Klaanon

Avainsana: Xxonn

  • Deltan temppeli 12: Voimaa Isä Athilta

    Nimda-saari, matorankylä

    Matorankylä oli kuolemanhiljainen. Puiset rakennukset huojuivat lämpimässä tuulessa. Suurimman majan ovi oli irti.

    Matoro käveli hitaasti toiset Klaanilaiset perässään. Kylä näytti autiolta.

    ”Minulla on huono tunne tästä”, Matoro sanoi ohimennen. Hiekkaisella päätiellä näkyi raskaita väkijoukon jälkiä.

    ”Täällä on ollut suuri väkijoukko”, Jardirt ilmoitti tutkien maata.
    ”Entinen miehistöni ehkä?” Notfun ehdotti.

    ”Hei, tämä ovi on lyöty irti”, Matoro hihkaisi nostettuaan suurimman mökin puuovea. Siinä oli reikä, joka näytti nyrkin tekemältä.
    Toalle tuli ensimmäisenä mieleen se laivan kaapannut metallikäsi.

    ”Outoa. Missään talossa ei ole väkeä”, Äks ihmetteli ääneen tutkittuaan pari mökkiä.
    ”Tämä suurin mökki näyttää olevan jonkinlainen kylän keskus”, Jään Toa puhui taloon tulleelle piraattikaksikolle. Hän penkoi hyllyjä yrittäen löytää mitä tahansa.
    Notfun katseli ympärilleen tylsistyneenä.
    ”Entä jos me vain seurataan noita jalanjälkiä?”

    ”…”
    ”…”
    ”Miksi me emme tajunneet tuota aikaisemmin” Jardirt ihmetteli.
    ”Niin! Minun porukkani ei varmasti osaa liikkua huomaamattomasti! Metsää pitkin menee vana roskaa, tallottuja oksia ja tyhjiä pulloja”, Notfun hehkutti.
    ”Katsotaan nyt ensin löytyykö täältä jotakin”, Matoro huomautti ensin ja avasi yhden puisen lipaston.
    Sieltä paljastui erittäin vanhan näköinen kirja.

    ”Ath”, hän luki ääneen otsikon. ”Tämä on niiden-”
    ”Hippien”, Notfun sanoi väliin.
    ”… matoranien uskonnollinen kirja”
    ”Mitä siinä on?” Xxonn kysyi.
    Toa avasi kirjan.
    Kirjoitus oli jotakin outoa kieltä.
    ”Lue itse”, Matoro sanoi ja heitti kirjan Äksälle.
    ”Eihän tästä saa mitään selvää!”
    ”Ei niin”, Matoro vastasi ja heitti kirjan hyllyyn. ”Eli mennään näppituntumalla jälkien perässä”

    Nimda-saari, pyhättö

    ”Ne ryövärit tuhoavat temppelimme ja ryötstävät aarteemme!” matoran kailotti kaadunneen alttarin päällä. Parikymmentä aseistautunutta uskovaista seisoivat rinkinä hänen ympärillään, valkoisen Nimdan Pyhätön seiniä vasten.
    ”Me emme salli sitä! Me saamme Athilta voimaa tuhota ne!” ilmeisesti ylipappi vaahtosi.

    Joukko nosti aseitaan ja hurrasi. Sitten he alkoivat mennä yksi kerrallaan portaikkoa alas soihtujen ja keihäiden kanssa.

  • Deltan temppeli 8: Haluatko eroon perheestäsi ja ystävistäsi?

    Kelluva lankku merellä, laiva siis.

    Oletko aivokuollut, hullu, puoliksi puusta, sokea, kuuro, mykkä, epäkuollut, tai kokonaan mekaaninen? Janoatko seikkailua, rommia, merta, ja manaatteja? Pidätkö suolakurkuista? Haluatko eroon perheestäsi ja ystävistäsi?

    Jos vastasit KYLLÄ ylläoleviin kysymyksiin, tämä työ on juuri sinulle, sinä hullu, aivokuollut rampa aviokriisissä lilluva vanha käppyrä! Rekrytoimme sinut merirosvoksi, teemme sinusta lainsuojattoman, ja tarjoamme epähauskan herkkukorin.

    Tule siis Tummansiniseen Fikouseen 18.8. Kello 19:30 Lauantaina!

    Notfun katsoi kirjoittamaansa tekstiä. Matoro oli seurannut kirjoitusta koko ajan, ja katsoi epäluuloisena piraattia.

    ”Oletko varma, että tämä toimii?”, Toa kysyi. Xxonn seisoi tämän vieressä.

    ”Kuules poika, olen tehnyt tämän mainoksen seitsemänkymmentäviisi pilkku kolme kertaa. Tämä toimii aina”, Notfun vakuutti.

    ”Hmh. Miten on kertakaikkiaan mahdollista, että olet palkannut miehistön seitsemänkymmentäviisi kertaa, kun olet ryöstänyt laivan vain.. Kuusi kertaa?”, Xxonn kysyi.

    ”Älä kysy. Värikäs menneisyys on minulla.”

  • Destralille ja sen ohi XXXIX: Kultaa? Rahaa? Rommia?

    Rozum

    Pitkän ajan päästä Klaanilaiset ja piraatit huomasivat jotain kaukaisuudassa. Se näytti pieneltä metalliselta vajalta. Matoro ja Äks toivoivat, että se oli Itrozin laboratorio, sillä he olivat saanet tarpeekseen Notfunin jaaritteluista, hänen vanhasta kaveristaan, Kolmisilmä-Petestä, jolla oli puukädet ja koukkujalat. He juoksivat nopeasti vajalle.

    ”Sanoinko muuten, että sillä oli karits- Onko se aarre?”, Notfun kysyi, kun huomasi, että kaikki alkoivat juosta.

    Klaanilaiset tulivat ensimmäisinä pieneen metalliseen vajaan. Vajasta oli vain yksi sinä pystyssä. Vajassa oli yksi metallinen pöytä, jossa oli vähän papereita ja kansioita. Oli myös 2 kaadettua kaappia ja yksi pystyssä. Xxonn ja Matoro alkoivat kiivaasti käydä läpi kaikkia kaappeja ja kansioita ja lukivat kaikki paperit.

    ”Tässä ei ole mitään Nimdasta”, Matoro sanoi huolestueena, etsimisen jälkeen, ”Ei yhtään mitään!”

    Äksä potkaisi pystyssä olevan kaapin nurin, turhautuneena.

    ”Onko siellä aarretta?”, joku piraateista sanoi.

    ”Kultaa?”

    ”Rahaa?”

    ”Rommia?”

    ”Ei mitään! Täällä ei ole yhtään mitään”, Matoro sanooi piraateille huolestuneena. Hän oli huolestunut osittain siksi, että piraatit varmaan tappaisivat heidät ja siksi, koska he olivat raahanneet itsensä moniatuhansia kilometrejä, turhan takia.

    ”Yarr! Eikö aarretta?”, joku piraateista huudahti raivostuneena.

    ”He huijasivat! Tapetaan heidät!”

    Piraatit alkoivat saartaa kahta Klaanilaista, uhkaavan näköisinä.

    ”Odottakaa vähän. Kylä me se aarre löydetään”, Matoro sanoi.

    Xxonn oli aikomassa ampua piraatteja tykillään.

    ”Äks!”, Matoro kuiskasi hänelle.

    ”Mitä muuta ehdotat?”, Xxonn kysyy vihaisesti.

    ”Suostutetaan vain nämä brutaalit pir-”,Matoro ei saanut lausettaan loppuun, kun hänen takaraivoonsa osui jokin ja hän putosi maahan.

    ”Hemmetti”, Matoro kuiskasi. Hänet oli melkein lyöty tajuttomaksi ja hän oli osunut johonkin kovaan.

    ”Odottakaa!”, Jään Toa huusi, ennenkuin hänet ehdittiin taas lyödä teräslapiolla, ”Me löydetään se aarre kohta. Kunhan ette tapa meitä, okei?”

    ”Okei”, Notfun sanoi, ”Annamme teille pari kuukautta etsintä-aikaa. Ei enempää!”

    Piraatit lähtivät kauemmas Klaanilaisista.

    ”Mitä hemmettiä?”, hän ihmetteli, mihin hän oli otsaansa kolauttanut. Hän näki jotakin metallista. Hän ravisti pois hiekan. Se näytti joltain kahvalta, joka tuli maasta. Xxonn tuli lähemmäs.

    ”Sattuiko sinuun?”, hän kysyi ja nosti Toan.

    ”Vähän”, Matoro vastasi. Äksä huomasi, kuinka hän veti jostain metallisesta kahvasta.

    ”Annas kuin minä autan”, Äks sanoi ja tarttui kahvasta ja alkoi vetää. Kun he saivat melko painavan puuneliön ylös, he näkivät, että siellä oli portaita, jotka johtivat maan alle.

    ”Mitä siellä on?”, Notfun kysyi, kun huomasi Klaanilaiset, ”Rommiako?”

    Piraatit tulivat lähemmäs.

    ”Mitä siellä on?”, piraatit kysyivät.

    Kaksi Klaanilaista menivät alas. Alhaalla oli sitten ovi. Matoro aukaisi oven.

    ”Näyttää olevan Makuta Itrozin laboratorio”, hän vastasi, ”oikea Makuta Itrozin laboratorio”

  • Destralille ja sen ohi XXXV: Aarresaari

    Rozum

    Kolme manaattia ja kaksi mursua aapuivat Rozmin saaren rannalle. Elukoitten päältä tulivat monta piraattia, Jään Toa Matoro, Xxonn ja laivaston kapteeni, Notfun.

    ”Yarr”, karjaisi kapteeni, ”Nyt etsimään sitä aaretta, niin päästään sitten syömään sitä Turskaa”

    Piraatit olivat innostuneina siitä.

    ”Muuten. Sammuttivatko ne sen nuotion?”, Notfun kysyi Perämies-Jarditilta.

    ”En ole varma”, Jardit vastasi, ”Minä en katsonut, sen jälkeen kun sanoit sen heille. Me lähdettiin, ilman että vilkaistiin taakse”

    ”No, ei se mitään. Jos he jättivät sen, niin sammutetaan se kun palataan”

    Kun piraatit olivat lähtemässä eteenpäin, Äksä huomasi, että Matoro seisoi paikallaan rannalla. Hän meni puhumaan Toalle.

    ”Mitä sinä siinä seisot?”

    ”Minäkö? Minä… vain ajattelen”

    ”Ajattelet mistä?”

    ”Eeeikö olisi parempaa, että annettaisii piraattien etsiä Nimdaa? He näyttävät nauttivan siitä”

    ”En voi uskoa tätä. Sinä pelkäät!”

    ”Mitä? Minäkö? Höpsis!”

    ”Matoro. Me tultiin Bio-Klaanista asti Destralille. Meidät teleportattiin meidät sieltä aavikkosaarelle, jossa oli Matoranien ja Visorakkien välinen sota. Me paettiin sieltä, toiselle aavikkosaarelle, jossa piraatit kaappasivat meidät, joilta me paettiin lentävillä manaateilla. Sitten meidät pelasti sinaappikuljetus juuri viimeisellä hetkellä. Aiotko luovuttaa nyt? Kun ollaan päästy jo näin kauas?

    ”Et tajua”, Matoro vastaa pelottuneena Äksälle, ”Ensimmäisen kerran, kun minä aloin kuulla outoja asioita naamiosta, oli kun minä kävin juuri tältä näyttävällä saarella”

    ”Mitä siitä? Luuletko, että juuri sen, takia jättiläisrahi tulee ja syö sinut?”

    ”Ei sitä. Mutta tunnen, että jotain pahaa tapahtuu.”

    ”Sinä vain pelkäät”, Äks vastasi tylysti Matorolle.

    ”Noh. Tuletteko?”, Notfun kysyi kaksikolta.

    ”Tule nyt”, Äks rohkaisi Matoroa, ja kun Matoro tunsi itseensä kohtaan sääliä, hän lähti eteenpäin. Piraatit alkoivat seurata häntä. Matoro otti kartan käteensä ja osoitti merkittyä kohtaa siinä.

    ”Joku on merkinnyt tuonne jotakin”, hän aloitti, vaikka vielä pelkäsi hieman, ”uskon, että laboratorio on siellä”

    ”Kurssi sinneppäin, siis”, kapteeni vastasi.

    Piraatit menivät sinne, innoissaan niin kutsutusta aarteesta. Matkan aikana, pari pikkurahia oli hyökännyt miehistöön kimppuun tai pari kertaa oli pieni osa maata pettänyt heidän jalkojensa alta, mutta he olivat kaikki säästyneet putoamiselta.

    ”Yarr”, Notfun huudahti parin tunnin päästä, ”Vielä vajaat pari kilometriä”

    Muut pirsstit innostuivat tästä ja alkoivat juosta eteenpäin, vaikka moni heistä oli väsynyt. He yhtäkkiä pysähtyivät, kun kuulivat kovan tömäyksen vähän matkan päästä. He käänsivät päänsä hitaasti ja pelästyneinä. Kuului toinen tömäys. Sitten isi rahi ryntäsi viidakosta heitä päin. Piraatit alkoivat huutaa apua ja juoskennella ympäriinsä. Rahi oli suurempi, kuin Kane-ra-tiikeri, punainen ja iso kita sillä oli. Ja se oli nälkäinen.

    Miten sankarimme selviytyvät tästä? Pelastaako Matoron koukku heidät taas? Vai tapahtuuko jotain muuta? Jos he he selviytyvät. Se selviää TBS:n/Jaken ensi viestistä.

  • Destralille ja sen ohi XXXIII: Miksi laivassani on nuotio?

    Yön Timo II, Meri

    Lyhyen tursasjahdin jälkeen Notfun oli tyytyväinen. Hänen kauniin laivansa tykit olivat ampuneet yhden keltapilkullisen Steltinkymmenlonkerotursaan.

    Nyt kyseinen merenelävä roikkui kannelle viritetyn nuotion yllä.

    ”Hetk- miksi laivassani on nuotio?”, Notfun ihmetteli nähdessään mitä kannella tapahtuu.
    ”Kapteeni, halusitte paistettua tursasta”, yksi piraatti vastasi.
    ”Tämä laiva on puuta. Se palaa. Sammuttakaa nuotio heti kun olette paistaneet tursaan.”, Notfun antoi ohjeita.
    ”Aye, kapteeni”, piraatti vastasi.

    Matoro tutkaili yhdessä hyteistä karttoja. Rozumin saaren ympärille oli merkitty useita karikoita. Olisi varmaan parasta mennä maihin veneillä ja ankkuroida karien ulkopuolelle. Niistä legendojen merikäärmeistä tai mustekaloista olisi turha välittää.

    He saapuisivat saarelle jo muutaman tunnin kuluttua. Yön Timo II oli harvinaisen nopea ja tuulet olivat myöteiset.

    Bio-Klaanin saari, Nazorak-satama

    Skakdien suuri purjelaiva lipui satamaan Nazorakien metallisten sotalaivojen lomaan. Laivat näyttivät olevan kuin toisesta maailmasta; toinen oli puinen ja liikkui purjeilla, toiset olivat metallia ja liikkuivat moottorein. Gaggulabio suosi merenkäynnissä perinteitä ja oli joskus arvostanut merirosvoja.
    Notfunin jälkeen hän vihasi heitä.

    Keltamusta skakdi käveli selkä kyyryssä ulos laivasta. Hänen takanaan kulki kuin vanana useita muita Skakdeja. Skakdilordi oli silminnähden ärtynyt. Amazua sentään olisi suorittamassa tehtävää ja toivottavasti onnistuisi.

    Harmaa, suurikokoinen kyborgiskakdi käveli johtajaansa vastaan laiturille. Nazorakien telakat ja lukuisat varastorakennukset näyttivät tyhjiltä. Nazorakit eivät pidä skakdien seurasta.

    ”Päivää, Gaggulabio. Maajoukoilta ei mitään raportoitavaa”, vallanhimoinen komentajaskakdi aloitti. Gaggulabio loi tähän turhautuneen vilkaisun.
    ”Ovatko torakat ilmoittaneet suunnitelmistaan poissaollessani?”, Labio kysyi. Hän oli ollut juuri pari päivää merellä skakdien sotaharjoituksessa.
    ”Ei, ei mitään.”, Rlorzedt vastasi.
    Kiven skakdi murahti jotakin.
    ”Entä tutkimukset viruksen kanssa?”
    ”Saimme tuloksia. Kykenimme selivttämään miten Spiriah sitä oli käyttänyt ja kykenemme nyt muokkaamaan skakdien voimia. Ainetta tosin on kovin vähän”

    Skakdiseurue lähti satamasta kohti Pesää ja siellä sijaitsevia kasarmeja.

    Yön Timo II, Meri Rozumin ympärillä

    ”Maakravut, alamme olla perillä. Suurella laivalla ei pääse tämän lähemmäs. Karikoita.”, Notfun selitti kävellessään Matoron hyttiin. Nukkuva Xxonn havahtui.

    Kaksi klaanilaista olivat nopeasti kannella. He katsoivat vähän matkan päässä siintävää saarta. Se oli vehreä ja trooppisen näköinen. Kultaiset hiekkarannat houkuttelivat matkalaisia karikoihin.

    Silloin Matoro tajusi, että hän oli käynyt tuolla saarella. Hän oli laskeutunut sinne muiden kanssa Xian paluumatkalla. Saari oli se, jossa hänen naamionsa alkoi käyttytyä oudosti ensimmäistä kertaa.

    Yhtäkkiä häntä hieman pelotti palata saarelle.

  • Destralille ja sen ohi XXXI: Rommia, maissisörsseliä ja sitä juttua mistä tulee keripukki

    Rumisheren kaupungin satama

    Yön Timo II, Notfunin laiva oli saapunut satamaan. Notfun kiillotti kultaista Pakariaan ennen kuin he poistuivat laivasta. Sitten hän laittoi sen kasvoilleen, ja kolmikolkan syvälle päähänsä. Notfun nousi naulakosta asevyönsä, ja asetti siihen piilukkopistoolinsa ja veitsensä. Sitten hän käveli miehistön eteen.

    ”Noniin, miehet. Lähden hakemaan rommia ja maissisörsseliä. Ja sitä juttua mistä tulee keripukki. Lihaa. Saatte olla vapaasti missä tykkäätte, mutta tunnin päästä, kun tulen, laiva on lähtökunnossa. Vieraat tulevat mukaani”, Notfun kierteli miehistöä, joka oli rivissä, ja käskytti.

    Notfun, Xxonn ja Matoro kävelivät satamakatua. Tämä kaupunki oli erittäin rähjäinen, mutta kotoisa. Kolmikko näytti hieman koomiselta, koska Notfun oli lyhyin, mutta käveli edessä, ja kaksi pitempää seurasivat kuten kananpojat emoansa.

    ”Kuule, Notfun, oletko huomannut, että tämän kaupungin nimi on jotenkin… Se vain kuulostaa siltä kuin se olisi keksitty matkaamme varten..”, Matoro pohti.

    ”Haha.. Tuo on typerintä mitä olen koskaan kuullut”, Notfun naureskeli, ja käveli kaupan ovesta sisään. Yllä olevassa kyltissä oli kaupan nimi, Mac McToranin rommi ja aseliike.

    ”Mac, viisikymmentä litraa rommia, kaksikymmentäviisi piilukkopistoolia, kolme kolmikolkkaa, maissisörsseliä ja mursunlihaa”, Notfun huudahti kauppiaalle, jonka tunsi jo ennestään.

    ”Tulossa, N’fun. Tuleeko muuta?”, Mac kysyi.

    ”En taida tarvita oikeastaan muuta, kiitos”, Notfun vastasi.

    ”Selvä. Se tekee viisisataa”, Kauppias ilmoitti.

    ”Pistä lapulle että olen tuon velkaa. Olen näiden maakrapujen kanssa etsimässä erästä aarretta. Minusta tulee rikas”, Notfun kertoi.

    Kauppias vastasi myöntävästi, ja kolmikko käveli ulos kottikärryllinen tykötarpeita mukanaan.

  • Destralille ja sen ohi XXIX: Saanko tulla laivaasi? Saat jos olet hiljaa

    Meri, lähellä Destralia

    Yön Timon kapteeni Notfun, yllään kultainen Pakari, huusi Matoron ja Xxonnin veneeseen. ”

    ”Pysäyttäkää laiva. Muuten heitämme nämä viime taistelun kumiankat päällenne. PELJÄTKÄÄ!”, Notfun ärisi.

    ”Kuka sinä oikein luulet olevasi, pikkumies?”, Matoro huusi laivasta takaisin. Xxonn naurahti vieressä, kun näki vihaisen piraatin hyppimässä tasajalkaa.

    ”Eikun nyt te kuulkaas pysäytätte paattinne, ja me tulemme sinne”, Notfun huusi närkästyneenä, ampui erään tykinkuulan veneeseen, tuloksetta, koska se oli tehty alumiinista, ja syöksyi köydellä veneeseen.

    ”Heeeettkinennnn.. Sinähän olet biokraamista, sieltä rupukylästä”, Notfun huudahti hämmentyneenä veneeseen saapuessaan, ”Ehkä te voitte tulla meidän laivaamme. Voimme hinata tätä surkeaa paattia perässämme”.

    ”Kuules, miksi sinä ryöstelet meidän veneitämme, mehän olemme samalla puolella?”, Xxonn kysyi.

    ”Teillä ei ollut logoanne purjeess-”, Notfun keskeytyi. Hänen leukansa loksahti lattiaan. Tai no ei ihan, mutta silti. Hän näki purjeessa suuren kyltin, jossa oli bioklaanin logo, ja viisi nuolta, jotka osoittivat siihen.

    ”No selitäs, miksi ryöstit meidät?”, Matoro kuulusteli.

    ”Tuo on hyvä kysymys.. Tulkaas laivaan”, Notfun kiersi kysymyksen, ja kiinnitti hinausköyden veneeseen.

  • Destralille ja sen ohi XXVII: KGBio herää pitkiltä nokosiltaan

    Destral

    Turkasten sinappilasti saapui lähelle Destralin rantaa.

    ”Kiitoksia kyydistä”, Matoro kiitti kapteenia, ”Ja sen, että viette Matoranit Bio-Klaaniin”

    ”Ei tarvitse kiittää”, kapteen vastaa, ”Ette ole ensimmäisiä liftaajia”

    ”Hyvä on. Nähdään siis.”

    Sen jälkeen, Äksä ja Matoro hyppäsivät laidan yli veteen ja uivat Destralille. Koska laiva ei pysähtynyt kovin kauas saarta, joten he pääsivät sinne nopeasti.

    ”Okei. Otetaan vain sinun veneesi ja KGB ja häivytään täältä”

    ”Tehdään niin”, Xxonn vastasi.

    Hieman kauempana, he huomasivat jotain sinistä. Äksän vene se oli. He tulivat lähemmäs ja huomasivat, kun KGB nukkui siellä.

    ”Herätys!”, Matoro huudahti.

    KGBio hätkähti hereille.

    ”Mistä ihmeestä te tulitte?”, hän kysyi.

    ”Pitkä tarina. Ei ole aikaa”

    ”Tultiin vain hakemaan veneemme”, Xxonn vastaa, ”Lähdemme nyt pois”

    ”Kivaa! Pääsen kohta Klaanin. Ei tarvitse nukkua tässä epämukavassa veneessä”

    ”Me emme mene Klaaniin”, Jään Toa keskeytti hänet. ”Menemme toiselle saarelle. Nimi on Rozum”

    ”Onko se parempi, kuin Destral?”

    ”Legendan mukaan, se suoraan sanottuna, se on paljon kauheampi, kuin Destral”, Matoro vastaa, ”Siellä on tulivuoria, tuntemattomia, kauheita raheja ja paljon muuta”

    KGB melkein pyörtyi, kun kuuli sen.

    ”Ei tarvitsee pelätä”, Matoro sanoi, sillä välin kun Xxonn pani veneensä moottorin päälle ja lähti matkaan.

    [spoil]Erikoislyhyt numero.[/spoil]