Kaikki kirjoittajan Killjoy artikkelit

Saatanallisin teksti juontaa tiensä Mordorista.

Operaatio Beeta osa 67: Ilman aivoja nazorak on niin tyhäm, että…

SS-Hürfund, vankisellit.

”Tämä on naurettavaa, emme saa näistä mitään irti.”

Kuulustelutöihin valittu Nazorak näytti olevan hermoromahduksen partaalla ja hän käveli ympyrää, antaessaan raporttia 360:n huoneessa.

”Nuo hiivatin koneet, ne vain istua tapittivat kuulusteluhuoneessa sanomatta mitään. Tuhosimme niistä yhden, mutta muilla ei raajakaan värähtänyt. Se edistyneempi kone, Sarajiko sen nimi nyt oli… niin, se juuri. Se vain pilkkasi meitä kuulustellessamme ja kun koetimme kiduttaa sitä se pirulainen sammutti itsensä.”

”En halua kuullaa niistä koneista, entä ne A-listalla olleet?”, 360 alkoi menettää kärsivällisyytensä. Kuulustelija vetää esiin listan, johon on merkattu Klaanilaisten nimiä.

”Noh, A-listan tyypeistä tämä Killjoyksi kutsuttu vaikutti selvästi johtavan näitä mekaanisia olentoja, mutta hänen selityksensä oli, että hän vain sattui olemaan siinä piraattilaivassa. Sanoi olevansa matkalla Steltille joihinkin metsästäjien vuosijuhliin. On kuulema jokin hiivatin ilotulitevastaava. Ja se sen saamarin haarniska… ei lähtenyt sorkkaraudallakaan irti. Kovasti se karjui, mutta irti se ei lähtenyt.”

”Vedä henkeä Karzahnin nimeen”, 360 karjaisi ja kuulustelija hiljeni hetkeksi.

”Noh, se Matoro oli ilmiselvä toa, ja Klaanin listoilla. Vaikka kuinka yritimme puristaa tietoja, niin emme onnistuneet. Selitti vain jotain sekavaa Skakdien joukkomurhista ja oli muutenkin koko ajan sekava. Summerganon… voi hyvänen aika senkin kanssa. Kaatui heti kuulustelujen alussa tuolillaan ja löi päänsä. Menetti tajuntansa välittömästi. Hänkin on nyt muiden kanssa selleissä. Kapura sensijaan… täysi pöpi. Olivat ilmeisesti vain kaapanneet Klaanista mukaansa. Täysi sekopää. Hoki koko ajan nenästä valuvasta kalasta ja luuli minua isäkseen. Tämä koko joukko on täynnä sekopäitä. Ilmeisesti heitetty Klaanista ulos ihan vain omituisuutensa takia.”

360 tuijotti kuulustelijaa silmät tapittaen ja asetti kätensä huolellisesti kasvojensa päälle, tehden Matoranien kansainvälisen häpeäliikkeen.

”Entä ne piraatit? Niitähän napattiin monta kymmentä.”

”Turhia, olivat ottaneet ne mokomat kyytiin, kun olivat halunneet Klaaniin. Täysin hyödyttömiä ja mekastaavat selleissä kuin hullut.”

”Heittäkää heidät pois, ovat täysin hyödyttömiä. Pitäkää muut täällä, haluan nähdä heidät vielä itse. Oliko heillä aseita?”

”Tällä Sarajilla oli vain se helskutin iso miekka. Tarvittiin viisi tyyppiä kantamaan pelkästään sitä. Matorolla ja Summerganonilla kaikilla miekat. Kapuralla ja Killjoylla ei mitään. Ne mekaaniset olennot sensijaan hampaisiin asti aseissa. Riisuimme heiltä kuitenkin kaiken.”

”Menetimme siis kokonaisen laivan roskasakkiin. Viemme heidät saarellemme ja syötämme äidille… Voit poistua.”

Vankisellit

Naurunremakka oli täyttänyt vankisellin. Kapura nauroi kippuralla lattialla ja Matoro ja Summerganon hekottivat miltei yhtä kovaa. Jopa Killjoyn mekaaninen hörähtely liittyi kuoroon.

”Olisittepa nähneet sen minun käsittelyni. Se kuulustelija näytti siltä kuin olisi kuollut myötähäpeästä”, Kapura nauroi ja haukkoi henkeään.

”Nerokas suunnitelma Ganon, nyt ne pitäävät meitä hulluina ja saamme ilmaisen kyydin takaisin Klaaniin”, Matoro virnisti. Killjoy kuitenkin vakavoitui.

”Pullo on nyt tuolla ajelehtimassa. Meidän täytyy toivoa, että Creedy huomaa jonkin olevan pielessä ja saamme jonkun hakemaan sen…”

Porukka hiljeni välittömästi samalla kun selliosaston ovi aukesi ja 360 astui sisään. Matoranien sellien ovet aukesivat ja Nazorak-sotilaat ajoivat ne ulos. Kuului useita molskahduksia ja Matoran-piraattien pulputtavaa kiroamista ja sitten oli taas hiljaista. 360 laski vielä yhden happaman katseensa Klaanilaisiin ja kuolaavaan ja miltei hihittävään Kapuraan ja sulki oven perässään.

Operaatio Beeta osa 65: Hyväntekijä?

Laiva, hytti

Killjoy oli löytänyt piraattilaivasta tyhjän hytin, aivan läheltä laivan perää. Veden loiskunta kuului selkeästi sisälle. Killjoy vain toivoi, että laiva ei joutuisi ongelmiin.

Killjoy nousi hetkeksi puiselta penkiltään ja meni lukitsemaan oven. Hän ei haluaisi, että häntä häirittäisiin nyt.

Killjoy irroitti kypäränsä, se oli suhteellisen hyvässä kunnossa ja hän asettikin sen pienen pöydän sivulle. Tämän jälkeen Killjoy aloitti varovaisen operaarion, jossa hän vähitellen irroitti panssarinsa palasia ja asetti ne huolellisesti pöydälle oikeaan järjestykseen. Hän poisti kaiken panssarinsa lukuunottamatta mekaanisesti korjattuja sormiaan ja jalkaproteesejaan. Panssari oli halkeamilla miltei kaikkialta. Hänen rintapanssarinsa oli jäänyt Xialle, toisaalta sellaisessa kunnossa, ettei sillä olisi tehnyt mitään. Hän katsoi vasenta olkapanssariaan, se oli miltei hajoamispisteessä ja olisi vain rajoittamassa hänen kätensä liikkumista. Killjoy avasi hytin ikkunan ja heitti panssarin siitä ulos. Hän jäi kuuntelemaan, kunnes kuuli molskahduksen, panssarin osuessa veteen.

Killjoy alkoi hitsaamaan haljennutta kylkipanssariaan kuntoon. Hän yhdisti sähkön ja tulen elementtivoimansa sormenpäähänsä ja alkoi sillä sulauttamaan palojaan yhteen. Killjoy tunsi olonsa turhautuneeksi. Tähänkö hänen elementalivoimiensa käyttö on tullut? Pukunsa takia hänen voimansa ovat heikot. Hän ei pysty kanavoimaan niitä kunnolla ulos itsestään.

Killjoy uppoutui jälleen kerran ajatuksiinsa. Korjatessaan pukuaan, hänen katseensa ajautui huoneen vierellä seisovaan peiliin. Hän onnistui juuri ja juuri näkemään itsensä siitä. Kesken hommiensa, hän nousi ylös ja meni kääntämään peilin ympäri. Nyt hän voisi työskennellä rauhassa.

Palatessaan takaisin työpisteellensä, Killjoyn katse kääntyi pöydällä lepääviin reisipanssareihinsa. Hän irroitti niihin liitetyt tarvikelokerot ja avasi ne. Kahden avainkortin ja sekalaisen kolikkokasan lisäksi toisesta kotelosta löytyi pienenpieni laatikko, jonka sivussa oli kirjaimet Z.M.A. Killjoyn täytyisi kysyä arkistoista mitä ne tarkoittivat. Postimatoran oli tuonut laatikon paketissa hänelle hieman sen jälkeen, kun hän oli palannut Klaaniin Guardianin ja kumppaneiden kanssa.

Killjoy istui penkille ja laittoi laatikon eteensä. Hän jäi tuijottamaan sitä hetkeksi ja hautasi kasvonsa käsiinsä. Lopulta hän kuitenkin rohkaistui ja nyt jo ties kuinka monetta kertaa, hän painoi laatikossa olevaa pientä nappia ja Killjoylle jo tutuksi tullut kaikuva ääni täytti hytin.

Tervehdys, Killjoy. Tämä viesti on nauhoitus, joten älä turhia vastaile.

Et tunne minua. Minä voin kuitenkin sanoa tuntevani sinut. Entinen kenraali. Entinen metsästäjä. Vakuuttava saavutuslista, ystäväiseni. Ja nyt sinä istut keskellä pienen järjestön linnoitusta parannellen palovammojasi.

Valitettava kehityssuunta, mutta myönnän jotain. Klaani ei ole mikä tahansa järjestö. Siksi tarvitsenkin apuasi. Klaanilla on jotain, jota tarvitsen. Tänä yönä olen tulossa hakemaan sen. Sinun on pidettävä huoli, että pääsen sisään. En halua tappaa ketään ystäviäsi, älä huoli. Kun tulen yöllä, haen ainoastaan jotain haluamaani ja poistun välittömästi.

Kuten sanoin, tunnen sinut, Killjoy. Tiedän taustasi. Niitä ei ollut vaikea kaivaa esiin. Tiedän, että olet menettänyt jotain rakastamaasi. Tiedän, että tunnet joka päivä, joka tunti ja sekunti häpeää nykyisestä tilastasi.

Kolme henkilöä tässä maailmassa on vastuussa tilanteestasi. Jos autat minua, tarjoan sinulle heidän päänsä vadilla. Purifier, pimeyden metsästäjä. Vei tärkeimmän asian, joka sinun elämässäsi oli, The Shadowed One, metsästäjien don. Määräsi hänet siihen. Kolmas on vaikein. Oletan, että tiedät, kenestä puhun. Annan sinulle mietintäaikaa. Jos tarjous ei kuulosta tarpeeksi hyvältä, kieltäydy ja tuhoa tämä viesti.

En voi pakottaa sinua mihinkään.
Mutta tiedän, että pelkäät, Killjoy. Pelkäät häntä. Pelkäät heitä. Olet kuluttanut viimeiset vuodet surullisesta elämästäsi pelossa.

Voita pelkosi, ystäväni.

Hiljaisuus vallitsi jälleen hytissä ja Killjoy istui liikahtamatta, miettien jälleen tuon viestin sanoja. Jos hän olisi tiennyt, jos olisi uskaltanut, ehkä se Klaanin kohtalokas yö olisi voitu sivuttaa, mutta Killjoy ei ehkä itsekään osannut vastata, miksi hän edelleen kuunteli tuota ääntä ja nauhoite, kulki edelleen hänen mukanaan…

[spoil]Äänitteestä vastasi Guardian.[/spoil]

Operaatio Beeta osa 61: Sarajin kyseenalainen lore

Jääsaari, jyrkänne

Summerganon istui valtavan jäästä muodostuneen jyrkänteen reunalla tuijottaen kohti taivaanrantaa. Vahkit olivat järjestäytyneet Matoron ja Kapuran kanssa kertaamaan tilannetta. Killjoy istui sivummalla lohkareen päällä, koettaen epätoivoisesti sulattaa Aizenin piirejä yhteen. Hän ei ollut sanonut sanaakaan taistelun jälkeen.

Saraji irtautui Vahkien joukosta ja veti kaapuaan tiukasti ympärilleen. Hän istui Ganonin viereen ja hetken ajan kaksikko istui täysin hiljaa. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Ganon aloitti keskustelun:

”Olen pahoillani ystäväsi puolesta.”

Saraji ei vastannut, mutta Ganon tiesi Sarajin miettivän kuumeisesti viimeisimpiä tapahtumia.

”En tiedä mitä hänelle on tapahtunut… hän on aivan erilainen kuin silloin.”

Summerganon näytti hieman apealta ja nyökkäsi: ”Niin, hän on… kokenut paljon hiljattain. Olen tosin aina tuntenut tämän Killjoyn. Hän on aina ollut yksinäinen susi, mutta tämä taitaa olla jo hänellekin liikaa.”

”Vuosia lähtönsä jälkeen… luulimme, että hän olisi kuollut, luulimme pitkään ja sitten… sitten hän vain ilmestyy. Murjottuna, palaneena, varustettuna laitteistolla jota ei pitänyt olla enää olemassa.”

”Lähtönsä?”, Summerganon kiinnostui.

”Hän ei ole kertonut vai? Ette tiedä hänen tarinaansa?” Summerganon pudisti päätään ja otti asennon, joka kertoi Sarajille valottaa asioita.

Se ilta oli sateinen. Sodan loppua juhlittiin ympäri Metru Nuita. Kierrokseni päättyi odottamattomalla tavalla. Komentaja Niz tuli ulkoa vaikka hänen olisi pitänyt olla toipumassa edellisestä taistelustaan. Vaikka hän oli likomärkä ulkona pauhaavasta sateesta, kyyneleiden norot erottuivat selkeästi hänen naamionsa pinnalla.

Kenraali oli poissa. Hän oli hyvästellyt Komentajan hetkeä aikaisemmin pihalla ja hävinnyt tämän jälkeen tuhka tuuleen. Komentaja ei koskaan suostunut kertomaan Kenraalin lähdön syytä ja Mustan Käden joukot jäivät yhtä tukipilaria vaille. Sen päivän jälkeen Komentaja ei enää koskaan hymyillyt.

Kaikki ne muistot joita tuo kaksikko oli kokenut katosivat hetkessä. Se vaikutti välittömästi työilmapiiriimme. Koetimme olla vahvoja, hymyilimme väkisin joka päivä. Koetimme piristää Komentajaa, mutta turhaan. Hän oli jo menettänyt toivonsa.

Komentaja masentui pian tämän jälkeen. Jokainen taistelu päättyi hänen kannaltaan entistä huonommin. Lopulta hänen vammansa olivat niin pahat, että hänet vedettiin pois rintamalta. Hän istui yksinäiset tunnit huoneessaan, rakentaen laitteita joista kukaan ei ottanut selkoa.

Muutamaa viikkoa myöhemmin saimme tiedon Kenraalin siirtyneen Xialle. Hän oli pettänyt meidät, siirtynyt riveihin joita vastaan oli vannoutunut taistelevansa. Niz ei uskonut tätä, kieltäytyi kuulemasta mitään häneen viittaavaa. Johtoporras lähetti pienen tutkimusryhmän Xialle ja perustimme sinne pienen tutkimuskeskuksen maan alle. Kenraali oli kuitenkin jo ehtinyt kadota ja jäljet hänestä katosivat lopullisesti.

Vuosia me jatkoimme toimintaamme. Uusia Kenraaleja tuli, mutta heistä jokainen kaatui Metsästäjien uudelleen kasvaneen aktiivisuuden takia. Moni tärkeä kaatui, moraalimme oli murrettu ja oli vain ajan kysymys kuinka kauan kestäisimme menetystemme keskellä. Ja sitten koitti päivä, jota olimme pelänneet. Dume kääntyi meitä vastaan. Metru Nuin johtaja päätti sulkea meidät. Emme suostuneet ja illalla Metsästäjiä tunkeutui tiloihimme, surmaten jokaisen. Niz tuli väliin, kun olimme saattamassa johtajaamme pois. Veimme hänet Xialle, viimeiseen paikkaan josta meitä osattaisiin etsiä. Komentaja Niz kuoli taistelussa urhoollisesti…

Saimme pian viestin, että Metru Nuin Vahkit olivat muuttaneet lojaaliuden kohdettaan, Dume nyt yksin vastasi heidän toiminnastaan. Me olimme ainoat, ainoat niiden tuhannen kadonneen yksikön lisäksi, jota poistuivat rekisteristämme Kenraalin katoamisen yhteydessä…

Hän petti meidät, mutta hän palasi… Hän haluaa korvata virheensä…

Summerganon nojasi nyt käteensä. Hän oli sulkenut silmänsä tarinan ajaksi, mutta avasi ne taas nyt.

”Killjoy siis… jätti kaiken sen, kaiken hänelle tärkeän… miksi?”

Saraji pudisti päätään: ”Vain hän itse tietää. Hän katuu, minä näen sen. Niz oli hänelle syy taistella, syy työskennellä ja lisäksi intohimo saada aikaan hyvää. Tuo ei ole se Kenraali, jonka tunsin. Hän ei koskaan satuttanut eläintä, ei koskaan korottanut ääntään, ei janonnut kostoa… Jotain tapahtui hänelle.”

Killjoy oli noussut pystyyn etäämmällä. Hän oli luovuttanut ystävänsä korjausyrityksissä ja laski tämän palaset veteen ja jäi seisomaan laskupaikalle. Hänen rintapanssarinsa puuttui kokonaan, koko haarniska oli halkeamilla eikä hän sanonut mitään.

Saraji loi vielä yhden merkitsevän katseen Ganoniin.

”Meidän kaltaisiamme ei ole paljoa.”

Ganon ei selkeästikään ymmärtänyt mitä Saraji tarkoitti, jolloin hän tiputti kaapunsa, tarttui rintakehäänsä ja väänsi sen auki, paljastaen hehkuvan kiven sisällään.

”Heitä oli kaksitoista… Kaksitoista olentoa, joille tällainen kivi oli antanut elämän. Yksi on jäljellä…”

Saraji sulki kehonsa, puki viittansa ja istui taas Ganonin viereen. Hiljaisuus vallitsi jälleen, eikä kumpikaan enää puhunut sanaakaan.

Operaatio Beeta osa 58: Nesteiden ja virtapiirien yhteensopivuus

Uppoava ilmalaiva, meri

Vesi näytti ensin pysyvän pohjassa ammottavan reiän tuntumassa, mutta juuri, kun tiimi oli huokaisemassa helpotuksessa, alkoi se levitä ja vedenpinta alkoi nousta suurella tahdilla.

Samalla sekunnilla sekä Killjoy, että tilassa olleet vahkit saivat sätkyn ja tarttuivat lähimpiin katossa oleviin putkiin ja jäivät roikkumaan niistä. Matoro, Summerganon ja Kapura olivat ainoat lattialla nyt seisovat ja ennen kuin ehtivät avata suutaan tästä merkillisestä käänteestä, ovi aukesi ja ohjaamoon syöksyi vahki, joka astui märälle lattialle ja pudotti samalla merkilliset kiekot, joita kantoi.

Vahki ei ehtinyt sanoa sanaakaan, kun vesi ylsi tätä jo polvitaipeisiin ja se alkoi kipinöimään.

”Ei, ei, tämä eighrzzzzz…”

Vahkin kipinäsuihku levisi jalkaa pitkin vartaloon ja oikosulku sai koko sen koneiston räiskähtämään kirkkaasti. Tämän jälkeen vahki rysähti lattialle eikä enää liikkunut, upoten samalla veteen.

Killjoy roikkui nyt katosta entistä tiukemmin ja avasi radioyhteytensä kaikkiin aluksen vahkeihin.

”Varoitus, alus uppoaa ja täytyy parhaillaan vedellä. Lentokykyiset yksiköt, tehkää kattoon reikiä ja auttakaa kaikki yksiköt ja varusteet turvaan, ennen kuin vesi peittää koko aluksen!”

Kapura ei selkeästikään ollut tilanteeseen tyytyväinen ja hänkin tarttui katon paneeleihin ja siirsi katseensa Killjoyyn.

”Sinunkaan pukusi ei varmaan pidä vedestä?”

”Sanotaan, että tämä on kastunut jo kerran. Järjestelmät jouduttiin sammuttamaan sen jälkeen neljäksi tunniksi, jotta vesi valuu pois. Jätän tällä kertaa väliin.”

Matoro ja Summerganon astuivat lähemmäksi reikää. ”Vesi ei ole meille ongelma, tapaammeko pinnalla?”
Killjoy nyökkäsi ja antoi Aizenille merkin. Tämä latasi kätensä pumpputoimintoisen räjähdepatterin ja amui kattoon valtavan reiän. Vesi ulottui Matoroa ja Sugaa jo vyötäisille.

”Tavataan saarella.”

Hahmot katosivat näkyvistä ja Killjoy siirsi huomionsa katon reikään: ”Vähempikin olisi riittänyt Aizen.” Aizen virnisti ja tarttui Sarajiin, käynnistäen samalla rakettimoottorinsa, samanlaiset, kuin Killjoylla.

Killjoy ja Kapura tekivät saman tempun ja Killjoykin liihotti matkustajansa kanssa reiän yläpuolelle.

”Odottakaa siinä, haemme teidät pian”, Killjoy huikkasi ja liihotti taivaalle. Siellä heitä ei odottanut paljoakaan parempaa, sillä Rhotukoita vilisi ympäriinsä ja Killjoy joutui tekemään täyden päivätyön väistelläkseen niitä. Killjoy ja Aizen ainoina lentokykyisinä ohittivat vedessä uivat Matoron ja Summerganonin ja kiidättivät lastilaisensa pienen muurimaisen kiviröykkiön luokse, jonne aluksen kolme jäljelläollutta lentokykyistä pioneeria olivat jokainen tuonut yhden vahkin mukanaan.

Killjoy ja Aizen lasteineen laskeutuivat, samalla heidän luokseen ja painautuivat selkä kiveä vasten, suojautuen jatkuvalta tulitukselta. Ganon ja Matoro nousivat maihin, Matoro tiukasti teleskooppisilmäänsä puristaen. Tämän maski oli nyt jo takaisin hänen päässään.

Killjoy käänsi katseensa kohti uppoavaa ilmalaivaa. Se oli jo miltei kokonaan uponnut, mitään ei ollut enää pelastettavissa. Killjoyn radiosta kuului vain rätinää ja sekalaisia avunhuutoja.

Killjoy iski raivoissaan nyrkillään kiveen. He olivat juuri menettäneen kymmenen sotilasta, useita työskentelijöitä ja kommunikaattoreita plus lääkitsijät.
Nelikon lisäksi heillä oli nyt Aizen ja Saraji, plus kolme lentokykyistä kevyesti aseistettua pioneeria, sotilas, lääkitsijä ja yksi aseistamaton työntekijä…
vastassa kymmenittäin otuksia, joista Killjoy ei ollut ennen tätä päivää kuullutkaan.

Matoro käänsi katseensa epätoivon partaalla roikkuvaan Killjoyyn:

”Taitaa olla suunnitelman paikka.”

Operaatio Beeta osa 56: Tekninen tauko

Trooppisehko saari merellä

”Eijei, tuo on varavirtrepulsori, se syöttää virtaa kypärään vielä senkin jälkeen, kun muu puku on sammuksissa. Tämän avulla se varoittaa minua tuntematomasta liikkeestä, vaikka olisin unessa. Se tuli yllättävän hyödylliseksi venereissullamme…”

Killjoy istui Kapuran kanssa hietikolla kypärä sylissään. Hän oli juottanut johdot takaisin yhteen ja opetti Kapuralle samalla tekniikan alkeita. Killjoy laittoi kypärän takaisin päähänsä ja sen juuressa olevat tapit napsahtivat kaulapanssariin saumattomasti. Killjoy pudisteli päätään ja kokeili sen liikkuvuutta, se toimi taas.

Killjoy päätti jatkaa tarvikkeidensa testausta. Hän nosti ainoan jäljellä olevan miekkansa tai oikeastaan sen kahvan ja painoi nappia. Kokoontaittuva miekan terä nousi pystyyn pala kerrallaan saranoiden avulla.

”Hmm, hieman tummunut, mutta ei muuten pahassa kunnossa.”

Killjoyta harmitti miekkansa kohtalo. Hän osaisi kyllä tehdä uuden, mutta tämä kyseinen kadonnut miekka oli se, jonka Niz oli antanut hänelle Metru Nuin paraatissa…

Kapura havahtui yhtäkkiä: ”Hei, missäs Matoro muuten on?” Summerganon oli ilmestynyt heidän taakseen: ”Mietin aivan samaa, hän oli tässä Äskeeeeenghhh!

Killjoy ja Kapura nousivat salamana seisomaan.

”Se… se on Matoro.. hänen äänensä.” Killjoy ja Kapura katsahtivat toisiinsa. Killjoy avasi radioyhteyden alukseen: ”Aizen, pystytkö määrittämään Matoron sijainnin, kadotimme hänet?”

”Hetki vain. … … Hän on aivan viidakon reunamilla. Teidän kohdastanne luoteessa.”

Kolmikko lähti juoksuun, Killjoy kuitenkin kompastui, sillä hänen päässään vihlaisi yllättäen.

”Ois… kaa e is. Ski.”

Suga auttoi hänet nopeasti ylös. ”Hän koettaa kertoa meille jotain.”
Kapura nyökkäsi, sama oli tapahtunut juuri hänellekin: ”Puhui jotain maskistaan.”

”Tuolla!” Summerganon huusi ja muutkin näkivät sen. Valkomusta hahmo oli polvillaan maassa päätään pidellen.

”Tkaa ois!”

”Matoro, puhu selkeämmin, emme ymmärrä mitä koetat sanoa”, Killjoy yritti suostutella, jolloin Matoron suu aukesi puoliväkisin:

”OTTAKAA TÄMÄ HEMMETIN MASKI POIS!”

Salamannopeasti Kapura tarttui Matoron naamioon ja viskasi sen rantahietikolle heidän vierellään. Matoro huohotti päätään pidellen.

”K-k-kiitos…

Operaatio Beeta osa 52: Yllättävää filosofiaa

Ilmalaiva, meri

Rannikko häipyi vähitellen näkyvistä ja ikkunasta ulos tuijottava Killjoy käänsi katseensa takaisin sairasosaston seiniin.
Muutama lääkintävahki hääräsi nelikon kimpussa, hoitaen näiden vammoja. Killjoyn rintapanssari oli kokonaan poistettu ja tämän paljas keho oli nyt jälleen siteiden peitossa. Kohta, josta Purifierin miekka oli lävistänyt hänet, vuosi hieman edelleen, mutta Killjoyn onnekseen vanha Feterraa vastaan tullut haava ei ollut auennut.

Kapura lepäsi paareilla Killjoyn vieressä ja Matoro oli jo nukahtanut, kun tämän vammat oli saatu hallintaan. Summerganon saapui sairastuvalle voimistavat juomat käsissään ja antoi yhden sekä Killjoylle, että Kapuralle. Kapura laittoi omansa pöydälle odottamaan parempaa hetkeä. Killjoy avasi kypäränsä ja kittasi juoman yhdellä kulauksella, sulkien kypäränsä heti tämän jälkeen.

Killjoy oli istahtanut lattialle nojaten Kapuran pöytään ja Summerganon istahti nyt tämän viereen, hörppien samalla juomaansa.

”Se oli sen arvoista, olihan?”

Killjoy murahti myöntävästi ja veti tarvikelokerostaan kaksi korttia. Toiseen oli painettu mustan käden muotoinen logo ja toiseen skorpionin hännän varjokuva. Summerganon naulitsi katseensa kortteihin ja nosti sitten katseensa takaisin lasiinsa ja hörppäsi pitkän kulauksen.

Nimda lepäsi nyt huoneessa heidän vieressään. Killjoy oli laittanut kaikki aluksen viisitoista sotilasta vartioimaan sitä. He eivät saisi ottaa riskejä sen kanssa.

Matoron teleskooppisilmä makasi hänen vieressään. Killjoy ei ollut tiennyt sen olevan erillinen osa naamiota.
Killjoyn kypärästä lensi kipinä. Kypärä oli vahingoittunut taistelussa. Vastahakoisesti Killjoy riisui sen ja alkoi tutkimaan sen sisustaa, löytääkseen vian. Kesken puuhailunsa, Killjoy kuitenkin nosti katseensa.

”Miksi me teemme tätä Ganon?”

Summerganon hätkähti Killjoyn äkillisestä kysymyksestä. Hän ei ollut odottanut tätä Killjoylta.

”Kai… koska haluamme puolustaa sitä mikä on meille tärkeää ja heitä, jotka merkitsevät meille. Emme voi antaa voiman, joka haluaa tuhota sen, päästä valloilleen.”

”Olet oikeassa, nimenomaan tuota hain. Petin omani jo kerran, en aio antaa sen tapahtua toiste.” Killjoy nousi pystyyn ja nosti samalla tyhjän lasinsä pöydälle.

”Miksi sitten kysyit?”, Summerganon ihmetteli.

”Ehkä… ehkä me kaikki kaipaamme välillä muistutusta…”
Matoro käännähti paareillaan, hän oli heräämäisillään. Killjoy käveli sairashuoneen ovesta ulos ja huusi ohjeita joillekin Vahkeille ohikulkiessaan. Ovet sulkeutuivat hänen takanaan ja Ganon olisi vaikka voinut vannoa näkevänsä pienen hymynkareen Killjoyn kasvoilla.

”Olenko se vain minä, vai onko Killjoy alkanut pehmetä?”, Kapura avasi suunsa täyden hiljaisuuden rikkoen.

Suga nousi pystyyn ja hörppäsi lasinsa tyhjäksi.

”Hän on palannut omiensa joukkoon, hän on siellä minne kuulukin. Ja niin olemme pian mekin…”

Ganon katsoi ikkunasta ulos ja näki nyt vain aavan meren.
He olisivat taas pian Klaanissa. Hyvin pian.

Operaatio Beeta osa 50: Virheellisiä arvioita

Suga horjahataa uupuneena Killjoyn viereen. Hän on juuri sanomaisillaan jotain GS:stä, mutta päättääkin kysyä jotain muuta:

”Purifier, onko hän…”

”…kuollut, on. Hän ei enää vaivaa meitä. Missä muut ovat?”

”Kapura ja Matoro jäivät taaemmaksi, Metorakk.”

Killjoy nyökkäsi. Vahkit nostivat heidät ylös ja kannattelivat sankareita.

”Nimdat?”, Killjoy kysyi.

”Nimda”, Summerganon tarkensi, ”TSO on ilmeisesti vienyt toisen pois. Odina on epäilyksissä päälimmäisenä.”

”Nyt on tärkeintä hakea muut ja Nimda. Luutnantti, onko vapaita ilmalaivoja?”

Summerganonia kannatellut Vahki ryhdistäytyi: ”Ei herra Kenraali, mutta uskon, että Kymppi ja Yksitoista voivat hankkia sellaisen.”

Killjoy nyökkäsi ja avasi radioyhteytensä: ”Aizen, Saraji. Tarvitsemme A-luokan ilmalaivan tehdasalueen laitamille. Meillä on kaksi varmaa loukkaantumista ja oletettavasti kaksi lisää. Ottakaa kaikki yksiköt, mitä tukikohdasta saatte.”

”Kyllä Kenraali. Tiedämme jo mistä saamme sellaisen. Saapumisaika, noin tunti.”

Radioyhteys sulkeutui. Tässä vaiheessa Killjoykin huomasi mäeltä vyöryvät metsästäjät, niiden rääkyminen kuului jo, ne saisivat heidät kiinni pian.

”Pitäkää kiinni herrat”, Killjoyta kannatellut Vahki sanoi ja sankareita kannattelevat, nipinnapin lentokykyiset Vahkit kiidättivät heidtä kohti tehdasalueen syövereitä, löytääkseen turvapaikan. Killjoy laski viimeisen silmäyksensä kuolleen lintunsa ruumiiseen, kunnes nelikko kiisi jo kattojen päällä, eikä sitä enää näkynyt.
Eikä hän edes ehtinyt kiittää…

Operaatio Beeta osa 45: Killjoy vs. Purifier II

Xia, Vuori

Kaksi hahmoa leijui vuoren ympärillä , lentäen ympyrää, mittaillen samalla vastustajaansa. Purifier tarttui suustaan roikkuvaan veriseen repaleeseen ja repäisi sen irti saadakseen edes hieman puhekykyään takaisin.

”Saastainen vahki!”, Purifier huusi ja lähti syöksyyn kohti Killjoyta, miekat kalahtivat yhteen. Purifierin hyökkäys sai Killjoyn vetäytymään hetkeksi, mutta välittömästi tämän jälkeen hän lähti vastaiskuun. Hän aloitti tarkoin harjoitellun kierreliikkeen, jossa hän heilutti molempia miekkojaan ympyrässä ja iski kerta toisensa jälkeen kohti Purifieria. Purifier kiiti ylemmäksi ja tuli miekka ojossa kohti Killjoyn selustaa. Killjoyn liike kuitenkin ylsi hyökkäystä vastaan ja Purifierin isku kalahti Killjoyn katanoihin.

Killjoy päästi miekkojaan pitkin sähköpurkauksen Purifieriin, joka sätkähti, mutta onnistui potkaisemaan salamannopeasti samalla Killjoyn toisen miekan alas. Se putosi suoraan vuoren seinämälle, jossa maa nielaisi sen väittömästi.

Silloin Killjoy tajusi, hänen moottorinsa pitäisivät häntä ilmassa enää viisi minuuttia. Salamannopealla hyökkäyksellä hän ampui yhden tulisäteen suoraan Purifierin rakettireppuun. Se vahingoitti toista moottoria ja Purifier menetti korkeutta. Nyt Killjoyn ei enää tarvitsisi käyttää moottoriensa täyttä voimaa.

Purifier laskeutui suoraan vuorelle, jossa välittömästi ensimmäinen kivi koetti ahmaista hänet, rakettireppu kykeni kuitenkin nostamaan hänet ilmaan ja sen avulla hän nyt loikki valtavia loikkia Vuoren seinämillä. Killjoy seurasi ja nyt kaksi hohtavaa hahmoa törmäili toisiinsa valtavalla voimalla.

Purifier heilautti valtavaa miekkaansa ja Killjoy teki samoin. Kumpikin huomasi toisensa taktiikan liian myöhään. Purifierin miekka lävisti Killjoyn rintakehän samalla kun Killjoyn miekka katkaisi Purifierin miekkaa kantavan käden.

Killjoy hoippui taaksepäin, miekan töröttäessä hänen rinnassaan, Purifierin käsi edelleen roikkuen siitä.
Purifier huusi kätensä perään ja tämän selän pienoistulivuoret päästivät valtavan laavapurkauksen.

Killjoy repäisi miekan irti, tämä ei loppuisi tähän. Hän karjaisi ja hyppäsi suoraan kohti Purifieria, taklaten tämän ja samalla itsensä vuoren alemmalle tasolle. Nopealla kierähdyksellä hän väisti kiven, jonka kita miltei vei häneltä jalan. Purifier oli jo pystyssä ja potkaisi Killjoyta vatsaan, saaden tämän lentämään vuoren reunalle.

Killjoy roikkui nyt sormiensa varassa valtavissa tuskissa Vuoren jyrkänteeltä. Purifier nauroi mielipuolista nauruaan ja tuli katsomaan Killjoyn tuskaa.

”Kenraali Killjoy. Viimein, VIIMEIN!”

”Sinä tapoit hänet…”, Killjoy mutisi hiljaa.

”En kuule sinua saasta, puhu lujempaa”, Purifier ilkkui.

”Sinä-tapoit-hänet.”

”En vieläkään kuule sinua, PUHU KOVEMPAA!”, Purifier huusi ja potkaisi samalla Killjoyn toisen käden pois. Nyt Killjoy roikkui yhden kätensä varassa varmasta kuolemasta.

Killjoy keskittyi ja väänsi viimeiset voimansa moottoreihinsa, Killjoyn sisällä kihisevä raivo sai ne hehkumaan, sai koko hänen kehonsa hehkumaan elementaalienergiasta, joka halusi ulos.

”SINÄ TAPOIT HÄNET!”

Moottorit käynnistyivät ja ohjukseksi muuttunut Killjoy nappasi Purifierin otteeseensa. Killjoy lensi, lensi ja lensi, aivan vuoren huipulle ja lensi täydellä voimalla suoraan päin sen huippua.

Pöly täytti ilman, valtavat iskusta irronneet lohkareet putoilivat kohti maata. Pilven laskeuduttua, Killjoyn viimeisen iskun seuraukset näkyivät. Purifierin selkä oli katkennut ja hänen ruhonsa makasi nyt lohkareen päällä epämiellyttävässä asennossa, hänen ruumiinsa valui verta useasta paikasta ja hänen jalkansa olivat hioutuneet pois. Nyt hän makasi siinä ja yski nesteitään ulos, mutta nauroi samalla.

Killjoy oli kuluttanut iskuunsa liikaa ja nyt hän makasi liikuntakyvyttömänä metrin päässä Purifierista. Hänen haarniskansa oli kuoritutunut yläruumiista miltei kokonaan pois ja Purifierin tekemä lävistämä haava näkyi nyt selvästi. Killjoyn kypärä oli puoliksi haljennut ja hänen päälakensa ja vasen silmänsä näkyi nyt Purifierillekin.

Purifier oksensi päälleen ja kakoi sitä ulos rinnuksilleen. Käkätys kuitenkin jatkui edelleen. Vuori oli alkanut purkautumaan.

Tulikiveä tippui heidän ympärilleen, vähitellen sulaa kiveä alkoi valumaan heitä kohti. Purifier nauroi edelleen.

”Ironista eikö totta kenraali. Minä vien ystäväsi ja kun yrität kostaa häntä, vien sinutkin. Sinäkin olit vain yksi tunteellinen ja heikko nilviäinen”, Purifier kakisteli.

”En välitä enää, sinä kuolet tänne, niin kuolen minäkin.”

Purifierin nauru muuttui entistäkin korviahuumaavammaksi.

”Mutta kumpi menettää enemmän? Minä olen elänyt täysillä, tuhonnut, polttanut, kiduttanut, nauttinut siitä mitä osaan. Sinä olet elänyt ainaisessa pelossa muista. Minä säälin sinua Killjoy.”

”Jo viimeisen kahden vuoden ajan, ainoa asia, jota olen halunnut, on nähdä sinun kuolevan, nähdä sinun kuolevan omissa käsissäni. Nyt minä sain sen, minulla on nyt rauha.”

Purifier rupesi vielä kerran avaamaan suutaan, mutta ei tehnyt sitä. Hän näki sen tulevan ja sulki silmänsä.

Valtava palava kivenlohkare tippui rinnettä alas, suoraan Purifierin päälle. Se murskasi hänen päänsä ja tippui sen jälkeen pois ja vieri Killjoy ohitse alas maata kohti. Killjoy sulki silmänsä myös. Hän oli täyttänyt tehtävänsä.

Kivenlohkareet tippuivat entistä tiheämmin, ei enää kauaa… Juuri silloin tähän asti isoin vyöry kiviä lahti kulkemaan kohti Killjoyta ja hän tiesi, ettei hän selviäisi tästä.

”Minä tein sen. Kiitos.”

Hän valmistautui iskuun, iskuun jota ei tullut. Hän tunsi roikkuvansa, roikkuvansa jostain terävästä. Hän kuuli rääkäisyn, hän tunsi putoavansa…

Kymmenen minuuttia myöhemmin

Killjoy heräsi. Hän avasi silmänsä. Mitä oli tapahtunut? Hän katsoi ympärilleen, hän ei ollut enää vuorella, se kohosi kauempana horisontissa. Hän makasi maassa, jossain tehdasalueella. Hän kampesi itsensä puoliväkisin polvilleen ja näki vastauksensa.

GS oli tullut paikalle viime hetkellä. Se oli seurannut johtajaansa koko ajan ja oli napannut tämän suuhunsa ja kiitänyt alas. Killjoy oli juuri kiittämässä ratsuaan, kunnes huomasi tämän karmeuden. GS:n selkä oli palanut ilmeisesti palavan kiven törmäyksestä. GS oli syöksynyt alas, suoraan tehdasalueelle, jossa maassa olleet rautapalkit olivat lävistäneet sen.
GS ei enää äännellyt, ei enää liikkunut, ei enää koskaan viettöisi aikaa mestarinsa kanssa. Mestarin, jonka se oli viimeisellä teollaan pelastanut.