumishere

Kommentoi

Rumisheren satama

Kolmikko näytti entistä oudommalta. Lyhykäinen Notfun käveli etummaisena. Hän oli kasannut kolme ostamaansa kolmikolkkaa vanhansa päälle, ja änkenyt vyöhänsä niin paljon pistooleja ettei enempää mahtunut. Loput tavaroista olivat Äksän työntämissä kottikärryissä. Matoro tutki paketoituja tavaroita.

”… maissisörsseliä? Mitä se on?”, Matoro ihmetteli.
”Se on hyvää ja halpaa”, Notfun vastasi.

”Luulenko minä vain vai ovatko nämä kadut tyhjentyneet?”, Äks huudahti raskaiden kärryjen takaa.
Matoro ja Notfun katselivat ympärilleen. Pitkällä pääkadulla ei näkynyt ristin sielua.
”Minun asevyöni pelotti kai ne pois”, Notfun totesi itsekseen.
”Kaksikymmentä piilukkopistoolia. Miksi käytät piilukkopistooleja? Zamor-pistoolit ovat nykyaikaa”, Matoro valitti.
”Hei, olen merirosvo. Käytän piilukkopistooleja. Sitäpaitsi, nämä ovat paljon äijempiä kuin hienostelevat zamorit”, Notfun alkoi selittää ”Hei, tuossa talossa asuu Erkki! Hän on vanha kaverini!”
Piraattimatoran ryntäsi puiseen mökkiin.
Sieltä huudettiin vain ”Senkin röhjäkkeet!” ja ”Maksa velkasi!” ja sitten Notfun lensi kaaressa ulos.

Klaanilaiset katsahtivat toisiaan. Notfun jupisi ilkeänpuoleisesti itsekseen jotakin.
Pian he saapuivat takaisin Yön Timo II:lle ja lastasivat tavarat laivaan.

Satama-altaan toisessa päässä kaavutettu hahmo katseli suurta merirosvolaivaa kun se lähti lipumaan merelle aallonmurtajan ohi.
Musta purjevene lähti liikkeelle pitäen etäisyyttä kohteeseensa.

”EESNPÄIN, KOHTI AARRETTA!”, Notfun huusi yläkannelta. Suuri laiva lipui juhlalisesti merellä.
Notfun kaivoi esiin suunnitelmalistansa.
Hän yliviivasi kohdan ”käy Romiseheressä”.
Seuraavat kohdat olisivat ”Kierrä tuo luoto kolmesti”, ”Väistä tuota manaattia” ja ”Ammu tuo tursas”

”Mikä luoto? Luotoja on meri täynnä?”, Notfun mietti omia merkintöjään. Hän yliviivasi koko kohdan.
”Sitten manaatti. Mikä manaatti? Missä täällä on manaatti? Ei missään. Skipataan”
”Miehistö! Seuraava vaihe on se, että ammumme ensimmäisen esiin tulevan tursaan!”
”Aye, kapteeni”, Jardirt vastasi ruoria käännellessään.

Matoro istuskeli taustalla katselemassa merelle. Tämä kapteeni oli tosiaan omalaatuisin hänen näkemä matoran.

Retro

Destralille ja sen ohi XXXI: Rommia, maissisörsseliä ja sitä juttua mistä tulee keripukki

Kommentoi

Rumisheren kaupungin satama

Yön Timo II, Notfunin laiva oli saapunut satamaan. Notfun kiillotti kultaista Pakariaan ennen kuin he poistuivat laivasta. Sitten hän laittoi sen kasvoilleen, ja kolmikolkan syvälle päähänsä. Notfun nousi naulakosta asevyönsä, ja asetti siihen piilukkopistoolinsa ja veitsensä. Sitten hän käveli miehistön eteen.

”Noniin, miehet. Lähden hakemaan rommia ja maissisörsseliä. Ja sitä juttua mistä tulee keripukki. Lihaa. Saatte olla vapaasti missä tykkäätte, mutta tunnin päästä, kun tulen, laiva on lähtökunnossa. Vieraat tulevat mukaani”, Notfun kierteli miehistöä, joka oli rivissä, ja käskytti.

Notfun, Xxonn ja Matoro kävelivät satamakatua. Tämä kaupunki oli erittäin rähjäinen, mutta kotoisa. Kolmikko näytti hieman koomiselta, koska Notfun oli lyhyin, mutta käveli edessä, ja kaksi pitempää seurasivat kuten kananpojat emoansa.

”Kuule, Notfun, oletko huomannut, että tämän kaupungin nimi on jotenkin… Se vain kuulostaa siltä kuin se olisi keksitty matkaamme varten..”, Matoro pohti.

”Haha.. Tuo on typerintä mitä olen koskaan kuullut”, Notfun naureskeli, ja käveli kaupan ovesta sisään. Yllä olevassa kyltissä oli kaupan nimi, Mac McToranin rommi ja aseliike.

”Mac, viisikymmentä litraa rommia, kaksikymmentäviisi piilukkopistoolia, kolme kolmikolkkaa, maissisörsseliä ja mursunlihaa”, Notfun huudahti kauppiaalle, jonka tunsi jo ennestään.

”Tulossa, N’fun. Tuleeko muuta?”, Mac kysyi.

”En taida tarvita oikeastaan muuta, kiitos”, Notfun vastasi.

”Selvä. Se tekee viisisataa”, Kauppias ilmoitti.

”Pistä lapulle että olen tuon velkaa. Olen näiden maakrapujen kanssa etsimässä erästä aarretta. Minusta tulee rikas”, Notfun kertoi.

Kauppias vastasi myöntävästi, ja kolmikko käveli ulos kottikärryllinen tykötarpeita mukanaan.

Retro

Limonaadi akkunesteellä

Kommentoi

Klaanin asuintilat, Sarajin huone

Saraji yskäisi kuuluvasti. Hän tuijotti pöydällään lepäävää valkosinistä hehkuvaa palloa ja ryki kurkkuaan, aivan kuin olisi odottanut pallon tekevän jotain.

Vähän ajan kuluttua Saraji kuitenkin kääntyi ja avasi television, istahtaen samalla nojatuoliinsa.

”Ole sitten hiljaa…”

Klaanin televisio näytti vain uusintaa parin päivän takaisesta kohlii-ottelusta. Hänen oli ollut tarkoitus mennä sinne Killjoyn kanssa, mutta kuten Saraji oli jo arvellut, Killjoylla oli tullut ”äärimmäisen kiireellistä tekemistä”.

Nyt Saraji homehtui uudessa asunnossaan, vailla kunnollista tekemistä. Toki tämä voitti Xialaisen lataamon, mutta viimeaikaisten tapahtumien jälkeen, hän janosi päästä tekemään jotain hyödyllistä, varsinkin sen jälkeen, miten hyvin hänet oli otettu vastaan Klaanissa. Erityisesti aulassa työskentelevä hehkeä toa hymyili hänelle usein. Sarajia kuitenkin hieman hirvitti ajatus, että hänet oli kiskottu töihin vain edellisen kuoleman takia… Klaanilla oli selkeästi omat haamunsa ja valitettavan usein Klaanin käytävillä harhaillessaan, Saraji oli törmännyt alakuloisiin matoraneihin, löytäen kerran yhden itkemästä siivouskaapissa. Hän oli vain sopertanut jotain ystävänsä kuolemasta ja hätäisistä kyselyistä, tulisivatko kaikki pian kokemaan saman kohtalon.

Siinä oli syy, miksi Saraji halusi auttaa. Hän näki paikan olevan hyvällä asialla, mutta pahuus ei voinut jättää tätäkään paikkaa rauhaan… aivan, kuten Metru Nuillakaan.

Saraji tökkäsi televisionsa kiinni ja asteli alakertaan kohti kahviota. Mennessään hän nappasi pallon mukaansa ja tunki sen tarvikelokeroonsa. Tämän tehdessään pallosta kuului kuin pieni inahdus. Inahdus kuitenkin kuulosti siltä, kuin se olisi tullut jostain hyvin kaukaa, kuin syvän kaivon pohjalta.

Saraji pudisteli päätään ja vetäisi pallon takaisin esille.

”Minä tiedän, että siellä on pimeää, mutta tiedät, että sinun täytyy pysyä piilossa. En halua hankalia kysymyksiä.”

Silloin pallosta kuului alistuneen kuuloista vaikerrusta. Saraji laittoi sen takaisin lokeroonsa ja astui ovesta ulos.

”Olet sinäkin outo. Kotona et puhu mitään ja ulos mentäessä alkaa hirmuinen vikinä.” Tarvikelokerosta kuului muminaa ja Saraji napsautti sitä napakasti, jolloin ääni loppui kuin seinään.

Saraji pudisti päätään ja astui kahvioon. Hän käveli tiskille, heitti pari kolikkoa pöytään ja tokaisi:

”Limonaadi akkunesteellä kiitos. Ja sekoita se, älä ravista.”

Retro

Destralille ja sen ohi XXX: Kohti Rozumia

Kommentoi

Yön Timo II, meri

”Arr. Mitäs te Klaaniheput teitte täällä merellä?”, Notfun kysyi kaivaen rommipulloa pöytänsä laatikostosta. Hän korkaasi ruskean pullon ja joi sen kerralla tyhjäksi.

Matoro ihmetteli hetken tämän matoranin viinapäätä. Tämän matoranin kapteeninhytti oli sotkuinen paikka, jossa oli suuren päydän ympärillä valtavasti roinaa.
Toa mietti mistä naruista kannattaisi vedellä, että tämä piraatti suostuisi yhteistyöhön.
Hän veti yhtä tuolia huoneen reunasta itselleen ja alkoi puhua.
”Oletko kuullut Nimdasta?”
Notfun mietti hetken.
”Jos se ei liity aarteisiin tai rommiin, en välitäkkään tietää.”, matoran vastsi ja jupisi jotakin siitä miksi hän joi viimeisen rommipullon.

”Nimdasta ei tiedetä paljoa, mutta se on äärettömän arvokas. Klaani haluaa sen. Allianssi haluaa sen. Metsästäjät haluavat sen”, Matoro aloitti. Kapteenin mielenkiinto heräsi. Kyseessä olisi jotakin hyvin arvokasta.
”Luulen, että Klaani tarjoaa sinulle suuren palkkion jos auttaisit sen hankkimisessa”

Notfun raapi leukaansa. Hän näytti miettivän.
”Onko sinulla rommia?”, hän kysyi.
Matoron ilme näytti toivottomalta.
”Puhuin Nimdasta”
”Ai, joo. En pysty keskittymään ilman rommia”
”Autatko meitä sen etsimisessä?”
”Hmm. Näillä merillä ei ole paljoa ryöstettävää ja tämä tuntuu helposlta keikalta… joo, voin auttaa”, Notfun mumisi ääneen. Sitten hän huusi ”JARDIRT! TUO ROMMIA!”
”Se on loppu taas!”
”MIKSI ROMMI ON LOPPU!”

Matoro katseli mietteliäänä outoa matorania. Alkoholiriippuvainen, mielenvikainen, suuriluuloinen, ahne, hän kelasi ominaisuuksia joita näki.

”Tunnetko paikan nimeltä Rozum?”, Matoro kysyi. Notfun heitti paperieta pöydältään ja otti kartan.
”Joo, se on se saari lähellä Pohjoista Mannerta. Kovin karikkoinen paikka. Jotkut puhuvat merikäärmeistä, jättiläismustekaloista, tulisateista ja laavavirroista”, Notfun luennoi.
”… ethän sinä usko noihin?”
”Karikot ovat fakta. Muuta en tiedä.”, Notfun kertoi. Hän veti kolmikolkkaa syvemmälle päähänsä, aivan kuin korostaen kapteeniuttaan.

”Asia on niin että Rozumin saarelta löytyy vihje tämän Nimdan olinpaikasta. Meidän pitäisi käydä tutkimassa saari”, Matoro selitti.
”Selvä… Suunnitelma on se, että käymme ensin Rumisheren satamssa täyttämässä rommivarastot. Sitten jatkamme purjehtimista pohjoiseen, kierrämme tuon luodon kolmesti, väistämme tuota manaattia, ammumme tuon tursaan ja ankkuroimme sen saaren lähelle. Sieltä menemme veneillä karien yli maihin.”, Notfun kertasi.
Sunnitelmassa oli asioita joista Matoro olisi halunnut kysyä jotakin. Hän kuitenkin ymmärsi ettei ymmärtäisi Notfunin selityksiä enempää.

Retro

Destralille ja sen ohi XXIX: Saanko tulla laivaasi? Saat jos olet hiljaa

Kommentoi

Meri, lähellä Destralia

Yön Timon kapteeni Notfun, yllään kultainen Pakari, huusi Matoron ja Xxonnin veneeseen. ”

”Pysäyttäkää laiva. Muuten heitämme nämä viime taistelun kumiankat päällenne. PELJÄTKÄÄ!”, Notfun ärisi.

”Kuka sinä oikein luulet olevasi, pikkumies?”, Matoro huusi laivasta takaisin. Xxonn naurahti vieressä, kun näki vihaisen piraatin hyppimässä tasajalkaa.

”Eikun nyt te kuulkaas pysäytätte paattinne, ja me tulemme sinne”, Notfun huusi närkästyneenä, ampui erään tykinkuulan veneeseen, tuloksetta, koska se oli tehty alumiinista, ja syöksyi köydellä veneeseen.

”Heeeettkinennnn.. Sinähän olet biokraamista, sieltä rupukylästä”, Notfun huudahti hämmentyneenä veneeseen saapuessaan, ”Ehkä te voitte tulla meidän laivaamme. Voimme hinata tätä surkeaa paattia perässämme”.

”Kuules, miksi sinä ryöstelet meidän veneitämme, mehän olemme samalla puolella?”, Xxonn kysyi.

”Teillä ei ollut logoanne purjeess-”, Notfun keskeytyi. Hänen leukansa loksahti lattiaan. Tai no ei ihan, mutta silti. Hän näki purjeessa suuren kyltin, jossa oli bioklaanin logo, ja viisi nuolta, jotka osoittivat siihen.

”No selitäs, miksi ryöstit meidät?”, Matoro kuulusteli.

”Tuo on hyvä kysymys.. Tulkaas laivaan”, Notfun kiersi kysymyksen, ja kiinnitti hinausköyden veneeseen.

Retro

Destralille ja sen ohi XXVIII: Merirosvoja! (taas)

Kommentoi

Meri, lähellä Destralia

Kolmikon punainen moottorivene kiisi merta pitkin, kohti kartan osoittamaa Rozumin saarta.
”Kunhan pelottelin. Merimiestarut kertovat paikan olevan kovinkin kamala, mutta luulen että se on ihan tavallinen saari”, Matoro selitti Koogeebeelle kaksikon istuskellessa laivan takaosassa.
”Jaa. Ei siis mitään vakavaa”, tummanpuhuva Klaanilainen vastasi. KGBio oli saanut tarpeekseen Destralista sinä aikana kun hän odotteli saaren rantamilla. Saaren tukikohta-osat olivat jotenkuten siedettävät, mutta tukikohdaton, luonnontilainen kallio oli suoraan sanottuna sairasta. Se ei noudattanut mitään luonnon- eikä fysiikan lakeja.

”Rozum on tämän Makuta Itrozin laboratoriosaari. Uskon, että löydämme tietoa Nimdasta sieltä. Haluan vähintäänkin tietoa naamiostani”, Matoro kertoi.
Jään toa zoomaili kiikarisilmällään ulappaa aikansa kuluksi.
”Tota. Tuolla saarella on laiva”, hän mainitsi. Hän todellakin näki suuren purjelaivan trooppisehkolta näyttävän saaren rannalla.

Laiva oli lähtenyt juuri liikkeelle. Matoro yritti tähytä lippua, jotta tunnistaisi miltä saarelta se on.
”… siinä ei ole lippua.”, Matoro sanoi.
”Piraatteja?”, Äksä sanoi kysyvästi.
”Pahoin pelkään. Pois täältä!”, Matoro käski. Äks painoi kaasun pohjaan ja vene lähti kiitoon.

Laiva oli ilmeisesti huomannut punaisen moottoriveneen. Vaikka vene oli Klaanin nopein, se ei vetänyt vertoja suurelle purjelaivalla kun tuuli oli myötäinen.

”Arrrr! Pysäyttäkää vene tai ammumme sen tohjoksi!”, joku huusi laivasta. Tykinkuula lensi veteen veneen viereen. Kova pärkähdys heitti vettä veneen tuulilasille.
”Mitäs nyt tehdään?”, Äks kysyi.

Retro

Xiantoksen ja Koobeen tapaaminen

Kommentoi

Xiantoksen koti

Xiantos istui surullisena tohtorin vieressä ja sulki hänen silmänsä. Xiantoksen talon ja luola olivat pahasti vaurioituneet. Hän otti tohtorilta lääkesalkun. Siinä hän oli aina pitänyt kaikkea, millä selviytyä. Se ei ollut ihan selviytymispakkaus, vaan enemmän. Xiantos poistui talostansa hyppäämällä alas rikkinäisien portaiten kohdalta. Hän lähti kävelemään kohti Bio-Klaania.

Lehu-metsä

Xiantos piti pistooliansa asevyössään, joka oli hänen takkinsa alla. Selässä hänellä oli kivääri ja katana. Kun palkkionmetsästäjä saapui Bio-Klaaniin, hän uhkasi Pakuaa pistoolilla, että pääsisi tapamaan Kongubossia.

Bio-Klaani

”Älä ammu!”
”Missä Kongu on?”
”Okei. Okei. Päästän sinut ohi. Kysy respatädiltä.”

Xiantos käveli hotellin sisälle ja kysyi respatädiltä missä on Kongubossin huone. Hän osoitti taas aseella. Xiantos näytti sillä hetkellä jotenkin surulliselta. Hän ei aikonut tappaa ketään.

”Huone 169…”, respatäti vastasi vapisten pelosta.

Xiantos lähti juoksemaan rappusia ylös huoneeseen 169. Hän koputti oveen ja Toa avasi oven.

”Tulin etsimään juttuseuraa”, Xiantos sanoi surullisena.

Retro

Destralille ja sen ohi XXVII: KGBio herää pitkiltä nokosiltaan

Kommentoi

Destral

Turkasten sinappilasti saapui lähelle Destralin rantaa.

”Kiitoksia kyydistä”, Matoro kiitti kapteenia, ”Ja sen, että viette Matoranit Bio-Klaaniin”

”Ei tarvitse kiittää”, kapteen vastaa, ”Ette ole ensimmäisiä liftaajia”

”Hyvä on. Nähdään siis.”

Sen jälkeen, Äksä ja Matoro hyppäsivät laidan yli veteen ja uivat Destralille. Koska laiva ei pysähtynyt kovin kauas saarta, joten he pääsivät sinne nopeasti.

”Okei. Otetaan vain sinun veneesi ja KGB ja häivytään täältä”

”Tehdään niin”, Xxonn vastasi.

Hieman kauempana, he huomasivat jotain sinistä. Äksän vene se oli. He tulivat lähemmäs ja huomasivat, kun KGB nukkui siellä.

”Herätys!”, Matoro huudahti.

KGBio hätkähti hereille.

”Mistä ihmeestä te tulitte?”, hän kysyi.

”Pitkä tarina. Ei ole aikaa”

”Tultiin vain hakemaan veneemme”, Xxonn vastaa, ”Lähdemme nyt pois”

”Kivaa! Pääsen kohta Klaanin. Ei tarvitse nukkua tässä epämukavassa veneessä”

”Me emme mene Klaaniin”, Jään Toa keskeytti hänet. ”Menemme toiselle saarelle. Nimi on Rozum”

”Onko se parempi, kuin Destral?”

”Legendan mukaan, se suoraan sanottuna, se on paljon kauheampi, kuin Destral”, Matoro vastaa, ”Siellä on tulivuoria, tuntemattomia, kauheita raheja ja paljon muuta”

KGB melkein pyörtyi, kun kuuli sen.

”Ei tarvitsee pelätä”, Matoro sanoi, sillä välin kun Xxonn pani veneensä moottorin päälle ja lähti matkaan.

[spoil]Erikoislyhyt numero.[/spoil]