Kaikki kirjoittajan BD artikkelit

Retro

Hyvästi ikuisuuksiksi

Kommentoi

Valkoinen tila

GK katsahti ylöspäin hirviömäistä näkyä, aivan kuin hän olisi unohtanut, että vastassa oli kuitenkin makuta, tässä tilanteessa aika hemmetin kova makuta, joka ei tosin osannut olla niinkuin makutan kuuluu.

”Yritätkö sinä vielä jotain vai astunko vain päällesi?”,makuta kysyi juuri ja juuri selkokielellä.
”Tee mitä teetkin, sinä kuitenkin epäonnistut”, Gekko vastasi yrittäen näyttää pelottomalta.
Jalka läsähti maahan ja toa syöksyi alta pois vain huomatakseen joutuneensa hirviön kynsiin.

”Ja nyt kirppu, minä syön sinut!”
”Epäilenpä, unohdit näes, että tämä on tavallaan vain unta. Ja unessa kaikki on mahdollista!”
Makuta jäi vähempiä toanpuheita miettimättä ja päästi irti otteensa jonka seurauksena tämä tipahti kohti amottavaa kitaa.
GK sai heitettyä miekkansa pedon kitaan joka haavoitti sitä. Toa hyppäsi takaisin alas maahan ja oli nyt aseeton.
”Eikö sinun kuuluisi taistella samoin kuin minunkin, olemmehan niin samanlaisia”, GK huusi miekkaa nieleskelevälle makutalle.
”Olkoon sitten kun niin kovasti sitä haluat” makuta kutistui normaaliin kokoonsa ja heitti miekan syrjään.

”Nyrkein.”
”Kanohisi on jo palasina”
”Omasta tahdostani”
”Pidätkö sinä tästä?”
GK:n nyrkki mäjähti vasten makutan kasvoja.
Makuta löi toaa rintaan kovalla paineella ja tämä potkaisi makutan toisen käden puoliksi irti.
GK löi vasemalla kädellään ja kova metalli iski mojovasti makutan kasvoihin repien kanohin viimeisetkin palaset irti. Näky ei ollut kaunis, päästä alkoi valumaan kuviteellista vihreää nestettä ja makuta yritti tukkia sitä, otti miekan takaansa ja heitti varoittamatta GK:n oikeaan käteen joka katkesi vuodattaen maahan verivanan toan huutaessa tuskasta.

”Sinä otit miekan, annapas kun minäkin otan.” makuta hätkähti ja toa alkoi osoittamaan kättään tämän suuntaan. Miekan kappaleet työntyivät ulos makutan rinnasta aiheuttaen hyvin vahingollista tuhoa, makuta huusi tuskasta ja kaatui maahan.
Antidermiksen valuminen kiihtyi yhtä vuolaaksi kuin veri GK:n kädessä.
”Sinä, ei tämä voi päättyä näin surkeasti, et sinä voi voittaa, voittosi on vain Avden ansiota. Ilman häntä olisit yhä nesteenä astiassa odotamassa pelastusta, turhaan”, makuta kähisi.

”Näin surkeasti sinun kannaltasi kaiken olikin tarkoitus tapahtua. Sinä tosiaan onnistuit vain rampauttamaan oikean käteni. Surkeaa”

”Sinä hirviö…”, makutan katse kiinnittyi lattiaan enään koskaan nousemasta siitä.
GK potkaisi kehon tyhjyyteen.
Sitten koko tila alkoi kirkastua niin kirkkaaksi kuin mahdollista, eikä toa osannut erottaa enään sormiaansakkaan.
”Hyvästi ikuisuuksiksi, paras mieli voitti”, GK heitti viimeiset sanansa omaan mieleensä.

Sairashuone
Valkoinen keho makasi edelleen tajuttomana sairasvuoteella Paaco oli jo tunteja yrittänyt herättää sitä ja alkoi jo luopua toivosta, että Gekko koskaan löytyisi.

”Minun pitää saada tämä itse pois tästä. Sehän painaa kuin synti. Ai niin, lienee mahdollista vain irroittaa nämä mekaaniset osat, eli jalat, ja toinen käsi. Kuinkakoham monta rempsukkaa tässäkin oli-”, Paaco oli aukaisemassa ensimmäistä toisen jalan kiinnikeistä kun keho hätkähti. Paaco otti aseensa nurkasta ja osoitti sillä kehoa. Vihreät silmät avautuivat.
”Paa… Paaco?” ”Avaa siteet, minä tässä.” ”Mistä minä tiedän, että sinä olet siinä kun hädin tuskin olen oppinut tuntemaan sinua”, Paaco vastasi mietteliäästi.

”Katso, käteni nosta sitä hieman.”
”Vasentako?”
”Oikeaa”
Paaco koski käteen ja yritti nostaa sitä, mutta kkului vain pieni risahdus ja kuollut käsi kierähti lattialle.

”Kuvitteletko, että sellainen idiootti makuta tekisi näin ihan huvikseen, siis irrottaisi oman kätensä?”

”Missä sinä olet ollut näin kauan..?”
”Niin pitkä tarina, että en jaksa kertoa sitä koska kuolisit tylsyydestä. Jos nyt voisit niin siteiden irrottaminen voisi olla ihan kiva asia”

”Nyt hyvä?”
”Voisit vielä etsiä minulle jostain-”
”-Uuden käden?”
”Tismalleen”
”…”

[spoil]Ihmiset siellä on jopa Portal 2 viitaus.[/spoil]

Retro

Olet vain ajatus pääni sisällä

Kommentoi

Tuntematon

Matoran otti astian käsiinsä jossa heilui sähköistä ja vihertävää nestettä, hän tosiaan tiesi mitä oli tekemässä.

Klaanin sairashuone

”Menen hetkeksi Paaco, Tawalla oli jotain asiaa”, Same sanoi ja sulki oven
Paaco tuhahti ja alkoi nukkua. Mustat ja lonkeromaiset kourat hivuttautuivat sairashuoneen ikkunan luo ja paiskasivat astian valkoisen ruumiin päälle, se rupesi sätkimään ja lopetti sen samantien kun neste oli imeytynyt. ”M-mitä..?”, Paaco nosti päätään kohti ikkunaa josta pisti hänen silmäänsä kanohin mentävä aukko, sitten hän tuijotti lattialla olevia sirpaleita ja huomasi lisää sirpaleita ja sanoi itsekseen: ”Kivoja nuo jotkut matoranit”, ja jatkoi uniaan.

Valkoinen tila

Makuta oli kellunut täällä jo pienen hetken mitään tapahtumatta, sitten hän kuuli mielipuolista, iloista ja neljää muuta naurua samanaikaisesti.

Sumua alkoi kertyä metrien päähän hänestä ja sumun keskeltä ilmestyi jotakin valkoista.

”Heipä hei, elämän tuhoaja.”, sanoi ääni avohkiin kaltaisen naamion alta.
”Ei… ei voi… sinä..?”, makuta sanoi hämillään kun toa lähestyi tätä.

”Osat ovat vaihtumassa, tämä on minun ruumiini jonka sinä veit. Ja sinä todellakin saat maksaa siitä, ansioidesi mukaan. Maltan tuskin odottaa, että saan repiä mielesi ja koko olemuksesi lopullisesti”, GK sanoi hymy kasvoillaan.

”Saahan sitä yrittää”, makuta nosti miekkansa ja syöksähti painovoimattoman tilan halki ja sivalsi GK:ta

”Kuinka mones kerta tämä on kun yrität hakata vasemman käteni vaikka siinä ei ole edes tuntoa?”, GK sanoi närkästyneenä.

”Tiesinhän minä… tarkoitukseni vain oli… hämätä ja tappaa sinut tällä!”, makuta huusi ja hänen kehonsa alkoi hehkumaan ja lähetti valtavan energia purkauksen kohti GK:ta.

”Voi Karzahni!”, Valkoinen toa huusi kun purkaus paiskasi tämän kymmenien metrien päähän ilman pysähtymistä.

”Hah”, makuta hihkaisi.

Tiesitkös, sinulla ei ole mahdollisuuksia voittaa tätä taistelua

valkoinen alue muuttui hiljalleen ääriimäisen häiritsevän näköiseksi maailmaksi täynnä punaisia silmiä jotka tuijottivat makutan jokaista liikettä.

”Kunhan selviän tästä, tulen ja tapan sinut.”, makuta uhosi ja huusi suoraan päin yhtä silmistä.
”Sehän nähdään”, Valkoinen toa sanoi rauhallisesti ja otti miekkansa esiin ja liiti makutan kimppuun hakaten tältä käden poikki.

”Sinä tulit itseksesi vain sattumusten kautta, sinä olet avuton matoran joka ei osaa mitään, jopa matoranit ovat sinua parempia”.

”Ja vain koska sinä olet Artakhan luoma luulet olevasi jotenkin pyhä.”
”Ei, vaan koska minä kuulun tänne ja sinä et.”
”Huomaatko, olet vain Avden sätkynukke”
”Älä yritä mitään”

Miekka sivalsi makutaa, mutta tämä väisti alta ja iski takaisin.
”Tälle universumille on parempi kun sinä et ole täällä, kaikkien kannalta”
”Osat ovat tosiaan vaihtuneet saasta. Sano hyvästit surkealle elämällesi!”
GK hypähti ilmassa groteskien silmien tuijottaessa näkyä, toa kohosi hiljaa ilmaan ja putosi miekka edellä maahan aiheuttaen aallon joka heitti makutan vähän matkan päähän.

”Näetkö mikä sinusta on tulossa, sinusta on tulossa hirviö olet niin syvästi katkeroitunut”.
”Sinä olet vain ajatus pääni sisällä joka on tarkoitus poistaa”.
Makuta loi itselleen uuden käden ja alkoi muuttaa muotoaan. Hän kasvoi kasvamistaan ja muuttui yhä vain hirviömäisemmäksi. Kanohi hänen päässänsä hajosi ja hänen suustaan työntyivät kammottavat hampaat.

”Nyt sinä olet alakynnessä toa”, sanoi makuta paholaismaisella äänellä.

Retro

Kuolet, ikuisesti

Kommentoi

Tuntematon

Aika koittaa…

Klaanin sairashuone

”Purkkiin? Te vitsailette”, Makuta kysyi närkästyneenä.
”Ööh… joo.”, Paaco vastasi rauhallisesti.

”Tiedättekö mitä, GK ei ole täällä”, Makuta sanoi irvissä suin.

”Hetkinen… miksi minä irvistinkään… aaaah! Minun pääni! AAAAA!”

”Teeskenteleekö tuo…”, Paaco kysäisi.

”Minä uskon, että se-”,tuskanhuuto makutan suusta keskeytti Samen: ”Ottakaa se pois, pois, pois, pois, poiiiiis….!”

Valkoinen keho valahti elottomaksi.

”No voihan…”, * Präks* Lasipurkki tipahti Paacon käsistä.

”Se todennäköisesti vain yrittää huijata”, Same ilmoitti ja alkoi keräämään sirpaleita.

***

”Huaaaargh”, Kuului läpi tyhjyyden. Makuta avasi silmänsä, hän oli keskellä ei mitään. Hän tunnusteli maata, kohtaa jonka päällä oletti seisovansa, mutta siinä ei ollutkaan mitään.

”Mitä halvattua minun olisi nyt tarkoitus tehdä…”, makutan sanat kulkivat läpi tyhjyyden.

Makuta katsoi käsiään ja päästi murahduksen, ne eivät olleet valkoiset kädet joihin hän oli viime aikoina jo ollut tottuakseen, ne olivat hänen entiset kätensä, mustat ja luotaantyöntävät kädet.

Katso niitä, siltä näyttävät olennon kädet joka ei koskaan saa mitään aikaan, epäonnistuu kaikessa ja keksii laihan ratkaisun, sellaiset ovat sinun kätesi ja sinä itse.

Makuta hätkähti ja katsoi taakseen eikä nähnyt mitään.
”Sinä… minä tunnen sinut”, makuta sanoi hieman pelokkaasti.

Niin minäkin sinut, olet se kiusankappale joka vain heitti roskakoriin jotain hödyllistä, vaikka se olisi ollut sinun paikkasi.

”Minä tapan sinut!”, Makuta huusi raivokkaasti, otti miekan selästään ja alkoi huitoa ympärilleen osumatta kuitenkaan mihinkään.

Annan sinulle viimeisen mahdollisuutesi, sinä joko voitat tai kuolet, ikuisesti.

Retro

Olen tällä hetkelle vain ainetta

Kommentoi

Tuntematon

Sinä, sinä tiedätkö miten paljon pidän siitä kun säntäät taisteluun ja mitä useimmin hoidat sen tuolla miekallasi, okei onhan sinulla toki kiehtova menneisyys ja niin edespäin, mutta tarkoitukseni ei ole nyt jäädä jaarittelemaan tähän. Pääasiani nyt oli, että minä päästän sinut “ulos” täältä.

“Ulos… minä siis tosiaan olen tällä hetkelle vain ainetta, tai jotain mönjää astiassa”, Gekko sanoi miettiväisenä tuntemattomalle äänelle.

Olet rohkea toa, jos sinua voi siksi kutsua. Olet ensimmäinen vihamiehistäni joka ylipäätänsä on kohdannut minut tällä tavalla ja jäänyt henkiin.

“Visokki… sinä teit jotain hänelle…”

Ystävä, se ei ole sinun ongelmasi.

Mieti tarjoustani, sinusta olisi suurta hyötyä ja olet minulle palveluksen velkaa, jo toisenkin.
Voisin jopa päästää sinut omaan maailmaasi…

“Oma maailmani. Minä en tiedä haluanko palata, nyt ei ole aika…

Ole kärsivällinen, vain minä saan sinut ulos täältä ja sen teenkin, minä en pakota sinua mihinkään. Nyt vain, odota… odota…

“Mitä jos tämä kaikki onkin vain unta ja minua ei enään ole…”

Vastausta ei kuulunut.

Retro

Paha Gekko kesytetään

Kommentoi

Tuntematon

Niin monta asiaa, niin monta kysymystä, mutta niin surullisen vähän vastauksia.

Klaanin rakennuksen katto

Makuta oli kiivennyt katolle ja katseli alhaalla hänen perästään tulevia toia.

“Voih, minäkin osaan olla epäreilu”.

Varjo purkaus lähti makutan kädestä rusauttaen yhden toista maahan siihen kuntoon, että hän ei vähään aikaa ylös kiipeäisi.

Teko ilkeää naurua

makuta lähti sulavast hyppimään pitkin rakennuksen kattoja, Tawa oli itseasiassa ihan melkein tiennyt mitä tämä typerys aikoisi tehdä.

“Etumatkasi ei nyt oikein auta, se vain on oikeastaan paha asia”, Tawa sanoi ja lähetti sähköpurkauksen Makutan jalkojen alle ja makuta lysähti katosta läpi.

“Tiedätkös, neiti jos nyt tapat minut niin ette koskaan löydä sitä omahyväistä ja outoa ulottuvuus sekoilijaa.

Tawa hyppäsi makutan selän päälle aukosta katosta, matoranit olivat juoseet pois paikalta. “Sähkön käyttötarkoitus on harvemmin tappava”.

“Mitä sinä…!”, Tawan ase kipinöi hetken ja sammui. “Helei, tarvitsen jotain millä kuljettaa tämä sairastuvalle”, Tawa sanoi rauhallisesti vain, että ei aiheuttaisi yleistä paniikkia.

Hoitaja matoran saapui juosten ja katsoi hetken tavan osoittamaa möykkyä lattialla.

“Ahaa…”

***

“Missä… minä olen”, punaiset silmät avautuivat ja makuta yritti nousta, mutta ei pystynyt.

“Ahaa… tekö vangitsitte minut”.

“Itseasiassa kyllä”, Same vastasi: “Sinä haiskahditkin vähän muullekin kuin saaste vedelle, mutta tätä en silti odottanut.”

Paaco seisoi vieressä katsoen kahlittua olentoa, joka ei kykenisi tekemään enään mitään.

“Jos et kerro joudut tähän likaiseen purkkiin”.

“Ööh…”

“Okei, on meillä muitakin keinoja”.

Retro

Mielenhaaskausta

Kommentoi

Tuntematon

Kaksi olentoa, jotka olivat kuin toistensa peilikuvat alkoivat armottomaan taisteluun.

Miekat kalahtivat toisiaan vasten.

“Minä voin voittaa sinut. Helposti”, Gekko sanoi pidellen miekkaansa.

“Jos viittaat edellisiin kertoihin olet väärässä, sillä Itroz. Et voi uskoakkaan kuink viisas hän on.”

“Mitä oletkin sanomassa se on valetta!”, Gekko huusi ja tönäisi vastustajansa kumoon.

“Ei, poikaseni. Se ei ollut valetta, silllä minä olen osa mieltäsi, ajatus joka haluaa tappaa sinut ja arvaa vain kuka sen iskoisti ‘päähäsi'”, musta toa sanoi rauhallsiesti ja nousi ylös ja kohotti miekkansa, mutta Gekko sai väistettyä ajoissa.

“Me, sinä ja minä, olemme hyvin samanlaisia, meissä on vain hiuksenhieno ero. Sinä olet ‘positiivista antidermistä’, sinä olet juuri tällä hetkellä vain kasa mönjää, joka näkee unta. Kenties ikuisesti, ja kenties muuttuu varmaksi jos et saa minua hengiltä”, Musta olento virnisti päin jo valmiiksi järkyttynenn toan naamaa.

“Mutta tiedätkös, minä en ole vielä kertaakaan hävinnyt sinulle käsirysyssä sinua vastaan”.

“Ai, kuules. Minustakin pimeys on aika tyyyylsäää… tulkoon valo”.

Koko alue kirkastui ja GK erotti tutun maiseman, klaanin.

“Miksi sinä veit minut tänne!”, Gekko huusi.

“Onko sillä välttämättä edes merkitystä?”, makuta sanoi rauhallisesti ja nosti oven ilmaan ja oli heittämässä sitä. Gekko syöksyi makutan vierestä tämän ilmassa kannattelevan oven ohi ja huitaisi makutaa jalkaan ja tämä menetti otteensa ja ovi rojahti päälle.

“Nyt sinä vasta mukamas tempun teit”.

Tällainen on mielenhaaskausta.

Säde iskeytyi mustaan toaan ja tämä alkoi huutamaan korvia särkevästi samalla kun yksinkertaisesti räjähti ilmaan.

Tule, puhutaan.

Gekko noukki maasta pudonneen pimeän miekan ja laittoi talteen.

Ääni neuvoi häntä kulkemaan eteenpäin.

Klaanin piha

“Tämä kveri alkaa käydä tosi kuumana, tulkaa välittömästi!”, Tawa huusi kohti linnoitusta ja sai pari toaa avukseen.

“Nyt tuhotaan tuo pirulainen!”, Tawa huusi ja kaksi toaa lähtivät hyökkäykseen.

“Kuum-“, makuta sanoi mutta keskeytti saadessaan miekasta päähänsä ja alkoi hoiperella taaksepäin,

“Arvon… admin. m-mitä te hyödytte tapostani?”

“Asiahan ei sinulle kuulu.”, Tawa löi keihäällään ja heitti makutan parin metrin päähän.

“Katso nyt tätä haarniskaa! Katso nyt tätä kehoa! Se on ihan räjähtääntynyt ja lähes käyttökelvoton. Ajattele mitä se sanoo kun näkee tämän tällaisessa kunnossa!”

“Luulen, että hän ei halua sitä kun sinun kaltaisesi saasta on olllut siinä”.

“No siinä tapauksessa-“, makuta keskeytti ja kiipesi kovaa vauhtia katolle.

“Te kaksi, heti. Tulette kanssani hissiin”.

Hissiin, heh.

“Grr”, Tawa ajatteli itsekseen.

Retro

Tawa taistelee PAHA GEKKOa vastaan

Kommentoi

Tuntematon

Gekko heräsi pöydältä, hän tunsi olonsa jotenkin pieneksi ja oli kahlittu pöytään, sitten hän tajusi missä hän oli. Abzumo saapui ja toisti kaiken juuri niin kuin Gekko oli muistanutkin, mutta tällä kertaa Avde ei saapunut paikalle juuri sillä ratkaisevalla hetkellä ja Gekko tunsi sen pienen hetken kun kirves iskeytyi hänen kalloonsa.

“Missä minä olen”, Gekon ääni kaikui synkkyydessä. Gekko käveli harhaisesti eteenpäin ja törmäsi seinään jossa oli veristä tekstiä.

“Unesta ei ole pakotietä, unessa olet YKSIN”.

Kylmät väreet nousivat hänen selkäänsä. hän jatkoi kävelemistään.

“Unesta et herää”. Teksti vain pahensi toan mielialaa, mutta hän ei osannut odottaa sitä mitä seuraavaksi tapahtui. Musta haarniskainen, punasilmäinen olento nousi tyhjyydestä ja tuijotti avohkii kasvoillaan toaa.

“Sinä, sinun takiasi olen täällä! Mitä sinä olet mennyt tekemään!”, Gekko karjui tunnistaessaan hahmon.

“Mistä minä tietäisin, olen sinun pääsi tuote enkä mitään muuta, tapa nyt sitten minut kun kerta sitä niin paljon haluat, vaikka ehkä saatan tällä kertaa pistää jotain vastaankin”.

Gekko otti esiin miekkansa, miekan joka ei ollut koskaan jättnyt häntä, eikä se taatusti jättäisi nytkään.

Klaanin piha

Kun makuta oli aikansa kironnut, tämä meni takaisin porteille ja näytti Gekolta anastamaansa passia, Tawa teki nopean hyökkäyksen heti ovella, joka passitti makutan pihamaalle.

“Tuletko ulos kanssani?”, se kysyi tekolempeästi ja Tawahan tuli juosten kohti makutaa ja oli lyömässä tätä, mutta tämä käytti mielenvoimiaan ja sai Toan matalaksi.

“Et tiedä kenen kanssa olet tekemisissä”.

“No tutustutaanko?”

“Tutustu sinä keihääseeni”.

Makuta lennähti sähköpurkauksesta metrien päähän ja alkoi kävellä kohti Tawaa.

“Minä en pidä rukkasista”.

makuta otti raskaan miekan selästään.

Retro

PAHA GEKKO, Tawa ja Puhuva pensas

Kommentoi

Jonkun aikaa sitten

Lisko rahi kieriskeli maassa. Vihreänmusta toa saapui sen luokse.

”Tuollahan on lisko, hmm”, toa sanoi ilkeä hymy kasvoillaan.

”´Läkh!”, lisko huudahti kun käsi tarttui sen jalkaan ja roikotti sitä ilmassa.

”Hehee”, Toa ivaili nähdessään kuopan maassa, Ämkoo myhäili ja katseli nälkäistä hämähäkkiä kuopan pohjalla.

”AAAAAAAAAAAAARGGH!”

GK heräsi sängystään, nousi ja tiiraili ulos, kaikki oli normaalisti.
Gekko rauhoittui hetkeksi kunnes sattui katsomaan ikkunasta.

Musta piste leijui taivaalta rakennusta kohti ja lähestyi aina vain.

”Mitä Karzahnia!”, Gekko huusi ja hyppäsi ikkunasta kun esine näytti olevan vain kilometrin päässä. Valkoinen toa ehti juuri ja juuri pientareelle kun huomasi Mustan pallon osuneen klaaniin, koko rakennus joutui valtavan laatikon sisälle, joka räjäytti kaiken sen sisällä pienenpieniksi hiukkasiksi.

”Mitä tämä kaikki on, en herää unesta vaikka kuinka yritänkin, se yrittää saada minut kiinni ja hengiltä, mutta miksi?”

”Vastaus on helppo, mutta täältä et voi saada sitä selville, mutta piristy. Nyt sinulla on aikaa miettiä elämääsi, kaikkea sitä missä olet onnistunut”, kuului ääni hänen takaansa.

Siellä seisoi vihreän hopeassa haarniskassa häntä itseäänkin suurempi olento, Artakha.

”Tunnenko minä sinut jostakin?”

”Loin sinut, poikaseni. Olet kaukana kotoa, sinun täytyy vain odottaa.”

”Olet vain mieleni luoma kuvitema, et sinä minua kehittänyt, et varmasti.”

”Loin, tiesin, että jos universumi vallattaisiin, se olisi mahdollista uudelleenkin. Minä loin sinut sitä varten, estämään sen. Tuhoamaan sen joka yrittää sitä.”

”Se on siis totta, en vain muista niitä tapahtumia…”

”Kyllä, mutta sinulla on tehtävää täällä, et ole valmis. Ja universumisillasi on aikaa odottaa, voit aivan rauhassa tehdä sen sitten kun sinulla on mahdollisuus.

Artakaha alkoi himmentyä.

”Ei, älä mene!”

”Jää hyvin poikani.”

Artakaha katosi siinä silmänräpäyksessä ja Gekko mietti hetken kaikkea kuulemaansa.
”Minulla on mahdollisuus totta vie kontrolloida omaa untani!”

Klaani ilmestyi hiljalleen näkyviin ja näytti siltä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

”Minun pitää sopeutua tähän”.

Mieli on tämän maailman vaarallisin ase.

Lattia alkoi rakoilla ja koko linnoitus sortui synkkyyteen.

“Mitä tämä on!”, hän huusi kun huomasi, että vain linnoitusta ympäröivä maa alue oli jäljellä.

Toa yritti pitää henkensä kaupalla kiinni reunasta, mutta pimeydestä ilmestyneet lonkerot veivät tämän mukanaan synkkyytteen.

Hän sulki silmänsä nähdessään sen mitä alhaalla odotti.

***

Klaani

Liekihtivä kaaos harppoi läpi klaanin Tawan ottaessa esille aseitaan, hän totisesti saattaisi tarvita apua tässä, makutan kellistäminen ei ole erityisen helppoa.

Tawa huomasi pian kun joku huusi hänen ovensa ulkopuolelta.

”Tuollaisia sekopäitä tässä kaivattiinkin”

Tawa avasi oven ja näki aina yleensä iloisemman valkoisen suurikokoisen toan, joka oli tulessa. Ja aivan kuin se olisi elämään kyllästyneenä vain tuijottanut häntä, silmillään joissa ei ollut mitään erityistä katsetta, vain se punainen hohde.

”Nyt sinä kuolet!”, Olento huusi kurkkusuorana aivan kuin se olisi muuttanut tilannetta mihinkään suuntaan.

Se alkoi näyttää siltä kuin se olisi suurinpiirtein räjäyttämässä Tawan.

Zairyh käveli Klaanin käytävillä. Makuta Itrozista ei löytynyt tärkeää tietoa. Ei olinpaikkaa. Ei sitä, oliko Makuta edes elossa. Zairyh päätti, että lattian sisällä kulkeminen ei toiminut, vaan kasvatti itselleen pienen kehon juurista. Muutama Matoran kääntyi käytävällä ympäri jouduttuaan Zairyhin mielensisäisen iskun uhriksi.

Täydellistä. Minua ei ole edes huomattu kunnolla.

“Mitä ihmettä sinä yrität!”

Keltaisen, naispuolisen Toan huuto keskeytti Zairyhin ajatukset. Hän taisteli Toan näköistä Makutaa vastaan.

Saasta.

Zairyh painui takaisin lattian alle. Tawa potkaisi Makutaa sääreen ja katsoi hölmistyneenä kun palava valkoinen makuta lensi ulos ikkunasta Zairyhin ansiosta.

Tuo tunari ei ollut ainakaan Itroz.[/i]

Makuta paiskautui maahan ja kirosi.

[spoil]Kapura väkersi tuon Zairyhin pari juttua tuosta, pikkuisen korjailin, mutta ei muuta.[/spoil]