Aihearkisto: Retro

Vanhan foorumin rope.

Retro

Neuvonpitoa zakazlaiseen tapaan α

Kommentoi

Matoro herää. Hän tippui jonnekkin, muttei ollenkaan tiedä minne.
Jonkinlainen kuoppa. Ei, sivulle lähtee tunneli. Paljon puiden juurakoita ja kasvillisuutta. Himmeää valontapaista kajastusta näkyy sieltä missä pitäisi olal taivas, tällä alueella horisontin ovat vallanneet sumu ja puut.

Matoro koittaa päästä kuopasta ylös mutat reunat pettävät ja ovat korkeat. Ei onnistu.
Hän tutkailee kuoppaa. Sieltä lähtee pimeä tunneli eteenpäin. Matoro tähyilee teleskooppisilmällään luolaan eikä näe mitään.
Hetken harkinta.
Jään Toa lähtee ryömimään tunnelia pitkin. Se on kostea ja täynnä kasveja, Matoro joutuu käyttämään miekkaansa ahtaassa tilassa sitkeimpien kasvien niittoon.
Hän ryömii edelleen.
Valoa kajastaa kaukaa.
Matoro tuntee pienen toivonkipinän heräävän. Hän lähtee vauhdilla eteenpäin, ja saapuu pieneen käytävään jossa on valokivi.
Täällä on pakko olla älyllistä elämää…
Käytävä haarautuu kahteen suuntaan.

Samaan aikaan piikkihaarniskainen kiven Skakdi kävelee kahden sotilaansa kanssa kivistä käytävää pitkin. Outo, kuusiraajainen vartija avaa heille oven.

“Tulin neuvottelemaan siitä suunnitelmasta…” Skakdi sanoo kelmeä virne naamallaan. Hän istahtaa kivisen pöydän eteen.
Nazok-torakka häntä vastapäätä heittää pöydälle saaren kartan jossa näkyy olevan punaista väriä, viivoja ja nuolia.
“Tuossa on suunnitelma.”, olento sanoo.

Retro

Herra Ilonpilaajalla on motivaatio hukassa

Kommentoi

Kummitusten Räme

Killjoy eteni, mutta hitaasti. Metsästäjä kahlasi polviaan myöten paksussa vetisessä liejussa. Harmaat kasvot metsästäjän kypärän takana paistoivat inhoa. Punamustan soturin ajatukset keksivät kilpaa epämiellyttäviä tapoja kuvailla tilannetta.

“Vettä, miksi vettä? Kaikista maailman paikoista ne älyn jättiläiset päättivät mennä suolle. Ja äh… minä ruostun.”

Killjoy saapui pienelle aukealle ja huomasi, että hänen seuraamansa jäljet jakautuvat nyt kaikki eri suuntiin. Killjoy ei voinut enää peittää turhautumistaan.

“Miksi halvatun halvatussa te nyt noin muka tekisitte? Ihan kuin te tahallanne etsisitte hankaluuksia.”

Hetken tilannetta punnittuaan Killjoy päätti lähteä keskimmäisten jälkien perään, askeleet hetki hetkiltä raskaampina. Metsästäjän motivaatio toien perässä juoksemiseen ei ollut korkeimmillaan.

“Tästä tulee pitkä päivä.”

Retro

Jääsoturia etsimässä

Kommentoi

Umbra ja Kapura katsovat hetken muualle ja Matoro on poissa. Pian kaksikko alkaa huutelemaan ystävänsä perään.

“Matoroo! Matoroo! Missä sinä olet?!” Kapura huutaa. Umbra käyttää samaan aikaan valovoimiaan usvaiseen suoilmastoon, että he voisivat saada jonkin vihjeen Matoron olinpaikasta.

Valon ja Tulen Toa kävelevät pientä polkua pitkin joka erottaa kaksi suurta vesiallasta toisistaan. Upottava mätäs kantaa juuri ja juuri kaksi Toaa. Kaksikko tulee pian tienhaaraan, jossa on aika päättää minne lähteä.

“Minä lähden oikealle, lähde sinä vasemmalle”, Umbra sanoo Kapuralle ja kaksikko eroaa ja matkaa syvemmälle synkän suon syövereihin. He eivät huomaa heidän ympärillään tapahtuvaa puiden ja veden sekä liejun liikettä…

Retro

Matoro eksyy

Kommentoi

Matoro on täysin eksyksissä. Ketään ei enää näy missään.
Olisipa minulla nyt vanha naamioni…, hän ajattelee.

Jostain kaukaa kuuluu outoja ääniä. Mukavaa vaihtelua hiljaisuudelle.

‘Mennään vain katsomaan minne jäljet johtavat ja palataan takaisin’, taisi Umbra sanoa. , Matoro miettii.

Matoro istahtaa tukin päälle miettimään.
Täältä ei ole mitään mahdollisuutta saada yhteyttä ulos suolta. Radiolaitteet eivät toimi, Rahit eksyvät kuten mekin…
Silloin Matoro näkee jotakin punaista teleskooppisilmällään.
Lämpökamera näkee punaisen kohteen puiden lomassa.
Elämää., Matoro ajattelee ja zoomaa teleskooppisilmäänsä.
Olento on humanoidi muodoltaan. Mahdollisesti Klaanilainen. Korkea, kävelee hitaasti ja varoen.
Matoro vaihtaa teleskooppisilmäänsä yökiikariin. Pusikoiden takana näkyy musta-oranssi, pitkä hahmo.

…Onko se Killjoy?, Matoro miettii. Hän lähtee juoksemaan varoen askeliaan. Hän näkee nyt Klaanilaisen selvästi. Vain vajaassa sekunnissa olento katoaa, Matoro astuu tyhjään ja putoaa.

Retro

Lintuviesti Sugalle

Kommentoi

Kummitusten Räme

Killjoyn Gukko liiteli majesteettisesti rämeen yllä. Sumu alhaalla oli sankkaa, eikä Killjoy täten havainnut pienintäkään liikettä märkivässä kasvustossa. Killjoyn käskystä Gukko lähti syöksykiitoon suoraan alaspäin, laskeutuen hurjapäisesti suon läpi kulkevan polun viereen. Polkusta kykeni erottamaan useita tuoreita jalanjälkiä. Killjoy oli menossa oikeaan suuntaan.

Metsästäjä kääntyi Gukkoaan kohti, kaivoi esiin käärön tämän satulan tarvikepussista ja alkoi kirjoittaa:

Summerganon.

Matoro, Umbra ja Kapura ovat menneet suoraan ytimeen. Lähden perään välittömästi. Lähetä Gukkoni takaisin perinteisen asepakettini kanssa. Viimeaikaiset tapahtumat huomioon ottaen on parempi varustautua kunnolla. GS osaa kyllä tuoda ne perille.

Lisäksi. Sinun olisi aika hankkia jo ihan oikea kommunikaattori. Kirjeenvaihto on niin viime vuosituhatta.

– Killjoy

Killjoy sulki käärön ja sitoi sen tiukasti Gukkonsa kaulaan.

“Vie se, vie se Summerganonille”, Metsästäjä murahti, silittäen samalla uskollisen lähettinsä päätä.

GS katsoi hetken Killjoyta, kääntyi sitten ja nousi lentoon. Killjoy seurasi lintunsa liitoa hetken ja kääntyi sitten kohti jälkien osoittamaa suuntaa.

“Hmph.”

Retro

Virvatulet

Kommentoi

“Menn��n t�t� tiet�.” Umbra sanoi. “Jos menemme suoraan, p��dymme ennen pitk�� ulos.”
“Jaa.” Matoro sanoi ja tunnusteli kepill� suon pohjaa. “Minusta tuntuu, ett� jos menemme liian syv�lle mets��n, voimme torm�t� upottaviin kohtiin. Ainut vaihtoehto olisi palata takaisin, mutta emme tied� mist� tulimme.”
“Tiet��k� kukaan Klaanilainen minne menemme?” Kapura kysyi.
“Pelastajatkin luultavasti j�isiv�t loukkuun.” Matoro sanoi.
“T�m� t�st� puuttuikin.” Umbra sanoi ja osoitti vasemmalle. Suo t�yttyi sumusta.

***

Harhailtuaan suolla muutaman tunnin Toat pys�thtyiv�t lep��m��n. Yht�kki� Matoro kuuli omituista, matalaa ��nt�.
“T�nne p�in… Tänne p�in…”
“Kapura?” Matoro kysyi. “Umbra?”
“T�nne p�in… T�nne p�in…”
“Ei naurata! Kapura?” Matoro huusi. “Umbra!”
“T�nne p�in… T�nne p�in…”
Matoro katsoi ymp�rilleen. Sumu oli sankentunut, eik� h�n en�� n�hnyt Toia. Pieni liekki syttyi ��nen suuntaan.
“T�nne p�in… T�nne p�in…”
“Kapura!?” Matoro huusi ja l�hti juoksemaan liekki� kohti. “KAPURA!”
Juostuaan muutaman minuutin ajan Matoro pys�htyi. Liekki ei tuntunut l�hestyv�n ollenkaan.
“T�nne p�in… T�nne p�in…” ��net kuuluivat joka puolelta.

Retro

Klaanilaiset eksyvät suolle

Kommentoi

Kummitusten räme

“Tuota…Eikö adminit tiedoittaneet joku aika sitten että tänne ei saisi tulla?” Matoro miettii ääneen heidän kävellessään synkässä metsässä.
“Me vain käväisemme nopeasti suolla vilkaisemassa minne jäljet päättyvät, ei mitään pahaa voi sattua.” Umbra rohkaisee.

Kolmikko kävelee kuolemanhiljaisessa metsässä. Tai nyt synkkä metsä muuttuu pikkuhiljaa kostammaksi, pettävämmäksi ja rämeisemmäksi. Puista roikkuu liaaneja ja aluskasvillisuutat on paljon. Aina pitää katsoa minne astuu ettei jää suonsilmään.
Matorolla on samanlainen tunne kuin silloin kun hän käveli suoraan Pimeyden Metsästäjien leiriin öisellä Odinalla. Siis ei-kiva.

“Jäljet muutuvat kokoajan epäselvemmiksi ja niitä alkaa olla jo vaikea erottaa. Tästä taitaa tulla hukakreissu.”, Umbra toteaa.
“Käännytään takaisin”, sanoo Kapura
“Kannatan ehdotusta…Yksi ongelma vain.”, Matoro sanoo.

Kolmikko kääntyilee ympäriinsä.

“…Käännytään minne?” Matoro lopettaa lauseensa.
He tajuavat että suo näyttää samalta joka suuntaan – synkkiä puita ja loputtomasti oksia ja lehtiä peittämässä auringon.

Retro

Lintuviesti Sugalta

Kommentoi

Kaja-Wahi, Killjoyn mökki

Killjoyn pieni kivijalkainen tönö nökötti keskellä tuhkaista kenttää Kaja-Wahin tyhjillä erämailla. Erakoituneen Pimeyden Metsästäjän uskollinen Gukko-lintu suki höyheniään lieassaan mökin takapihalla. Isoon puiseen oveen kalahti koputus ja juuri kypärän päästään saanut metsästäjä löntysteli avamaan. Oven takana seisoi hintelähkö Po-Matoran käärö kädessään.

“Tuota… her… herra Killjoy. Tä…tässä olisi teille tä… tällainen kirje.”

Killjoy katsoi jaloissaan tutisevaa matorania tuimasti, nappasi käärön tämän käsistä ja sulki oven. Metsästäjä leväytti käärön yhdellä riuskalla otteella auki ja luki:

Hei, Killjoy.

Matoro, Umbra ja Kapura ovat matkalla kohti kummitusten rämettä. Sen merkkaaminen tason kuusi vaaralliseksi alueeksi ilmeisesti jäi heiltä huomioimatta. Fikou-ongelma niillä paikkein on edelleen vakava. Haluatko käydä varmistamassa, että heillä on tarpeeksi tulitukea? Sinähän taidat partioida siellä päin muutenkin.

Ystävällisin terveisin: Summerganon.

Killjoy hymähti hieman tyytymättömästi ja laski kirjeen eteisensä puiselle tasolle. Muutamalla isolla askeleella hän harppoi olohuoneeseensa, nappasi kypäränsä ja asteli ulos kohti Gukkoaan. Ei mennyt kuin hetki ja punamusta soturi kiisi jo pitkin taivaita, suuntanaan Kummitusten Räme.