Kaikki kirjoittajan MaKe artikkelit

En ole itsekriittinen, minä vaan kirjotan paskasti...
Retro

MahriKing

Kommentoi

Maken huone

Salamat pauhuvat synkkien pilvien seassa. Sadepisarat piiskaavat maata poikkeuskellisella voimalla. Matoranit juoksevat ympäriinsä pakokauhun vallassa. Moni yrittää auttaa loukkaantuneita. Turhaan. Kaikkialla on tulta. Ja savua. Jopa höyryä. Helvetin liekit höyrystävät pisarat ennen kuin ne ehtivät sammuttaa palavien telojen kattoja. Punainen hahmo seisoo tuhon ja sekasorron keskellä. Se nostaa katseensa pois olemattomiin palavasta maasta. Se tuijottaa oransseilla silmillään poispäin juoksevaa Matorania. Se avaa suunsa. Tulimassa alkaa syöksyä matorania kohti…

Make aukaisi silmänsä. Hän nousi hätkähtäen ylös. Hetken järkytyksen jälkeen hän pyyhkäisi hikeä otsaltaan. Mitä nämä painajasiet merkitsivät? Miksi ne olivat ilmestyneet hänen uniinsa? Miksi… Make näki pian silmissään Snowmanin tyhjän katseen. Tosin eihän se Snowmanin ollut. Riivatun lumiukon suusta tulleet sanat häiritsivät häntä yhä…

Make käveli pimeän Klaanin käytävillä. Oli lähes pimeää. Taivaalla loistava kuu ja muutamat linnakkeen pihan valot valaisivat paikkaa ikkunoiden lävitse. Maken mieli oli tyhjä. Hän ei tiennyt, mihin oli menossa. Lopulta hän erehtyi katsomaan viereiseen oveen; “Kahvio”. Make katsoi oven alaosaan. Huoneen puolelta kajasti valoa. Siellä siis oli joku. Make avasi oven. Kirkas lamppu oli päällä. Missään ei kuitenkaan ensisilmäykseltä näkynyt ketään. Pian Make havaitsi valkoisen hahmon istumassa pyöreän pöydän äärellä. Make tunnisti hahmon pian. Snowman. Hän koki oudon väristyksen katsoessaan Snowieta silmiin parasiittitapauksen jäljiltä. Lumiukko veti katseensa pois lukemastaan lehtisestä kääntäen katseensa Makeen.

”Kas, Make. Iltoja. Sinäkin hereillä tähän aikaan, vanha yökyöpeli”, Snowie aloitti hilpeästi, mutta vaihtoi pian äänensävyään huomattuaan Maken ahdistuneen ilmeen. ”Öh, tuota, jokin vialla?”

Make veti naamalleen lievän hymyn ja vilkutti Lumiukolle. Hän katseli ympärilleen. Kahvio oli vielä melkoisessa remppakunnossa. Kukaan ei ilmeisesti ollut juuri käynyt siellä Yö Kauhun jälkeen Pian hän kiinnitti huomionsa Snowmanin edessä olevaan, puoliksi syötyyn leivokseen. “Niitä saa tuolta”, Lumiukko viittoi tiskiä kohti. Make käveli tiskin luo. Siellä ei ollut ketään. Ilmeisesti työntekijät olivat vielä hermolomalla ja osa tarjoiltavista ruoista näytti pahasti pilaantuneelta. Make katsahti kohti kasaa outoa, mädäntyneissä väreissä kylpevää mössöä. Hetken hänestä tuntui, kuin se olisi ärissyt hänelle. Pian Make nappasi pienen muffinsin käpäläänsä ja talsi Snowmanin pöydän luo, istuutuen tuolille.

Lumiukko laski oman leivoksensa pöydälle, ja katseli hetken vaitonaisena Maken tämän hotkiessa ahnaasti omaa evästään. Puolirahi moderaattori oli aina ollut Snowiesta vaikeasti arvioitava tyyppi. Päällisin puolin Make vaikutti niin usein tyytyväiseltä, mutta lumiukko tiesi, ettei näin ollut. Täytyi olla rankkaa omata rahin voimakkaat vietit.

”Make?” hän kysyi.

”Mmh?” punainen moderaattori reagoi kysymykseen muffinssia yhä suussaan.

”Onko… Onko sinulla jotain, mitä tahtoisit jakaa minulle?”

Make muuttui hetkessä vaisuksi. Hän veti hitaasti leivoksen jämät suustaan, laskien ne pöydälle. Puhdas ja kiiltävä pöytä tahriintui ikävästi murusista ja kuolasta. Make nielaisi. Muffinin syöty puolikas liukui ruokatorvesta hänen vatsaansa.

“Itse asiassa”, Make aloitti vaisusti. Lumiukko osasi aavistaa synkkää asiaa tulevan… Make alkoi kertoa painajaisistaan. Siitä, kuinka hän tunsi vain yhtäkkiä ilmesyneensä tähän maailmaan tyhjästä, ilman päämäärää. Tai mitään tarkoitusta elämälleen… Sellaista ei muistele mielellään. Se tuntui kuitenkin sekä ahdistavalta että helpottavalta. Snowie kuunteli tarkasti Maken kertomuksia. Snowman ei ollut koskenutkaan leivoksensa jämiin, vaan oli täysin keskittynyt kuuntelemaan “korva” tarkkana ystävänsä puheita.

“Tuo kaikki on kuitenkin kaukana siitä kaikesta kamalasta, mitä tein”, Make lopetteli kertomustaan vaisusti. “Hennotko kertoa, mitä+”, Lumiukko kysähti varovasti. Moderaattorirahi alkoi näyttää selvästi ahdistuneelta. Make hätkähti. Pian se kaikki palasi hänen mieleensä.
Sekasorto. Kauhistuneet Matoranit. Kaaos. Kaikkialla minne hän menikin…

“Ei”, Make tokaisi ahdistuneena. Hiki valui hänen otsaltaan. Hän hengitti raskaasti. “En voi. Se on liian kamalaa.” Snowman päätti olla utelematta asiasta enempää.

“Se vaikutti minuun suuresti”, Make jatkoi, rauhoittuneempana. Yritin peittää sen kaiken päättämällä, että olen, mikä olen…” Make suuntasi katseen käteensä, ja sitä kautta sormiinsa. Hän vetäisi niissä olevat kynnet esiin, puoliksi tahtomattaan. Snowmanin symbiootin vallanneet kasvot palasivat hänen mieleensä. Tyhjät silmät katsoivat häntä pilkkaavasti. Suu virnisti ilkeästi. “…”Yksinkertainen Rahi“…”

Snowie katsoi Maken käsiä. Sitten hän siirsi katseensa ystävänsä silmiin.

”Make. En voi väittää, että ymmärtäisin, miltä sinusta tuntuu” Snowie aloitti Maken hengittäsessä kiihtyneesti. ”Mutta en usko, että olet hirviö.”

”Mutta.. Mutta…” Make tuskaili ”Katso näitä!” Hän heilutteli teräväkyntisiä käpälöitään Snowien edessä.

Lumiukko reagoi tarttumalla Makea käsistä ja odottamalla. Klaanilaiset katsoivat toisiaan silmiin. Make rauhoittui. Pian hän veti kyntensä sisään. Snowie hymyili, ja avasi suunsa.

”Mutta katsopa taas tuotakin. Sinulla on kynnet, kyllä, mutta osaat olla käyttämättä niitä.”
”Siinä se onkin. En tiedä osaanko.”
”Hyvin se kävi nytkin.”
”Sinä autoit minua. Sinä rauhoitit minua. Yksin, se ei ole helppoa. Joskus mietin, onko se mahdollistakaan.”
”Ehkä sen ei tarvitsekaan olla. Turha meidän on määritellä itseämme sen perusteella, keitä olemme. Minusta on paljon parempi määritellä itsemme sen mukaan, kenen kanssa olemme.”

Lumiukko irrotti otteensa Maken käsistä, ja poimi taas leivoksensa. Hän työnsi loput siitä suuhunsa kerralla, ja mutusteli hetken. Sitten Snowie nousi, ja vei lautasensa tiskille pinoon muiden likaisten astioiden kanssa.

Hän kääntyi Makea kohti, ja hymyili.
”No, öitä, minun pitänee tästä painua nukkumaan. Kaikenlaista puuhailtavaa huomenissa.”
”Joo, öitä.”

Make jäi kahden muffinssinsa kanssa, ja jäi miettimään Snowien sanoja. Tällä kertaa kuitenkin oikean Snowien, ystävänsä, sanoja, eikä pahuuden närhen riivaaman Snowien lausumia. Make hymyili hieman.

[spoil]Snowie kirjoitti puolet, kiitokset hänelle.[/spoil]

Retro

Friikki

Kommentoi

Maken huone

Make seisoo kylän keskellä. Keskellä kauhua ja pelkoa täynnä olevia Matoraneja.

“Herranjesta! Mikä tuo on!?”

“Pysy poissa!”

“Varokaa! Se lähestyy! Tulta!”

“Sinulla on paljon unia, peto.” Symbiootti tuijotti Makea virnistäen Snowmanin tyhjillä silmillä.

“Pyydän, vie mitä vain, älä satuta minua!” Ga-matoran tärisee kauhusta Maken jalkojen edessä.

“Tehkää joku jotain!”

“Paljon painajaisia…”

“Pysäyttäkää se! Se tappaa hänet!”

“Napatkaa! Kuristakaa se!”

“Paljon painajaisia. Paljon asioita, joita et ymmärrä.”

“Lahdatkaa se peto!”

“Paetkaa henkenne edestä!”

“Kummajainen. Tulilisko. Friikki.”

“APUA! AUTTAKAA!”

“Se raateli hänet! SE RAATELI HÄNET!”

“Yksinkertainen rahi…”

Make huudahti. Hän aukaisi silmänsä. Pain hän huomasi tuijottavansa kattoa. Hän käänsi katseensa viereiseen sänkyyn. Hän oli ilmeisesti pudonnut siitä. Hän päätti kavuta sille takaisin. Hän sulki silmänsä, yrittäen nukahtaa. Hiki valui hänen otsaansa pitkin…

[spoil]Lähinnä Maken hahmon herättelyä. Nyt menen oikeasti nukkumaan –>[/spoil]

Retro

MahriKing

Kommentoi

Killjoyn mökin(taimitäsiitäonjäljellä) edusta

Suuria hiiltyneitä puukappaleita oli levinnyt kaikkialle ympäristöön. Suuri kasa puuta paloi laajana ja kirkkaana roviona. Suuri savupatsas kohosi ylöspäin. Viimeisetin tuhoutuneen savupiipun tiilenpalat tipahtivat maahan. Kaikkialla ilmassa leijui tuhkaa ja palanutta papperia. Pitkin maata lojui pieniä, jopa osittain sulaneita lasinsirpaleita. Killjoy makasi polvillaan suuren liekkimeren edessä, kätensä kurotettuna kohti maanpäällistä helvettiä. “..Creedy.” Tuo Matoran oli jäänyt mökin sisälle, vielä Killjoyn käskemänä. Nyt mökki sisältöineen roihusi tuhkana. Killjoy ei ollut eläessään kokenut pahempaa. Hän oli uskonut pystyvänsä suojelemaan tätä oman kotinsa sisällä, nyt kuitenkin tuojottaen ystävänsä tulista hautaa.

“Suojelet”, Nazorak kysähti erittäin ivailevaan sävyyn. Hän suuresti nautti tilanteesta. “Läheisten suojelusta on vain harmia. Se tekee sinusta heikon.” Killjoy havahtui. Pian hän muisti tilanteen. Ja sen, kuka hänen kotinsa, ja ystävänsä, oli juuri tuhonnut. Killjoy kääntyi Nazorakia kohti. Hän kiehui raivosta. Ja Nazorak piti siitä. Killjoy tarttui katanaansa. Takaisinmaksun aika…

Killjoy nousi seisomaan. Hänen jalkansa vapisivat kivusta. Mutta Killjoy ei välittänyt. Raivo ja viha olivat ainoat tuntemukset hänessä juuri nyt. Killjoy lähti syöksyyn, katana ojossa, iskeäkseen sen Nazorakin lävitse. 437:lla oli kuitenkin muuta mielessä. Killjoyn lähestyessä hän nosti metallisen kätensä ylös, iskien Killjoytä, kaataen tämän maahan jalkojensa juureen. Ennen kuin Killjoy ehti reagoida, hänen päätään painettiin tiukasti maata vasten, metallisella jalalla. Nazorak kumartui lähemmäs häntä, alkaen jälleen puhua; “Suututtaako? Hyvä niin. Kerää vihasi ja raivosi. Varastoi sitä. Käytä sitä. Anna minulle se vastus mitä olen pitkään kaivannut.” Killjoy puristi kätensä nyrkkiin. Nazorakeversti piti sitä hyvänä merkkinä. Killjoy ei osannut kuvitellakaan, että heillä kahdella oli jotain yhteistä.

437 makasi pöydällä. Suuri valo loisti hänen yläpuolellaan. Hänelle tämä oli erittäin epämiellyttävää. Kipu oli sietämätöntä. Mieluummin hän makaisi paistunena laavavirran pohjalla kuin operointipöydällä väkisin elvytettynä. Pöytä nostetettiin hitaasti pystyyn, raajositaan siihen sidotun Nazorakin pysyessä tiukasti paikallaan. Hänen ympäriltään alkoi kuulua ääniä.

“437, kuuletko minua”, tunnistettava ääni puhui, “avaa silmäsi”.

437 totteli. Hänen vasen silmänsä aukeni. Toinen taas käynnistyi hitaasti. Nazorak huomasi olevansa pienessä hoitohuoneessa, muutaman valkotakkisen Nazorakin ympäröimänä. Näiden kädet olivat lähes kokonaan vihreähkön nesteen peitossa. 003 seisoi läheisen ikkunan takana. Hänen edessään oli mikrofoni. “Hyvä tietää että selvisit”, kenraaliluutnantti sanoi mieltyneenä.

“Mitä. Olette. Tehneet. Minulle?”, 437 kysyi vakavana. Osassa hänen kehotaan ei ollut tuntoa.

“Pelastimme sinut viime tipassa”, 003 lausui mikrofoniinsa, “Olisi sääli päästää sinunkaltaistasi soturia menemään. Ole iloinen”. “Miksi”, 437 kysyi suivaantuneena. 437 alkoi taivuttaa mekaanisen kätensä sormia nyrkkiin. Selviytyminen moisesta tappiosta oli Nazorakille pahempaa kuin kuolema.

“Miksette voineet antaa minun levätä? Levätä rauhassa?” 437 liikautti hieman mekaanista kättään, saaden sitä pitelevän sidoksen ponnahtamaan irti, suoraan viereisen tiedemiesNazorakin otsan läpi, repien pian irti sidokset toisestakin kädestään. Hätäinen viereinen Nazorak irrotti sidoksen hänen jaloistaan. Hänen uusi, mekaaninen jalkansa teki kovan kolahduksen osuessaan metalliseen lattiaan.

Kyborginen Nazoraksoturi seisoi velttona. Mutta sitä ei kestänyt pitkään. Hän nosti mekaanisen kätensä. Pian käsi kuitenkin muuttui tappavaksi laserkanuunaksi. 437 alkoi ammuskella ympäriinsä. Ammukset hajottivat huipputekniset laitteet hetkessä romumetalliksi. Räjähdykset seurasivat toisiaan, epäonnisten tiedemiesten jäädessä niiden uhreiksi. 003 seurasi tilannetta tyytyväisenä lasi-ikkunan takaa. Lasiin roiskunut neste lisäsi nautintoa. Pian huoneessa oleva savu hälveni. 437 seisoi yksinäisenä huoneen raunioiden keskellä. Hän vetäisi syvään henkeä, kohdisti kasvonsa ylöspäin, huutaen; “MIIIIIIIIIKSIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!!!!!?”

“Olisi tylsää päättää tämä tähän”, Nazorak puhui hiljaa maassa makaavalle vastustajalleen, “Tulemme kohtaamaan vielä. Ja voin taata, että ainakin minä tulen kovasti nauttimaan siitä.” Nazorak nosti jalkansa Killjoyn päältä. Tällä ei ollut kylliksi energiaa nousta ylös. Nazorak perääntyi, käynnistäen suihkumoottorinsa. “Heipparallaa!”. Pian Nazorak oli noussut korkealle ilmaan, lentäen poispäin.

Killjoy makasi maassa lohduttomana. Hän puristi otteensa katanastaan tiukimmilleen. Hän oli keksinyt tavoitteen viimeisille elinpäivilleen…

[spoil]Sisältää viittaukseen yhteen hitsin hyvään leffaan.[/spoil]

Ison metallilevyn suojassa, muutaman metrin päässä Matoron pysäyttämästä pommista

Yksi Nazorak odotti kärsivällisesti räjädystä. Kaksi hänen kolleegaansa kuluttivat aikaansa keskustelemalla manaateista.

Retro

MahriKing

Kommentoi

Killjoyn mökin edusta

Killjoy katseli tähtitaivasta mietteliäänä. Tuntui oudolta tietää loppu elinaikansa. Mitä hän sinä aikan tekisi? Hänen ajatuksensa katkesivat pian hänen kuultuuaan askelia takaansa. Hän käännähti, kuitenkin vain huomatakseen takanaan yhden eliittinazorakeista. Mökin ikkunasta loistava heikko valo valaisi hahmon puolimekaaniset kasvot. Killjoy tunnisti hahmon, tarttuen kataniinsa.

“Mitä sinä täällä teet”, Killjoy kysyi jämerän uhkaavasti.
“Älähän hätiköi”, 437 laushati kylmän viileästi. “Tulin puhumaan.”
“Mistä?”
“Olen pitkään muistellut viime kohtaamistamme. Ja täytyy sanoa, että olen vakuutunut.”
“Jaa mistä?”
“Sinusta.”
“Minusta?”
“Aivan. Yleensä olen voittanut jokaisen vastustajani hetkessä. Mutta sinä. Sinä olit todellinen haaste.”

Killjoy liikkui hitaasti 437:n ja mökin väliin. Oli kyse hänen kotinsa, ja enne kaikkea parhaan ystävänsä, turvaamisesta. Hän ei tosin ollut ihan taistelukunnossa. Nazorak ei kutienkaan tiennyt Creedyn olevan mökissö, joten piti vain toivoa ettei Nazorak katsonut tarpeelliseksi tuhota hänen kotiaan. Nazorakeversti jatkoi puhettaan.

“Pitkiin aikoihin en ole nauttinut niin paljon kuin taistelusta sinun kanssasi. Arvostan hyviä vastuksia. Kuten sinua.”

“Mitä ajat takaa?”
“Sinussa on ainesta.”
“Ainesta.”
“Aivan. Ainesta joukkoihimme. Sinusta voisi tulla jotain suurta. Voisit kylvää kauhua pitkin mantereita. Sinusta tulisi arvostettu. Ja pelätty. Muussa tapauksessa voisimmem olemmat nauttia taistelusta toisiamme vastaan vielä jatkossakin.”

Killjoy oli tyrmistynyt. Kuinka tuo otus kehtasi ehdottaa liittymistä Nazorakeihin? “EI”, Killjoy vastasi jämäkästi, “Sinulle tämä koko juttu voi olla peliä, mutta minä teen kaiken puolustaakseni raikkaimpiani ja ystäviäni!” “Niinkö”, Nazorak kysyi vihjailevasti. Killjoya tajusi mitä oli juuri sanonut. “Killjoy”, mökistä ulos astunut Creedy kysähti hämmentyneenä, “Mitä täällä on meneillään?”

“Mene takaisin sisään”, Killjoy huudahti käskevään sävyyn, “minä hoidan tämän.

“M-mutta…”

“SISÄÄN SIITÄ!”

Creedy juoksahti säikähtäen takaisin sisälle sulkien oven tiukasti perässään. Killjoy oli hyvin epämieltynyt. Nyt Nazorak tiesi Killjoyn heikon kohdan ja varmasti käyttäisi sitä. Hän katsahti nazorakia kohti. Se hymyili. Killjoyllä ei ollut paljon vaihtoehtoja. Joko hän poulustaisi kotiaan ja Creedyä viimeiseen asti, tai yrittäisi paeta ystävänsä kanssa jättäen kotinsa nazorakin haltuun. Kumpikin tuntui epätoivoiselta vaihtoehdolta. Mutta vaihtoehtoja ei ollut…

“Kuunteles; en aio liittyä joukkoonne kylvämään pelkoa ja tuhoa ympärilleni tai ryhtyä tyypilliseksi arkkiviholliseksesi! Jos taistelua tahdot, päätetään tämä tässä ja nyt!” Killjoy mietti itsekkin sanomisiaan. Hänellä oli ikävän pienet mahdollisuudet selvitä, sillä hän ei ollut nyt parhaassa taistelukunnossa. Mutta hänen oli toimittava. Toivottavasti ainakin Creedy tajuaisi paeta mökin takakautta. Nazorakin ilme oli nyrpeä. “Olkoon sitten niin”, se laushati tylsistyneenä.

Killjoy päätti toimia. Hän kohdisti räjähteitä ampuvaksi aseeksi muunnetun kätensä kohti Nazorakia, ampuen räjähteen sitä kohti. Räjähde joutui kuitenkin Nazorakin miekaksi muuntuneen käden halkaisemaksi. Räjähteenpuolikkaat osuivat maahan, muodostaen pari pientä räjähdystä. Nazorak syöksähti eteenpäin miekka lyöntivalmiudessa. Kiljjoy onnistui kuitenkin torjumaan iskun katanoillaan.

Lyhyen mekkailusession jälkeen Killjoy oli iski katanoillaan ylhäältäpäin, Nazorakin kuitenkin onnistuessa väistämään. Nazorak perääntyi taaksepäin, ampuen Killjoytä zamorkonepistoolillaan. Killjoy heilutteli katanoitaan edessään torjuen zamorit. Nazorak taivutti päätään sivulle päästäen yhden kimmottuneen ammuksen päänsä ohi. Ammus räjäytti läheisen puun. 437 hymyili. Hän tulisi nauttimaan tästä…

Retro

Eversti 437 & Pommitorakat: Paluu

Kommentoi

Killjoyn mökin edusta

437 seisoi varjoisan metsän suojissa jonkin matkan päässä Killjoyn mökistä. Hän on siis palannut…

Ison metallilevyn suojissa, joidenkin metrien päässä Matoron pysäyttämästä pommista

Kaksi Nazorakia istui seinää vasten aseensa pudotettuina maahan. Kolmas odotti pommin räjähtämistä maltillisena. Hänen kahdella kolleegallaan alkoi olla pikku hiljaa tylsää.

Retro

MahriKing

Kommentoi

Klaanin linnake

Make lennähti sisään käytävän ikkunasta. Hänestä muutaman sentin päässä seisovat Matoranit hätkähtivät. Make alkoi pian kävellä kohti Klaanin holvia, jonne Nimdan siru oli piilotettu. Pian käytävän täyttävä teräsovi oli hänen edessään. “Mitäs asiaa”, vartiaMatoran kysyi. Make irvisti, päästäen kumman karjaisua muistuttavan äänen. Nyt ei ole aikaa vitkasteluun. Matoran hätkähti ja astui sivuun. Make asetti kätensä skannerinäytölle.
Skannaus: valmis. Sisäänpääsy: sallittu.
Suuri teräsovi aukesi. Se oli ainakin puolen metrin paksuinen. Hänen eteensä aukesi suuri huone. Huoneen keskellä kökötti jalusta, jonka päällä oli pieni kangaspussi. Make käveli huoneen poikki, napaten pussin ja rynnäten ulos. Hän käveli ikkunan luo, hyppäsi alas, avasi siipensä ja lensi takaisin kohti kokoushuonetta. Symbiootin hänelle lausumat sana pyörivät jatkuvasti hänen mielessään…

[spoil]Snowman pyysi kirjoittamaan nopean Nimdanoutoviestin.[/spoil]

Retro

MahriKing

Kommentoi

Majatalon piha

Huojuva Notfun ryntäsi heinää popsivan aasirahinsa luo, irrottaen sen suitset viereisestä puusta. Hän kapusi ratsunsa selkään, huudahtaen lähtökäskyä kuvaavan äännähdyksen. Aasi päästi kyllästyneen “srööt”- äänähdystä muistuttavan hirnahduksen lähtien löntystämään. Matka kuitenkin tyssäsi pian Amazuan vasempaan jalkaan. Kaapuun verhoutunut Amazua tuijotti Mtorania kasvomaskinsa silmäaukon hehkun takaa. Norfun tuijotti takaisin. Tujotuskilpailua jatkui hetken.

“En mielelläni tekisi tätä vaikeimmalla tavalla”, Amazua alkoi puhua. “Minulle luvattiin sinusta mittava palkkio, ihan sama mitä sinulle teen, kunhan siihen liittyy kipua. En jaksaisi kuitenkaan käyttää kovin paljon vaivaa sinuun”.
“Minähän ihan tutisen”, maistissa oleva Notfun ivaili. Selvänä hän olisi varmaan ymmärätnyt tilanteen vakavuuden. Amazua kuitenkin oli hieman huvittunut uhrinsa epäselvästä käytöksestä. Amazua nosti kätensä, jolloin Notfun näki sen olevan kyynärvarren puolesta välistä lähtien kokonaan mekaaninen. Amazua asetti kätensä selkäänsä, vetäisten tavallisen käsiproteesinsa tilalle laserkiväärin. Kiväärin laserthätäin osoitti kohti Notfunin otsaa. “En mielelläni tekisi tätä vaikeimmalla tavalla”, hän toisti. Hän ampui. Laserammus osui aasirahin jalkojen juureen, minkä seurauksena otus vaihkoontui. Se noishati takajaloilleen, tiputtaen Notfunin kyydistään. Rahi syöksähti juoksuun, kadoten pian metsään.

Amazua vaihtoi aseensa pian takaisi ntavalliseen käsiproteesiin. Hän tarttui Norfunia päästä, nostaen tämän kasvojensa tasalle. “Kuule, voit selvitä tästä veilä vahingoittumattomana”, Amazua jatkoi, “jos et aio suostua yhteistyöhön, et jätä vaihtoehtoja”. Notfun katsahti nappaajaansa tuimasti, hän ei suostuisi pompotteluun, minkä Amazua pystyi havaitsemaan. Hän päätti toimia. Notfun pystyi näkemään Amazuan rinnassao levan sydänkiven alkavan hehkua. Oitoa, sädemäistä energiaa alkoi virrata kivestä Notfunin omaa rintaa päin. Notfun oli hämmentynyt. Säteen osumiskohdassa ei tuntunut ollenkaan kipua. Tai ainakaan vain siinä kohtaa. Hän tunsi koko kehonsa olevan kivun vallassa. Kipu tuntui ikävän pisteliäältä, hän kiristeli hampaitaan, voihkien. “Ilmoita, kun olet muuttanut mielesi”, Amazua sanoi, kärsivällisenä. Notfun tulisi varmasti murtumaan pian.

Notfun aprikoi. Hän tunsi kivun voimistuvan hitaasti. Tuskallisen hitaasti. Hänen olisi jotenkin livahdettava pakoon…

[spoil]Jake ottakoon minuun yhteyttä ennen kuin jatkaa.[/spoil]

Retro

Maken reviirimittelö

Kommentoi

Bio-klaanin lähellä siaitseva pieni kanjoni, joitakin aikoja sitten

Yllättäen kirjas valonsäde sokaisi Maken hetkeksi. Hän ei ehtinyt reagoida kunnes viherkukltainen hahmo potkaisi häntä. Make lennähti taaksepäin osuen kyljestään kiveen. Isku ei kuitenkaan ollut kyllin voimakas aiheuttaakseen juurikaan kipua. Make joutui iravistelemaan päätään hetken tullakseen takaisin tolpilleen. Hänen näkönsä oli vielä hieman vaurioitunut, mutta hän näki tarpeeksi hyvin väistääkseen vastustajansa potkun. Make väisti nousten pian takaisin ilmaan. Hän ja vastustaja olivat muutaman metrin etäisyydellä toisistaan. Molemmat tuijottivat toisiaan. Make huomasi hahmon muistuttavan ruumiinrakenteeltaan melko lailla sitä mitä hän oli joitakin aikoja sitten ollut. Nyt hän kuitenkin oli yhtä Rahien kanssa, ja tuollaiset olennot olisivat hänen vihollisiaan.

Make lenteli ympyrää yrittäen löytää vastustajansa heikon kohdan, mutta tämä seurasi hänen jokaista liikettään. Ilmeisesti suora hyökkäys olisi ainoa vaihtoehto. Make syöksähti vastustajaansa päin. Tämä ehti kaivaa selästään jotain. Make työnsi vastustajansa kalliota vasten. Ja puraisi. Hän huomasi hahmon poimineen selästään oudonmuotoisen terämäisen esineen. Hän huomasi myös iskeneensä hampaansa siihen. Make perääntyi takaisin ilmaan. Maistuu pahemmalta kuin se pikkunisäkäs… Make yrittää iskeä muutamia kertoja uudestaan, mutta vastustaja tyrmää hänen yrityksensä osoitellen terällään melko tarkasti hänen otsaansa.

Make yrittää etsiä heikkouksia vastustajansa puolustuksesta, vaikka helpompaa olisi löytää linnun muna hiekkakasasta. Sitten Make keksii. Hän työntää päätään vastustajaansa päin. Tämä on valmis viiltämään häntä naamaan. Sillä hetkellä Make heittää takaraajansa eteen, napaten varpaillaan vastustajaansa tämän terää pitelevästä kädestä. Hän nousee vastustaja mukanaan ilmaan. Tämä ei voi juuri tehdä muuta kuin sätkiä raajoillaan. Make lentää joidenkin metrien korkeuteen, tiputtaen vastustajansa alas. Make kääntää katseensa alaspäin nähdäkseen vastustajansa osuvan maahan. Vähän matkan päässähahmo kuitenkin onnistuu tarrautumaan kanjonin seinämän yläreunassa olevaan, sivuun tarttuneeseen puunrunkoon, päästen hypähtämään siltä takaisin maahan. Voihan pannahinen…

Make alkaa syöksyä hurjalla vauhdilla kohti vastustajaansa, eturaajat iskuvalmiudessa. Vastustaja ehtii kuitenkin äkätä hänet syöksyen sivuun. Make tekee hätäpysähdyksen välttääkseen liiskaantumisensa. Pian vastustajan terä viuhahtaa läheltä Maken päätä. Make voi tuntea pienestä viillosta lähtevän nesteen valuvan pitkin poskeaan. “Se ei siis ole Makuta”, Make kuulee vastustajansa toteavan. Hän ei kuitenkaan ymmärää mistä tämä puhuu. Make ja tämän vastustaja tuiottavat jälleen toisiaan. Tällä kertaa vastustaja syöksyy kohti häntä. Make nousee takaraajoilleen jotta vois iskeä eturaajoillaan, mutta ei ole tarpeeksi nopea. Hänet painetaan kallion seinämää vasten. Vastustaja on asettanut kaikki omat raajansa Maken raajojen päälle, estäen häntä liikkumasta. Tosin nyt vastustajakaan ei voi liikkua estääkseen Maken tulevaa hyökkäystä…

Make avaa suunsa. Hänen kurkkunsa hehkuu oranssin ja keltaisen eri sävyissä. Vastustaja ehtii hetken ihmetellä, ennen kuin asettaa päänsä vasten Maken päätä. Ilmeisesti tämä tietää tappionsa tulleen. Maken ihmetykseksi tämä kuitenkin asettaa otsansa Maken poskelle, kääntäen hänen päätään joitakin kymmeniä asteita. Suuri massa tulta osuu viereiseen kallioseinämään, muuttaen sen pikimustaksi. Makelle alkaa riittää. Hän iskee vastustajan molemmilla siivillään irti itsestään. Vastustajan lentäessä selälleen Make lennähtää tämän ylle, tarttuen tähän raajoillaan.

Make alkaa jälleen kohota taivaisiin, vastustajansa mukanaan. Tämä onnistuu kuitenkin rimpuilemaan itsensä irti. Se ei Makea haittaa, sillä he ovat jo hyvässä korkeudessa. Make tekee siirtonsa. Hän alkaa syöksyä siivet ojossa kohteensa perään. Hän avaa suunsa, päästäen lieskansa virtaamaan ylöspäin läpi ihonsa. Hetkessä hän on kokonaan omien lieskojensa peittämä. Hän alkaa pyöriä ympäri. Vastustaja katsahtaa ylöspäin ja huomaa hyrrämäisen, tulen peittämän otuksen pyörivän häntä kohti. Tämä ei kutienkaan ole päättänyt päätyä ylikärvennetyksi pannukakuksi… Vastustaja tipahtaa maahan, liekkien ympäröimä Make pian hänen jälkeensä…

Taistelua sivusta seurannut pikkuolento yrittää nähdä jotain valtavan höyrypilven lävitse. Pian höyryn keskejtä palajastuu maassa makaava olento, jota toinen pitelee maassa viimeisillä voimillaan. Make ei voi uskoa tätä. Kuinka hänen hyökkäyksensä oli voinut epäonnistua? Viherkultainen vastustaja piteli teräänsä osoitettuna kohti Maken kurkkua. Melko pehmeälehtinen maassa makaava puunraato oli pehmentänyt laskua mukavasti. Maken alle jäänyt lampi oli ikävästi päässyt höyrystymään olemattomiin lähes kokonaan.

Make makasi pienessä jäljelle jääneessä lätäkössä valmiina kohtaamaan kohtalonsa, mikäli vastustaja oli valmiina viimeistelemään työnsä. Maken yllätykseksi hän kuitenkin oli pian vapaa nousemaan ylös. Tömähduksen aiheuttamien kolhujen vuoksi se tosin oli hiemna vaivalloista. Hän katsahti vastustajaansa hämmentyneenä. Tämä seisoi metrin päässä hänestä. Make näki ,että tämä oli lähes yhtä huonossa kunnossa kuin hänkin. Maken mielestä tämä oli ollut taistelua hänen reviiristään, ja hän oli hävinnyt, joten hänen oli lähdettävä. Hän lensi pois metsään. Tai ainakin yritti…

Maken huone

Make lopetti muistelonsa. Hän kiemurteli sängyssään nukkuminen oli melko vaikeaa, johtuen ilmeisesti seinän takaa kuuluvista työkalujen äänistä.