“Se mitä Quewa nyt tekee on suureksi avuksi, aliarvioin sen turhan ankarasti”, Glatorianking sanoi nolona. Quewa hymyili hänelle, ehkä näiden kahden välit alkoivat Parantua. Hetken kuitenkin keskeytti Umbran huuto:”Hei, meiltä loppuu pian happi.”, Violetti Matoran oli oikeassa, heille alkaisi pian tulla kiire ja he hukkkuisivat Järveen mistä kukaan ei heitä osaisi etsiä. Gekolla oli puku joka tuotti hänelle sen verran energiaa, että hän ei tarvinnnut naamiota, Umbralla sen sijaan olisi isoja vaikeuksia. Kaksikon hiipiessä epämääräisen seinän takana, nämä löysivät itsensä Zyglakien kätköstä, siellä oli kaikenlaista rompetta ja roinaa, harmiksi jok’ikinen Kanohi oli rikki tai vain käyttökelvottomassa kunnossa. Kaksikko kaivoi kuumeisesti kasaa löytääkseen varusteensa, mutta tuloksetta, ainut mitä he löysivät oli muutamia teräaseita, tällä hetkellä parhain aseistus taisi olla Fikoun seitti. “Ei tässä kai voi muutakaan, ounastelen, että ne on tungettu johonkin syvemmälle linnoitukseen”, Gekko koitti puhua viisaasti. “Meillä tulee joka tapauksessa kiirettä, vähintään nyt-“, Umbra keskeytti ja pinkaisi vauhdilla poispäin lähestyvistä Zyglakeista jotka olivat selvästi valmiita saamaan nämä kiinni keinolla millä hyvänsä. “Pukuni ei pysty korjaamaan välttämättä tulevia vaurioita jos sen pitää tuottaa itsessään pelkkää energiaa.”, GK sanoi nähdessään nämä otukset, otti Fikoun olalleen ja ryntäsi eteenpäin. Zyglakit vaanivat nopeasti kintereillä, kahdella hyvin erikokoisella soturilla oli vain pienet miekat vyöllään. Gekko aikoi käyttää omansa edes johonkin hyvään tarkoitukseen. Olettaen puun ja muun rakennusaineen olevan heikkoa ja mätäää, hän yritti sorruttaa sitä vastustajiensa päälle, vieressä sattui sopivasti olemaan pieni mökki.
Mökki Vanhus oli juuri haukkaamassa palan ortonista, kun yhtääkkiä talo rupesi vaappumaan, tavarat rojahtivat hänen häntänsä päälle ja papparainen karjaisi katon iskeytyessä hänen päähänsä, vaivalloisesti tämä selvitti tiensä läpi romujen seasta. Hän jäi ilman päivällistä ja kaksi zyglakia päättivät elämänsä raunioiden alle.
GK hymyili hetkisen, ja lähti Fikoun kanssa Umbran luo.
Se mitä oli juuri tapahtunut tapahtui melko nopeasti, itseasiassa Glatorianking ei ollut varma mikä tuo jätti zyglak oli, mutta hänellä oli kuitenkin siitä iso aavistus ja aavistus itsessään järkytti häntä enemmän kuin kahden Zyglakin puheet illallisesta: Kerrankin jotain muuta kuin iänikuista Ortonia ja Matorania, toinen sanoi, Zyglakien kuljettaessa kaksikkoa Flygelin luo oli Quewa säikähtynyt ja joutunut erilleen Umbrasta, Gekon mahan päälle. Sitten vielä jokin kiva kastike tuosta hämähäkistä, zyglakien hymyilessä GK oli hitaasti sahaamassa miekallaan verkkoon reikää, heillä voisi olla mahdollisuus voittaa, nämä koska Toa oli massaltaan näitä hiukan suurempi, Umbra seurasi Gekon esimerkkiä ja puolet köydestä alkoi olla poikki, nopeutta ei olisi hyvä lisätä tai kieltään lipovat otukset huomaisivat sen. Verkon yksi kohta repesi ja zyglakit eivät huomanneet sitä ja Umbran saadessa omansa poikki, Gekko huitaisi miekallaan koko verkon auki, ongelmallista oli, että vedenpinta alkoi jo näkyä, rannalla he olisivat zyglakeille kuin kala ilman vettä. Umbra mietti vain tykkiään, GK halusi lähinnä päästä tuhomaan pahan minänsä lopullisesti ja Quewa: Nälkä.
[spoil]Minua häiritsee kun KGB on aikomassa hutkia Zyglakeja melkein kuin kärpäsiä.[/spoil]
Tähän mennesä onnistuneesti mennyt matka aalkoi tuntua jo liiankin helpolta, Zyglakien ohi saattoi päästä naurettavan helposti, ongelmia oli tulossa vasta kun alettiin lähestyä tornia joka yltää pinnalle asti, vartio oli melko tiukkaa mitä lähemmäs sitä pääsi, saattoi olla, että torniin yrittäminen yläkautta voisi olla tappiollista. Mitäs nyt tehdään?, Gekko kysyi hämmentyneenä. Meidän on mentävä… kylän läpi, monia zyggejä, Umbra sanoi. Olen onnekas kun olen joutunut kahnauksiin näiden kanssa maan päällä, siellä Mt. Ämkoon alapuolella., GK sanoi mietteliäänä. Onkohan meidän tosiaan pakko mennä rynnäköllä koko hökkelikasan läpi…, Umbra mietti.
Minulla ei ole harmainta aavistusta mitä tehdä, Umbra sanoi mietteissään.
Jossakin päin järveä
Kala ui synkässä vedessä, se tunsi yhtä äkkiä suurta kipua, sitten se rauhoittui. Sen saattoi tunnistaa pieneksi rukiksi, se yritti parhaansa mukaan väistellä karhuahiden hyökkäksiä, kala saavutti järven ehkä synkimmän paikan, jota kutsutaan hautuumaaksi, sinne oli jätetty monia luita, raatoja ja kaikkea muuta kuollutta, se uiskenteli karhuhain luurangon välistä, sitten kala repeytyi ja jotakin valui ulos siitä, kalan vaivuttua kuolleena maahan,luuta alkoivat liikkua, muodostaen ensin pieniä liitoksia, sitten yhdistyen ja lopulta kehiittäen kehon joka oli Karhuahiatakin suurempi, se kasvoi ja ylettyi kahden toan mittoihin, sitten se alkoi muotoutua, Terävät kynnet kasvoivat sen jalkoihin, kahlitun ortonin luurangon ketju kietoutui sen vatsan ympärille, Sille kehittyi kädet, valtaisa häntä ja pää. Juuri syntynyt olento notkautteli niskaansa ja nosti häntänsä pystyyn, valmiina huutamaan korvia särkevästi, Zyglakmainen olento kuitenkin keskeytti sen kun Karhuahai lähestyi tätä, Olento rusensi sen kuoliaaksi, sitten se lähti kävelemään verkkaasti kohti Zyglakien linnoitusta…
[spoil]Keksi oikeasti jotakin Umbra, en osaa jatkaa tuosta.[/spoil]
Hmm… jos meiltä meinaa loppua happi näin nopeaan tahtiin, niin miten kummassa pääsemme etenemään, kun vähän väliä joutuisimme etsimään happea?-Gekko sanoi mietteissään.
Tuurilla-Umbra vastasi tyylikkäästi.
…
Hei, tuolla on jonkinlainen luola!-Gekko meni lähemmäksi, kun Umbra oli varoittamassa häntä.
Karhuhaiden koti-Umbra sanoi rauhallisesti.
…
Jatketaan siis etsintöjä?-Gekko kysyi.
Mikä ettei- Umbra sanoi tyynesti vaikka oli itsekkin melko hermostunut, siitä, että vähän ajankuluttua he olisivat tajuttomina liejumössössä.
Luin jostain kerran Mahritoraneista, salaisesta kansasta merenpohjassa, he keräsivät happea levistä.-Umbra sanoi pohdiskellen.
Mitä jos vain menisimme-, Quewan köhiminen keskeytti Glatoriankingin.
Voi sinua, tarvitset sinäkin lisää happea.-Umbra sanoi silittäessää lemmikkiään.
…Jos menisimme pintaan., mutta Umbra keskeytti Gekon, riemukkaalla huudahduksella: Hei, katso tuonne! Kallio muodostelmiin oli jäänyt kiinni metallinen alus varustettuna Nazorakien logolla.
Quewa hyppi riemusta pienen tovin.
Kaksikko ui vinhaa menevän Quewan perässä kohti hylkyä.
Hylky
He astuivat sisään reiästä, joka laivassa oli. Se ei ollut mikään ylisuuri sotalaiva niinkuin voisi olettaa, hieman isompi kuin normaali purjevene. Quewa näytti tietävän mistä löytäisi ilmaa ja ui vieläkin ylemmäs, tai tässä tapuksessa ruumaan. Umbra ja Gekko seurasivat perässä. Huone oli täynnä ilmaa, GK otti säiliönsä irti ja avasi sen. Jostain kumman syystä hän välttämättä halusi repiä naamion kasvoiltaan hetkeksi, sitä hän ei ollut juuri koskaa tehnyt. Karmea haju leimahti päin hänen kasvojaan ja hän pisti sen mielellään takaisin, Quewa kyhäsi epäämäräistä happihäkkyrää ympärilleen, samalla kun Umbra täydensi varastoja.
Otin vähän varalta näitä pulloja, kaksi meille molemille, ota koppi. Umbra sanoi ja heitti pullon Gekolle, hetken näpertelyn jälkeen toa oli saanut yhdistettyä pullojen happikanavan. Kaikki oleilivat hylyssä hetken aikaa ja Gekko päätti lähteä pienelle tutkimusmatkalle, huoneen toiseen päähän. Siellä oli hieman mätä kaapisto, sisältä löytyi epämääräinen nippu papereita, ne alkoivat mureta heti kosketuksesta ja Gekko sai muutaman pelastettua ja tunki ne hätäisesti vyöllänsä olevaan lokeroon. Ei näitä täällä voi lukea, hajoavat tohjoksi tässä myrkyssä, sitten hän ui kohti Umbraa joka oli pienessä ekstaasissa puhtaasta hapesta.
Harmi, niissä olisi voinut olla jotain kiinnostavaa, meidän täytyy näemmä palata vielä klaaniin ennen kuin olemme päässeet käyttämään ulottuvuusporttitykkiä., Umbra sanoi niinkuin olisi nähnyt Gekon antamassa ne Kepelle ja mennessään pois kuulleen ison Ahaa.elämyksen Kerosiinin suusta.
Taitaa olla aika jatkaa matkaa, nämä riittänevät toviksi, mennään.
Järvi
Laitettuaan happilaitteiston päälle he sukelsivat syvyyksiin.
Kuule, mistä kummassa tiedämme missä näistä hökkeleistä on tuo tykkisi?-Gekko kysyi oudoksuen.
Tiedätkö mitä, minulla ei ole hajuakaan, täytyy toimia… randomilla.-Umbra vastasi virne kasvoillaan.
…
Moni hökkeleitä juu, yhdessä tykki, toisessa kuolema, ja jossakin jotain vielä hirveämpää.-Umbra sanoi mietteissään.
Gekko sanoi katsellessaan kelluvaa karhuhain raatoa:Onko meillä mitään mahdollisuutta liikkua, kylän yläpuolella, voisimme helposti välttää taistelun, ei tarvitsisi käppäillä pitkin tuota muta lammikkoa.
[spoil]Klaanin ropen johtoporsiasto saa päättää, mitä paperit sisältävät, toivomukseni vain on, että niissä on jotain oikeasti oleellista tietoa.[/spoil]
Auh… pääni, taas jotain…, GK sanoi raapien hetken päätään.
Meillä on isompiakin murheita kuin päänsärky, Umbra vastasi hämmentyneenä.
Qewa katsoi närkästyneenä isäntäänsä. Fikou hyppäsi Umbran olkapäälle ja sitten kaksi yrittivät hiipiä huomaamatta, parhaansa mukaan. Ainut ongelmallinen asia suuressa koossa taitaa tosiaankin olla kova ääni., Glatorianking sanoi:
Mitäs me nyt teemme… En usko, että nämä ovat mitään verrattuna siihen pahaan kaksoisminääni. Miksi emme siis hyökkää?.
Sitä olikin vain yksi, näitä on kaksi ja se ei tosiaankaan suuttunut niin paljon kuin olisi voinut, ehkä siinä oli rajoituksia tai jotain, Zyglakit sen sijaan ovat sellaisia, että yhden kellistäminen vaatii oveluutta, olemme erittäin vaarallisessa paikassa-, Umbra sanoi, mutta katseet keskeyttivät hänet.
Vartijat äkkäsivät happikuplia ja olivat valmiita katsomaan lähempää, mutta GK napppasi kalan ja ohjasi sen kohti zyglakeja epäilysten välttämiseksi.
-Miedän pitänee päästä niiden taakse, muuta vaihtoehtoa ei ole. Minä tunnen nämä otukset sinua paremmin, jos minä menen ensiksi niin voit aina yrittää auttaa minua,Umbra jatkoi.
Minulla ei ole hajuakaan näistä otuksista ja meillä on suunnitelma, joka ei edes ole suunnitelma, pidän itse suorasta hyökkäyksestä, ennemin tai myöhemmin nuo kuitenkin nappaavat meidät, estämättä.
Eeeppinen taistelu metsän reunassa, järven vieressä
Toa oli järkähtämättömän sitkeä, Mustassa, palavassa haarnsikassaan ja naamio sulaneen ja hajonneena lähestyi heitä.
Umbra, et sitten ehtinyt olla painamatta? Surullinen Glatorianking sanoi synkkänä.
E-ehkä torakka erehtyi, Umbra yritti takelellen.
Panokset: tyhjä.
Pala nousi Umbran kurkkuun, sinko oli tyhjä.
Ehkä siinä on virhe, pakko olla virhe!, Umbra hakkasi singon kojetaulua ja se hajosi.
Sitten hän tähtäsi kohti etenevää tuhoa.
Naks
Ei laukaise…, Umbra kohotti singon päänsä yläpuolelle ja paiskasi sen kohti Palavaa toaa.
Toa katsahti hetken sinkoa, sitten hän kohotti kätensä sitä kohti ja se räjähti pirstaleiksi Glatorainkingin anelevien silmien edessä.
Hyvästi, Umbra tästä olisi tullut mahtava voitto, mutta nyt minä kuolen…, GK sanoi kyyneliä pidellen, samalaiseen olo tilaan hän oli joutunut kun Abzumo oli leikkinyt hänen päänsäpäällä kirveellä.
Toan ruumis oli ollut raunio, nyt hänen mielensäkkin alkoi muistuttaa sitä.
GK, lupaan, että onnistumme tässä, luota itseesi, olet toa!, Umbra huusi sanat sellaisella voimalla, että GK:n onneksi Liekehtivä musta toa katsahti Umbraa kohti.
Yritä selvitä, kaveri. ja kyynel vierähti pitkin GK:n Avohkiita.
Onpas tämäkin olevinaan liikuttavaa. Musta toa heitti miekan kohti Umbraa ja tämä väisti kauhuissaan miekan viimeisellä hetkellä.
En olisi odottanutkaan,että olet kömpelö, matoraninkuvatus.,jos tämän olisi sanonut joku jokseenkin ei selväpäinen Skakdi Umbra olisi toden näköisesti näyttänyt tälle kaapin paikan, mutta nyt tilanne oli täysin erilainen.
Mitäs pidät jos silvon valkoisen ystäväsi?, kuului liekehtivän naamion alta.
GK yritti keksiä strategiaa, sillä olisi kiire.
Umbra, ota tästä., GK heitti plasma aseensa Umbralle.
Toa otti miekan selästään ja nosti sen GK pään yläpuolelle, Sano hyvästit..
Ensimmäisen sanan kuullessaan Umbra painoi liipasimesta ja plasmaa lensi Toan käteen, miekka suli siihen kiinni. Hämmentynyt toa katsahti Umbran kädessä olevaa asetta.
Olet säästynyt suurimmilta vahingoilta, anna sinulle pinen lahjan. Toa repi Puoliksi irronneen tulisen haarniskan palasen ja heitti sen Umbran kasvoille. Matoran kaatui maahan ja köhi savua.
Umbra otti haarniskan palasen kasvoiltaan.
Tämä on meidän taistelumme, häivy täältä keskenkasvuinen.
GK:lla ei ollut suunnitelmaa, mutta jotakin oli yritettävä, ja hän nousi äkillsiesti maasta ja sivalsi toan ase käden irti.
Umbra käytti siitä seuraavaa parkaisua ja tilaisuutta hyväkseen ja ampui GK:n plasmaseella toaa rintakehään.
Okei, olette johdossa, tapatte minut ja jatkatte pikku piknikkiänne, ei se minua liikuta, minä vain olen.
Ja siksi sinut luotiin ihan turhan takia.
Henkilökohtaiset kysymykset eivät vaikuttaneet tyrannin mielentilaan.
GK sivalsi toisen jalan poikki ja toakaatui maahan.
Umbra laukaisi plasmaa kohti toan rintaa, nestettä alkoi valua ulospäin, vihreää nestettä.
Antidermistä, se oli suojattu hyvin., Umbra sanoi helpottuneena.
Olisiko vaihteeksi minun vuoroni?, toa heitti väliin ja löi GK:n jalan poikki.
Jaa… sekin oli… pelkkää johtosotkua, kiitä onneasi.
Toa oli liian kiihtynyt huomatakseen vihreän nesteen valuva ulos hänen kehostaan.
Toan katse herpaantui vihreään lätäkköön maassa ja GK sai tilaisuuden iskeä ja sivalti ulos lisää vihreää antidermistä, toa alkoi tuntea sen mielen hajotessa.
Niin, minä kuolen, mutta varmistan, että te tulette mukaani…
Toa oli lataamassa energiaansa ja näytti siltä, että hän aikoisi luoda nova-räjähdyksen.
Ei Mata Nuin nimeen, ei!, GK huusi ja nousi kiireesti ylös.
Se tuhoaa, meidät ja suuren osan metsää!, Umbra kailotti hädissään.
Umbra, anna ase tänne, jos kuolemme, ei ole syytä syyttää sinua.
GK laukaisi plasma ammuksen ja se osui tuhoisin seurauksin toan päähän ja tämä kaatui humsiten maahan.
Onkä hän…,Umbra sanoi, mutta GK keskeytti, En usko. Molemmat etenivät varovaisesti kohti savuavaa ja humisevaa toan ruhoa.
Sen silmiin syttyi kiilto.
“Olette voittaneet, oletteko tyytyväisiä?”
En yllättynytkään tästä., GK sanoi jokseenkin voitonriemuisesti.
Toan tajunta oli katoamassa.
Sen silmien loiste hiipui ja ruho kaatui.
Elämä oli kaikonnut.
***
Kesti hetken, että GK sai mekaaniset osat taas paikalleen.
Voimme kai jatkaa matkaa., Hän sanoi helpottuneena, taistelu oli ohi.
“Mennään nyt järvelle, se oli alkuperäinen tarkoituskemme Zyglakit ovat saattaneet jo keksiä jotain korvaamatonta”, Umbra sanoi päättäväisenä.
“Hei, odota, tämä jos mikä oli rankkaa…”.
Ja kaksikko saapui järven rantaan.
[spoil]Mwahhhaa, se oli siinä, kirjoitin kaiken itse. Luulen, että Umbra sinulla on hyvä mahsollisuus jatkaa tästä.
Tähän ei sitten käytetty R&C, siitä syystä, että olin jo kuluttanut niistä parhaimman, tämä musiiki on Jak 3:sta.[/spoil]
Umbra nousi pusikosta vaivalloisesti, hän oli saanut pieniä ruhjeita, mutta ei mitään vakavampaa, eversti selvitti päätään sokaistukselta.
“Sinä et sitten pysy kuolleena, vai?”
Eversti latasi asettaan, tällävälin Umbra iski tätä aseeseen.
Eversti ei ollut kovinkaan voimakas ja häpesi sitä, että joutui käyttämään isoa sinkoa ja tekoniveliä kyetäkseen edes puolustautumaan, eversti tähtäsi singolla toistamiseen Umbraa, Zamor-sinkoa ei ollut tarkoitettu lähitaisteluun se oli valmistettu lähinnä isojen massiivisten joukkojen torjumiseen, Sinko hölskyi everstin kädessä ja tämä laukaisi, Umbra väisti sen helposti.
Glatorianking oli kaatunut maahan pidelleen rintaansa, Glatoriantyranni lähestyi uhkaavan näköisenä.
Miksi sinä teet tämän minulle?, Toa köhi maassa.
Sinä ‘pieni’ olento et voi sitä ymmärtää ja nyt pysy vain hiljaa niin siistin tämän. Mustan puhuva toa sanoi ilkeästi ja kohotti miekkansa viimeiseen iskuun.
Eversti oli epätoivoisena ladannut singon nopeasti ja Umbra näki Gekon tilanteen, olisi vain yksi mahdollisuus.
Everstin pitäessä sormeansa liipaisimella, Umbra pamautti nyrkillään sinkoa ja se kääntyi kohti kaksikkoa. Juuri sekuntia ennen laukaisua GK ehti kierähtää sivuun, ammus lensi suoraan kohti Glatoriantyrannin rintaa ja tämä lensi metsikköön.
Häkeltynyt eversti latasi viimeisen panoksen, Umbra löi everstiä päin näköä ja tämä horjahti kumoon pelokkaana.
Anna se sinko tänne!, Umbra huusi.
Siinä on vain y….yksi panos.
Se riittää vallan mainiosti.
Umbra älä!, Gekko huusi.
Umbra pamautti Everstin ruhon kohti metsikköä.
Umbra, et olisi…
Palava toa näkyi kävelevän heitä kohti se oli rähjääntynyt ja hajonnut, mutta se oli elossa ja käveli edeten hitaasti.
Glatorianking oli vakavana Glatoraintyranni pitäisi tappaa, mutta kuinka?
Hänellähän oli Makutan voimat, GK ei ole eläessään tappnut yhtäkään makutaa ja ensimmäiselle kohtaamalleen kokenut nöyryyttävän tappion. Jos hän voittaisi hänellä olisi kokemusta tulevaisuutta varten.
Umbra katseli ihmeissään näkyä kooltaan hän oli taistelussa pienin. (Fikouhan jää aina mainitsematta, heh).
“Hoidetaan tämä hitaasti… ja tuskallisesti.” Hoidelkaa te tuo ylikasvanut matoran.
Nazorakit jäivät piiriin Umbran ympärille.
Nopeus on valttia…
GK ampui happo aseellaan toaa käteen, mutta se aiheutti valitettavan vähän vahinkoa.
“Nyt se siis alkoi?”, toa sanoi pirullisesti.
“Voisin näin alkajaisiksi yrittää repiä haarniskasi irti”.
Toa lähetti varjokäden kohti Gekkoa ja sai kiinni viitasta, joka repesi irti.
“Lähes kaiikki ovat viittaani koskeneet, mutta hengiltä saaminen onkin toinen juttu, etkä sinä tule olemaan poikkeus.”
Glatorainking hyppäsi ja koitti iskeä miekallaan, mutta Toa väisti sen nopeasti.
Oikeasti, miten voin tappaa makutan?
Umbra oli ahtaalla Nazorakit olivat piirissä ja kaikki niistä tähtäsivät hänen päähänsä.
“Paha virhe, paha virhe.”, Umbra kumartui ja nazorakit laukaisivat, toistensa päihin. Vain Eversti ja toa olivat jäljellä, Umbra hoiperteli läpi nazorak kasan kohtimyhäilevää everstiä.
Eversti käännähti katsomaan Umbraa luullaakseen teloituksen onnistuneen, mutta huomasiksin ruumiskasan.
Eversti raivostui ja kaivoi esiin zamor sinkoa.
Tällä välin Glatorainkingiltä oli revennyt irti vasen käsi. ja Ampuma ase sen mukana.
“Pahoittelen, mutta tuo ei sattunut.”
GK kohautti olkapäitään ja löi oikealla kädellään toa päähän aj tämä kaatui maahan.
Sitten se hymyili pirullisesti ja iski Gekon toiseen käteen.
“Aargh!” Toa karjaisi kun miekka upottautui hänen veriseen käteensä.
“Osaa tätä peliäsi muutkin pelata.” GK huusi ja laittoi miekan selkäänsä ja otti maassa olevast kädestään happoaseen ja laukaisi sen toan kasvoihin. Naamio suli hänen päähänsä kiinni, se oli hyvin tuskallista. GK lähti juoksemaan kohti linnun raatoa ja nappasi tältä kylkiluun ja heitti tämän toan rintaan, Toa karajisi tuskasta.
“Nyt tämä pelleily saa riittää!” Toa silmien loisto satakertaistui ja se sokaisi GK:ta Everstiä ja Umbraa. Samassa GK tunsi iskun rinnassaan ja se teki todella kipeää Haarniskasoturi kaatui maahan.
Toalla oli mitä pirullisin ilme, se oli jo jotain Avden ilmeeseen viittaavaa.
Eversti laukaisi singon vahingossa Umbran viereen sokasitumisen takia, Matoran lensi kaaressa pusikkoon.