Kaikki kirjoittajan Troopperi artikkelit

Retro

Tulen toa ja meri

Kommentoi

BKS Hildemar

Tumps

Ensimmäinen havainto jonka Troo teki, oli se että hänen selkäänsä sattui. Seuraavaksi hän havaitsi muiden paikkojen kivun. Sitten hän tajusi pudonneensa punkasta.

Punainen Toa änkesi itsensä hitaasti ja vaivalloisesti ylös, ja otti tukea seinästä. Hän vilkaisi ikkunasta ulos, oli yhä sama ilta kuin ennenkin, aurinko laski ja värjäsi merta punertavaksi. Troo oli levännyt vain hetken, ja homma oli katkennut siihen kun hän oli pudonnut, ja niksauttanut selkänsä rintapanssarinsa päälle pudotessaan. Hän poimi sen lattialta ja istahti punkalle. Vähän aikaa sitten niin hienolta näyttänyt kiiltävä panssari oli nyt ottanut vähän, eikä vain vähää vahinkoa. Se oli aika mustunut, ja vääntynyt, jossain kohdissa oli jopa pieniä reikiä. Entisenä seppänä Troo pystyisi helposti korjaamaan toki sen, mutta hän ei jaksanut vielä rasittaa itseään niin kovasti.

Nurkasta löytyi myös hänen levyhaarniskansa alla ollut rengaspanssari. Kun Troo otti sen vilkaistakseen sitä, eräästä kohtaa petti muutamia renkaita ja hetken kuluttua lattialla oli kasa niitä. Troo kirosi itsekseen, hän vihasi renkaiden korjailua. Hän päätti jättää tämänkin sikseen, ja kampeutui taas ylös. Hän kaipasi ulkoilmaa, ja ehkä löytäsi seuraakin ulkoa.

Vilpoinen merituuli puhalsi höyrylaivan kannella. Taivaalla olevat harvat pilvet liikkuivat vauhdilla länteen. Troopperi ontui kaiteen luo, ja nojaili siihen. Jostain kumman syystä häntä kiehtoi meri, vaikka olikin tulen Toa. Troo kävi mietiskelemään erinäisiä asioita, häntä ei olisi huvittanut jättää ystäviään torakoiden armoille, mutta hän ei itse ollut pystynyt taistelemaan, mutta ei olisi varmaankaan paennutkaan, jos se hänestä olisi riippunut. Troo kääntyi kaiteen luota ja lähti kävelemään mietteissään kohti keulaa.

Retro

Rautasiivellä 5: Öljyaargh!

Kommentoi

SS Rautasiipi
Troopperi juoksi pitkin teräsliuskaa kohti tuota Klaanilaisten rauhallisen matkan keskyttänyttä Nazorakien ilma-alusta. Hän siirtyi suureen halliin, jossa oli hämärämpää kuin ulkona, katossa oli pitkiä lamppuja. Hän puikahti erään laatikon taa, jossa oli varoituskylteistä päätellen karhuhai, tai iso kasa räjähteitä. Troopperi arvioi jälkimmäistä vaihtoehtoa, sillä laatikko ei näyttänyt vedenpitävältä, ja toiseksi, hän ei kuullut sisältä mitään ääniä. Torakoita käveli ympäriinsä, joku joukkio juoksi erääseen hallin Troopperista katsoen vasemmassa laidassa olevasta ovesta. Eräällä korokkeelle seisoi jokin työläistorakoiden johtaja, joka viittoi käskyjä laatikoita siirteleville tavan työläisille. Samalle korokkeelle kiipesi eräs upseerinnäköinen torakaa: hänellä oli musta uniformu, jossa oli, kuten asiaan kuului, vähintään muutama kunniamerkki, ja hänellä oli hihoissa kolme valkoista rengasta. Tyypin päässä oli hieman huonosti valmistettu valkea lakki. Tämä alkoi elehdinnästä päätellen selittämään jotain työnjohtajalle. Ikävän näköisesti molemmat virnuilivat suoraan Troopperin laatikkoa kohti. Hän ajatteli saavansa pian hallillisen torakoita kimppuunsa, mutta pian hän tajusi pelkonsa vääräksi. Eräs trukki tuli vain häntä kohti. Troopperi siirtyi aivan laatikon vieressä olevan muutaman samanlaisen laatikon pinon taa. Yllättäen kuului rymähdys, ja vaistonvaraisesti hän hyppäsi laatikoiden takaa syrjään. Ikävä kyllä suoraan näkyville. Trukkikuski oli tunaroinut, ja törmännyt trukilla laatikkopinoon. Työnjohtaja kirosi kovaan ääneen tätä. Mutta kun upseeri nykäsi häntä henkselistä (kyllä, henkselistä) tämäkin huomasi seinän vieressä seisovan Toan. Koko hallillinen torakoita tuijotti Troopperia hetken, sitten ne avasivat salamannopeasti tulen. Troopperi hyppäsi refleksinomaisesti sivuun vasemmalle, ja pyörähti jonkin tynnyrin taakse. Hän kurkisti sen takaa. Torakat lähestyivät, ja tulittivat tynnyriin reikiä. Troon harmiksi tynnyristä alkoi vuotaa mustaa nestettä.

Öljyaaargh!

Troo otti nopeasti askeleen taaksepäin, ja kompastui taaksepäin juuri kun erään plasma-ammuksen kuumuus sytytti koko öljytynnyrin leimahtaen liekkiin. Troo tajusi, että tämä yllätti torakat. Nyt oli käytettävä tämä aika hyväksi. Hän kääntyi vasemmalle ja juoksi kovaa kohti portaikkoa, joka kääntyi oikealle, kohti hallin liuskanvastaista sivua. Pian torakat tajusivat juoksevan Toan, ja avasivat taas tulen. Troo ehti juuri sukeltaa portaikon taakse suojaan. Hän otti viinestään punaisen vasaman, ja asetti sen valmiiksi jännittämälleen varsijouselle. Hän tähtäsi kaiteen takaa etummaista lähestyvää torakkaa. Niks. Liipaisin (jos se pitkä juttu liipaisin on) painui pohjaan, ja jänne helähti. Vasama iskeytyi suoraan hieman sivuun hypänneen torakan ranteeseen, ja se pudotti aseensa, ja kaatui tuskaillen polvilleen maahan. Nyt Troo hyppäsi kaiteen yli portaille, ja lähti juoksemaan niitä pitkin. Matkalla hän vetäisi kaikin voimin käyttämättä jalkaansa jousen jännitykseen, ja ampui vielä kerran alas. Portaikon päällä oli tasanne. Hän kumartui tasannetta reunustavan alas asti umpinaisen “kaiteen” suojiin, ja kurkisti alas. Joukko torakoita oli tulossa kohti portaita, ja luultavasti myös niitä ylös, suurin osa muista tulitti häntä kohti. Hän katsoi taakseen. Siellä oli hämärään huoneeseen vievä ovi. Siitä hän kumarassa pujahti sisään…

Retro

Troopperi

Kommentoi

Bio-Klaani
Troopperi istuskeli puisessa tuolissa huoneensa nurkassa, ja veti esiin miekkansa. Hän katsoi sitä hetken. Se oli pitkä, teräksestä taottu kahden käden miekka, jonka väistintä koristivat pronssiset, monimutkaiset kuviot. Hän veti esiin hiomavälineet, ja alkoi teroittaa sitä. Aamu sarasti idässä, ja ensimmäiset valonsäteet tunkeutuivat Troopperin ikkunasta vaaleiden verhojen läpi huoneeseen. Eilen oli Matoro pyytänyt hänet tehtävälle, ja tänä aamuna heidän tuli tavata ja keskustella asiasta tarkemmin. Miekan terä teroittui pikku hiljaa. Terässä oli monia naarmuja, tämä ase oli palvellut Troopperia pitkään, hän muisti kun hän takoi sitä. Sillä Troopperi oli aikanaan ollut seppä, tavallinen Ta-Koron lähellä, palaneen metsän reunoilla asunut työläinen. Hän oli monia aseita takonut, mutta tämä oli ehdottomasti hänen suurin mestariteoksensa. Miekan kahvassa välkehti kirkkaasti pronssi, se ei ollut tummunut ajan myötä. Ajatuksiinsa uppoutunut Troopperi säikähti, kun hänen oveensa koputettiin.

“Hyvää huomenta.” Oven takana oli kuriiri. Hänellä oli painava paketti kädessään.

“Tämä tuli aamulla pajalta, se oli määrä tuoda tänne.”

Troopperi kiitti, ja otti paketin. Siinä oli Klaanin asepajojen sinetti, kaksi miekkaa ristissä Nöpön kuvan alla. Hän avasi paketin. Se sisälsi useita teräksisiä, punaisilla gukonsulilla sulitettuja vasamia hänen varsijouseensa. Troopperi asteli takaisin pienelle työpajalleen, ja jatkoi valmisteluja. Pian hän oli valmistautunut alustavasti matkalle.

Retro

Yty

Kommentoi

Bio-Klaani

Troopperi kapusi ylös. Räjähdys oli vaurioittanut tykkiä, ja paineaalto oli paiskannut hänet maahan niin kovin, että vieläkin tuntui. Troopperin oikea käsi oli aivan tunnoton, vasen oli jäänyt tämän melko kookkaan Toan kyljen alle.

Auts. Siinä oli ytyä.

Hän otti tukea vasemmalla kädellään eräästä ammuslaatikosta. Maassa oli sirpaleita ja kivenkappaleita. Troopperin silmään pilkisti jokin hieman erilainen kappale, jonka hän tunnisti pomminsirpaleeksi. Hän kyykistyi vaivalloisesti, ja vilkaisi torakoiden logolla varustettua harmaata palasta. Hän nousi, ja kohteliaasti tallasi jalallaan juuri torakkamerkin päälle.

Kiivettyään tornista alas, sinne oli ilmaantunut joukko taas niin urhealla tuulella olevia lääkintämatoraneja. Yksi tyrkytti hänelle jotain mönjää, joka oli olevinaan kipulääkettä. Toiset halusivat viedä hänet sairasosastolle.

“Minulla on nyt muutakin puuhaa, ettekö te tajua?”

“Mutta velvollisuutemme on auttaa haavoittuneita.”

“Minulla on omiakin velvollisuuksia, ja voin todeta, että saadaan parempaa jälkeä aikaan, kun molemmat auttavat muita, eivätkä häiritse toisiaan turhanpäiväisillä askareilla. Minä voin muutenkin aivan tarpeeksi hyvin, ainakin toistaisesti.”

Troopperi lähti harppomaan kohti erästä sortunutta rakennusta, jonka raunioista pilkotti Matoranin käsi, ja jätti Matoranit vänkäämään keskenään ja huutelemaan hänen peräänsä. Troopperi nykäisi kättä varovasti. Se oli irrallinen.

Minä niin inhoan sitä kun ne jättävät tavaransa levälleen.

Retro

Tulta ja liekkiä

Kommentoi

Bio-Klaani

Troopperi näki ilmatorjuntatykin ohjaimien takaa, kun valtava taisteluristeilijä räjähti taivaalla. Hän oli itsekin yritänyt tulittaa sitä, kun näki sen syöksyvän kohti Klaanin tornia, mutta on itsestään selvää, ettei yhdellä ilmatorjuntatykillä tuollaista sota-alusta pysäytetä. Torakoiden hyökkäysinto näytti hieman laantuneen kun hyökkäyksen lippulaiva tuhoutui, mutta silti yhdelle tykille oli hommaa. Torakat yrittivät yhä iskeä erityisesti muurin ohi, ja Klaanin päärakennuksiin nyt, osittain siksi, kun suurin osa puolustuksista oli tohjona, ja osittain halusta taistella loppuun saakka. Kun hän siinä katseli ihaillen suurta tulipalloa siitä huolimatta, että se aiheutti monen torakan, ja monen vielä vähäisemmän torakan kuoleman, hän ei huomannut ylhäältä syöksyvää pommikonetta. Ennen kuin hän ehti reagoita, pommittaja pudotti pommin suoraan tykkiä kohti. Se osui sivuun, mutta paineaalto paiskasi Troopperin maahan, ja vahingoitti tykkiä. Hän katsoi kättään. Panssariin oli tullut hiiltynyt reikä siihen mistä luoti oli tullut. Käsi ei toiminut kunnolla. Hän nousi, ja lähti hoippumaan takaisin tykille katsoen, saisiko sen vielä kuntoon.

Retro

Troopperi

Kommentoi

Bio-Klaanin ilmatila
Torakka numeroltaan 1457 käänsi koneensa takaisin vakaaseen lentoon. Pommittaja oli laskenut osan tappavasta lastistaan Bio-Klaanin linnakkeen päälle, ja nyt ne kylvivät tuhoa sen pihalla. 1457 oli jokseenkin huonolla tuulella. Aamulla hän oli kaatanut koneensa moottoriin sen sokeripitoisen litkun, jota torakat normaalisti juovat, ja kapteeni 789 oli räyhännyt hänelle, ja uhannut häntä erilaisilla torakallekin epämiellyttävillä kidutusmenetelmillä. Hän ei kuitenkaan välittänyt kapteenin raivosta, vaan häntä suretti pikemminkin sen hyvän litkun kohtalo höyrystyä koneen moottorissa.
”Koneet 7-9, kääntykää uuteen syöksyyn, kohteenanne on muurin torni F.”
”Selvä”, ilmoitti torakka radioon, ja käänsi koneensa syöksyyn kohti muurin itäkulmauksessa olevaa tornia.

Bio-Klaani
Troopperi juoksi pihalla kohti muurin tornia. Ensiapuryhmät olivat vaaraa uhmaten kuljettamassa erään toisen tornin romahtamisesta henkiin jääneitä Matoraneja sisälle suojaan. Troopperi olisi mielellään jäänyt auttamaan, mutta hänellä oli omia tehtäviä, joilla oli enemmän merkitystä. Ilmatorjuntatykkien käyttäjistä oli puutetta, kun osa oli kuollut pommien iskeytessä pihaan kesken matkan osaan ulkomuurin varustuksista. Troopperi oli päättänyt mennä käyttämään erästä tykkiä, näin saataisiin ehkä vähemmän uhreja. Hän juoksi tornille, nousi sen huipulle vievät kierreportaat ylös ja meni tykkitorniin sisälle. Hän istuutui tuoliin, ja väänteli paria namikkaa. Heti syttyi näytölle valoja, heikko tutkakuva, ja muuta tietoa näytölle. Yksi heikosti näkyvä punainen piste lähestyi tornia. Troopperi rupesi kääntämään tykkiä sitä kohti. Pian hän näki itsekin lähestyvän pommikoneen, joka näytti olevan valmiina sylkemään sisältään taas uuden lastin pommeja Klaanin linnakkeeseen. Hän painoi paria nappia, ja alkoi tähdätä koneen lentoradalle. Kone lähestyi. Troopperi laukaisi tykin.

Koneen ohjaamossa istuva torakka 1457 ehti vain älähtää, kun tykki sylkäisi sen tielle sirpalepilven, ja kone alkoi pudota kohti maata.

[spoil]Anteeksi, tuli vähän myöhässä[/spoil]

Retro

Asevarastolla

Kommentoi

Bio-Klaani, asepaja

Troopperi katsoi itseään haarniskaosastolla olevasta peilistä. Hänen haarniskansa oli vahingoittunut tehtävällä otettuaan jokusen osuman torakoiden kivääreistä. Toinen olkapanssari oli haljennut, ja rintapanssarissa oli paha mustunut jälki. Panssari pettäisi ennen pitkää.

“Tässä se sitten olisi.”

Troopperi käänsi päätään ja näki nuhruisen Matoranin, jolla oli yhä paksut, kuumalta suojaavat kintaat kädessä. Matoran kantoi hyvin (tietenkin) tehtyä metallinkiiltoista kullanväristä rintapanssaria. Troopperi otti ilmeisesti Matoranille hieman raskaan metallinesineen käsiinsä. Matoran kiiruhti hakemaan muita panssarinosia, ja palasikin pian.

“Hienoa työtä, tähän olen tyytyväinen”, Troopperi sanoi hymyillen Matoranille. Pian paikalle tuli muutama Matoran lisää, jotka auttoivat haarniskan Troopperin päälle, ja veivät vanhan pois.

Juuri kun hän oli poistumassa asepajalta, tuli vihreä Matoran-lähetti paikalle. Hän kertoi nimekseen Voyager, antoi Troopperille “tärkeän viestin Admineilta, jota ei saa hukata”. Troopperi naurahti virheelle lauseessa, joka johtui luultavasti Manfredin poissaolosta tai siitä, että joku oli juhlinut myöhään illalla. Troopperi avasi viestin. Se oli vapautus tehtävältä joka hänelle oli annettu.

Retro

Tulinuoli

Kommentoi

Bio-Klaani

Korkealle kohoavan harmaan kivimuurin suurimpaan holviaukkoon asetettu portti aukesi natisten. Punainen, väsynyt Toa asteli siitä sisään niin ryhdikkäästi kuin vain pystyi. Porttia vartioivat matoranit katselivat häntä. Eräs heistä tervehti häntä niinkuin hänen virkaansa kuului. Toa oli juuri tullut pitkän matkan päästä kävellen siitä lähtien, kun muutamia torakoiden aseiden osumia ottanut maastoajoneuvo oli simahtanut lopullisesti. Toa asteli pihan poikki Klaanin päärakennukseen.

Eräällä varustevarastolla työskentelevän Onu-Matoranin pää kääntyi hänen kuullessaan askelia porraskäytävästä. Harmaaseen, katosta roikkuvien lamppujen valaisemaan huoneeseen asteli puna-musta tulen Toa.

“Kas hei Troopperi”, Matoran tervehti tulijaa.

“Hei sinullekkin.” Troopperi vastasi.

“Mitäs sinulle on käynyt? Olet aika väsyneen näköinen?”

“Se on pitkä juttu. Tulin kysymään saisiko täältä jonkinlaista ampuma-asetta, omani hajosi matkalla.”

“Kyllä toki, kaipaatko minkälaista? Katsele toki ympärillesi.”

Troopperi käveli huoneessa asetelineiden luona. Välillä hän pysähtyi, otti jonkin aseen käteensä, ja tutkaili sitä.

Lopulta hän otti käteensä perinteisen puusta ja teräksestä tehdyn varsijousen ja katsoi sitä. Matoran tuli hänen luokseen.

“Kas, sehän on varsijousi. Se on todettu monin paikoin hyväksi ratkaisuksi. Tokihan se on hidas ladata, toisin kuin pitkäjousi, eikä meillä olekaan niitä saatavilla. Tehoa tosin löytyy.”

“Voisin vaikka ottaa tämän.”