Kaikki kirjoittajan Jake artikkelit

Retro

Destralille ja sen ohi XXXIV: Mursunlihaa kuljettava mursu

Kommentoi

Rozumin karikot, Yön Timo II

Notfun kierteli laivaa. Hän käskytti miehistöään ympärillään.

“Pojat, nyt laitatte sen nuotion pois ja suolaatte Turskan äkkiä. Jardirt, hae vieraamme, ja vie heidät manaattisäil- Anteeksi ruumaan. Kaksoset, ottakaa Mursunlihat. Toa, jaa nämä piilukkopistoolit miehistölle ja vie tämä kolmikolkka Jardirtille. Minä pidän toisen kaiken varalta, niin että jos omani menee hukkaan, niin saan uuden tilalle. Toinen vaihtoehto o tietenkin, että jos joku kaappaa vallan, jota ei tietenkään tapahdu, niin hän saa tämän”, Notfun puheskeli, ja käveli alas ruumaansa.

Ruumassa oli kolme manaattia ja kaksi Mursua. Mursut olivat tarkoitetut kantamaan mursunlihat ja vieraat. Manaatit olivat miehistölle.

“Noniin, miehet. Avaan nyt höyryluukun, ja menette nopeasti kohti Rotsummia. Vieraat menevät mursunlihaa kuljettavan mursun selkään, ja minä menen sen toisen selkään. Lähtekäämme”, Notfun ilmoitti, avasi luukun, ja he lähtivät.

Samoihin aikoihin klaanissa

Eräs Toa juoksi kohti adminsiipeä päin. Kun hän tuli portille, hänet ohjattiin moderaattoreiden siipeen, koska kukaan admineista ei juuri nyt ollut paikalla. Toa juoksi modesiiven portille. Hän näppäili adminsiivestä saamansa koodin lukkoon, ja käveli sisään. Portit sulkeutuivat hänen takanaan.

Hän katsoi seinässä olevaan näyttöön. Ainakin Bladevezon näytti olevan paikalla. Hän kutsui kyseisen moderaattorin. Kohta tämä astuikin hissistä ulos.

“Herra, löysin matoranin murhattuna huoneestaan”, Toa kertoi.

“Hhhhmmm. Kiintoisaa. Millä tavalla tuo oli murhattu?”, Bladevezon uteli.

“Erittäin raa’asti. En osaa sanoa miten tuollaista jälkeä voi syntyä. Hänen päänsä oli raadeltu sisältältäpäin, ilmeisesti suun kautta, ja matoranin ruumis ei ollut tunnistettavissa. Huoneen numero on 982”, Toa kertoi.

“982..”, Bladevezon mutisi ja meni seinässä olevan näytön luo. Hän näppäili hakuikkunaan numeron, ja katsoi huoneen tiedot, “Huoneessa asui matoran nimeltä Keja. Ta-matoran, liittynyt klaaniin kolme vuotta sitten. Mene ilmoittamaan matoranin omaisille. Pistän tietoa eteenpäin. Kiitos”, Bladevezon kuittasi, ja lähetti toan matkaan.

Retro

Destralille ja sen ohi XXXI: Rommia, maissisörsseliä ja sitä juttua mistä tulee keripukki

Kommentoi

Rumisheren kaupungin satama

Yön Timo II, Notfunin laiva oli saapunut satamaan. Notfun kiillotti kultaista Pakariaan ennen kuin he poistuivat laivasta. Sitten hän laittoi sen kasvoilleen, ja kolmikolkan syvälle päähänsä. Notfun nousi naulakosta asevyönsä, ja asetti siihen piilukkopistoolinsa ja veitsensä. Sitten hän käveli miehistön eteen.

“Noniin, miehet. Lähden hakemaan rommia ja maissisörsseliä. Ja sitä juttua mistä tulee keripukki. Lihaa. Saatte olla vapaasti missä tykkäätte, mutta tunnin päästä, kun tulen, laiva on lähtökunnossa. Vieraat tulevat mukaani”, Notfun kierteli miehistöä, joka oli rivissä, ja käskytti.

Notfun, Xxonn ja Matoro kävelivät satamakatua. Tämä kaupunki oli erittäin rähjäinen, mutta kotoisa. Kolmikko näytti hieman koomiselta, koska Notfun oli lyhyin, mutta käveli edessä, ja kaksi pitempää seurasivat kuten kananpojat emoansa.

“Kuule, Notfun, oletko huomannut, että tämän kaupungin nimi on jotenkin… Se vain kuulostaa siltä kuin se olisi keksitty matkaamme varten..”, Matoro pohti.

“Haha.. Tuo on typerintä mitä olen koskaan kuullut”, Notfun naureskeli, ja käveli kaupan ovesta sisään. Yllä olevassa kyltissä oli kaupan nimi, Mac McToranin rommi ja aseliike.

“Mac, viisikymmentä litraa rommia, kaksikymmentäviisi piilukkopistoolia, kolme kolmikolkkaa, maissisörsseliä ja mursunlihaa”, Notfun huudahti kauppiaalle, jonka tunsi jo ennestään.

“Tulossa, N’fun. Tuleeko muuta?”, Mac kysyi.

“En taida tarvita oikeastaan muuta, kiitos”, Notfun vastasi.

“Selvä. Se tekee viisisataa”, Kauppias ilmoitti.

“Pistä lapulle että olen tuon velkaa. Olen näiden maakrapujen kanssa etsimässä erästä aarretta. Minusta tulee rikas”, Notfun kertoi.

Kauppias vastasi myöntävästi, ja kolmikko käveli ulos kottikärryllinen tykötarpeita mukanaan.

Retro

Destralille ja sen ohi XXIX: Saanko tulla laivaasi? Saat jos olet hiljaa

Kommentoi

Meri, lähellä Destralia

Yön Timon kapteeni Notfun, yllään kultainen Pakari, huusi Matoron ja Xxonnin veneeseen. “

“Pysäyttäkää laiva. Muuten heitämme nämä viime taistelun kumiankat päällenne. PELJÄTKÄÄ!”, Notfun ärisi.

“Kuka sinä oikein luulet olevasi, pikkumies?”, Matoro huusi laivasta takaisin. Xxonn naurahti vieressä, kun näki vihaisen piraatin hyppimässä tasajalkaa.

“Eikun nyt te kuulkaas pysäytätte paattinne, ja me tulemme sinne”, Notfun huusi närkästyneenä, ampui erään tykinkuulan veneeseen, tuloksetta, koska se oli tehty alumiinista, ja syöksyi köydellä veneeseen.

“Heeeettkinennnn.. Sinähän olet biokraamista, sieltä rupukylästä”, Notfun huudahti hämmentyneenä veneeseen saapuessaan, “Ehkä te voitte tulla meidän laivaamme. Voimme hinata tätä surkeaa paattia perässämme”.

“Kuules, miksi sinä ryöstelet meidän veneitämme, mehän olemme samalla puolella?”, Xxonn kysyi.

“Teillä ei ollut logoanne purjeess-“, Notfun keskeytyi. Hänen leukansa loksahti lattiaan. Tai no ei ihan, mutta silti. Hän näki purjeessa suuren kyltin, jossa oli bioklaanin logo, ja viisi nuolta, jotka osoittivat siihen.

“No selitäs, miksi ryöstit meidät?”, Matoro kuulusteli.

“Tuo on hyvä kysymys.. Tulkaas laivaan”, Notfun kiersi kysymyksen, ja kiinnitti hinausköyden veneeseen.

Retro

Tappaja (Kejan)

Kommentoi

Bioklaanin päärakennus, huone 982

Eräs Matoran nimeltä Keja istui kirjoituspöytänsä edessä. Hän luki lempikirjaansa, Miten kasvatat pinkit mursusi. Ilta oli ollut rauhallinen. Yhtäkkiä puhelin soi.

“Hei. Haluatko tulla huomenna meille?”, puhelimesta kuului ääni.

“Kyllähän min-“, Keja vastasi, mutta keskeytti. Koko huone oli pimennyt ja puhelu katkennut. Matoran katsoi huoneen perälle. Siellä ei näkynyt mitään.

Keja sulki silmänsä hetkeksi, ja avasi ne. Huoneen perälle oli ilmestynyt kultainen hau.

“Kuka sinä olet? Mitä teet täällä?”, Matoran kysyi.

Olento ei vastannut.

“Kerro het-“, Kejan puhe keskeytyi, kun huoneen perältä syöksyi kaksi mustaa tervamaista piikkiä. Ne tulivat siitä, missä olennon käsien kuuluisi olla. Ne syöksyivät salamannopeasti Kejan suuhun, ja tulivat tämän silmistä ulos pirstoten tämän maskin. Sitten ne syöksyivät takaisin olennon sisälle. Matoranin kasvot olivat tuohutuneet, ja ne vuosivat verta. Sitten samat tervamaiset piikit syöksyivät takaisin, ja lävistivät tämän mahan.

“Voit kutsua minua kuolemaksi”, hahmo sanoi kylmästi, ja kultainen hau huoneen perältä oli kadonnut. Samoin olento.

Retro

Maanalaiset taistelumursut

Kommentoi

SUUREN YLIMURSUTTAJAN SALI, MAANALAINEN MURSUKOHTA

“Jake, mies joka saavuit taivaista, viemme sinut nyt SUUREN YLIMURSUTTAJAN puheille. Hän lyö sinut taistelumursuksi”, Mursu sanoi, ja vei Jaken SUUREN YLIMURSUTTAJAN puheille.

Eräs saari Destralin vieressä

Yön Timo II oli rantautunut. Notfun, ja miehistö poistuivat laivasta. Kapteenillamme oli ennen aarteenetsintää kuitenkin muuta tekemistä. Hänen piti tehdä kyltti, jossa luki, että laivaa ei saa polttaa, varastaa, siinä ei saa pitää juhlia, tai sillä ei saa lyödä manaatteja, tapiireja, tai mursuja.

“Noin. Se on valmis. Jardirt, huolehdi näistä merirosvoista. Menen hakemaan aarteeni”, Notfun komensi, ja käveli luolaan lapionsa kanssa.

Luola

Notfun kaivoi maata, maassa oli ollut äsken rasti. Lopulta Notfunin lapio osui arkkuun, ja hän nosti sen. Notfunilla oli avain. Hän avasi arkun, ja sieltä paljastui kultainen Pakari. Notfun heitti edellisen maskinsa pois, laittoi sen arkkuun, ja pisti Pakarin kasvoilleen.

Retro

Etsintäkuulutus

Kommentoi

Merellä Yön Timo 2 on, se on aivan verraton.

Notfun katsoi merelle. Oli rauhallista. Hän oli heittänyt Hunansa mereen, ja vaihtanut takaisin vanhaan maskiinsa. Oli niin rauhaisaa, ja kaikki oli kerrankin hyv- RÄSKS

“Mikä tämä on?”, Notfun ärisi. Hänen naamaansa oli lentänyt etsintäkuulutus, “Kapteeni Notfun, elävänä tai kuolleena. Palkkio 25 000 widgettiä. Etsintäkuulutuksen teille tuo Roteleks-yhtiöt…”

Jardirt juoksi kannelle, hän oli kuullut Notfunin ärisevän.

“Mikä tuo on, Notfun?”, Kysyi perämies.

“Tuo on hyvä kysymys. Itseasiassa minusta on tehty etsintäkuulutus”, Notfun vastasi ja käveli hyttiinsä huutaen samalla: “Jardirt, mene ruoriin. Kohti tuota saarta, sinne olen kätkenyt yhden kultaisista maskeista, jotka ryöstin eräällä reissullani kerran jossain joskus.”

Pääsevätkö merirosvot saarelle? Miten Notfun alunperin sai vihreän kemikaalin käsiinsä? Onko rommi loppu? Kaikki tämä ja paljon muuta selviää Jaken seuraavassa ropepostissa. Muista lukea!

Retro

Manaatti palkitaan

Kommentoi

Yön Timo II

Notfun istui hytissään. Hänen hattunsa oli asetettu naulakkoon, ja hän laski paperilla jotain karttoihin liittyen vieressään harppi, viivotin ja mustekynä. Yhtäkkiä kapteeni ikäänkuin jähmettyi paikoilleen. Sitten hän nousi ylös ja käveli kannelle perämiehensä viereen.

“Jardirt, kerropa, paljonko on kuusi kertaa yhdeksän”, Notfun komensi perämiestään.

“Se on neljäkymmentäkaksi, kapteeni”, Jardirt vastasi.

“Totta, hyvin hoksattu. Saat palkankorotuksen”, Notfun kehui.

“Itseasiassa, meillä ei ole palkkaa, kelläkään meistä. Emme ole vielä ryöstäneet mitään”, Jardirt sanoi.

“Totta. Siksi saatkin palkankorotuksen. Tuon laskun myötä nimittäin pääsemme käsiksi suurempaan saaliiseen huomisen aikana”, Notfun kertoi, ja käveli takaisin hyttiinsä. Hän katsoi karttaa, ja aukinaisesta ovesta näkyvää aurinkokelloa, he olisivat perillä pian.

Pian, ei kuitenkaan niin pian, että olisimme jo huomisessa.

Notfun oli kutsunut miehistönsä koolle kannelle. Siiamilaiset Skadkiset, kieletön toa, ja lukuisat matoranit seisoivat kannella rivissä. Myös laivan apina, Apina nimeltään, oli rivissä. Jardirt seisoi hieman erillään rivistä. Notfun käveli meihistön takana.

“Herrat, en tarkoita pelkästään noita siiamilaisia kaksosia, kun sanon herrat, tarkoitan myös teitä muita. Paitsi tuota toaa, tai no itseasiassa tarkoitan häntäkin, mutta pyrin loukkaamaan häntä, jotta hän tuntisi itsensä syrijytksi, ja työtahti olisi nopeampaa koska hän haluaisi saavuttaa meid-“, Notfun keskeytti, “Krhm. Olemme huomenna pääsemässä apajille. En tarkoita vielä, että pääsisimme jo saarelle, jonne pyrimme, mutta pääsemme erääseen rikkaaseen kaupunkiin. Valmistautukaa siis”.

“Kuitenkin, haluaisin puhua manaateista. Olen viime aikoina pelastunut manaatin avulla kaksi kertaa. Eli olen näille ihanille eläimille kaksi henkeä velkaa. Tämä siis tarkoittaa, että kaksi teistä syötetään manaatillemme. Otatte nyt kivi-paperi-sakset-turnauksen, ja kaksi voittajaa syötetään ihanille eläimille. Jardirt toimii tuomarina”, Notfun ilmoitti, ja käveli hyttiinsä.

Retro

Manaattimysteeri

Kommentoi

Meri, Yön Timo II:sen vieressä

Eräs manaatti kulki vettä pitkin, valon nopeutta kulki tämä manaatti, tai siltä se ainakin näytti. Ehkä. Mutta kukaan ei ole varma tästä.
Jos katsoi tarkkaan, erotti että sen selässä oli joku. Se oli Notfun. Jardirt katsoi kaukoputkella kannelta, ja tajusi kapteeninsa olevan pelastusmanaatin selässä. Jardirt jhaki äkkiä köyden ja heitti sen mereen.

“Jardirt, heitä köysi mer- Jaa, heititkin jo. Hienoa työtä”, huusi Notfun manaatista, ja nousi köyttä ylös. Jardirt odotti kannella.

“Miten pääsit niiden kynsistä, kapteeni?”, matoran kysyi.

“Se on pitkä tarina. En jaksa kertoa siitä muuta kuin, että paluumatkalla kävimme manaattini kanssa eräällä saarella, jolla asui eräs peikko. Se nimitti saarta banaanisaareksi, ja siellä ei edes ollut banaaneja..”, Notfun kertoi ja otti hattunsa Jardirtin päästä, “Se peikko sanoi outoja asioita. Oletko itse kuullut koskaan peikon sanovan: Ota chillisti, rahita villisti?”

“Itseasiassa en”, Jardirt vastasi.

“Sitä minäkin ajattelin, se peikko oli kuulemma joskus käynyt siellä linnakkeessa, mistä tulin viikko sitten”, Notfun kertoi, “Jardirt, pysy ruorissa, menen avaamaan ruuman, jotta manaatti voi uida tänne”.

Jardirt ihmetteli. Miksi ihmeessä Skadkit olivat ostaneet pelastusmanaatin myös. Toki oli mahdollista, että ne olivat ostaneet omansa samalta kauppiaalta, mutta ei siellä ollut muita kuin erikoisen isohampainen, keltainen matora-, Jardirt tajusi, että se oli ollut Gaggulabio. Samalla perämies tajusi myös, että Labio oli tyhmin elämänmuoto mitä hän oli ikinä nähnyt..